Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja L Oy:n työntekijä oli ollut siirtämässä 30.8.2022 ilmanvaihtokanavaa S Oy:n metalliteollisuushallissa tuotantolinjan huollossa olleen pölynpoistoimurin takaisin asennusta varten. L Oy oli S Oy:n pitkäaikainen yhteistyökumppani muun muassa mekaanisen kunnossapidon palveluissa. S Oy:n edustaja oli tilannut ilmanvaihtokanavan siirtotyön L Oy:n kunnossapitopäälliköltä. Työstä oli sovittu suullisesti. Tuotantohallia oli pidetty S Oy:n noudattamassa käytännössä vakituisena tulityöpaikkana, joten ilmanvaihtokanavaan kohdistunutta rutiininomaista työtä varten ei ollut haettu tulityölupaa eikä erillistä työsuunnitelmaa ollut tehty. L Oy:n työntekijä, jolle ei ollut erikseen ohjeistettu työtapaa, oli käyttänyt ilmanvaihtokanavan katkaisuun kulmahiomakonetta, josta lähtenyt kipinä oli sytyttänyt kanavaan kertyneen hienojakoisen metallipölyn. Palo levisi kanavasta teollisuushallin kattorakenteisiin vahingoittaen niitä ja hallin laitteistoa.

S Oy:n omaisuusvakuutukset myöntänyt vakuutusyhtiö A oli ilmoittanut L Oy:lle 14.11.2022 päivätyllä reklamaatiolla tulevansa vaatimaan vakuutussopimukseen ja vakuutussopimuslakiin perustuneen takautumisoikeutensa nojalla S Oy:lle suoritettavan vakuutuskorvauksen määrän L Oy:ltä. Vakuutusyhtiö A katsoi L Oy:n aiheuttaneen palovahingon tuottamuksellaan työntekijän valittua työvälineeksi kulmahiomakoneen. Palonsyyntutkijan mukaan kulmahiomakonetta ei olisi pitänyt käyttää putken katkaisemiseen ja vaihtoehtoisia työvälineitä olisi ollut saatavilla. L Oy:n työnjohto ei ollut tiennyt työmenetelmästä. Työ olisi keskeytetty, jos työntekijän menettely olisi havaittu. Vakuutusyhtiö A suoritti päätöksellä 16.12.2022 vahingosta S Oy:lle 548 205,22 euron korvaukset.

L Oy haki vahingon johdosta korvausta vakuutusyhtiö B:n myöntämästä toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö B kieltäytyi maksamasta korvausta päätöksellään 19.5.2023 katsoen, ettei L Oy:n menettely ollut riittävässä ja välttämättömässä syy-yhteydessä vahinkoon. Välttämättömyysedellytyksellä tarkoitettiin sitä, että ilman tapahtumaa vahinkoa ei olisi syntynyt. Riittävyysedellytyksellä tarkoitettiin, että tapahtuman täytyi sellaisenaan olla riittävä vahingon syntymiselle.

Vakuutusyhtiö B vetosi vahingosta saamiinsa selvityksiin, joiden mukaan metallipölyä oli kertynyt ilmanvaihtokanavaan pölynpoistolaitteen ongelmien takia, ja pölynpoistolle olisi pitänyt kehittää turvallisempi ratkaisu. S Oy:n tuotantotiloissa hitsattiin ja katkottiin putkia usein myös S Oy:n oman henkilökunnan toimesta ja kulmahiomakonetta käytettiin päivittäin erilaisissa töissä. Sama putkisto oli vuoden 2019 jälkeen syttynyt palamaan neljä tai viisi kertaa, ja pölyn syttymismahdollisuudesta oli tiedetty.

Kiinteistön kunnossapidossa ja S Oy:n tulityökäytännöissä ja -ohjeissa oli ollut puutteita, joilla oli merkittävä osuus vahingon syntymiseen. Palontutkintaraportin mukaan tulityömenettely olisi estänyt palon, koska paloriski olisi tunnistettu ja turvallinen työtapa olisi voitu valita. Räjähdyssuojausasiakirjassa ei ollut huomioitu metallipölyn aiheuttamaa riskiä. Puutteiden vuoksi omaisuusvakuutuskorvauksesta oli tehty 10 prosentin vähennys suojeluohjeiden laiminlyönnin perusteella.

Vakuutusyhtiö B:n mielestä, mikäli ilmanvaihtokanava olisi ollut asianmukaisessa kunnossa ja puhdas metallipölystä, olisivat kipinät sammuneet sytyttämättä metallipölyä ennen kuin ne saavuttivat ulkoilman. Näin ollen, mikäli S Oy olisi huolehtinut pölynpoistolaitteistosta asianmukaisesti, ei palo olisi kulmahiomakoneen kipinästä huolimatta syttynyt. Useista tulipaloista huolimatta tulityökäytäntöjä ei ollut korjattu eikä metallipölyyn liittynyttä paloriskiä ollut huomioitu. S Oy oli velvollinen huolehtimaan siitä, että tulityöt tehtiin turvallisella tavalla, ja ohjeistamaan L Oy:tä. L Oy ei ollut tiennyt ilmanvaihtokanavan metallipölystä johtuneesta yllättävästä paloriskistä, eikä se ollut sen vuoksi voinut huomioida asiaa työtavan valinnassa.

Asiakkaan valitus

Vakuutusyhtiö A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien, että vakuutusyhtiö B:n on suoritettava sille S Oy:lle maksettua omaisuusvakuutuskorvausta vastaava määrä L Oy:n vastuuvakuutuksesta viivästyskorkoineen.

Vakuutusyhtiö A on lausunut perusteluinaan, että vahinko oli johtunut L Oy:n huolimattomuudesta eikä palon syttymissyystä ollut epäselvyyttä. Palo oli saanut alkunsa kulmahiomakoneen kipinästä, joten tulityön ja vahingon välinen syy-yhteys oli selvä. Palontutkintaraportin 10.1.2023 mukaan palolle ei ollut löytynyt muita mahdollisia syttymissyitä. Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisukäytännössään, esimerkiksi VKL 564/14 (2015), että tulitöitä tekevän elinkeinonharjoittajan tuottamusvastuuta arvioitiin korostuneen huolellisuusvelvoitteen perusteella, jossa myös lievä huolimattomuus riittää perustamaan vahingonkorvausvastuun.

Käytännön mukaan kyseinen tuotantohalli oli ollut vakituinen tulityöpaikka. S Oy myönsi tarvittaessa tulityöluvat, mutta L Oy ei ollut hakenut ilmanvaihtokanavan siirtotyötä varten tulityölupaa. L Oy:n työntekijä oli valinnut ilmanvaihtokanavan katkaisuun työvälineeksi kulmahiomakoneen, vaikka vaihtoehtoisia työvälineitä, kuten nakertaja, peltisakset tai rautasaha, olisi ollut saatavilla. Työntekijä oli sammuttanut pölynpoistolaitteiston ilmanvaihdon, mutta huippuimuri oli jäänyt päälle. Palontutkija oli todennut kulmahiomakoneen käytöstä ja huippuimurin päälle jäämisestä, että ”Rälläkkä tuottaa metallia leikatessa runsaasti kipinöitä, ja IV-kanavaa katkaistaessa kipinät pääsevät kanavan sisään. Työn ajaksi päälle jäänyt huippuimuri edistää palon kehittymistä kanavan sisällä.”

S Oy valmisti ruostumattomia terästuotteita, joten oli selvää, että L Oy oli pitkäaikaisena kumppanina tiedostanut ilmanvaihtokanavissa olleen mahdollisesti metallipölyä. Kyseinen työntekijä oli työskennellyt L Oy:n palveluksessa yhdeksän vuotta ja vastaavissa työtehtävissä toisessa yrityksessä toiset yhdeksän vuotta. Lisäksi hänellä oli työkokemusta huollon esimiestehtävistä ja hän oli työskennellyt suurimman osan työpäivistä S Oy:n tuotantotiloissa.

Palontutkija oli todennut lausunnossaan työtavan valinnasta, että ”[X] toimii työnjohtajana [L Oy:llä] ja oli sopimassa IV-kanavan siirtämisestä. [X] ei erikseen ohjeistanut [Y:lle] katkaisussa käytettävää työvälinettä, mutta rälläkkää ei olisi pitänyt käyttää ja [X] olisi keskeyttänyt rälläkän käytön, jos sen olisi havainnut.” Oli selvää, että L Oy oli tiennyt paloriskistä, koska kulmahiomakoneen käyttö olisi keskeytetty, jos L Oy:n työnjohto olisi havainnut sen käytön. Tämä seikka tuki näkemystä L Oy:n toiminnan huolimattomuudesta.

Vakuutusyhtiö A on lausunut lisäkirjelmässään 29.6.2023, että kyse oli sopimusperusteisesta vahingonkorvausvastuusta, jossa todistustaakka tuottamuksen osalta oli asetettu vahingon aiheuttajalle. L Oy ei ollut toiminut kaikkea kohtuudella vaadittavaa huolellisuutta noudattaen ottaen huomioon, että kyse oli korostuneen huolellisuusvelvoitteen alaisesta toiminnasta, jossa vaaditun huolellisuuden taso oli huomattavasti normaalia korkeampi. Suojeluohjevähennys liittyi vain omaisuusvakuutuskorvauksiin, eikä sillä ollut tekemistä L Oy:n vahingonkorvausvelvollisuuden kanssa.

S Oy ei ollut myötävaikuttanut vahingon syntymiseen niin, että vakuutusyhtiö B olisi oikeutettu vetoamaan vahinkoa kärsineen myötävaikutukseen. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että palovahingon kohdalla palava materiaali oli sinänsä vahingon välttämätön olosuhde, mutta se ei ollut vahingonkorvausoikeudellisesti vaikutuksellinen syy, vaan sellainen ympäristön taustaolosuhde, johon vastuuvelvollisen tuli sopeuttaa toimintansa. Vakuutusyhtiö B ei ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, että palo olisi aiheutunut L Oy:n toimintamahdollisuuksien ulkopuolisesta seikasta. Terästehtaalla ollutta metallipölyä voitiin pitää normaalina taustaolosuhteena.

Vahinko on johtunut ennen kaikkea huolimattomasti tehdystä työstä. Jos L Oy ei olisi käyttänyt palovaarallista työmenetelmää tietäen putkien sisältämästä palavasta materiaalista, vahinkoa ei olisi päässyt syntymään.

Lisäkirjelmässään 6.8.2024 vakuutusyhtiö A on lausunut L Oy:n 27.11.2023 päivätyn lausuman johdosta, että L Oy oli talo- ja teollisuustekniikan asiantuntijayritys, joten S Oy:n tehtävänä ei ollut puuttua käytettyyn työtapaan. Tilatessaan ilmanvaihtokanavan siirtotyön alan asiantuntijayritykseltä S Oy:n oli tullut voida luottaa siihen, että työ tehtiin ammattitaitoisesti ja kohtuudella vaadittavaa huolellisuutta noudattaen. Se, ettei syttymisherkän pölyn olemassaolo ilmastointikanavassa ollut tullut kenenkään mieleen, kertoi siitä, että tarvittua vaarojen selvitystä ja arviointia ei ollut tehty. L Oy:n olisi pitänyt ymmärtää, ettei ilmanvaihtokanavaa voitu siirtää ilman vaarojen selvitystä ja arviointia, sillä kanava läpäisi palo-osaston rajan. L Oy:llä oli ollut mahdollisuus valita palovaaraton työmenetelmä.

Vakuutusyhtiö A on lisäkirjelmässään 24.9.2024 katsonut osoittaneensa riittävästi, että tulityöllä ja palovahingolla oli syy-yhteys. Vakuutusyhtiö A on toistanut, että myös L Oy:n lievä huolimattomuus riitti perustamaan vahingonkorvausvastuun. Kulmahiomakonetta oli saatettu käyttää tuotantohallissa työskentelyalueella, josta vahinko sai alkunsa, mutta työn kohde ei silloin läpäissyt palo-osaston rajaa. Ilmanvaihtokanava olisi pitänyt leikata työkalulla, joka ei tuottanut kipinöitä. Omaisuusvakuutuksen suojeluohjevähennys ei poistanut L Oy:n vahingonkorvausvastuuta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö B on kiistänyt vakuutusyhtiö A:n vaatimuksen ja toistanut korvauspäätöksessään lausumansa seikat. Mikäli S Oy olisi huolehtinut pölynpoistolaitteistosta ja ilmanvaihtokanava olisi puhdistettu metallipölystä asianmukaisesti, ei kulmahiomakoneen kipinä olisi sytyttänyt paloa. Hallissa oli ollut samaan putkistoon liittyen useita tulipaloja, mutta siitä huolimatta tulityökäytäntöjä ei ollut korjattu. Tulityöluvan hakemista erilaisiin tulitöihin ei ollut ohjeistettu selkeästi eikä tulityömenettelyssä ollut huomioitu metallipölyyn liittynyttä paloriskiä. S Oy:llä oli ollut velvollisuus huolehtia siitä, että tulityöt tehtiin turvallisella tavalla ja ohjeistaa siitä L Oy:tä.

Vakuutusyhtiö B on ensisijaisesti katsonut, että L Oy:n kulmahiomakoneella suorittamalla ilmanvaihtokanavan katkaisulla ei ollut riittävää ja välttämätöntä syy-yhteyttä vahinkotapahtuman aiheutumiseen, joten vahinkoa ei tullut korvata L Oy:n vastuuvakuutuksesta. Jos vastoin vakuutusyhtiö B:n näkemystä vahinkoa pidettäisiin korvattavana, se on toissijaisesti katsonut, että korvausta tuli suorittaa vain osaksi, sillä S Oy oli toiminut huolimattomasti ja vaikuttanut vahingon syntyyn.

Vakuutusyhtiö B on lausunut lisävastineessaan 11.9.2024, että vahinko oli ollut L Oy:n kirjelmässään 27.11.2023 kertomin tavoin ennalta arvaamaton eivätkä valitusta työmenetelmästä aiheutuneet kipinät ole olleet riittävä syy vahinkoon. Vakuutusyhtiö A oli sivuuttanut syy-yhteyden oikeudellisen arvioinnin, vaikka näyttötaakka syy-yhteyden olemassaolosta kuului sille. Vakuutusyhtiö B ei ollut korvauspäätöksessään pyrkinytkään esittämään, etteikö L Oy:n työmenetelmän valinnassa olisi ollut mitään moitittavaa. L  Oy:n edustaja oli palon tutkinnan aikana todennut, että ilmanvaihtokanavan katkaisemiseen olisi ollut parempi valita jokin toinen työmenetelmä. Koska tuottamuksen asteella oli merkitystä myös syy-yhteyden arvioinnissa, vakuutusyhtiö B on huomauttanut, että sen mielestä L Oy:n menettelyä oli pidettävä vain lievästi huolimattomana.

Vakuutusyhtiö B on vedonnut palontutkintaraporttiin, josta ilmeni, että tuotantohalli oli vakituinen tulityöpaikka, jossa tulitöitä tehtiin joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ilman S Oy:n myöntämiä erillisiä tulityölupia. Turvallisuuteen liittyvien ohjeiden määrittäminen oli ollut S Oy:n vastuulla, kuten myös vakuutusyhtiö A:n suojeluohjeissa oli edellytetty. Kyseessä oli ollut rutiininomainen säännöllisesti tehty tehtävä eikä poikkeustilanne, jota varten olisi myönnetty erillisiä tulityölupia. Kulmahiomakonetta käytettiin hallissa säännöllisesti myös sillä työskentelyalueella, josta vahinko oli saanut alkunsa.

Vakituinen tulityöpaikka määriteltiin vakiintuneesti erityiseksi tulitöiden tekemiseen varatuksi alueeksi tai palotekniseksi osastoksi, joka on suunniteltu tulitöiden turvallista tekemistä varten. Yksi keskeinen osa tulitöiden turvallista tekemistä on tulityöpaikan ilmanvaihtokanavien ja suodattimien puhtaana pito, millä varmistetaan niiden tehokas ja asianmukainen toiminta. Vakuutusyhtiö B:n mielestä vakuutusyhtiö A:n näkemys herkästi syttyvän metallipölyn kerääntymisestä ilmanvaihtokanaviin vakituisen tulityöpaikan normaalina taustaolosuhteena ei ollut asianmukainen. Hallin erillinen pölynpoistolaitteisto oli ollut vahingon sattuessa jo jonkin aikaa huollossa, ja väliaikainen järjestely pölyn poistamiseksi oli ollut epäonnistunut.

L Oy:n huolellisuusvelvoitetta tuli arvioida kuvattujen olosuhteiden valossa. Vakituisella tulityöpaikalla tehtyjen toimenpiteiden vaarat arvioitiin vakituiselle tulityöpaikalle asetettujen turvallisuusvaateiden valossa. Ilmanvaihtokanavan katkaisemiseksi käytettävissä olleiden muiden työmenetelmien valitsemista ei tullut huolellisuusarvioinnissa ylikorostaa. Vakituisessa tulityöpaikassa toimiminen ja valitun työmenetelmän säännöllinen käyttö siellä luonnollisesti ohjasivat työntekijän valintoja rutiininomaisten työtehtävien suorittamisessa. Jälkeenpäin voitiin todeta, että ilmanvaihtokanavan katkaisemiseen olisi voitu valita toinen menetelmä. Toisaalta voitiin todeta, ettei kipinöitä ollut syytä vakituisessa tulityöpaikassa suoritetussa työtehtävässä pelätä etenkään, kun otettiin huomioon, että vastuu tulityön turvallisesta ohjeistamisesta oli ollut S Oy:llä, eikä rutiininomaisen työtehtävän suhteen ollut ohjeistettu tulityöluvan hakemiseen.

Myös vakuutusyhtiö A oli omassa korvauspäätöksessään katsonut S Oy:n toiminnassa olleiden puutteiden mahdollistaneen palon syttymiseen johtaneen tapahtumaketjun. Nämä puutteet olivat jo ennen käsiteltävää palovahinkoa johtaneet useampaan metallipölystä johtuneeseen tulipaloon tuotantohallissa, mikä korosti S Oy:n velvollisuutta järjestellä tulityöt turvallisesti metallipölyn aiheuttama paloriski huomioon ottaen. Näin ollen tuli katsoa, että L Oy:n menettelyssä oli ollut vain lievää huolimattomuutta.

Syy-yhteyden arvioinnin osalta vakuutusyhtiö B on lausunut, että palontutkintaraportissa oli esitetty vain palovahinkojen tutkimiseen erikoistuneen asiantuntijan näkemys palon syttymisen syystä. Oli riidatonta, että L Oy:n valitsemasta työmenetelmästä aiheutuneet kipinät olivat sytyttäneet ilmanvaihtokanavaan kerääntyneen herkästi syttyvän metallipölyn. Se ei kuitenkaan yksinään tarkoittanut, että L Oy:n valitsema työmenetelmä olisi ollut riittävä syy palovahingon aiheutumiselle saati, että palovahinko olisi ollut valitun työmenetelmän ennakoitava seuraus.

Kuten palontutkintaraportissa todettiin, riski palovahingolle oli aiheutunut jo ilmanvaihtokanavan katkaisemisesta itsessään, koska sinne oli kerääntynyt herkästi palavaa metallipölyä. Raportin mukaan kanavan katkaisu oli johtanut tilanteeseen, jossa syttymisherkkää materiaalia oli paljaana. Se muutti oleellisesti tuotantotilan paloriskiä eikä tuotantotila enää täyttänyt vakituisen tulityöpaikan määritelmää. Metallipölyä olisi ollut paljaana tilassa valittaessa muukin työmenetelmä, eikä L Oy:llä ollut kontrollia sen suhteen, etteivätkö tilassa toimineet muut työntekijät käyttäneet kipinöitä aiheuttavaa kulmahiomakonetta omiin työtehtäviinsä. Oli huomattava, että kipinät lensivät jopa useita metrejä.

Keskeistä oli, että jo ilmanvaihtokanavan katkaisu itsessään oli sinne kerääntyneen herkästi syttyvän materiaalin vuoksi ollut paloriski. Tällainen paloriski oli vakituisessa tulityöpaikassa täysin ennalta-arvaamaton, sillä sen ilmanvaihtokanavat oli pidettävä puhtaana. Oli objektiivisesti arvioiden täysin ennakoimatonta, että tulityön turvallisesta järjestämisestä vastannut taho laiminlöi vakituisen tulityöpaikan ilmanvaihtokanavien puhtauden. Yksittäisen työntekijän kannalta arvioiden oli täysin ennakoimatonta, että tiloissa yleisesti käytetyn työmenetelmän hyödyntäminen rutiininomaiseen työtehtävään johtaisi palovahinkoon tilan ilmanvaihtokanavaan varastoituneen herkästi syttyvän materiaalin vuoksi. Seuraus valitusta työmenetelmästä oli ollut yllätyksellinen.

Koska vahingonkorvausvastuun syntyminen edellytti tuottamusta ja sen oikeudellista syy-yhteyttä aiheutuneeseen vahinkoon, ei L Oy:n voitu katsoa olevan vahingosta korvausvastuussa. Oikeudellista syy-yhteyttä arvioitiin syy-yhteyden välttämättömyyden ja riittävyyden käsitteiden ja aiheutuneen seurauksen ennalta-arvattavuuden valossa. Vakuutusyhtiö B:n mielestä syy-yhteyttä L Oy:n aiheuttamien kipinöiden ja palovahingon välillä ei ollut.

Suojeluohjeella tarkoitettiin jo määritelmällisesti määräystä menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla oli tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä. Siten arviota siitä, että kyse olisi yksinomaan vakuutuskorvauksiin liittyvästä seikasta ei voitu pitää oikeana. Suojeluohjeiden noudattamatta jättämisellä oli kiinteä yhteys vahingon tapahtumiseen, eikä suojeluohjevähennystä saanut tehdä, mikäli vahinko olisi tapahtunut suojeluohjeen noudattamisesta huolimatta. Mikäli siis lautakunta vastoin vakuutusyhtiö B:n näkemystä katsoisi, että L Oy:llä oli tapauksessa vahingonkorvausvastuu, asiassa tuli huomioida S Oy:n merkittävä myötävaikutus vahinkoon arvioitaessa korvattavan vahingon määrää.

Vakuutusyhtiö B on lausunut lisävastineessaan 10.10.2024, että käytännössä asiassa oli tarkasteltava aiheutuneen vahingon ennakoitavuutta. Vakuutusyhtiö A ei ollut osoittanut, että vahinko olisi ollut L Oy:n ennakoitavissa. Sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun alueella vahingon ennakoitavuuden arviointi korostui, sillä sopimussuhteessa osapuolilla on mahdollisuus ennalta ehkäistä vahinkojen aiheutumista ja lieventää mahdollisten vahinkojen laajuutta esimerkiksi huolehtimalla riskien tiedottamisesta ja tarjottavien työskentelytilojen turvallisuudesta.

L Oy:n tuottamuksen astetta arvioitiin suhteessa syy-yhteyteen ja vahingon ennakoitavuuteen. Vakuutusyhtiö B:n mielestä tuottamuksen tuli olla aivan erityisen moitittavaa, jotta korvausvastuu saattoi ulottua nyt kysymyksessä olevaan ennakoimattomaan vahinkoseuraukseen. Tässä tapauksessa näin ei ollut, sillä L Oy:n menettely oli ollut vain lievän tuottamuksellista.

Vakuutusyhtiö A:n tekemällä suojeluohjevähennyksellä oli merkitystä L Oy:n korvausvastuun arvioinnin kannalta. Suojeluohjevähennys edellytti, että suojeluohjeen noudattamatta jättäminen oli syy-yhteydessä vahingon aiheutumiseen. Vähennyksen tekemistä oli vaikeaa olla tulkitsematta niin, että myös vakuutusyhtiö A:n mielestä S Oy oli hallinnut vahinkotapahtuman aiheutumiselle riittävää syytä eikä L Oy. Oikeudellista syy-yhteyttä vahingon ja L Oy:n menettelyn välillä ei ollut.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutussopimuslain 68 §:n 2 momentin mukaisesti L Oy:lle tilaisuuden lausua oma kantansa asiasta.

L Oy on kirjelmässään 27.11.2023 katsonut, ettei ilmastointikanavan katkaisulla ollut riittävää ja välttämätöntä syy-yhteyttä palovahinkoon, ja kiistänyt työntekijöidensä toimineen huolimattomasti. Perusteluinaan L Oy on lausunut, että molemmat yritykset hitsasivat ja katkoivat putkia kulmahiomakoneella kyseisessä tehdashallissa päivittäin. Halli oli kokonaisuudessaan vakituinen tulityöpaikka.

Ilmanvaihtokanavan katkaisua aloitettaessa paikalla oli ollut S Oy:n edustaja, joka oli aiemmin toiminut kyseisen tuotantolaitoksen turvallisuusvastaavana. Hänellä ei ollut huomauttamista käytettyyn työtapaan. Aiemmat tulipalot olivat sattuneet lattiatasolla olleessa suodatinyksikössä, ja siihen oli varauduttu varaamalla alkusammutuskalustoa lattiatasolle. Kenellekään ei ollut tullut mieleen, että ilmastointikanavassa saattoi olla runsaasti syttymisherkkää pölyä, koska pölyn olisi pitänyt sitoutua S Oy:n suunnittelemaan väliaikaiseen vesiastiaan. Jälkeenpäin oli ilmennyt, ettei vesiastia ollut toiminut toivotusti, vaan runsaasti pölyä oli päässyt ilmastointikanavaan. Väliaikaisen vesisuodattimen toiminta oli ollut S Oy:n vastuulla.

L Oy:n huoltoinsinööri oli säikähtänyt tulipaloa ja ryhtynyt jälkikäteen pohtimaan, olisiko hänen täytynyt ymmärtää, että pölyä oli voinut kulkeutua myös ilmastointikanavaan. Tästä hän oli myös jälkeenpäin moittinut työn suorittanutta asentajaa. Tapahtuma oli kuitenkin ollut niin ennalta-arvaamaton, ettei asia ollut tullut huoltoinsinöörinkään mieleen etukäteen, vaan hän oli päätellyt tapahtumien kulun vasta jälkeenpäin. Kääntäen voitiin todeta, että jos vesiastian huono toiminta ja metallipölyn runsas kulkeutuminen ilmanvaihtokanavaan olisi ymmärretty, olisi katkaisussa varmuudella käytetty toisenlaista työmenetelmää. Samoin voitiin todeta, että mikäli S Oy:n edustajat olisivat ryhtyneet toimenpiteisiin ilmastointikanavan puhdistamiseksi metallipölystä, ei tulipaloa olisi syttynyt. Kulmahiomakoneen käyttö itsessään ei ollut riittävä syy tulipalon syttymiselle.

Asian selvittelyssä oli ilmennyt, että kiinteistön kunnossapidossa ja tulityökäytännöissä oli ollut puutteita, eikä erillisiä tulityölupakäytäntöjä ollut selkeästi ohjeistettu. Koska tuotantotila oli ollut vakituinen tulityöpaikka, L Oy oli voinut luottaa S Oy:n voimassa olleiden ohjeistusten riittävyyteen. Tulityösuunnitelman puuttuminen ja puutteet tulityökäytännöissä ja tulityöpaikkojen määrittämisessä tuotantoprosessille ja muulle huolto- ja kunnossapitotyölle olivat mahdollistaneet palon syttymiseen johtaneen tapahtumaketjun. Tätä tuki vakuutusyhtiö A:n ratkaisu suojeluohjevähennyksestä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, oliko L Oy:ltä tilatun ilmanvaihtokanavan siirtotyön yhteydessä S Oy:n teollisuushallissa tehdystä tulityöstä seurannut palovahinko johtunut L Oy:n huolimattomuudesta, ja onko vahinko sen perusteella korvattava vakuutusyhtiö B:n L Oy:lle myöntämästä toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2022 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja tai vakuutettu on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Asioiden käsittely Vakuutuslautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, joten lautakunnan ratkaisusuositus perustuu vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.

Lautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, että arvioitaessa elinkeinonharjoittajan tuottamusvastuuta toimeksiannon täyttämisen yhteydessä aiheutuvista vahingoista elinkeinonharjoittajan on korvausvastuusta vapautuakseen kyettävä näyttämään oman toimintansa asianmukaisuus ja huolellisuus. Oikeuskäytännössä, kuten korkeimman oikeuden julkaistuissa ratkaisuissa KKO 1991:176 ja KKO 1994:5 on katsottu, että tulitöiden suorittajalla on todistustaakka siitä, että vahinko ei ole aiheutunut hänen huolimattomuudestaan. Myös lievä huolimattomuus riittää perustamaan vahingonkorvausvastuun.

Nyt kysymyksessä oleva palovahinko on aiheutunut L Oy:n ja vahinkoa kärsineen S Oy:n välisessä sopimussuhteessa, jonka sisältönä ovat olleet lautakunnalle toimitettujen haastattelumuistioiden perusteella L Oy:n S Oy:lle tarjoamat teollisuuden asennus- ja kunnossapitotyöt. Palo on syttynyt L Oy:n työntekijän suorittaessa S Oy:n toimeksi antamaa ilmanvaihtokanavan siirtotyötä yhdellä S Oy:n teollisuushallin tuotantolinjoista. Näissä oloissa L Oy:n on sopimusosapuolena osoitettava edellä lausutuin tavoin menetelleensä huolellisesti täyttäessään sopimusvelvoitettaan.

Asiassa on riidatonta, että L Oy:n työntekijä oli käyttänyt työn kohteena olleen metallirakenteisen ilmanvaihtokanavan katkaisemiseen kulmahiomakonetta eli kyse on ollut tulityöstä. Riidatonta on niin ikään, että kulmahiomakoneesta lähteneet kipinät olivat sytyttäneet ilmanvaihtokanavan sisälle kertyneen herkästi syttyvän metallipölyn. Sen seurauksena palo on päässyt leviämään kanavaa pitkin S Oy:n teollisuushallin kattorakenteisiin.

Saaduista selvityksistä ei ilmene, että palo olisi syttynyt jostakin muusta syystä kuin L Oy:n työntekijän suorittamasta kipinöitä synnyttäneestä ilmanvaihtokanavan katkaisemisesta. Näin ollen lautakunta katsoo, että tulipalon syttyminen ja siitä seurannut vahinko on ollut syy-yhteydessä L Oy:n työntekijän menettelyyn. Sillä seikalla, minkä asteiseksi menettelyn mahdollinen tuottamuksellisuus on jäljempänä arvioitava, ei ole merkitystä syy-yhteyttä koskevan kysymyksen kannalta.

Vakuutusyhtiö B ja L Oy ovat vedonneet L Oy:n korvausvastuuta poistavana seikkana ennen muuta palovahingon ennalta-arvaamattomuuteen ja siihen, että tuotantohallia oli pidetty S Oy:n noudattamassa käytännössä vakituisena tulityöpaikkana. Lautakunnalle toimitetuista palontutkinnan yhteydessä laadituista 20.9.2022 päivätyistä keskustelumuistioista ilmenee, että L Oy ja sen työntekijät olivat toimineet S Oy:n tuotantohallissa jo vuosien ajan niin, että L Oy:n työntekijät olivat olleet paikalla ”lähes jokainen päivä”. Kyse oli ollut L Oy:lle ja sen työntekijöille tutusta ja rutiininomaisesta työtehtävästä, jonka ei ollut katsottu vaatineen erityisiä suunnitelmia ja joihin ei ollut ollut tapana kirjoittaa tulityölupia, koska koko hallia oli pidetty vakituisena tulityöpaikkana, jossa kulmahiomakonetta käytettiin erilaisissa töissä päivittäin.  

Lautakunta on kiinnittänyt huomioita siihen, että sikäli kuin kyse on ollut tulitöiden ja tässä tapauksessa erityisesti kulmahiomakoneen käyttämisestä tuotantohallissa, on olennaista, millaiseen työtehtävään tulityövälinettä on käytetty. Vahingon aiheuttaneessa työsuorituksessa ei ole ollut kyse hallissa normaalisti työstettyihin raaka-aineisiin vaan itse hallin laitteisiin ja rakenteisiin kohdistuneesta työstä, jonka palovaarallisuus voi olennaisestikin poiketa tavanomaisista tuotantoon välittömästi liittyneistä töistä. Kyse on ollut seikasta, josta tuotantohallissa pitkään ammattimaisena laitteistohuollon asiantuntijana toimineen ja siten hallin olosuhteista perillä olleen L Oy:n voidaan kohtuudella edellyttää olleen selvillä.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen perusteella L Oy:n työntekijöiden oli täytynyt tietää, että kyseisen tuotantolinjan varsinainen pölynpoistojärjestelmä oli ollut jo jonkin aikaa pois käytöstä ja korvattu tilapäisjärjestelyllä. Asiakirjatiedoista ei ilmene, että pölynpoiston tilapäisjärjestelyn toimivuutta olisi varmistettu. Aiempien, vaikkakin eri kohdassa sattuneiden palojen perusteella L Oy oli tiennyt metallipölyn syttymisherkkyydestä. Asiakirjatiedoista ei ilmene, että L Oy:n työntekijä olisi ennen ilmanvaihtokanavan katkaisemista pyrkinyt varmistamaan sen puhtautta. L Oy:n kunnossapitopäällikkö on palontutkinnan yhteydessä kertonut, että hän olisi keskeyttänyt työn, jos olisi havainnut kulmahimakoneen käytön. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että S Oy:n edustaja olisi työn tilatessaan tiennyt siitä, että ilmanvaihtokanava katkaistaisiin kulmahiomakoneella. Kaikkien osallisten kertoman mukaan L Oy olisi voinut helposti käyttää ilmanvaihtokanavan katkaisemiseen turvallisia kipinöimättömiä työtapoja.

Selostamistaan syistä lautakunta katsoo, että palo on syttynyt nimenomaan L Oy:n valitseman virheellisen työtavan seurauksena. Vakuutusyhtiö B ja L Oy eivät ole esittäneet selvitystä siitä, että tulipalo olisi syttynyt L Oy:n toimintamahdollisuuksien ulkopuolella olleesta arvaamattomasta syystä. Vakuutusyhtiö B on asian lautakuntakäsittelyssä itsekin myöntänyt, että L Oy:n viaksi on voitu lukea vähintään lievä tuottamus. Tämän vuoksi ja muut asiassa ilmenneet seikat huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät L Oy ja vakuutusyhtiö B ole osoittaneet, että L Oy olisi toiminut ilmanvaihtokanavan siirtotyössä huolellisesti, vaan L Oy on vahingonkorvausvastuussa S Oy:lle aiheutuneesta vahingosta.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö B on vedonnut vakuutusyhtiö A:n vahingon johdosta suorittamasta omaisuusvakuutuskorvauksesta suojeluohjeiden laiminlyönnin perusteella tekemään 10 prosentin vähennykseen, lautakunta toteaa ensinnäkin, että omaisuusvakuutussopimukseen sisältyvien suojeluohjeiden velvoittava vaikutus ulottuu lähtökohtaisesti vain kyseisen vakuutussopimuksen alaan. Suojeluohjevähennys on myös jo tullut huomioiduksi vakuutusyhtiö A:n L Oy:tä kohtaan esittämän korvausvaatimuksen määrässä vaatimuksen perustuessa vakuutusyhtiön takautumisoikeuteen vahingon aiheuttajaa kohtaan.

Suojeluohjevähennys on perustunut siihen, että vakuutusyhtiö A on katsonut S Oy:n vastuulla olleiden tulityökäytäntöjen puutteiden ja myös osin S Oy:n vastuulla olleen tulityöluvan puuttumisen osaltaan mahdollistaneen palovahinkoon johtaneen tapahtumaketjun. Lautakunta katsoo, että L Oy:n on oman alansa ammattiyrityksenä kuitenkin pitänyt olla itsekin selvillä tulitöihin liittyvistä asianmukaisista menettelytavoista. Tämän vuoksi ja edellä lausutut L Oy:n korvausvastuun perustavat seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei S Oy:n omaa myötävaikutusosuutta palovahingon sattumiseen ole perustetta arvioida mainittua jo tehtyä suojeluohjevähennystä suuremmaksi. Asiassa ei ole esitetty muitakaan syitä, joiden perusteella L Oy:n vahingonkorvausvastuun määrää tulisi asiassa enempää sovitella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö B ottaa L Oy:n sille ilmoittaman vahingon uudelleen käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen ehtojen   mukaisen korvauksen suorittamiseksi L Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Ratkaisusuositus syntyi äänin 5 - 1. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Häyhä ja jäsenet Käenmäki, Nurmela, Rajamäki ja Vyyryläinen. Jäsen Mattssonin eriävä mielipide on liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski

Erimieltä olevan jäsenen mielipide

Jäsen Mattsson:

Katson, että vahinkoon on ollut vaikuttamassa myös muita seikkoja kuin L Oy:n vastuulla olevat syyt, minkä vuoksi L Oy:n korvausvastuu ei ulotu yksin koko vahinkoon. Muilta osin yhdyn enemmistön mielipiteeseen.

Arvioitaessa, onko vahingon aiheuttajaksi väitetyn virheen ja vahingon välillä oikeudellisesti merkittävä syy-yhteys, on pohdittava, olisiko vahinko sattunut, jos vahingonaiheuttaja ei olisi tehnyt sitä tekoa, jonka väitetään johtaneen vahinkoon. Kysytään siis, onko teko välttämätön ja riittävä edellytys vahingon sattumiselle. Vahingon syntymisen välttämätön syy tarkoittaa seikkaa, jota ilman seurausta ei olisi syntynyt. Riittävä syy taas tarkoittaa tekoa, joka johtaa vahinkoon ilman muita syitä. Jos vahingon aiheuttajaksi katsottu teko ei ole yksin välttämätön tai riittävä vahingon aiheutumiseen tai jos vahingon aiheutumiseen on ollut vaikuttamassa myös muita syitä, ei väitetyn vahingon aiheuttajan teko voi johtaa yksin vastuuseen koko vahingosta. 

Palotutkintaraportin mukaan palon syttymissyy on kulmahiomakoneesta lentänyt kipinä, joka on sytyttänyt kanavan sisälle kertyneen hienon metallipölyn palamaan. Selvitysten mukaan kulmahiomakonetta ei olisi pitänyt käyttää putken katkaisemiseen ja vaihtoehtoisia työvälineitä olisi ollut saatavilla, joskaan ei työpisteen lähellä helposti saatavilla. L Oy:n selvityksen mukaan kulmahiomakoneen käyttö olisi keskeytetty, mikäli siitä olisi tiedetty. Toisaalta L Oy:n edustaja on kertonut, että ilmanvaihtokanavan katkaisutyötä aloitettaessa paikalla on ollut myös S Oy:n edustaja, joka oli aiemmin toiminut kyseisen tuotantolaitoksen turvallisuusvastaavana eikä hänellä ollut huomauttamista käytettyyn työtapaan.

Palotutkintaraportin johtopäätöksissä todetaan, että tulityömenettelyn noudattaminen olisi estänyt tulipalon, koska metallipölyyn liittyvä paloriski olisi tunnistettu vaarojen arvioinnissa ja siten valittu turvallinen työväline iv-kanavan katkaisuun. Haastattelumuistioiden mukaan palotarkastuksella ja käytännön toiminnassa tuotantotilan on katsottu olevan vakituista tulityöpaikkaa. Myös tuotantotilassa tehtäviin töihin oli joissain tilanteissa kuitenkin myönnetty tulityölupa. S Oy:n edustaja on haastattelumuistion mukaan kertonut, että tulitöihin on olemassa ohjeistus, mutta vakituisia tulityöpaikkoja ei ole merkitty asiakirjoihin eikä opastettu tuotantotiloissa. Palotutkintaraportissa on kiinnitetty huomioita siihen, että ohjeistusta tulisi kehittää siten, että tulityölupaa vaativat tulityöt on ohjeistettu selkeästi. Lisäksi kehotetaan tarvittaessa päivittämään räjähdyssuojausasiakirja huomioimaan myös syttymisherkät metallipölyt. Tulityösuunnitelman laatiminen ja urakoitsijan perehdyttäminen tulityöturvallisuuteen liittyen on ollut selvityksen perusteella S Oy:n vastuulla. Vaikka tuotantotilaa on yleisesti pidetty vakituisena tulityöpaikkana, on ilmanvaihtokanavan katkaisu johtanut tilanteeseen, jossa tuotantotila ei ole täyttänyt vakituisen tulityöpaikan määritelmää, koska se on mahdollistanut kipinöiden pääsyn kosketuksiin syttyvän materiaalin kanssa. Katson, että S Oy:n vastuulla on ollut laatia tulityöohjeistus ja käydä se läpi urakoitsijan kanssa siten, että urakoitsija ymmärtää, minkälaisia tulitöitä vakituisena tulityöpaikkana pidetyssä tuotantotilassa saa tehdä ilman tulityölupaa ja toisaalta minkälaiset työt edellyttävät erillistä tulityölupaa.

Haastattelumuistioiden mukaan tehtaalla oli ollut ongelmia pölynpoiston laitteiden kanssa ja samalla linjalla on ollut useita tulipaloja. Vakituinen pölynpoistolaite oli ollut huollossa noin puoli vuotta ja väliaikaiseksi pölynpoistoksi tarkoitettu vesiastia ei ollut onnistunut poistamaan pölyn kertymistä tarkoitetulla tavalla. Haastattelumuistioista ilmenee myös, että yleisilmanvaihdon kanavat oli puhdistettu, mutta tuotantotilojen kohdepoistojen kanavia ei ole puhdistettu, minkä vuoksi niiden sisälle oli kertynyt vuosien saatossa runsaasti pölyä. Pölynpoistolaitteiden aiempien tulipalojen yhteydessä on myös S Oy:n toimesta todettu, että niiden sisälle kertyvä erittäin hieno pöly voi palaa pitkiäkin aikoja. Laitteistojen kunnossapito ja pölynpoistosta huolehtiminen on ollut S Oy:n vastuulla. L Oy ei ole kokonsa tai asiantuntemuksensa puolesta kokonaisuus huomioiden sellaisessa asiantuntijaroolissa suhteessa S Oy:öön että se poistaisi S Oy:n vastuun tuotantotilojensa paloturvallisuudesta ja pölynpoistosta.

Katson, että L Oy:n työntekijän vastuulle katsotut virheet eivät ole olleet yksin riittävä syy vahingon aiheutumiseen vaan siihen on vaikuttanut S Oy:n vastuulla olleet tulityöohjeistuksen ja pölynpoiston puutteet. Pitkään puhdistamatta olleeseen ilmanvaihtokanavaan oli kertynyt pölynpoiston ongelmien takia runsaasti herkästi syttyvää ja pitkään palavaa metallipölyä, mitä ei voida pitää sellaisena taustaolosuhteena, jolla ei olisi syy-yhteysarvioinnissa vaikutusta. Osapuolet ovat myös riidattomasti kertoneet, että tiloissa tehtiin jatkuvasti töitä kulmahiomakoneella ja että ilmanvaihtokanavien siirrot olivat rutiininomaisia töitä, joita oli tehty useasti aiemminkin. Kulmahiomakoneen kipinät voivat sisätiloissakin lentää useita metrejä, minkä vuoksi on osin sattumanvaraista, aiheutuiko palo urakoitsijan käyttämästä kulmahiomakoneesta vai S Oy:n tuotannossaan käyttämistä työvälineistä. Tämän vuoksi L Oy:n vastuulle kuuluvaa virhettä ei voida pitää myöskään vahingon ainoana välttämättömänä syynä. Vaikka A Oy:n vaatimuksessa on suojeluohjevähennyksen muodossa otettu huomioon myös S Oy:n toiminta, ei 10 % vähennys ota riittävästi huomioon S Oy:n vastuulle kuuluvia seikkoja. Ottaen huomioon L Oy:n virheet, työtavan valinta ja huippuimurin jättäminen päälle, voidaan L Oy:n vastuulle katsoa kuulua enintään 2/3 vaaditusta vahingosta.