Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kolme tai neljä tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakas on solminut pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen vuonna 2004. Asiakkaalle esiteltiin ensimmäisen kerran nyt kyseessä olevan kaltaista joukkolainatuotetta yksityispankin asiakastilaisuudessa alkuvuonna 2005. Hänelle on toimitettu kyseisen lainan esittelymateriaalina käytetty kalvosarja ja virallinen markkinointiesite sähköpostitse 8.2.2005, minkä jälkeen lainasta on keskusteltu vielä puhelimitse sijoitusjohtajan kanssa 3.3.2005. Asiakas merkitsi kyseistä joukkolainaa 10.000 eurolla 28.4.20052005 (laina A).

Loppuvuodesta 2005 asiakas oli kiinnostunut sijoittamaan laina A:ta vastaavaan tuotteeseen, joka laskettaisiin liikkeeseen helmi-maaliskuussa 2006, minkä johdosta sijoitusjohtaja oli lähettänyt asiakkaalle kyseisen lainan markkinointiesitteen ja esittelymateriaalin. Sijoitustapaamisessa 8.3.2006 asiakas antoi toimeksiannon merkitä kyseistä lainaa 75.000 eurolla (laina B) ja oli samassa yhteydessä nostanut 65.000 euron lainan kyseistä sijoitusta varten.

Asiakkaan sijoituksista laina A on 28.9.2010 erääntynyt 67,70 %:n arvoon ja laina B menetti arvonsa kokonaan syksyllä 2008 ja keväällä 2009 sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta. Laina A:sta asiakas sai bruttomääräisiä tuottoja yhteensä 7.219,19 euroa ja laina B:stä 16.126,04 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii 65.000 euron korvausta, joka vastaa hänen lainaan B ottamaansa velan määrää. Asiakas katsoo, ettei hän ole saanut joukkolainoista riittäviä tietoja ennen merkintää ja etteivät joukkolainat ole sopineet hänen sijoitusprofiiliinsa.

Asiakas kertoo sijoitustensa lainoihin perustuneen hänen pankista saamiinsa tietoihin, joissa korostettiin niiden olevan hyvätuottoinen vaihtoehto perinteisille korkosijoituksille. Kyseisiä lainoja merkitessään asiakas kertoo harjoittaneensa vasta muutaman vuoden aktiivisemmin osakesijoittamista. Korkosijoituksista hänellä ei vielä ollut kokemusta, mutta oli kiinnostunut niistä etenkin hajautus- ja riskin pienentämismielessä. Sijoituksissaan asiakas kertoo olleensa melko konservatiivinen ja käyttäneensä velkavipua ainoastaan sijoitusasuntoihin ja muutamiin pääomaturvattuihin indeksilainoihin, mutta erehtyneensä pankin kanssa käymiensä keskustelujen perusteella uskomaan myös käsiteltävien tuotteiden riskin hyvin pieneksi ja tehneensä siksi sijoituksen luotolla vaihtoehtona sijoitusasunnolle siitä huolimatta että tuotteella ei ollut pääomaturvaa. Asiakas kertoo myös tiedustelleensa miten sijoitukselle käy, mikäli USA:n asuntokupla mahdollisesti puhkeaa ja saaneensa siihen rauhoittelevan vastauksen, jonka mukaan ”eihän se nyt ole nykypäivänä mahdollista” ja samalla hänelle oli esitelty kuluneiden lähivuosien luottovastuutapahtumien tilastoja, mutta ei kerrottu tuotteen viitesalkussa juuri nimenomaisesti olevan suuria USA:laisia asuntoluotottajia.

Asiakas katsoo hänelle markkinoidun sijoitusprofiilinsa riskinottohalukkuuteen ja tavoitteisiin nähden sopimaton tuote, jonka riskistä hän sai puutteellista ja puolueellista tietoa. Asiakkaan mukaan tuotteen täyden riskin ja sen realisoitumisen mekanismin saattoi ymmärtää vain lähinnä rahoitusalan ammattilainen, jollaisen puoleen hän oli kääntynyt voidakseen maksua vastaan hyödyntää hänen asiantuntemustaan. Asiakasta ihmetyttää myös pankin toiminta tilanteessa, jossa sijoitusmarkkinat alkoivat muuttua synkemmiksi, koska sijoitusjohtaja ei mitenkään ottanut tapaamisissa esiin salkun profiilin muuttamista. Saatuaan kuulla uudelta varainhoitajaltaan sijoituksiensa tilanteesta keväällä 2008 oli lainojen arvo pudonnut jo lähes nollaan, mistä syystä myynnistä ei ollut enää mitään hyötyä.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen, koska sen näkemyksen mukaan asiakas on saanut tuotteista oikeat ja riittävät tiedot perusteltujen sijoituspäätösten tekemiseksi.

Pankin mukaan vuonna 2005 käydyissä keskusteluissa on selvitetty asiakkaan tavoitteet, sijoituskokemus ja suhtautuminen riskiin. Saatujen tietojen perusteella asiakkaalle on ehdotettu sijoitusvarallisuuden jakamista tasan korko ja osakesijoituksiin. Yhteyshenkilön vaihtumisen yhteydessä loppuvuonna 2007 käytyjen keskustelujen pohjalta ei ollut aihetta muuttaa tavoiteltua varallisuusjakaumaa.

Pankin mukaan asiakas on ollut tapaamisissa aktiivinen ja tarkka sijoittaja, joka on huolellisten laskelmien perusteella pyrkinyt optimoimaan varallisuutensa tuottoa hajauttamalla sitä eri omaisuuslajeihin ja hyödyntänyt myös joskus myös lainapääomaa, mistä syystä häntä ei voitane pitää konservatiivisena sijoittajana, vaan päinvastoin halukkaana ottamaan riskiä. Tästä osoituksena on pankin mukaan myös se, että kun asiakkaalle oli 19.5.2009 huomautettu hänen sijoitussalkkunsa osakepainon nousseen 75 %:iin, oli hän osakepainon vähentämisen asemasta halunnut lisätä sitä.

Asiakastilaisuudessa, jossa asiakas oli ensi kerran kuullut käsiteltäväntyyppisestä tuotteesta (laina A) alkuvuodesta 2005, oli kerrottu tuotteista yksityiskohtaisesti ja havainnollisesti, missä yhteydessä oli kerrottu tuotteen toimintaperiaatteesta ja rakenteesta sekä selvitetty muun muassa, mikä merkitys mahdollisilla luottovastuutapahtumilla on tuotteen pääomaan. Tilaisuudessa jaettiin kopioita esittelymateriaalista ja tuotteen markkinointiesitettä, jotka asiakkaan silloinen yhteyshenkilö oli vielä erikseen lähettänyt asiakkaalle 8.2.2005 sähköpostitse. 3.3.2005 asiakkaan ja yhteyshenkilön käymässä puhelinkeskustelussa tuotteen ominaisuuksien läpikäyntiä oli jatkettu kyseisen materiaalin pohjalta, missä yhteydessä oli keskusteltu myös tuotteen vuosituotosta myös siinä tapauksessa, että tulevina vuosina sen pääoma alenisi luottovastuutapahtumien johdosta. 28.4.2005 asiakas antoi puhelintoimeksiannon merkitä kyseisen lainan riskipitoisinta osaa 10.000 eurolla (laina A).

Loppuvuodesta 2005 asiakas oli kiinnostunut uusista vastaavantyyppisistä lainoista sekä mahdollisuudesta käyttää niihin velkavipua. Keskusteluihin liittyen asiakkaalle oli toimitettu helmi-maaliskuussa liikkeeseen laskettavan lainan markkinointiesite ja esittelymateriaali. Luotonmyöntöprosessiin liittyen kyseisestä sijoituksesta keskusteltiin puhelimitse useaan otteeseen alkuvuonna 2006. Sijoitustapaamisessa 8.3.2006 asiakas nosti lainan ja antoi toimeksiannon merkitä kyseisen lainan keskiriskisintä osaa 75.000 eurolla (laina B).

Asiakkaan saamassa materiaalissa on kerrottu tiivistetysti ja havainnollisesti sijoituspäätöksen kannalta tarpeelliset tiedot, minkä lisäksi siinä on mainittu, mistä ja miten niistä on saatavissa lisätietoa. Tätä mahdollisuutta asiakas ei ole kuitenkaan käyttänyt. Pankin näkemyksen mukaan asiakkaalle on myös aktiivisesti kerrottu sijoitusten kehittymisestä sekä mahdollisuudesta myydä lainat pois. Perusteellisia keskusteluja on käyty ainakin 6.2.2008, 7.5.2008 ja 8.10.2008, 28.1.2009 ja 19.5.2009, mutta niiden jälkeenkin asiakas on halunnut ”katsoa ne loppuun”.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus 27.1.2005. Sopimukseen kuuluu mm. vuosineuvottelu, sijoitussuunnitelman laatiminen, sijoituskonsultointia 2 kertaa vuodessa ja omaisuusraportti 4 kertaa vuodessa sekä verkkopankin aktiivisalkku ja sijoitusstrategiajulkaisu ja osakemarkkinakatsaus.

- päiväämätön ja keskeneräinen luonnos sijoitussuunnitelmaksi vuodelta 2005, johon on kirjattu ainoastaan lähinnä asiakkaan silloinen varallisuusjakauma (osake 10 %, lyhyet korkosijoitukset 10 %, pitkät korkosijoitukset 20 %, kiinteistöt 20 % ja muut 40 %) ja suositus uudeksi jakaumaksi (osakkeet 50 %, lyhyet korkosijoitukset 20 % ja pitkät korkosijoitukset 30 %).

- joukkolainaa A koskeva PowerPoint-kalvosarja (kevät 2005, 18 kalvoa). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, esitellään sen eri tuotto- ja riskitasot, kuvataan tuotteen rakennetta ja sen viitesalkkua sekä tuotteen toimintaa, selostetaan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuottoon ja sijoitettuun pääomaan.

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen, jälkimarkkinakelpoinen yrityslainakori, jossa on neljä erillistä luottoluokitustasoa valittavana. Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk euribor + 1,60 % … + 11,5 % valitun luottoluokitustason mukaan. Sijoitus on vaihtuvakorkoinen; koronmaksu on neljä kertaa vuodessa ja sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan tavallista yrityslainaa selvästi korkeampi.

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso - luottoriski vastaa turvallista joukkolainaa
Luottoluokitus sama kuin esim. Nordea, OKO, Sampo, Nokia

- Toiseksi alin riskitaso - luottoriski vastaa perinteistä joukkolainaa
Luottoluokitus sama kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. UPM-Kymmene, Stora Enso
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 1,60 %

- Toiseksi korkein riskitaso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoluokitus sama kuin esim. Metso, Ericsson
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 3,40 %

- Korkein riskitaso - luottoriski vastaa lähinnä suoria osakesijoituksia
Korrelaatio vähäistä muitten omaisuusluokkien kanssa, hajautushyöty
Vuotuinen tuotto 3kk euribor + 11,50 %

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen rakennetta ja viitesalkun sisältöä sekä tuodaan esiin viiteyhtiöiden valintaperusteita, viiteyhtiöiden maantieteellinen jakauma ja vakavaraisuus, luottoluokittaja sekä se, että luottoluokitustason laskiessa sijoituksen riski kasvaa vaikka kaikilla luottoluokitustasoilla on sama viitesalkku. Tuotteen rakenteen toimintaa ja tuottoa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain korkoa pääomalle; 3kk euribor + preemio
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma, joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään tuotteen korkeimman riskitason/alimman luottoluokitustason pääomasta
- Luottotappion kokeneen luottoluokitustason korko kertyy alennetulle pääomalle

Kalvosarjassa todetaan palautusasteen olevan historiallisesti n. 45 % ja yli 50 % vuonna 2004. Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta tuottoon kuvataan seuraavalla esimerkillä:

Jokaiseen viitesalkun yritykseen on sijoitettu 1/150 = 0,667 %. Jos laina-aikana sattuu yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Tuotteen korkein riskitaso/alin luottoluokitustaso kärsii koko luottotappion
- Tappio = yhden joukkolainan osuus salkusta 0,667 % * (1 - palautusaste 50 %) / alimman luottoluokitustason osuus salkusta 2,4 % = 13,89 % alimman luottoluokitustason pääomasta
- Toisen luottovastuutapahtuman sattuessa alimman luottoluokitustason pääoma vähenee taas 13,9 % nimellispääomasta
- Alimman luottoluokitustason korkea tuotto kompensoi pääomatappioita, ja kahden luottovastuutapahtuman jälkeenkin sijoitus alimpaan luottoluokitustasoon tuottaa n. 8,4 %.

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot alinta lukuun ottamatta kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita; tätä kutsutaan luottoluokitustason turvatyynyksi
- määrä riippuu luottoluokitustason lisäksi myös palautusasteesta; mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
- 50 % palautusasteella toiseksi korkein riskitaso kestää 7 luottovastuutapahtumaa kärsimättä pääomatappiota; yksi luottovastuutapahtuma pienentää korkeimman riskitason pääomaa 13,9 %

Kalvosarjassa luottotappioiden todetaan olevan epätodennäköisiä luottotappiotilastojen perusteella.
- Vuosina 1983-2004 vastaavassa salkussa olisi 5 vuoden aikana tapahtunut 2,2 luottovastuutapahtumaa
- toiseksi alin, toiseksi ylin ja ylin luottoluokitustaso olisivat välttyneet pääomatappiolta
- alin luottoluokitustaso olisi kärsinyt pääomatappioita, mutta sijoitus olisi korkea korkotuotto olisi kompensoinut pääomatappioita
- pankki on laskenut liikkeeseen 7 vastaavaa joukkolainaa, joista ensimmäisen 6/2002 ja joissa on sattunut yhteensä vain yksi luottovastuutapahtuma.

Tuotteen eri luottoluokitustasojen tuottoja vertaillaan keskenään ja oletetaan 3 kk euriborin olevan tasolla 2.10 % ja ennustetaan sen kahden vuoden päästä olevan 3.40 %, jolloin sijoittajan saama tuotto nousisi 1.30 %. Lisäksi tuotetta verrataan tavallisiin joukkolainoihin ja todetaan, että kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoluokitustason perinteistä joukkolainaa enemmän ja riskipitoisin jopa 14.1 %:ia.

Yhteenvetona tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen sijoitus, jonka tuoton maksu ja tarkistus tapahtuu 4 kertaa vuodessa. Sijoituksen odotettu tuotto ja riski on valittavissa. Tuotto on tavallista joukkolainaa korkeampi. Jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavallista yrityslainaa voimakkaampaa.

Kalvosarjan lopussa esitetään tuotteen alustava viitesalkku.

- laina A:n 3.5.2005 päivätty 10.000 euron merkintävahvistus

- joukkolaina B:tä koskeva PowerPoint-kalvosarja (2006, 17 kalvoa). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, sen eri tuotto- ja riskitasot, verrataan sitä aikaisempiin vastaaviin tuotteisiin sekä yrityslainoihin, kuvataan tuotteen viitesalkkua, sen alustavaa sisältöä ja tuotteen rakennetta sekä tuotteen toimintaa, avataan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuotteeseen.

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen CDO-tyyppinen joukkolaina, joka koostuu kolmesta erillisestä joukkolainasta, ns. luottoluokitustasosta. Sijoittaja voi sijoittaa yhteen tai useampaan riskitasoon.

Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk Euribor + 1.0 % … + 8.5 % valitun riskitason mukaan. Lisätuotto-osa määräytyy liikkeeseenlaskun yhteydessä ja on sama koko laina-ajan. Koronmaksu ja -tarkistus on neljä kertaa vuodessa - sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan perinteistä joukkolainaa selvästi korkeampi. Myös jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavanomaista yrityslainaa korkeampi, minkä vuoksi sijoitus on osta ja pidä –tyyppinen.

Lainan pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää kokonaan.

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso - luottoriski vastaa turvallista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. Volvo, UPM-Kymmene
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 1.70 % (4.27 % 7.2.2006 korkotason mukaan)

- Keskimmäinen riskitaso - luottoriski vastaa tyypillistä yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin esim. Norske Skog, Metso
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 3.50 % (6.07 %)

- Ylin riskitaso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin spekulatiivisilla yrityksillä esim. ISS, SAS
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 7.00 % (9.57 %)

Tuotteen uusista piirteistä vastaaviin aiempiin tuotteisiin verrattuna todetaan mm.:
- Päällekkäisyys aikaisempien vastaavien lainojen kanssa vähäinen
- Turvapuskuri (alin 1.50 % viitesalkusta) kaikilla luottoluokitustasoilla ensimmäisten mahdollisten luottovastuutapahtumien varalle
- Luottoluokitustasot menevät osin päällekkäin pääomarakenteessa
- Riskisin osa jää turvapuskuriksi, eikä sitä myydä sijoittajille
- Tuote on suhteessa hieman riskisempi kuin aiemmat vastaavat tuotteet, koska suojaustasot ovat matalampia ja luottoluokitustasojen osuus viitesalkun pääomasta on pienempi.

Tuottovertailun osalta todetaan, että tuottoa voi verrata esim. perinteiseen joukkolainaan, joilla on vastaava luottoriski ja että kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoriskin perinteistä joukkolainaa enemmän. Tuotto nousee Euribor-korkojen noustessa.

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen rakennetta ja viitesalkun sisältöä sekä tuodaan esiin viiteyhtiöiden vakavaraisuus sekä se, että sijoittaja kantaa viiteyhteisöjen luottoriskiä.

Tuotteen viitesalkusta todetaan mm.:
- perustana 100 viiteyhteisöä
- sijoittaja kantaa viiteyhteisöjen luottoriskiä; riskityypiltään tuote vastaa siis joukkolainasijoituksia
- kaikilla yksittäisillä viiteyhteisöillä on Investment Grade -luottoluokitus; Moody´s ja/tai Standard&Poor´s –luottoluokituslaitosten vakavaraisiksi määrittelemiä yhteisöjä
- viiteyhteisösalkun maantieteellinen pääpaino on Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa; mukana myös muutama australialainen ja aasialainen viiteyhteisö

Viitesalkun rakenteesta todetaan mm.:
- viitesalkun luottoriski keskitetään salkun pohjalle ja rakenne jaetaan osiin
- tuote sijoittuu osaan, jossa alla turvapuskurina on 1,5 % viitesalkun arvosta
- turvapuskuri muodostaa suojan ensimmäisten luottovastuutapahtumien varalle
- mitä alemmas rakenteessa mennään, sitä suurempi on luottotappioiden todennäköisyys ja luottoriskille maksettava tuotto
- turvapuskuri toimii suojana kaikille luottoluokitustasoille; kattaa viitesalkun luottotappiot aina 1,5 %:iin saakka
- luottoluokitustasot ovat osittain päällekkäisiä; sama luottovastuutapahtuma saattaa siis vaikuttaa kahteen luottoluokitustasoon, mihin sijoittajan tulee kiinnittää huomiota luottoluokitustasoa valitessaan

Tuotteen rakenteen toimintaa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain tuottoa pääomalle; 3kk Euribor + lisätuotto luottoluokitustason mukaan
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään turvapuskurin pääomasta
- Muut luottoluokitustasot eivät kärsi pääomatappioita sillä Turvapuskuri suojaa luottoluokitustasoja pääomatappioilta, kunnes Turvapuskurin pääoma on hävinnyt

Käsitteistä palautusaste ja luottotappio kerrotaan mm.:
- yrityksen joukkolainoilla on luottovastuutapahtuman jälkeenkin arvoa
- yrityksessä on useimmiten varoja joilla voidaan maksaa ainakin osa veloista; joukkolainasijoittajat ovat etuoikeutetussa asemassa suhteessa osakesijoittajiin
- palautusaste = %-osuus veloista, joka maksetaan velkojille konkurssissa = yhtiön joukkolainan arvo luottovastuutapahtuman jälkeen
- luottotappioksi jää: 100%-palautusaste
- palautusasteen historiallinen keskiarvo on ollut n. 45 %
- yli 50 % vuonna 2005 (55.2%)

Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta luottoluokitustasoihin kuvataan seuraavalla esimerkillä:
Jos laina-aikana sattuu vain yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Ainoastaan Turvapuskuri kärsii tappion
- Jokainen viiteyhteisö on viitesalkussa samalla painokertoimella, eli 1/100 = 1.00 %
- Tappio viiteyhteisösalkkuun: Viiteyhteisön paino salkussa 1.00% x (100 % - palautusaste 50 %) = 0.50 %
- Turvapuskurin pääoma on 1.50 % viitesalkun arvosta
- Turvapuskurin pääomasta häviää:
0.50 % / 1.50 % = 33.3 %
- Toisenkin luottovastuutapahtuman sattuessa Turvapuskurin alkuperäinen pääoma alenisi taas 33 % mikäli palautusaste olisi sama (50 %)
- Luottoluokitustasojen mahdolliset pääomatappiot lasketaan vastaavalla tavalla

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita
- Puskurin määrä riippuu luottoluokitustason suojaustason lisäksi myös luottovastuutapahtumien palautusasteesta; mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
- Esimerkiksi olettaen 50 % palautusasteen keskimmäinen taso kestää n. 4 luottovastuutapahtumaa pääomatappiotta
- Yksi luottovastuutapahtuma pienentää koko viitesalkun nimellispääomaa n. 0.50 %, eli 4 yhteensä n. 2.0 %
- keskimmäisen tason suojaustaso on 2.30 %
- Seuraavan mahdollisen luottovastuutapahtuman jälkeen kertyneet tappiot ylittäisivät suojaustason

Perusteiksi sijoittaa tuotteeseen listataan esityksessä:

1. Perinteisiä joukkolainoja selkeästi parempi tuotto
- huomattavasti parempi tuotto/riski-suhde
- jälkimarkkinahinta kuitenkin vaihtelee voimakkaammin – osta ja pidä –tyyppinen sijoitus

2. Mahdollisuus valita itselleen sopiva tuotto-riski –taso
- voi sijoittaa yhteen tai useampaan luottoluokitustasoon
- päällekkäisyydet aikaisempien vastaavien tuotteiden kanssa vähäisiä

3. Tasainen tuottovirta 3 kuukauden välein
- kuponkikorko maksetaan 3 kuukauden välein

4. Vaihtuvakorkoinen joukkolaina
- sijoittaja hyötyy nousevista koroista

5. Vaivattomasti sijoitus kansainvälisille joukkolainamarkkinoille
- ei valuuttariskiä
- matala korrelaatio osakemarkkinoiden kanssa

Kalvosarjan lopussa selostetaan luottoluokituksia ja todetaan, ettei vuosina 2003-2004 tapahtunut yhtään luottovastuutapahtumaa, mutta vuonna 2005 tapahtui 2. Lisäksi esitetään tuotteen alustava viitesalkku.

- joukkolaina B:n markkinointiesite (2006), jossa kerrotaan lainoista yleisesti, niiden tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja niiden toteutumisesta historiallisesti. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti. Esitteen alussa tuotteen pääominaisuudet on koottu erilliseen taulukkoon jaoteltuna seuraavasti:

· mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selkeästi korkeampaan tuottoon
· odotettu vuotuinen tuotto 3 kk Euribor + 1,00…8,50 % joukkolainan mukaan
· sijoittajan saama tuotto nousee 3 kk Euribor-koron noustessa
· velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan

Yleistä
Lainat ovat noin 5-vuotisia vaihtuvakorkoisia joukkolainoja, jotka vastaavat sijoitusta kansainvälisille joukkovelkakirjalainamarkkinoille. Niiden tuotto muodostuu neljännesvuosittain mahdollisesti maksettavasta indeksihyvityksestä, jonka perusteena on 3 kk euribor ja lainan riskitason mukainen kiinteä lisätuotto. Lainojen tuotto nousee lyhyiden markkinakorkojen mahdollisesti noustessa.

Viitesalkku
Lainojen lisätuotto on peräisin viitesalkusta, joka koostuu 100 viiteyhtiöstä ja -yhteisöstä, jotka ovat pääsääntöisesti eurooppalaisia ja amerikkalaisia suuryrityksiä. Jokaisella viiteyhtiöllä ja -yhteisöllä on puolueettoman luottoluokituslaitosten antama ns. Investment Grade -luottoluokitus, mikä tarkoittaa sitä, että luottoluokituslaitos on arvioinut niiden olevan vakavaraisia. Lainoilla on sama viitesalkku, ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain.

Lainojen rakenne
Liikkeeseenlaskijan eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksaman pääoman määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely tai konkurssi), joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason, lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Yrityksen luottoluokitus on arvio luottotappioiden todennäköisyydestä. Tämän vuoksi joukkolainojen viitesalkun ja näiden joukkolainojen luottotappiot voi arvioida tilastollisesti. Samankokoisesta luottoriskistä huolimatta näiden joukkolainojen lisätuotot ovat perinteisiä yrityslainoja selvästi korkeammat. Tämä selittyy osin lainojen jälkimarkkinahinnan korkealla vaihtelulla, minkä vuoksi lainat tulee mieltää “osta ja pidä” -tyyppisiksi sijoituksiksi. 

Riskin arviointi
Luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa ei kuitenkaan voi tietää ennalta. Historiallisesti (1982–2005) ns. seniorjoukkolainoihin sijoittaneet ovat konkurssin sattuessa saaneet takaisin keskimäärin n. 45 % sijoittamastaan pääomasta. Tämä ns. palautusaste on ratkaiseva arvioitaessa montako luottovastuutapahtumaa lainat kestävät kärsimättä pääomatappioita. Markkinointiesitteessä on myös esitetty taulukko siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät tappioitta eri palautusasteilla ja siitä on annettu myös esimerkkejä. 

Luottoriskiltään viitesalkkua vastaavassa salkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin sattunut arviolta 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden. Tämän perusteella suuria luottotappioita on esitteessä pidetty epätodennäköisinä, joskin samassa yhteydessä on todettu, että historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä.

Lopuksi markkinointiesitteessä on kerrottu lyhyesti verotuksesta, lueteltu lainaehdot lyhyesti ja todettu, että täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa merkintäpaikoista.

- käyntiin perustuva asiakkaan allekirjoittama asiakasmuistio 8.3.2006, josta ilmenee mm. luoton nosto ja sen käyttö laina B:hen
- merkintälista 8.3.2006, josta ilmenee laina B:n merkintä
- Sijoitusjohtajan 27.4.2007 lähettämä sähköposti ja asiakkaan vastaus siihen, joista käyvät ilmi mm., lainojen jälkimarkkinahinnat ja niiden päivitysväli 1 kk sekä asiakkaan päätös pitää lainat salkussaan ja hänen sijoitusjohtajalta saamiensa tietojen perusteella tekemänsä havainnot kahdesta osakkeesta ja yritys/valtionlainasta. Osakkeet asiakas on päättänyt jättää ostamatta, mutta lainoista hän on kiinnostunut tiedustellen niistä mm. tarkempia ehtoja ja hintaa sekä niihin liittyviä riskejä. Toiseen lainaan hän tiedustelee myös luottomahdollisuutta.
- asiakkaan 1.4.2009 lähettämä sähköposti, jossa hän tuo esiin kiinnostuksensa tehdä lisäsijoituksia osakesalkkuunsa yhteensä noin 70-80.000 eurolla, josta noin 20-30.000 euroa olisi käteisvaroja ja noin 50.000 euroa luottoa 5 v kiinteällä korolla. Asiakkaan arvion mukaan yhtiöiden osinkotuotto riittäisi kattamaan luoton kustannukset, jolloin kurssinousu toisi tuottoa ja sitä voisi hyödyntää myös luoton pääoman lyhentämiseen. Asiakas toteaa viestissään, että kurssien pysyminen silloisella tasolla ei toisi voittoa, mutta ei tappiotakaan, vaan ainoa riski olisi laman pidentyminen ja siitä seuraava kurssilasku.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli tullut yksityispankin asiakkaaksi alkuvuodesta 2005. Hänellä oli sijoituskokemusta erilaisista sijoitustuotteista. Asiakkaan sijoitusstrategiaa ei ole erikseen vahvistettu, mutta yhteisymmärryksessä sijoittamisessa on toimittu lähinnä yhdistelmästrategiaa vastaavalla tavalla, jossa varat on sijoitettu puoliksi osakkeisiin ja puoliksi korkoinstrumentteihin.

Asiakas on vuosina 2005 ja 2006 sijoittanut uudentyyppisen joukkolainatuotteen kahden eri liikkeeseenlaskusarjan lainoihin yhteensä 85.000 euroa. 10.000 euroa on sijoitettu 2005 lainaan A, joka oli kyseisen liikkeeseenlaskuerän riskipitoisin laina. 8.3.2006 annetulla toimeksiannolla on sijoitettu 75.000 euroa lainaan B, joka oli kyseisen liikkeeseenlaskuerän toiseksi riskipitoisin laina. Laina B menetti arvonsa syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta, ja asiakas on vaatinut pankkia korvaamaan sitä varten ottamansa luoton pääomasta aiheutuneen tappion. Sijoituksestaan laina A:han asiakas ei ole vaatinut korvausta.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, ettei pankki ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan joukkolainoihin liittyvien riskien osalta. Lisäksi asiakas katsoo, etteivät kyseiset lainat riskinsä osalta olleet sopineet hänen sijoitusprofiiliinsa, joten niitä ei olisi saanut suositella hänelle. Tuotetta oli esitelty asiakkaalle pankin asiakastilaisuuksissa, ja sitä oli käsitelty myös konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukaisissa sijoituskonsultoinneissa.

Lautakunta toteaa, että lainaehtojen kuvauksen mukaan nyt kyseessä oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusins­tru­menttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriski­suojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Laina B:n merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämisen arvioiminen edellyttää tuotteen markkinoinnissa asiakkaalle annettujen tietojen oikeellisuuden, laajuuden ja esitystavan arvioimista sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Arvioinnissa on otettava huomioon rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Lautakunta toteaa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tapauksessa lainoja A ja B on esitelty asiakkaalle uudentyyppisinä joukkovelkakirjalainoina ja pitkäaikaisina korkosijoituksina, jollaisia ne ovat tuotoltaan olleetkin. Niihin liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Riski toteutuu, jos lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävissä tuotteissa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennenkaikkea tuotteiden viitesalkun yhtiöiden ja yhteisöjen maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteiden rakenteesta johtui, että sijoitetun pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin sen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tiedonantovelvollisuuden osalta huomioon otettava aineisto

Asiakas katsoo, ettei pankki ollut riittävästi kertonut joukkolainatuotteen riskeistä. Hän on viitannut lainoja koskeviin PowerPoint-kalvo­sarjoihin, joita on referoitu edellä kohdassa Selvitykset. Asiakas kertoo esittelyjen ja laina A:n merkintätilanteessa käydyn keskustelun perusteella saaneensa kuvan hyvätuottoisesta vaihtoehdosta perinteisille korkotuotteille. Hän kertoo perustaneensa myös myöhemmän laina B:tä koskeneen sijoituspäätöksensä sekä siitä että laina A:sta saamiinsa tietoihin.

Arvopaperilautakunta katsoo, että lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot. Sijoittajan vastuulla puolestaan on perehtyä kaikkeen saamaansa aineistoon. Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan kaikki sijoittajan saama aineisto, niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Tapauksessa on riitaa 8.3.2006 merkityn laina B:n aiheuttamasta tappiosta. Asiassa on selvitetty, että asiakkaan yhteyshenkilönä pankissa toimiva sijoitusjohtaja oli ennen merkintää lähettänyt asiakkaalle lainan esittelymateriaalin ja kirjallisen markkinointiesitteen. Lisäksi asiakkaalla on selvityksen mukaan ollut jo ennen tätä merkintää salkussaan vastaavaa tuotetta ja hän on ennen merkintää osallistunut pankin asiakastilaisuuteen, jossa lainaa esiteltiin. Tämän lisäksi tuotteesta on keskusteltu asiakastapaamisten yhteydessä. Näin ollen lautakunta katsoo, että ennen lainan B merkitsemistä asiakkaan käytettävissä on ollut vuoden 2006 kalvosarjasta ja laina B:n painetusta markkinointiesitteestä ilmenevät tiedot. Myös laina A:ta koskeva materiaali on ollut asiakkaan käytettävissä.

Lautakunnalle esitetystä aineistosta ei ilmene asiakkaalle suullisesti annettujen tietojen täsmällistä sisältöä. Kun muuta ei ole osoitettu, lautakunta olettaa suullisesti annettujen tietojen olleen esittelymateriaalina käytettyjen kalvosarjojen mukaisia.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä tässä tapauksessa tulee arvioida vuoden 2006 kalvosarjan ja vuoden 2006 markkinointiesitteen sisältämien tietojen perusteella, jotka pankki on antanut asiakkaalle ennen lainan B merkintää. Arvioinnissa keskeistä on se, mitä ja miten kalvosarjoissa ja markkinointiesitteessä on kerrottu lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Kevään 2006 kalvosarja

Laina B:tä koskevan kalvosarjan alussa on maininta täystappion mahdollisuudesta. Sitä ei kuitenkaan selosteta millään tavalla eikä aseteta mihinkään asiayhteyteen, joten se jää irralliseksi disclaimer-tyyppiseksi maininnaksi.

Laina B:n rakenteellisena erona aiempaan lainaan A verrattuna on mm. se, että aiemman lainasarjan alinta luottoluokitustasoa eli ns. turvatyynyä vastannutta osaa ei lainkaan myyty sijoittajille, vaan riskisin osa jätettiin kaikille luottoluokitustasoille yhteiseksi turvapuskuriksi. Vuoden 2006 kalvosarjan sivuilla, joissa luottovastuutapahtumien vaikutusta sijoitettuun pääomaan esitellään lähemmin, ei ole yhtään skenaariota tai esimerkkilaskelmaa, jossa esiteltäisiin miten asiakkaiden tuotteeseen sijoittama pääoma voi alentua tai hävitä kokonaan. Skenaarioissa esitellään vain sitä, miten turvapuskuri suojaa sijoittajien sijoituksia pääomatappioilta. Kalvoissa on myös taulukkomuodossa tietoja siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa eri luottoluokitustasot kestävät ilman pääomatappioita.

Vuoden 2005 kalvosarjan kaltaisesti riskiä pienentävinä tekijöinä on viitattu tuotteen turvapuskurin lisäksi viiteyhtiöiden vakavaraisuuteen ja salkun hajautukseen. Näiden seikkojen ja historiatietojen perusteella suurten luottotappioiden on arvioitu olevan epätodennäköisiä, jolloin tuote kokonaisuutena on suhteellisen vähäriskinen. Myös tuotteen suurempi tuotto verrattuna vastaavan riskitason perinteisiin joukkolainoihin on tuotu eri kohdissa esiin.

Lautakunta katsoo, ettei tämäkään kalvosarja anna kuvaa riskittömästä tuotteesta. Toisaalta tästäkään kalvosarjasta ei kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarja ei siten lautakunnan näkemyksen mukaan ole itsessään ollut riittävä tuotteen riskien kuvaamisen ja palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta.

Painettu markkinointiesite (2006)

Lautakunta katsoo, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa tiivistelmälaatikossa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Kalvosarjojen kaltaisesti markkinointiesitteessäkin suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Arvopaperilautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Edellä todetun mukaisesti asiakkaalla on ollut käytettävissään kahden eri kalvosarjan ja v. 2006 markkinointiesitteen mukaiset tiedot ennen merkintäänsä laina B:hen. Tuotteesta annettujen tietojen lisäksi asiakkaalla oli kokemusta laina A:sta, johon hän oli sijoittanut vuotta aiemmin.

Lainojen esittelyssä käytetty vuoden 2005 laina A:n kalvosarja antaa lautakunnan näkemyksen kuvan tuotteen rakenteesta, terminologiasta ja yleisistä toimintaperiaatteista sekä tuotosta, samoin kuin tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Laina B:n osalta esittelyssä käytetty kalvosarja antaa lautakunnan näkemyksen kuvan tuotteen rakenteesta, terminologiasta ja yleisistä toimintaperiaatteista sekä tuotosta, mutta ei riittävää kuvaa tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Toisaalta lautakunta katsoo, että kalvosarjan mukaisista tiedoista sijoittaja ei voi perustellusti saada sellaista käsitystä, että kyseinen sijoitustuote olisi ollut pääomaturvattu tai riskitön.

Lautakunta katsoo, että laina B:n markkinointiesitteessä tuotteen riskit on kuvattu asianmukaisesti. Asiakkaalla on ollut tämä esite käytettävissään useamman kuukauden ajan ennen lainan merkintää. Lisäksi asiakkaalla oli ollut runsaasti aikaa perehtyä kaikkeen muuhunkin lainasta saamaansa aineistoon ennen merkinnän tekemistä.

Asiakkaan saamia tietoja kokonaisuutena tarkastellen ja ottaen myös huomioon asiakkaan sijoituskokemuksen Arvopaperilautakunta katsoo, että hänellä oli ennen laina B:n merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunta katsoo, että asiakkaan oli myös käytännössä mahdollista ymmärtää saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Selvityksestä ei ilmene, että asiakkaille olisi suullisesti annettu muusta aineistosta poikkeavia tietoja, joilla olisi luotu kuvaa pääomaturvatusta tai riskittömästä tuotteesta. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoitussuosituksen asianmukaisuus

Asiakkaan sijoitussuunnitelma on jäänyt keskeneräiseksi, joten asiakkaan osalta ei ole nimenomaisesti otettu kantaa nyt kyseessä oleviin uudentyyppisiin joukkolainatuotteisiin. Lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelman puuttuminen ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen jotain tiettyä sijoitustuotetta. Pankilla on ollut tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta on edellä katsonut tulleen täytetyksi. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että kyseisten joukkolainatuotteiden suosittaminen asiakkaalle on ollut mahdollista.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainoihin sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo, Sario ja varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA