Tapahtumatiedot

A:n puhelimitse 1.6.2020 tekemän vahinkoilmoituksen mukaan hänen henkilöautonsa (BMW Coupe CSI-EC71-2630, käyttöönottovuosi 1985) moottorin jäähdyttimen tuuletin rikkoutui ja moottori kuumentui ajossa. Auton ollessa hinausauton kyydissä auton konepellin alta tuli liekkejä ja savua. Muun muassa auton moottoritilan sähköt, konepelti ja etupelti sekä ajoneuvon sisusta vaurioituivat palon ja sammutustöiden seurauksena.

A ja vakuutusyhtiön tekninen asiantuntija (jäljempänä R) kävivät sähköpostitse kirjeenvaihtoa ajoneuvon käypään arvoon vaikuttavista seikoista. R ilmoitti A:lle sähköpostiviestissään 8.6.2020, että vertailuhintatietojen perusteella auton käypä arvo ei ylitä 15 000 euroa, koska pääosin vastaavan, noin 100 000 km vähemmän ajetun ajoneuvon pyyntihinta on ollut 15 000 euroa. Viestin mukaan vakuutusyhtiön näkemys ajoneuvon arvosta ja tämän myötä korvaamisen vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. Lunastus (ajoneuvo varusteineen siirtyy vakuutusyhtiön omistukseen):
Ajoneuvon käypä arvo 13 200 euroa — omavastuu 200 = 13 000 euroa.

2. Lunastukseen verrattava kertakorvaus (ajoneuvo jää A:lle tämänhetkisessä kunnossa eli vaurioineen):

Ajoneuvon käypä arvo 13 200 euroa — ajoneuvon arvioitu jäännösarvo 1 000 euroa —omavastuu 200 = 12 000 euroa.

A ilmoitti vastauksessaan pitävänsä vakuutusyhtiön määrittämää käypää arvoa arvioita liian matalana ja vetosi erään verrokkiajoneuvon omistajan kanssa käymäänsä keskusteluun. R:n vastauksen mukaan perusteita arvioida ajoneuvon käypää arvoa 12 000 euroa korkeammaksi ei ollut.

Sähköpostissaan 9.6.2020 R viittasi osapuolten väliseen puhelinkeskusteluun ja esitti A:lle seuraavaa toimintatapaa:

Lunastukseen verrattava kertakorvaus (ajoneuvo jää A:lle tämänhetkisessä kunnossa, vaurioineen). Ajoneuvon käypä arvo 13 200 euroa — ajoneuvon arvioitu jäännösarvo 1 000 euroa — omavastuu 200 = 12 000 euroa

R pyysi A:ta vahvistamaan hänelle korvausmenettelyn ja ilmoittamaan tilinumeronsa korvauksen maksua varten. Kun maksu on suoritettu, A:lle lähetetään sopimuslomake, jonka liitteenä on myös muutoksenhakuohje. A kertoi sähköpostiviestissään 9.6.2020 hyväksyvänsä R:n ehdottaman menettelytavan ja ottavansa vastaan kertakorvauksen.

Vakuutusyhtiö maksoi A:lle korvauspäätöksellään 9.6.2020 12 200 euron kertakorvauksen, josta vähennettiin 200 euron omavastuu, jolloin maksettavaksi jäi 12 000 euroa.

A haki muutosta korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Hänen mukaansa henkilöauton käypä arvo on 18 000–20 000 euron välillä. A vetosi siihen, että hän oli myynyt auton eteenpäin vaurioituneena 12 000 euron hintaan, mihin nähden vakuutusyhtiön määrittämä arvo on ollut liian alhainen. A:n mukaan auto oli erittäin siisti kunnossa koriltaan jne. Näistä syistä auto myytiin palovaurioisenakin erittäin hyvällä hinnalla.

Korvauspäätöksessään 19.8.2021 vakuutusyhtiö totesi, että sillä on oikeus valita korvauksen suorittamistapa. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö voi korvata vahingon lunastamalla auton varusteineen käyvästä hinnasta, kun ajoneuvoa ei voida kohtuullisin kustannuksin korjata. Tällöin omistusoikeus ajoneuvoon ja varusteisiin siirtyy lunastustapauksessa vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus korvata vahinko myös maksamalla kertakorvaus, kun ajoneuvoa tai muuta vakuutuksen kohdetta ei ole tarkoituksenmukaista korjata ajoneuvon iän, osien saatavuuden, korjaustekniikan, korjauksen odotettavissa olevan lopputuloksen, vaurion laadun tai muun vastaavan syyn vuoksi. Kertakorvauksena korvattava vahingon määrä perustuu laskennalliseen arvioon ja se voidaan määritellä vaurion korjaamisesta normaalisti syntyviä korvauskustannuksia alemmaksi ottaen huomioon esimerkiksi vaurion laatu, perusteltu korjaustapa, korjaaja, ajoneuvon ikä ja muut vastaavat tekijät. Maksettava kertakorvaus voi olla arvioituja korjauskustannuksia alhaisempi. Tässä tapauksessa korvaus on maksettu A:n toiveesta kertakorvauksena ajoneuvon jäädessä hänen haltuunsa.

Päätöksessä viitattiin vakuutusehtojen mukaiseen käyvän arvon määritelmään. Vakuutusyhtiö on käyttänyt käyvän arvon määrittelyssä ikäluokaltaan lähes vastaavia ajoneuvoverrokkeja, joiden näiden pyyntihinnat ovat vaihdelleet 9 850—15 000 välillä keskiarvon ollessa 12 800 euroa. Vakuutusyhtiö huomautti, että pyyntihinta ei ole toteutunut hinta, vaan toteutuneet hinnat ovat lähtökohtaisesti pyyntihintoja alhaisempia. Lisäksi tässä tapauksessa A on saanut pitää auton ja sillä on arvoa, tässä tapauksessa A:n oman ilmoituksen mukaan erityisen paljon.

Vakuutusyhtiö viittasi lopuksi kaskovakuutusehtoihin, joiden mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole jälkiasennetut alustasarjat ja säädettävät alustat, erikoisiskunvaimentimet ja madallusjouset, erikoispuslat ja kallistuksenvakaajat, polttoaineensyötön ja moottorinohjauksen osat ja ohjelmoinnit sekä muut moottorin tehon tai väännön lisäämiseksi tarkoitetut osat tai ohjelmoinnit, erikoiskytkimet ja -vauhtipyörät sekä muut viritys- ja tuning-osat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos ajoneuvossa on ollut esimerkiksi jälkiasenteinen alustasarja tai moottorin tehon tai väännön lisäämiseksi alkuperäisestä vaihdettuja osia, nämä eivät ole vakuutusehtojen mukaisesti vakuutuksen kohteena, eivätkä siten vaikuta ajoneuvon käypää arvoa nostavasti. Näillä perusteilla vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

A vaatii lisäkorvausta katsoen, että vakuutusyhtiön määrittämä arvo on alimitoitettu. Automaattivaihteiset USA-mallit, joita vakuutusyhtiö on käyttänyt hintavertailussa, ovat huomattavasti halvempia kuin eurooppalaiset mallit. A vetoaa siihen, että hän sai autostaan vaurioituneena 12 000 euron hinnan. A katsoo, että hänen autonsa oli huippuyksilö ja sen arvo on vahinkohetkellä ollut 20–22 000 euroa. Elokuun 2023 markkinatilanteessa huippuyksilöt ovat olleet jo yli 30 000 euron hinnoissa. 

Vakuutusyhtiön vastauksen johdosta A on lausunut, että hänen vaurioituneesta autostaan saamansa hinnan ei tulisi vaikuttaa vakuutuksesta maksettavaan korvaukseen. A kummeksuu sitä, että vakuutusyhtiö tuntuu vastauksensa perusteella nyt katsovan auton käyväksi arvoksi 24 000 euroa aiemman 13 200 euron arvion sijaan.

Lisäkirjelmässään A on toimittanut osatietoja autossa olleesta M-Technic-puskurista ja spoilerista. A:n mukaan puskuria ei ole enää saatavilla uutena. Käytettyjen osien hinta on kunnosta riippuen 1 000 eurosta ylöspäin. Spoileriakaan ei ole enää saatavilla uutena, eikä sille löydy hintoja netistä. A:n arvio hinnasta on 500–1000 euroa. Myöskään autossa ollutta vannepakettia ei enää löydy. Käytettyjen vannesarjojen hinnat vaihtelevat 2 900–3 500 euron välillä. A on vielä vedonnut Autobild -lehden artikkeliin, joka koskee eräiden klassikkoautojen arvonnousua Keski-Euroopassa. A:n autoa vastaavan ajoneuvon hinta Saksassa on vuonna 2008 ollut 7 500 euroa ja vuonna 2018 jo 24 700 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Ajoneuvosta on maksettu kertakorvaus ja vaurioitunut auto on jäänyt asiakkaalle. Auton käyväksi arvoksi on arvioitu 13 200 euroa ja jäännösarvoksi 1 000 euroa.

Vakuutuslautakunta on kehottanut vakuutusyhtiötä täydentämään vastaustaan korvauspäätöksessä mainittujen lisävarusteiden osalta ja käyvän arvon perusteiden osalta.

Vakuutusyhtiö on viitannut vahinkotarkastajan 22.12.2023 laatimaan käyvän arvon lausuntoon. A:n oman arvion mukaan ajoneuvon käypä arvo on 20–22 000 euroa ja hän kertoo myyneensä vaurioituneen auton 12 000 euron hintaan. Jos myös vahinkotarkastaja olisi arvioinut auton käyväksi arvoksi vaikkapa 22 000 euroa jäännösarvon ollessa 12 000 euroa, ei korvattavaa olisi jäänyt omavastuun vähentämisen jälkeen kuin 9 800 euroa.  Nyt asiakas on saanut omavastuun ja jäännösarvon vähentämisen jälkeen korvausta yhtiöltä 12 000 euroa sekä auton myynnistä 12 000 euroa eli yhteensä 24 000 euroa. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei autosta ei ole perusteita maksaa enempää korvausta jo maksetun kertakorvauksen lisäksi.

Vakuutusyhtiö on vastauksessaan todennut, että ajoneuvon varusteiden osalta yhtiöllä ei valitettavasti ole tietoja tallennettuna. A:n vetoaman lehtiartikkelin osalta vakuutusyhtiö on katsonut, että artikkelissa esitellään klassikkoautojen teoreettisia arvonmuutoksia. Artikkelilla ei ole yhteyttä kyseisen autoyksilön käyvän arvon hinnoitteluun, eikä artikkelia voida käyttää hintavertailun pohjana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A:n henkilöauton käypä arvo ollut korkeampi kuin vakuutusyhtiön määrittämät 13 200 euroa, ja onko A:lla tällä perusteella oikeus lisäkorvaukseen. Jos asiassa päädytään siihen, että käypä arvo on ollut vakuutusyhtiön arvioimaa korkeampi, kyse on myös siitä, miten A:n vaurioituneesta henkilöautostaan saama kauppahinta on huomioitava osapuolten sopimuksen mukaisesti määräytyvän kertakorvauksen määrää arvioitaessa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Sovellettavien kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) kohdan 2 (Vakuutuksen kohde) mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainittu moottoriajoneuvo sekä siihen kiinteästi asennetut, ajoneuvossa liikenteessä käytettäväksi tarkoitetut vakiovarusteet sekä moottoripyörää. mopoa ja moottorikelkkaa käytettäessä myös kypärä ja kypäräpuhelin.

Vakiovarusteina pidetään myös tavanomaisia, kiinteästi asennettuja, liikenteessä käytettäväksi tarkoitettuja lisävarusteita kohdassa 2.1 mainituin rajoituksin.

Ehtokohdan 2.1 (Rajoitukset) alakohdan 5) mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole jälkiasennetut alustasarjat ja säädettävät alustat, erikoisiskunvaimentimet ja madallusjouset, erikoispuslat ja kallistuksenvakaajat, polttoaineensyötön ja moottorinohjauksen osat ja ohjelmoinnit sekä muut moottorin tehon tai väännön lisäämiseksi tarkoitetut osat tai ohjelmoinnit, erikoiskytkimet ja -vauhtipyörät sekä muut viritys- ja tuning-osat.

Ehtokohdan 3.3 (Paloturva) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on irtipäässyt tuli tai ajoneuvoon suoraan kohdistunut salamanisku.  […]

Ehtokohdan 6.2.1 (Käypä hinta) mukaan korvauksena maksetaan enintään käyvän hinnan mukainen määrä.

Käypä hinta on se käteishinta, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista - ottaen huomioon niiden kunto – on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. […]

Ehtokohdan 6.3 (Korvaamistavat) mukaan vakuutusyhtiö korvaa esinevahingot jollakin seuraavista tavoista. Vakuutusyhtiöllä on oikeus valita korvauksen suorittamistapa.

Ehtokohdan 6.3.1 (Korjaaminen) mukaan esinevahinko korvataan ensisijaisesti maksamalla korjauskustannukset. Vakuutusyhtiöllä on oikeus määrätä korjaamo tai paikka, josta osa hankitaan, ja tätä varten vakuutetun tulee ottaa ennalta yhteyttä vakuutusyhtiöön.

Korjauskustannuksina maksetaan enintään omaisuudella ennen vahinkoa ollut käypä hinta vähennettynä sen hinnalla vahinkotapahtuman jälkeen sekä omavastuulla.

Ehtokohdan 6.3.2 (Kertakorvaus) mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus korvata vahinko maksamalla kertakorvaus, kun ajoneuvoa tai muuta vakuutuksen kohdetta ei ole tarkoituksenmukaista korjata ajoneuvon iän, osien saatavuuden, korjaustekniikan, korjauksen odotettavissa olevan lopputuloksen, vaurion laadun tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Kertakorvaus voidaan sopia muulloinkin, jos vakuutusyhtiö ja ajoneuvon omistaja siitä yhdessä erikseen sopivat.

Kertakorvauksena korvattava vahingon määrä perustuu laskennalliseen arvioon ja se voidaan määritellä vaurion korjaamisesta normaalisti syntyviä korvauskustannuksia alemmaksi ottaen huomioon esimerkiksi vaurion laatu, perusteltu korjaustapa, korjaaja, ajoneuvon ikä ja muut vastaavat tekijät. Maksettava kertakorvaus voi olla arvioituja korjauskustannuksia alhaisempi.

Ehtokohdan 6.3.3 (Tilalle hankkiminen) mukaan vakuutusyhtiö voi korvata esinevahingon hankkimalla vaurioituneen tai varastetun omaisuuden tilalle vastaavanlaista omaisuutta. Tällöin vahingoittunut omaisuus siirtyy vakuutusyhtiön omaisuudeksi.
[…]

Ehtojen kohdan 6.3.4 (Lunastus) mukaan vakuutusyhtiö voi korvata esinevahingon lunastamalla ajoneuvon ja sen varusteet käyvästä hinnasta tai mikäli vakuutukseen sisältyy Lunastusturva, sen sääntöjen mukaan. Omistusoikeus ajoneuvoon ja varusteisiin siirtyy lunastustapauksessa vakuutusyhtiölle, ellei toisin sovita.

Asian arviointi

Autovakuutusehtojen kohdan 6.3.2 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus korvata vahinko maksamalla kertakorvaus, kun ajoneuvoa tai muuta vakuutuksen kohdetta ei ole tarkoituksenmukaista korjata ajoneuvon iän, osien saatavuuden tai muun vastaavan syyn takia. Vaikka tässä tapauksessa kyse on ollut ajoneuvosta, johon ei 1980-luvun vuosimallina ole kaikilta osin saatavissa varaosia, kertakorvausta koskeva ehtokohta ei lautakunnan näkemyksen mukaan sovellu osapuolten sopimaan vahingon korvaamiseen käyvän arvon perusteella, koska ehtokohdan 6.3.2 viimeisestä kappaleesta ilmenee, että kertakorvaus lasketaan nimenomaan ajoneuvon korjauskustannusten pohjalta. Tässä tapauksessa vahinkotarkastajan kertakorvaustarjous, jonka A on korvauksen määrittelytavan osalta hyväksynyt, on arvioitujen korjauskustannusten sijaan perustunut vahingon korvaamiseen ajoneuvon käyvän arvon pohjalta, mitä korvaustapaa sovellettavissa vakuutusehdoissa ei ole mainittu.

Esitetyn selvityksen mukaan A ja vakuutusyhtiö ovat sähköpostitse viestejä vaihtamalla sopineet vahingon korvaamisesta lunastukseen rinnastuvalla kertakorvauksella siten, että ajoneuvon käyvästä arvosta on vähennetty vakuutusyhtiön arvioima jäännösarvo ja vakuutuskirjan mukainen omavastuu vaurioituneen ajoneuvon jäädessä A:n haltuun. Lautakunta katsoo näin ollen, että ajoneuvon käyvän arvon ja jäännösarvon merkitystä A:n korvausoikeuden kannalta on arvioitava sen pohjalta, mitä osapuolten välillä on katsottava sovitun.

Osapuolten välillä on riidatonta, että ajoneuvon käypä arvo määräytyy vakuutusehtojen perustella. Vakuutusehtojen kohdan 6.2.1 mukaan käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista - ottaen huomioon niiden kunto – on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lla on korvauksen hakijana näyttötaakka korvauksen määrästä.

Vakuutusyhtiön tekninen asiantuntija H on antanut 22.12.2023 lausunnon, jonka mukaan A:n vuonna 1985 käyttöön otetun BMW Coupe CSI -henkilöauton (BMW 635 CSI) ajokilometrilukema on ennen vahinkotapahtumaa (katsastuksessa 23.5.2020) ollut 278 595. Lausunnon mukaan auton kunto on ollut pääosin normaali, mutta juuri uudelleen verhoillun sisustan osalta kunto on todettu kiitettäväksi (ajoneuvo on ikäänsä nähden huomattavasti paremmassa kunnossa). Moottorin kunto on katsottu välttäväksi, koska auto on ylikuumentunut juuri ennen vahinkoa jäähdyttimen tuulettimen vian takia. Lausunnossa on maininta siitä, että jälkiasenteiset tuning- tai viritysosat eivät ole vakuutuksen kohteena.

H:n lausunnon mukaan hintavertailussa käytettyjen ajoneuvojen ajomäärät ovat vaihdelleet välillä 170 000 km – 248 790 km. Hintapyynnöt ovat olleet 9 850 ja 15 000 euron välillä. Lausunnon mukaan A:n ajoneuvo on ollut siistikuntoinen ikään ja ajomäärään nähden. Erityishuomiona lausunnossa mainitaan, että sisusta oli verhoiltu uudelleen ja kuvien perusteella sisustan uusimistyön ja materiaalien laatu oli ollut hyvä. Teknisessä kunnossa on ollut puutteita, koska moottori oli ylikuumentunut juuri ennen palovahinkoa. A:n ilmoittamien tietojen perusteella jäähdyttimen tuulettimen vikaantuminen aiheutti ylikuumenemisen. Palovaurioiden vuoksi moottori ei ollut käynnistettävissä, eikä tiedossa ole, onko ylikuumeneminen aiheuttanut muita vaurioita moottoriin. A:n mukaan moottori sammutettiin nopeasti lämpötilan nousun havaitsemisen jälkeen, mikä pienentää lisävaurioiden riskiä. H katsoo, että ajoneuvon käypä arvo on markkinatilanteen ja ajoneuvon yksilöllisen kunnon perusteella ollut korkeintaan 13 200 euroa.

A on vedonnut autonsa sisustan kunnostustyöhön, minkä lisäksi hän on esittänyt selvitystä ja arvioita autossa olleen etupuskurin, spoilerin ja vannesarjan jälleenhankintahinnoista. A on lisäksi vedonnut Auto Bild -lehden artikkeliin klassikkoautojen hinnanmuodostuksesta. A on myös vedonnut siihen, että hän on myynyt 5.7.2020 auton palovaurioituneena eteenpäin 12 000 euron hintaan, mikä osoittaa, että auton käypä arvo ennen palovahingon sattumista on ollut merkittävästi korkeampi kuin vakuutusyhtiön määrittelemä 13 200 euroa. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt A:n kertomusta ajoneuvon myyntihinnasta. Yhtiö on kuitenkin katsonut, ettei A:n vaatimuksilla ole vaikutusta korvauspäätökseen ja todennut, että kertakorvauksen laskeminen A:n esittämillä summilla johtaisi kaikesta huolimatta siihen, että kertakorvauksen määräksi muodostuisi omavastuun vähentämisen jälkeen 9 800 euroa.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa esitetyistä myynti-ilmoituksista ilmenevien hintavertailutietojen perusteella asiassa jää osoittamatta, että A:n henkilöauton käypä arvo ylittäisi sen ajokilometreistä ja yksilöllisestä kunnosta esitettyjen seikkojen pohjalta arvioituna vakuutusyhtiön määrittämää 13 200 euroa. Näin siitä huolimatta, että lautakunnan näkemyksen mukaan tuulettimen vikaantumisesta aiheutunut moottorin syttyminen palamaan ei osoita ajoneuvon moottorin olleen ajoneuvon ikään ja ajokilometrimäärään nähden tavanomaista huonommassa kunnossa ja etteivät jälkikäteen asennetut tuning- tai viritysosat alenna sen käypää arvoa vakuutusyhtiön yksilöimättä vetoaman rajoitusehdon nojalla. Toisaalta ajoneuvoon vaihdettujen sanottujen osien normaaliosia korkeampi hankintakustannus ei korota ajoneuvon käypää arvoa osien hintaa vastaavalla määrällä. Myöskään A:n viittaama lehtiartikkeli ei osoita hintapyyntöjä tai toteutuneita vertailukauppahintoja tarkemmalla tasolla puheena olevan ajoneuvon käypää arvoa. Käypä arvo määräytyy vakuutusehtojen mukaan nimenomaan vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta yleisesti saatavissa olevan hinnan perusteella.

A:n ajoneuvon vaurioituneena myynnin osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että yksittäinen toteutunut kauppahinta ei sellaisenaan osoita ajoneuvon käypää arvoa, joka vakuutusehtojen mukaan vastaa kohteesta yleisesti saatavissa olevaa hintaa. Vaikka vaurioituneesta ajoneuvosta saadulla kauppahinnalla voi lähtökohtaisesti olla vaikutusta ajoneuvolla ennen vakuutustapahtuman sattumista olleen käyvän arvon arviointiin, yksittäisessä vaurioajoneuvon kaupassa toteutuneeseen tavanomaista korkeampaan hintaan voivat lautakunnan näkemyksen mukaan olla vaikuttamassa esimerkiksi ostajan yksilölliset tarpeet ja olosuhteet. Näistä syistä Vakuutuslautakunta katsoo, että myöskään A:n autostaan vaurioituneena saama kauppahinta ei tässä tapauksessa osoita henkilöauton käypää arvoa vakuutusyhtiön arvioimaa korkeammaksi.

Asian ratketessa jo tällä perusteella asiassa ei ole tarpeen antaa ratkaisusuositusta siitä, olisiko A:lle osapuolten välisen kertakorvaussopimuksen perusteella muodostunut oikeus lisäkorvaukseen ajoneuvon käyvän arvon ja jäännösarvon mahdollisen muuttumisen pohjalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa lisäkorvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Kinnunen
Pynnönen Andersson
Ståhlberg
Yrttiaho