Tapahtumatiedot
Pankki laski liikkeeseen 6.10.2011 Outokummun osaketta koskevan sertifikaatin, jolle ei ollut määrätty eräpäivää. Asiakas osti 30.000 sertifikaattia toisen palveluntarjoajan välityksellä hintaan 0,48 euroa / kpl. Asiakas soitti sertifikaatin liikkeeseenlaskijana toimineeseen pankkiin 13.2.2013. Hän tiedusteli millä perusteilla voidaan lopettaa kaupankäynti sertifikaatilla ennenaikaisesti. Ensimmäinen asiakaspalvelija ei osannut vastata, joten hänet yhdistettiin toiselle asiakaspalvelijalle. Asiakkaalle kerrottiin, että kaupankäynti voidaan lopettaa ennenaikaisesti vain, jos yhtiö joutuu konkurssiin tai jos sen osake laskee yhden päivän aikana 33 %.
Pankki haki 5.12.2013 sertifikaatin poistamista pörssilistalta 2.1.2014 alkaen. Asiasta annettiin pörssitiedote 5.12.2013. Sertifikaatin viimeinen kaupankäyntipäivä pörssissä oli 30.12.2013. Asiakkaalle maksettiin tuotteen nettoarvona 0,03453 euroa kappaleelta.
Asiakkaan valitus
Asiakas menetti tammikuussa 2013 arvottomina erään palveluntarjoajan liikeeseenlaskemien Talvivaaran osaketta koskevat sertifikaattinsa, kun niiden kaupankäynti lopetettiin. Tästä pelästyneenä hän soitti Outokummun sertifikaatin liikkeeseenlaskijana toimineeseen pankkiin ja tiedusteli voidaanko kaupankäynti lopettaa ennenaikaisesti. Hänelle kerrottiin, että kaupankäynti keskeytetään ainoastaan, mikäli Outokummun osake laskee päivän aikana 33 % tai enemmän tai mikäli Outokummun osakkeelle tapahtuu jotain olennaisesta poikkeavaa, esimerkiksi konkurssi.
Kaupankäynti kuitenkin lopetettiin ennenaikaisesti. Pankin mukaan lopettamisen syy oli se, että sertifikaatti alkoi elää omaa elämäänsä hinnoittelussa, kurssista riippumatta. Kyseinen syy ei ole sellainen, joka oli ilmoitettu lopettamisen mahdolliseksi syyksi. Asiakas epäilee syyn olleen sertifikaatin matalan hintatason ja näin pankille tulevat suuret voitot kaupankäynnin lopettamisesta. Asiakas on saanut sertifikaattia koskevan tuote-esitteen, mutta se on ruotsinkielinen eikä asiakas ole ymmärtänyt sitä riittävän hyvin. Asiakas katsoo pankin laiminlyöneen sille kuuluneen tiedonantovelvollisuuden.
Asiakas oli ostanut sertifikaatit ”pitkään salkkuunsa” ja hänen tavoitteenaan oli säilyttää niitä vuosiin 2017–2019 asti. Mikäli asiakkaalle olisi kerrottu 13.2.2013, että kaupankäynti voidaan lopettaa muustakin syystä, hän olisi myynyt kaikki hallussaan olleet sertifikaatit 0,48 euron kappalehintaan. Nyt ne erääntyivät hintaan 0,03453 euroa. Asiakas vaatii pankkia korvaamaan näiden hintojen erotuksena (30.000 kpl x (0,48 – 0,03453) e/kpl) yhteensä 13.364,91 euroa.
Palveluntarjoajan vastine
Pankki toteaa, että se ei voi ottaa kantaa tiedonantovelvollisuuden täyttämiseen, koska asiakas on hankkinut sertifikaatin toiselta palveluntarjoajalta. Asiakas ei ole ollut pankin asiakas.
Asiakkaalle aiheutunut tappio ei ole johtunut tuotteen poistamisesta pörssilistalta, vaan kohde-etuuden arvonlaskusta. Tuote ei ole erääntynyt arvottomana, vaan siitä on maksettu asiakkaalle sen teoreettinen arvo. Asiakas ei ole osoittanut, että pankin asiakaspalvelusta annettu puutteellinen tieto olisi syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon.
Selvitykset
- Warrantti- ja sertifikaattiohjelman perusesite.
- Sertifikaatin lopulliset ehdot.
- Translitterointi puhelinkeskustelusta 13.2.2013.
- Tuotteen arvonkehitys
Ratkaisusuositus
Kysymyksen asettelu
Tapauksessa on kyse siitä, onko pankki vastuussa tuotteen eräännyttämisestä asiakkaalle antamastaan harhaanjohtavasta tiedosta.
Tapauksessa on kysymys Arvopaperilautakunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti sellaisesta pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta, jota koskevat asiat lautakunta on toimivaltainen käsittelemään (ks. APL 249/2005).
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Arvopaperimarkkinalain (746/2012) 1 luvun 2 §:n mukaan arvopaperimarkkinoilla ei saa menetellä hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti.
Saman luvun 3 §:n mukaan arvopaperien ja muiden rahoitusvälineiden markkinoinnissa ja vaihdannassa, joka tapahtuu elinkeinotoiminnassa, sekä täytettäessä tämän lain mukaista tiedonantovelvollisuutta ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.
Lain 4 luvun 12 §:n mukaan esite on laadittava suomen tai ruotsin kielellä, jos arvopapereita tarjotaan yleisölle tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle yksinomaan Suomessa. Finanssivalvonta voi kuitenkin antaa hakemuksesta suostumuksen esitteen laatimiseen muulla kielellä.
Lain 16 luvun 1 §:n mukaan joka tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa toiselle vahinkoa tämän lain vastaisella menettelyllä, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.
Asian arviointi
Arvopaperilautakunta toteaa, että asiassa on riidatonta, että asiakkaalle annettiin puhelimitse 13.2.2013 harhaanjohtavaa tietoa siitä, missä tilanteissa sertifikaatin kaupankäynti voidaan lopettaa. Pankin asiakaspalvelija kertoi, että kaupankäynti voidaan lopettaa ainoastaan, jos kohdeosakkeen arvo putoaa päivässä 33 % tai yhtiö joutuu konkurssiin. Tuotteen ehtojen mukaan liikkeeseenlaskijalla oli kuitenkin oikeus päättää kaupankäynnin lopettamisesta milloin tahansa. Asiakkaan kertoman mukaan hän oli menettänyt tammikuussa 2013 arvottomina erään palveluntarjoajan liikeeseenlaskemien Talvivaaran osaketta koskevat sertifikaattinsa, kun niiden kaupankäynti lopetettiin. Asiakkaan mukaan hän olisi myynyt sertifikaattinsa, mikäli hän olisi saanut oikean tiedon pankista.
Asiakas on saanut tuotetta koskevan tuote-esitteen, mutta ei ole kertomansa mukaan ymmärtänyt sitä riittävän hyvin, koska se on ruotsinkielinen. Arvopaperimarkkinalain mukaan arvopapereita koskevan esitteen voi laatia ruotsin kielellä. Lautakunta katsoo, ettei esitteessä käytetyllä kielellä ole merkitystä tätä asiaa arvioitaessa. Tapauksessa asiakas on kuitenkin puhelimessa kertonut pankin edustajalle menettäneensä toisia sertifikaatteja arvottomana, kun kyseisen sertifikaatin liikkeeseenlaskija lopetti kaupankäynnin, ja tiedustellut millä perusteella pankki voi lopettaa Outokummun osaketta koskevan sertifikaatin kaupankäynnin. Lautakunta katsoo ottaen huomioon asiakkaan kysymyksen taustan ja yksiselitteisyyden, että hän on voinut luottaa pankista saamaansa vastaukseen riippumatta siitä, mitä tuotteen sopimusehdoissa on todettu.
Lautakunta pitää asiakkaan kertomusta uskottavana ottaen huomioon hänen omistamiensa toisten sertifikaattien erääntymisen arvottomana sekä pankin antaman selvästi harhaanjohtavan tiedon, jolla on ollut merkitystä arvioitaessa tuotteen riskiä. Lautakunta katsoo siten, että asiakas olisi myynyt omistamansa sertifikaatit 13.2.2013, mikäli hän olisi saanut oikean tiedon pankista. Lautakunta katsoo, että pankki on velvollinen korvaamaan asiakkaalle tästä aiheutuneen vahingon.
Lopputulos
Lautakunta katsoo pankin antaneen asiakkaalle harhaanjohtavaa tietoa sertifikaattien kaupankäynnin lopettamisen mahdollisuuksista ja että asiakas olisi ilman tätä virhettä myynyt omistamansa sertifikaatit. Lautakunta katsoo, että pankin tulee korvata sertifikaattien arvonalennuksesta asiakkaalle aiheutunut vahinko.
Lautakunta suosittaa pankkia korvaamaan 13.364,91 euroa.
Arvopaperilautakunta oli yksimielinen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Heino
Jäsenet:
Kujala
Pönkä
Repo
Sario