Haku

APL 605/02

Tulosta

Asianumero: APL 605/02 (2002)

Kategoria: Arvopaperinvälitystoiminta

Ratkaisu annettu: 26.08.2002

Osakkeiden ostotoimeksianto arvo-osuuksien kirjautumisvirhe perusteettoman edun palautusvaade

Asiakas teki 1.7.1999 ostotoimeksiannon 130 kappaleesta Perlos Oyj:n osakkeita. Toimeksiannon hän teki pankin konttorissa. Pankin virheestä johtuen asiakkaan arvo-osuustilille kirjautuikin 230 kappaletta Perlos Oyj:n osakkeita 130 kappaleen sijaan. Näistä ylimääräisistä 100 osakkeesta oli tehty samana päivänä toisen asiakkaan toimesta ostotoimeksianto, mutta virheen takia kyseisen toimeksiannon tekijä ei saanut osakkeita arvo-osuustililleen, vaan ne kirjautuivat asiakkaan tilille. Kauppahinta kuitenkin veloitettiin toisen toimeksiantajan tililtä. Valituksen tehnyt asiakas ei missään vaiheessa huomannut tarkistaa tilannetta hänelle tulleista ostolaskelmista. Sittemmin asiakas oli myynyt useassa eri erässä kyseiset osakkeet täysin tietämättömänä tapahtuneesta virheestä. Osakkeita vaille jäänyt toimeksiantaja kuitenkin huomasi sattuneen virheen, minkä jälkeen pankki alkoi periä maksua ylimääräisistä osakkeista asiakkaalta. Asiakas pyysi Arvopaperilautakuntaa selvittämään asiaa ja sitä, toimiko pankki hänen tapauksessaan oikein.

Pankin näkemyksen mukaan kysymyksessä ei ole arvo-osuuksien kirjaamisvirhe eikä tapaukseen tule ensinkään soveltaa em. ajankohtana voimassa olleita arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n säännöksiä arvo-osuusrekisterin pitäjän ankarasta vastuusta.

Virhe ei ollut tapahtunut arvo-osuuksien tilikirjauksessa, vaan järjestelmässä, jossa pankille annetut arvopaperitoimeksiannot käsiteltiin. Kyseessä oli vanha ja jo vuoden 1999 lopulla käytöstä poistettu sovellus. Vanhassa toimeksiantojärjestelmässä saattoi joskus esiintyä häiriöitä, minkä takia edellisen asiakkaan tiedot jäivät käyttöliittymään. Näin on käynyt pankin tutkimuksen mukaan juuri tässä tapauksessa.

Asiakkaan ostotoimeksianto 130 kpl Perlos Oyj:tä päivän kurssiin tallennettiin järjestelmään 01.07.1999 klo 9.39 numerolla 1078-18410. Samana päivänä klo 11.05 oltiin tallentamassa ostotoimeksiantoa numero 1078-18415 Perlos Oyj:ta 100 kpl rajahintaan 15,00 euroa toiselle asiakkaalle, mutta ilmiselvästi läpikäymättä kaikkia järjestelmään tallentuvia tietoja, koskapa tähänkin toimeksiantoon tallentuivat asiakkaan tiedot (nimi, osoite, henkilötunnus ja arvo-osuustilinumero). Toisen asiakkaan tietojen osalta järjestelmä tallensi oikein vain oston veloitustilin.

Tämänkaltainen valitettava ja harvinaislaatuinen virhe olisi ollut estettävissä pankin mukaan paitsi toimeksiannon vastaanottaneen pankin toimihenkilön valppaudella, myös luontevimmin siten, että jälkimmäisen ostomääräyksen antanut asiakas olisi tarkistanut antamansa toimeksiannon henkilötiedot ennen ostomääräyksen allekirjoittamista, josta hän on myös saanut jäljennöksen itselleen. Nyt virhe oli tullut ilmi valitettavasti vasta loppuvuodesta 2001, jolloin toimeksiannon allekirjoittaja reagoi rahatililtään 06.07.1999 tapahtuneeseen oston veloitukseen.

Tässä tapauksessa pankki ei usko asiakkaan toiminnan vilpittömyyteen. Pankin mukaan asiakas on vältellyt pankin yhteydenottopyyntöä tapahtuman selvittämiseksi. Pankin mukaan asiakkaan arvopaperikauppa on ollut niin vähäistä, että hänen on täytynyt havaita virhe jo tuoreeltaan. Asiakkaalle oli avattu arvo-osuustili 21.10.1998 eli päivänä, jolloin Soneran vuoden 1998 osakemyynti alkoi. Vuoden 1999 aikana asiakas oli antanut pörssitoimeksiantoja viiden eri yhtiön osakkeista ja osallistunut kolmeen listautumisantiin. Ostoja, myyntejä ja osakeantimerkintöjä oli yhteensä koko vuoden ollut aikana vain kymmenkunta. Perloksen yleisömyyntiin osallistuminen kesäkuussa ja sitä seurannut ostotoimeksianto pankin konttorissa heinäkuun 1 päivänä ajoittuvat “pitkähköön hiljaiseen“ kauteen. Edellinen tapahtuma oli ollut osallistuminen 26.3. keskeytettyyn listautumisantiin ja seuraava 9.8. oli annettu pörssitoimeksianto.

Asiakkaan selostukseen Arvopaperilautakunnalle siitä, ettei hän missään vaiheessa huomannut tarkistaa kotiinsa tulleista ostolaskelmista kauppahinnan veloittamista toisen toimeksiantajan tililtä, pankki toteaa, ettei tällaisen seikan tarkistamista sijoittajalta voida erityisesti edellyttääkään, mutta pankin näkemyksen mukaan asiakkaan huomion olisi pitänyt herättää se eriskummallisuus, että hän vastaanotti kaksi erillistä ostolaskelmaa kahtena eri postilähetyksenä. Hänhän oli antanut pankille vain yhden toimeksiannon. Laskelmissa oli myös muunlaisia eroja kuin vain oston veloitustilin numero. Lisäksi tilinumeroa havahduttavampana tietona pankin mukaan sijoittaja yleensä tarkistaa edes ostettujen arvopapereiden kappalemäärän. Ostolaskelmissa muita toisistaan poikkeavia tunnistetietoja olivat toimeksiantonumero ja enimmäishinta.

Edellä mainitun lisäksi pankki toteaa, että asiakas jättää kokonaan mainitsematta, että pankin lähettämänä kotiin tuli em. ostolaskelmien lisäksi arvopaperiote heinäkuun tilitapahtumista. Arvopaperiote on arvo-osuustililain 24 §:n mukainen tili-ilmoitus, jolla arvo-osuustilin kirjaustapahtumat raportoidaan asiakkaalle. Perlos Oyj:n osakkeiden ostot 01.07.1999, jotka näkyivät arvopaperiotteella kahtena erillisenä pörssikauppana, ovat ainoa raportoinnin kohde ja arvo-osuustililain mukaisen tili-ilmoituksen generoiva tilikirjaus. Pankin kanta on, että viimeistään elokuun alkupäivinä 1999, jolloin asiakas sai pankin lähettämän arvopaperiotteen, hän tuli tietoiseksi tapahtuneesta virheestä.

Pankin mielestä asiakkaan pidättäytyvä ja muusta arvopaperikaupan rytmistä poikkeava käyttäytyminen Perloksen osakkeiden myynnissä indikoi uskomusta siihen, ettei virhe ajan kulumisen myötä lainkaan paljastuisi. Yhteensä 300 osakkeen myynti on tapahtunut neljässä erässä siten, että asiakas myi kolmessa 50 osakkeen erässä 150 osaketta kevään 2000 aikana ja loput 150 osaketta yhtenä eränä vasta 26.10.2001. Kevään 2000 myynnit on tehty 43 euron kurssitasoon. Pankin mielestä on erikoista. miksi asiakas “malttoi” jättää loppujen osakkeiden myymisen ajankohtaan, jolloin kurssi oli laskenut jo 11 euroon?

Edellä kerrotuilla perusteilla pankin mielestä on selvää, että asiakas sai perusteetonta etua pankin kustannuksella. Asiakas on myynyt osakkeet, joita hän ei ole maksanut ja joista hän on saanut nostaa osingot kahdesti sekä keväällä 2000 että 2001. Myynneistä asiakkaalle on syntynyt joka tapauksessa luovutusvoittoa, mutta luovutusvoiton verotettava määrähän riippuu siitä, mitä hän on ilmoittanut kyseisten 100 osakkeen osalta hankintamenona.

Koska pankki on palauttanut osakkeiden ostohinnan 1.525,22 euroa sille toiselle asiakkaalleen, jonka tililtä asiakkaan nimiin ostetut osakkeet aikanaan veloitettiin, on pankille syntynyt vastaavan suuruinen saatava asiakkaalta. Koska virhe on varsin erikoislaatuinen, on sen korjaamistapaakin pankissa tarkoin harkittu. Esittäessään virheen korjaamisesta juuri tällä ja sinänsä yksinkertaisella tavalla, pankki on ottanut huomioon myös asiakkaan edun.

Asiakkaan näkemyksen mukaan ei ole yllättävä, ettei pankki usko asiakkaan vilpittömyyteen, koska se kävi ilmi hänen ensimmäisessä yhteydenotossa pankkiin asiassa. Sen sijaan pankin näkemys asian välttelystä herättää asiakkaassa kummastusta. Virhe tuli ilmi pankin mukaan loppuvuodesta 2001, mutta asiakkaalle tulleen yhteydenottopyynnön kirjauspäivä oli vasta tiistai 29.01.2002.

Asiakas toteaa, että koko alkuvuosi 2002 oli hänelle kiireellistä aikaa. Kiireestä johtuen asiakas oli ottanut yhteyttä pankkiin vasta kahden viikon kuluttua kirjeen saapumisesta, mutta tällöin ei hän ei tavoittanut asiaa hoitanutta toimihenkilöä puhelimitse. Hän oli tavoittanut pankin toimihenkilön kuitenkin jo seuraavalla viikolla, jolloin tapahtunut pankin virhe hänelle ensimmäisen kerran ilmeni. Saman viikon perjantaina 22.02.2002 asiakas sai virheestä tiedon myös postitse.

Koska kyseessä oli pankin virhe ja asiakas ei ollut sitä aiemmin huomannut, hän halusi selvittää toimiiko pankki asiassa oikein. Asiakas oli ottanut yhteyttä eri tahoihin, jotka neuvoivat ottamaan edelleen yhteyttä myöhemmin maaliskuussa 18.3.2002 perustettavaan Arvopaperilautakuntaan. Tämänkään jälkeen asian käsittely ei ole riippunut asiakkaasta, eikä hän siis voi hyväksyä pankin väitettä asian välttelystä ja pidättyvästä käyttäytymisestä.

Kesällä 1999 asiakas oli töissä sillä kyseisellä paikkakunnalla, jonka konttorissa hän oli tehnyt kyseisen ostotoimeksiannon pankkiin. Asiakkaalle lähetetyt ostolaskelmat ja arvopaperiote heinäkuun tilitapahtumista tulivat kuitenkin sen hetkiseen toisen paikkakunnan osoitteeseen. Jälkikäteen arvioitaessa asiakas toteaa, ettei hän ehkä ollut riittävän huolellinen, koska kyseinen virhe jäi häneltä huomaamatta. Toisaalta, kuten pankkikin on todennut, virhe oli erikoislaatuinen, joten asiakas ei perustellusti osannut edes virhettä niissä epäillä. Se seikka, että asiakas saa kotiinsa kaksi eri ostolaskelmaa yhdestä toimeksiannosta ei ole eriskummallista; esimerkiksi ostolaskelmat eri pankkipäivinä toteutuneista saman toimeksiannon ostoista tulevat myös asiakkaan kotiin eri päivinä.

Edellä mainitun lisäksi asiakas toteaa rytmistä poikkeavaan arvopaperikauppaan Perlos Oyj:n osakkeilla indikoi pankin mukaan asiakkaan epärehellisyyttä. Asiakkaan mielestä väite on perusteeton, asiaan kuulumaton ja suorastaan “kaukaa haettu”. Näin jälkiviisaana voi helposti kysyä, miksi hän ei myynyt kaikkia sijoituksiaan osakekurssien ollessa korkealla. Miksi hän siis “malttoi” olla myymättä Perlos Oyj:n loppuja osakkeita? Asiakas toteaa, että opiskelijoilla on tietty tuloraja vuodessa, jonka jälkeen maksettua opintotukea aletaan takaisinperiä takautuvasti. Vuonna 1999 kyseinen raja tuli hänen osaltaan juuri ja juuri ylitettyä, vaikka hän malttoi pidättäytyä silloin “turhilta” tuntuneilta osakkeiden myynneiltä. Kuten asiakas toteaa, näin jälkikäteen on helppo tuomita tyhmyytenä silloinen toiminta, sillä menetetty opintotuki olisi korvautunut sijoituksista saadulla paremmalla hinnalla. Asiakas toteaa nyt kaikkien tietävän, markkinatilanne on sen jälkeen muuttunut radikaalisti ja asiakas on jokseenkin tyytyväinen, että sai Perlos Oyj:n osakkeista myöhemmin myydessään niinkin hyvän hinnan kuin 11 euroa osakkeelta. Kyseinen omaisuudenhoitopolitiikka ei siis liity millään tavalla sattuneeseen virheeseen, eikä se indikoi muusta kuin huonosta onnistumista osakemarkkinoilla.

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siitä, toimiiko pankki oikein vaatiessaan asiakasta maksamaan ylimääräisten Perlos Oyj:n 100 osakkeen ostohinnan takaisin.

Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan asiakas on tapauksessa saanut taloudellista etua, joka on perusteetonta siitä syystä, ettei asiakkaalla ja pankilla ole ollut tapauksessa sopimussuhdetta kyseisten ylimääräisten osakkeiden merkitsemisen perusteeksi. Tämän lisäksi, asiakkaan saama etu on tapahtunut pankin kustannuksella eli tapauksessa on olemassa suorituksen ja hyötymisen välinen syy –yhteys.

Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan, vaikka virhe onkin tapahtunut pankin järjestelmistä syntyneen virheen seurauksena, ei sillä ole merkitystä, koska dokumentaation ja saadun selvityksen perusteella on osoitettu arvo-osuuksien tulleen asiakkaan arvo-osuustilille perusteettomasti. Asiassa ei myöskään ole merkitystä sillä, onko asiakas on ollut ns. hyvässä uskossa.

Tapauksessa tapahtuneen virheen ja asiakkaalle saatetun tiedon välissä on kulunut melko pitkä aika. Virhe on tapahtunut 1.7.1999 tehdyn toimeksiannon yhteydessä. Pankki on saanut tapahtuneesta tiedon vasta loppuvuonna 2001, jolloin toimeksiannon oikea antaja oli reagoinut asiaan. Asiakkaalle pankki on tapahtuneesta toimittanut tiedon 29.01.2002 kirjeellä. Vaikka asiakkaan ja pankin välisessä arvopapereiden säilytystä koskevissa yleisissä ehdoissa 1.6.1999 asiakkaalle ei ole määrätty erikseen velvollisuutta tarkistaa arvo-osuustilille tehtyjen kirjausten oikeansisältöisyyttä, Arvopaperilautakunnan mielestä tietynasteinen huolellisuusvelvoite kyseisen tyyppisissä asioissa voidaan kuitenkin katsoa olevan kaikilla arvo-osuuksia omistavilla tahoilla.

Arvopaperilautakunnan näkemys on, että vaikka tapaus on seurausta pankin järjestelmistä syntyneestä virheestä ja vaikka pankin tekemä ilmoitus asiassa on kestänyt objektiivisesti arvioiden melko pitkään, ja vaikka pankki on asiantuntija edellä kerrotussa toiminnassa, joka vastaa arvo-osuustileistä annetun lain nojalla kaikista kirjauksen oikeusvaikutuksista ja joka olisi kyseisen lain 21 §:n nojalla voinut riittävällä huolellisuudella korjata kyseisen merkinnän heti virheellisen kirjauksen jälkeen, asiakas on kuitenkin saanut vaaditun summan perusteettomasti ja hän on kokonaisuutena jäänyt voitolle Perloksen osakkeiden kaupassa.

Edellä mainituilla perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo, että perusteettoman edun palautus on suoritettava pankille täysimääräisenä pankin vaatimuksen mukaisesti 1.525,22 euroa. Arvopaperilautakunta on ratkaisusuosituksessaan ottanut huomioon myös se, että asiakas on ajankulumisen myötä myynyt viimeisen osake-erän tappiolla. Olennaista asiassa on kuitenkin se, että hän on kokonaisuutena jäänyt Perloksen osakekaupoissaan voitolle, mistä syystä Arvopaperilautakunta ei katso asiassa olevan perusteita edes perusteettoman edun palauttamisen kohtuullistamiselle. Arvopaperilautakunta suosittelee kuitenkin, että pankki neuvottelee asiakkaan kanssa asiassa kohtuullisen takaisinmaksuaikataulun.

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen, Teperi ja Tuokko. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

 

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

 

 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia