Tapahtumatiedot

Asiakkaan 200.000 euron määräaikaistalletus oli erääntymässä vuonna 2006. Asiakas keskusteli pankin toimihenkilön kanssa varojen sijoittamisesta. Yhtenä sijoitusvaihtoehtona pankki tarjosi uudentyyppistä strukturoitua joukkolainaa. Asiakas sijoitti kyseiseen joukkolainaan 70.000 euroa elo-syyskuun vaihteessa 2006.

Asiakas keskusteli keväällä 2008 pankin toisen toimihenkilön kanssa muun muassa lainan tilanteesta.

Vuoden 2008 loppupuolella asiakas sai pankista kirjeen, jossa kerrottiin joukkolainan erääntyneen ja hänen tiliään hyvitettiin 5.294,94 eurolla. Asiakas menetti loput joukkolainan pääomasta.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on normaali eläkeläissäästäjä, jolla ei ole koulutuksellista, ammatillista eikä muutakaan erityistä asiantuntemusta sijoittamisesta. Pankin mukaan asiakas on monipuolinen sijoittaja, jolla on kokemusta myös strukturoiduista arvopapereista. Asiakas sijoitti aktiivisemmin kotimaisiin pörssiosakkeisiin 10–20 vuotta sitten, mutta nykyisin hän omistaa vain kahta osaketta pitkäaikaisena sijoituksena. Muut asiakkaan sijoitukset ovat olleet valtion obligaatioita ja määräaikaistalletuksia. Vasta viime vuosina pankki on onnistuneesti markkinoinut ja myynyt hänelle yhden tai kaksi yritysten liikkeeseenlaskemaa joukkovelkakirjalainaa. Pankin mainitsemat monimutkaiset arvopaperit on ostettu nimenomaan pankin suosituksesta ja markkinointialoitteesta. Asiakas on saanut vasta nyt tiedon, että kyseiset tuotteet ovat ns. strukturoituja lainoja, joiden merkitystä hän ei edelleenkään ymmärrä.

Vuonna 2006 asiakkaalle oli erääntymässä n. 200.000 euron määräaikaistalletus. Pankin toimihenkilö oli tuolloin yhteydessä asiakkaaseen ja ehdotti erääntyvän summan sijoittamista pankin kautta. Pankki oli aktiivinen kaupitellessaan “paremmin tuottavia, mutta vähäriskisiä” vaihtoehtoja määräaikaistalletusten erääntyessä.

Asiakas pohti mahdollisia säästökohteita yhdessä toimihenkilön kanssa. Asiakas korosti luonnettaan maltillisen riskiprofiilin säästäjänä. Osakemarkkinat olivat tuolloin kehittyneet positiivisesti jo useita vuosia peräkkäin, joten asiakas piti osakesijoituksia liian riskipitoisina. Toimihenkilö ehdotti, että erääntyvä summa hajotettaisiin useaan maltillisen riskin korkosijoitukseen. Pankin ehdotus sisälsi kolme korkopaperia, joista yksi oli valituksen kohteena oleva strukturoitu joukkolaina. Asiakas sijoitti kyseiseen tuotteeseen 70.000 euroa. Tämän piti olla hyvän turvallisuusluokituksen kohde, ja sen korkokin oli lähellä Suomen valtion pitkän obligaatiolainan korkoa tuottaen 2 % yli 3 kk:n viitekoron.

Asiakas kysyi asiassa neuvoja pojaltaan, jonka koulutuksensa ja ammattinsa puolesta luulisi kykenevän tarjottuja sijoitustuotteita arvioimaan. Asiakkaan poika kuitenkin kieltäytyi asiassa neuvomasta asiakasta, koska poika oli yleisesti haluton puuttumaan sukulaisten raha-asioihin niistä usein seuraavien sanomisten vuoksi. Asiakas hyväksyi pankin suositteleman tarjouksen huolimatta siitä, että pankki ei toimittanut asiakkaan pyytämiä esitteitä kyseisistä arvopapereista tai tuonut esille totuudenmukaisesti mainittujen arvopapereiden riskipitoisuutta. Huolellista harkintaa oli siksi hankala käyttää toisaalta voimakkaasti puutteellisen asiantuntemuksen ja toisaalta puuttuvan informaation vuoksi. Mitään kirjallista dokumentaatiota tapahtumasta ei tehty.

Vuoden 2008 lopussa asiakas sai pankista kirjeen, jossa kerrottiin joukkolainan erääntyneen. Asiakkaan tiliä hyvitettiin 5.294,94 eurolla. Asiakas luuli aluksi tapahtumaa normaaliksi korkomaksuksi. Kun sijoitusta ei enää näkynyt omaisuusluettelossa, hän oli yhteydessä pankkiin, jossa lopulta kerrottiin sijoituksen menneen tavallaan “konkurssiin”. Pankin asiantuntija selvitti, että korkosijoitus olikin jonkinlainen johdannaissopimus, jonka tuotto perustui indeksiin, ja lisäksi sijoitus oli jo valmiiksi aggressiivisesti rahoitettu vieraalla pääomalla. Kun korkopaperin arvon määrittämä indeksi oli pudonnut niin alas, että arvopaperin oma pääoma oli käytetty, erääntyi sijoitus automaattisesti melko arvottomana. Kaikki tämä oli kuulemma tarkkaan selostettu korkopaperin liikkeeseenlaskuehdoissa.

Asiakkaalle myydyn sijoituksen tuli olla vähäriskinen ja -tuottoinen korkopaperi. Se osoittautuikin hyvin monimutkaiseksi ns. strukturoiduksi tuotteeksi, jonka ominaisuuksia asiakas ei vieläkään ymmärrä. Asiakas katsoo, että pankki ei ole toiminut vastuullisesti hyvän pankkitavan ja arvopaperilainsäädännön edellyttämällä tavalla markkinoimalla ja kauppaamalla hänelle tuotetta, joka ei selvästikään vastannut asiakkaan riskiprofiilia eikä asiantuntemusta sijoitustuotteista.

Lisäksi pankki on antanut markkinoinnissaan asiakkaalle virheellisiä tietoa korkopaperin riskipitoisuudesta. Pankki ei edes pyrkinyt valistamaan asiakasta markkinoimiensa tuotteiden tosiasiallisesta sisällöstä saati sitten toimittanut liikkeeseenlaskuesitteitä, joista ammattimainen sijoittaja, jollainen asiakas ei kuitenkaan ole, olisi voinut kyetä arvioimaan sijoituskohteen riski/tuotto-suhdetta. Pankki ei ole myöskään informoinut asiakasta riittävästi hänelle aiheutuneesta merkittävästä taloudellisesta menetyksestä.

Pankki toteaa vastineessaan, että asiakkaalla ei ole voimassaolevaa omaisuudenhoitosopimusta ja on itse vastuussa sijoituksistaan. Asiakas on kuitenkin tehnyt lähes kaikki sijoituksensa viimeisen kymmenen vuoden aikana pankin markkinoinnin ja myynnin seurauksena. Tässäkin tapauksessa pankin sijoitusmyyjä lähestyi häntä ja suositteli kyseistä sijoitustuotetta. Minkäänlaista dokumentaatiota hän ei pyynnöistä huolimatta kyseisestä tuotteesta saanut.

Pankki on kertonut, että heidän varainhoitajansa oli suositellut ennen tuotteen konkurssia sen myymistä silloista korkeampaan tasoon, jossa sen arvo pankin väittämän mukaan oli käynyt. Pankin varainhoitaja todellakin vei asiakkaan puolisoineen lounaalle ja keskusteli aiheesta. Mitään pankin mainitsemia neuvoa varainhoitaja ei kuitenkaan antanut, vaan neuvoi odottamaan tuotteen kohtaloa, sillä se oli jo silloin menettänyt valtaosan arvostaan.

Asiakkaan käsityksen mukaan on kiistatonta, että pankki on aktiivisesti markkinoinut ja myynyt hänelle hänen sijoitusprofiiliinsa sopimattoman tuotteen, jättänyt kertomatta siitä olennaisia seikkoja, jättänyt toimittamatta kohteesta pyynnöistä huolimatta myyntiesitettä, eikä edes antanut selvitystä tuotteen konkurssista. Pankin pitkäaikaisesta asiakkuudesta huolimatta pankki ei koskaan ole selvittänyt asiakkaan sijoitusprofiilia, mikä ei kuitenkaan ole estänyt heitä markkinoimasta hänelle säännöllisesti erilaisia sijoitustuotteita.

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänelle lain vastaisesta toiminnastaan aiheuttaman 64.705 euron tappion kokonaisuudessaan. Korkotappion asiakas on valmis kantamaan itse oppirahoina.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.

Asiakkaalle ei ole ollut pankin kanssa voimassa olevaa omaisuudenhoitosopimusta, vaan asiakas on itse tehnyt kaikki sijoitusvarallisuuttaan koskevat sijoituspäätökset. Asiakas on harjoittanut monipuolista sijoitustoimintaa, joka on käsittänyt talletusten ohella pörssiosakkeita ja joukkovelkakirjalainoja, mutta myös nk. strukturoituja lainoja.

Asiakkaan määräaikaistilien erääntyessä pankin toimihenkilö oli asiakkaaseen yhteydessä ja tarjosi hänelle edelleen vastaavin ehdoin varojen pitämistä kiinni pankkitalletuksissa. Asiakkaan mielestä talletustilien tuottotaso oli siinä tilanteessa epätyydyttävä, minkä vuoksi hän halusi perehtyä korkeampaa tuottoa tarjoaviin sijoitusinstrumentteihin. Asiakkaalle tarjottiin sijoitusinstrumentiksi mm. kyseessä olevaa strukturoitua joukkolainaa, jolla kerrottiin olevan korkein mahdollinen luottoluokitus eli AAA. Luottoluokitus oli samaa tasoa kuin Suomen valtiolla, joten tuotteen riskitasoa oli pidettävä hyvin vähäisenä. Tämän näkemyksen kansainvälinen finanssikriisi on sittemmin osoittanut vääräksi. Asiakkaalle kerrottiin myös kyseessä olevan täysin uudentyyppisen sijoitustuotteen ja ettei kyseisellä tuotteella ole pääomaturvaa.

Kansainvälinen finanssikriisi oli ja on osin edelleenkin ilmiö, jolle ei aivan hevillä löydy taloushistoriasta vertaa. Kriisi on ravistellut niin yrityksiä kuin valtioitakin ja kriisin ollessa pahimmillaan sanottiin jopa koko kansainvälisen talousjärjestelmän peruspilarien horjuneen. Tästä osoituksena mm. pankkien ja yritysten varainhankinta kallistui moninkertaiseksi kriisiä edeltäneeseen tasoon verrattuna ja yritykset joutuivat maksamaan joukkolainojen muodossa tapahtuneesta varainhankinnastaan sellaisia riskipreemioita (marginaaleja), että kukaan ei kohtuudella pystynyt sellaista ennakoimaan. Juuri tämä hyvien yritysten kallistunut varainhankinta on viime kädessä myös syynä siihen, että asiakkaan hankkima joukkolaina jouduttiin liikkeellelaskijan toimesta purkamaan lainan ehtojen mukaisesti ja sijoittajien tuotteesta saama palautusaste jäi matalaksi. Pankki ei kuitenkaan katso toimineensa väärin, kun asiakkaalle tarjottiin joukkolainaa. Arvopaperin luokitus oli erinomainen ja tuotteen piti huolellisen perehtymisen perusteella olla vähäriskinen. Finanssikriisi kuitenkin osoitti monen asian olevan toisin kuin uskottiin.

Asiakas oli kiinnostunut joukkolainasta, mutta halusi pohtia suhtautumistaan kyseiseen arvopaperiin ja halusi keskustella tuotteesta sijoitusalalla työskentelevän poikansa kanssa. Asiakas on itse vahvistanut asian sähköpostilla 30.8.2006 seuraavasti:

”Kiitos tiedoista. Sovittiin meidän [pojan] kanssa, että hän katsoo tarjouksen ennen kuin teemme päätöksen. Yritin lähettää tämän tarjouksen hänelle, mutta jostain syystä se ei mene hänelle. Viikonloppuna hän tulee meidän mökille joten asiaan palataan ensiviikon aikana. Laitan kuitenkin [pojan] sähköpostin osoitteen [sähköpostiosoite].”

Huolellisen harkinnan jälkeen asiakas ilmoitti halustaan merkitä joukkolainaa ja näin tapahtui.

Pankin toinen toimihenkilö keskusteli asiakkaan kanssa joukkolainan luonteesta ja näkymistä mm. keväällä 2008 eli hyvissä ajoin ennen tuotteen loppumista. Tässä keskustelussa toimihenkilö kertoi asiakkaalle avoimesti joukkolainan kehitysnäkymistä ja suositteli tuotteen myymistä, mikäli sen arvo nousee tiettyyn tasoon. Sittemmin tuotteen arvo elpyikin toimihenkilön mainitsemalle tasolle ennen tuotteen arvon lähtemistä uudelleen laskuun. Asiakas ei kuitenkaan luopunut siinä vaiheessa tuotteesta.

Pankki katsoo ehdottomasti toimineensa asiakkaan tapauksessa huolellisesti, alaa koskevan sääntelyn mukaisesti. Asiakas teki itse päätöksen merkitä joukkolainaa harkittuaan asiaa huolellisesti yhdessä sijoitusmarkkinoilla työskennelleen poikansa kanssa. Lisäksi asiakas on laajemminkin sijoittanut varojaan monipuolisesti erilaisiin, korkeammankin riskin sisältäviin sijoitusinstrumentteihin. Joukkolainan voimakas arvonalentuminen johtui täysin poikkeuksellisista, ennakoimattomista olosuhteista sijoitusmarkkinoilla. Asiakas ei myöskään ottanut huomioon keväällä 2008 hänelle annettuja joukkolainaa koskevia kriittisiä arvioita, vaan teki hiljaisesti päätöksen pitää arvopaperit. Tämän päätöksen asiakas teki itse, kuten kaikki muutkin sijoitusvarallisuuttaan koskevat päätökset, koska asiakas ei halunnut laatia pankin kanssa varsinaista sijoituskonsultointia tai täyden valtakirjan omaisuudenhoitoa koskevia sopimuksia. Pankki katsookin, että asiakkaan vaatimus siitä, että pankin tulisi korvata tälle joukkolainan arvonlaskusta realisoituneet tappiot, on täysin vailla perusteita.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Pankin toimihenkilön asiakkaalle 29.8.2006 lähettämä sähköposti, jossa toimihenkilö esittää asiakkaalle sijoitusehdotuksensa 350.000 euron varallisuudelle. Viestissä varat on ehdotettu sijoitettavan kolmeen eri tuotteeseen, joista käsiteltävänä olevaan strukturoituun joukkolainaan 100.000 euroa. Tuotteesta on mainittu seuraavaa:
· luottoluokitus korkein mahdollinen eli AAA (sama kuin Suomen valtiolla)
· täysin uuden tyyppinen sijoitustuote, jonka kehittänyt ulkomainen pankki
· sijoituskohteena vähintään luottoluokituksen BBB- saaneet yrityslainat USA:ssa ja Euroopassa
· mahdollisuus saada pääomat takaisin korkoineen koko 10 vuoden ajalta n. 5 vuoden päästä
· tuottotaso nyt n. 5 % (3 kk euribor -korko lisättynä 2 %:lla)
· Sijoitusmääräehdotus: 100.000 eur

- Asiakkaan 30.8.2006 lähettämä sähköpostivastaus edelliseen viestiin. Sähköpostin sisältö löytyy edellä pankin vastauksesta.

- Liikkeeseenlaskijana toimineen ulkomaisen pankin rekisteröintidokumentti joukkolainaohjelmasta, jonka osana oli asiakkaan hankkima strukturoitu joukkolaina. Asiakirja on päivätty 14.9.2007.

- Edellä mainitun joukkolainaohjelman toisen joukkolainan markkinointiesite, joka on päivätty 18.9.2007.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiassa on kyse siitä, onko pankki vastuussa asiakkaalle strukturoidusta joukkolainasta aiheutuneesta vahingosta.

Asiakas on hankkinut elo-syyskuun vaihteessa 2006 pankin suosittelemana strukturoitua joukkolainaa 70.000 eurolla. Asiakas keskusteli keväällä 2008 sijoituksen tilanteesta pankin toimihenkilön kanssa. Vuoden 2008 loppupuolella asiakas sai joukkolainasta 5.294,94 euron suorituksen ja menetti lopun pääoman. Asiakas menetti siten joukkolainan pääomasta 64.705,06 euroa.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttyminen tuotetta markkinoitaessa. Arvioitavaksi tulee myös se, mikä oli pankin toimihenkilön ja asiakkaan välisen keskustelun sisältö keväällä 2008 ja sen vaikutus mahdolliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Myyntihetken tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (522/1998). Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on myös Rahoitustarkastuksen (nykyään Finanssivalvonta) ohjeessa 201.7, joka koski sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja.

Ostohetkellä voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan:

”Arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.”

Saman lain 4 luvun 1 §:n mukaan:

”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.”

Lain 4 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan:

”Arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.”

Myyntihetkellä voimassa olleen Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 kohdan 5.1.4 Tiedonantovelvollisuus mukaan:

”Välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä.”

Perustelut

Asiakas on väittänyt, että pankki antoi hänelle virheellistä tietoa joukkolainan riskeistä sitä hänelle markkinoitaessa. Pankin mukaan se toimi asiassa huolellisesti, alaa koskevan sääntelyn mukaisesti. Pankki on esittänyt kertoneensa asiakkaalle tuotteen luottoluokituksen, joka oli AAA. Sen lisäksi pankin mukaan asiakkaalle kerrottiin myös kyseessä olevan täysin uudentyyppisen sijoitustuotteen ja ettei kyseisellä tuotteella ole pääomaturvaa. Asiakkaalle 29.8.2006 lähetetyssä sähköpostissa mainitaan riskien osalta vain tuotteen luottoluokitus ja että sijoituskohteena olivat vähintään luottoluokituksen BBB- saaneet yrityslainat USA:ssa ja Euroopassa.

Asiassa on riidatonta, että asiakas kysyi neuvoa sijoitusalalla työskentelevältä pojaltaan pankin esittämän tarjouksen perusteella. Asiakkaan mukaan hänen poikansa ei kuitenkaan antanut neuvoja asiassa mahdollisiin riitaisuuksiin vedoten. Lautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että asiakkaan poika olisi tutustunut tuotteeseen ja antanut sen hankinnasta neuvoja asiakkaalle. Lautakunta katsoo kuitenkin, että vaikka asiakkaan poika olisi tutustunut pankin toimittamaan joukkolainaa koskevaan materiaaliin ja antanut sen perusteella joukkolainan hankintaa koskevia neuvoja asiakkaalle, sillä ei olisi ollut vaikutusta lautakunnan ratkaisuun.

Arvopaperilautakunta toteaa, että asiassa ei ole esitetty, että asiakkaalle olisi annettu tietoa joukkolainaan liittyvistä riskeistä muutoin kuin luottoluokituksen osalta. Lisäksi lautakunta toteaa, että pankin olisi pitänyt esitellä tuotteeseen liittyvät riskit erityisen huolellisesti, koska kyseessä oli pankin mukaan täysin uudentyyppinen tuote. Lautakunta toteaa vielä, että asiakkaalle ei esitetty joukkolainan virallista markkinointiesitettä eikä pankki ole pystynyt toimittamaan Arvopaperilautakunnalle mitään joukkolainaan liittyviä asiakirjoja, jotka olivat voimassa tuotteen myyntihetkellä.

Edellä mainittu huomioon ottaen Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole antanut asiakkaalle riittäviä tietoja joukkolainan riskeistä ja siten pankin markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Asiakas ja pankin toimihenkilö keskustelivat keväällä 2008 joukkolainasta. Pankin mukaan toimihenkilö suositti tuotteen myyntiä, mikäli se saavuttaisi tietyn tason, jonka tuote myöhemmin saavuttikin. Asiakkaan mukaan toimihenkilö ei suosittanut joukkolainan myyntiä. Lautakunta katsoo, että asiakkaan ja pankin käsitys keskustelun sisällöstä eroavat toisistaan eikä lautakunnan käytettävissä olevin keinoin ole asiaan saatavissa lisäselvitystä.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on lautakunnan käytettävissä olevien tietojen perusteella toiminut tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen sääntelyn vastaisesti.

Arvopaperilautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle joukkolainan pääoman menetyksestä aiheutuneena vahinkona asiakkaan vaatimuksen mukaisesti 64.705 euroa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat varapuheenjohtaja Repo sekä jäsenet Kajala, Norros ja Sario. Sihtee­rinä toimi Heino.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA