Tapahtumatiedot

Asiakas ja pankki olivat allekirjoittaneet varallisuudenhoitosopimuksen vuonna 2008. Asiakas merkitsi syyskuussa 2009 korkorahastoa ja tuotoltaan Nokian osakkeen kurssiin sidottua joukkovelkakirjalai­naa kumpaakin 400.000 eurolla. Ennen näitä sijoituksia asiakas oli tehnyt vain määräaikaisia talletuk­sia. Rahasto myytiin 31.8.2010 ja asiakas sai siitä tuottoa noin 5 %:ia, kun taas joukkovelkakirjan takaisinmaksumäärä oli lainaehtojen mukaisesti laskenut 20%:iin lainan nimellispääomasta..

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaan kertomuksen mukaan hän päätti poikkeuksellisesti sijoittaa joukkovelkakirjalainaan ja ra­hastoon sijoitusjohtajan suosituksesta, vaikka olikin ollut aikeissa vain uudistaa määräaikaistalletus­taan. Ratkaisevaa oli sijoitusjohtajan kertomus, jonka mukaan hän oli itsekin sijoittanut kyseiseen joukkovelkakirjaan. Asiakkaan mukaan sijoituksilla oli kova kiire, eikä hän saanut niistä mitään esite-materiaalia, mutta sijoitusjohtaja kyllä vaikutti tuntevan tuotteen. Pankin tiedossa oli hyvin asiakkaan aikaisempi sijoituskäyttäytyminen ja suhtautuminen riskiin. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin edustaja myi voitolla olleen rahastosijoituksen omatoimisesti, mutta ei huolehtinut mitenkään tappiol­la olleesta velkakirjasijoituksesta. Asiakkaan näkemyksen mukaan suhtautuminen häneen muuttui sen jälkeen kun hän siirsi muuta varallisuuttaan toiseen pankkiin. Asiakas vaatii pankilta sijoituksissa menetettyä 320.000 euroa korkoineen ja kuluineen.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan sijoitustappio ei ole ollut seurausta sen virheestä tai laimin­lyönnistä, vaan asiakkaan omasta päätöksestä sijoittaa tuotteeseen saatuaan siitä kaikki olennaiset tiedot liittyen tuotteen ominaisuuksiin ja riskeihin. Asiakkaalle oli vuonna 2008 laadittu sijoitussuunni­telma, jonka mukaan sijoitusvarallisuudesta 15 % sijoitettaisiin osaketuotteisiin, 70 % joukkolainoihin ja loput 15 % pidettäisiin käteisenä, mutta tuolloin asiakas ei ollut kiinnostunut toimimaan sen mu­kaisesti. Vuonna 2009 asiakkaalle oli annettu korkotarjous sekä päivätty sijoitussuunnitelma, jonka mukaan 11 % olisi sijoitettu osaketuotteisiin, 45 % joukkolainoihin ja 44 % rahamarkkinatuotteisiin. Tuolloinkaan asiakas ei ollut kiinnostunut kyseisestä kokonaisuudesta, mutta oli tiedustellut sille vaih­toehtoa, minkä vuoksi asiakkaalle oli esitelty muun muassa riidanalainen joukkolaina ja lähetetty sen markkinointi esite postissa. Tutustuttuaan esitteeseen asiakas oli ottanut yhteyttä sijoitusjohtajaan ja he olivat keskustelleet tuotteesta vielä lisää. Tässä yhteydessä asiakas oli esittänyt näkemyksensä Nokian kurssikehityksestä ja päättänyt sijoittaa tuotteeseen.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• sijoitusneuvontasopimus 29.8.2008 siihen liittyvine yleisine ehtoineen
• sijoitussuunnitelma 27.8.2008
• salkkuyhteenveto 28.8.2009 sekä toimenpide-ehdotuksen mukainen simuloitu salkku
• joukkovelkakirjalainan markkinointiesite, 4 sivua. Esitteessä käydään läpi sijoituksen tuotonlaskenta, kenelle se soveltuu ja tuotteen riskit sekä annetaan esimerkkejä sen tuotosta eri markkinatilanteissa. Esitteessä on lisäksi lyhyt kohdeyhtiön markkinakatsaus sekä lainaehtojen tiivistelmä.
• joukkovelkakirjalainan ja rahasto-osuuksien ostotoimeksianto 28.9.2009, jossa asiak­kaan ja sijoitusjohtajan allekirjoitukset
• rahasto-osuuksien myyntitoimeksianto 31.8.2010, jossa vain sijoitusjohtajan allekirjoi­tus
• ote sijoitusjohtajan tekemistä tapaamismerkinnöistä ajalta 28.9.2009-9.11.2012. Mer­kintöjen perusteella tapaamisia on ollut noin kerran vuodessa vuoteen 2012 asti, jolloin niitä on ollut viisi kappaletta. Tapaamisissa on merkintöjen mukaan keskusteltu joukko-lainan tilanteesta, missä yhteyksissä asiakas on ihmetellyt kurssikehitystä, mutta päät­tänyt pitää tuotteen loppuun asti. Viimeisissä tapaamissa asiakas on ollut tyytymätön ti­lanteeseen, mistä syystä häntä on ohjeistettu tekemään asiasta reklamaatio.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankilta korvausta sijoituksensa arvon alentumisen johdosta, mikä on johtunut joukkovelkakirjalainan erääntymisestä alle nimellisarvonsa. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymi­sen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on vaikuttanut asiakkaan menettelyyn ja aiheuttanut hänelle vahinkoa. Asiakas katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko palveluntarjoaja täyttänyt selonotto- ja tiedonantovelvollisuu­tensa joukkovelkakirjalainaa myydessään. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkina­laissa (26.5.1989/495). Vuoden 2009 tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (923/2007). Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on myös laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.10.2007/922). Lisäksi Rahoitustarkastuksen (nykyisin Finanssivalvonta) standardeissa 2.1 ja 2.2 on lakia täydentäviä määräyksiä ja suosituksia.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän ta­van vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman lain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman luvun 4 §:n 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asi­akkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:

1. arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;
2. palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;
3. sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;
4. siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;
5. asiakasvarojen säilyttämisestä;
6. palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapi­täviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on an­nettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Jos tiedoissa viitataan tiettyyn verokohteluun, samalla on ilmoitettava selkeästi, että verokohtelu määräy­tyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja että se voi tulevaisuudessa muuttua.

Standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on hankittava asiakkaalta tiedot, jotka ovat tarpeen asiakkaaseen liittyvien olennaisten seikkojen ymmärtämiseksi ja joiden perusteella valvottava voi tarjotun palvelun luonne ja laajuus huomioon ottaen kohtuudella varmistua siitä, että sijoitusneuvon kohteena oleva tai omaisuudenhoitopalveluun liittyvä liiketoimi täyttää seuraavat edellytykset:

1. liiketoimi vastaa asiakkaan sijoitustavoitteita
2. liiketoimi on sellainen, että asiakas pystyy kantamaan taloudellisesti siihen liittyvät asiakkaan sijoitustavoitteiden mukaiset sijoitusriskit
3. liiketoimi on sellainen, että asiakkaalla on tarvittava sijoituskokemus ja/tai -tietämys suositeltuun liiketoimeen tai sijoitussalkkunsa hoitoon liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tun­nettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmis­tamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kau­pallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peit­telemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa mark­kinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusväli­neestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiak­kaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Pankin selonottovelvollisuuden täyttäminen, asiakkaan sijoittajaprofiili

Asiakas on esittänyt, että pankin tiedossa on ollut hänen suhtautumisensa riskiin. Esitetyn selvityksen perusteella asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä tapaamisissa oli käyty kartoituskeskustelu, jossa oli käsitelty asiakkaan taloudellista tilannetta, hänen sijoitustavoitteitaan ym. selonottovelvollisuuden täyttämisen edellyttämiä seikkoja ja jonka perusteella asiakkaalle on laadittu sijoitussuositus, jota sittemmin on myös päivitelty. Suosituksessa asiakkaan sijoitusprofiiliksi on määritelty matala ja hä­nelle on ensivaiheessa suositeltu erääntyvän talletuksen hajauttamista talletukseen, osakerahastoihin sekä joukko- ja indeksilainoihin. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt selonottovelvollisuuten­sa ja että osana ehdotettua kokonaisuutta tuote ei ole ollut ristiriidassa asiakkaan sijoitusprofiilin kanssa.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteeseen liittyvät riskit

Valituksessaan asiakas on esittänyt, ettei saanut tuotteen merkinnän yhteydessä mitään kirjallista materiaalia, mutta todennut sijoitusjohtajan puheista päätellen tämän tutustuneen tuotteeseen pe­rusteellisesti. Vastineessaan pankki puolestaan on esittänyt, että sen edustaja on esitellyt asiakkaalle tuotteen ja sen markkinointi esite on lähetetty postissa, minkä jälkeen asiakas oli ottanut yhteyttä sijoitusjohtajaan ja lisäkeskustelun jälkeen hän oli merkinnyt tuotetta. Myöhemmissä vastineissaan asiakas ei ole pankin esittämää kiistänyt.

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoamistaan tuotteista riittävät ja oikeansi­sältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Lautakunta toteaa osapuolten kertomusten tiedonantovelvollisuuden osalta osittain poikkeavan toisis­taan. Asiasta saadun selvityksen perusteella lautakunta kuitenkin toteaa tuotteen markkinointiesit­teen tietojen olleen asiakkaan käytössä ennen hänen tekemäänsä merkintää. Markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja tuotteen muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan. Mikäli kuitenkin jokin asia olisi jäänyt asiakkaalle epäselväksi, olisi hänellä ollut mahdollisuus tehdä siitä tarkentavia kysy­myksiä ennen merkintäänsä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa asias­sa.

Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että sijoitussuunnitelmassa asiakas on luokiteltu matalan riskin asiakkaaksi ja että hänelle on suositeltu vuonna 2009 jakaumaa, jossa 11 % olisi sijoitettu osaketuot­teisiin, 45 % joukkolainoihin ja 44 % rahamarkkinatuotteisiin. Asiakas on kuitenkin tiedustellut vaih­toehtoisia tuotteita, jolloin riidanalainen tuote on asiakkaalle esitelty. Lautakunta toteaa, että vaikka kyseinen tuote on ollut muodoltaan joukkovelkakirjalaina, oli sen tuotto ja riski kuitenkin sidottu osakkeeseen. Tämä on lautakunnan näkemyksen mukaan ollut sellainen seikka, johon tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, koska se voi aiheuttaa poikkeamisen myös sijoitussuunnitelman jakaumasta. Tuotetta sinänsä voidaan lautakunnan näkemyksen mukaan pitää asiakkaan profiiliin sopivana ja asiasta saadun selvityksen perusteella sen erityispiirteet on tapauk­sessa tuotu ymmärrettävällä tavalla esiin.

Rahaston myynti

Asiakas on valituksessaan tuonut yhtenä asiana esille, että sijoitusjohtaja olisi vuonna 2010 omatoi­misesti myynyt asiakkaan voitolla olleen rahastosijoituksen, mutta ei tehnyt mitään tappiolla olleelle joukkovelkakirjalainalle. Vastineissaan pankki ei ole asiaa tarkemmin kommentoinut, vaan ainoastaan todennut, että sijoitus oli asiakkaalle voitollinen. Lautakunta toteaa, että itse rahaston myyntitoimeksiannossa ei ole asiakkaan allekirjoitusta, mutta pankin edustajan tapaamismerkintöihin on kirjattu rahaston myynnistä sovitun. Koska asiakas ei ole valituksessaan esittänyt yksilöityä vaatimusta asian suhteen, lautakunta ei katso tarpeelliseksi lausua enempää tältä osin.