Haku

APL 81/06

Tulosta

Asianumero: APL 81/06 (2006)

Kategoria: Arvopaperin liikkeeseenlaskija-asiat

Ratkaisu annettu: 10.10.2006

Osakeanti merkintäoikeudet pankin menettely vahingonkorvausvaatimus

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 5.4.2006 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 18.7.2006 päivätyn lisälausuman.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 7 710 euron vahinko, joka on syntynyt 1 000 merkintäoikeuden virheellisestä myynnistä pankin osakeannissa.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavan.

Asiakas oli käynyt pankin konttorissa 25.10.2005 ja 28.10.2005. Molemmilla kerroilla hän oli jättänyt toimeksiantolomakkeen, jolla oli merkinnyt 1000 kappaletta pankin uusia A-sarjan osakkeita. Asiakas oli merkinnyt siis kaikkiaan 2000 kappaletta osakkeita. Asiakas oli hoitanut molemmat toimeksiannot saman toimihenkilön kanssa.

Jätettyään toimeksiannon 28.10.2005, asiakas oli keskustellut omistamistaan lopuista 1000 merkintäoikeudesta. Asiakas oli tuolloin todennut toimihenkilölle haluavansa myydä itse kyseiset merkintäoikeudet. Asiaa hoitanut pankin toimihenkilö oli hyväksynyt asiakkaan päätöksen eikä ollut maininnut, olisiko kyseinen omatoiminen myynti tullut ilmoittaa pankille jollakin muulla tavoin kuin vain suullisesti.

Asiakas kiistää siis pankin väitteen, ettei hän olisi maininnut mitään jäljelle jäänneistä 1000 merkintäoikeudesta. Asiakas huomauttaa, ettei hän kummallakaan käynnillään ollut merkinnyt toimeksiantolomakkeeseen kohtaa, jossa annettaisiin lupaa merkintäoikeuksien myynnille.

Markkinointiesitteen kohdasta ”Kysymyksiä ja vastauksia” asiakas toteaakin: “jos haluat tehdä merkinnän tilihoitajayhteisösi edellyttämän viimeisin toimeksiannon jättöpäivän 4.11.2005 jälkeen, ilmoita tästä tilinhoitajayhteisöllesi, sillä useimmat tilinhoitajayhteisöt pyrkivät myymään käyttämättömät merkintäoikeudet asiakkaan lukuun Helsingin Pörssissä ennen merkintäoikeuksien kaupankäynnin 8.11.2005 päättymistä.” Asiakas katsoo ilmoittaneensa pankille aikeestaan ja toimineensa aivan pankin ohjeiden mukaisesti. Samassa ohjeessa oli myös todettu, että: “mikäli et halua käyttää merkintäoikeuksiasi, varminta on antaa myyntitoimeksianto.” Asiakas huomauttaa, ettei hän ollut antanut kyseistä myyntitoimeksiantoa.

Asiakas tulkitsee pankin myöntäneen virheensä 13.6.2006 lautakunnalle antamassa vastineessaan, jossa pankki toteaa, että ”asiakas ei antanut pankille kirjallista toimeksiantoa osakkeiden merkitsemisestä tai merkintäoikeuksien myynnistä. Kyseiset merkintäoikeudet pankki myi 4.11.2005 kurssiin 2,34 €/kpl.” Pankki ei myöskään kiistä asiakkaan ja toimihenkilön välistä keskustelua.

Kun asiakas meni 4.11.2005 verkkopankkiin aikomuksenaan asettaa lopuille 1000 merkintäoikeudelle rajahinnan, olivat kyseiset merkintäoikeudet pankin toimesta jo myyty hintaan 2,34 euroa/merkintäoikeus. Asiakas toteaa, että kaupankäynti merkintäoikeuksilla päättyi vasta 8.11.2005, jolloin merkintäoikeuden ylin kurssi oli ollut 2,85 euroa/merkintäoikeus. Tässä vaiheessa asiakas katsoi pankin aiheuttaneen hänelle 510 euron tappion.

Joulukuussa asiakas teki kuitenkin pankille täydennysreklamaation, jossa hän katsoi pankin virheellisen toiminnan myötä menettäneen samalla mahdollisuuden merkitä loput 1000 uutta osaketta. Tämän merkinnän takaraja olisi ollut vasta 15.11.2005. Kyseisen päivän kurssin mukaan vahinkoa oli aiheutunut yhteensä 3 400 euroa eli [(10,60 €-7,20 €) * 1000].

Vahingonkorvauksen vaatimuksen laskentaperusteesta asiakas toteaa, että hänellä oli oikeus muuttaa korvausvaatimustaan tutkittuaan asiaa tarkemmin. Olihan pankkikin muuttanut korvausperustettaan.
Asiakkaan näkemyksen mukaan sillä ei ollut merkitystä, vaikka hän oli ensin ilmoittanut myyvänsä merkintäoikeutensa itse. Asiakkaalla oli tarkoitus miettiä vielä lopullista ratkaisua. Tärkeintä olisi ollut, että merkintäoikeudet olisivat olleet asiakkaan käytettävissä vielä alkuviikolla. Kyseisten merkintäoikeuksien olisi tullut olla asiakkaan hallussa 15.11.2005 saakka.

Asiakas toteaa hänellä olleen käyttämättä 1000 merkintäoikeutta, joilla hän olisi saanut merkitä 1000 kappaletta pankin A-osaketta hintaan á 7,20 € eli yhteensä 7 200 euroa. Osakkeista olisi saanut myytäessä 14 910 euroa. Asiakas katsoo tapauksesta aiheutuneen kohdalleen 7 710 euron tappion.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 13.6.2006 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 2.8.2006 päivätyn lisälausuman.

Pankki on 3.4.2006 ilmoittanut korvaavansa asiakkaalle hänen alun perin vaatimansa 510 euroa. Muilta osin pankki kiistää asiakkaan väitteet sekä perusteeltaan että määrältään.

Pankki on vaatimuksensa tueksi esittänyt asiassa muun muassa seuraavan.

Asiakas antoi pankille kaksi toimeksiantoa á 1000 kpl pankin A-sarjan osakkeiden merkitsemiseksi pankin osakeannissa 24.10–15.11.2005. Tämän lisäksi hänellä oli vielä 1000 merkintäoikeutta, joiden osalta hän ei antanut pankille kirjallista toimeksiantoa osakkeiden merkitsemisestä tai merkintäoikeuksien myynnistä.

Kyseiset 1000 merkintäoikeutta pankki myi 4.11.2005 kurssiin á 2,34 €. Pankki toteaa, että asiakas oli kahdella eri toimeksiannolla pyytänyt merkitsemään yhteensä 2000 osaketta mainitsematta mitään jäljelle jääneiden 1000 merkintäoikeuden osalta.

Pankin A-sarjan osakkeiden osakeantia koskevassa merkintätoimeksiantolomakkeessa sekä sen saatteessa oli mainittu, että merkintätoimeksianto tuli palauttaa pankille viimeistään 4.11.2005. Samalla oli myös kerrottu, että muussa tapauksessa pankki pyrkii myymään käyttämättömät merkintäoikeudet ilmoitetussa määräajassa. Pankin näkemyksen mukaan sillä oli oikeus myydä asiakkaan käyttämättömät merkintäoikeudet, koska:

1) asiakkaan pankille määräpäivään mennessä toimittamissa kahdessa toimeksiantolomakkeessa annettiin toimeksiannot merkitä 2000 osaketta, ei kaikkia 3000 osaketta, joihin hänellä oli merkintäoikeus; ja

2) pankin säilytyspalveluehtojen mukaan “Asiakkaan on vastattava määräpäivään mennessä pankin toimittamaan osakeomistukseen perustuvaan osakeantia, vaihtovelkakirja- tai optiolainaa koskevaan merkintätiedusteluun. Vastauksen puuttuessa pankki merkitsee rahastoannissa merkittäväksi tarjottavat maksuttomat osakkeet ja pyrkii myymään uusmerkinnässä osakkeiden tai edellä mainittujen lainojen maksulliseen merkintään käytettävät merkintäoikeudet.”

Sittemmin asiakas oli ottanut yhteyttä pankkiin ja ilmoittanut, että hänen oli ollut tarkoitus myydä viimeiset 1000 merkintäoikeutta itse ja hän oli ilmoittanut tämän suullisesti pankin toimihenkilölle jälkimmäistä toimeksiantolomaketta jättäessään. Pankki huomauttaa, että asiakas oli merkintäoikeuksien julkisen kaupankäynnin aikana 24.10. – 8.11.2005 nimenomaisesti ilmoittanut pankille, että hänen oli tarkoitus vain myydä merkintäoikeudet, ei merkitä osakkeita lisää.

Koska toimihenkilön ja asiakkaan välistä keskustelua ei kuitenkaan ollut dokumentoitu, ei kyseinen tieto ollut välittynyt merkintäoikeuksien myyntiä hoitaneille henkilöille. Asiakkaan asiaa hoitanut toimihenkilö ei ole asiaa myöhemmin selvitettäessä muistanut, onko tällainen keskustelu käyty, mutta toimihenkilö ei ole pitänyt sitä mahdottomana. Pankki ei ole kiistänyt asiakkaan väitettä.

Edellä mainitusta syystä pankki katsoo, että on mahdollista, että asiakkaan asioidessa pankin konttorissa, toimihenkilö ei ole antanut oikeita toimintaohjeita niitä nimenomaisesti kysyttäessä ja merkintäoikeudet ovat siitä syystä tulleet myydyiksi 4.11.2005 alhaisemmalla kurssilla kuin mitä niistä olisi saanut myytäessä ne myöhemmin. Tällä perusteella pankki oli valmis korvaamaan asiakkaalle tästä syntyneenä vahinkona 370 euroa. 8.11.2005 merkintäoikeuksien arvo keskiarvo oli 2,71 euroa/kpl kurssin vaihdellessa 2,60 - 2,82 euron välillä. Asiakkaan merkintäoikeudet myytiin kurssin 2,34 euroa/kpl, joten ero edellä mainittuun keskikurssiin oli 0,37 euroa/kpl. Saamatta jäänyt mahdollinen myyntihinta oli näin ollen 1000 kpl x 0,37 euroa eli 370 euroa. Asiakas oli kuitenkin ilmoittanut olevan kyseiseen korvaukseen tyytymätön.

Asiakas olisi näkemyksensä mukaan saanut myytyä merkintäoikeudet parempaan kurssiin kuin pankki sai ne myydessään 4.11.2005. Tästä syystä asiakas vaati pankilta korvausta käyttäen laskentaperusteena merkintäoikeuksista 8.11.2006 maksettua korkeinta kurssia. Kyseistä laskentaperustetta pankki ei pitänyt perusteltuna, vaan tarjosi asiakkaalle korvausta merkintäoikeuksien ko. päivän keskikurssin mukaan laskettuna. Pankki perusteli laskentakaavaa sillä, ettei asiakas olisi pystynyt varmuudella myymään merkintäoikeuksiansa kaikkein korkeimpaan kurssiin. Pankki oli kuitenkin 3.4.2006 ilmoittanut, että asiakkaalle korvattaisiin hänen alun perin vaatimansa 510 euroa 8.11.2005 päivän korkeimman hinnan mukaan.

Myöhemmin, alkuperäisen vaatimuksensa jälkeen ja merkintäajan jo päätyttyä, asiakas oli vaatinut korvausta pankilta sillä perusteella, että häneltä on jäänyt saamatta hyöty, joka hänelle olisi syntynyt siinä tapauksessa, että hän olisikin merkintäoikeuksien myynnin sijasta merkinnyt pankin osakkeita ja myynyt ne myöhemmin voitolla.

Pankin toimihenkilön kanssa käymässä puhelinkeskustelussa 7.11.2005 asiakas oli nimenomaisesti kertonut aikomuksenaan myydä merkintäoikeudet, ei merkitä niillä lisää osakkeita. Tästä syystä silloin ei ollut käsitelty muita mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseksi ja ohjeeksi oli annettu lähettää pankille kirjallinen vaatimus kurssitappion korvaamisesta. Mikäli asiakas olisi tuolloin ilmoittanut tarkoituksensa olleenkin merkitä lisää osakkeita, pankki olisi vielä voinut hankkia myytyjen merkintäoikeuksien tilalle merkintäoikeudet, joilla asiakas olisi voinut merkitä haluamansa osakkeet

Pankki katsoo, ettei se ole velvollinen korvaamaan asiakkaan 1.12.2005 lähettämässä sähköpostissa mainittua vahinkoa, joka on laskettu syntyneen siksi, ettei asiakas ole pystynyt merkitsemään osakkeita 7,20 euron hinnalla. Asiakkaan vaatimusta korvata vahinko, jonka hän väittää syntyneen menettäessään mahdollisuuden merkitä osakkeita, ei pankki hyväksy niin perusteiden kuin määränkään osalta. Pankki toteaa, että asiakkaan esittämä vahinko on hypoteettinen ja esitetty korvausvaatimuksen määrä perustuu täysin satunnaisesti valittuun pankin osakkeen kurssiin.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta arvopaperinvälitystoiminnasta sekä osakeantiin liittyvistä menettelytavoista ja vaatimuksista. Arvopaperivälittäjää koskevia ja osakeantiin liittyviä vaatimuksia säännellään arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495) sekä sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa (26.7.1996/579). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia osakeannin yhteydessä, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi.

Asiakas on vaatinut, että pankin tulee korvata hänelle 7 710 euron vahinko, joka on syntynyt 1 000 merkintäoikeuden virheellisestä myynnistä pankin osakeannissa.

Pankki on ilmoittanut korvaavansa asiakkaalle 510 euroa, mutta on muilta osin kiistänyt asiakkaan väitteet sekä perusteeltaan että määrältään.

Asiassa on tullut selvitetyksi, että asiakas on antanut kaksi toimeksiantoa á 1000 kpl pankin A-sarjan osakkeiden merkitsemiseksi pankin osakeannissa 24.10–15.11.2005. Tämän lisäksi hänellä oli ollut vielä 1000 merkintäoikeutta, joiden osalta hän ei ollut antanut pankille kirjallista toimeksiantoa osakkeiden merkitsemisestä tai merkintäoikeuksien myynnistä. Kyseiset 1000 merkintäoikeutta pankki oli myynyt 4.11.2005 kurssiin á 2,34 €.

Asiakas on kertonut antaneensa pankin toimihenkilölle suullisen ilmoituksen ennen 4.11.2005 siitä, että hän myy itse loput 1000 merkintäoikeutta. Tieto ei ollut kuitenkaan kulkenut pankin sisällä eteenpäin, mistä syystä pankki oli myynyt kyseiset merkintäoikeudet 4.11.2006. Pankki ei ole kiistänyt kyseistä suullista toimeksiantoa eikä toimihenkilön mahdollista virhettä asiassa. Tästä syystä pankki on ollut valmis korvaamaan merkintäoikeuksien ennenaikaisesta myynnistä aiheutuneen vahingon asiakkaalle täysimääräisesti.

Pankki on sen sijaan kiistänyt asiakkaan väitteen ja vahingonkorvausvaatimuksen siltä osin, että asiakkaalla olisikin tullut olla 4.11.2005 jälkeen mahdollisuus vielä merkitä merkintäoikeuksien nojalla uusia osakkeita eikä ainoastaan myydä niitä. Asiakas oli muuttanut vaatimustaan ensimmäisen kirjallisen reklamaation jälkeen ja katsonut myöhemmin, että koska hänellä olisi saattanut olla mahdollisuus merkintäoikeuksien nojalla merkitä 1000 uutta osaketta lisää, tulee myös vahingonkorvaus suorittaa sillä perusteella.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että asiakkaan alkuperäisenä tarkoituksena on ollut vain myydä jäljelle jääneet 1000 merkintäoikeutta eikä merkitä näillä osakkeita lisää. Tämän vuoksi, aiheutuneen vahingon ei voida arvioida lähtevän siitä olettamuksesta, että asiakkaan tarkoituksena olisi ollut käyttää merkintäoikeuksia, kun reklamaatio oli lähtenyt siitä, että asiakkaan tarkoituksena oli ollut vain merkintäoikeuksien myyminen. Kaupankäynti merkintäoikeuksilla päättyi pörssissä 8.11.2005, jolloin asiakkaan olisi tullut viimeistään myydä omat merkintäoikeutensa. Jälkikäteen arvioiden on mahdotonta tietää, millä hinnalla kyseiset merkintäoikeudet olisivat menneet. Pankki on aiemmin ilmoittanut suostuvansa korvaamaan asiakkaalle merkintäoikeuksien myynnistä asiakkaalle aiheutuneen vahingon kyseisen päivän korkeimman kurssin mukaisesti eli 2,85 €/merkintäoikeus, lautakunta katsoo tämän olevan korvauksena riittävä.

Edellä kerrotuilla perusteilla lautakunta suosittelee, että pankki maksaa jo aiemmin esittämänsä 510 euron korvauksen.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi, Tomperi, Turtiainen ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia