Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 5.5.2003 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 21.8.2003 ja 11.11.2003 päivätyt lausumat.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle 24.014,60 euron vahinko, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan sopimuksen vastaisista toimenpiteistä sekä 389,50 euron selvittelykulu, joka on syntynyt asian selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Asiakas teki omaisuudenhoitajan kanssa sopimuksen 25.10.2002. Asiakas oli soittanut 8.3.2003 omaisuudenhoitajalle tiedustellakseen, miksi hänen osakkeitaan oli myyty tappiolla. Asiakas toteaa, ettei hän vielä kyseisenä ajankohtanakaan tiennyt, kuka hänen varallisuuttaan omaisuudenhoitajan toimesta hoiti.
Asiakas oli vaatinut tappiollisten osakekauppojen tekemisen lopettamista. Asiakkaalle oli todettu, ettei omaisuudenhoitaja hoida kenenkään varallisuutta ilmaiseksi. Asiakas toteaa ymmärtävänsä sen, että osakkeiden myyminen tappiolla on järkevää, jos esimerkiksi samat osakkeet ostetaan takaisin halvemmalla hinnalla. Osakkeita oli myyty kuitenkin tappiolla, jotta omaisuudenhoitajan kulut oli saatu katettua. Omaisuudenhoitaja oli puhelimessa todennut heidän olevan vain osakkeiden ilmaisia säilyttäjiä, jos he eivät koskaan myy osakkeita tappiolla. Tätä käsitystä tukee myös se, että kaupankäynnissä pidettiin taukoa 11.12.2002 ja 4.4.2003 välisenä aikana. Tuona aikana ei tehty lainkaan kauppoja hyödyntämällä osakkeiden heilahtelevia kursseja. Tästä syystä asiakas ei voi välttyä ajatukselta, että osakemyyntejä alettiin tehdä, jotta omaisuudenhoitaja saisi palkkionsa ja että palkkiot ovat tärkeämmät kuin asiakkaan etu. Asiakkaalle oli todettu, että hänen omaisuudenhoitosopimuksensa raukeaa, mikäli asiakas kieltää myymästä osakkeitaan tappiolla.
Asiakas katsoo, että tapauksessa on rikottu tehtyä sopimusta ja hyvää salkunhoitotapaa.
Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen
Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 14.7.2003 päivätyn vastauksen asiassa sekä antanut lisäksi 30.9.2003 päivätyn lausuman asiassa.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Omaisuudenhoitaja on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Omaisuudenhoitaja ja asiakas allekirjoittivat täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen 25.10.2002. Asiakkaalle oli tuolloin selostettu omaisuudenhoitosopimuksen toimintamalli. Asiakkaalle annettiin tuolloin myös omaisuudenhoitosopimuksen toinen kappale, kaupankäyntiä koskeva liite, hinnasto sekä yhteystiedot.
Sopimuksen mukainen omaisuudenhoito on kvantitatiivisia sijoitusstrategioita hyödyntävä täyden valtakirjan omaisuudenhoito, jossa pyritään kerryttämään asiakkaalle absoluuttista tuottoa, kuitenkin suuria riskejä välttäen. Omaisuudenhoidossa käydään kauppaa ainoastaan Nokia Oyj:n osakkeella, tavoitteena joko asiakkaan rahassa mitattavan pääoman mahdollisimman suuri tuotto tai asiakkaan olemassa olevien Nokia Oyj:n osakkeiden kappalemäärän mahdollisimman suuri kasvu. Tuottoa pyritään saamaan kaikissa markkinatilanteissa. Täyden valtakirjan omaisuudenhoidon toimivuuden perusedellytyksenä on se, ettei asiakas itse osallistu lainkaan sijoituspäätösten tekemiseen.
Omaisuudenhoitaja oli ostanut ja myynyt asiakkaan lukuun Nokia Oyj:n osakkeita Helsingin Pörssissä 8.11.2002 alkaen. Ensimmäiset kaupat olivat voitollisia. Asiakkaan salkkuun ostettiin 9.-10.12.2002 yhteensä 9550 osaketta lisää. Loppuvuoden 2002 ja alkuvuoden 2003 Nokia Oyj:n osakekurssi laski ja salkunhoidossa ei nähty tarkoituksen mukaiseksi ryhtyä toimenpiteisiin asiakkaan position osalta. 4.-7.4.2003 asiakkaan salkusta myytiin 5500 Nokia Oyj:n osaketta hintaa, joka oli niiden ostohintaa alhaisempi. Asiakas otti 7.4 - 8.4.2003 yhteyttä omaisuudenhoitajaan puhelimitse ja käytyjen keskustelujen tuloksena loppujen osakkeiden myynnistä pidättäydyttiin ja asiakkaan katsottiin sopimusehtojen mukaan irtisanoutuneen omaisuudenhoitosopimuksesta.
Omaisuudenhoitaja kiistää sopimuksen väitetyn rikkomisen. Sopimusehtojen kohdan 2 mukaan asiakas on valtuuttanut sopimuksessa yksilöidyn omaisuuden osalta omaisuudenhoitajan hoitamaan itsenäisesti asiakkaan varallisuutta. Kyseessä olevassa ns. täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksessa asiakkaalla ei ole oikeutta antaa määräyksiä sopimuksenalaisesta omaisuudesta sopimuksen voimassaoloaikana. Sopimusehtojen kohdan 7.3 mukaan asiakas on allekirjoituksellaan ymmärtänyt ja hyväksynyt sijoituskohteisiin liittyvät riskit ja sopimuksen ehdot. Omaisuudenhoitaja on hoitanut asiakkaan varallisuutta sopimusehtojen mukaisesti.
Tappiollisen myynnin osalta omaisuudenhoitaja toteaa, että aktiivisen kaupankäynnin luonteen vuoksi tappiollisia kauppoja voidaan joutua tekemään, mikäli se omaisuudenhoitajan näkemyksen mukaan on asiakkaan edun mukaista. Tämä seikka on asiakkaalle kerrottu 25.10.2002. Tyypillisesti hintojen laskua pyritään hyödyntämään siten, että laskevilla kursseilla voidaan myydä osakkeita, jotka ostetaan takaisin hintojen laskettua riittävästi. Näin meneteltäessä asiakkailla on takaisinoston jälkeen joko kappalemääräisesti enemmän osakkeita kuin myytäessä tai sama määrä osakkeita ja lisäksi rahaa. On erikseen huomioitava, että osakekurssien laskiessa asiakkaan osakesalkun arvo laskee, jolloin myös hänen omaisuutensa laskennallinen arvo vähenee. Tappiollinen myynti ei näin sinänsä eroa arvoaan menettäneiden osakkeiden pitämisestä kuin siinä, että myynnillä voidaan tappio katkaista ja pyrkiä hyödyntämään hintojen vaihtelua ostamalla osakkeita takaisin halvemmalla. Irtisanomalla sopimuksen asiakas on estänyt omaisuudenhoitajaa viemästä loppuun omaisuudenhoitajan tavoittelemaa, sovitun sijoitusstrategian mukaista menettelyä.
Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteen siitä, että se olisi tahallisesti myynyt osakkeita tappiollisesti. Nauhoituksen perusteella omaisuudenhoitaja oli vastannut asiakkaalle 7.4.2003, että nyt kannattaa keventää salkkua. Omaisuudenhoitaja oli todennut alastulevan liikkeen yllättäneen markkinat ja heilahtelun olevan niin voimakasta, että sitä piti hyödyntää. Omaisuudenhoitaja oli uskonut tätä taustaa vasten myyvänsä vielä loputkin osakkeet. Tähän asiakas oli vaatinut saada lisäselvitystä. Omaisuudenhoitaja oli uskonut voivansa ostaa osakkeet halvemmalla takaisin ja katsoi toimenpiteen järkeväksi ja uskovansa pääsevän hyvään tulokseen. Omaisuudenhoitaja oli kertonut asiakkaalle heidän päässeen myös edellisvuonna hyvää tulokseen huolimatta siitä, että he tekivät tuolloin noin 20 prosenttia tappiollisia kauppoja. Omaisuudenhoitaja siis kiistää asiakkaan väitteet täysin siitä, että osakekauppoja olisi tehty kulujen kattamiseksi. Omaisuudenhoitaja oli todennut, että ”mikäli he eivät ikinä möisi asiakkaiden osakkeita tappiolla, olisivat he vain osakkeiden ilmaisia säilyttäjiä”. Tällä lauseella oli tarkoitettu juuri sitä, että omaisuudenhoitajat tekevät tuloksen hyödyntämällä markkinoiden ylireagointeja sekä nousevilla että laskevilla osakkeilla. Kulujen kattamisesta ei tällöin asiakkaalle puhuttu mitään. Asiakkaalle oli todettu, että mikäli tämä kieltäisi myynnit, tämä tarkoittaisi palvelun lopettamista. Omaisuudenhoitaja oli korostanut, että mikäli asiakas haluaisi itse tehdä sijoituspäätöksensä, asiakas tekisi kaupat huomattavasti edellisemmin online –välityksen puolella.
Väitetystä hyvän salkunhoitotavan rikkomisesta omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaalle on sopimusta tehtäessä kerrottu henkilökohtaisesti omaisuudenhoitoon liittyvät tavoitteet ja menettelytavat. Omaisuudenhoitaja on pyrkinyt selostamaan asiakkaalle puhelimessa tehtyjen toimenpiteiden tarkoitusta ja sopimuksenmukaisuutta. Omaisuudenhoitaja on erikseen hyväksynyt asiakkaan kiellon myydä salkusta enempää osakkeita, vaikkakin on todennut kiellon olevan omaisuudenhoitosopimuksen vastainen ja johtavan viime kädessä sopimussuhteen lakkaamiseen. Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteet siitä, ettei asiakas olisi ollut tietoinen, kenen hoidossa tämän varallisuus omaisuudenhoitajalla oli. Omaisuudenhoitajalla ei ole ollut mitään syytä pimittää kyseistä tietoa asiakkaalta.
Vahingonkorvauksen osalta omaisuudenhoitaja, että kiistää vaatimukset määrältään ja perusteeltaan. Määrän osalta omaisuudenhoitaja toteaa lisäksi, että asiakkaan esittämässä 24.014,60 euron tappiossa ei ole huomioitu asiakkaan voittoja 5.385,09 euroa, eikä osinkoja 2.674,00 euroa. Asiakkaan omaisuuden arvon vähenemisen määrä on siten 15.951,51 euroa. Irtisanomalla sopimuksen asiakas on osaltaan vaikuttanut tappion määrään estämällä myöhemmät kaupat. Omaisuudenhoitaja huomauttaa, että sopimusehtojen mukaan asiakas itse vastaa mm. sijoituspäätöksistä johtuvista tappioista. Asiakkaalle ei siis sopimusehtojen mukaan ole oikeutta vaatia kyseistä korvausta. Lisäksi asiakas ei ole esittänyt perustetta vaatimalleen 389,50 euron kulujen korvaamiselle, joten omaisuudenhoitaja ei pysty ottamaan kantaa tähän yksilöimättömään vaatimukseen. Omaisuudenhoitaja ei näe perustetta vahingonkorvauksen suorittamiseen asiakkaalle.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta omaisuudenhoitopalvelusta, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle 24.014,60 euron vahinko, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan sopimuksen vastaisista toimenpiteistä sekä 389,50 euron selvittelykulu, joka on syntynyt asian selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Omaisuudenhoitosopimuksen osalta lautakunta toteaa, että täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus on tehty 25.10.2002 asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välillä. Omaisuudenhoitajan haltuun tullut varallisuus on koostunut 168.187,93 eurosta. Asiakas on omaisuudenhoitosopimuksen allekirjoituksellaan vakuuttanut hyväksyneensä sopimusten ehdot.
Sopimuksessa asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle valtuudet sijoittaa varallisuutta kyseisen omaisuudenhoitosopimuksen sijoituskohteiden kaupankäyntimenetelmien mukaisesti. Lautakunta katsoo, että hyväksyessään täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen ehdot asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle itsenäistä päätöksentekovaltaa, joka on oikeuttanut omaisuudenhoitajan hoitamaan asiakkaan varallisuutta niissä sijoitusstrategian rajoissa, jotka omaisuudenhoitosopimuksessa on määritelty. Asiakkaan allekirjoittamassa omaisuudenhoitosopimuksessa kohdassa 7.3 on sijoituspäätösten tekemisestä todettu, että omaisuudenhoitaja hoitaa varallisuutta itsenäisesti ja tekee sijoituspäätöksiä asiakkaan lukuun parhaaksi katsomallaan tavalla ottaen huomioon sovitut sijoitusrajoitukset ja muut sopimuksen ehdot. Omaisuudenhoitaja toimii alalla yleisesti noudatettavan käytännön mukaisesti huolellisesti ja ammattitaitoisesti.
Lautakunta katsoo asiakkaan hyväksyneen aktiivisen ja sijoitushorisontiltaan lyhyen kaupankäynnin, jopa päiväkaupankäynnin. Omaisuudenhoidon tavoitteena on ollut omaisuuden mahdollisimman suuri tuotto tai asiakkaan omistuksessa olevien Nokia Oyj:n osakkeiden kappalemäärän mahdollisimman suuri lisääminen. Asiakas on allekirjoituksellaan hyväksynyt sen, että sijoitukset arvopapereihin sisältävät riskejä ja että sopimukseen perustuvat sijoitukset voivat tuottaa voittoa tai tappioita.
Annetun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että asiassa on riidattomasti osoitettu, että asiakas on halunnut omaisuutta hoidettavan omaisuudenhoitajan sijoitusstrategian mukaisesti. Asiakkaan on siten sopimuksen hyväksyessään tullut ymmärtää ne riskit, jotka kyseisen tyyppiseen omaisuudenhoitoon liittyvät. Koska omaisuudenhoitaja on sopimuksenteon yhteydessä selvittänyt asiakkaalle ne seikat, joihin omaisuudenhoitostrategia perustuu ja kertonut omaisuudenhoidossa hyödynnettävän jopa päiväkauppaa sekä lyhyeksimyyntiä, lautakunta katsoo asiakkaan hyväksyneen melko korkean riskin sijoituspolitiikan omaisuudenhoitostrategiakseen.
Edellä kerrottuun perustuen lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä erillinen osakkeiden myyntikielto on kyseisen omaisuudenhoitajan kannalta merkittävä toimi, koska salkunhoitaja on valtuutettu tekemään itsenäiset sijoituspäätökset. Sopimusehtojen kohdassa 7.4 on todettu, miten asiakkaan ja omaisuudenhoitajan väliseen sopimukseen tehdään poikkeukset sovitusta sijoitusstrategiaan. Siinä todetaan, että ”mikäli sijoitusstrategia on asiakkaan ohjeiden johdosta muuttunut siten, ettei se vastaa sovittua, osapuolten tulee muuttaa sopimusta muuttunutta sijoitusstrategiaa vastaavaksi. Mikäli sopimusta ei tällaisessa tilanteessa kuitenkaan muuteta, on molemmilla osapuolilla oikeus irtisanoa sopimus kohdan 16.4 mukaisesti”. Annetun selvityksen perusteella asiakas ja omaisuudenhoitaja eivät ole muuttaneet kirjallisesti olemassa olevaan sijoitusstrategiaa, mistä syystä molemmille osapuolille on jäänyt mahdollisuus sopimuksen irtisanomiseen.
Lautakunta toteaa kyseisen omaisuudenhoidon sijoitusstrategian perustuvan suurelta osin erityisesti omaisuudenhoitajan omaan näkemykseen sen hetkisestä markkinatilanteesta, mikä vaatii erittäin itsenäistä päätöksentekoa. Tätä tukevat asiakkaan ja omaisuudenhoitajan väliset puhelinkeskustelut asiasta. Asiakkaiden mahdollisesti antamien erillisten omaisuudenhoito-ohjeiden vastaanottaminen ei ole vallitsevan sijoitusstrategian toteuttamisen näkökulmasta mahdollista. Tästä syystä lautakunta katsoo, että omaisuudenhoitosopimuksen irtisanominen omaisuudenhoitajan toimesta on ollut asiassa kohtuullista. Näyttämättä on jäänyt, että omaisuudenhoitajan olisi rikkonut velvoitteitaan vastuuseen johtavalla tavalla.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen ja Teperi. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA