Haku

APL 79/09

Tulosta

Asianumero: APL 79/09 (2010)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 29.09.2010

Sijoitusneuvonta korkorahasto

Tapahtumatiedot

Asiakas on 31.1.2007 käytyjen sijoitusneuvotteluiden seurauksena sijoittanut kolmessa erässä (31.1.2007, 10.5.2007 ja 26.5.2008) yhteensä 20.062,28 euroa pankin korkorahastoon. Asiakas on myynyt rahasto-osuudet 24.10.2008, jolloin niiden arvo oli 18.281,41 euroa. Näin ollen asiakkaalle on aiheutunut tappiota 1.780,87 euroa.

Asiakas katsoo, että pankki on menetellyt virheellisesti neuvontatilanteessa ja vaatii menetyksensä täysimääräistä hyvittämistä. Lisäksi asiakas vaatii pankin lupaamaa 4,5 prosentin vuotuista tuottoa sijoittamalleen pääomalle.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

13.2.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu valitus

Asiakas on valituksessaan kertonut, että pettyneenä joidenkin osakerahastojensa tuottoon hän kääntyi 31.1.2007 pankin sijoitusneuvojan puoleen ja pyysi pankilta neuvoa pääomaturvattuun sijoitukseen, josta saisi mahdollisimman hyvän tuoton. Asiakas korostaa, että hän pyysi neuvoa nimenomaan riskittömälle ja pääomaturvatulle sijoitukselle tai talletukselle. Asiakkaan mukaan pankki suositteli häntä sijoittamaan korkorahastoon, jonka luvattiin olevan täysin riskitön ja tuottavan 4,5 prosentin suuruista vuotuista korkoa.

Asiakkaan mukaan hänelle kävi vasta lokakuussa 2008 ilmi, että pankki oli neuvonut häntä virheellisesti ja harhaanjohtavasti hänen näytettyään sijoitukseen liittyvää postia pojalleen. Asiakas on valituksessaan kertonut olevansa 90-vuotias ja selväjärkinen, mutta korkeasta iästään johtuen hän ei enää ole jaksanut täysimittaisesti seurata sijoitusmarkkinoita, niiden käsitteitä ja kaikkien pankin toimittamien raporttien sisältöä. Asiakkaan mukaan hän korosti sijoitusneuvotteluissa useaan kertaan haluavansa sijoittaa ainoastaan pääomaturvattuun kohteeseen.

Asiakkaan mukaan hän ei ole saanut ennen sijoituksen tekemistä tai myöhemminkään korkorahaston ehtoja tai sääntöjä. Asiakas katsoo tämän seikan osoittavan, ettei hänelle tässäkään muodossa selvitetty tai tiedotettu sijoituksen mahdollisista riskeistä.

Asiakas toteaa edelleen, ettei pankki ole asiakkaan kohdalla huomioinut MIFID säännöksiä eikä pankki ole muutenkaan dokumentoinut riittävällä tasolla neuvotteluihin liittyviä asioita.

Asiakas vaatii, että pankki korvaa menetetyn pääoman, määrältään 1.780,87 euroa, kokonaisuudessaan ja sen lisäksi asiakkaalle luvatun vuotuisen 4,5 prosentin suuruisen koron pääomalle 20.062,68 euroa.


16.2.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu lisäselvitys

Asiakkaan poika on lisäselvityksessä kertonut, että asiakkaalla on todettu aivoinfarkti ja lähes totaali-afasia vuonna 2005. Asiakkaan pojan mukaan pankin sijoitusneuvojat olivat tietoisia asiakkaan heikentyneestä terveydentilasta sekä hänen kokemastaan aivoinfarktista. Pankin toimihenkilöiden olisi tullut erityisesti huomioida tämä antaessaan asiakkaalle sijoitusneuvoja.


8.6.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine

Asiakkaan kuoltua lisävastineen on toimittanut Arvopaperilautakunnalle asiakkaan kuolinpesän osakkaana ja sen muiden osakkaiden valtuuttamana asiakkaan poika.

Asiakkaan poika on lisävastineessa kertonut, että asiakas omisti ja sijoitti pitkään suoraan osakkeisiin, mutta asiakas ei ollut juuri sijoittanut osakerahastoihin eikä häntä voida edes pitää kokeneena osakesijoittajana. Asiakas on sijoittanut osakerahastoihin vain henkivakuutuksen yhteydessä. Pettyneenä näihin riskipitoisiin ja epäonnistuneisiin sijoituksiin asiakas halusi ikääntyneenä henkilönä sijoittaa rahansa uudelleen riskittömiin ja pääomaturvattuihin kohteisiin.

Asiakas ei koskaan aikaisemmin (ennen 31.7.2007) ollut sijoittanut korkorahastoihin. Sijoitushetkellä hän oli vakuuttunut ja uskoi pankilta saamiensa sijoitusneuvojen ja -ohjeiden perusteella, että kyse oli riskittömästä ja pääomaturvatusta sijoituksesta. Korkorahasto oli asiakkaalle uusi käsite ja tuote eikä asiakkaan pojan mielestä korkorahaston nimi kerro siihen liittyvästä riskistä mitään. Asiakas oli vanhana ihmisenä uskonut, että talletus ja korko käsitteinä tarkoittavat aina positiivista tuottoa. Pankin toimihenkilöt olivat muutenkin vakuuttaneet asiakkaalle, että korkorahaston tuotto on hyvä ja tasainen eikä pääomaan täten liity minkäänlaista riskiä. Asiakkaan poika katsoo pankin laiminlyöneen oikean tiedon antamisen riskistä ja johtaneen asiakasta harhaan sijoitusneuvotteluissa.

15.7.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine

Asiakkaan lisävastineen on toimittanut Arvopaperilautakunnalle asiakkaan kuolinpesän osakkaana ja sen muiden osakkaiden valtuuttamana asiakkaan poika.

Asiakkaan poika on lisävastineessa korostanut, ettei varojen sijoittaminen korkorahastoon kolmessa erässä tee asiakkaasta kokenutta sijoittajaa. Korkorahaston tuotto oli sijoitusten ajankohtina hyvin tasaisnen ja oli ollut sitä myös historian valossa. Korkorahastoon liittyvää riskiä ei kuitenkaan tuotu missään vaiheessa esiin ja siksi sen negatiivinen arvonvaihtelu tuli asiakkaalle täytenä yllätyksenä. Asiakas oli muutenkin selvästi ilmoittanut, ettei hän ollut saanut pankilta korkorahaston ehtoja tai sääntöjä. Tämäkin osoittaa, ettei asiakas ollut saanut tietoa korkorahaston riskistä.

25.8.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine

Asiakkaan lisävastineen on toimittanut arvopaperilautakunnalle asiakkaan kuolinpesän osakkaana ja sen muiden osakkaiden valtuuttamana asiakkaan poika.

Asiakkaan poika on lisävastineessa katsonut, ettei voida olettaa asiakkaan iäkkäänä henkilönä tienneen ja ymmärtäneen, että sijoitusvakuutus (henkivakuutus) on sisältänyt tietyllä aikavälillä juuri korkorahastoa. Lisäksi asiakas ei ole sijoitusvakuutuksen perusteella voinut tietää, että nyt kyseessä olevaan korkorahastoon liittyy riski. Asiakkaan pojan mielestä tässä on kyse vaikeaselkoisesta sijoitusterminologiasta, joka ei kerro itse asiasta mitään eikä sijoitukseen liittyvästä riskistä.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

6.4.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu vastaus

Pankki on vastauksessaan kertonut, että pankin konttorissa 31.1.2007 käytyjen sijoitusneuvotteluiden tuloksena asiakas oli päättänyt sijoittaa osan sijoitusvarallisuudestaan pankin korkorahastoon. Pankin mukaan asiakkaan asiakashistoriasta ilmenee, että hänellä on ollut aikaisemminkin rahastosijoituksia pankissa. 25.11.2003 on merkintä siitä, että asiakas on ollut pettynyt yksityispankista saamiinsa rahastoja koskeviin neuvoihin ja tämän takia siirtänyt varojaan muihin sijoituksiin. Lisäksi on merkintä 10.2.2004 neuvottelusta, jossa asiakas on harkinnut eri rahastojen välisiä siirtoja. Asiakas kuitenkin 22.4.2004 päätti olla tekemättä kyseisiä siirtoja, koska aikaisemmin tehdyt siirrot olivat osoittautuneet huonoiksi. Pankki lisäksi korostaa, että asiakas on tehnyt kaksi lisämerkintää nyt esillä olevaan korkorahastoon. Asiakas on siis tehnyt merkinnät kolmessa erässä: 31.1.2007, 10.5.2007 ja 26.5.2008. Asiakkaan on täytynyt tällöin viimeistään ymmärtää rahastojen arvonvaihtelut. Pankki katsoo, ettei asiakasta voida luokitella pitkän sijoitushistorian omaavana henkilönä kokemattomaksi sijoittajaksi.

Pankin mukaan asiakas on arvopaperilautakunnalle toimittamassaan valituksessa kertonut olevansa 90-vuotias ja selväjärkinen, mutta korkeasta iästään johtuen hän ei enää ole jaksanut täysimittaisesti seurata sijoitusmarkkinoita, niiden käsitteitä eikä kaikkien pankin toimittamien raporttien sisältöä. 24.10.2008 pidetyssä asiakastapaamisessa asiakkaan poika korosti useaan kertaan asiakkaan virkeyttä ja kuinka asiakas oli itse huomannut sijoituksensa huonon kehityksen. Pankin toimihenkilön mielestä asiakas oli ikäisekseen virkeä ja edelleen ymmärtää sijoittamisesta ja rahamarkkinoiden käyttäytymisestä, joista asiakkaalla on sitä paitsi pitkä kokemus. Toimihenkilö sai tietää asiakkaan sairastumisesta ensimmäisen kerran 16.3.2009. Tästä johtuen pankki kummeksuu asiakkaan pojan vetoamista siihen, että asiakkaalla on ollut vuonna 2005 aivoinfarkti ja että pankin toimihenkilöiden olisi pitänyt huomioida tämä antaessaan sijoitusneuvontaa.

Pankki katsoo, että 31.1.2007 käydyt sijoitusneuvottelut sujuivat asianmukaisesti, ammattimaisesti ja asiakkaan sijoituspäätöstä koskevan toimeksiannon mukaisesti. Pankki ei pidä uskottavana, että asiakas ei olisi ollut tietoinen sijoitukseen liittyvästä pääomariskistä. Pankki perustelee näkemystään sijoitusneuvottelijan asiantuntemuksella. Pankki katsoo, ettei se ole korvausvelvollinen asiassa.

24.6.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine

Pankki on lisävastineessaan kertonut, että asiakkaalle 8.4.1999 avatussa sijoitusvakuutuksessa on ollut rahastoja alusta alkaen. Asiakas on 5.12.2000 lähtien vaihtanut vakuutuksessa olleita rahastoja yhteensä kuusi kertaa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että asiakas on tehnyt sijoitukset nyt esillä olevaan korkorahastoon kolmessa erässä, pankki katsoo, ettei asiakasta voida luokitella kokemattomaksi sijoittajaksi ja hänen on täytynyt olla tietoinen rahastojen arvonvaihtelusta.

Pankki lisäksi katsoo, ettei asiakkaan pojan väite siitä, että pankin toimihenkilöt olisivat vakuuttaneet asiakasta sijoituksen riskittömyydestä, pidä paikkaansa. Pankin mukaan asiakkaan kanssa sijoitusneuvotteluita käynyt toimihenkilö on mitä todennäköisimmin esiintuonut asiakkaan aikaisemminkin tiedostaman seikan, että kaikkiin sijoituksiin liittyy taloudellisen tappion mahdollisuus.

20.8.2009 Arvopaperilautakunnalle toimitettu lisävastine

Pankki on toisessa lisävastineessaan kertonut, että asiakas on aikaisemmin sijoittanut varojaan sijoitusvakuutukseen, joka on sisältänyt mm. korkorahastoa. Tästä syystä asiakkaan pojan väite siitä, ettei asiakkaalla ole aikaisempaa kokemusta korkorahastoista, on paikkansa pitämätön.

3.9.2010 Arvopaperilautakunnalle toimitettu lisäselvitys

Pankki ei ole tuonut antamassaan lisäselvityksessä esiin tapauksen arviointiin vaikuttavaa uutta tietoa. Pankki on todennut, ettei sillä ole esittää tarkempaa selvitystä 31.1.2007 sijoitusneuvottelun sisällöstä.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi Arvopaperilautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

1. 24.10.2008 päivätty asiakasvalitus, jossa asiakas on kertonut halunneensa sijoittaa varansa mahdollisimman tuottavasti, mutta ilman pääoman menettämisen riskiä. Asiakkaalle kuitenkin suositeltiin riskipitoista korkorahastoa, jonka kerrottiin olevat täysin riskitön ja tuottavan 4,5 prosentin tuottoa. Asiakas vaatii pankkia korvaamaan rahaston myyntitappion ja 4,5 prosentin luvatun tuoton.
2. Asiakkaan erillinen pankin logopaperille 31.1.2007 allekirjoittama toimeksianto merkitä rahastoa
3. Edellisen perusteella pankin toimihenkilön samana päivänä täyttämä merkintätoimeksiantolomake
4. Asiakkaan 10.5.2007 allekirjoittama merkintätoimeksiantolomake, jonka mukaan asiakas on vastaanottanut rahaston yksinkertaistetun rahastoesitteen sekä tutustunut siihen ja rahaston sääntöihin hyväksyen ne. Lomakkeen mukaan asiakas on yhdessä rahastoyhtiön edustajan kanssa selvittänyt rahaston ominaisuuksia sekä kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että rahaston arvo voi markkinatilanteesta riippuen joko nousta tai laskea ja ettei rahaston historiallinen kehitys ole tae tulevasta.
5. Asiakkaan 26.5.2008 allekirjoittama edellisen kaltainen merkintätoimeksiantolomake
6. 5.12.2008 päivätty pankin kielteinen vastaus asiakasvalitukseen. Kielteistä ratkaisua on perusteltu asiakkaan sijoituskokemuksella ja sillä, että asiakas on tehnyt korkorahastomerkintöjä kolmessa erässä, jolloin myös rahastojen arvonvaihtelu on tullut esille.
7. 29.12.2008 päivätty asiakasvalitus. Valituksessa on toistettu 24.10.2008 päivätyssä valituksessa esitetyt seikat. Lisäksi siinä on tuotu esiin, ettei sijoitusneuvotteluita ollut dokumentoitu mitenkään. Valituksessa on edelleen vedottu asiakkaan korkeaan ikään sekä siihen, että hän on olettanut voivansa luottaa pankin neuvoihin.
8. Pankin vastaus 29.12.2008 päivättyyn asiakasvalitukseen. Vastauksessa on todettu, että pankki antaa asiakkaalle sijoitussuosituksia, mutta itse sijoituspäätöksen tekee aina asiakas itse. Pankki katsoo, että varsinainen sijoitusneuvonta ja tuoteinformaation antaminen on tapahtunut asiallisesti ja hyvää pankkitapaa noudattaen. Pankki perustaa näkemyksensä sijoitusneuvojiensa asiantuntemukseen. Vastauksessa edelleen todetaan, että pankin toimintatapana on antaa yksinkertainen rahastoesite, säännöt ja rahastoesite tutustuttavaksi ennen rahasto-osuuksien merkintää, vaihtoa ja rahastosäästösopimuksen avaamista. Pankki ei osaa kuitenkaan ottaa kantaa siihen, onko näin toimittu asiakkaan kohdalla. MIFID-säännösten osalta pankin vastauksessa todetaan, että ne astuivat voimaan vasta 10 kuukautta 31.1.2007 käytyjen sijoitusneuvotteluiden jälkeen. Pankki kuitenkin katsoo, että hyvää pankkitapaa noudattaen olisi ollut asianmukaista dokumentoida sijoitusneuvotteluihin liittyvät asiat. Pankin mukaan korkorahaston negatiivinen arvonkehitys syksyllä 2008 on ollut täysin ennustamattomissa pitäen silmällä vuoden 2007 tapahtumia. Lisäksi pankki toteaa, että korkorahastoon liittyvästä riskistä on mainittu rahaston myyntiesitteessä, yksinkertaistetussa rahastoesitteessä ja rahastojen säännöissä. Pankki on edelleen katsonut, ettei se ole asiassa korvausvelvollinen.
9. 31.12.2008 päivätty rahastoraportti, josta ilmenee, että asiakkaalle on aiheutunut korkorahaston myymisestä tappiota 1.780,87 euroa.
10. 7.2.2009 päivätty valtakirja, jossa asiakas on valtuuttanut poikansa hoitamaan pankkia koskevaa asiakasvalitus ja korvausvaatimusasiaa.
11. Asiakkaan hoitojaksosta 9.8.2005 laadittu tiivistelmä sekä tietoa afasiasta ja dysartriasta.
12. 21.5.2009 päivätty asiakkaan kuolinpesän osakkaiden valtakirja, jossa asiakkaan poika on valtuutettu edustamaan pesää korkorahastosijoitusta koskevassa asiassa.
13. 18.12.2006 päivätty rahaston yksinkertaistettu rahastoesite, jossa on perustiedot rahastosta, kuten sen sijoitustavoitteesta ja –politiikasta sekä riskiprofiilista. Lisäksi esitteessä kuvataan rahasto-osuuden ja sen vertailuindeksin tuoton kehitys, rahaston sijoittajakohderyhmä, rahastoon liittyvät palkkiot ja muut kulut sekä osuuksien merkintä- ja lunastusaika, -paikka ja –tapa. Edelleen esitteessä kuvataan rahasto-osuuksien tuotonjakoa ja arvon julkistamista sekä rahaston ja osuudenomistajan verotusta.
14. Rahaston 18.12.2006 alkaen voimassa olleet säännöt
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on käynyt pankin kanssa sijoitusneuvotteluita 31.1.2007. Sijoitusneuvotteluiden tuloksena asiakas päätti sijoittaa kolmessa erässä (31.1.2007, 10.5.2007 ja 26.5.2008) yhteensä 20.062,28 euroa pankin korkorahastoon.

Sijoitusneuvotteluiden ajankohtana asiakas oli 89-vuotias ja oman kertomuksensa mukaan selväjärkinen, mutta korkeasta iästään johtuen jaksamaton täysimittaisesti seuraamaan sijoitusmarkkinoita, niiden käsitteitä ja kaikkien pankin toimittamien raporttien sisältöä. Myös pankin käsityksen mukaan asiakas oli ikäisekseen virkeä ja edelleen kykenevä ymmärtämään sijoittamista ja rahamarkkinoiden käyttäytymistä.

Asiakkaan mukaan hänellä oli sijoitusneuvotteluiden ajankohtana aikaisempaa sijoituskokemusta lähinnä suorista osakesijoituksista ja sijoitusvakuutussijoittamisesta. Tästä syystä asiakas katsoo, ettei häntä voida pitää kokeneena sijoittajana. Pankki on vastaavasti kertonut, että asiakkaalla on ollut aikaisemminkin sijoituksia pankissa. Pankin mukaan asiakkaalle on 8.4.1999 avattu sijoitusvakuutus, jossa olevia rahastoja asiakas on 5.12.2000 lähtien vaihtanut yhteensä kuusi kertaa. Yksi näistä rahastoista on ollut korkorahasto. Tästä syystä pankki katsoo, että asiakkaalla on ollut aikaisempaa sijoituskokemusta korkorahastoista.

Asiakas on pyytänyt arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, onko pankki toiminut virheellisesti neuvoessaan häntä sijoittamaan varansa korkorahastoon. Asiakas on valituksessaan korostanut, ettei pankki kertonut hänelle korkorahastosijoitukseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Arvopaperilautakunnan lausunnossa on otettava kantaa pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien täyttämiseen sekä asiakkaan korvausvaatimukseen.

Koska asiakkaan ja pankin väliset sijoitusneuvottelut käytiin 31.1.2007, sijoitusneuvonnan arviointiin sovelletaan tammikuussa 2007 voimassa olleita arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) säännöksiä. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon vuonna 2007 voimassa ollut Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:ssä määrättiin sijoitusneuvonnan ajankohtana, että:

”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedon myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.”

Edelleen arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 pykälässä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperivälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin on kiinnitettävä esimerkiksi huomiota siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuuko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta arvopaperimarkkinalaissa ja Rahoitustarkastuksen ohjeessa on todettu, ettei arvopapereiden myyntiä saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pankilla on tiedonantovelvollisuus asiakasta kohtaan ja tiedot on annettava asiakkaalle ennen kaupan tekemistä. Pankilla on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin asiakkaalle on annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin selonottovelvollisuuden täyttäminen

Arvopaperimarkkinalain mukaan pankin on tullut pyytää asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Pankki ei ole esittänyt selvitystä siitä, että asiakkaan sijoituskokemusta, sijoitustavoitteita tai riskinsietokykyä olisi selvitetty sijoitusneuvotteluiden ajankohtana. Pankki on vedonnut ainoastaan siihen, että asiakkaalla on ollut 8.4.1999 – 22.4.2004 välisenä aikana varoja pankin sijoitusvakuutuksessa. Pankin mukaan tämä osoittaa, että asiakkaalla on ollut hyvin pitkältä ajalta kokemusta rahastosijoittamisesta.

Arvopaperilautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että pankki olisi kokonaan täyttänyt arvopaperimarkkinalakiin ja Rahoitustarkastuksen ohjeeseen perustuvan selonottovelvollisuutensa. Yksistään se seikka, että asiakas on aiemmin sijoittanut varojaan erilaisia rahastoja sisältävään sijoitusvakuutukseen, ei tarkoita, että pankki olisi ollut sijoitusneuvotteluiden ajankohtana tietoinen asiakkaan sijoitustavoitteista tai riskinsietokyvystä. Arvopaperilautakunnan mukaan tapauksessa ei ole ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat, että asiakkaan sijoitustavoitteiden ja taloudellisen aseman selvittäminen olisi ollut ilmeisen tarpeetonta.

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen

Asiakas on valituksessaan kertonut korostaneensa 31.1.2007 käydyssä sijoitusneuvottelussa olevansa kiinnostunut tuottavasta, mutta riskittömästä sijoituksesta. Pankki tästä huolimatta suositteli asiakkaalle riskipitoista korkorahastoa jättäen kertomatta, että asiakas saattaa menettää osan sijoittamastaan pääomasta. Lisäksi asiakas on valituksessaan kertonut, ettei hän saanut ennen merkintätoimeksiannon allekirjoittamista tai myöhemminkään korkorahaston ehtoja tai sääntöjä.

Pankki on puolestaan katsonut, että asiakkaan on täytynyt tietää korkorahastosijoitukseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä, koska asiakkaalla on ollut sijoitusneuvotteluiden ajankohtana aikaisempaa sijoituskokemusta. Asiakkaalle on 8.4.1999 avattu pankissa sijoitusvakuutus, jossa olevia rahastoja asiakas on pankin kertomuksen mukaan vaihtanut 5.12.2000 lähtien yhteensä kuusi kertaa. Yksi näistä rahastoista on ollut korkorahasto. Pankin mukaan myös se seikka, että asiakas on tehnyt nyt kyseessä olevaan korkorahastoon merkinnät kolmena eri ajankohtana, osoittaa että asiakkaan on täytynyt ymmärtää rahastojen arvonvaihtelut. Edelleen pankki on pitänyt epätodennäköisenä, että sen toimihenkilö olisi jättänyt mainitsematta korkorahastosijoitukseen liittyvistä riskeistä. Tätä pankki perustelee asiakasta neuvoneen toimihenkilön asiantuntemuksella.

Arvopaperilautakunta toteaa asiasta saadun selvityksen perusteella, että varsinainen sijoitusneuvonta koskien valituksenalaista korkorahastoa on tapahtunut 31.1.2007 ja että asiakkaan myöhemmin rahastoon tekemät lisämerkinnät ovat perustuneet hänelle tuolloin rahastosta annettuihin tietoihin. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että viimeinen lisämerkintä rahastoon on tapahtunut aikana, jolloin voimassa oli ns. MiFID-säännökset, jotka korostivat palveluntarjoajan tiedonanto- ja selonottovelvollisuutta ja ennen kaikkea niihin liittyvää dokumentaatiota. Lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että pankki olisi täyttänyt arvopaperimarkkinalakiin ja Rahoitustarkastuksen ohjeeseen perustuvan tiedonantovelvollisuutensa, kun se ei ole sijoitusrahastolain 97 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla tarjonnut asiakkaalle ennen ensimmäistä rahasto-osuuden merkintää korkorahaston yksinkertaistettua rahastoesitettä. Se seikka, että asiakas on aikaisemmin sijoittanut varojaan sijoitusvakuutukseen, johon kuuluvista rahastoista yksi on ollut korkorahasto, ei tarkoita, että asiakas olisi tässä tapauksessa tiennyt korkorahastoon liittyvästä pääoman menettämisen mahdollisuudesta. Pankin olisi tullut joka tapauksessa kertoa asiakkaalle korkorahastosijoitukseen liittyvistä riskeistä. Myöskään korkorahastomerkintöjen tekeminen kolmessa erässä ei tarkoita, että asiakas olisi tullut tietoiseksi tästä riskistä. Viimeinen näistä merkinnöistä tehtiin 26.5.2008, jolloin korkorahaston arvonkehitys oli ollut vielä tasaista. Kuten pankin edustaja on 29.12.2008 päivätyssä vastauksessa asiakasvalitukseen todennut, korkorahaston arvonkehitys muuttui negatiiviseksi vasta syksyllä 2008.

Asiakkaan terveydentilan vaikutuksen arviointia

Arvopaperilautakunta katsoo asiassa jääneen selvittämättä, että pankin toimihenkilöt olisivat tienneet asiakkaan heikentyneestä terveydentilasta. Sekä asiakas että pankki ovat sitä vastoin kertoneet, ettei asiakkaan ymmärryskyky ollut hänen korkeasta iästään huolimatta heikentynyt sijoitusneuvotteluiden ajankohtana

Asiakkaan korvausvaatimuksen arviointia

Asiakas on 31.1.2007 käytyjen sijoitusneuvotteluiden seurauksena sijoittanut kolmessa erässä (31.1.2007, 10.5.2007 ja 26.5.2008) yhteensä 20.062,28 euroa pankin korkorahastoon. Asiakas on myynyt rahasto-osuuden 24.10.2008, jolloin sen arvo oli 18.281,41 euroa. Näin ollen asiakkaalle on aiheutunut tappiota 1.780,87 euroa.

Asiakkaan mukaan hän korosti sijoitusneuvotteluissa haluavansa sijoittaa varansa tuottavasti, mutta riskittömästi. Tästä huolimatta pankki suositteli asiakkaalle riskipitoista korkorahastoa jättäen kertomatta sijoitukseen liittyvästä pääoman menettämisen mahdollisuudesta. Asiakas katsoo, että hänen tappionsa on aiheutunut pankin menettelystä ja vaatii menetyksensä täysimääräistä hyvittämistä. Lisäksi asiakas vaatii pankin lupaamaa 4,5 prosentin vuotuista tuottoa sijoittamalleen pääomalle.

Arvopaperilautakunta katsoo edellä todetuin perustein jäävän selvittämättä, että pankki olisi 31.1.2007 käydyissä sijoitusneuvotteluissa riittävästi kartoittanut asiakkaansa sijoitustavoitteita tai riskinsietokykyä voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti ja antaakseen sopivan sijoitussuosituksen. Asiassa jää siten selvittämättä, että pankki olisi täyttänyt arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaisen selonottovelvollisuutensa.

Lisäksi asiassa on jäänyt selvittämättä, että pankki olisi kertonut asiakkaalle sijoitukseen liittyvästä pääoman menettämisen mahdollisuudesta tai että pankki olisi sijoitusrahastolain 97 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla tarjonnut asiakkaalle ennen ensimmäistä rahasto-osuuden merkintää korkorahaston yksinkertaistetun rahastoesitteen. Asiassa jää siten selvittämättä, että pankki olisi täyttänyt arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Koska pankin laiminlyönnit ovat syy-yhteydessä asiakkaan menetykseen, arvopaperilautakunta suosittaa asiassa hyvitystä. Arvopaperilautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että asiakkaalle olisi luvattu hänen esittämäänsä 4,5 %:n tuottoa. Lautakunta suosittaa hyvitystä ainoastaan menetetystä pääomasta, koska muun selvityksen puuttuessa lautakunta pitää todennäköisenä, että asiakas ei olisi sijoittanut tähän rahastoon, mikäli olisi tiennyt siihen liittyvistä riskeistä.

Suositus

Arvopaperilautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle 1.780,87 euroa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Palin, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihtee­rinä toimi Pönkä.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia