Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakkaat ovat toimittaneet Arvopaperilautakunnalle 16.5.2003 päivätyn valituksen ja antaneet lisäksi 25.11.2002 päivätyn lausuman.
Asiakkaat ovat vaatineet, että pankin tulee korvata asiakas 1:lle 16.818.79 euroa ja asiakas 2:lle 50.456,38 euroa eli yhteensä 67.275,17 euroa, jotka ovat syntyneet pankin sopimuksenvastaisesta toiminnasta.
Asiakkaat ovat vaatimuksensa perusteeksi esittäneet muun muassa seuraavaa.
Asiakkaat ovat pyytäneet Arvopaperilautakuntaa selvittämään, ovatko heidän omaisuuden arvon alentumiset aiheutuneet pankin täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimusten sopimuksen vastaisesta sijoituspolitiikasta ja – toiminnasta.
Asiakkaat solmivat omaisuudenhoitoa koskevat sopimukset pankin kanssa 4.2.2000. Omaisuudenhoitosopimusten sisältö on ollut pääosin samansisältöinen, lukuun ottamatta asiakas 1:n hieman korkeampaa riskinottopolitiikkaa. Omaisuudenhoitosopimuksissa sovittiin muun muassa, että pääomia pyrittäisin lisäämään pitkällä sijoitusaikajaksolla, varallisuudenhoidon pääpaino tulisi olla koroissa, osingoissa sekä pitkäaikaisessa arvonnousussa, sijoituspolitiikan tulisi olla matalariskistä sekä omaisuudenhoidon palkkion kiinteä 672,75 euroa/vuosi. Asiakas 1:n varallisuus omaisuudenhoitosopimussuhdetta aloitettaessa oli 185.000 euroa ja asiakas 2:n 151.000 euroa.
Asiakkaat toteavat, ettei pankin harjoittama sijoitustoiminta ollut sovitun sijoituspolitiikan mukaista. Varoja sijoitettiin muun muassa it-osakkeisiin, omaisuudella käytiin päivittäin tarpeetonta osakekauppaa, asiakas 1:n ja asiakas 2:n salkkujen kesken käytiin tarpeetonta osakekauppaa palkkioiden saamiseksi sekä korkoinstrumentteihin ja joukkovelkakirjalainoihin ei sijoitettu lainkaan varoja, kuten asiakkaat olivat sopimusta tehtäessä toivoneet. Asiakkaiden rahavarojen tileille oli sovittu 3.5 prosentin tuotto, mutta jossa varoja ei oltu pidetty lainkaan, vaan ne oli sijoitettu tuottamattomasti. Asiakas 1:n varallisuus oli 30.4.2002 81.810,30 euroa ja asiakas 2:n 87.220,49 euroa. Asiakkaiden näkemys on, ettei omaisuudenhoito ole pankin toimesta ollut asianmukaista.
Asiakkaat ovat kertoneet harjoittaneensa itse, ennen pankin tarjoaman omaisuudenhoitosopimuksen solmimista osakesäästämistä siten, että arvo-osakkeita hankittiin pitkäaikaisen omistuksen strategialla, johon kuului vain harvoin niiden poismyyminen. Asiakkaat katsovat, ettei pankin harjoittama sijoitustoiminta ole voinut olla asiantuntevaa, kun asiakkaiden varallisuudesta on kahden vuoden aikana kadonnut yli puolet pääomista, vaikka tuottotavoitteet ovat olleet 3–8 prosentin mukaiset. Asiakkaat katsovat, että myös varanhoitosalkkujen riskin hajauttaminen on ollut puutteellista ja sopimuksen vastaista.
Asiakkaat korostavat, ettei heillä ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten omaisuutta hoidettiin, koska sopimusten mukaisesti päätösvalta asiassa oli yksin omaisuudenhoitajalla. Ainoa ohje, jota asiakkaat ovat vaatineet noudattamaan, oli jäljelle jääneiden, osinkoja tuottavien Orionin osakkeiden myyntikielto. Lisäksi asiakkaat olivat vuoden 2000 myyntivoittoja varten vaatineet siirrettäväksi syrjään pääomia turvatakseen myyntivoitoista syntyneet verovelat. Asiakkaat korostavat, että myyntivoitot ovat syntyneet nimenomaan heidän itsensä hankkimien osakkeiden myynneillä.
Asiakkaat olivat kieltäneet 19.4.2000 myös tarpeettoman kaupankäynnin osakkeilla, koska näiden ajatuksena oli vain synnyttää pankille osto- ja myyntipalkkioita asiakkaiden varallisuuden kustannuksella. Asiakkaat olivat koko omaisuudenhoitosopimuksen aikana korostaneet sitä, ettei omaisuutta tullut myydä tappiolla ja tämä vaatimus oli korostunut keskusteluissa keväällä 2001. Lähes kaikista pankin tekemistä osakemyynneistä syntyi asiakkaille vain tappiota.
Asiakkaat eivät kuitenkaan halunneet vielä keväällä 2001 muuttaa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksiaan konsultatiiviseksi omaisuudenhoitosopimukseksi pankin ehdotuksen mukaisesti, vaan se tehtiin vasta 31.10.2001. Kuitenkaan siinä vaiheessa ja kyseisessä markkinatilanteessa ei enää ollut mahdollista muuttaa salkun koostomusta voitolliseksi. Sopimussuhteen jatkuminen syksyyn 2001 asti johtui siitä, että asiakkaat pyrkivät luottamaan vielä pankin omaisuudenhoitotoiminnan asiantuntemukseen, koska keskusteluissa luvattiin jatkossa ottaa asiakkaiden toiveet huomioon ja parantaa salkun tilannetta.
Pankin vastaus asiakkaiden valitukseen
Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 13.8.2002 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 17.3.2003 päivätyn lausuman asiassa.
Pankki on vaatinut, että asiakkaiden valitus tulee hylätä perusteettomana.
Pankki on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Pankki katsoo täyttäneensä arvopaperimarkkinalain mukaisen tiedonanto- ja selonottovelvollisuutensa. Pankki on pyytänyt asiakkailta riittävät tiedot näiden taloudellisesta asemastaan, sijoituskokemuksestaan ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista. Asiakkaille on annettu sijoituspalvelusta, kuluista ja palkkioista sekä kohteena olevista arvopapereista tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon.
Pankki toteaa asiakkaiden olleen pitkään pankin asiakkaina ja arvopaperisäilytyskin oli asiakkaille avattu jo vuonna 1993. Vuoden 1999 ja 2000 alussa pörssikurssit nousivat voimakkaasti ja suomalaisten kiinnostus vaurastua nopeasti arvopaperikaupalla lisääntyi. Pankki korostaa, että asiakkaatkin olivat useasti olleet läsnä erityisesti osakkeisiin keskittyneissä sijoitustilaisuuksissa ja heitä ei pankin käsityksen mukaan tyydyttänyt enää se osakesalkku, jonka asiakkaat olivat itse koonneet.
Asiakkaat tunnetaan pankissa nimenomaan arvopaperiasiakkaina. Tästä huolimatta täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimusta tehtäessä heidän sijoituskokemuksensa ja sijoituspalvelua koskevat tavoitteet kartoitettiin ja dokumentoitiin kirjallisesti. Sopimuksen piirissä ollut omaisuus ei asiakkaiden kertoman eikä pankinkaan käsityksen mukaan ollut heidän taloudellisissa olosuhteissaan merkittävä.
Asiakkaille annettiin myös omaisuudenhoitoa koskevan sopimuksen tekemisen yhteydessä sijoituspalvelusta, siitä perittävistä kuluista ja palkkioista sekä kohteena olevista arvopapereista arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaiset tiedot. Sopimusten tekemisen yhteydessä asiakkaiden kanssa käytiin läpi omaisuudenhoitosopimuksen ehdot ja omaisuudenhoitoa koskevat periaatteet sekä sijoituskohteet ja niiden ominaisuudet, minkä asiakkaat ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet. Pankki korostaa, että myös sopimuksen voimassa ollessa asiakkailla on ollut mahdollisuus saada lisäinformaatioita heille toimitettujen kauppalaskelmien ja raporttien osalta sekä omaisuudenhoitoa koskevien kysymysten osalta yleisemminkin. Tätä mahdollisuutta asiakkaat käyttivät ja antoivat myös ohjeita varojen sijoittamisesta. Kokeneina osakesijoittajina asiakkaat myös varmasti ymmärsivät tekemiensä sopimusten merkitykset.
Pankki toteaa hoitaneen asiakkaiden varallisuutta omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti siinä määrin kuin se asiakkaiden erikseen antamisen ohjeiden puitteissa on ollut mahdollista.
Asiakkaiden pankin kanssa tekemän sopimusten mukaan pankilla on ollut oikein tehdä sijoituspäätökset asiakkaan kanssa sovitun strategian mukaisesti parhaaksi katsomallaan tavalla ja neuvottelematta asiasta etukäteen asiakkaan kanssa. Sopimuksen sijoitusstrategialiitteessä on sovittu, että pankki saa sijoittaa varoja ilman erillisiä rajoituksia julkisesti noteerattuihin osakkeisiin, muihin osakkeisiin, sijoitusrahasto-osuuksiin, optio-, vaihtovelkakirjalainoihin ja indeksilainoihin, talletuksiin ja rahamarkkinasijoituksiin. Asiakkaiden suunnitelmissa oli suhteellisen pitkä sijoitusperiodi, 4-7 vuotta. Asiakas 2:n sopimuksen tavoitteena oli lisätä pääomaa 3-8 prosenttia, pääpaino kokonaistuoton ollessa korko- ja osinkotuotoissa sekä pitkäaikaisessa arvonnousussa. Asiakas 1:n tavoitteena oli alun perin lisätä pääomaan 8-11 prosenttia, mutta tavoite kuitenkin pudotettiin myöhemmin 3-8 prosenttiin. Myös asiakas 1:n sopimuksen mukaan koko-naistuoton pääpainon tuli olla koroissa, osingoissa ja pitkäaikaisessa arvonnousussa, mutta myös myyntivoitoissa. Vastuu sopimuksen mukaisesta omaisuudenhoidon taloudellisesta tuloksesta oli sopimuksen mukaan yksin asiakkaalla.
Pankki katsoo, että valittu sijoitusperiodi vaikuttaa valittavaan sijoitusstrategiaan. Osakekurssin suunta sopimusta tehtäessä oli selkeästi ylöspäin. Siitä huolimatta kaikkia varoja ei sijoitettu osakkeisiin, vaan suhteellisen merkittävä osa niistä oli talletustilillä odottamassa. Pankki kiistää asiakkaiden väitteet siitä, ettei sijoituksia olisi vuoden 2000 aikana siirretty korkoinstrumentteihin oheisesti omaisuusluokkajakaumataulukosta ilmenevällä tavalla.
Pankki toteaa, että asiakkaiden rahavaratili oli alun alkaen 2 prosentin kiinteällä korolla, kun esimerkiksi 4.2.2003 kolmen kuukauden euribor oli 3,542. Myöhemmin tilin hinnoittelua pankin puolelta muutettiin siten, että koroksi tuli OP-prime vähennettelynä 1,25 prosenttiyksikköä ja korko sijoituksesta sovittaessa 20.7.2000 oli 3,25 %. Tuolloin 3 kuukauden euribor oli 4,7 prosenttia. Epävarmuus sekä osake- että korkomarkkinoilla oli tuolloin suurta, joten asiakkaan eden mukaisena oli pitää rahoja käteisenä, jota pankki myös osaltaan tuki maksamalla tilille parempaa korkotuottoa.
Asiakkaiden kritiikkiin valituista it-painotteisista sijoituskohteista pankki toteaa, että sopimuksen tekemisen jälkeen ensimmäiset merkit suunnan muuttumisesta laskuun osakemarkkinoilla ja erityisesti it-osakkeissa alkoivat näkyä. Siitä huolimattta, että asiakkaiden kanssa oli tehty täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus, jonka mukaan päätösvalta salkkujen hoidon suhteen oli pankilla, olivat asiakkaat laaditun muistion ja asiakkaiden 2.5.2000 allekirjoituksellaan vahvistaman muistion mukaan 19.4.2000 kieltäneet osakekaupat.
Huolimatta siitä, että asiakkaat olivat 19.4.2000 kieltäneet osakekaupat, oli 2.5.2000 tapaamisessa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen mukaisen toiminnan sovittu jatkettavan. Pankki toteaa asiakkaiden puuttuneen samalla tavoin sopimuksen mukaiseen toimintaan 27.2.2001, jolloin asiakkaat olivat ilmoittaneet, ettei seuraavaan kahteen kuukauteen myydä osakkeita lainkaan eikä senkään jälkeen myydä osakkeita tappiolla. Myös tästä ilmoituksesta tehtiin asiakkaiden allekirjoittama merkintä muistioon. Samassa yhteydessä oli kuitenkin heidän nimenomaisesta suostumuksellaan ostettu lisää osakkeita; mm. Perlosta, JOT Automation Groupia, Nokiaa ja Orionia. Pankki huomauttaa, että omaisuudenhoitosopimusta tehtäessä asiakkailla oli ollut omistuksessaan huomattava määrä Soneran osakkeita eikä niiistä aiheutunut tappio ole johtunut pankin toimista.
Erikseen pankki toteaa, että vuodelta 2000 asiakkaille jäi osakekaupoistaan verotettavaa myyntivoittoa, jonka pienentämiseksi tappiollisia osakkeita myytiin tappion realisoimiseksi, vaikka samat osakkeet ostettiinkin heti takaisin. Tappiolla tehdyt kaupat on myös verotuksessa hyväksytty vähennyskelpoisiksi. Kyseiset kaupat on tehty 0,25 prosentin palkkioilla, kun sovittu palkkio oli yksi prosentti kauppasummasta. Lisäksi kauppoja on pyritty hajauttamaan ajallisesti ostamalla ja myymällä samaa osaketta useammassa erässä, koska markkinat olivat vuonna 2000 hyvin volatiilit. Asiakkaat ovat antaneet myös itse ohjeita tiettyjen it-osakkeiden ostamiseksi, jotka ovat nostaneet salkkujen it-painotusta.
Asiakkaiden kanssa on vuoden 2000 alkupuolella vallinneissa suhteellisen hyvissä osakemarkkinoiden tunnelmissa tehty täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus, jolloin asiakkaiden suunnitelmissa oli suhteellisen pitkä sijoitusjakso. Kuitenkin ensimmäisten jyrkempien laskujen tapahduttua arvopaperimarkkinoilla, asiakkaat ovat puuttuneet sopimuksen mukaiseen toimintaan. Asiakkaiden kanssa on keskusteltu omaisuudenhoidosta useampaan otteeseen ja näistä keskusteluista on tehty muistioita. Asiakkaiden puuttuminen omaisuudenhoitoon ei jättänyt enää omaisuudenhoitajalle toimintamahdollisuuksia. Tämän johdosta asiakkaiden kanssa oli pyritty pääsemään ratkaisuun, jossa vastuukysymykset olisivat selviä. Jo keväällä 2001 asiakkaille tarjottiin ns. konsultatiivista sopimusta, joka allekirjoitettiin 31.10.2001. Sopimuksen muuttamisen jälkeenkään asiakkaat eivät ole muuttaneet salkkunsa koostumusta esimerkiksi ns. osinkopapereihin.
Vahingonkorvausvaatimuksen osalta pankki katsoo, että korvausvelvollisuus edellyttäisi pankin rikkoneen arvopaperimarkkinalain tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä tai asiakkaiden kanssa tehtyjä omaisuudenhoitosopimuksia, jolloin asiakkaat tulisi vahingonkorvauksella saattaa siihen taloudelliseen asemaan, jossa he olisivat olleet, mikäli rikkomuksia ei olisi tapahtunut. Pankki katsoo, ettei vahingonkorvaukselle eikä sen määrälle ole perusteita. Lisäksi pankki katsoo, ettei vahingonkorvauksella korvata niitä tappioita, jotka johtuvat esim. arvopaperimarkkinoiden yleisestä negatiivisesta kehityksestä. Asiakkaita ei siten voida saattaa samaan taloudelliseen tilanteeseen, jossa he olivat 4.2.2000.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Asiakkaat ovat pyytäneet Arvopaperilautakuntaa selvittämään, ovatko heidän omaisuuden arvon alentumiset aiheutuneet osakekurssien viimeaikaisesta laskusta ja markkinatilanteesta vai pankin varomattomasta ja sopimuksenvastaisesta sijoitustoiminnasta.
Asiakkaat ovat vaatineet, että pankin tulee korvata asiakas 1:lle 16.818.79 euroa ja asiakas 2:lle 50.456,38 euroa eli yhteensä 67.275,17 euroa, jotka ovat syntyneet pankin sopimuksenvastaisesta toiminnasta.
Pankki on vaatinut, että asiakkaiden valitus tulee hylätä perusteettomana.
Asiakkaat allekirjoittivat täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimukset 4.2.2000. Kyseisissä sopimuksissa sovittiin omaisuudenhoidon tuottotavoitteista, sijoituskohteista ja niiden rajoituksista sekä sijoituspolitiikasta ja sen riskitasoista.
Arvopaperimarkkinalain ja tämän nojalla annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan omaisuudenhoitajan on ennen omaisuudenhoidon aloittamista pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemastaan, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista voidakseen palvella asiakasta hänen etujensa mukaisesti. Näiden tietojen perusteella omaisuudenhoitaja varmistuu siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.
Asiakkaat tekivät pankin kanssa omaisuudenhoitosopimuksen pankin sitä tarjottua keväällä 2000, koska asiakkaat tunnettiin kokeneina osakesijoittamista harjoittaneina henkilöinä. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole laiminlyönyt asiakkaille annettavaa tiedonanto- ja selonottovelvollisuuttaan, koska asiakkaiden omaisuudenhoitosopimukset on laadittu kirjallisesti, ja jotka asiakkaat ovat omakätisesti allekirjoittaneet. Näillä allekirjoituksilla asiakkaat ovat vahvistaneet, että pankki on täyttänyt oman lain vaatiman tiedonanto- ja selonottovelvollisuutensa.
Asiakas 1:n varallisuus koostui sen siirtyessä pankille helmikuussa 2000 Comptel Oyj:n 25 osakkeesta, Stora Enso Oyj:n 1.000 osakkeesta, Instrumentarium Oyj:n 77 osakkeesta, Oko A:n 140 osakkeesta, Sonera Oyj:n 350 osakkeesta, Orion-yhtymä Oyj:n 1.920 A-osakkeesta, Nordic Baltic Holding Frd:n 6.389 osakkeesta, Yrityspankki Skop Oy:n 360 osakkeesta, OP-Deltan 290.000 sijoitusrahasto-osuudesta, Asunto-osakeyhtiön 1 osakkeesta, Porin Puhelimen 2 osakkeesta. Varallisuuden arvo oli so-pimussuhteen alkaessa 168.361,75 euroa ja sen aktiivisen hoidon päättyessä 30.4.2002 81.810,30 euroa. Tällöin asiakas 1:n varallisuus koostui Uponor Oyj:n 300 osakkeesta, Comptel Oy:n 900 osakkeesta, F-Secure Oy:n 1.050 osakkeesta, JOT Auromationin 3.000 osakkeesta, Keskon B-osakkeen 500 osakkeesta, Meniren 2.667 osakkeesta, Nokia Oyj:n 1.050 osakkeesta, Perlos Oy:n 300 osakkeesta, Satakunnan Puhelin 200 A-osakkeesta, Tecnomen Oyj:n 162 osakkeesta, Orionin 1.600 osakkeesta ja asunto-osakeyhtiön 1 osakkeesta. Asiakas 1:n salkun arvonmuutos oli – 86.551,45 euroa.
Asiakas 2:n varallisuus koostui sen siirtyessä pankille helmikuussa 2000 Comptel Oyj:n 25 osakkeesta, Huhtamäki Oyj:n 100 osakkeesta, Instrumentarium Oyj:n 24 osakkeesta, Oko A:n 140 osakkeesta, Sonera Oyj:n 350 osakkeesta, Orion-yhtymä Oyj:n 520 A-osakkeesta, Nordic Baltic Holding Frd:n 3.649 osakkeesta, Yrityspankki Skop Oy:n 360 osakkeesta sekä OP-Deltan 290.000 sijoitusrahasto-osuudesta. Varallisuuden arvo oli sopimussuhteen alkaessa 102.438,43 euroa ja sen aktiivisen hoidon päättyessä 30.4.2002 87.220,49 euroa. Tällöin asiakas 2:n varallisuus koostui Uponor Oyj:n 200 osakkeesta, Comptel Oy:n 550 osakkeesta, F-Secure Oy:n 500 osakkeesta, JOT Auromationin 3.000 osakkeesta, Keskon B-osakkeen 500 osakkees-ta, Meniren 2.000 osakkeesta, Nokia Oyj:n 850 osakkeesta, Perlos Oy:n 300 osakkeesta, Tecnomen Oy:n 162 osakkeesta, Orionin 300 osakkeesta, JP Morganin eurooppa -rahaston 909.300 sijoitusrahasto-osuudesta, Metsäliiton debentuurilainasta, OP:n debentuurilainasta sekä Partek Oyj:n vaihtodebentuurilainasta. Asiakas 2:n salkun arvonmuutos oli -15.217,94 euroa.
Arvioitaessa salkkujen sisällön muutosta suhteessa sopimuksen sisältöön Arvopaperilautakunta toteaa, etteivät asiakkaat ole omaisuudenhoitosopimuksissaan rajoittaneet pankin mahdollisuutta sijoittaa kaikkiin valittuihin sijoituskohteisiin ilman erillisiä rajoituksia. Sijoituskohteiksi asiakkaat olivat valinneet kaikki sijoitustuotteet, lukuun ottamatta johdannaisten käyttömahdollisuutta. Siten pankille on annettu sopimusten perusteella suhteellisen laajat toimintavaltuudet omaisuudenhoidon suhteen. Omaisuudenhoitosopimuksessa on sijoitustoiminnan tuoton tavoite asetettu pääpainoltaan korkoihin, osinkoihin ja pitkäaikaiseen arvonnousuun. Pankilla on tämän perusteella ollut mahdollisuus ottaa tietynasteista riskiä, kun lisäksi sijoitusajanjaksoksi oli sovittu vielä 4-7 vuotta. Kun lisäksi samassa yhteydessä asiakas 1 on asettanut tuottotavoitteekseen 8-11 prosenttia, kuvastavat nämä seikat lautakunnan näkemyksen mukaan sitä, että asiakkailla on ollut selkeä käsitys sijoitusmarkkinoiden toiminnasta. Lisäksi erityisesti asiakas 1 on ollut osaltaan valmis melko huomattaviinkin riskeihin sijoitustoiminnassa. Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan jo aikaisemman sijoituskokemuksen perusteella asiakkaiden on tullut ymmärtää, että mitä suurempi tuottovaatimus sijoitettavalle omaisuudelle asetetaan, sitä suuremmaksi riskin mahdollisuus kasvaa.
Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaiden tekemä osakkeiden myyntikielto on merkittävä toimi, koska kysymyksessä on ollut täyden valtakirjan hoitosopimus, jossa salkunhoitaja on valtuutettu tekemään sijoituspäätökset. Tämä vaikuttaa lautakunnan näkemyksen mukaan väistämättä muun muassa salkunhoitajan mahdollisuuksiin toimia aktiivisesti laskevien osakemarkkinoiden aikana. Kun samassa yhteydessä asiakkaat ovat lisäksi halunneet lisätä it-osakkeiden painoa salkussa vaikuttaa muutoinkin salkun koostumukseen, lautakunta katsoo, että vastuu sijoituspäätösten tekemisestä ei ole tältä osin kuulunut omaisuudenhoitajalle.
Edellä kerrottuun perustuen Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on hoitanut asiakkaiden varallisuutta siten, kuten asiakkaiden omaisuudenhoitosopimuksissa sijoituspolitiikaksi ja riskitasoksi on sovittu. Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaiden aikaisemmat sijoitukset näyttävät perustuvan samankaltaiseen sijoitus- ja riskipolitiikkaan kuin pankin kanssa laadittu sijoituspolitiikka, mutta omaisuudenhoidon tulosta on heikentänyt poikkeuksellisen jyrkkä ja pitkä osakkeiden arvonlasku, jota ei ole voitu ennakoida.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole tapauksessa syyllistynyt laiminlyöntiin tai sopimusrikkomukseen, eikä siten ole näiden perusteella vahingonkorvausvelvollinen asiakkaille aiheutuneista sijoitusvarallisuuden arvonalentumisista.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA