Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 26.2.2008 päivätyn valituksen. Lisäksi asiakas on toimittanut 28.2., 21.4., 21.5., 21.7., 5.8. ja 12.10.2008 päivätyt vastineet.

Asiakas vaatii, että pankin on oikaistava joukkovelkakirjan kauppahintaa ja palauttaa asiakkaalle yhteensä 1.515 euroa laillisine viivästyskorkoineen kauppasumman veloituspäivästä 26.2.2008 lukien. Asiakas osti nimellisarvoltaan 50.000 euron joukkovelkakirjan 75,75 %:n hinnalla. Asiakkaan mukaan perusteltu hinta olisi ollut 72,72 %, joka koostuu 72 %:n markkinahinnasta sekä pankin palkkiosta. Pankin palkkioksi on laskettu yksi prosentti markkinahinnasta. Pankin on korvattava hintojen erotus, 3,03 prosenttia lainan nimellisarvosta. Lisäksi pankin on korvattava asiakkaalle asian selvittämisestä aiheutuneita kustannuksia yhteensä 210 euroa (selvittelykustannuksia 10 tuntia á 20 euroa sekä puhelinkuluja 10 euroa).

Asiakkaan mukaan pankin menettely rikkoo ainakin arvopaperimarkkinalain 4 luvun 5 pykälää ja 4 luvun eturistiriitasäännöstä. Asiakkaan mukaan pankki ei toteuttanut toimeksiantoa asiakkaan edun mukaisesti, ja kaupassa syntyi eturistiriita ostajan ja pankin välille.

Asiakas tiedusteli 21.2.2008 puhelimitse pankilta mahdollisuutta ostaa M-Real Oyj:n liikkeeseenlaskemaa joukkovelkakirjaa. Asiakkaan mukaan pankki ilmoitti, että hinta on 76,05 % velkakirjan nimellisarvosta, ja välityspalkkion ilmoitettiin sisältyvän kurssiin. Asiakas pyysi tarjousta myös toiselta pankilta. Asiakkaan mukaan toinen pankki ilmoitti, että kyseinen joukkovelkakirja voitaisiin ostaa markkinoilta 75 %:n kurssitasoon, mihin arvoon lisätään yhden prosentin välityspalkkio ja lisäksi asiakkaan maksettavaksi tulisi joukkovelkakirjalle kertynyt korko alkaen 15.12.2007 ostopäivään asti. Tämän jälkeen alkuperäinen pankki tarjosi velkakirjaa 75,75 prosentin hintaan lisättynä kertyneellä korolla, ja kaupat tehtiin tähän hintaan.

Asiakkaan mukaan hän sai tietää kaupantekopäivän jälkeisenä päivänä, että joukkovelkakirjan markkinahinta oli ollut kaupantekopäivänä 71–73 prosenttia. Asiakas soitti uudestaan pankkiin tiedustellakseen markkinahintoja. Tällöin pankki myös ilmoitti, että kyseisen kaltaisen velkakirjan kohdalla välittäjän välityspalkkio on asiakkaasta riippuen vähintään 1 prosentti. Näin ollen markkinahinta ja asiakkaalle ilmoitettu välityspalkkio huomioon ottaen pankin asiakkaalta veloittama 75,75 %:n hinta oli liian korkea.

Markkinahinta

Asiakkaan mukaan merkityksellistä asiassa on sillä, mikä oli joukkovelkakirjalainan markkinahinta kaupantekohetkellä. Pankin omien toimeksiantojen toteuttamisperiaatteiden kohdan 4 mukaan instrumenttien hinnoittelu perustuu rahoitusvälineen markkina-arvoon. Myös Finanssialan Keskusliiton laatiman Toimeksiantojen toteuttamisperiaatteet -asiakirjan kohdassa 6 todetaan, että ”hinnoittelu perustuu käytettävissä oleviin ja kyseiseen rahoitusvälineeseen soveltuviin ulkopuolisiin referenssi/viitehintoihin”. Asiakkaan mukaan pankki ei ole esittänyt minkäänlaisia perusteluja meklarin ilmoittaman markkinahinnan määräytymiselle.

Asiakkaan mukaan oikeudenmukainen ja ulkopuolinen viitehinta on kaupantekopäivän DAX-noteeraus tai Bloombergin esittämä viitehinta. DAX-noteerausten mukaan velkakirjan viitehinta olisi hieman alle 72 %. Myös kansainvälisen Bloomberg-taloustietotoimiston välittämää kurssitietoa on pidettävä luotettavampana ja puolueettomampana käsityksenä markkinahinnasta kuin pankin meklarin näkemystä. Mikäli pankki ei hyväksy edellä mainittuja viitehintoja, pankin on perusteltava ja esitettävä ulkopuolisesta lähteestä saatu referenssihinta kaupantekopäivälle.

Pankki ei missään vaiheessa ilmoittanut, myikö pankki asiakkaalle jo aikaisemmin omistamansa joukkovelkakirjan, vai ostiko pankki joukkovelkakirjan markkinoilta asiakkaan yhteydenoton jälkeen ja myi se eteenpäin asiakkaalle. Mikäli pankki myi jo ennen asiakkaan yhteydenottoa omistamansa velkakirjan, ei markkinahinnasta saada lisätietoa. Mikäli pankki osti joukkovelkakirjan vasta asiakkaan yhteydenoton jälkeen, pankin velkakirjasta maksama hinta antaa lisätietoa sen markkinahinnasta. Asiakas epäilee, että pankki on ostanut velkakirjan asiakkaan esittämään markkinahintatasoon ja myynyt sen asiakkaalle korkeampaan hintaan. Tällöin 75,75 prosentin kauppahinta ei vastaa markkinahintaa.

Asiakas oli myös kaupantekopäivänä kysynyt pankilta puhelimitse velkakirjan osto- ja myyntihintojen välisen erotuksen suuruutta. Pankki ilmoitti sen olevan noin 1,5 %. Asiakkaan mukaan pankki ilmoitti myös, että jos asiakas myy velkakirjan takaisin pankin kautta, asiakkaan saamaan hintaan vaikuttaa myös lainasta maksettu hinta. Asiakkaan mukaan ostohinta ei voi vaikuttaa myyntihintaan, mikäli pankki noudattaa kaupankäynnissä yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä, joiden mukaan myyntihetken viitehinta vähennettynä pankin marginaalilla on asiakkaan saama myyntikurssi. Asiakas halusi ostaa velkakirjan markkinahintaan. Jos pankki asettui itse kaupan vastapuoleksi, on sen osoitettava, että myyntihinta vastasi markkinahintaa.

Välityspalkkio

Kun asiakas oli kysynyt pankilta joukkovelkakirjalainan ostokuluja, asiakkaalle oli ensin ilmoitettu niiden olevan yksi prosentti. Pankin myöhemmin antaman selvityksen mukaan asiakas katsoo, että yhdellä prosentilla ei tarkoitettukaan välityspalkkiota, vaan pankin marginaalin suuruutta. Asiakkaan mukaan hänen pitää saada tietoonsa pankin välityspalkkio tai marginaali. Pankki antoi asiakkaalle ristiriitaista tietoa välityspalkkion suuruudesta. Mikäli pankki sisällyttää palkkionsa kurssiin, pankki rikkoo tiedonantovelvollisuuttaan. Pankin olisi pitänyt informoida, ettei kauppaa voida toteuttaa yleisessä tiedossa olevaan kurssitasoon.

Asiakas totesi kokonaisveloituksen joukkovelkakirjalainasta poikkeavan eri pankeissa toisistaan ja ymmärsi veloitusten muodostuvan pankin palkkiosta ja viitehinnasta. Näin ollen asiakkaan näkemys oli, että pankin itselleen perimä osuus vaihtelee, ja viitehinta pysyy samana. Asiakas vertasi tilannetta osakekauppaan, jossa välityspalkkiot vaihtelevat. Asiakas oli siinä käsityksessä, että pankki tyytyisi hänen kohdallaan pienempään palkkioon ja hän saisi velkakirjan pankilta edullisemmin.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 10.4., 16.5. ja 18.9.2008 päivätyt vastineet. Pankin mukaan hinnanoikaisuvaatimus on perusteeton. Pankki ei myöskään ole velvollinen korvaamaan asiakkaalle asian selvittämisestä aiheutuneita kuluja.

Tehty kauppa on ns. OTC-kauppa (over-the-counter), jonka pankki on toteuttanut noudattaen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 pykälän tiedonantovelvollisuutta ja 5 pykälän velvollisuutta toimeksiantojen huolelliseen toteuttamiseen. Kauppa tehtiin sekä pankin omien toimeksiantojen toteutusperiaatteiden mukaisesti että Finanssialan Keskusliiton malliperiaatteiden mukaisesti. Kauppahinta perustuu asiakkaan pankilta pyytämään hintanoteeraukseen, ja tarjouksen hyväksyttyään asiakas teki sovitulla hinnalla sitovan OTC-kaupan suoraan pankin kanssa.

Kaupankäyntitapa

Pankin mukaan kaupankäynti joukkovelkakirjalainoilla poikkeaa osakekaupankäynnistä. Joukkovelkakirjalainoilla tehdään ns. OTC-kauppaa, jolloin kauppa tapahtuu pankin omaa tasetta vastaan, kun taas osakekaupankäynnissä asiakkaan toimeksiannot toteutetaan yleensä pörssissä. Joukkovelkakirjakaupassa pankki ei peri välityspalkkiota, koska kauppaa ei välitetä mihinkään. OTC-kauppaa käydään suoraan asiakkaan ja pankin välillä. Kun pankki antaa OTC-kaupassa asiakkaalle sitovan hinnan, pankki sitoutuu tähän hintaan. Tällöin pankki myös kantaa tuotteen markkinariskin, eli riskin hinnan jälkeen tapahtuvista markkinamuutoksista.

Tietyllä hetkellä asiakkaille tarjotut hinnat voivat poiketa toisistaan eri pankkien välillä. Kaupankäynnissä ei ole ulkopuolisia hintareferenssejä tai -noteerauksia. Markkinatilanne alkuvuonna 2008 oli poikkeuksellinen, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että pankkien hintanoteeraukset joukkovelkakirjojen jälkimarkkinoilla saattoivat poiketa toisistaan huomattavasti.

Asiakas kysyi pankilta mahdollisuutta ostaa kyseistä joukkovelkakirjalainaa. Asiakkaalle kerrottiin kauppaerän suuruus ja hinta, jolla lainaa voisi pankilta ostaa. Hyväksymällä esitetyn kokonaishinnan, asiakas teki sitovan kaupan suoraan pankin kanssa. Asiakas on kertonut selvittäneensä muiden pankkien hintoja ja hyväksynyt tarjotun hinnan. Pankki hankkii myytävät joukkovelkakirjalainansa markkinoilta parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä hankinta-aika välttämättä ole sama kuin asiakaskaupan kaupantekoaika. Asiakas pohti pankin kanssa käymissä puhelinkeskusteluissa pankkien kilpailuttamista, mikä osoittaa asiakkaan ymmärtäneen pankkien hintojen olevan yksilöllisiä.

Pankin tiedonantovelvollisuus

Pankki toimitti asiakkaalle tammikuussa 2008 kirjeitse rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät tiedotteet. Kirje sisälsi erillisen tiedotteen toimeksiantojen toteutusperiaatteista. Tiedotteessa ei kuvailla periaatteita tarkasti, mutta opastetaan, mistä periaatteet ovat saatavilla kokonaisuudessaan. Pankin toimeksiantojen toteutusperiaatteista käy ilmi, että joukkovelkakirjalainat kuuluvat rahoitusvälineisiin, joilla käydään kauppaa ensisijaisesti julkisen tai monenkeskisen kaupankäynnin ulkopuolella. Näin ollen kaupat tehdään suoraan markkinahintaisena OTC-kauppana asiakkaan ja välittäjän välillä. Myös Finanssialan Keskusliiton laatimassa Arvopaperitoimeksiantojen toteuttamisperiaatteet -malliasiakirjassa todetaan vastaava menettelytapa. Kyseessä on siis suomalainen markkinatapa.

Asiakas otti pankkiin oma-aloitteisesti yhteyttä ja tiedusteli mahdollisuutta ostaa joukkovelkakirjalainaa. Pankilla oli tällöin oikeus olettaa, että asiakas oli selvillä rahoitusvälineen ja kaupan luonteesta, joka käy ilmi asiakkaalle aiemmin lähetetystä materiaalista.

Hinnoittelu ja markkinahinta

Joukkovelkakirjojen hinnoittelu perustuu niiden markkina-arvoon kaupantekohetkellä. Hintaan vaikuttavat mm. kauppaerän koko ja markkinalikviditeetti. Pankkien osto- ja myyntinoteeraukset voivat päivän aikana vaihdella hyvinkin paljon. Joukkovelkakirjalainat voivat myös olla listattuja johonkin pörssiin, joka voi julkaista kyseiselle lainalle hintanoteerauksen. Pörssissä ei kuitenkaan käydä lainoilla kauppaa, joten em. hintanoteeraukset eivät ole sitovia eikä niitä voi käyttää edes viitteellisenä tietona kulloinkin vallitsevasta hinnasta.

Pankki käy jälkimarkkinakauppaa joukkovelkakirjalainoilla ainoastaan asiakkaan kanssa tehtynä OTC-kauppana. Tilanne on kuvattu pankin toimeksiantojen toteuttamisperiaatteiden kohdassa 4.1 ”asiakkaan pyynnöstä annettavat hintanoteeraukset”. Sitova kauppa syntyy, kun asiakas hyväksyy pankin antaman hintanoteerauksen. Em. kohdassa todetaan myös, että tällöin kyseessä ei ole toimeksiannon toteutus asiakkaan puolesta. Pankki tekee kaupan suoraan asiakkaan kanssa, eikä asiaan voida soveltaa toimeksiantojen toteuttamisperiaatteita. Lisäksi kauppa on syntynyt asiakkaan nimenomaisesti hyväksymällä hinnalla. Tällainen asiakkaan haluama hinta olisi toimeksiantojen toteuttamisperiaatteitakin noudatettaessa asiakkaan antama erityinen ohje, jota pankin tulee noudattaa. Asiakkaan antamat erityiset ohjeet ovat aina ensisijaisia suhteessa toimeksiantojen toteutusperiaatteisiin.

Kyseessä oleva velkakirja myytiin asiakkaalle pankin omasta kaupintasalkusta myyntihetken hintatasoon. Mikäli pankilla on omassa salkussa kysyttyä joukkovelkakirjalainaa, pankki ratkaisee myykö se nämä velkakirjat ensin ja hankkii sitten markkinoilta mahdollisesti puuttuvan osan. Hinnan osalta asiakas maksaa ostamastaan erästä aina käyvän markkinahinnan, riippumatta siitä, milloin pankki on hankkinut velkakirjan omaan kaupintasalkkuun. Käytäessä kauppaa omaa kaupintasalkkua vastaan, ei voida määritellä täsmällisesti varsinaista välityspalkkiota, vaan se sisältyy pankin hankinta- ja myyntihinnan väliseen eroon (ns. bid offer spread). Tilannetta ei voi verrata kauppaan, jossa pankki toimii välittäjänä ulkoisen kauppapaikan ja asiakkaan välillä.

Asiakas oli tiedustellut pankilta puhelimitse välityspalkkion suuruutta. Pankin toimihenkilö kertoi, että palkkio on riippuvainen joukkovelkakirjan juoksuajasta ja riskipitoisuudesta. Lisäksi asiakkaalle kerrottiin, että tyypillisesti esimerkiksi M-Realin joukkolainan osto- ja myyntihintojen ero on yhdestä prosentista ylöspäin ja esimerkiksi lyhytkestoisemman ja riskittömämmän joukkovelkakirjan kohdalla noin 0,2 prosenttia.

Jos katsottaisiin, että OTC-kauppaan tulisi soveltaa viitehintoja, ei käytettävissä ole sellaista markkinatietoa, jonka perusteella tämä olisi mahdollista. Esimerkiksi Deutsche Börsen ja Bloombergin markkinatietojärjestelmässä olevat tiedot ei perustu yhteenkään toteutuneeseen kauppaan.

Asiakas on toimittanut Deutsche Börsen internetsivuilta tulostetun kaaviokuvan, johon liitetystä taulukosta ilmenee, että kuvatulla lainalla ei ole käyty lainkaan kauppaa kaavion käsittämällä ajanjaksolla julkaistuilla hinnoilla. Pankki on tarkistanut asian myös suoraan Deutsche Börsestä. Viitteelliset hintanoteeraukset em. pörssiin kyseiselle lainalle toimittaa Hellwg Wertpapierhandelsbank GmbH, joka ei ole aktiivinen kaupankävijä kyseisellä joukkovelkakirjalainalla. Lisäksi asiakas on toimittanut tulosteen Bloombergin hinnoista. Pankki toteaa, että kyseessä on ns. yleinen data (Source BGN, Bloomberg Generic), joka ei myöskään perustu toteutuneisiin kauppoihin. Markkinatietojärjestelmiin ei myöskään kirjaudu koko markkinavolyymi, koska kaupat ovat luonteeltaan myyjän ja ostajan kahdenvälisiä kauppoja.

Mikäli joukkovelkakirjojen jälkimarkkinoilla edellytettäisiin käytettävän hinnoitteluperusteena ulkopuolisia viitehintoja, ei jälkimarkkinoita pystyttäisi ylläpitämään, koska hinnanantajaa velvoittavia viitehintoja ei ole olemassa. Asiakkailla ei olisi mahdollisuutta ostaa ja myydä jo liikkeeseen laskettuja joukkovelkakirjoja.

Pankki ei ole asiakkaan väitteen mukaisesti ottanut missään vaiheessa kantaa joukkovelkakirjan mahdolliseen jälleenmyyntiin eikä myyntihinnan määräytymiseen. Asiakas oli kysynyt pankin toimihenkilöltä, onko hänen saamansa hinta pankin oma myyntikurssi vai saisiko hän saman hinnan soittamalla muihin pankkeihin. Toimihenkilö ilmoitti, että jos asiakas haluaa luopua ostamastaan joukkovelkakirjasta, pankki ostaa sen asiakkaalta ja myy edelleen. Edelleenmyynnissä myyntihintaan vaikuttaa hinta, jolla pankki osti velkakirjan. Toimihenkilö totesi myös, että eri pankkien toimintatavat ovat samanlaisia, mutta hinnoissa voi olla eroja. Kyse on siis eri asiakkaiden samalla ajanhetkellä tapahtuvista osto- ja myyntitapahtumista.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta, josta on säännelty sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 5 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvussa (923/2007). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän standardin 2.1 rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Asiassa on riitaista se, onko pankki toiminut asiassa arvopaperimarkkinalain 4 luvun säännösten, omien toimeksiantojen toteuttamisesta koskevien periaatteiden sekä Finanssialan Keskusliiton ja Arvopaperivälittäjien yhdistys ry:n laatimien Asiakkaiden toimeksiantojen toteuttamisperiaatteita koskevien malliohjeiden mukaisesti.

Riitaista on myös se, miten pankin tulee hinnoitella myymiensä joukkovelkakirjalainojen hinta. Asiakkaan mukaan pankin on noudatettava markkinoilta saatavia viitehintoja, joihin pankki voi lisätä oman palkkionsa tai marginaalinsa. Pankin mukaan kaupat tehdään pankin ja asiakkaan välisenä OTC-kauppana, jolloin hinta määräytyy pankin ja asiakkaan sopimuksen perusteella. Pankin mukaan joukkovelkakirjoille ei ole saatavissa asiakkaan tarkoittamia puolueettomia ja ulkopuolisia viitehintoja eikä objektiivisia hintatietoja etukäteen, kuten normaalissa osakkeiden pörssikaupankäynnissä.

Lautakunta toteaa, että pankin omien toimeksiantojen toteutusperiaatteiden kohdan 4 mukaan joukkolainat ovat rahoitusvälineitä, ”joilla käydään kauppaa ensisijaisesti julkisen tai monenkeskisen kaupankäynnin ulkopuolella”. Saman kohdan mukaan niillä käydään tavallisesti kauppaa suoraan tietyn vastapuolen kanssa (OTC) ja niiden hinnoittelu perustuu rahoitusvälineen tai sen kohde-etuuden markkina-arvoon. Hinnoittelussa otetaan huomioon pankin liiketoimintamallista ja oman pääoman käytöstä aiheutuvat kulut.

Kohdan 4.1 (Asiakkaan pyynnöstä annettavat hintanoteeraukset) mukaan

"jos pankki antaa hintanoteerauksia, pankin ja asiakkaan välinen sopimus syntyy joko siten, että asiakas hyväksyy sitovan noteerauksen tai pankki vahvista hinnan asiakkaalle, joka hyväksyy sen. Tällöin kyseessä ei ole toimeksiannon toteutus, eikä tässä dokumentissa kuvattuja toimeksiantojen toteutusperiaatteita sovelleta."

Kohdan 4.2 (Toimeksiantojen toteutus) mukaan

"jos pankki toteuttaa tässä tarkoitettua rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon, toteutus tapahtuu pankin omaa salkkua vastaan. Toimeksiannon toteutuksen kannalta olennaiset rahoitusvälineiden markkinaolosuhteita koskevat tiedot hankintaan toisten välittäjien, mahdollisten vastapuolien ja muiden mahdollisten tietolähteiden avulla."

Asiakkaan ja pankin toimihenkilöiden välisten puhelinkeskustelujen sisällöstä on esitetty näyttöä puhelutallenteiden avulla. Niiden perusteella Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakas otti pankkiin yhteyttä ja tiedusteli kyseistä joukkovelkakirjaa. Pankin puhelutallenteista ilmenee, että asiakas on tehnyt soittokierroksen ja pyytänyt hintoja yhteensä neljästä pankista ja saanut hintanoteerauksen kolmesta pankista. Asiakas oli tehnyt kaupan hintaan 75,75 % ja saanut toisen tarjouksen 75 %, johon olisi lisätty yhden prosentin välityspalkkio sekä yhden hieman em. noteerauksia korkeamman hintanoteerauksen. Pankki ilmoitti asiakkaalle, että heiltä löytyy velkakirjaa tietyllä kurssilla. Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki antoi asiakkaalle hintanoteerauksen, ja osapuolten välinen sopimus syntyi kun asiakas hyväksyi tarjouksen.

Finanssialan Keskusliitto on laatinut Arvopaperivälittäjien yhdistys ry:n kanssa Asiakkaiden toimeksiantojen toteuttamisperiaatteet asiakirjan, joka on esimerkki niistä menettelytavoista, joita palveluntarjoajan toimeksiantojen toteuttamisperiaatteiden tulisi sisältää. Periaatteiden kohdan 6 mukaan joukkovelkakirjat ovat rahoitusvälineitä, joilla ei käydä säännöllisesti kauppaa järjestäytyneillä kaupankäyntipaikoilla.

"Tällaisessa tapauksessa palveluntarjoaja yleensä antaa asiakkaalle joko viitteellisen tai sitovan hintanoteerauksen. Tämän jälkeen osapuolten kesken tehdään sopimus joko siten, että asiakas hyväksyy sitovan tarjouksen tai siten, että palveluntarjoaja vahvistaa hinnan asiakkaalle, jonka jälkeen asiakas hyväksyy sen. Näin toimiessaan palveluntarjoaja ei toteuta toimeksiantoa asiakkaansa puolesta, vaan tekee sopimuksen asiakkaan kanssa.

Jos palveluntarjoaja kuitenkin toteuttaa rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon asiakkaan puolesta, palveluntarjoaja tekee sen omaan lukuunsa perusteltuun hintaan. Hinnoittelu perustuu käytettävissä oleviin ja kyseiseen rahoitusvälineeseen soveltuviin referenssi/viitehintoihin. Hinnoittelussa otetaan huomioon lisäksi muun muassa oman pääoman kustannukset, vastapuoliriski ja palveluntarjoajan marginaali."

Asiakkaan mukaan Finanssialan Keskusliiton periaatteiden kohdan 6 mukaan rahoitusvälineen hinnoittelun pitää perustua ”käytettävissä oleviin ja kyseiseen rahoitusvälineeseen soveltuviin ulkopuolisiin referenssi/viitehintoihin”. Arvopaperilautakunta toteaa, että kyseinen periaate ei koske tilanteita, joissa sopimus syntyy suoraan asiakkaan ja palveluntarjoajan välille. Ohjeiden mukaan periaatetta sovelletaan tilanteisiin, jossa palveluntarjoaja toteuttaa rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon asiakkaan puolesta ja tekee sen omaan lukuunsa.

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on omissa asiakkaan tietoon saatetuissa kirjallisissa periaatteissaan selkeästi ilmoittanut, että joukkovelkakirjoilla tehtävät toimeksiannot toteutetaan pankin omaa salkkua vastaan. Asiakas oli ollut jo aikaisemmin pankin varallisuudenhoidon asiakas. Ensimmäinen yhteydenotto asiassa tapahtui asiakkaan puolesta, ja pankki on voinut katsoa asiakkaan tuntevan kaupankäyntiperiaatteet. Lautakunta myös toteaa, että asiakas ei ole kiistänyt, ettei hän olisi ollut tietoinen periaatteista. Puhelutallenteistakaan ei käy ilmi, että asiakas olisi erityisesti tiedustellut toteuttamisperiaatteiden sisältöä. Lautakunta katsoo, että pankilla ei tällaisessa tapauksessa voida katsoa olevan erityistä velvollisuutta korostaa sitä, miten joukkovelkakirjalainojen jälkimarkkinoilla käytävä kauppa toteutetaan. Asiakas ei myöskään puhelutallenteiden perusteella ole antanut mitään erityisiä ohjeita toimeksiannon hoitamiselle esimerkiksi markkinapaikan suhteen.

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki ei ole rikkonut arvopaperimarkkinalain 4 luvun säännöksiä tiedonantovelvollisuuden, toimeksiantojen huolellisen toteuttamisen tai eturistiriitatilanteiden hallinnan osalta ja siten toiminut arvopaperimarkkinoiden OTC-markkinoiden tavan mukaisesti.

Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Tauru sekä jäsenet Kontkanen, Sainio, Sario, Teperi ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA