Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 30.7.2004 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 17.8.2004 ja 23.11.2004 päivätyt lausumat. Valituksessaan asiakas katsoo, että pankki ei antanut hänelle asianmukaista tietoa rahastosijoittamisesta sekä siihen liittyvästä riskistä ja että pankin toimihenkilö olisi hyväksi käyttämällä asemaansa, asiakkaan korkeaa ikää ja tietämättömyyttä onnistunut vakuuttamaan hänet sijoituksen kannattavuudesta vielä niissäkin tilanteissa, kun asiakas oli tuonut esille halunsa lunastaa rahasto-osuutensa niiden arvonalenemisen takia. Asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan korkoineen hänen kerta- ja kuukausisijoituksissa menettämänsä varat.

Asiakkaan mukaan pankki oli lähestynyt häntä kirjeitse ja tarjonnut hänelle henkilökohtaista neuvojaa sijoitusasioissa. Kirjeen saatuaan asiakas meni 20.9.2000 uudistamaan erääntynyttä määräaikaistalletustaan, mutta siihen toimihenkilö ei ollut suostunut, vaan oli puheilla ja toimillaan saanut asiakkaan lopulta sijoittamaan hänelle aikaisemmin tuntemattomaan sijoitusrahastotuotteeseen. Asiakkaan mukaan hän ei ymmärtänyt eikä vieläkään ymmärrä kyseisen tuotteen ominaisuuksia ja ettei hänelle myöskään niistä tarkemmin kerrottu tai annettu edes mitään papereita, joihin hän olisi voinut tilanteessa korkeasta 86 vuoden iästään ja huonosta näöstään huolimatta yrittää tutustua. Kaiken kaikkiaan asiakas oli kokenut rahastosijoituksiin liittyneet tilanteet painostavina ja että käytännössä pankin toimihenkilö oli tehnyt päätökset asiassa hänen puolestaan.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 28.10.2004 päivätyn vastauksen ja ilmoittanut 30.12.2004 päivätyssä vastauksessaan, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Vastauksessaan pankki on kiistänyt asiakkaan esittämät väitteet ja korvausvaatimukset aiheettomina ja katsonut toimineensa asiassa sijoitusneuvonnassa ja sijoitusrahastojen markkinoinnissa siltä edellytettyjen periaatteiden mukaan.
Pankin mukaan asiakas on heidän pitkäaikainen asiakkaansa, mutta koska häntä palvellut toimihenkilö ei ollut asiakasta entuudestaan tuntenut, niin kirjeen perusteella sovitussa tapaamisessa käytiin läpi asiakkaan koko asiointi päivittäispalveluista sijoittamiseen. Sijoittamisen vaihtoehdoista keskusteltaessa asiakas oli tuonut esille halunsa sijoittaa varojaan useammaksi vuodeksi ja saada sijoituksilleen sen hetkisiä määräaikaistalletuksia korkeampaa tuottoa. Tämän vuoksi asiakkaalle esiteltiin sijoitusvaihtoehtoina määräaikaisen talletuksen ja erilaisten vakuutuksien lisäksi myös sijoitusrahastovalikoimasta varovaisempaa yhdistelmärahastoa. Asiakkaalle selostettiin myös rahaston ominaisuudet, tuotto-odotus, suositeltava sijoitusaika ja tuotiin esiin myös rahastosijoituksen arvon vaihtelevuus ja rahastosijoittamiseen liittyvät riskit. Pankin mukaan asiakas päätyi itse pitkän harkinnan jälkeen lopulta kertasijoituksen osalta matalariskisempään yhdistelmärahastoon sekä kuukausisijoittamisen osalta hieman riskipitoisempaan yhdistelmärahastoon. Pankki toi myös esiin, että se voisi vain täyden valtakirjan omaisuuden hoidossa tehdä päätökset asiakkaan puolesta ja että asiakas on sitä paitsi tässä tapauksessa molempien sijoitusten osalta itse allekirjoittanut toimeksiannot ja samalla vahvistanut saaneensa rahastoesitteet sekä säännöt.

Pankin mukaan asiakas ja toimihenkilö tapasivat monta kertaa kyseisten sijoitusten tekemisen jälkeenkin, eikä asiakas tuolloin tuonut esiin millään lailla tyytymättömyyttään sijoituksiinsa. Pankin mukaan asiakas jopa sijoitti lisää varoja pankin muihin tuotteisiin. Lisäksi pankki toi esiin, että rahastojen arvon hieman laskettua asiakas itse lopetti kuukausittaisen säästämisen jo vajaan vuoden kuluttua elo-syyskuussa 2001 ja lunasti osan kerta sijoituksestaan vuoden 2002 heinäkuussa. Lopuista rahastoistaan asiakas luopui maaliskuussa 2003 ja asiakkaan pankkisuhde päättyi kokonaan vuoden 2003 lokakuussa. Pankin mukaan lunastukset ja kuukausittaisen sijoittamisen lopettaminen osoittavat, että asiakas on ymmärtänyt sijoituskohteisiin liittyneet riskit.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalvelun tarjoamisesta ja arvopaperien markkinoinnista, jota on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi, sekä ohjeen nro 201.2, jonka mukaan arvopapereita ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuta sopimatonta menettelyä.

Asiakas on kertonut, ettei hänelle kerrottu markkinoinnin yhteydessä mitään sijoitusrahastosijoittamiseen liittyvistä riskeistä ja ettei hänelle annettu rahastojen sääntöjä tai muutakaan aineistoa, joihin hän olisi voinut tutustua ja vaatinut pankkia palauttamaan korkoineen hänelle virheellisten tietojen perusteella tekemissään rahastosijoituksissa syntyneen tappion. Pankki on puolestaan kiistänyt asiakkaan väitteet ja vaatinut, että valitus tulee hylätä perusteettomana.

Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti ja lautakunnan ratkaisusuositus voi perustua siten vain lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmeneviin seikkoihin. Arvopaperilautakunta toteaa, että osapuolten näkemykset pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden täyttämisen osalta rahastomerkintöjen yhteydessä poikkeavat toisistaan. Arvopaperilautakunta katsoo annetun selvityksen perusteella, että vaikka kysymys onkin iäkkääseen henkilöön kohdistuvasta markkinoinnista ja sijoitustoiminnasta, ei asiassa ole tullut näytetyksi, että asiakkaalla olisi ollut tavanomaisesta huonompi tai mahdollisesti heikentynyt kyky ymmärtää tekemiään oikeustoimia. Lautakunta toteaa, ettei asiakkaan ikä tai heikko näkö yksistään voi olla peruste olla markkinoimatta tai tarjoamatta jotakin tiettyä sijoituspalvelua asiakkaalleen. Tähän vaaditaan Arvopaperilautakunnan mukaan myös muita henkilöön liittyviä kriteereitä ja arviointeja.

Lautakunta toteaa, että asiakas on allekirjoituksillaan vahvistanut pankin toimihenkilön selostaneen hänelle rahastotuotteiden ominaisuudet ja sen että osuuksien arvo saattaa myös laskea. Selvitystä siitä, että näin ei olisi tapahtunut, ei asiassa ole lautakunnalle esitetty. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakas näyttäisi seuranneen sijoitustensa tilannetta ja myös reagoineen niissä tapahtuneisiin muutoksiin. Asiassa ei ole myöskään osoitettu, että pankki olisi antanut harhaanjohtavia tietoja tai muulla tavoin laiminlyönyt sijoitusrahastolakiin liittyviä velvoitteitaan. Lautakunta toteaa, että ilmoitettuaan saaneensa sijoitusrahastolain edellyttämät asiakirjat asiakas vastaa itse sijoitukseen liittyvistä riskeistä, toimeksiannoista ja kurssimuutoksesta.

Edellä mainituin perustein Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Teperi, Tomperi, Tuokko, Turtiainen ja Virta. Sihteerinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA