Asiakas on ottanut yhteyttä Arvopaperilautakuntaan ja pyytänyt selvittämään vahingonkorvausvaatimuksensa perusteet. Asiakkaan mielestä pankin sijoitusneuvojat eivät ole asiantuntevia ja päteviä, jos jättävät asiakkaan kotipuhelinvastaajaan viestin ja houkuttelevat asiakasta ostamaan osaketta, kuten esimerkiksi Soneran osakkeita yli 400 markan kappalehintaan. Tällöin asiakas oli jo itsekin käsittänyt, että Soneran osakkeen arvo on putoamassa eikä ole noudattanut annettua ostosuositusta. Asiakas oli ostanut sittemmin itse Soneran osakkeita, kun sen kurssi oli ollut 9 euroa osakkeelta. Asiakkaan näkemys on, ettei pankki ole kiinnostunut asiakkaalle koituvista seuraukset, vaan ainoastaan osto- ja myyntihinnan välisestä erotuksesta. Myöhemmin asiakas on koettanut saada pankin sijoitusneuvojia muuttamaan sijoituskohteitaan, mutta tällöinkin sijoitusneuvojien ohje on ollut sijoitusten säilyttäminen. Asiakkaan mielestä on varsin luultavaa, että pankki antaa omille sijoitusneuvojilleen määräykset antaa piensijoittajille ja eläkeläisille ostosuosituksena vain laskevia osakkeita, jotta pankki itse pääsisi kyseisistä sijoituksista eroon.
Edellä kerrotun lisäksi asiakas jatkaa, ettei pankki toimi asianmukaisesti soittamalla asiakkaan kotipuhelinvastaajaan ja suosittelemalla ostamaan Raision osakkeita mahdollisimman pian. Tästä syystä asiakas onkin pyytänyt saada mahdollisuuden kuulla ääninauhat sijoituspalvelutilanteista, koska eräs pankin toimihenkilö oli todennut puheluita äänitettävän. Asiakkaan mielestä tällöin tulisi esiin sijoitusneuvojien asiantuntemattomuus. Asiakas ei kuitenkaan ole saanut käyttöönsä tällaista ääniteitä pyynnöistään huolimatta.
Asiakas kertoo valituksessaan, että pankki on ilmoittanut 03.04.2002 asiakkaalle, etteivät he löytäneet perusteita korvaukselle. Asiakkaan mielestä pankin on helppo tehdä kyseinen päätös, koska pankki tiesi, ettei hänellä ole varaa lähteä oikeusteitse oikeuksiaan vaatimaan.
Asiakkaan mielestä sijoitusneuvojat eivät mitenkään voi vetäytyä vastuusta sillä, ettei heidän ammattitaitonsa olisi riittänyt tehtävään, jota he hoitivat. Tästä on osoituksena on esimerkiksi se, että vielä silloin, kun pankin sijoitusneuvojat antoi
vat pankin asiakkaille ostosuosituksia puheena olevista osakkeista, osasivat nämä pankin sijoitusneuvojat jo myydä tai vaihtaa omat vastaavat osakkeensa pois muihin osakkeisiin. Jo tällä perusteella asiakas katsoo, että pankin toimita perustui täysin asiakkaan harhauttamiseen ja luottamuksen väärinkäyttöön. Asiakkaan mielestä pankin lausunnot siitä, että asiakkaille annetaan aina useita sijoitusvaihtoehtoja palvelutilanteessa, on virheellistä tietoa. Asiakas ei koskaan itse ole saanut muuta kuin yhden osake- tai sijoitusrahastosuosituksen.
Asiakas on vaatinut pankilta korvausta sijoitusneuvojien kautta aiheutuneista vahingoista. Hän vaatinut saada 100.000 markkaa tai pankin lunastamaan mökkinsä 450.000 markan kauppahintaan.
Asiakas on kertonut sijoittaneensa varojaan pankin neuvosta ja myyneensä sijoitukset myöhemmin tappiolla. Asiakas on kirjeessään Arvopaperilautakunnalle katsonut tappionsa aiheutuneen pankin sijoitusneuvonnasta ja pankin sen vuoksi olevan korvausvelvollinen hänelle aiheutuneen tappion johdosta.
Asiakas on saanut sijoitusneuvontaa pankin varainhoitokonttorista. Sijoituspäätökset asiakas on kuitenkin tehnyt itse oman harkintansa mukaan.
Tieto siitä, että osakemarkkinoihin liittyy aina riskiä ja että osakekurssit voivat myös laskea, liittyy yleiseen elämänkokemukseen. Sijoitusneuvoja ei ole vastuussa siitä, että jälkikäteen arvioituna joku toinen kuin sijoitusneuvojan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella valittu sijoitusvaihtoehto olisi osoittautunut asiakkaan kannalta paremmaksi. Sijoituksen hyvyys tai huonous on osakemarkkinoilla todennettavissa vasta jälkeenpäin eikä kukaan voi varmuudella tietää, millä tavoin sijoitusten arvo tulevaisuudessa muuttuu. Tämä on olennainen ja yleisesti tiedossa oleva osakesijoitusmarkkinoiden ominaisuus. Kun sijoitusneuvontaa annetaan, vaikuttaa siihen sen hetkinen markkinatieto ja -tilanne. Lopullisen sijoitusratkaisun tekee aina asiakas itse.
Osakemarkkinoille tapahtuvan sijoituksen tulos riippuu paitsi valitusta sijoituskohteesta, myös sijoitusajan pituudesta. Asiakas itse päättää sijoitusstrategiansa ja sijoitusaikansa pituuden. Tässä tapauksessa asiakas on harjoittanut lyhyen aikavälin sijoittamista. Erityisesti lyhyellä sijoitusajalla on mahdollista saavuttaa merkittäviä voittoja, mutta myös riski on suuri.
Pankki on ilmoittanut, ettei sillä ole ääninauhoja käytettävissä sijoitusneuvojien osalta.
Edellä olevaan viitaten pankki katsoo, ettei ole olemassa perustetta korvauksen maksamiseksi asiakkaalle.
Arvopaperilautakunta on pyytänyt pankilta lisäselvitystä sen johdosta, kuinka pankki on täyttänyt arvopaperimarkkinalain 4:4 §:n mukaisen tiedonanto- ja selonantovelvoitteensa asiakasta kohtaan. Perustuen asiakkaan aiemmin pankille esittämiin vaatimuksiin, kyse on pankin käsityksen mukaan nimenomaan Raision osakkeiden ostamiseen liittyvästä tilanteesta.
Asiakkaalle on annettu sijoitusneuvontaa pankin sijoitusneuvojan toimesta heidän ensitapaamisensa yhteydessä syyskuussa 1998. Tällöin asiakas oli kertonut sijoitusneuvojalle, että hänellä on kokemusta osake-, rahasto- ja joukkolainasijoittamisesta sekä kertonut varallisuus- ja vastuutilanteestaan. Asiakkaalle ehdotettiin varojen sijoittamista osakerahastoon, osakeindeksilainaan sekä joukkolainarahastoon. Hänelle on selvitetty suoran osakesijoittamiseen liittyviä riskejä ja puollettu sijoitusten hajauttamista tasan edellä mainittujen instrumenttien kesken.
Asiakas on myöhemmin olleessaan yhteydessä pankkiin sijoitusneuvojaan, ilmaissut tyytymättömyytensä sijoitusten mielestään liian vähäiseen tuottoon ja ehdottanut osakerahaston myyntiä ja varojen sijoittamista suoraan osakkeisiin, mitä sijoitusneuvoja ei kuitenkaan suositellut.
Myöhemmin asiakas on soittanut pankkiin ja pyytänyt osakerahasto-osuutensa myyntiä. Rahasto-osuudet myytiin voitolla. Tämän jälkeen asiakas on ilmoittanut haluavansa sijoittaa suoraan osakkeisiin ja ehdottanut mm. Raision osakkeiden ostoa, joita siinä yhteydessä ei sijoitusneuvojan suosituksesta kuitenkaan toteutettu.
Myöhemmin asiakas on ollut yhteydessä toiseen sijoitusneuvojaan ja antanut ostomääräyksen Rasion ja Soneran osakkeista. Kyseisen sijoitusneuvojan muistikuvan mukaan osto ei perustunut hänen antamaansa suositukseen. Ostotoimeksiannon yhteydessä asiakkaalle kerrottiin osakkeista tavanomainen kurssi-informaatio. Soneran osakkeet asiakas myi myöhemmin voitolla, mutta Raison osakkeista hän kärsi tappiota.
Pankki on käsityksensä mukaan täyttänyt arvopaperimarkkinalain 4:4 §:n mukaisen tiedonanto- ja selonantovelvoitteensa. Asiakkaalta on pyydetty tiedot hänen taloudellisesta asemastaan ja sijoituskokemuksestaan sekä keskusteltu sijoitustavoitteista. Hänelle on kerrottu suoraan osakesijoittamiseen liittyvistä riskeistä, hajauttamisen merkityksestä ja annettu kurssi-informaatio osakkeen oston yhteydessä.
Tapauksessa asiakas on todennut, että pankin asiantuntemattomien sijoitusneuvojen vuoksi asiakas on tehnyt erittäin huonoja sijoituksia, joiden takia hänen taloudellinen asemansa on huomattavasti heikentynyt. Mikäli pankki olisi antanut sijoituskohteiden riskeistä oikeata informaatioita, asiakas ei olisi tehnyt kyseisiä sijoituksia lainkaan.
Arvopaperilautakunnan mielestä on selvää, että jos pankki antaa sijoitusneuvontaa asiakkaalle ennen välitystoimeksiannon vastaanottamista, on sen pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin ole ilmeisen tarpeetonta. Pankin on myös aina kyettävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.
Käydyn kirjeenvaihdon perusteella Arvopaperilautakunta toteaa, että pankissa on keskusteltu asiakkaan sijoitustuntemuksesta ja taloudellisesta asemasta. Toisaalta kirjeistä ei ole analysoitavissa se, millaisen asiantuntemuksen sijoitusneuvoja antaneet henkilöt ovat omanneet ja millaisten tietojen ja asiantuntijalausuntojen perusteella sijoitusneuvojat ovat sijoituskohteiden osto- ja myyntisuosituksia antaneet. Kokonaisuuden kannalta tällä ei voi kuitenkaan olla merkitystä arvioitaessa asiaa arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaisen pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymisen suhteen. Jos sijoitusneuvojan asiantuntemus kuitenkin kattaa lain vaatimukset siitä, että hän kykenee antamaan arvopapereista kaikki ne tiedot, joilla olennaisesti saattaa olla vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se asian luonteeseen nähden ole ilmeisen tarpeetonta, voidaan pankin tiedonantovelvollisuuden katsoa täyttyneen.
Omassa vastauksessaan pankki on todennut täyttäneensä arvopaperimarkkinalain tiedonanto- ja selonottovelvoitteensa. Pankki toteaa, että asiakkaalta on pyydetty tiedot hänen taloudellisesta asemastaan ja sijoituskokemuksestaan sekä keskusteltu sijoitustavoitteista. Hänelle on kerrottu suoraan osakesijoittamiseen liittyvistä riskeistä, hajauttamisen merkityksestä ja annettu kurssi-informaatio osakkeen oston yhteydessä. Tätä seikkaa asiakas ei ole missään vaiheessa kiistänyt.
Annetun selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakas on saanut sijoituksia koskevaa tietoa ja hänellä on ollut sijoituskokemusta jo melko pitkältä ajalta vuodesta 1989 alkaen ja siihen pohjautuen Arvopaperilautakunta arvioi, että pankin antaman sijoitusneuvonnan on täytynyt olla riittävän asiantuntevaa, jotta asiakas on kyennyt tekemään sijoituspäätöksensä riittävän asiantuntevasti ja riittävän tiedon pohjalta. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankin vastuulle voida tapauksessa asettaa velvollisuutta ottaa vastuuta sijoitusten lopputuloksesta sen jälkeen, kun lain vaatima tiedonantovelvollisuus on täytetty.
Tapauksessa asiakas on kritisoinut myös pankin käyttämiä markkinointitapoja ja niiden asiallisuutta. Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:ssä todetaan, että arvopapereiden kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä. Rahoitustarkastus on ohjeessaan 201.7 määritellyt tarkemmin, mitä hyvä tapa sijoituspalvelun tarjoamisessa edellyttää. Eräänä kohtana on, että sijoituspalveluyrityksen on noudatettava kaikkia sen liiketoimintaan sovellettavia säännöksiä, ja jos säännökset ovat puutteellisia, säännöksistä ilmeneviä periaatteita, jotta asiakkaiden etua ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta voidaan edistää.
Tapauksessa käydyn kirjeenvaihdon perusteella Arvopaperilautakunta on joutunut arvioimaan sitä, onko sijoituspalvelun tarjoajan menettelytavat palvelujen tarjontatilanteissa olleet sellaiset, että ne ovat olleet vastoin lakia ja rahoitustarkastuksen määräystä. Arvopaperilautakunnan mukaan annetun selvityksen perusteella voidaan katsoa, että pankin täytettyään lain velvoittamat tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden kriteerit, se on ottanut tällöin huomioon myös asiakkaan edun ja pyrkinyt edistämään luottamusta markkinoihin antamalla sijoituspäätösten tueksi tietoa myös sijoituskohteiden riskeistä.
Käydyn kirjeenvaihdon perusteella on siten näytetty, ettei pankki Arvopaperilautakunnan käsityksen mukaan ole rikkonut liiketoiminnan säännöksiä. Arvopaperilautakunta toteaa, että pankin käyttämät markkinointikeinot ovat alalla yleisesti hyväksyttyjä eikä niitä voida pitää sijoituspalvelualalla vallitsevaa markkinointitavasta normaalia poikkeavampana.
Annetun selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole toiminnallaan syyllistynyt lain mukaisten velvoitteiden rikkomiseen tai laiminlyöntiin, eikä pankki näin ollen ole velvoitettu korvaamaan asiakkaan sijoitustappioita.
Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA