Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli tullut yksityispankin asiakkaaksi vuonna 2004. Hänen yhteyshenkilönsä esitteli hänelle CDO-lainaa tapaamisessa 13.1.2006 ja lähetti tuotteesta tietoa ja markkinointiesitteen sähköpostitse 27.2.2006. Hän lähetti 7.3.2006 viestin, jossa hän ehdotti 20.000 euron sijoittamista joukkolainan matalimpaan riskitasoon (laina A) ja 10.000 euron sijoittamista keskimmäiseen riskitasoon (laina B). Vastausviestissään asiakas vahvisti tekevänsä ehdotetut sijoitukset.

Lainat A ja B menettivät täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Niistä oli kertynyt veronalaisia tuottoja yhteensä 5.720,77 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

Asiakkaan reklamaatioon antamassaan vastauksessa pankki toteaa, että asiakkaan yhteyshenkilö tuntee hyvin asiakkaan kokonaisvarallisuusaseman. CDO-lainojen avulla on haettu riskitöntä korkoa parempaa tuottoa. Yhteyshenkilö oli lainoja esitellessään havainnollistanut lainan myyntimateriaalin avulla, miten luottovastuutapahtuma vaikuttaa: yrityksen maksukyvyttömyys syö ensin turvapuskurin ja sitten lainan pääomaa korkeimmasta riskitasosta alkaen. Asiakas oli yhteyshenkilön suositusten perusteella sijoittanut tuotteen kahteen vähäriskisimpään osioon.

Sijoituskohteiden riskiarviointi voi perustua vain sijoitushetkellä käytettävissä olevaan tietoon. CDO-lainojen viiteyhteisöillä oli Investment Grade –luotto­luokitus. Tällaisten yritysten luottovastuutapahtumat olivat liikkeeseenlaskua edeltävinä vuosina olleet harvinaisia, ja yrityslainoilla on historiallisesti ollut arvoa luottovastuutapahtuman jälkeenkin. Lainaa suositeltaessa ei voitu ennakoida vuoden 2008 äärimmäisen poikkeuksellista markkinatilannetta vaikutuksineen.

Pankki katsoo, että CDO-lainaa suositellessaan yhteyshenkilö on ottanut huomioon asiakkaan sijoittamisen tavoitteet. Sijoituksiin liittyvä riski pääoman menettämisestä on tuotu esille lainaa markkinoitaessa. Liikkeeseenlaskuaikana yhteyshenkilöllä on ollut perusteltu syy odottaa, ettei lainaan toteutuisi sellaista määrää luottovastuutapahtumia, että lainan pääoma tulisi menetetyksi. Yhteyshenkilön antamat suositukset olivat silloisessa markkinatilanteessa perusteltuja. Vielä kesällä 2008 lainojen jälkimarkkinahintojen laskun katsottiin olevan valtaosin huonon markkinatilanteen seurausta, eikä hinnoista voinut suoraan päätellä viiteyhtiöiden taloudellista asemaa. Pankki katsoo, ettei se ole vastuussa ennalta arvaamattomasta markkinatilanteesta johtuvista tapahtumista. Joka tapauksessa lainoista kertyneet tuotot hieman pienentävät asiakkaan menetystä.

Asiakas pyysi pankilta asiaansa vielä toista käsittelyä. Vastauksessaan pankin edustaja toteaa selvittäneensä, että asiakkaan yhteyshenkilönä toiminut sijoitusjohtaja oli keskustellut CDO-lainasta asiakkaan kanssa 13.1.2006 ja 7.3.2006. Hän oli lähettänyt asiakkaalle sähköpostitse sijoitusehdotuksen ja lainan markkinointiesitteen luettavaksi päätöksentekoa varten. Esitteessä kuvataan mm. tuotteen riskit. Merkintä on tehty näiden keskustelujen ja esitteen antamisen jälkeen. Lainaa ei ole missään vaiheessa myyty asiakkaalle pääomaturvattuna. Yhteyshenkilö on ottanut huomioon asiakkaan kokonaisvarallisuuden ja sijoitustavoitteet suositusta tehdessään.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii pankkia maksamaan takaisin CDO-lainoihin sijoitetut 30.000 euroa. Hän teki sijoituspäätöksen pankin suositeltua tätä tuotetta. Pankin totea­min tavoin sijoitusstrategiana on ollut säilyttää nykyinen varallisuus ja saada mahdollisesti kohtuullisesti lisää. Asiakas katsoo tämän tarkoittavan sitä, ettei pääoma saa kadota. Asiakkaan varallisuus on kuitenkin CDO-lainojen osalta merkittävästi alentunut, joten pankin toiminta ei ole ollut strategian mukaista.

Asiakas on aiemmin sijoittanut myös sellaisiin tuotteisiin, joihin liittyy pääoman menettämisen riski. Hän on kuitenkin vuoden 2005 lopussa tuonut pankin tietoon, että hän aloittaa lähivuosina rakennusprojektin, eikä hänellä ole varaa menettää pääomia. Siksi sijoitukset tuli ohjata turvattuihin kohteisiin. Asiakas on varma, että tästä asiasta on keskusteltu pankin kanssa jo vuonna 2005, vaikka sitä ei ehkä ole merkitty muistiin. Ilmeisesti asiaa ei tuolloin nähty oleelliseksi.

CDO-lainoja esiteltäessä asiakkaalle oli näytetty markkinointiesitettä. Asiakas on saattanut saada sen sähköpostin liitetiedostona ennen merkintää, mutta hän ei ole sitä tuolloin lukenut. Ei voida edellyttää, että asiakas kahlaisi läpi kaikki pankin lähettämät kirjeet. Hän oli luottanut pankin suositukseen ja esittelyyn, jossa tuotetta oli kuvattu vakaaksi ja turvalliseksi. Myyntitilanteessa on annettu ymmärtää, että pääoma ei häviä. Hän tulkitsee myös pankin esittämän sähköpostin sisällön niin, että siinä mainittu riskilisä 1,7–7 % tarkoittaisi asiakkaan ottamaa riskiä.

Asiakas ihmettelee, onko pankki lainannut rahaa konkurssikypsille yrityksille ilman vakuuksia. Hän katsoo, ettei tuotteen riskiä voi arvioida pelkästään historian perusteella. Näyttää siltä, että pankki oli jättänyt vallitsevan tilanteen kokonaan huomiotta.

Asiakas ei ole asiantuntija sijoittamiseen liittyvissä asioissa, minkä vuoksi hän on käyttänyt yksityispankin neuvontapalveluja. Hän ei ole pelkästään tuotto-odotuksen suuruuden perusteella pystynyt ymmärtämään tuotteeseen liittyviä riskejä. Lisäksi hän pitää markkinointiesitettä epäselvänä ja vaikeaselkoisena. Hänen pitäisi olla asiantuntija voidakseen ymmärtää sen sisällön. Pankin olisi tullut kertoa tuotteen riskeistä selvemmin niin, että ns. tavallinen sijoittajakin olisi voinut ymmärtää, että koko sijoituksen voi menettää eikä vain sen tuoton. Asiakas katsoo myös pankin painostaneen häntä nopeaan päätöksentekoon.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki katsoo, että asiakkaan vaatimus sijoitustappion korvaamisesta on perusteiltaan ja määrältään perusteeton. Siinä tapauksessa, että pankin katsottaisiin olevan osittainkin vastuussa asiakkaan sijoituspäätöksen ja selonottovelvollisuutensa laiminlyönnin aiheuttamista tappioista, tappiosta on vähennettävä asiakkaan lainoista saama tuotto 5.720,77 euroa brutto / 4.120,07 euroa netto.

Pankki viittaa reklamaatiokäsittelyyn ja toteaa, että asiakkaalle on lähetetty markkinointiesite sähköpostiviestien liitetiedostona 27.2.2006 ja 7.3.2006. Asiakas oli vahvistanut merkinnän vastaamalla 7.3.2006 lähetettyyn viestiin, joten hän oli saanut pankin viestit ja markkinointiesitteen tiedokseen. Lainojen toimintaperiaatteet oli käyty läpi jo tapaamisessa 13.1.2006. Sijoitusneuvonnassa asiakkaalle on tämän jälkeen suositeltu kahta vähäriskisintä vaihtoehtoa hänen sijoitustavoitteidensa mukaisesti. Asiakkaalle on merkintöjen jälkeen toimitettu lainojen ehdot.

Lainasta annetut tiedot

Lainan ominaisuuksiin kuului valikoidulla riskillä saatava mahdollisuus lisätuottoihin. Riski ja tuotto kulkevat sijoituskohteissa yhdessä, jolloin lisätuoton tavoittelu tarkoittaa aina lisäriskin ottamista. CDO-lainan tavoiteltu tuottotaso ylitti euribor-koron tason ja oli tavallista yrityslainaa suurempi, jolloin oli selvää, ettei kyse ole riskittömästä sijoitustuotteesta. Lainan dokumentaatiosta merkittävä osa on käytetty tuotteeseen liittyvien riskien selvittämiseen ja riskimekanismin sekä riskin suuruuden ja todennäköisyyden kuvaamiseen. Asiakkaan saamassa markkinointiesitteessä on heti alussa todettu, ettei velkakirjojen pääomaa ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan. Pääoman menettämisen mahdollisuutta on lisäksi käsitelty esitteen pääoman takaisinmaksua koskevassa kohdassa.

Pankki toteaa, että lainoille laskettu riskitaso perustui viiteyhteisöjen historiallisesti hyvälle maksukyvylle. Riskin realisoitumisen mekanismi on kuvattu seikkaperäisesti lainojen dokumentaatiossa. Markkinointiesitteessä on havainnollistettu esimerkein, miten sekä luottovastuutapahtumien lukumäärä että palautusaste vaikuttavat suojaustasojen saavuttamiseen. Riskin toteutumisen todennäköisyyden osalta pankki toteaa, että historiatietojen valossa pääoman arvoa alentavia tapahtumia ei vastaavassa viitesalkussa olisi edellisten 30 vuoden aikana tapahtunut lainkaan, eikä toisaalta tietoa tulevista kansainvälisistä poikkeuksellisista tilanteista ollut. Siten lainojen arviointi vähäisen riskin tuotteiksi oli perusteltua, eikä pankki ei ole vähätellyt riskiä. Riskin vähäisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei riski voisi koskaan toteutua. Riski toteutui erittäin poikkeuksellisen markkinatilanteen myötä, ja se tuli myös pankille yllätyksenä.

Pankki toteaa, että se ei ole lainannut viiteyhtiöille varoja vaan on ehtojen mukaisesti käyttänyt varoja osana yleistä varainhankintaansa. Kunkin kohdeyhtiön taloudellinen asema lainan liikkeeseenlaskuhetkellä oli riippumattoman luokituslaitoksen arvion mukaisesti vakavarainen. Kohdeyhtiöt eivät olleet konkurssikypsiä.

Sijoitusneuvonta

Asiakkaalle ei ole laadittu kirjallista sijoitussuunnitelmaa. Hänellä on ollut sama yhteyshenkilö vuodesta 2004 alkaen. Yhteyshenkilön mukaan jo ensimmäisissä tapaamisissa käsiteltiin sijoittamisen tavoitteita, ja tuolloin puhuttiin sijoitusstrategiasta 75 % korkotuotteissa ja 25 % osaketuotteissa. Tätä jakaumaa noudatettiin koko asiakassuhteen ajan. Pitkäaikaisen asiakassuhteen aikana yhteyshenkilö oli tullut tietoiseksi asiakkaan sijoitustavoitteista, riskinottohalukkuudesta ym. merkityksellisistä seikoista ja oli esitellyt tuotteita noiden tavoitteiden mukaisesti. Yhteyshenkilön ensimmäisestä tapaamisesta 20.12.2004 tekemien muistiinpanojen mukaan asiakas ei halunnut suurta riskiä sijoituksissaan, ja hänen tavoitteenaan oli ”säilyttää nykyinen varallisuus ja saada mahdollisesti kohtuullisesti lisää”.

Pankki ja asiakas eivät ole tehneet sopimusta, jonka mukaan asiakas sijoittaa vain tuotteisiin, joiden pääoma ei voi alentua. Asiakas ei muutenkaan ollut saattanut tällaista rajoitusta pankin tietoon. Aiemmassa sijoitushistoriassaan asiakas ei ole sijoittanut pelkästään pääomaturvattuihin tuotteisiin. Hän on tehnyt sijoituksia mm. osakkeisiin, korkoerotodistukseen, indeksilainaan ja CDO Equity ja CDO Debt –rahastoihin. Hänellä on ollut myös henkilöstöoptioita.

Pankki on keväällä 2006 suositellut lainoja asiakkaan kokonaisvarallisuus, aiempi sijoitushistoria ja sijoitustavoite huomioiden pitäen niitä edellä todetuin tavoin vähäriskisinä ja siksi asiakkaalle soveltuvina. Yhteyshenkilön muistiinpanojen ja muistin mukaan asiakas on vasta 5.10.2007 pidetyssä tapaamisessa kertonut suunnittelevansa tontin ostoa ja rakentamista.

Yhteenvetona

Pankki katsoo, että sijoitusneuvonta ja lainojen esittely on ollut asiakkaan kokemus, sijoitushistoria ja osaaminen huomioon ottaen asianmukaista. Asiakas on suullisesti ja markkinointimateriaalista saanut riittävät tiedot riskin arvioimiseksi ja sijoituspäätöksensä tekemiseksi. Hän oli saanut markkinointiesitteen kahdesti, 27.2.2006 ja 7.3.2006, ja hänellä on siten kiistatta ollut mahdollisuus tutustua esitteeseen ennen sijoituspäätöstään. Pankki katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa.

Asiakas on kertonut, ettei hän ole tutustunut hänelle lähetettyyn markkinointiesitteeseen. Pankki pitää ilmeisenä, että mahdolliset väärinymmärrykset johtuvat tästä. Asiakas ei ole täyttänyt omaa selonottovelvollisuuttaan, mikä on hänen vastuupiiriinsä kuuluva seikka.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 20.12.2004 päivätty varallisuudenhoitosopimus, jonka sisältönä on sijoituskonsultointia kerran vuodessa ja mm. omaisuusraportti neljästi vuodessa. Sopimukseen ei sisälly vuosineuvottelua tai sijoitussuunnitelman laatimista.

- joukkolainojen A ja B painettu markkinointiesite (helmikuu 2006), jossa lainojen rakennetta kuvattaessa on todettu, että eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksettava määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia, joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden osalta on kerrottu, että historiallisten ja tilastotietojen perusteella luottoriskiltään vastaavanlaisessa viitesalkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana arviolta sattunut keskimäärin 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden. Kertyneet luottotappiot olisivat arviolta noin kerran hiukan ylittäneet tuotteen korkeimman riskiportaan suojaustason, eli korkeimpaan riskitasoon sijoittanut olisi kärsinyt hieman pääomatappioita. Historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta.

Esitteen sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- joukkolainojen A ja B lainakohtaiset ehdot.

- asiakkaan yhteyshenkilön muistiinpanot tapaamisesta 13.1.2006. Niiden mukaan tuolloin oli muiden sijoitusten lisäksi puhuttu 30.000 euron CDO-lainamerkinnästä.

- asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välistä sähköpostikirjeenvaihtoa. Yhteyshenkilö on 27.2.2006 lähettänyt viestin, jossa on tietoa CDO-lainan laina-ajasta, tuotto-odotuksesta ja merkintäajasta. Viestissä on todettu, että lainan odotettu tuotto on 3 kk euribor + valitun riskilisän mukaan 1,7 %:sta aina 7,0 %:iin joukkolainan mukaan. Viestin liitteenä on lainojen markkinointiesite.

Yhteyshenkilö on 7.3.2006 lähettänyt asiakkaalle viestin, jossa käsitellään lähemmin 13.1.2006 pidetyssä tapaamisessa puhuttua 30.000 euron suuruista CDO-laina­sijoi­tusta. Yhteyshenkilö toteaa, että sijoitukset tulisi tehdä 10.3.2006 mennessä. Hän ehdottaa 20.000 euron sijoitusta laina A:han ja 10.000 euron sijoitusta laina B:hen. Hän pyytää asiakasta vahvistamaan tämän toimeksiannon. Samana päivänä lähettämässään vastausviestissä asiakas vahvistaa toimeksiannon sellaisenaan.

- yhteyshenkilön muistiinpano 5.10.2007 pidetystä tapaamisesta. Tuolloin oli tehty talletuksia ja merkitty indeksilainaa. Lisäksi on kirjattu, että asiakkaalla on suunnitelmissa tontin osto ja rakentaminen.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 7.3.2006 päättänyt sijoittaa 20.000 euroa uudentyyppisen joukkolainan matalimpaan riskitasoon (laina A) ja 10.000 euroa keskimmäiseen riskitasoon (laina B). Lainat menettivät sittemmin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakas on vaatinut korvauksena lainoihin sijoittamaansa määrää, yhteensä 30.000 euroa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että hänelle ei kerrottu riittävästi tuotteen riskeistä ja ettei tuote vastannut hänen riskinottohalukkuuttaan, joten sitä ei olisi tullut suositella hänelle. Asiakas on kertonut ilmoittaneensa pankille jo vuonna 2005, että tulevan rakennushankkeen vuoksi hänellä ei ole varaa menettää pääomiaan. Hän on myös kokenut tulleensa painostetuksi päätöksenteossaan.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen ja pankin muun menettelyn asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus CDO-lainatuotteen osalta, riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa joukkolainatuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viite­salkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Esitettyjen sähköpostiviestien perusteella pankki oli lähettänyt markkinointiesitteen asiakkaalle kahden eri viestin liitetiedostona. Asiakas oli vahvistanut sijoituspäätöksensä vastaamalla toiseen näistä viesteistä. Lautakunta pitää selvitettynä, että asiakkaalla oli ollut käytettävissään sähköpostiviesteissä olleet tiedot ja lainojen A ja B markkinointiesite ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Näin ollen se, että asiakas mahdollisesti ei ole lukenut markkinointiesitettä ennen merkintää, ei estä ottamasta esitettä huomioon pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä arvioitaessa.

Esitteen ja viestien lisäksi asiakkaan yhteyshenkilö oli 13.1.2006 pidetyssä tapaamisessa esitellyt tuotetta suullisesti. Lautakunta pitää keskeisenä sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa olevassa tiivistelmässä, lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että joukkolainan painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan viiteyhtiöiden konkurssien tai muiden luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Muut CDO-lainoista annetut tiedot

Asiakkaan yhteyshenkilö oli esitellyt CDO-lainoja 13.1.2006 pidetyssä tapaamisessa suullisesti. Asiakkaan mukaan tuotetta esiteltiin varmana ja hyvänä sijoituskohteena. Yksityiskohtaista selvitystä suullisen esittelyn sisällöstä ei ole.

Asiakkaan kuvaus viittaa siihen, että tapaamisessa on tuotu esiin tuotteen kirjallisesta markkinointiaineistostakin ilmeneviä tietoja tuotto-odotuksista, viiteyhtiöiden korkeista luottoluokituksista ja siitä, että historiallisesti tällaisten yhtiöiden luottovastuutapahtumat ovat olleet harvinaisia. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että 13.1.2006 pidetyssä tapaamisessa tuotteen riskeistä tai muista ominaisuuksista olisi annettu väärää tai harhaanjohtavaa tietoa. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että luottovastuutapahtumien sattuminen finanssikriisin aikana vuosina 2008–2009 ei osoita, että lainan viiteyhtiöt olisivat sijoituspäätöksen tekohetkellä keväällä 2006 olleet asiakkaan epäilemin tavoin konkurssikypsiä tai muutoin riskiyrityksiä.

27.2.2006 lähetetyssä sähköpostiviestissä on tuotto-odotuksen suuruutta kuvattaessa puhuttu valitun riskilisän mukaan määräytyvästä 1,7–7 %:n suuruisesta lisätuotosta. Asiakas kertoo tulkinneensa viestiä siten, että sijoittajan riskin suuruus olisi 1,7–7 %. Ottaen huomioon, että kyseisessä lauseessa puhutaan tuotto-odotuksen suuruudesta, lausetta ei lautakunnan näkemyksen mukaan voi perustellusti tulkita siten, että sijoittajan riski olisi määrällisesti rajattu 1,7–7 %:iin. Lautakunta ei pidä viestiä tältä osin harhaanjohtavana.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaalla oli ennen 7.3.2006 tehtyä sijoituspäätöstä ollut käytettävissään tuotteen markkinointi­esite, sähköpostiviesteissä olleet tiedot ja tuotteesta suullisesti annetut tiedot. Selvittämättä jää, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskistä vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Yllä todetun perusteella lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli ennen merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä sekä tieto siitä, että hänellä on harkinta-aikaa 10.3.2006 saakka. Lautakunnan arvion mukaan hänen on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Asiakkaalle ei ollut laadittu kirjallista sijoitussuunnitelmaa. Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että asiakas ei halunnut suurta riskiä sijoituksissaan, ja hän tavoitteenaan oli säilyttää nykyinen varallisuutensa ja saada mahdollisesti kohtuullisesti lisää. Selvityksen mukaan koko asiakassuhteen ajan noudatettiin omaisuuslajijakoa, jossa 75 % oli sijoitettuna korkotuotteisiin ja 25 % osaketuotteisiin. Esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli aiemmassa sijoitushistoriassaan sijoittanut osakkeisiin, korkoerotodistukseen, CDO Equity ja CDO Debt –rahastoihin ja indeksilainaan. Hänellä on myös ollut henkilöstöoptioita.

Asiakas katsoo, että hänelle sovitun sijoitusstrategian mukaan pääoma ei missään tapauksessa saanut kadota. Lisäksi asiakas kertoo ilmoittaneensa pankille jo vuonna 2005, että tulossa oli rakennus­projekti, minkä vuoksi hänellä ei ole varaa menettää pääomiaan. Pankki on tämän kiistänyt.

Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli sijoittanut mm. osaketuotteisiin, joihin tunnetusti liittyy merkittävä arvonvaihtelun mahdollisuus. Siten jää selvittämättä, että asiakas olisi alusta pitäen edellyttänyt hänelle tarjottavien tuotteiden olevan pääomaturvattuja tai muutoin erityisen vähäriskisiä.

Lautakunnalle esitettyjen muistiinpanojen mukaan asiakkaan suunnitteilla ollut rakennushanke oli tullut pankin tietoon syksyllä 2007. Lautakunnan käytettävissä oleva asiakirjaselvitys ei osoita, että asiakas olisi kertonut hankkeestaan pankille jo ennen CDO-lainojen merkintää. Siksi lautakunta ei ota rakennushanketta huomioon arvioidessaan lainojen suosittamisen asianmukaisuutta.

Asiakkaan yhteyshenkilö on 7.3.2006 suosittanut asiakkaalle 20.000 euron sijoittamista joukkolainan vähäriskisimpään versioon ja 10.000 euron sijoittamista keskimmäiseen riskitasoon. Lautakunta katsoo, ettei tämä suositus ole ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä on todettu asiakkaan riskinottovalmiudesta ja sijoitustoiminnan tavoitteista. Lautakunta pitää tuotteen suosittamista asiakkaalle keväällä 2006 muutoinkin asianmukaisena.

Päätöksenteon kiirehtiminen

Asiakas katsoo, pankki oli kiirehtinyt hänen päätöksentekoaan. Lautakunta toteaa, että esitetyn selvityksen mukaan tuotteesta oli keskusteltu asiakkaan kanssa ensimmäisen kerran 13.1.2006, jolloin oli alustavasti sovittu 30.000 euron suuruisesta merkinnästä. Pankki on tämän jälkeen 27.2.2006 lähettänyt asiakkaalle tietoja tuotteesta sähköpostitse. Tuotteen markkinointiesite oli viestin liitteenä. 7.3.2006 asiakkaan yhteyshenkilö on lähettänyt asiakkaalle sijoitusehdotuksensa, markkinointiesitteen ja tiedon siitä, että merkinnät tulisi tehdä 10.3.2006 mennessä. Tuolloinkin asiakkaalla oli siis vielä muutama päivä aikaa harkita päätöstään. Lautakunta katsoo, ettei pankki ole painostanut asiakasta tai muutoin kiirehtinyt häntä sijoituspäätöksen tekemisessä.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, etteivät joukkolainoihin sijoittamisesta asiakkaalle aiheutuneet tappiot ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA