Tapahtumatiedot

Asiakas on 30.10.2008 allekirjoittanut pankin sijoitusneuvoja A:n kanssa sijoituspalvelusopimuksen. Keväällä 2010 hän keskusteli A:n kanssa pankin konttorissa verkkopankissa käytävästä osakekaupasta. Asiakas pyysi pankkia avaamaan hänen säilytystiliinsä ns. ostovoiman ja lyhyeksimyynnin ominaisuuden, jota A oli esitellyt. 12.4.2010 asiakas teki verkkopankissa sopimuksen päivittäin osakekauppaa käyville asiakkaille tarkoitetusta osakevälityspaketista.

Lautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella asiakas on tehnyt vuosina 2009–2011 yleensä alle 10 osakekauppaa kuukaudessa kauppasummien ollessa pääsääntöisesti 5.000–10.000 euroa. Kesäkuussa 2011 asiakas ei tehnyt osakekauppoja, ja hänen säästötilinsä saldo 30.6.2011 oli 1.215,64 euroa. Heinäkuusta 2011 alkaen kauppojen lukumäärä ja kauppa­summat alkoivat kasvaa. Heinäkuussa asiakkaan tilille tuli osakemyynneistä 178.675,05 euroa ja sieltä otettiin osakkeiden ostoon 140.711,85 euroa; tilin saldo oli kuun lopussa 38.142,11 euroa. Elokuussa kauppojen määrä lisääntyi entisestään, ja 11.–19.8. asiakas teki 15–20 kauppaa päivässä, suuruudeltaan yleensä 10.000–100.000 euroa. 15.8.2011 asiakas oli tehnyt kolme yli 300.000 euron suuruista kauppaa. Elokuussa tilin osakekaupankäyntiin liittyvät panot olivat 3.258.727,16 euroa ja otot 3.312.827,14 euroa. Tilin saldo oli elokuun lopussa 16.059,87 euroa miinuksella. Tilillä oli myös osakekaupankäyntiin liittymättömiä tapahtumia.

Asiakas ja pankin sijoitusneuvoja B tapasivat 18.8.2011. He keskustelivat asiakkaan tappiollisesta kaupankäynnistä ja siitä seuranneesta hoitotilin ylityksestä. Tapaamisessa asiakkaan kaupankäynti suljettiin. B tapasi asiakkaan ja hänen puolisonsa 30.8.2011, jolloin pankki myönsi asiakkaalle 16.000 euron lainan hoitotilin negatiivisen saldon maksamiseen. Asiakkaan kaupankäynti avattiin uudelleen syyskuun lopussa asiakkaan pyynnöstä. Asiakas kävi kauppaa lähes päivittäin, enimmillään 18 kauppaa päivässä, kauppasummien ollessa pääosin 10.000–30.000 euroa. Pankki sulki asiakkaan verkkopankkitunnukset 2.11.2011 sopimusrikkomukseen vedoten. 3.11.2011 sovittiin salkun loppujen osakkeiden myynnistä.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan elokuun 2011 osakekaupoista aiheutuneet tappiot: hävityt säästöt 30.000 euroa ja syntyneen velan 7.500 euroa, yhteensä 37.500 euroa korkoineen.

Asiakas kertoo tehneensä vuosia piensijoittajana osakekauppaa suomalaisten yritysten osakkeilla. Hän on sekä pitänyt osakkeita että loma-aikoina tehnyt myös päiväkauppaa järkevästi. Hänellä on ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö jo useamman vuoden ajan. Elokuussa 2011 vuosiloman aikaan hänelle tuli siihen mennessä voimakkain maniaepisodi, jonka johdosta hän teki tuolloin kymmeniä päiväkauppoja ostojen ja myyntien mennessä sekaisin. Suuret tappiot syntyivät yhden viikon aikana.

Asiakas sai 13.8.2011 aivoinfarktin. Manian, aivoinfarktin ja sekaisuuden vuoksi hän meni vasta 18.8.2011 lääkäriin, josta hän sai lähetteen kiireelliseen terveydenhuoltoon. Asiakas kertoo olleensa 18.8. päivystyslähete taskussaan pankissa neuvotteluissa, eikä hän ollut täydessä ymmärryksessä sinä päivänä eikä edellisinäkään päivinä. Hän oli pystynyt sanomaan sijoitusneuvojalle vain joitakin sanoja ja oli jonkin verran ymmärtänyt keskustelun käyntiä. Neuvottelun jälkeen hän pääsi heti tutkimuksiin ja sairaalaan, jossa hän oli vuodepotilaana 18.–23.8.2011. Tämän jälkeen asiakas oli 12.3.2012 asti sairauslomalla, sitten aivoinfarktin jälkitilan vuoksi osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Asiakas katsoo, että hän on voimakkaan mielialahäiriön (mania) ja aivoinfarktin vuoksi ollut vajaavaltainen tehdessään osakekauppoja elokuussa 2011. Hän viittaa toimittamaansa lääkärinlausuntoon ja katsoo, että häntä hoitanut psykiatri tuntee hänen tilanteensa parhaimmin. Asiakas ei ollut kertonut sairaudestaan missään vaiheessa sijoitusneuvojalle, koska siitä ei hänen mielestään olisi ollut mitään hyötyä.

Asiakas ei ollut ymmärtänyt päiväkauppaan liittyvän ostovoiman suuruutta. Hän ei ole nähnyt ostovoimaa koskevaa aineistoa eikä tiedä koska ja miksi hän sai ostovoiman käyttöönsä. Pankki varoitti 2-3 kertaa shorttauksen kateostojen viivästymisestä, mutta ei siitä, että asiakkaan kaupat olivat järjettömän suuruisia. Hän teki paljon kauppoja, joiden kumulatiivinen asiakkaan käytössä ollut saldo oli 10-kertainen hänen varoihinsa verrattuna. Pankin myöntämässä ostovoimassa ei ole takarajaa, vaan lyhyeksi myynnit lisäävät sitä rajoittamatta. Asiakas katsoo, että rajoittamaton ostovoima ja pankin puutteellinen tarkkailu asiakkaan tekemissä kaupoissa on pankin virhe.

Asiakas oli vasta 18.8. tajunnut jonkin olevan pielessä, koska hänen arvo-osuustilillään oli niin suuria saldoja. Asiakkaan mielestä pankki antoi hänelle käyttöön vaarallisen suuren saldon eikä neuvonut häntä riittävästi ostovoiman merkityksestä ja sen käytöstä. Asiakas menetti perheen osakesäästöt ja sen lisäksi teki velkaa pankille tuhansia euroja. Asiakkaan puoliso tuli tietoiseksi asiakkaan osakekaupoista vasta 30.8.2011.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään.

Ostovoiman aktivointi ja käyttäminen

Keväällä 2010 asiakas oli sijoitusneuvoja A:n mukaan ollut kiinnostunut saamaan markkinainformaatiota enemmän kuin netissä muuten on tarjolla. Asiakas halusi käydä osakkeilla nettikauppaa, myös ns. päiväkauppaa, ja oli siksi pyytänyt pankkia avaamaan hänen säilytystiliinsä hänelle tuolloin esitellyn ns. ostovoiman ja lyhyeksimyynnin ominaisuuden.

Ostovoima on pankin osakekauppaa käyville asiakkaille tarkoitettu palvelu, joka mahdollistaa toimeksiantojen tekemisen, vaikka arvo-osuustilin hoitotilillä ei juuri sillä hetkellä olisi toimeksiannon vaatimaa katetta. Ostovoima mahdollistaa myös lyhyeksi myynnit eli ns. shorttauksen. Ostovoima päivittyy koko ajan asiakkaan arvo-osuustilin hoitotilin saldon, sijoitusrahastojen markkina-arvojen ja säilytystilin markkina-arvojen muuttuessa sekä asiakkaan maksamattomien pörssikauppojen ja avoimien ostotoimeksiantojen muutosten mukaan.

Pankki ei voi esittää dokumentaatiota siitä, että asiakas olisi keväällä 2010 saanut kirjallisen selvityksen siitä, mitä ostovoimalla tarkoitetaan. Sijoitusneuvoja A oli kuitenkin esitellyt palvelun ominaisuudet asiakkaalle, ja A:n mukaan asiakas oli ymmärtänyt sen, mistä ostovoimassa on kyse. Ostovoima aktivoitiin asiakkaan käyttöön 31.3.2010 hänen omasta pyynnöstään, ja hän on käynyt runsaasti osakekauppaa ostovoimaominaisuuden ollessa aktivoituna.

Asiakas oli tapaamisessa ollut kiinnostunut myös osakevälityspaketista, ja sitä koskevan sopimuksen hän on tehnyt verkkopankissa 12.4.2010. Asiakkaan käytyä osakekauppaa reilun viikon ajan osakevälityspaketin avaamisen jälkeen hänen arvo-osuustilinsä hoitotili meni miinukselle verkkopankissa tehdyn osakekaupankäynnin vuoksi. Tuolloin A oli ollut asiakkaaseen yhteydessä ja pyytänyt häntä korjaamaan tilanteen. Asiakasta oli myös muistutettu siitä, että hoitotilillä tulee olla katetta kauppojen maksamiseen kolmen pankkipäivän päästä tehdyistä kaupoista ja siitä, että häneltä voidaan ottaa pois oikeudet käydä kauppaa, jollei hän noudata em. kaupankäyntisääntöjä. Asiakas oli tuolloin ilmoittanut ymmärtävänsä sen, miten kauppaa käydään, ja korjannut hoitotilin saldoa koskevan tilanteen.

Ensimmäisen kerran asiakas käytti ostovoimapalvelua 15.4.2010 antaessaan verkkopankissa lyhyeksimyyntiä koskevan toimeksiannon, ja esimerkiksi tammi-helmikuussa 2011 hänen myyntitoimeksiannoistaan 87 % oli ostovoiman avulla toteutettuja lyhyeksimyyntejä. Jokaisen lyhyeksimyyntitoimeksiannon yhteydessä asiakas on erikseen vahvistanut olevansa tietoinen siitä, että kyse on lyhyeksimyynnistä. Pankki toteaa esimerkkinä, että asiakas kävi 27.1.2011 kauppaa eräällä osakkeella ostaen sitä kahdessa erässä yhteensä yli 53.000 eurolla; asiakkaan on täytynyt ymmärtää käyttäneensä tuolloin ostovoimaa, koska hänen vastatilillään ei tuolloin ollut varoja kuin runsaat 9.000 euroa. Asiakas ei ole vedonnut ymmärtämättömyyteensä ostovoiman suhteen ennen 18.10.2011 tekemäänsä valitusta.

Riidanalaiset toimeksiannot

Asiakas tuli 18.8.2011 omasta aloitteestaan sovittuun tapaamiseen pankin konttoriin. Hänet tuolloin tavannut sijoitusneuvoja B ei kertomansa mukaan havainnut asiakkaan käyttäytymisessä mitään poikkeuksellista. Asiakas oli kertonut tappiollisesta osakekaupankäynnistään ja hoitotilin ylityksestä. Hän oli kertonut pyrkineensä uusilla ja isommilla kaupoilla kompensoimaan aikaisemmista kaupoistaan syntyneet tappionsa siinä kuitenkaan onnistumatta. Asiakas oli todennut saavansa ystävältään rahat tappioiden maksamiseen.

B:n mukaan asiakas ei sanonut 18.8.2011 pidetyssä tapaamisessa sanaakaan mistään sairaudesta taikka sekaannuksista, virheistä tai ajattelemattomuudesta. Sen sijaan asiakas oli kertonut hyvin ja johdonmukaisesti osakekaupankäyntiä koskevista toimintatavoistaan. Pankki katsoo, että asiakkaan riskinotto oli systemaattista ja laskelmoivaa; tappioita oli yritetty paikata ottamalla lisäriskiä uusilla kaupoilla. Asiakas oli osannut käyttää lyhyeksimyyntiä ja ostovoimaa, mutta hänen kaupankäyntistrategiansa oli epäonnistunut. Asiakkaan väitteet vajaavaltaisena tehdyistä toimista kuten myös takautuvasti kirjoitettu lääkärinlausunto ovat selvässä ristiriidassa asiakkaan 18.8. tavanneen B:n kertoman kanssa. Pankki katsoo, että Arvopaperilautakunnan pyytämä asiantuntijalausunto tukee käsitystä siitä, että asiakas oli ymmärtänyt toimintansa merkityksen.

Asiakas ja hänen puolisonsa olivat läsnä pankin konttorissa 30.8.2011 järjestetyssä tapaamisessa. Tuolloin sovittiin, että asiakas ottaa pankista 16.000 euron suuruisen kertalainan tilin­ylityksen kattamiseen, koska asiakas ei ollut saanut hankittua 18.8. lupaamiaan varoja. B:n mukaan asiakkaan puoliso oli ollut täysin tietoinen siitä, mitä oli tapahtunut, mutta tässäkään tapaamisessa ei ollut mitään puhetta asiakkaan terveydentilasta.

Asiakkaan mukaan hänen puolisonsa ei ollut tiennyt osakekaupoista. Asiakkaan säilytystilin vastatilin tilinomistajia ovat asiakas ja hänen puolisonsa. Pankki pitää epäuskottavana sitä, että asiakkaan puoliso ei olisi ollut tietoinen vastatilin tapahtumista - ainakin hänellä oli siihen mahdollisuus, sillä ko. tili näkyy hänen verkkopankkitunnuksillaan hänen omana tilinään.

Asiakkaan kaupankäynti oli suljettu 18.8.2011 yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Asiakas oli kuitenkin syyskuussa käynyt tapaamassa sekä konttorinjohtajaa että sijoitusneuvojaa ja pyytänyt, että suljettu tili avattaisiin kaupankäyntiä varten. Pankki suostui tähän, kun asiakas oli nimenomaisesti luvannut, että hoitotili ei saa mennä miinukselle ja että kauppaa käydään vain omistuksessa olevilla osakkeilla. Asiakas ei kuitenkaan toiminut lupaamallaan tavalla ja jatkoi lyhyeksi myyntiä, minkä vuoksi sijoitusneuvoja lopetti hänen verkkopankkitunnuksensa 2.11.2011. Asiakas tapasi sijoitusneuvojan 3.11.2011, ja samalla sovittiin osakesalkun loppujen osakkeiden myynnistä. Tällöinkään asiakas ei millään tavalla tuonut esiin sairauttaan tai ymmärtämättömyyttään ostovoiman suhteen.

Yhteenvetona

Pankki katsoo asiakkaan olleen täysin tietoinen ostovoimapalvelusta ja siitä, miten osakekauppaa voidaan pankin verkkopankissa ostovoiman avulla käydä. Asiakas on toiminut tietoisesti ja on ymmärtänyt toimiensa merkityksen. Pankki on saanut tiedon asiakkaan sairaudesta vasta hänen 18.10.2011 päivätystä valituskirjelmästään. Tätä ennen pankki ei ole ollut eikä sen ole pitänytkään olla tietoinen asiakkaan terveydentilasta.

Pankin täytyy voida luottaa asiakkaidensa kykyyn tehdä oikeustoimia omissa nimissään, ellei sille ole ilmoitettu asiakkaan oikeustoimikelpoisuudessa tapahtuneista muutoksista tai ellei pankki itse havaitse viimeksi muutoksia asiakkaassaan. Tässäkään suhteessa pankki ei ole menetellyt millään tavoin huolimattomasti tai moitittavasti siten, että pankin menettelyllä olisi syy-yhteys asiakkaan osakekaupankäynnillään aiheuttamiin tappioihin.

Osapuolten toimittamat selvitykset

Osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• sijoituspalvelusopimus, jonka asiakas on allekirjoittanut 30.10.2008. Sopimukseen liittyvät sijoituspalvelun yleiset ehdot.
   
• kuvaruutukaappauksia verkkopankin ostotoimeksiantolomakkeesta. Niistä ilmenee, miten ostovoiman aktivointi on näkynyt asiakkaalle. Molemmissa lomaketulosteissa näkyy sekä asiakkaan rahatilin saldo että hänen käytettävissään oleva saldo. Käytettävissä oleva saldo on aluksi rahatilin saldon suuruinen ja ostovoiman aktivoinnin jälkeen selvästi suurempi. Samalla säilytystilin nimi muuttuu.
   
• kuvaruutukaappaus lyhyeksimyyntiä koskevasta vahvistusikkunasta. Ikkunassa näkyy aiottu myyntitoimeksianto ja teksti, jonka mukaan asiakas on tietoinen ja hyväksyy, että tämä toimeksianto on lyhyeksimyynti. Lisäksi asiakas vahvistaa mm., että hän haluaa antaa toimeksiannon pelkästään toteutettavaksi eikä pankki ole antanut sijoitusneuvontaa eikä arvioinut tarjotun palvelun tai tuotteen asianmukaisuutta tai soveltuvuutta asiakkaan kannalta.
   
• asiakkaan ja hänen puolisonsa säästötilin ja asiakkaan säilytystilin tiliotteita
   
• selvitys asiakkaan osakekaupoista tammi-helmikuulta 2011; lyhyeksimyyntejä oli tuolloin 13 kpl, 87 % kaikista myynneistä.
   
• lääkärinlausuntoja ym. selvitystä asiakkaalla jo aiemmin todetusta bi-polaari­häiriöstä ja elokuussa 2011 olleesta aivoinfarktista.
   
• asiakasta työterveyshuollossa ja yksityisvastaanotolla hoitaneen psykiatrian erikoislääkärin antama 28.10.2011 päivätty lausunto Arvopaperilautakuntaa varten. Lausunnon mukaan asiakas on hoidettavana diagnoosilla F31 Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Asiakkaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirekuvassa on korostuneet masennusjaksot (F31.4), mutta nyt vuoden 2011 heinäkuun alusta syyskuun alkuun asti asiakkaalla oli psykoottistasoinen maaninen jakso (F31.2), jonka seurauksena hän käytti holtittomasti rahaa tehden nettiosakekauppoja kymmenillä- ja sadoillatuhansilla euroilla seurauksista välittämättä ja jääden osakekaupoista tappiolle. Em. psykoottistasoisen maanisen jakson aikana asiakkaan unen tarve väheni, hän oli tavanomaista puheliaampi, touhukkaampi ja ylienerginen. Psykoottisessa maanisessa vaiheessa asiakas ei kyennyt ajattelemaan tekojensa (nettiosakekauppojen) seurauksia. Koska asiakkaan realiteettiote oli maanisen jakson (F31.2) aikana psykoottisella tavalla häiriintynyt, psykiatrian erikoislääkäri kertoo edellä olevan perusteella toteavansa hänen olleen vajaavaltainen em. nettiosakekauppoihin nähden.

Lautakunnan pyytämä selvitys

Arvopaperilautakunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa emeritusprofessori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Ranan Rimonilta koskien asiakkaan neuropsykiatrista sairaudenkuvaa ja sen suhdetta hänen elokuussa vuonna 2011 suorittamiinsa osakekauppoihin.

28.9.2012 päivätyssä lausunnossaan Rimon toteaa, että hän ei ole tutkinut tai hoitanut asiakasta, vaan hänen näkemyksensä perustuu hänelle toimitettuihin asiakasta koskeviin lääketieteellisiin asiakirjoihin sekä annettuihin valitus- ja vastinekirjeisiin. Asiakirjoista käy ilmi, että asiakas on usean vuoden ajan sairastanut kaksisuuntaista ei-psykoottista mielialahäiriötä, joka kuitenkin on ollut hallittavissa avohoitosektorilla psykotrooppisen lääkehoidon turvin. Elokuussa 2011 hän sairastui akuutista lieväasteiseen aivoinfarktiin, jota hoidettiin sairaalan aivoverenkierto-osastolla 19.–23.8.2011. Potilas oli sairaalassa koko ajan ”asiallinen ja orientoitunut”. Keskeisinä kliinisinä poikkeavuuksina todettiin neuropsykologisesti ”lievät kielellisen prosessoinnin ja kielellisen muistin muutokset”. Hoidoksi suositeltiin entisen psyykelääkityksen lisäksi puheterapiaa, kolmen kuukauden ajokieltoa sekä verenkierrollista ”suojalääkitystä”. Tämän neurologisen episodin jälkeen potilas palasi entiseen hoito­suhteeseen työterveyshuollossaan ja samalla psykiatriseen avohoitoon.

Keskeisenä kiistakysymyksenä on asiakkaan kyky rationaalisesti arvioida niitä osakekauppoja, jotka hän on tehnyt verkkopankissa kesällä 2011. Oman käsityksensä mukaan asiakas oli ”vahvassa mielialahäiriössä (mania)” ja lisäksi ”vajaavaltainen” hoitamattoman aivoinfarktin vuoksi. Vastaavaan käsitykseen päätyi retrospektiivisesti asiakasta hoitanut psykiatri asettaen potilaan oman kuvauksensa pohjalta diagnoosiin ”psykoottistasoinen maaninen jakso” F 31.2.

Rimon esittää näkemyksenään, että asiakas ei sairauksistaan huolimatta ollut elokuussa 2011 vailla kykyä rationaalisesti arvioimaan osakekauppojensa taloudellisia riskejä sekä ostojen ja myyntien merkitystä. Perusteinaan Rimon toteaa, että vaikka asiakas on vuosia sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sitä ei ole laadullisesti missään vaiheessa todettu psykoottistasoiseksi. Spekulatiivisesti ajatellen on toki mahdollista, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä poteva henkilö voisi jossain vaiheessa ajautua myös maaniseen episodiin, mutta sellaisen toteaminen edellyttää omakohtaisia kliinisiä havaintoja ja niihin pohjautuvaa diagnostista dokumentaatiota. Asiakasta hoitaneen psykiatrin näkemys ”psykoottisesta maniasta” ei perustu omiin eikä kenenkään muunkaan psykiatrisen tai edes muun lääketieteellisen ammattihenkilön objektiiviseen havainnointiin, vaan ainoastaan asiakkaan omaan retrospektiiviseen raportointiin. Rimon katsoo lisäksi, että esitetty tapahtumienkulku puhuu asiakkaan toimittamaa lääkärinlausuntoa vastaan.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on käynyt elokuussa 2011 verkkopankissa osakekauppaa, josta on aiheutunut yhteensä 37.500 euron tappio. Asiassa on kyse siitä, onko pankilla velvollisuus korvata tämä tappio asiakkaalle. Asiakas perustelee vahingonkorvausvaatimustaan sillä, että hän ei sairautensa vuoksi ollut ymmärtänyt toimiensa merkitystä vaan oli vajaavaltainen. Asiakas katsoo lisäksi, ettei hän ollut ymmärtänyt käytössään olleen ostovoiman merkitystä ja suuruutta, ja pankin olisi tullut tarkkailla hänen kaupankäyntiään etenkin, kun ostovoimalla ei ollut kiinteää enimmäismäärää. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin olisi siis tullut elokuussa 2011 varoittaa asiakasta hänen aikomiensa kauppojen suuruudesta tai jopa kieltäytyä toteuttamasta tai välittämästä hänen verkkopankissa antamiaan toimeksiantoja.

Pankin menettely tulee arvioitavaksi arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvun säännösten perusteella. Toimeksiannon antaminen pankille on käytännössä osto- tai myyntitarjouksen antamista koskeva asiakkaan tahdonilmaisu. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että sairauden merkitystä arvioitaessa voidaan soveltaa samoja periaatteita kuin yleisessä sopimusoikeudessa arvioitaessa oikeustoimen pätevyyttä. Tapauksessa tulee ratkaistavaksi, onko asiakas ollut oikeustoimikelpoinen käydessään osakekauppaa elokuussa 2011 tai onko tilanne joka tapauksessa ollut sellainen, että asiakkaan antamiin toimeksiantoihin vetoamista olisi pidettävä kunnianvastaisena ja arvottomana tai muutoin moitittavana menettelynä pankin osalta. Lisäksi on arvioitava, oliko asiakkaalla riittävä tieto ostovoiman merkityksestä ja suuruudesta ja olisiko pankin tullut tarkkailla asiakkaan toimeksiantojen taloudellista mielekkyyttä.

Asiakkaan kaupankäynnin aikaan voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) 33 §:n mukaan oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on ennen muun sijoituspalvelun kuin sijoitusneuvonnan tai omaisuudenhoidon tarjoamista pyydettävä asiakkaalta tiedot tämän kyseistä arvopaperia tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyk­sestä voidakseen arvioida, onko arvopaperi tai palvelu asiakkaalle soveltuva. Jos arvopaperinvälittäjä katsoo saamansa tiedon perusteella, ettei arvopaperi tai palvelu ole asiakkaalle soveltuva, sen on ilmoitettava tästä asiakkaalle. Lainkohdan 3 momentin mukaan nämä velvoitteet eivät koske asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa toimeksiantojen toteuttamista tai niiden välittämistä, jos asiakkaalle on ilmoitettu, ettei arvopaperinvälittäjä palvelua tarjotessaan ole velvollinen arvioimaan palvelun tai arvopaperin soveltuvuutta asiakkaalle ja palvelu liittyy mm. osakkeisiin, jotka ovat julkisen kaupankäynnin kohteena.

Pankin sijoituspalvelun yleisten ehtojen (25.3.2008) kohdan 8.4 mukaan pankki ei arvioi sijoituspalvelun tai rahoitusvälineen asianmukaisuutta tai soveltuvuutta asiakkaan kannalta silloin, kun kyseessä on asiakkaan aloitteesta tapahtuva toimeksiantojen toteuttaminen tai niiden välittäminen arvopaperimarkkinalain mukaisilla ns. yksinkertaisilla arvopapereilla. Pankki ei arvioi onko asiakkaalla riittävät tiedot ja kokemus ymmärtämään rahoitusvälineeseen sijoittamiseen liittyvät riskit. Yksinkertaisiin arvopapereihin kuuluvat mm. osakkeet, jotka ovat julkisen kaupankäynnin kohteena.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammatti­maiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemistä sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta. Ei-ammattimaiselle asiakkaalle on annettava riittävät tiedot mm. arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista sekä tarjotun palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä.

Perustelut

Ostovoiman merkityksestä ja sen suuruudesta annetut tiedot

Sijoitusneuvoja A oli esitellyt ostovoimaa ja lyhyeksimyyntiä asiakkaalle keväällä 2010 pidetyssä tapaamisessa, ja asiakas oli pyytänyt pankkia avaamaan hänen säilytystiliinsä nämä ominaisuudet. Asiakkaan tuolloin saaman informaation tarkka sisältö jää epäselväksi. Asiakas on selvityksen mukaan kuitenkin alkanut heti keväällä 2010 antaa lyhyeksimyyntitoimeksiantoja. Noin viikon kuluttua osakevälityspaketin avaamisesta asiakkaan tili oli osakekaupankäynnin vuoksi ylittynyt, ja asiakas selvitti asian pankin kanssa. Sen jälkeen hän oli vuoden 2011 kevääseen mennessä käynyt suhteellisen paljon osakekauppaa ostovoimaominaisuutta hyödyntäen. Asiakkaan sijoituskäyttäytymisestä on pääteltävissä, että hän oli ainakin alkuvaiheen jälkeen ymmärtänyt ostovoimaominaisuuden merkityksen ja toiminnan ja osannut käyttää näitä palveluita.

Esitetyn selvityksen mukaan tämän pankin myöntämällä ostovoimalla ei ole mitään tiettyä ennalta asetettua euromääräistä kattoa, vaan ostovoiman suuruus vaihtelee asiakkaan kulloisenkin varallisuuden, toimeksiantojen ja tehtyjen kauppojen mukaan. Lautakunta katsoo, että kattosumman puuttuminen ei ole virhe, mutta asiakkaan edun vuoksi pankin on tullut huolehtia siitä, että kauppaa käydessään asiakkaalla on käytettävissään koko ajan riittävä tieto taloudellisesta tilanteestaan ja ostovoiman käyttämisestä.

Pankin toimittamista kuvaruutukaappauksista ilmenee, että asiakkaalla on ostotoimeksiantoja verkkopankissa antaessaan ollut näkyvillä tiedot mm. tilivarojensa senhetkisestä määrästä ja hänen käytettävissään olevan saldon tuolloisesta kokonaismäärästä. Näistä asiakas on voinut todeta käytettävissään olevan ostovoiman määrän. Lyhyeksimyyntitoimeksi­annoissa asiakkaan on tullut aina erikseen vahvistaa olevansa tietoinen mm. siitä, että kyse on lyhyeksimyynnistä. Pankki on näin pitänyt asiakkaan tietoisena ostovoimaominaisuuden käyttämisestä ja kulloisestakin suuruudesta. Lisäksi asiakkaalla on ollut normaaliin tapaan mahdollisuus seurata verkkopankin avulla tilivarojensa ja sijoitusvarallisuutensa määrää ja näin pysyä selvillä varallisuusasemastaan. Pankin menettelyssä ei ole virhettä tältä osin.

Asiakkaan kaupankäynnin tarkkaileminen

Asiakas on käynyt kauppaa verkkopankissa, ja kyse on ollut asiakkaan aloitteesta tapahtuneesta toimeksiantojen toteuttamisesta tai niiden välittämisestä. Toimeksiantojen kohteena ovat olleet julkisen kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet. Kyse on ns. Execution Only -välityksestä, jossa pankilla ei ole ollut velvollisuutta varmistua toimenpiteiden asianmukaisuudesta tai soveltuvuudesta asiakkaan kannalta; tämä on todettu pankin sijoituspalvelun yleisissä ehdoissa ja lisäksi kunkin lyhyeksimyyntitoimeksiannon vahvistusikkunassa ennen toimeksiannon antamista.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että pankki ei ole ollut velvollinen seuraamaan ja arvioimaan asiakkaan antamien toimeksiantojen taloudellista mielekkyyttä, vaan vastuu tästä on ollut asiakkaalla itsellään.

Elokuussa 2011 annetut toimeksiannot, asiakkaan sairaus

Asiakkaan käyttäytyminen osakekaupankäynnissä muuttui aikaisemmasta heinä-elokuussa 2011. Hänen tekemiensä osakekauppojen määrä ja summat kasvoivat merkittävästi tuona aikana, erityisesti ajalla 15.–19.8.2011. Asiakas on hankkimaansa lääkärinlausuntoon vedoten katsonut tuo toimet itseään sitomattomiksi.

Asiakas kertoo olleensa 18.8.2011 pidetyssä neuvottelussa ja jo aiempina päivinä siinä tilassa, että hän kykeni sanomaan vain joitakin sanoja ja ymmärtämään käytyä keskustelua vain osittain. Arvopaperilautakuntaa varten 28.10.2011 laaditun psykiatrian erikoislääkärin lausunnon mukaan asiakas ei sairautensa vuoksi kyennyt ajattelemaan elokuisten nettiosakekauppojen seurauksia, vaan hän oli tuolloin vajaavaltainen.

Pankin sijoitusneuvoja B:n kertoman mukaan hän ei ollut havainnut asiakkaassa mitään poikkeavaa 18.8. pidetyssä neuvottelussa, vaan asiakas oli kertonut toiminnastaan rationaalisesti. Tämä on ristiriidassa asiakkaan oman kuvauksen kanssa. Lautakunta toteaa myös, että 28.10.2011 päivätty lääkärinlausunto ei perustu asiakasta hoitaneen lääkärin omiin havaintoihin nyt kyseessä olevalta ajanjaksolta, vaan kyse on ollut asiakkaan jälkikäteiseen kuvaukseen perustuvasta lausunnosta. Työterveyslääkärin kirjausten mukaan asiakkaan puhe oli vastaanotolla 18.8.2011 ollut takeltelevaa ja sanat hukkuvat, ja asiakas oli ollut aiempaa poissaolevampi. Sairaalaan tullessaan asiakas oli merkintöjen mukaan ollut asiallinen ja orientoitunut, sanat hakusessa. Näistä selvityksistä ei ilmene, että asiakas olisi tuolloin ollut sekava tai muuten kyvytön ymmärtämään toimintaansa. Myös Arvopaperilautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon perusteella asiakas oli sairauksistaan huolimatta kyennyt ymmärtämään toimiensa merkityksen.

Arvopaperilautakunnan käsittely perustuu esitettyyn kirjalliseen selvitykseen. Käytettävissään olevan aineiston perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että asiakas olisi riidanalaiset osakekaupat tehdessään ollut sairautensa vuoksi oikeustoimikelvoton.

Asiakkaan sairaudet ovat kuitenkin elokuussa 2011 voineet vaikuttaa hänen harkintakykyään heikentävästi siten, että hän on tuolloin antanut toimeksiantoja, joita hän muutoin ei olisi antanut lainkaan tai ei ainakaan samansisältöisinä. Oikeustoimilain 33 §:ään viitaten lautakunta katsoo, että sairauden vuoksi alentunut harkintakyky voi olla sellainen tekijä, jonka perusteella arvopaperinvälittäjälle syntyy velvollisuus varmistaa asiakkaaltaan hänen aikomansa toimeksiannon sisältö. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että asiakkaan tila on palveluntarjoajan tiedossa toimeksiantoa annettaessa.

Tässä tapauksessa asiakas ei ollut kertonut sairaudestaan pankille ennen kuin loppuvuonna 2011 laatimassaan valituskirjelmässä. Asiakkaan kaupankäynti oli heinä-elokuussa 2011 aiempaa vilkkaampaa ja kaupat suurempia, mutta pelkästään tästä seikasta pankki ei ole voinut tietää eikä perustellusti epäilläkään, että asiakas on sairas tai muutoin harkintakyvyltään heikentynyt. Selvityksestä ei ilmene, että asiakkaan toimeksiannot olisivat esimerkiksi hinnaltaan poikenneet selvästi markkinahintatasosta. Esitetty selvitys ei myöskään osoita asiakkaan käyttäytymisen olleen 18.8.2011 pidetyssä neuvottelussa sellaista, että pankin edustajan olisi sen vuoksi tullut huomata asiakkaan sairaus. Lisäksi nyt riidanalaiset kaupat olivat toteutuneet ainakin valtaosiltaan jo ennen tuota neuvottelua. Näin ollen lautakunta katsoo, että pankki ei ollut tietoinen asiakkaan sairaudesta kaupantekovaiheessa, eikä toimeksiantojen toteuttamista tai välittämistä voi pitää moitittavana.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankin toiminta on ollut arvopaperimarkkinalain ja sopimusehtojen mukaista. Jää selvittämättä, että asiakas olisi elokuussa 2011 ollut sairautensa vuoksi vailla oikeustoimikelpoisuutta. Pankki ei tuolloin ollut tietoinen asiakkaan sairaudesta, eikä sillä ollut perusteita tällaista epäilläkään.

Lautakunta ei suosita korvausta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Raulos.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA