Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakas oli yksityispankin asiakkaana ja hän oli valtuuttanut sisarensa hoitamaan pankkiasioitaan. Asiakas merkitsi sisareltaan saamien asiakirjojen perusteella 8.3.2006 lainan toiseksi korkeinta riskitasoa 200.000 eurolla. Pankin toimihenkilö oli käynyt sisaren kanssa läpi tuotteen ominaisuuksia laaditun markkinointimateriaalin perusteella, jonka tämä oli toimittanut asiakkaalle. Sijoitus menetti sittemmin arvonsa kokonaan vuonna 2009, mitä ennen asiakas oli saanut tuottoa siitä 42.840 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaan kertoman mukaan hänelle syntyi aineistosta kuva riskittömästä ja pääomaturvatusta sijoituksesta. Asiakas kertoo sijoitusprofiilinsa olevan pankinkin mukaan varovainen ja riskitön. Asiakas vaatii koko sijoittamansa summan palauttamista.

Asiakkaan mukaan sekä hän että hänen sisarensa luottivat tuntemaansa sijoitusneuvojaan, jonka asiakas oli myös aikanaan tavannut henkilökohtaisesti ennen terveydentilastaan johtuen antamaansa valtuutusta. Osan pankkiasioistaan asiakas kertoo hoitaneensa myös itse puhelimitse.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää vaatimukset ja katsoo täyttäneensä selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa.

Asiakkaalle on laadittu vuonna 2002 sijoitussuunnitelma, jonka yhteydessä häneltä on tiedusteltu sijoittamisen tavoitteista, sijoituskokemuksesta ja suhtautumisesta riskiin. Asiakas on hyväksynyt suunnitelman, jonka mukaan hänen varallisuutensa osakepainotusta muutetaan 2 %:sta 20 %:iin. Ottaen huomioon sijoitussuunnitelmaan kirjatut seikat säännöllisestä tulosta ja tuotto-odotuksen parantamisesta, on pankin näkemyksen mukaan tuotteen esitteleminen asiakkaalle ollut ammatillisesti perusteltu osana pitkien korkosijoitusten osuuden lisäämistä sijoitusvarallisuudesta. Lisäksi asiakkaan sijoitus tuotteeseen on vastannut 8,2 %:ia hänen sijoitusvarallisuutensa kokonaismäärästä.

Tuotteen esittelyn yhteydessä asiakkaan asiamiehen kanssa on käyty perusteellisesti läpi sen ominaisuuksia ja tarjolla olleiden sarjojen tuotto-odotuksia ja riskejä. Tässä yhteydessä on myös tullut esiin, ettei tuotteen pääomaa ole turvattu ja sen voi menettää kokonaan. Keskustelun aikana asiamies teki muistiinpanoja materiaaliin. Pankin näkemyksen mukaan asiamiehelle on annettu oikeat ja riittävät tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi ja asiakas on asiamiehen mukaan annettuun materiaaliin tutustuttuaan ottanut tietoisen riskin pääomien menettämisestä.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- sijoitussuunnitelma 20.6.2002, jonka mukaan asiakkaan sijoitusvarallisuudesta 2 %:ia on osakkeissa ja 98 %:ia pitkissä korkosijoituksissa. Lisäksi muuna varallisuutena on mainittu asiakkaan puolisonsa kanssa omistama omakotitalo sekä liikekiinteistö. Sijoitusten osalta tavoitellaan ensisijaisesti vuosittaista korkotuottoa ja pääoman säilyttämistä, mutta kuitenkin noin 20 %:lla varoista pyritään tavoittelemaan korkosijoituksia parempaa tuottotasoa pitkällä aikavälillä sijoittaen varat kansainvälisesti hajauttaen myös osakemarkkinoille. Suunnitelmassa todetaan lisäksi, että asiakkaalla ei ole omakohtaista kokemusta arvopaperimarkkinoilla toimimisesta, mutta hän hyväksyy enintään 20 %:n osalta sijoitusvarallisuuteensa osakeriskiä.
- CDO-joukkolainan PowerPoint-esittelykalvosarja ja painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Niiden sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.
- asiakasmuistio tapaamisesta sisaren ja sijoitusneuvojan välillä 7.3.2006, johon on kirjattu ehdotuksia sijoitussalkun muutoksista. Ensimmäisenä ehdotuksena on merkitä riidanlaista lainaa 200.000 eurolla takuusäästöpohjaisesta vakuutuksesta nostettavilla varoilla. Perusteluina tälle on kirjattu muun muassa tuotteesta saatava säännöllinen kassavirta 6 %:n tuotto-odotuksella riskiä merkittävästi kasvattamatta. Toisena ja kolmantena ehdotuksena on myydä erillisten toimeksiantojen perusteella asiakkaan salkusta eräitä indeksilainoja ja merkitä niiden pääomalla toisia vastaavia lainoja sekä tallettaa tuotteista kertynyt tuotto asiakkaan tilille. Asiakas on allekirjoittanut muistion 8.3.2006.
- tuotteen lainakohtaiset ehdot, joissa tuotetta on esitelty yksityiskohtaisesti.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan tappion, joka aiheutui lainan arvon menettämisestä vuonna 2009. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut sen asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, että pankin suosittelema CDO-tuote ei ole vastannut hänen sijoitustavoitteita ja riskinottohalukkuutta. Asiakas katsoo myös, että pankki on antanut puutteellista, virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa erityisesti tuotteeseen liittyvästä riskistä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Sijoituspäätöksen tekoajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Selonottovelvollisuus

Esitetyn selvityksen perusteella pankki oli pitkään jatkuneen asiakkuuden perusteella tietoinen asiakkaan taloudellisesta asemasta ja siitä, millaista tämän aiempi sijoitustoiminta oli ollut. Pankki oli ennen 20.6.2002 päivätyn sijoitusehdotuksen laatimista selvittänyt asiakkaalta, mitkä tämän sijoitustavoitteet, sijoituskokemus ja suhtautuminen riskiin olivat. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt selonottovelvollisuutensa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Asiakkaalle 20.6.2002 päivätty sijoitusehdotus koskee koko asiakkaan sijoitusvarallisuutta. Ehdotuksen mukaan pitkällä aikavälillä noin 80 % sijoitettaisiin korkotuotteisiin ja 20 %:ia osakkeisiin. CDO-lainan tyyppisiä tuotteita ehdotuksessa ei ole nimenomaisesti käsitelty. Lautakunta toteaa, että tuote on sijoitusajankohtana tiedossa olleiden seikkojen valossa ehdotuksessa esitetyin tavoin osaltaan korottanut sijoitusten kokonaistuotto-odotusta yli riskittömien tai erittäin vähäriskisten korkosijoitusten tuotto-odotusten tason. Asiakkaan sijoitusvarallisuudesta tuotteeseen on sijoitettu 8,2 %:ia.

Kyseisten CDO-lainojen arvonmenetys johtui siitä, että finanssikriisin seurauksena vuosina 2008–2009 tuotteen viitesalkussa olleisiin suuryrityksiin kohdistui luottovastuutapahtumia historiallisessa tarkastelussa poikkeuksellisen suuri määrä. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että pankilla olisi jo merkintäajankohtana ollut tieto tulevasta kriisistä ja sen vaikutuksista tämän tuotteen kannalta. Lautakunta katsoo, ettei CDO-tuotteen suosittaminen tällä tavoin osana sijoitusehdotuksen mukaista tuotekokonaisuutta ole merkintäajankohtana ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottovalmiudesta olevien tietojen kanssa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaalle on vuonna 2006 ollut asianmukaista.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteeseen liittyvät riskit

Asiakkaan pankin tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin viittaavien seikkojen osalta viittaaman arvopaperimarkkinalain 2 luvun 2 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden osalta lautakunta toteaa, että CDO-tuotteen täydelliset lainaehdot sisältävä Rahoitustarkastuksen hyväksymä esite oli lain edellyttämällä tavalla ollut sijoittajien saatavilla merkintäpaikoissa, ja esitteeseen oli asianmukaisesti viitattu tuotteen markkinointiesitteessä.

Käsillä olevan tapauksen kannalta keskeisenä lautakunta pitää tuolloin voimassa ollutta arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ää. Sen mukaisen tiedonantovelvollisuuden perusteella pankin on annettava sijoittajille tarjoa­mis­taan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

CDO-lainaa on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Lain mukainen tiedonantovelvollisuus on täytettävä ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Asiakkaan asiamiehen kanssa oli ennen merkintää käyty läpi CDO-tuotteen virallista markkinointiesitettä ja muuta markkinointimateriaalia hyödyntäen käyty läpi sen ominaisuuksia ja siihen liittyviä riskejä, jotka ovat olleet myös asiakkaan käytössä ennen merkintää. Asiakas on katsonut, että tuotetta ja siihen liittyvää riskiä on kuvattu markkinointiesitteessä harhaanjohtavasti ja että asiakkaalle oli tuotteesta syntynyt käsitys vähäriskisestä lainasta, josta useiden luottovastuutapahtumien jälkeenkin saa ainakin jotain takaisin.

CDO-lainan markkinointiesite

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Esitteestä ilmenee, että palautusaste vaikuttaa siihen, kuinka monta luottovastuutapahtumaa CDO-lainan eri riskitasot kestävät ilman pääomatappioita. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja tuotteen muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakas oli tehnyt sijoituspäätöksen kotonaan saatuaan sen tueksi sisarensa pankista saaman tuotteen markkinointiaineiston. Asiakas on antanut toimeksiannon merkitä tuotetta heti seuraavana päivä. Asiakkaalla oli näin ollen käytettävissään vain lyhyt aika arvioida tuotteesta saamiaan tietoja ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Toisaalta lautakunta on edellä katsonut, että tuotteen suosittamisessa asiakkaalle ei ollut tapahtunut virhettä ja että hän oli siten saanut tuotteesta riittävästi tietoa ymmärrettävässä muodossa. Sijoitus on vastannut 8,2 %:a asiakkaan sijoitusvarallisuudesta ja kohdistunut asiakkaan sijoitussuosituksen mukaisesti tämän pitkiin korkosijoituksiin, mistä syystä tätä yksittäistä sijoituspäätöstä voi pitää erityisen merkittävänä asiakkaan sijoitustoiminnan kokonaisuuden kannalta. Lisäksi selvityksestä ilmenee, että pankki ei ole kiirehtinyt asiakkaansa päätöksentekoa, vaan tämä on itse soittanut pankkiin materiaalin saamista seuraavana päivänä.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt CDO-lainaa markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA