Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Vuoden 2000 helmikuussa asiakkaat olivat saaneet soiton pankin sijoitusneuvojalta, joka oli pyytänyt heitä neuvotteluun sijoituksien hajauttamisesta.

Asiakkaat olivat perineet noin 20 vuotta sitten huomattavan määrän Nokian osakkeita ja näiden osakkeiden myymisestä ja hajauttamisesta asiakkaat olivat mennyt tapaamaan pankin sijoitusneuvojaa hänen yhteydenotostaan. Sijoitusneuvojan ohjeesta asiakkaat olivat myyneet Nokian osakkeita 100 kappaletta ja kauppahinnaksi oli tullut 20.230,00 euroa, josta oli tullut vähennettäväksi välityspalkkio 121,38 euroa. Kaupan loppusummaksi oli tullut yhteensä 119.560,42 markkaa (20.108,62 €). Osakkeista saadut rahat asiakkaat olivat sijoittaneet saman tien uudestaan rahastoihin. Sijoitusneuvojan kehotuksesta he olivat sijoittaneet varat pankin joukkolainaan sekä seuraaviin pankin rahastoihin. Myyntisuorituksesta ei myynnin yhteydessä oltu vähennetty veroja.

Loppuvuonna 2001 olivat asiakkaat saaneet Verohallinnosta kirjeen, jossa heidät oli määrätty maksamaan vuodelta 2000 jälkiveroa n. 18.600 mk (3128 €). Jälkiveron lisäksi he olivat saaneet helmikuussa 2002 Opintotukilautakunnalta päätöksen maksaa vuoden 2000 opintotuesta takaisin 3741,34 euroa (22.245,00 markkaa).

Asiakkaiden mielestä pankin sijoitusneuvojan tehtävänä on neuvoa asiakasta. He korostavat, etteivät he olleet aikaisemmin tehneet osakekauppaa enkä heillä näin ollut mitään sijoituksiin liittyvää eivätkä he voineet olla mitenkään tietoisia, että osakkeiden myyminen vaikuttaa ensinnäkin heidän opintotukiinsa ja toiseksi, että arvopaperikaupasta seuraisi erittäin suuret jälkiverot. Asiakkaiden mielestä ei voida olettaa, että ihmiset tietävät arvopaperikaupan seuraukset, varsinkin kun aikaisemmin kauppaa ei ole harrastanut.

Asiakkaat huomauttavat, ettei sijoitusneuvoja missään vaiheessa maininnut veroista eikä opintotuesta mitään. Asiakkaiden mielestä sijoitusneuvojan olisi pitänyt mainita, että kaupasta menee veroa. Hänen olisi myös pitänyt kertoa veron arvioitu suuruus sekä kysyä, maksetaanko vero heti kaupan yhteydessä vai jälkiveroina. Samoin hänen olisi mielestäni pitänyt mainita, että suuret pääomatulot vaikuttavat opintotukeen.

Asiakkaat ovat kertoneet saaneensa myöhemmin tietää, että osakkeiden myynnin yhteydessä on mahdollista halutessaan maksaa verot jo etukäteen, jolloin jälkiveroilta vältytään. Tällaisesta mahdollisuudesta (tai yleensä mistään veroihin liittyvästä) sijoitusneuvoja ei ollut maininnut mitään.

Tämän kaiken seurauksena asiakkaat olivat joutuneet myymään (tappiolla) rahastosijoituksia maksaakseen jälkiverot. Opintotuen takaisinmaksu on suoritettava myös mahdollisimman pian ja siihen asiakkailla ei ole tällä hetkellä varoja, elleivät he jälleen myy rahasto-osuuksiaan. Kaiken kaikkiaan asiakkaiden omaisuus on pienentynyt noin puolella vuoden 2000 jälkeen, vaikka omaisuuden hajauttamisen tarkoituksena asiakkaiden käsityksen mukaan oli kasvattaa heidän omaisuutta tulevaisuudessa.

Asiakkaat ovat korostaneet, että jos he olisivat vuonna 2000 tienneet (toisin sanoen, jos heille olisi kerrottu ja heitä olisi neuvottu) osakekaupan seurauksista, eivät he missään tapauksessa olisi osakkeitaan myyneet. Näin ollen asiakkaat olisivat myös välttyneet opintotuen takaisinperinnästä. Ja jos he olisivat päätynyt myymään osakkeet, olisivat he ehdottomasti maksaneet verot kaupan yhteydessä.

Asiakkaiden mukaan sijoitusneuvoja oli tiennyt heidän tilanteensa eli sen, että he olivat opiskelijoita ja sen, etteivät he olleet aikaisemmin tehneet arvopaperikauppaa, ja koska sijoitusneuvojan tehtävään kuuluun neuvominen, hänen olisi pitänyt kertoa kaikki asiaan liittyvät seikat.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Koska pankin käsityksen mukaan asiakkaiden asiointi pankissa sijoitusasioissa ei ole ollut aivan samanlaista, pankki kuvailee tapahtumien kulun kummankin asiakkaan osalta erikseen.

Asiakas 1

Asiakas 1:n henkilökohtainen pankkineuvoja oli ollut puhelimitse yhteydessä asiakas 1:een ja sopinut neuvottelusta hänen Nokian osakkeisiin keskittyneen omistuksen mahdollisesta hajauttamisesta. Syynä keskustelun avaamiseen oli ollut asiakkaan arvopaperiomistuksen keskittymiseen liittyvä riski. Keskustelujen aikaan Nokian kurssi on ollut korkealla. Asiakas 1 on palveluneuvojan mukaan “valveutunut asiakas”, joka on esimerkiksi hyvin tietoinen rahastoista. Asiakas 1 jäi konttorista lähtiessään vielä miettimään asiaa ja myi osakkeet myöhemmin itse Internet -palvelun kautta. Viikon kuluttua kaupasta oli sovittu varojen edelleen sijoittamisesta. Asiakas 1 olisi ollut halunnut itse vertailla eri rahastoja netissä ja valitsi rahastoja itsenäisesti. Hän olisi ollut halukas sijoittamaan enemmänkin riskipitoisiinkin rahastoihin, mutta palveluneuvojan suosituksesta Nokian myynnistä saaduista varoista osa sijoitettiin odotettavalta kehitykseltään vakaampaan kasvurahastoon ja joukkovelkakirjalainaan, korko 4,2 %. Koska asiakas 1 oli lähdössä keväällä kiipeilemään Himalajalle, jätettiin tilille 25.000 markkaa ja samoin 2 % tilille irtisano-misehdoin helposti irrotettaviksi varoiksi, mm. verojen maksuun, 20.000 markkaa. Tätä rahasummaa hänellä ei ilmeisesti kuitenkaan ollut enää tallella, kun verot tulivat maksuun.

Asiakas 1:n muistikuvasta poiketen pankkineuvoja on sitä mieltä, että verotus oli kyllä keskusteluissa esillä, ainakin siinä muodossa, että asiakas 1:n saatua osakkeet 20 vuotta sitten, tulisi niistä määräytymään luovutusvoittovero joka tapauksessa samoin perustein, vaikka ne myytäisiin myöhemminkin. Verojen tarkkaa markkamäärää ei ehkä laskettu. Kun Nokian kurssi oli korkealla, verrattiin kurssilaskun vaikutusta luovutusvoittoveroon. Esimerkiksi tätä vastinetta kirjoitettaessa 06.06.2002 on havaittavissa tällaisen kurssilaskun vaikutus: Nokian kurssi on tällä hetkellä (06.06.2002) laskenut noin 65 % nyt kyseessä olevaan myyntihetkeen verrattuna. Eli jos asiakas 1 olisi säilyttänyt tuolloin myydyt osakkeensa, olisi niiden arvo tällä hetkellä noin 7.000 euroa. Jos ne nyt myytäisiin, olisi luovutusvoittovero todellakin alhaisempi, mutta toisaalta asiakkaan käteen jäävä osuus olisi joka tapauksessa huomattavasti alhaisempi kuin osakkeet aikanaan vuonna 2000 myytäessä. Asiakas 1:n kirjelmässä mainittu verojen määrä näyttää jonkin verran ylittävän Nokian osakkeiden nyt kyseessä olevan myynnin perusteella määrättävän luovutusvoittoveron, joten veronjälkikantoon lienee syynä myös muiden tulojen ylittyminen ennakonpidätyksen perusteena olleisiin tuloihin verrattuna.

Arvopaperilautakunnan vastinepyynnössä viitataan osakekaupoista määrättyihin “jälkiveroihin”. Jälkiverot liittyvät ilmoittamatta jääneisiin tuloihin ja jälkiveroihin liittyy aina veronkorotus. Jälkiveroja asiakkaat eivät kuitenkaan ole joutuneet ilmeisesti maksamaan, vaan kyseessä lienee normaali veronjälkikanto. Luovutusvoittoveroa ei voi maksaa heti myynnin yhteydessä siten, että pankki sen esimerkiksi kaupasta suoraan tilittäisi verottajalle. Verojen maksaminen pian myynnin jälkeen edellyttää ennakon määräämistä asiakkaan verotoimistoon tekemästä hakemuksesta. Tällainen veron maksaminen “etukäteen” ei välttämättä ole asiakkaan kannalta järkevää, koska korkoa jälkikannolle maksetaan niin alhaisen korkokannan mukaan, että rahan sijoittaminen esimerkiksi juuri 2 % tilille on asiakkaan kannalta yhtä edullista kuin veron maksaminen heti.

Osakkeiden myynnin vaikutusta opintotukeen ei palveluneuvoja mukaan otettu esille. Osittain tämä saattoi johtua palveluneuvojan käsityksestä siitä, että asiakas 1:n omistaessa näinkin suuren verotettavan varallisuuden, ei hänellä alunperinkään olisi ollut oikeutta täyteen opintotukeen.

Asiakas 2

Asiakas 2:een ei palveluneuvojan mukaan oltu yhteydessä pankin aloitteesta, vaan hän otti oma-aloitteisesti yhteyttä palveluneuvojaan ja ilmoitti haluavansa toimia samalla ta-valla kuin sisarensa. Asiakas 2:n myydessä osakkeitaan, oli Nokian kurssi vielä korkeammalla kuin asiakas 1:n tehdessä kauppoja ja asiakas 1 sai 100 Nokian osakkeen myynnistä yli 19.000 markkaa enemmän kuin asiakas 1. Tämän vastineen laatimishetkellä Nokian kurssi on laskenut myyntihetkestä noin 71 %. Osakkeiden myynnin konttorissa hoiti sama palveluneuvoja kuin asiakas 1:kin. Asiakas 2:n varat sijoitettiin melko samalla tavalla kuin asiakas 1:kin eli 20.000 markkaa tilille, 30.000 markkaa jvk-lainaan ja loput sijoitusrahastoihin. Myös asiakas 2 perehtyi rahastoihin omasta toivomuksestaan Internetissä.

Muilta osin pankki viittaa kuten asiakas 1:n osalta esitettyyn.

Arvopaperilautakunnan viittauksen lainsäädäntöön ja Rahoitustarkastuksen ohjeisiin

Rahoitustarkastuksen antamien ohjeiden ja arvopaperimarkkinalain 4 luvun mukaan sijoituspalveluyhteisön tulee ennen sijoituspalvelun tarjoamista pyytää asiakkaaltaan riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista. Saamiensa tietojen perusteella sijoituspalveluyhteisön on pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunottokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.

Sijoituspalveluyhteisön on lisäksi annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta, siitä perittävistä kuluista ja muista palkkioista sekä sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon.

Antaessaan sijoitusneuvontaa asiakkaille pankkineuvoja selvitti kummankin henkilön taloudellisen tilanteen. Molemmilla oli lahjaksi saatuja Nokian osakkeita, joiden myymisestä riskinhajautuksen vuoksi oltiin keskustelemassa. Kumpikin siis omistivat huomattavan varallisuuden. He halusivat lisäksi sijoittaa myynnistä saamansa varat uudelleen, joten minkäänlaista syytä ei palveluneuvojalla ollut epäillä, että he saattaisivat saada sellaista sosiaalista tukea, jonka määrään osakkeiden myynti voisi vaikuttaa.

Asiakkaan mahdollisesti saamien sosiaalisten tukien kyseleminen ei mielestämme kuulu asiakkaan taloudellisen tilanteen selvittämiseen sijoituspalvelua annettaessa, ellei asiakas näistä itse erikseen mainitse. Tällöinkin kehotamme asiakasta kääntymään tuen maksajan puoleen sen selvittämiseksi, miten eri sijoitusmuotojen käyttö vaikuttaa tuen määrään. Pankilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia olla selvillä monien erilaisten sosiaalisten tukimuotojen ehdoista. Opiskelijoiden olettaisikin itse tuntevan hyvin erilaisten tulojen ja varallisuuden vaikutukset saamiensa tukien määrään, koska joutuvat tukea hakiessaan yleensä ilmoittamaan tulonsa ja varansa. Asiakkaat eivät olleet missään vaiheessa keskusteluja palveluneuvojan kanssa ottaneet opintotukiasiaa esille.

Asiakkaiden mielestä palveluneuvoja ei riittävästi kertonut heille osakemyynnin seurauksena tulevasta myyntivoiton verotuksesta. He eivät oman kertomuksensa mukaan olleet lainkaan tietoisia siitä, että osakkeista saaduista myyntivoitoista joudutaan maksamaan veroa.

Lain mukaan pankilla ei ole velvollisuutta antaa asiakkailleen veroneuvontaa. Jokaisen siis tulisi itse ottaa selvää siitä, miten häntä verotetaan. Yleisesti tunnettua kuitenkin on, että Suomessa ei voi saada sellaisia tuloja, joista veroja ei joudu maksamaan.

Käytännössä kuitenkin pankin sijoitusneuvojat ottavat sijoitusneuvontapalvelutilanteissa esille sijoituksiin liittyvät veroasiat huomatessaan, ettei asiakas tiedä miten häntä verotetaan. Palveluneuvojan ja asiakkaiden välisissä neuvotteluissa käsiteltiin myyntivoiton veron määräytymistä sen verran, että palveluneuvojalle jäi sellainen käsitys, että asiakas 1 ymmärsi, että hän joutuu maksamaan veroja saamistaan myyntivoitoista. Asiakas 1 myi osakkeet lisäksi Internet-palvelun kautta. Palvelussa on opas, jossa kerrotaan, miten myyntivoittoja verotetaan. Asiakkaat eivät myöskään missään vaiheessa pyytäneet palveluneuvojaa selvittämään veroasiaa tarkemmin. Nämä tekijät ja lisäksi se, että asiakkaat olivat palveluneuvojan tietojen mukaan suorittaneet kaupallisen alan opintoja ja osa varoista jätettiin 2 %:n tilille veronmaksua varten, vahvistivat hänen käsitystään siitä, että asiakkaat ovat ymmärtäneet luovutusvoittoveroasian.

Katsommekin, että pankki on tässä asiassa täyttänyt lain ja Rahoitustarkastuksen antamien ohjeiden mukaisen selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa.
 

Asiakkaiden lisävastine pankin vastineeseen

Asiakkaat vastaavat pankin lähettämään vastineeseen tässä yhteisesti molempien, asiakas 1:n ja asiakas 2:n, osalta sekä joissakin kohdissa myös erikseen.

Palveluneuvojan otettua asiakkaisiin yhteyttä sijoitusten hajauttamisen vuoksi he olivat menneet hänen juttusilleen keväällä 2000. Asiakkaat tiesivät omistavan melko suuren määrän Nokian osakkeita, mutta ilman yhteydenottoa asiakkaat eivät olisi miettineet sijoitusten hajauttamista. Palveluneuvojan mukaan asiakkaiden oleminen nk.“valveutuneita asiakkaita”, ei ollut asiakkaiden kuva itsestään. Ennen keskustelua asiakkaat eivät olleet kovinkaan tietoisia esim. rahastoista ja kiistävät, että olisivat omatoimisesti osanneet hajauttaa sijoituksia rahastoihin.

Asiakas 1:

Koska asiakas 1 oli halunnut keskustelun jälkeen vielä miettimisaikaa, palveluneuvoja neuvoi asiakasta myymään itse osakkeeni Internetin kautta. Myynnin jälkeen asiakas oli kysynyt neuvoa, mihin rahastoihin kannattaisi sijoittaa eikä niin, että asiakas olisi itse vertaillut rahastoja. Koska rahastosijoittaminen ei ollut asiakkaalle tuttua, hän oli pyytänyt tässäkin asiassa siis neuvoa.

Asiakas 2:

Asiakkaan saamassa vastineessa pankilta palveluneuvoja väitti asiakas 2:n ottaneen itse yhteyttä pankkiin osakkeideni hajauttamiseen liittyen keväällä 2000. Asiakas korosta, että tämä väite ei pidä paikkaansa, sillä pankki itse oli ottanut asiakkaaseen yhteyttä puhelimitse ja pyysi keskustelemaan hajautuksista. Asiakas oli mennyt pankkiin sovittuna ajankohtana, koska palveluneuvoja oli kertonut puhelimessa, että hajautta-minen kannattaa. Asiakas ei itse ollut tiennyt hajauttamiseen liittyvistä seikoista, joten hän oletti, että sijoitusneuvoja kertoo minulle kaiken oleellisen. Näin ei kuitenkaan asiakkaan kohdalla ollut tapahtunut, sillä asiakkaalle ei missään vaiheessa kerrottu hajauttamisesta johtuvista veroista. Asiakas ei olisi missään nimessä tehnyt kyseistä hajautusta, jos hän olisi tiennyt että joudun maksamaan näin suuren summan myöhempänä ajankohtana. Sijoitusneuvojan tehtävänä on opastaa asiakasta näissä tilanteissa sekä ajaa hänen etuaan, mutta asiakkaan tapauksessani näin ei ollut tapahtunut. Palveluneuvoja oli olettanut asiakkaan olevan tietoinen asioista, koska asiakas opiskelee kaupallista alaa, mutta tämähän on kohtuuton väite, sillä asiakas opiskeli silloin vasta ensimmäistä vuotta. Asiakas ei tiennyt mitään sijoittamisesta, sillä hän ei ollut harrastanut sitä koskaan aikaisemmin. Sijoitusneuvojan tehtävänä ei ole olettaa tällaisia asioita. Palveluneuvoja väittää myös, että asiakas oli ottanut rahastoista itse selvää, mutta tämäkään väite ei pidä paikkansa, sillä asiakas yhdessä palveluneuvoja kanssa keskusteli eri rahastovaihtoehdoista ja palveluneuvoja oli kertonut asiakkaalle vaihtoehdoista, mihin kannattaisi sijoittaa. Asiakas siis luotti palvelu-neuvojaan ja hänen asiantuntemukseensa näissä asioissa. Nyt myöhemmin asiakas on täysin toista mieltä palveluneuvojan ammattitaidosta.

Palveluneuvojan lausunnosta poiketen, kummankaan asiakkaan kanssa käydyissä keskustelussa ei missään vaiheessa ollut puhetta verotuksesta. Siitä kertoo jo sekin, että hänen mukaansa “verojen määrää ei ehkä laskettu”. Asiakkaiden mennessä sijoitusneuvojalle he olettivat, että kaikki sijoitusten hajauttamiseen liittyvät asiat, myös verojen tarkka määrä sekä niiden maksaminen, otetaan esille ja he saavat niissäkin asioissa neuvontaa. Asiakkaat eivät olettaneet, että heidän on itse oltava tietoinen verotukseen liittyvistä asioista, etenkin kun he eivät olleet aikaisemmin olleet vastaavassa tilanteessa.

Pankin vastineessa mainitaan, että luovutusvoittoveroa ei voi maksaa myynnin yhteydessä, mutta sen voi maksaa pian myynnin jälkeen. Vastineen mukaan tämä edellyttäisi ennakon määräämistä asiakkaan verotoimistoon tekemästä hakemuksesta. Tällaisesta mahdollisuudesta asiakkaille ollut koskaan mitään mainittu. Mikäli asiakkaat olisivat olleet tietoisia tällaisesta vaihtoehdosta, olisivat he ilman muuta tämän valinneet sen sijaan, että puolentoista vuoden kuluttua he saivat molemmat yllättäen yli 3000 euron “mätkyt”. Pankin vastineessa kyllä selitetään eri vaihtoehdot ja niihin liittyvät edut ja haitat, mutta näitä selityksiä asiakkaat olisivat juuri kaivanneet jo kaksi vuotta sitten sijoitusneuvojalta.

Pankin vastineessa mainitaan Rahoitustarkastuksen ohjeet sekä arvopaperimarkkinalaki, joiden mukaan asiakkaalle on annettava sijoituspalvelusta, siitä perittävistä kuluista ja muista palkkioista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon. Mainittuja ohjeita asiakkaat eivät ole saaneet, sillä he olisivat jättäneet osakkeet myymättä, mikäli he olisivat tienneet myöhemmin tulevista veromaksuista.

Palveluneuvojan mukaan myynnin vaikutusta opintotukeen ei otettu esille siitä syystä, että hän oletti, että suuren varallisuuden takia meillä ei olisi oikeutta täyteen opintotukeen. Asiakkaiden mielestä sijoitusneuvoja ei voi olettaa mitään, kun kyseessä on tietämätön asiakas täysin uuden asian edessä. Nyt kun asiakkaat ovat asian Opintotukikeskuksesta myöhemmin selvittäneet, on käynyt ilmi, että varallisuuden suuruudella ei ole vaikutusta opintotuen määrään, sen sijaan pääomatulot vaikuttavat opintotukeen ja tämän asia olisi sijoitusneuvojankin pitänyt tietää tai ainakin selvittää, sillä hänenhän piti neuvoa meitä.

Vastineessa mainitaan, että palveluneuvojalla ei ollut syytä epäillä, että saisimme sellaista sosiaalista tukea, johon osakkeiden myynti vaikuttaa. Tätä asiaa hän ei koskaan asiakkailta kysynyt tai varmistanut, joskin hän oli sen myös itse nähnyt, sillä asiakkaiden opintotuet maksettiin pankin tilille. Asiakkaat eivät itse ymmärtäneet ottaa asiaa puheeksi, sillä käsittääksemme sijoitusneuvojan pitäisi pyytää asiakkaalta riittävät tiedot tilanteen ja taustan selvittämiseksi.

Pankin mukaan sosiaalisten tukien selvittäminen ei ole heidän tehtävänsä. Sijoitusneuvo-jan tehtävä kuitenkin on selvittää taloudellinen tilanne ja koska asiakkaiden talous muodostui pelkästään opintotuesta, katsovat asiakkaat, että taloudellista tilannetta ei näin ollen ole selvitetty. Pankki myös kehottaa asiakasta kääntymään sosiaalisen tuen myöntävän tahon puoleen sen selvittämiseksi, kuinka sijoitukset vaikuttavat tuen määrään. Asiakkaat korostavat, että he olisivat voineet selvittää asian itse, mikäli heitä olisi siihen kehotettu tai asiasta olisi edes ollut puhetta. Mainittakoon vielä, että päinvastoin kuin pankki väittää, opiskelija ei joudu selvittämään varallisuuttaan opintotukea hakiessaan.

Asiakkaat ovat edelleen sitä mieltä, että heille ei ole kerrottu riittävän tarkasti osakkeiden myynnin seurauksista. Jotain kertoo myös se, että pankkineuvojan mukaan asiakkaat ovat molemmat opiskelleet kaupallista alaa. Tämäkään ei pidä paikkaansa, sillä asiakas 1 opiskelee tietojenkäsittelyä.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että tapauksessa on arvioitava sitä, kuinka pankki on noudattanut ohjeita sijoituspalveluyritykselle asetetuista menettelytavoista sijoitusneuvontatilanteessa. Tapaukseen sovellettavat oikeusohjeet, kuten velvollisuus pyytää tietoja asiakkaalta ja tietojenantovelvollisuus, sisältyvät arvopaperimarkkinalain 4 lukuun, jota täydentää Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7. Näiden lisäksi sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettava hyvä tapa luo perustan tilanteen arvioinnille.

Tapauksessa on käynyt selväksi, että pankki on ottanut asiakas 1:een yhteyttä sijoituspalvelun tarjoamiseksi. Epäselväksi on jäänyt, mikä on ollut asiakas 2:n kohdalla ensitapaa-misen syy. Arvopaperilautakunta kuitenkin katsoo, että hyvään tapaan sijoituspalvelutilanteessa sekä huolellisuuteen ja ammattimaisuuteen kuuluu, että pankki sijoitusneuvojana kykenee luotettavasti todentamaan, miten asiakastilanne on edennyt, mistä asioista on keskusteltu sekä mihin ratkaisuihin on päädytty ja millä perusteilla. Tämä vaatimus korostuu erityisesti silloin, kun pankki on itse ollut aktiivinen ja ottanut yhteyttä asiakkaaseen sijoituspalvelutilanteen järjestämiseksi.

Tapauksessa lautakunta on joutunut arvioimaan verotukseen liittyvien kysymysten käsittelyä sijoitusneuvontatilanteessa. Yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan katsoa, että yksityishenkilöiden tulee ymmärtää useimpien taloudellisten hyödykkeiden luovutta-misesta voivan aiheutua veroseuraamuksia. Arvopaperilautakunta toteaa kuitenkin, etteivät arvopaperikaupankäynnin seuraamuksena syntyvät veroseuraamukset ole yhtä selkeästi ymmärrettävissä henkilöillä, jotka eivät sijoitustoimintaa ole aiemmin harjoittaneet ja jotka ovat perineet sijoitusomaisuutensa. Kun sijoitusneuvoja on itse ottanut yhteyttä asiakkaaseen ja tietää, ettei asiakkailla ole aikaisempaa sijoituskokemusta, voidaan korostaa tarvetta kertoa asiakkaille veroseuraamuksista.

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei sijoitusneuvojan tarvitse tuntea kaikkia verotuksen muotoja, vaan ainoastaan korostaa verotuksen merkitystä sijoitusneuvonnassa niin, että asiakas ymmärtää itse niin halutessaan selvittää verotuksen lisäkysymyksiä ja niiden vaikutuksia omaan tilanteeseensa.

Pankilla on näyttövelvollisuus edellytettävien tietojen antamisesta. Ottaen huomioon pankin kertomus, jonka mukaan ”verotuksesta oli jotakin keskusteltu” ja se, ettei tietoa ole annettu kirjallisesti eikä esitetty kirjallisia muistiinpanoja asiasta, lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että verotuksesta olisi asiakkaille kerrottu tilanteen edellyttämällä tavalla.

Arvopaperilautakunta on joutunut arvioimaan myös opintotuen merkityksen osuutta asiassa. Pankki on viitannut vastineessaan siihen, ettei se kykene tuntemaan ja neuvomaan asiakkaita kaikissa sosiaalisissa etuuksissa. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon se, että pankki on itse ottanut asiakkaisiin yhteyttä havaittuaan asiakkaiden omistavan huomattavan osakevarallisuuden. Arvopaperilautakunta katsoo, että oikealla informaatiolla asiakkaat olisivat kyenneet välttämään opintotuen menettämisen. Arvopaperilautakunta katsoo, ettei opintotuki ole sellainen harvinainen sosiaalinen etuus, jonka huomioon ottaminen tässä tapauksessa olisi ollut pankille kohtuutonta. Arvopaperilautakunta katsoo, ottaen huomioon edellä asiakassuhteesta ja neuvonnan taustasta lausuttu, ettei pankki ole kyseisessä sijoitusneuvontatilanteessa noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta ja ammatti-maisuutta, jota sijoitusneuvojalta tällaisessa tilanteessa voidaan vaatia.

Asiakkaat eivät ole esittäneet asiassa yksilöityä korvausvaatimusta, joten Arvopaperilautakunta ei katso voivan lausua asiassa enempää.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Myllylä, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA