Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas on yksityispankin asiakas. Hän on solminut pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 8.2.2006 ja 1.3.2007. Asiakkaalle oli laadittu 21.2.2006 päivätty sijoitussuunnitelma, jonka toimenpide-ehdotuksissa on mainittu yhtenä vaihtoehtona CDO-laina. Asiakkaan yhteyshenkilö esitteli CDO-lainaa ja antoi asiakkaalle tuotteen markkinointiesitteen tapaamisessa 13.6.2006. Tapaamisen päätteeksi asiakas päätti sijoittaa jälkimarkkinoilla CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon 10.203,50 euroa (laina A, nimellisarvo 10.000 euroa). Lisäksi asiakas on 12.10.2007 päättänyt sijoittaa CDO-lainan toisen liikkeeseenlaskusarjan korkeimpaan riskitasoon 5.000 euroa (laina B).

Laina A menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Sijoituksesta oli kertynyt tuottoja yhteensä 1.981,28 euroa. Asiakas luopui laina B:hen tekemästään sijoituksesta jälkimarkkinoilla 26.10.2009. Myyntihinta oli 3.284,00 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

Asiakas vaati pankkia korvaamaan laina A:han sijoitettujen varojen menettämisen. Asiakas oli tehnyt sijoituksen yhteyshenkilönsä suosituksesta. Keskusteluissa asiakas oli todennut haluavansa sijoittaa nämä varat riskittömästi. Hän käy myös osakekauppaa, minkä vuoksi hän oli halunnut, että tämä osa varallisuudesta sijoitetaan pääomaturvattuun kohteeseen. Tämän pohjalta yhteyshenkilö oli suositellut asiakkaalle laina A:ta.

Asiakas oli ottanut yhteyttä sijoitusneuvojaansa maaliskuussa 2009, kun sijoituksen arvo oli laskenut merkittävästi. Asiakkaalle vakuutettiin, ettei tilanne huonone, joten hän ei ryhtynyt purkamaan sijoitusta. Sijoitus menetti arvonsa kesällä 2009.

Reklamaatioon antamassaan vastauksessa pankki toteaa, että asiakkaan yhteyshenkilö oli yhteistyössä laaditun sijoitussuunnitelman perusteella suositellut asiakkaalle tilillä olevien varojen sijoittamista laina A:han. Sijoitusta tehtäessä kesäkuussa 2006 yhteyshenkilö oli tuonut esille tuotteen kolme riskitasoa, joista asiakas on valinnut keskimmäisen. Lainaan sisältyvän riskin vastapainoksi asiakas on saanut korkeaa kuponkituottoa, 3 kk euribor + 3,50 %. Talletuskorkojen ollessa alhaisella tasolla asiakas oli halunnut sijoituskohteeltaan parempaa tuottoa.

Yhteyshenkilö oli kertonut asiakkaalle joukkolainojen ominaisuuksista, rakenteesta ja riskeistä. Riskejä on kuvattu myös asiakkaan saamissa esitteissä, joissa on todettu, mistä täydelliset lainaehdot ovat olleet saatavissa. Riskien kuvaus on perustunut tuolloin olemassa olleeseen tietoon. Tulevaisuuden tapahtumia kuten finanssikriisiä vaikutuksineen ei voitu ennakoida.

Yhteyshenkilö oli painottanut CDO-joukkolainojen olevan ”osta ja pidä” –sijoituksia niiden jälkimarkkinahinnan vaihtelun vuoksi. Sekä lainan A että B arvostushinnat laskivat syksyllä 2007, kun yrityslainojen riskilisät nousivat. Tuolloin kummassakaan lainassa ei ollut tapahtunut luottovastuutapahtumia. Finanssikriisin ja sen syvyyden ja vaikutusten arviointi ei ollut mahdollista. Vuonna 2008 vallinnut markkinatilanne oli hyvin poikkeuksellinen. Oli yllätys, että ensimmäiset konkurssit tässä kriisissä kohdistuivat juuri rahoitussektoriin, jossa yhtiöillä on korkeat luottoluokitukset. Esimerkiksi laina A:n viitesalkussa olleiden amerikkalaisten asuntoluottolaitosten luottoluokitukset olivat korkealla tasolla vielä luottovastuutapahtuman sattuessa.

Asiakas on säännöllisissä tapaamisissa käynyt yhteyshenkilönsä kanssa läpi kaikki sijoitussalkussaan olevat instrumentit ja niiden markkina-arvot. Laina A:n markkina-arvon muutoksesta keskusteltaessa yhteyshenkilö on kertonut, ettei luottovastuutapahtumia ollut syksyyn 2008 mennessä sattunut, vaan silloinen markkina-arvon muutos johtui yleisestä markkinatilanteesta. Myyntisuositusta ei annettu, koska markkina-arvon muutos tapahtui ensimmäisen kerran heinäkuussa 2007, mutta ensimmäiset luottovastuutapahtumat sattuivat vasta syyskuussa 2008. Korkeaa korkotuottoa maksettiin täydelle nimellispääomalle aina vuoden 2008 loppuun saakka. Markkina-arvon muutos oli ilmennyt myös asiakkaalle kolmen kuukauden välein lähetetyistä omaisuusraporteista.

Pankki katsoo, että asiakkaalle annettu sijoitusneuvonta on ollut asianmukaista, ja suositukset sijoittaa CDO-lainoihin ovat olleet tuolloiseen markkinatilanteeseen nähden sopivia. CDO-laina oli osa kokonaisuutta salkun hajautuksen periaatteita noudattaen, ja sen tarkoituksena oli nostaa korkosijoitusten tuottopotentiaalia. CDO-lainoja ei ole missään vaiheessa markkinoitu pääomaturvattuna, ja riski pääoman menettämisestä on tuotu esille. Pankki ei katso olevansa korvausvelvollinen.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas viittaa lautakunnan aiempaan ratkaisukäytäntöön ja vaatii pankilta 10.000 euron korvausta laina A:han sijoittamisesta aiheutuneesta menetyksestä.

Asiakas on eläkkeellä oleva metsäinsinööri. Hän sijoitti CDO-joukkolainaan kesällä 2006 sijoitusneuvojansa suosituksesta. Pankilla tulee olla vastuu tuotteidensa markkinoinnista, suosittamisesta asiakkaalle ja valvonnasta eri markkinatilanteissa.

Asiakas katsoo, että joukkolainat olivat monimutkaisia sijoituskohteita, eivätkä pankin edustajat pystyneet antamaan riittäviä tietoja tuotteen riskeistä ja taustoista. Asiakas oli saanut sen käsityksen, että vaikka pääoma ei ollut täysin turvattu, se olisi aktiivisessa seurannassa täysin hallittavissa. Oli nimenomaan sovittu, että sijoitusten kulkua seurataan, ja niin asiakas osaltaan tekikin. Pankista vakuutettiin asian olevan hallinnassa. Näin ei kuitenkaan ollut.

Asiakas oli usein tekemisissä pankin edustajien kanssa. Noin vuoden kuluttua CDO-joukkolainan pääoma alkoi hiipua, ja asiakas ehdotti lainan myyntiä. Tuolloin hän olisi saanut laina A:sta 8.000 euroa. Häntä kuitenkin kehotettiin malttiin, ja asia jäi pankin asiantuntijoilta hoitamatta. Asiakas on yllättynyt, miksi pankin edustaja ei suorittanut ko. myyntitehtävää. Jos asiakkaan antama toimeksi­anto olisi otettu huomioon, tappio olisi ollut vain 2.000 euroa. Pankin edustaja ei kuitenkaan ottanut toimeksiantoa vastaan vaan kehotti odottamaan, koska pankin näkemyksen mukaan CDO-laina ei tulisi nollaantumaan.

Kun sijoituksen pääoma alkoi laskea, asiakas oli jälleen kerran neuvotellut pankin edustajan kanssa. Edustaja oli esittänyt, että jos pankki korvaisi tappion, pääomasta tulisi vähentää maksetut korot. Tämä olisi asiakkaalle sopinut, mutta tilisiirto jäi tekemättä. Vastuu tappiosta ei voi olla yksin asiakkaalla.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki viittaa reklamaatioon antamaansa vastaukseen ja toteaa, että asiakkaan yhteyshenkilö on sijoitussuunnitelmassa arvioinut asiakkaan seuraavan aktiivisesti osakemarkkinoita ja tuntevan hyvin osakesijoittamisen riskit. Asiakas on asettanut tavoitteekseen omaisuuden kasvattamisen ja hyvän vuosituoton maltillisella riskillä. Tämän vuoksi asiakkaalle on 21.2.2006 päivätyssä sijoitussuunnitelmassa esitetty yhdistelmästrategiaa, jossa osakesijoitusten osuus on 50–60 % ja korkosijoitusten osuus 40–50 % markkinatilanteesta riippuen. Asiakkaan kohdalla tämä on tarkoittanut sitä, että salkun osakepainoa on lähdetty maltillisesti vähentämään ja pitkien korkosijoitusten osuutta lisäämään paremman hajautuksen saavuttamiseksi. Sijoitussuunnitelmassa on ehdotettu CDO-joukkolainaa yhtenä vaihtoehtona pitkien korkosijoitusten osuuden lisäämiseksi.

Seuraavassa tapaamisessa 13.6.2006 yhteyshenkilö on esitellyt CDO-joukkolainat asiakkaalle, ja asiakas on saanut tuotteen markkinointiesitteen. Esitteessä on eri kohdin kerrottu, että velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osin tai kokonaan. Ennustamattoman finanssikriisin myötä tämä mahdollisuus valitettavasti sittemmin konkretisoitui.

Yhteyshenkilön käsityksen mukaan asiakas teki sijoituspäätöksensä lainan korkean kuponkituoton vuoksi. Pankki toteutti toimeksiannon ostamalla lainaerän jälkimarkkinoilta kurssiin 102,35 %.

Väite myyntitoimeksiannon antamisesta

Asiakas on kertonut ehdottaneensa CDO-lainan myyntiä 2.000 euron tappiolla, jolloin hän olisi saanut lainasta 8.000 euroa. Hän on ollut usein tekemisissä pankin edustajien kanssa. Asiakkaan yhteyshenkilö on laatinut lyhyet muistiinpanot koko asiakassuhteen ajalta sekä tapaamisista että puheluista. Yhteyshenkilö on todennut, ettei hänellä ole sellaista muistikuvaa, että asiakas olisi halunnut myydä CDO-lainan. Muistiinpanot on toimitettu Arvopaperilautakunnalle.

Laina A:n arvonkehityksen perusteella voi todeta, että asiakkaan sijoituksen markkina-arvo on ollut 27.8.2007 pidetyn asiakastapaamisen aikaan 8.300 euroa. Yhteyshenkilön muistiinpanojen mukaan tuolloin keskusteltiin muista sijoituskohteista ja lahjoituksista lapsille. Asiakas palasi näihin osake- ja indeksilainasijoituksiin puhelimitse 30.8.2007. CDO-sijoituksen markkina-arvo on laskenut asiakkaan kuvaamalle 8.000 euron tasolle lokakuun 2007 aikana. Tämä arvo näkyy 31.10.2007 päivätyssä omaisuusraportissa. Lainan myynnistä ei kuitenkaan ole tuolloinkaan ollut keskustelua. Yhteyshenkilön ainoa muistiinpanomerkintä koskee puhelinkeskustelussa 12.10.2007 annettua toimeksiantoa ostaa laina B:tä. Tallennetta tästä keskustelusta ei yrityksistä huolimatta ole löydetty.

31.12.2007 ja 31.3.2008 päivätyissä omaisuusraporteissa CDO-lainan arvo oli entisestään alentunut. Seuraavan kerran sijoituksia on tarkasteltu 22.5.2008 pidetyssä tapaamisessa. Yhteyshenkilön muistikuvan mukaan mitkään toimenpiteet eivät silloin olleet puheenaiheena. Muistiinpanojen mukaan asiakas oli esittänyt ajatuksen ”kaiken myymisestä” tapaamisessa 27.4.2009, jolloin laina A:n markkina-arvo oli enää 13 euroa.

Pankki kiistää saaneensa asiakkaalta toimeksiannon myydä laina A. Pankki ei kieltäydy vastaanottamasta asianmukaisesti annettuja toimeksiantoja. Toimeksiannot annetaan joko nauhoitetussa puhelinkeskustelussa tai kirjallisesti (esimerkkinä asiakasmuistio tapaamisesta 13.6.2006). Pelkästään tapaamisissa ilmaistut mielipiteet ja ajatukset eivät generoi toimeksiantoa pankille. Jos asiakas tiedustelee, kannattaako sijoituskohde myydä, ja hänelle vastataan, että pankin mielestä ei kannata, kyseessä on suositus. Asiakkaan on valittava, noudattaako hän suositusta vai ei. Ilman selvää toimeksiantoa pankki ei voi toimia.

Asiakas on saanut tietoa sijoituksistaan tapaamisissa ja omaisuusraporteista. Jos asiakas on käsittänyt antaneensa jossain tapaamisessa pankille myyntitoimeksiannon, jota pankki ei ole toteuttanut, asiakas on velvollinen reagoimaan asiaan heti laiminlyönnin havaittuaan eikä vuosia myöhemmin. Asiakas ei kuitenkaan ole missään vaiheessa 31.10.2007 jälkeen reagoinut laina A:sta saamiinsa tietoihin. Hän on lokakuussa 2007 hankkinut 5.000 eurolla laina B:tä, vaikka hän oli jo elokuussa 2007 saanut tiedon laina A:n markkina-arvon alentumisesta 8.300 euroon. Laina B:n hankkiminen ei sovi yhteen sen väitteen kanssa, että asiakas olisi halunnut myydä laina A:han tehdyn sijoituksensa kun sen arvo oli laskenut 8.000 euroon. Pankki pitää väitettä myyntitoimeksiannon antamisesta epäuskottavana.

Pankki katsoo täyttäneensä velvoitteensa asiakasta kohtaan huolellisesti. Laina A:ta koskevaa myyntitoimeksiantoa ei ollut annettu. Pankki ei ole asiassa korvausvelvollinen.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- 8.2.2006 päivätty varallisuudenhoitosopimus, jonka osapuolena on asiakas, ja muuna osallisena on mainittu hänen puolisonsa. Sopimuksen sisältönä on sijoitussuunnitelman laatiminen, vuosineuvottelu, sijoituskonsultointia 3 kertaa vuodessa ja mm. omaisuusraportti neljästi vuodessa.

Sopimusehtojen kohdan 1.1 mukaan yhteyshenkilö informoi asiakasta varojen sijoittamisessa. Pankki ei tee päätöksiä asiakkaan puolesta, vaan päätökset tekee kaikilta osin asiakas.

- 1.3.2007 päivätty varallisuudenhoitosopimus, joka nyt kyseessä olevilta osiltaan vastaa vuoden 2006 sopimusta.

- 21.2.2006 päivätty sijoitussuunnitelma, jossa todetaan mm., että asiakkaan ja hänen puolisonsa säännölliset tulot muodostuvat eläketuloista. Heidän kokonaissijoitusvarallisuutensa määrä on 187.443,00 euroa (84 % osakkeet, 16 % lyhyet korkosijoitukset). Muuna varallisuutena on omakotitalo. Varallisuus on karttunut säästämisellä. He seuraavat aktiivisesti markkinoiden kehitystä ja ovat kiinnostuneita osakesijoittamisesta.

Asiakkaan ja hänen puolisonsa nykyiset sijoitukset ovat olleet osakepainotteisia. He seuraavat osakemarkkinoita ja tuntevat hyvin osakesijoittamisen riskit. Rahastosijoitus- ja sijoitusvakuutussijoitukset ovat olleet pitkäaikaisia sijoituksia. Tavoitteena on ollut omaisuuden kasvattaminen ja hyvä vuosituotto maltillisella riskillä. Eläketulojen lisäksi osinkotulot ovat olleet säännöllistä kassavirtaa sijoitussalkusta. Asiakas haluaa pitää sijoitussalkkunsa käteisen määrän kohtuullisena lisäsijoitusten, mahdollisten matkojen tai yllättävien menojen osalta.

Yhteyshenkilö katsoo, että asiakkaan valitsema riskitaso huomioon ottaen hänen sijoitustavoitteensa ovat parhaiten saavutettavissa yhdistelmästrategialla, jossa osakesijoitusten osuus on 50–60 % ja korkosijoitusten osuus 40–50 % markkinatilanteesta riippuen. Korkosijoitusten hajauttaminen ja rahastojen tarjoamat mahdollisuudet tuovat uusia mahdollisuuksia vuotuisen tuottotason nostamiseksi. Yhteyshenkilö suosittelee asiakkaalle jakaumaa, jossa osakesijoitusten osuus on 60 %, lyhyiden korkojen osuus 15 % ja pitkien korkosijoitusten osuus 25 %.

Käytännön toimenpide-ehdotuksiin on kirjattu mm. eräiden rahasto-osuuksien vaihtaminen hedge-rahastoon tai vaihtoehtoisesti sijoittaminen CDO-lainaan. Vähäriskisenä vaihtoehtona joukkolainalla pääsee jo 4-5 % vuotuiseen tuottoon, ja korot maksetaan sijoittajalle kolmen kuukauden välein tilille.

Sijoitussuunnitelmassa on vielä todettu mm., että sijoitusvarallisuuden jakauman tarkistuksen yhteydessä on käyty läpi sijoitusinstrumentteihin kohdistuvat riskit, ja asiakas ymmärtää mitä vaikutuksia riskitekijöillä on toteutuessaan varallisuuden tuottoon ja tavoitteiden saavuttamiseen.

- joukkolainan A painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Esitteen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- asiakkaan 13.6.2006 allekirjoittama asiakasmuistio, josta ilmenee mm. toimeksianto sijoittaa 10.000–10.200 euroa lainaan A.

- 13.6.2006 päivätty myyntivahvistus, josta ilmenee lainan A hankkiminen jälkimarkkinoilta 102,035 %:n kurssiin.

- kaksitoista omaisuusraporttia ajalta 30.6.2007–31.3.3009. Raporteista ilmenee, että laina A:han tehdyn sijoituksen markkina-arvo oli 30.6.2007 9.800 euroa. 27.8.2007 ja 30.9.2007 markkina-arvo oli 8.300 euroa. 31.10.2007 se oli 8.000 euroa ja tämän jälkeisissä raporteissa selvästi alempi. 31.12.2008 sijoituksen markkina-arvo oli enää 25 euroa ja 31.3.2009 13 euroa.

- asiakkaan yhteyshenkilön muistiinpanoja ajalla 20.1.2006–12.10.2007 pidetyistä tapaamisista ja muista yhteydenotoista.

Muistiinpanojen mukaan 27.8.2007 olleen tapaamisen yhteydessä pidettiin salkkukatselmus. Yhteyshenkilö ehdotti osinkoyhtiöiden ostoa ja antoi indeksilainasta esitteen. Asiakas lupasi palata asiaan. Lisäksi oli keskusteltu lapsille lahjoittamisesta. 30.8.2007 asiakas oli soittanut ja antanut toimeksiannot osakkeiden ostamisesta ja indeksilainan merkitsemisestä. 12.10.2007 asiakkaan puoliso oli soittanut ja antanut asiakkaan puolesta toimeksiannon merkitä laina B:tä 5.000 eurolla.

Kertomansa mukaan asiakkaan yhteyshenkilö on tämän tapauksen valmisteluvaiheessa kuunnellut 30.8.2007 käydyn puhelinkeskustelun tallenteen. Hän vahvistaa, että tuolloin keskusteltiin ainoastaan osakeostojen toteuttamisesta ja indeksilainan merkinnästä, ei lainkaan CDO-lainoista. 12.10.2007 käydystä keskustelusta ei ole löydetty tallennetta.

- yhteyshenkilön muistiinpanoja ajalla 22.5.2008–5.11.2009 pidetyistä tapaamisista ja muista yhteydenotoista.

Muistiinpanojen mukaan 22.5.2008, 26.6.2008 ja 16.9.2008 pidetyissä tapaamisissa salkku oli käyty läpi, ei muutoksia. 14.1.2009 pidetyn tapaamisen yhteydessä oli käyty läpi CDO-lainan riskit ja tämänhetkinen tilanne. Seuraavan kerran CDO-lainasta oli puhetta 27.4.2009, jolloin asiakas oli heittänyt ajatuksen kaiken myymisestä. Yhteyshenkilö kysyi, onko nyt oikea aika realisoida jos sitä ei tehnyt vuosi sitten, riippuen tietysti kohteesta. Tapaamisessa 21.10.2009 käytiin läpi CDO-lainojen tilanne ja kesällä syntynyt tappio. Tapaamisen jälkeen asiakas oli jättänyt korvausvaatimuksen pankille. Laina B myytiin 65,5 %:n kurssiin 26.10.2009.

- lehtileike ja pankin mainosmateriaalia, jonka mukaan asiakkaat saavat pankista asiantuntevia neuvoja ja kilpailukykyiset hinnat.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 13.6.2006 päättänyt sijoittaa jälkimarkkinoilla 10.000 euroa uudentyyppisen joukkolainan keskimmäiseen riskitasoon (laina A) ja 12.10.2007 5.000 euroa samantyyppisen lainan korkeimpaan riskitasoon (laina B). Laina A menetti arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Laina B:hen tehdyn sijoituksen asiakas on myynyt jälkimarkkinoilla. Asiakas on vaatinut pankilta 10.000 euron korvausta laina A:n osalta. Laina B:n osalta asiakas ei ole esittänyt korvausvaatimusta.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, ettei pankki ollut pystynyt antamaan hänelle riittävästi tietoa tuotteen riskeistä ja taustoista. Asiakas katsoo myös, ettei pankin olisi tullut lainkaan suositella tuotetta hänelle. Asiakkaan mukaan sijoitusten kehityksen seuraamisesta oli erikseen sovittu. Asiakas on kirjelmissään erityisesti painottanut sitä, että hän oli antanut laina A:n osalta myyntitoimeksiannon, jota pankin edustaja ei kuitenkaan ollut ottanut vastaan.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sijoituspäätöstä tehtäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen ja pankin muun menettelyn asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Kesällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Asiakkaan iän merkitys

Asiakas on viitannut korkeaan ikäänsä ja siihen, että hän on eläkeläinen. Arvopaperilautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että asiakkaan ikä itsessään ei ole peruste tarjota tai olla tarjoamatta hänelle jotain sijoituspalvelua. Muutoinkaan lautakunta ei pidä asiakkaan ikää tai eläkkeellä olemista ratkaisevina tekijöinä nyt käsillä olevassa asiassa. Olennaista on kokonaisarvion muodostaminen siitä, onko pankki täyttänyt lain mukaiset velvoitteensa.

Pankin tiedonantovelvollisuus CDO-lainatuotteen osalta, riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa joukkolainatuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viite­salkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

CDO-tuote on mainittu asiakkaan 21.2.2006 päivätyssä sijoitussuunnitelmassa. Esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että tuotetta ja siihen liittyviä riskejä olisi jo tuolloin esitelty asiakkaalle yksityiskohtaisesti.

Asiakkaan yhteyshenkilö oli 13.6.2006 pidetyssä tapaamisessa esitellyt CDO-tuotetta suullisesti ja oli antanut asiakkaalle lainan markkinointiesitteen. Lautakunta pitää keskeisenä sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa olevassa tiivistelmässä, lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinahinnan voimakas vaihtelu ja tästä johtuva tuotteen ”osta ja pidä” –luonne on tuotu esiin. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että joukkolainan painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan viiteyhtiöiden konkurssien tai muiden luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Täsmällistä selvitystä 13.6.2006 annettujen tietojen sisällöstä ei ole. Asiakas on lautakunnalle toimittamissaan kirjelmissä todennut jääneensä esittelyn perusteella siihen käsitykseen, ettei sijoitettua pääomaa ole turvattu, mutta riskit olisivat aktiivisessa seurannassa hallittavissa ottaen huomioon mm. tuotteella olevat jälkimarkkinat.

Onko tuotteesta ja siihen liittyvistä riskeistä kerrottu riittävästi?

Asiakas on katsonut, ettei pankki ollut kyennyt antamaan hänelle riittäviä tietoja tuotteen taustoista ja riskeistä.

Yllä todetun perusteella asiakkaalla oli ennen sijoituspäätöstä ollut käytettävissään tuotteen markkinointi­esite ja tuotteesta suullisesti annetut tiedot. Selvityksestä ei ilmene, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskistä vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli ennen merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunnan arvion mukaan hänen on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Pankki oli siten antanut tuotteesta riittävästi tietoa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Asiakas on yhteyshenkilönsä suosituksen perusteella sijoittanut 10.203,50 euroa laina A:han, joka oli kyseisen liikkeeseenlaskusarjan keskimmäinen riskitaso. Määrältään sijoitus oli runsaat 5 % asiakkaan ja hänen puolisonsa tuolloisesta sijoitusvarallisuudesta. Sijoitussuunnitelman mukaan tavoitteena oli omaisuuden kasvattaminen ja hyvä vuosituotto maltillisella riskillä. Suunnitelman mukaisen sijoitusstrategian toteuttaminen merkitsi käytännössä noin 45.000 euron vaiheittaista siirtämistä osakesijoituksista pitkiin korkosijoituksiin.

Lautakunta katsoo, ettei CDO-tuotteen suosittaminen ole ollut vastoin asiakkaan sijoitustavoitteista ja riskinottohalukkuudesta olevia tietoja. Tuotteen tarjoama säännöllinen kassavirta on sopinut yhteen sen kanssa, että asiakas on halunnut salkussa olevan käteisvaroja lisäsijoitusten, matkojen tai yllättävien menojen varalta. Määrältään sijoitus on ollut maltillinen suhteessa sijoitusvarallisuuden kokonaismäärään. Lautakunta katsoo, ettei laina A:n suosittaminen muutoinkaan ole ollut ristiriidassa sijoitussuunnitelman kanssa. Lautakunta pitää lainan suosittamista vuonna 2006 asianmukaisena.

Sijoitusten kehityksen seuraaminen

Asiakas on katsonut, että sijoituksen kehityksen seuraamisesta oli erikseen sovittu, ja tuotteen valvonta kuului pankin vastuulle.

Lautakunta toteaa, että asiakas oli solminut pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen. Sen mukaan pankki antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ja sijoitusvarallisuuteen liittyvää raportointia sekä yleistä sijoitusinformaatiota, mutta asiakas tekee kaikki sijoituksiin liittyvät päätökset ja vastaa niistä. Esitettyjen muistiinpanojen perusteella laina A:n arvonkehitystä oli käsitelty säännöllisten sijoitustapaamisten yhteydessä, ja asiakas oli saanut lainasta tietoja myös neljännesvuosittain lähetetyistä omaisuusraporteista. Lautakunta katsoo näin ollen, että pankki on täyttänyt sijoituksen arvon seurantaan liittyvät sopimusvelvoitteensa.

Myyntitoimeksiantoa koskeva väite ym.

Asiakas on useaan otteeseen katsonut antaneensa laina A:n osalta myyntitoimeksiannon siinä vaiheessa, kun sijoituksen markkina-arvo oli noin 8.000 euroa. Pankki on kiistänyt tämän.

Laina A:n arvonkehityksestä olevien tietojen perusteella asiakkaan sijoituksen markkina-arvo on ollut 8.300 euroa elokuussa 2007 ja laskenut 8.000 euron tasolle lokakuussa 2007, josta arvo on jatkanut laskuaan. Tämän perusteella asiakkaan kertoma toimeksianto olisi annettu todennäköisesti viimeistään loka-marraskuun 2007 taitteessa. Asiakkaan yhteyshenkilön muistiinpanoista kesän ja syksyn 2007 ajalta tai muustakaan esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan löydy tukea asiakkaan väitteelle. Se, että myynnin mahdollisuudesta on keskusteltu tai asiakas on kysynyt pankin näkemystä asiaan, ei tarkoita pankkia velvoittavan myyntitoimeksiannon antamista. Lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että laina A:ta koskeva myyntitoimeksianto olisi annettu.

Lautakunta katsoo myös jäävän selvittämättä, että pankin edustaja olisi antanut tuotteen arvonkehitykseen tai myyntiin liittyviä vääriä tietoja tai tuottamuksellisia neuvoja, joista olisi aiheutunut asiakkaalle vahinkoa.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros ja Repo sekä varajäsenet Laurila ja Terho. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA