Haku

APL 5/10

Tulosta

Asianumero: APL 5/10 (2011)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 27.09.2011

Sijoitusneuvonta korkorahasto

Tapahtumatiedot

Asiakas on ollut pankkiin yhteydessä kesällä 2007 löytääkseen sopivan sijoituskohteen noin 50.000 euron pääomalleen. Asiakas valitsi saamansa sijoitusneuvonnan seurauksena sijoituskohteeksi korkorahaston, jonka asiakas uskoi tuottavan Euribor-korkoa korkeamman tuoton ja jossa riski asiakkaan käsityksen mukaan kohdistui ainoastaan tuottoon eikä sijoitettuun pääomaan. Asiakas sijoitti rahastoon yhteensä 51.900 euroa syyskuussa 2007. Asiakkaasta oli pankin toimesta laadittu sijoittajaprofiiliselvitys kesäkuussa 2007. Selvityksen mukaan asiakkaan riskinottohalukkuus on rajoitettu/kohtuullinen ja sijoitusten kestoaika yleisimmin 1-3 vuotta.

Alkuvuodesta 2008 asiakas on tiedustellut pankista syitä rahaston heikkoon kehitykseen. Käydyn kirjeenvaihdon yhteydessä maaliskuussa 2008 asiakas neuvotteli pankin sijoitusneuvojan kanssa varojen poisvetämisestä rahastosta, koska asiakkaan mukaan vasta tässä vaiheessa sijoitusneuvoja oli tuonut esiin riskin pääoman menettämisestä. Asiakas päätyi kuitenkin pitämään varansa korkorahastossa.

Tammikuussa 2009 asiakas lunasti osan (30.000 euroa) korkorahastoon sijoitettuna olleista varoista, koska tarvitsi varat asuntolainan lyhennykseen. Lunastuksesta aiheutui asiakkaalle 2.378,40 euron tappio. Pankin vastineesta ilmikäyvien tietojen mukaan asiakas lunasti loput osuutensa 10.5.2010, jolloin jäljelle jääneistä osuuksista syntyi 410,11 euron voitto. Asiakkaan kokonaistappio 51.900 euron sijoituksesta oli siten 1.968,29 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas katsoo, että häntä on sijoitusneuvonnan yhteydessä johdettu harhaan ohjaamalla asiakas sijoittamaan 51.900 euron pääoma korkeintaan yhden prosentin korkoetua tavoittelevaan korkorahastoon sillä perusteella, että rahaston riski on hyvin pieni ja kohdistuu vain tuottoon. Edellä esitettyä vasten ja ”harrastelija-sijoittajan” roolissaan asiakas ei voi pitää kohtuullisena väittämäänsä 15 prosentin tappiota eikä varsinkaan kärsimäänsä pääoman menetystä.

Asiakas kertoo tuoneensa sijoitusneuvottelussa kesällä 2007 esille, että hänen aikomuksenaan oli sijoittaa varat määräaikaisesti tammikuun 2009 puoliväliin saakka, jolloin hän tarvitsisi varat asuntolainan lyhennystä varten.

7.2.2008 asiakas kertoo tiedustelleensa pankilta syytä rahaston tavoitetasoa heikompaan tuottoon. Asiakasta oli tämän kertoman mukaan pankin toimesta rauhoiteltu toteamalla kaiken johtuvan pankkien välisestä epävarmuudesta eikä pääoman menetystä pidetty riskinä. Maaliskuussa 2008 asiakas neuvotteli pankin sijoitusneuvojan kanssa varojen poisvetämisestä rahastosta, koska tässä vaiheessa sijoitusneuvoja oli tuonut esiin riskin pääoman menettämisestä, mutta kertomansa mukaan ei ollut ymmärtänyt korkorahaston toiminta-ajatusta siten, että olisi voinut ymmärtää pääoman menettämisen riskin todennäköisyyden. Asiakas päätyi jättämään varat korkorahastoon.

7.1.2009 asiakas oli yhteydessä pankkiin saadakseen tietää sijoitusneuvojalta, milloin korkopapereiden lunastusajat ovat sellaisessa vaiheessa, että asiakas saavuttaisi sijoitukselleen asetetun tuotto-odotuksen. Sijoitusneuvojan mukaan arvo riippuu kuitenkin sijoittajien lunastushalukkuudesta, eikä pankki voinut tämän vuoksi antaa arviota siitä, milloin tuotto-odotus saavutettaisiin. Asiakas kertoo vasta tässä vaiheessa ymmärtäneensä pääoman menetyksen jo tapahtuneen, minkä seurauksena hän lunasti 30.000 euroa rahastoon sijoitetuista varoista ja realisoi tappion tältä osin.

Asiakkaan käsityksen mukaan pankin sijoitusneuvoja tiesi, että hän etsi määräaikaista, 1,5 vuoden pituista suojaa talletuksilleen ja että korkorahastot olivat hänelle tuntemattomia, mistä syystä asiakas luotti täysin sijoitusneuvojalta saamiinsa neuvoihin. Asiakkaan mukaan sijoitusneuvoja tiesi myös, että hänellä jo oli riskisijoitus pankissa eikä hän tästä syystä halunnut uuteen sijoitukseen liittyvän mitään riskiä. Asiakkaan mukaan pankki jätti kertomatta, että sijoittajien tekemät lunastukset rahastosta laskevat rahaston kurssia. Asiakas katsoo häntä harhautetun pitämään rahat korkorahastossa, kun markkinakorot laskivat USA:ssa ja Euroopassa, mikä perustui siihen, että korkorahastojen arvot yleensä nousevat, kun markkinakorot laskevat.

Asiakkaan käsityksen mukaan sijoitusneuvojan tarjoukset vaihtaa sijoitusmuotoa olivat sinänsä korrekteja, mutta näin sijoitusneuvoja vain muodollisesti siirsi vastuun päätöksenteosta asiakkaalle. Samaan aikaan sijoitusneuvoja muodosti asiakkaalle kuvan siitä, että rahasto sisältää vain kurantteja korkopapereita ja että rahaston arvon pitäisi nousta, mikäli rauhassa odottaa.

Asiakas vaatii, että pankki korvaa hänelle 15.1.2009 tehdystä lunastuksesta aiheutuneen tappion ja vastaavalle pääomalle (30.000 euroa) laskettavan 5 %:n kiinteän koron erotuksen sekä rahastossa edelleen sijoitettuna olevalle loppupääomalle ja sijoituksen lunastamisesta aiheutuvalle tappiolle edellä esitetyllä tavalla laskettavan erotuksen. Lisäksi asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänelle valituksesta aiheutuvat kulut tai etujen menetykset pankissa, asianajokulut sekä korkokulut. Korvausvaatimuksen euromäärää ei ole valituksessa yksilöity.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankin mukaan asiakas on tullut pankin asiakkaaksi keväällä 2001, jolloin hän on tehnyt ensimmäiset rahastosijoitukset pankissa hankkimalla mm. lyhyen koron rahaston sekä maltillisen riskin yhdistelmärahaston osuuksia. Myöhemmin vuosina 2002, 2004, 2005 ja 2007 asiakas on nostanut riskitasoaan sijoittamalla hieman korkeariskisempään yhdistelmärahastoon. Lisäksi asiakas on sijoittanut varojaan selvityspyynnön kohteena olevaan korkorahastoon ensimmäisen kerran 3.10.2005 ja lunastanut varat 9.1.2006 saaden 21.000 euron sijoitukselleen tuolloin noin 1,86 prosentin tuoton.

Asiakkaan ja pankin asiakaspalvelijan välillä on pankin mukaan käyty syyskuussa 2007 läpi eri vaihtoehtoja noin 70.000 euron pääoman sijoittamiseksi. Asiakas oli päätynyt sijoittamaan pääomasta 51.900 euroa puheena olevaan korkorahastoon ja loput erääseen pankin yhdistelmärahastoon.

Asiakkaasta oli pankin toimesta laadittu sijoittajaprofiiliselvitys kesäkuussa 2007 samassa yhteydessä kun aiemmin vuonna 2001 tehty asiakassopimus oli uudistettu. Selvityksen mukaan asiakkaan riskinottohalukkuus on rajoitettu/kohtuullinen ja sijoitusten kestoaika yleisimmin 1-3 vuotta. Asiakkaan valitsemat sijoituskohteet ovat pankin näkemyksen mukaan olleet täysin kyseiseen sijoittajaprofiiliin sopivia.

Puheena oleva korkorahasto on lyhyen koron (yrityslaina)rahasto, jonka suositeltu sijoitusaika on vähintään 6 kuukautta, mutta riskitaso rahamarkkinarahastoja korkeampi. Täten rahasto voi ajoittain tuottaa selvästi vertailuindeksinä käytettävää 3 kk:n Euribor-korkoa paremmin, mutta vastaavasti myös riski arvonvaihteluille ja pääoman selvillekin laskuille on todennäköisempi kuin rahamarkkinarahastoissa.

Asiakkaan oltua pankkiin yhteydessä rahaston heikon kehityksen vuoksi 7.2.2008, pankin yhteyshenkilö oli tarjonnut vaihtoehdoksi vähäriskisempää lyhyen koron/rahamarkkinarahastoa tai määräaikaistalletusta. Pankin kertoman mukaan asiakas oli tällöin ensimmäisen kerran maininnut tarvitsevansa vuoden kuluttua 50.000 euroa lainan maksamiseen. Yhteyshenkilön pankin asiakashallintajärjestelmään tekemissä merkinnöissä todetaan seuraavaa: ”kertoi, että hänellä 50k rahantarve vuoden kuluttua”. Pankin yhteyshenkilön tekemien merkintöjen mukaan hän ehdotti heti tämän kuultuaan, että korkorahastossa olevat varat siirretään toiseen rahastoon tai talletuksiin, mutta asiakas ei ollut halunnut tätä tehdä. Sen jälkeen pankin yhteyshenkilö oli kertonut, että jos rahoituskriisi/pankkien välinen epäluottamus jatkuu pitkään, niin korkorahaston tuotto voi pitkään olla alle Euribor-koron, mutta luottamuksen palatessa markkinoille korkorahaston tuoton pitäisi olla taas talletuksille maksettavaa korkoa korkeampi. Pankin asiakashallintajärjestelmään tehtyihin muistiinpanoihin on viitattu pankin toisen sijoitusneuvojan toimesta tammikuussa 2009 asiakkaan kanssa käydyn sähköpostikirjeenvaihdon yhteydessä.

Myös sähköpostikeskustelussa 7.2.2008 on asiakkaalle todettu, että koska kyseisen korkorahaston tuottotavoite on ylittää selvästi kolmen kuukauden Euribor taso pitkällä aikajänteellä, rahasto joutuu ottamaan riskiä sijoitustoiminnassaan. Varman tuoton saamiseksi asiakkaalle on suositeltu joko määräaikaistalletusta tai rahastosijoitusta toiseen rahastoon. Kirjeenvaihtoa on jatkettu edelleen 25.3., 31.3. ja 1.4.2008, jolloin asiakas ja pankin asiakaspalvelija sopivat tilanteen pysyttämisestä ennallaan, vaikka pankin puolelta oli tarjottu sijoitusmuodon vaihtamista sekä varoitettu, että syyskuussa 2007 tehty sijoitus saattaa olla tappiollinen edelleen keväällä 2009.

Pankin asiakaspalvelijan 31.3.2008 kirjoittama, asiakkaan päätöksentekoa edeltänyt sähköposti on sisällöltään tiivistettynä seuraava ja sisältää kaksi vaihtoehtoista menettelytapaa, joita asiakkaalle ehdotettiin:

”1) Jätetään korkorahasto ennalleen, jolloin hyväksytään se, että korkoriskin (korkojen nousu) takia tuotto voi jäädä nollaan ja myös pääoma voi alentua. Pidämme todennäköisenä, että pankkikriisistä on suurin osa jo hinnoissa ja pankkikriisin hellittäessä tulee korkojen lasku tuomaan lisätuottoja rahastoille. Tässä rahastossa mitään tuottoa ei kuitenkaan voi luvata ja rahastossa on riski pääoman menettämisestä. Riski on kuitenkin erittäin pieni pitkällä aikajänteellä ja uskomme, että tuottoedellytykset ovat huomattavasti parantuneet viimeisestä, jolloin on hyvin mahdollista, että 2009 vuoden alussa ollaan tuoton puolella;

2) Myydään korkorahasto ja sijoitetaan varat määräaikaistalletukseen 3-12 kuukauden aikajänteellä, jolloin pankin korkotarjous on 4,7 %. Tällöin korkorahastosta aiheutuu vuodelle 2008 pääomatappiota noin 1,5 % eli 800 euroa, joka voidaan verotuksessa vähentää pääomatuloista kolmen vuoden kuluessa.”

Asiakas päätyi jättämään korkorahaston ennalleen. Vastauksessaan hän totesi myös ymmärtäneensä korkorahaston luonteen täysin väärin. Maaliskuussa käytyjen keskustelujen aikana rahaston arvo oli laskenut vuodenvaihteesta 2007/2008 noin 2 %-yksikköä.

Tammikuussa 2009 käytyjen keskustelujen jälkeen, asiakkaan lainanmaksun tultua ajankohtaiseksi, asiakas lunasti osan rahastosijoituksestaan (30.000 euroa) 13.1.2009. Lunastuksesta aiheutui 2.378,40 euron tappio.

Vastineena asiakkaan korvausvaatimukseen pankki toteaa, ettei se ole luvannut asiakkaan tekemälle rahastosijoitukselle kiinteää vuosituottoa eikä väittänyt sijoituskohteen olevan täysin riskitön, vaan sekä tuoton että pääoman menettämismahdollisuudesta oli varoitettu asiakasta useaan otteeseen vuoden 2008 aikana. Lisäksi pankki on tarjonnut asiakkaalle ainakin kahteen otteeseen sijoituskohteen vaihtamista ilman kuluja. Muutoinkin pankki katsoo toimineensa asiassa huolellisesti ja informoineensa asiakasta tämän antamaan sijoittajaprofiiliin sopivista sijoitusvaihtoehdoista. Pankin mukaan asiakas on vasta helmikuussa 2008 antanut pankille uutta tietoa sijoituksen käyttötarkoituksesta (lainan maksu), jolloin aikaa todennäköiseen realisointihetkeen on ollut alle vuosi. Pankki toteaa vastineessaan, että asiakkaalla on ollut kokemusta kyseiseen korkorahastoon sijoittamisesta jo vuosilta 2005–2006 sekä muutoinkin lähes 10 vuoden kokemus rahastosijoittamisesta. Pankki katsoo asiakkaan olevan yksin vastuussa tekemiensä sijoituspäätösten taloudellisista seuraamuksista.

Myöhemmässä vastineessaan pankki toteaa asiakkaan pyrkivän rinnastamaan toisiinsa pankkitalletukset sekä korko(rahasto)sijoitukset, vaikka nämä korkoinstrumentit eroavat ominaisuuksiltaan olennaisesti. Pankki on vastineessaan kuvannut korkorahastojen toimintamekanismia sekä tekijöitä, joista rahaston arvo on riippuvainen. Näitä ovat mm. yleinen talous- ja markkinatilanne, yleinen korkotaso, liikkeeseenlaskijaa koskevat uutiset ja taloustiedot sekä korkosijoituksen jäljellä oleva juoksuaika eräpäivään saakka. Rahaston päivittäisellä arvostamisella varmistutaan siitä, että rahaston ja siten rahasto-osuuksien arvo heijastaa niiden kulloistakin markkina-arvoa. Rahaston lopullinen päivän arvo muodostuu jokaiselle päivälle jaksotetusta korkotulosta sekä realisoituneista tai realisoitumattomista myyntivoitoista tai -tappioista. Pankin käsityksen mukaan sijoitusten päivittäinen arvostaminen ja markkinatilanteesta johtuvien muutoksien huomioiminen on yleisesti tiedossa oleva asia. Lisäksi tämä on kerrottu sijoitusrahaston säännöissä, joihin myös asiakas on ollut velvollinen tutustumaan ennen sijoituspäätöksensä tekoa.

Pankki toteaa, että puheena olevan korkorahaston omistamien sijoituskohteiden arvo on määritetty voimassa olevan lain ja rahaston sääntöjen mukaisesti, minkä lisäksi rahaston sijoitusstrategia ja sijoituskohteiden valinta on ollut rahaston sääntöjen mukaista. Pankki toteaa vielä, että käsiteltävät tapahtumat ajoittuvat ajanjaksolle, jota leimasivat poikkeuksellisen voimakkaat muutokset ja reaktiot maailmanlaajuisessa talousympäristössä. Pankin mukaan yksittäinen rahasto ei voinut reagoida finanssikriisin vaikutuksiin päivätasolla ilman arvonmuutoksia.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- sähköpostikirjeenvaihtoa asiakkaan ja pankin edustajien välillä tammikuulta 2009 sekä helmi-huhtikuulta 2008
- asiakkaan ja pankin edustajan allekirjoittama asiakassuhdesopimus 21.6.2007, jonka sopimusehdoissa asiakas vakuuttaa perehtyneensä eri sijoituskohteisiin ja niiden ominaisuuksiin niin, että kykenee itsenäisesti tekemään sijoituspäätöksiä. Lisäksi asiakas vastaa sopimusehtojen mukaan yksin sopimuksen perusteella tehtyjen toimeksiantojen ja sijoituspäätösten taloudellisista seuraamuksista eikä ole oikeutettu saamaan pankilta korvausta tästä syystä aiheutuvasta vahingosta tai tappiosta.
- asiakkaan ja pankin edustajan allekirjoittama tilisopimus 21.6.2007
- asiakkaan allekirjoittama asiakastietolomake 21.6.2007 sisältäen asiakkaan yhteystiedot ja sijoittajaprofiilin. Sijoituskokemusta koskevasta kohdasta käy ilmi, että asiakkaalla on kokemusta pankki- ja määräaikaistalletuksista, sijoitusrahasto-osuuksista sekä osakkeista.
- rahastokohtaiset säännöt puheena olevasta korkorahastosta
- sijoitusrahastodirektiivien mukaisten rahastojen yhteiset säännöt
- asiakkaan ja pankin edustajan allekirjoittama asiakassuhdesopimus 27.3.2001
- asiakkaan ja pankin edustajan allekirjoittama säilytyssopimus 28.3.2001
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, onko pankki toiminut virheellisesti neuvoessaan asiakasta sijoittamaan varansa korkorahastoon. Lausunnossa on otettava kantaa pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien täyttämiseen, sijoitustuotteen sopivuuden arviointiin ja asiakkaan korvausvaatimukseen.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), jota on muutettu kesällä 2007 annetun sijoitusneuvonnan jälkeen. Tähän tapaukseen on sovellettava vain mainittuna ajankohtana voimassa olleita säännöksiä. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:ssä määrättiin sijoitusneuvonnan ajankohtana, että:

”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedon myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.”

Edelleen arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on hoidettava toimeksiannot huolellisesti asiakkaan eduksi ilman aiheetonta viivästystä. Arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on ennen sijoituspalvelua koskevan sopimuksen tekemistä pyydettävä asiakkaaltaan riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Asiakkaalta on myös pyydettävä riittävät tiedot sen selvittämiseksi, voidaanko tätä pitää ammattimaisena sijoittajana. Pankin on edelleen asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.

Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta ohjeessa on todettu, että pankin on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle sijoituspalvelusta, siitä perittävistä kuluista ja muista palkkioista sekä sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Perustelut

Pankin selonottovelvollisuuden täyttäminen

Arvopaperilautakunta katsoo esitetyn näytön perusteella, että pankki on asianmukaisesti täyttänyt selonottovelvollisuutensa. Tämä ilmenee ennen kaikkea 21.6.2007 päivätystä asiakastietolomakkeesta.

Riidanalaista selonottovelvollisuuden täyttymisen arvioinnissa on ennen kaikkea ajankohta, jolloin pankki on tullut tietoiseksi asiakkaan rahantarpeesta vuoden 2009 alussa. Asiakkaan mukaan hän on tuonut asian esiin jo kesällä 2007 käydyissä neuvotteluissa. Pankin asiakashallintajärjestelmään on tehty asiaa koskeva merkintä keväällä 2008 käytyjen neuvottelujen yhteydessä. Merkinnän ja sen seurauksena dokumentoitujen pankin esittämien sijoitusvaihtoehtojen perusteella Arvopaperilautakunta arvioi, että pankki on vasta keväällä 2008 tullut tietoiseksi tulevasta, alle vuoden kuluttua sanotusta ajankohdasta aktualisoituvasta asiakkaan rahantarpeesta.

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen

Asiakas on Arvopaperilautakunnalle osoittamassaan valituksessa todennut, että häntä on johdettu harhaan ohjaamalla hänet sijoittamaan korkeintaan 1 %:n korkoetua tavoitelleeseen korkorahastoon sillä perusteella, että riski korkorahastossa on hyvin pieni ja kohdistuu lähinnä tuottoon.

Dokumentaatiota kesällä 2007 käydyistä sijoitusneuvotteluista ei sisältynyt Arvopaperilautakunnalle toimitettuun aineistoon. Myöskään merkintätoimeksiantoa rahastomerkinnästä ei sisältynyt asiakirja-aineistoon. Muutoinkin osapuolet ovat todistelussaan keskittyneet keväällä 2008 käytyihin keskusteluihin ja kirjeenvaihtoon.

21.6.2007 allekirjoitetun asiakassuhdesopimuksen ehdoissa todetaan, että asiakas vakuuttaa perehtyneensä eri sijoituskohteisiin ja niiden ominaisuuksiin niin, että kykenee itsenäisesti tekemään sijoituspäätöksiä. Lisäksi asiakas vastaa sopimusehtojen mukaan yksin sopimuksen perusteella tehtyjen toimeksiantojen ja sijoituspäätösten taloudellisista seuraamuksista eikä ole oikeutettu saamaan pankilta korvausta tästä syystä aiheutuvasta vahingosta tai tappiosta.

Pankki on toimittanut Arvopaperilautakunnalle jäljennöksen rahastokohtaisista säännöistä koskien puheena olevaa rahastoa. Rahaston sijoitusstrategia sekä sijoitusrahaston ja rahasto-osuuden arvonmääritystapa käyvät ilmi säännöistä. Perehtymistä rahaston sääntöihin voidaan pitää asiakkaalta kohtuudella odotettavissa olevana toimenpiteenä osana sijoituskohteisiin perehtymistä. Asiakas olisi halutessaan voinut esittää korkorahaston sijoituspolitiikkaan sekä yksittäisiin rahoitusinstrumentteihin liittyviä tarkentavia ja selventäviä kysymyksiä.

Kun pankki on tullut tietoiseksi alle vuoden päästä aktualisoituvasta rahantarpeesta, on asiakkaalle tarjottu välittömästi mahdollisuutta vaihtaa sijoituskohdetta sekä käyty läpi korkorahaston odotettavissa olevia arvonkehitysvaihtoehtoja lunastusajankohtaa silmällä pitäen. Arvonkehitysvaihtoehdot ovat kuitenkin olleet pääasiassa pankkien välisestä epäluottamuksesta ja sen kehittymisestä riippuvaisia ja näin varsin vaikeita ennustaa, mikä ilmenee myös asiakkaalle annetusta vastauksesta.

Tilanteen analysoinnin jatkuessa 25.3. ja 31.3.2008, on pankin asiakasneuvoja edelleen tuonut esiin korkorahastoon liittyviä riskejä todeten mm., että mikäli korkorahastosijoitus jätetään ennalleen, hyväksytään, että korkoriskin takia tuotto voi jäädä nollaan ja myös pääoma voi alentua. Edelleen asiakasneuvoja on todennut, että kyseisessä rahastossa mitään tuottoa ei kuitenkaan voi luvata ja rahastossa on riski pääoman menettämisestä. Asiakkaalle on pankin sijoitusneuvojan toimesta tarjottu mahdollisuutta vaihtaa sijoituskohde määräaikaistalletukseen tai toiseen rahastoon, mutta käytyjen sähköpostikeskustelujen jälkeen asiakas on kuitenkin jättänyt varansa korkorahastoon.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt arvopaperimarkkinalaissa ja rahoitustarkastuksen ohjeessa asetetun tiedonantovelvollisuuden.

Sijoitustuotteen sopivuuden arviointia

Pankki on, asiakkaan sijoitusprofiili huomioon ottaen, suositellut, että 85 prosenttia varoista sijoitettaisiin korkorahastoon ja loput 15 prosenttia osakerahastoon. Asiakas päätti kuitenkin sijoittaa varansa kokonaisuudessaan korkorahastoon.

Arvopaperilautakunta katsoo, että korkorahastoa on voitu pitää sijoitushetkellä vallitsevien tietojen perusteella matalariskisenä sijoitusinstrumenttina ja korkorahaston arvon alentuminen on johtunut pankin näkökulmasta ennakoimattomasta rahoitusmarkkinoiden kriisistä. Tästä syystä lautakunta katsoo, ettei korkorahasto ole sellainen sijoitusinstrumentti, jonka suositteleminen olisi ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottohalukkuuden kanssa. Tätä käsitystä tukee myös asiakkaan aikaisempi toiminta. Asiakas on sijoittanut rahastoon myös vuosina 2005–2006 saaden tällöin sijoitukselleen positiivisen tuoton.

Asiakkaan vahingonkorvausvaatimuksen arviointia

Asiakas on vaatinut, että pankki korvaa hänelle 15.1.2009 tehdystä lunastuksesta aiheutuneen tappion ja vastaavalle pääomalle (30.000 euroa) laskettavan 5 %:n kiinteän koron erotuksen sekä rahastossa edelleen sijoitettuna olevalle loppupääomalle ja sijoituksen lunastamisesta aiheutuvalle tappiolle edellä esitetyllä tavalla laskettavan erotuksen. Lisäksi asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänelle valituksesta aiheutuvat kulut tai etujen menetykset pankissa, asianajokulut sekä korkokulut. Korvausvaatimuksen euromäärää ei ole valituksessa yksilöity.

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt korkorahaston merkintätilanteessa tai myöhempien sijoitusneuvottelujen yhteydessä arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi Arvopaperilautakunta katsoo, ettei asiakkaan korkorahastosijoituksesta ole aiheutunut asiakkaalle sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa tai että pankki olisi aiheuttanut asiakkaalle muuta vahinkoa.

Suositus

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat varapuheenjohtaja Repo sekä jäsenet Kajala, Norros ja Sario. Sihtee­rinä toimi Saarinen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia