Haku

APL 79/04

Tulosta

Asianumero: APL 79/04 (2004)

Kategoria: Omaisuudenhoitotoiminta

Ratkaisu annettu: 16.12.2004

Konsultatiivinen omaisuudenhoitosopimus säästövakuutus toimeksiantojen toteuttaminen vahingonkorvausvaatimus

Asiakaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 17.6.2004 saapuneen valituksen ja antanut lisäksi 6.7.2004 sekä 5.10.2004 saapuneet lausumat. Edellä mainittujen lisäksi asiakas on ilmoittanut 22.10.2004, ettei hänellä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Valituksessaan asiakas katsoo, että pankki olisi menetellyt varainhoitosopimuksen vastaisesti myymällä oma-aloitteisesti asiakkaan arvopapereita ja siirtämällä asiakkaan varoja rahastoihin sekä kieltäytyessään suorittamasta asiakkaan vaatimia rahastosiirtoja säästövakuutuksen sisällä. Pankin menettelyn johdosta asiakas katsoo hänelle syntyneen tappiota yhteensä 28.470,92 euroa, minkä lisäksi hän on vaatinut kyseiselle summalle 6 %:n korkoa sekä varainhoitomaksujen palauttamista sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien.

Kertomansa mukaan asiakas allekirjoitti 24.3.2000 varainhoitosopimuksen, jossa sovittiin sijoitettavaksi 25 %:ia hänen pörssissä olleesta varallisuudestaan teknologia- ja kasvuosakkeisiin. Asiakkaan näkemyksen mukaan varainhoitosopimus kattoi myös säästövakuutuksen sekä siihen sijoitetut varat. Asiakas kertoo reklamoineensa sijoitustensa liiallisesta teknologiapainosta jo heti ensimmäisen tiliotteen saatuaan, mistä ilmeni hänen salkkunsa teknologiapainon olevan lähes 80 %:ia ja pyytäneensä useampaan kertaan suullisesti varojen siirtämistä pois teknologiarahastoista. Varainhoitajan olisi asiakkaan mukaan itse asiassa oma-aloitteisesti pitänyt suorittaa varojen siirto pois teknologiasta suojaustoimenpiteenä kyseisten rahastojen arvon lähdettyä voimakkaaseen laskuun. Lisäksi asiakas kertoo, ettei varainhoitaja ole missään vaiheessa tuonut esille säästövakuutuksen sisällä mahdollisesti syntyvien tappioiden olevan verotuksessa vähennyskelvottomia.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 27.8.2004 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 23.9.2004 sekä 8.10.2004 päivätyt lausumat. Vastauksissaan pankki on kiistänyt asiakkaan vaatimukset sekä määrältään että perusteeltaan katsoen toimineensa asiassa sopimuksen mukaisesti.

Pankin mukaan asiakas on sijoittanut jo pitkään kotimaisiin osakkeisiin, mikä todetaan myös osapuolten välisessä konsultatiivisessa varainhoitosopimuksessa. Kyseisen sopimuksen liitteenä olevassa sijoitussuunnitelmassa asiakkaan suorina osakesijoituksina olleet varat on ehdotettu hajautettavaksi vähitellen sijoitussuunnitelman mukaisesti suoriin kotimaisiin osakesijoituksiin ja kuuteen eri sijoitusrahastoon siten, että rahastosijoitusten osalta käytetään sijoitussidonnaista säästövakuutusta. Sopimuksen mukaan varainhoitaja esittää asiakkaalle erilaisia sijoitusvaihtoehtoja ja keskustelee niistä asiakkaan kanssa, mutta yksittäisten sijoituspäätösten tekeminen kuuluu asiakkaalle ja hän vastaa myös niihin liittyvistä taloudellisista riskeistä. Pankki korostaa, että se miten suunnitelmaa toteutetaan, riippuu siis asiakkaan omista päätöksistä.

Asiakas on 24.3.2000 allekirjoittanut varainhoitosopimuksen, jolloin hän on myös suorittanut siihen sisältyneen säästövakuutuksen ensimmäisen vakuutusmaksun. Myöhemmin 29.3.2000 ja 30.3.2000 asiakas on tehnyt sijoitusvakuutukseen sijoitussuunnitelman muutokset ja niihin liittyvät lisäsijoitukset. Varat näihin lisäsijoituksiin ovat peräisin asiakkaalla aikaisemmin olleista sijoitusrahastoista, joiden lunastustoimeksiannot hän on antanut 28.3.2000. Edellä mainitut toimenpiteet ovat ilmenneet asiakkaalle 13.4.2000 toimitetusta tiliotteesta.

Vakuutusehtojen mukaisesti asiakkaalla on oikeus tehdä vakuutukseen valitsemiinsa sijoitusrahastoihin haluamansa muutokset neljästi vuodessa ilman palkkiota ilmoittamalla siitä kirjallisesti vakuutusyhtiölle. Pankin mukaan asiakkaan väite, jonka mukaan hän ei olisi voinut haluamiaan siirtoja tehdä, ei pidä paikkaansa, sillä asiakas ei ole antanut muita kuin edellä mainitut vakuutuksessa olevien varojen siirtoa koskevat toimeksiannot. Muutos ei ole jäänyt tekemättä sen vuoksi, ettei asiakkaan antamia toimeksiantoja olisi toteutettu, vaan sen vuoksi että asiakas ei ole antanut siirtoa koskevaa toimeksiantoa.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että vaikka tapauksessa on osittain kysymys säästövakuutuksesta ja siihen liittyvistä toimeksiannoista, niin kokonaisuutena arvioiden kyse on sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoitusneuvonnasta ja siihen liittyvästä arvopaperinvälityksestä, joita säännellään laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista ohjeen nro 201.7, jonka tavoitteena on parantaa sijoituspalveluyhteisön asiakkaiden suojaa sekä lisätä sijoittajien luottamusta yhteisön noudattamiin menettelytapoihin. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan palveluntarjoajan vastuun arvioinnille.

Koska asiakirjojen mukaan säästövakuutus on nimenomaisesti otettu osaksi konsultatiivista omaisuudenhoitosopimusta, Arvopaperilautakunta katsoo tapauksessa olevan kysymys myös sen osalta konsultoivasta omaisuudenhoidosta, joka on juridiselta luonteeltaan sijoitusneuvontaa. Sijoitusneuvonnan ollessa kysymyksessä sijoituspalveluyritys neuvoo asiakasta varallisuudenhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Tämän perusteella asiakas tekee oman harkintansa mukaisesti jokaisen yksittäisen sijoituspäätöksen tai muun varallisuuteensa kohdistuvan toimenpiteen ja vastaa niiden taloudellisista seuraamuksista. Sijoitusneuvonta pitää sisällään arvopaperien markkinoinnissa noudatettavat menettelytavat siitä, että palvelutarjoajalla on velvollisuus tuntea asiakkaansa (know your customer –periaate) sekä antaa tarjottavista arvopapereista tietoja, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen nähden tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle 6 %:n korkoineen 28.470,92 euron vahinko, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan sopimusrikkomuksista sekä tämän huolimattomasta ja asiantuntemattomista sijoitusneuvoista sekä laiminlyönneistä. Kertomansa mukaan asiakas on toistuvasti pyytänyt varojensa uudelleen kohdentamista vakuutuksen sisällä.

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.

Tapauksessa pankki on laatinut 24.3.2000 asiakkaan kanssa varainhoitosopimuksen, jonka tarkoituksena on ollut, että varainhoitaja konsultoi asiakasta säännöllisin väliajoin, mutta asiakas tekee aina sijoituspäätökset. Sopimuksen tekemiseksi pankki on laatinut asiakkaan kanssa henkilökohtaisen sijoitussuunnitelman, jossa on otettu huomioon varojen todennäköinen sijoitusaika, tuottotavoitteet, riskinottohalukkuus ja asiakkaan muu varallisuus sekä aikaisempi sijoituskokemus. Sopimuksen perusteella varainhoitaja kertoo näkemyksiään asiakkaan varallisuuden tilasta ja tekee omia toimenpide-ehdotuksia sijoitussuunnitelma ja sijoitusstrategia huomioon ottaen. Lautakunta katsoo edellä mainitun perusteella pankin noudattaneen arvopaperimarkkinalain ja sijoituspalvelulain vaatimaa selonotto- ja tiedonantovelvollisuutta.

Sijoitussuunnitelmassa pysymisestä ja sijoitusallokaation noudattamisesta Arvopaperilautakunta toteaa, että sopimuksessa on selkeästi yksilöity, että asiakas tekee aina sijoituspäätökset. Tällöin asiakkaalla on myös mahdollisuus poiketa hyväksymästään sijoitussuunnitelmasta. Saadun selvityksen perusteella asiakas on antanut ja hyväksynyt kirjalliset toimeksiannot 7.4.2000, joiden perusteella säästövakuutuksen varoista on ensin siirretty 35 %:ia kasvuosakerahastoon sekä 65 %:ia teknologiaosakerahastoon ja sittemmin varat on siirretty kokonaan teknologiaosakerahastoon. Vaikka varainhoitaja -nimike voi olla sopimuksessa hieman epäselvyyttä aiheuttava, ei sopimustekstin perusteella voi saada kuvaa, että varainhoitaja automaattisesti huolehtisi salkun koostumuksen palauttamisesta sijoitussuunnitelman mukaiseen malliin tai markkinoisi asiakkaalle vain sellaisia toimeksiantoja, jotka noudattavat sijoitusallokaatiota. Selvitystä siitä, että asiakas olisi antanut muita kuin edellä mainittuja vakuutusta koskevia toimeksiantoja tai että omaisuudenhoitaja olisi omatoimisesti niitä tehnyt, ei tapauksessa ole lautakunnalle esitetty.

Sopimuksen luonteen vuoksi siihen ei ole kirjattu erillistä kohtaa siitä, kuinka asiakkaan tulee menetellä, mikäli hän havaitsee pankin toimineen asiassa virheellisesti. Lautakunta katsoo kuitenkin, että asiakkaalla on aina yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukainen velvollisuus reagoida sopimuskumppanin toimiin ja ilmoittaa tälle, mikäli ne eivät vastaa sovittua. Tässä tapauksessa asiakas on voinut seurata säästövakuutukseen liittyviä tapahtumia hänelle toimitetuista raporteista ja reagoida, mikäli ne eivät vastaa hänen tarkoitustaan. Koska tapauksessa ei ole esitetty muuta selvitystä asiakkaan tyytymättömyydestä pankin toimintaan kuin 16.2.2002 päivätty asiakkaan pankille lähettämä kirje, lautakunta katsoo, että asiakas ei ole reagoinut kohtuullisessa ajassa jo vuonna 2000 esittämiensä toimeksiantojen osalta. Lautakunta toteaa, että sijoitustoiminnan luonne huomioon ottaen kohtuullisen ajan kuluttua umpeen osapuolen on katsottava hyväksyneen tietoonsa tulleen asian tilan, koska tämän jälkeen tapahtuvassa reklamoinnissa kysymys ei enää välttämättä ole vastapuolen sopimusvelvoitteiden arvioinnista sinänsä, vaan myös toiminnan taloudellisen lopputuloksen jälkikäteisestä arvioinnista.

Sijoituksiin liittyvien veroseuraamusten osalta lautakunnan näkemys on, että palveluntarjoajalle riittää verotusasioiden yleinen informointi muiden asioiden yhteydessä. Palveluntarjoajan ei siten tarvitse antaa verokonsultointia, vaan ainoastaan mainita verotuksen mahdollisesta huomioon ottamisesta sijoitustoiminnassa. Tämän informoinnin perusteella asiakas voi itse ratkaista, haluaako hän esimerkiksi omaisuudenhoitosopimuksen piiriin verokonsultaation vai haluaako itse selvittää kyseiset asiat ja niiden vaikutukset omaan tilanteeseensa.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.


Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Kariola ja Tuokko. Sihteerinä toimi Sainio.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia