Haku

APL 504/09

Tulosta

Asianumero: APL 504/09 (2011)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 20.05.2011

Konsultatiivinen varainhoito joukkovelkakirjalaina sijoitusneuvonta

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas on ollut yksityispankin asiakkaana vuodesta 2000 alkaen. Hänelle oli laadittu 19.9.2003 päivätty sijoitussuunnitelma. Asiakas osallistui tuolloisen yhteyshenkilönsä kutsumana 23.2.2006 pidettyyn pankin asiakastilaisuuteen, jossa esiteltiin CDO-joukkolainaa. Hän sai tilaisuudessa käytetyn PowerPoint-kalvosarjan ja tuotteen markkinointiesitteen mukaansa. Asiakas neuvotteli yhteyshenkilönsä kanssa CDO-tuotteeseen sijoittamisesta 28.2.2006 ja ilmoitti 2.3.2006 haluavansa sijoittaa 60.000 euroa joukkolainan keskimmäiseen riskitasoon (laina A). Alkuvuonna 2008 asiakas oli nykyisen yhteyshenkilönsä kanssa neuvoteltuaan sijoittanut jälkimarkkinoilla saman liikkeeseenlaskusarjan matalimpaan riskitasoon 20.620 euroa (nimellisarvo 25.000 euroa, laina B). Lainojen A ja B lisäksi asiakas oli sijoittanut noin 100.000 euroa tuotteen muihin liikkeeseenlaskusarjoihin.

Vuonna 2009 joukkolainat A ja B menettivät täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Näistä sijoituksista oli kertynyt asiakkaalle veronalaisia tuottoja yhteensä 14.999,42 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii pankilta 85.000 euron korvausta joukkolainasijoitusten menettämisen johdosta. Asiakas katsoo, että hänelle on myyty korkean riskin tuotetta, vaikka sopimuksen mukaan hänelle piti tarjota matalariskisiä tuotteita. Asiakkaan mielestä hänen luottamustaan on käytetty väärin.

Hän kertoo, että asiakastilaisuudessa esiteltiin pankin valitsemalle sijoittajajoukolle pankin omaa, hienoa tuotetta pitkään salkkuun. Tällaisessa tilaisuudessa syntyy herkästi tunne ostovelvollisuudesta. Lainaa markkinoitiin erittäin turvalliseksi ja tuottoisaksi, ja pääoman menettämisen mahdollisuus luokiteltiin lähinnä teoreettiseksi. Tilaisuuden perusteella asiakas ei voinut ymmärtää, että kyseessä olisi spekulatiivinen korkeariskinen tuote, jonka ei voi katsoa soveltuvan ns. normaalisijoittajille.

Tilaisuuden jälkeen asiakkaan tuolloinen sijoitusneuvoja oli soittanut ja tiedustellut, paljonko lainaa merkitään. Merkinnästä sovittiin puhelimitse, ja sopimusehdot asiakas sai myöhemmin postitse. Ne hän oli mapittanut niihin tarkemmin tutustumatta. Vuonna 2009 selvisi, että tuote oli menettänyt arvonsa. Lainaehtoihin tuolloin tutustuessaan asiakas totesi, että kyseessä onkin korkeariskinen tuote, jonka koron ja riskin tasoa tavallinen sijoittaja ei pysty käsittämään.

Asiakas on harjoittanut sijoitustoimintaa yli 10 vuotta. Osakesijoitukset (ns. riskisijoitukset) hän on hoitanut itsenäisesti. Korkomarkkinoille hän on sijoittanut sijoitusneuvojansa kautta. Korkotuotteilla on ollut tarkoitus turvata asiakkaan ”eläkevarat”. Sijoitusneuvontaa asiakas on tarvinnut siksi, ettei hän täysin ymmärrä, kuinka korkomarkkinoilla riskiä punnitaan. Korkotuotteet asiakas pitää alusta loppuun. Hän ei osaa tehdä niillä kauppaa, koska hän ei tunne niiden systeemiä. Asiakas katsoo sopineensa sijoitusneuvojansa kanssa, että hänelle tarjotaan vain maltillisen riskin tuotteita, ja tähän luottaen hän oli tehnyt CDO-sijoituksen.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki katsoo, ettei se ole korvausvelvollinen asiassa. Joka tapauksessa asiakkaan tappiota ovat vähentäneet lainoihin A ja B tehdyistä sijoituksista saadut tuotot.

Pankki on tarjonnut asiakkaalle konsultatiivista varainhoitoa. 19.9.2003 laaditussa sijoitussuunnitelmassa on sijoittamisen tavoitteita määriteltäessä otettu huomioon, että asiakas tarvitsee sijoitusvarallisuudestaan säännöllisesti tuottoja. Asiakkaan valitsema sijoitusstrategia on ollut sijoittaa puoliksi matalariskisille korkomarkkinoille ja riskillisille osakemarkkinoille. Asiakas on halunnut tehdä itsenäisesti kaikki osakesijoituksia koskevat päätökset ja on muutenkin ollut aktiivinen sijoittamiseen liittyvissä asioissa. Hän on halunnut lähinnä hyödyntää pankin tuotevalikoimaa ja asiantuntemusta sijoitusstrategiaansa toteuttaessaan.

23.2.2006 pidetyssä asiakastilaisuudessa pankin asiantuntija oli esitellyt joukkolainatuotetta perusteellisesti PowerPoint-kalvosarjaa apuna käyttäen. Tilaisuuteen kutsutuilla oli mahdollisuus esittää hänelle kysymyksiä. Osallistujat saivat mukaansa kalvosarjan ja joukkolainan markkinointi­esitteen. Nämä molemmat olivat asiakkaan valituksen liitteenä. Asiakas oli siten jo 23.2.2006 saanut kattavat tiedot sijoituskohteesta, ja hän on voinut rauhassa perehtyä niihin ennen joukkolainan merkintää. Asiakkaan saamissa tiedoissa mm. tuotteen riski ja riskin rakenne oli selvästi kuvattu.

Asiakas oli lisäksi keskustellut joukkolainasijoituksesta yhteyshenkilönsä kanssa 28.2.2006 ja 2.3.2006. Nämä puhelutallenteet on toimitettu Arvopaperilautakunnan käyttöön. 28.2.2006 oli käsitelty CDO-tuotteen matalinta ja keskimmäistä riskitasoa. Yhteyshenkilö oli matalimmasta riskitasosta puhuessaan todennut mm., että ”aika paljon pitää tosiaan yrityksiä kaatua”. Asiakas oli ollut kiinnostunut lähinnä keskimmäisestä tasosta. Sovittiin, että asiakas mietittyään palaa asiaan viimeistään saman viikon perjantaina. 2.3.2006 käydyssä puhelussa oli käsitelty asiakkaan indeksilainasijoituksia, ja asiakas oli ilmoittanut merkitsevänsä CDO-lainan keskimmäistä riskitasoa 60.000 eurolla (laina A). Tämä vastasi noin 11 % asiakkaan silloisesta sijoitusvarallisuudesta.

Asiakas on todennut saaneensa lainaehdot laina A:n merkinnän jälkeen. Hän olisi voinut saada ne jo ennen merkintää. Markkinointiesitteessä on todettu, että täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa merkintäpaikoista. Toisaalta asiakas olisi ehdot saatuaan voinut pyytää merkinnän peruuttamista, jos sijoituskohde ei ehtojen perusteella vastannutkaan hänen saamaansa käsitystä.

Alkuvuonna 2008 asiakas on sijoittanut laina B:hen saatuaan yhteyshenkilöltään listan jälkimarkkinoilta ostettavista joukkolainoista. Osto käsitti 25.000 euron nimellisarvoisen erän kurssiin 82,48 %, joten asiakas maksoi tästä lainasta 20.620 euroa. Ostosta sovittiin asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välisessä puhelinkeskustelussa 4.1.2008. Puhelutallenne on toimitettu Arvopaperilautakunnan käyttöön. Asiakas mietti valintaa indeksilainan ja CDO-lainan välillä. Keskustelun aikana yhteyshenkilö ei antanut muuta suositusta kuin sen, että jos asiakas haluaa ostaa CDO-lainaa, hänen kannattaisi aiempi omistuksensa huomioon ottaen ostaa lainan matalariskisintä versiota (laina B). Asiakas itse oli aktiivinen osapuoli lainan jälkimarkkinahankinnassa.

Pankki katsoo, että asiakas oli sekä lainan A että B osalta ennen sijoituspäätöksen tekemistä saanut riittävät ja oikeat tiedot, mm. tiedon siitä, että sijoitetun pääoman voi menettää osin tai kokonaan. Lainan viitesalkussa olevien korkean luottoluokitusten yritysten todennäköisyyttä ajautua laajamittaisesti vakaviin maksuvaikeuksiin voitiin lainan liikkeeseenlaskuhetkellä pitää historiallisesti epätodennäköisenä. Laajalle levinnyt finanssikriisi johti luottovastuutapahtumien ennakoimattomaan kasautumiseen syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Laina A:n pääoma menetettiin kokonaan kuudennen ja laina B:n pääoma seitsemännen luottovastuutapahtuman myötä. Tämä myöhemmin toteutunut tosiasiallinen kehitys ei tarkoita sitä, että kyseiset joukkolainat olisivat liikkeeseenlaskuhetkellä olleet asiakkaan väittämällä tavalla korkean riskin tuotteita.

Pankki katsoo, että asiakkaan yhteyshenkilö on keskustellut asiakkaan kanssa ensisijaisesti vähäriskisimpään lainaan sijoittamisesta, koska hän oli arvioinut sen olevan sijoitussuunnitelmasta ilmeneviin asiakkaan tavoitteisiin ja riskiprofiiliin sopiva. Molemmat yhteyshenkilöt olivat antaneet tuotteesta kaikki olennaiset tiedot ennen sijoituspäätöstä. Kummankin sijoituksen osalta asiakas itse on tehnyt päätöksen. Hänelle ei ole voinut jäädä epäselväksi, että CDO-tuotteeseen sijoittamalla hän ottaa kantaakseen viiteyhtiöiden luottoriskiä. Viimeistään jälkimarkkinakaupan yhteydessä ostaessaan CDO-tuotetta huomattavasti nimellisarvoa alemmalla hinnalla ja tietoisena tuotto-odotuksen suuruudesta (3 kk euribor + 8,6 %) asiakkaan on pitänyt käsittää tuotteeseen sisältyvä riski.

Asiakkaan tietoisesti ottama riski on sittemmin toteutunut ja johtanut sijoitetun pääoman menettämiseen. Kyse on sijoittajariskin toteutumisesta, josta pankki ei ole korvausvastuussa.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- omaisuuspalvelusopimus 5.10.2000, jossa sisältönä on ollut sijoituskonsultointi, kirjallinen omaisuusraportointi ja pankin informaatiopalveluja.

- sijoitussuunnitelma 19.9.2003, jossa todetaan mm., että asiakkaan pankissa olevan sijoitusvarallisuuden määrä on runsaat 640.000 euroa (44 % osakesijoitukset, 51 % pitkät korkosijoitukset, 5 % lyhyet korkosijoitukset), minkä lisäksi asiakkaalla on sijoitusasuntoja ja kiinteistöjä.

Asiakkaalla ei ole säännöllisiä ansiotuloja, ja hän tarvitsee elantokustannuksiensa rahoittamiseen pankissa olevan sijoitusvarallisuuden tuottoja ja vähän pääomia. Asiakas on saanut osinkotuloja, ja hän saa sijoitusasunnoistaan vuokratuloja.

Asiakkaan tavoitteena on varallisuuden arvon säilyttäminen, vaikka nykyinen sijoitusvarallisuus sisältääkin osakeriskiä. Asiakas hakee osakemarkkinoilta kurssivoittoa ja parempaa tuottoa kuin mitä olisi saatavissa matalariskisistä korkopapereista. Asiakkaalla on aktiivisalkkusopimus osakekauppaan internetin välityksellä. Hän hyödyntää sijoituksissaan pankin markkinatietopalveluja.

Asiakas on hakenut pankin tuotevalikoimasta sopivia sijoituskohteita. Hänen sijoituksensa ovat jakautuneet lähes puoliksi matalariskisille korkomarkkinoille ja riskillisille osakemarkkinoille. Asiakas tekee itse osakesalkkuunsa tarvittavat muutokset. Hän tekee sijoituspäätökset itse ja on valitsemaansa sijoitusstrategiaan tyytyväinen.

Asiakas toteuttaa omaa strategiaansa ja tekee sijoituspäätökset eri varallisuuserissä hyödyntäen pankin asiantuntemusta ja tuotevalikoimaa. Pankki ei vastaa sijoituksiin liittyvistä taloudellisista ja muista riskeistä eikä mahdollisista veroseuraamuksista. Vastuu näiltä osin kuuluu asiakkaalle.

- joukkolainojen A ja B PowerPoint-kalvosarja (22.2.2006) ja painettu markkinointi­esite (helmikuu 2006). Niiden sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- puhelutallenne 28.2.2006. Asiakas harkitsee CDO-lainaan sijoittamista ja tiedustelee yhteyshenkilönsä näkemystä tuotteesta. Asiakas kiinnittää huomiota siihen, että viiden vuoden laina-aikana ehtii sattua kaikenlaista. Yhteyshenkilö toteaa, että hän lähtisi liikkeelle maltillisesti. Matalariskisimmän lainan tuotto-odotus on noin 4 %, ja siinä on paras jälkimarkkinahinta. Asiakas pitää sen tuottoa riittämättömänä ja on kiinnostunut keskimmäisestä riskitasosta. Sen osalta yhteyshenkilö toteaa pitävänsä 3 kk euriborin ylittävää tuottoa riittävän hyvänä. Kuitenkin turvaakin on, koska pohjimmaisena oleva turvapuskuri ja sen jälkeen CDO-lainan korkein riskitaso ottavat vastaan viiteyhtiöiden kaatumisia. Yhteyshenkilön mukaan ”aika paljon yrityksiä pitäisi kaatua alta” ennen kuin tullaan tuotteen keskimmäiseen riskitasoon. Asiakas toteaa näiden tietojen riittävän. Sovitaan, että hän palaa asiaan loppuviikosta.

- puhelutallenne 2.3.2006. Asiakas ilmoittaa haluavansa sijoittaa CDO-tuotteen keskimmäiseen riskitasoon 60.000 euroa. Keskustelua käydään myös asiakkaalla olevista indeksilainasijoituksista.

- omaisuusraportti 1.3.2006, josta ilmenee mm. asiakkaan tuolloisen sijoitusvarallisuuden kokonaismäärä 551.768,09 euroa ja jakauma (43 % osakemarkkinat, 13 % korkomarkkinat, 44 % yhdistelmärahastot, indeksi- ja vaihtovelkakirjalainat).

- 14.3.2006 päivätyt lisätiedot joukkolainan A lainakohtaisiin ehtoihin. Lisätietoihin on merkitty lainan lopullinen määrä, lisätuottoprosentti ja lopullinen suojaus- ja yläsuo­jaustaso. Lisäksi esitetään lainan lopullisen viitekorin viiteyhteisöjen 7.2.2006 päivätyt luottoluokitustiedot.

- puhelutallenne 4.1.2008. Asiakas oli saanut listauksen jälkimarkkinoilta saatavista joukkolainoista. Keskustellaan indeksilainasta ja CDO-lainasta. Jälkimarkkinoilla oli laina A:ta, jota asiakkaalla oli jo entuudestaan. Asiakas kysyy lainan viiteyrityksistä ja riskin suuruudesta. Yhteyshenkilö toteaa, että laina A:n jälkimarkkinahinta on nyt tosi huono. Yhtään luottovastuutapahtumaa ei ole; lainan riskihän on siinä, että jos yritykset menevät konkurssiin, pääomaa ei saa.

Yhteyshenkilö selostaa, kuinka monta konkurssia CDO-lainan riskitasot kestävät ilman pääomamenetyksiä. Hän toteaa myös, että lainan viitesalkussa on rahoitusyhtiöitä sekä rakentajia, rahoittajia ja vakuuttajia USA:n asuntomarkkinoilta. Luottoluokituksissa on tapahtunut muutoksia ja yhden viiteyhtiön kohdalla se on alentunut jopa tasolle Caa1. Kuitenkin jos tuo yksi kaatuisi, se ei vaikuttaisi lainan pääomaan. Yhteyshenkilön mukaan jälkimarkkinahinnan alhaisuus johtuu USA:n tilanteesta. Toisaalta laina A:n tuotto on hyvä, yli 8 %, minkä vuoksi hän ei myisi sitä pois.

Asiakas toteaa, ettei hänkään ole lainaa A myymässä vaan oli ajatellut ostaa sitä lisää, jos sitä on saatavilla. Yhteyshenkilö toteaa, että eri aikoina liikkeeseen laskettujen CDO-lainojen viiteyhtiöissä ei ole paljon päällekkäisyyttä, mutta asiakkaalla on kuitenkin jo noin 200.000 euroa sijoitettuna samantyyppisiin CDO-tuotteisiin.

Asiakas toteaa keskustelun myöhemmässä vaiheessa saaneensa sen käsityksen, ettei yhteyshenkilö suosittele laina A:n lisähankintaa. Yhteyshenkilö puolestaan toteaa, että jos asiakas on hankkimassa CDO-tuotetta lisää, hänen kannattaisi ottaa lainasta kaikkein riskittömintä versiota (laina B), jossa on suurin puskuri. Sitäkin oli tarjolla, vaikka se ei näkynyt asiakkaan saamassa listauksessa. Asiakas kysyy laina B:n korosta, ja yhteyshenkilö kertoo sen olevan noin 8,6 % päälle 3 kk euriborin jos otetaan huomioon se, että asiakas saisi lainan noin 82 %:n kurssiin.

Lopuksi keskustellaan vielä indeksilainasta, jota yhteyshenkilö toteaa pitävänsä huomionarvoisena vaihtoehtona. Asiakas kertoo ajatelleensa indeksilainaa ja CDO-lainaa toisilleen vaihtoehtoisina. Jos yhteyshenkilö saa markkinoilta laina B:tä, asiakas haluaa sijoittaa siihen 20.000 euroa. Muutoin hän sijoittaa indeksilainaan. Sovitaan, että yhteyshenkilö selvittää laina B:n saatavuuden ja ilmoittaa asiakkaalle.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 2.3.2006 päättänyt sijoittaa 60.000 euroa uudentyyppisen joukkolainan keskimmäiseen riskitasoon (laina A). Asiakas oli alkuvuonna 2008 jälkimarkkinoilla sijoittanut 20.620 euroa tuotteen saman liikkeeseenlaskusarjan alimpaan riskitasoon (nimellisarvo 25.000 euroa, laina B). Lisäksi hän oli sijoittanut noin 100.000 euroa joukkolainatuotteen muihin liikkeeseenlaskusarjoihin.

Asiakas on vaatinut 85.000 euron korvausta joukkolainojen A ja B arvon menettämisestä aiheutuneesta tappiosta. Pankki katsoo, ettei asiakkaan vaatimus ole perusteltu. Lisäksi pankki on katsonut tappion suuruuden osalta, että asiakkaan lainoihin A ja B sijoittamasta 80.620 eurosta on vähennettävä lainoista saadut tuotot 14.999,42 euroa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että kyseessä oli korkeariskinen tuote, jota kuitenkin oli hänelle markkinoitu turvallisena. Saamiensa tietojen perusteella hän ei ollut voinut ymmärtää riskiä oikein. Tuote ei myöskään vastannut hänen riskinottohalukkuuttaan, joten sitä ei olisi tullut suositella hänelle.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Alkuvuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

1.11.2007 voimaan tuli ns. MiFID-sääntely, joka täsmensi ja laajensi näitä arvopaperinvälittäjän velvollisuuksia. Tällä on merkitystä laina B:tä koskevan jälkimarkkinakaupan osalta.

Perustelut

Tuotteen tarjoaminen ei-ammattimaisille sijoittajille

Asiakas on katsonut, ettei CDO-tuotetta olisi lainkaan tullut tarjota ns. tavallisille sijoittajille. Arvopaperilautakunta toteaa kuitenkin, ettei tuotteen myyminen yksityisasiakkaille ole ollut kiellettyä. Ratkaisevaa on se, onko pankki täyttänyt lain mukaiset selonotto-, tiedonanto- ja muut velvoitteensa.

Pankin tiedonantovelvollisuus, riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa joukkolainatuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on alkuvuonna 2006 markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viite­salkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Ennen 2.3.2006 tehtyä sijoituspäätöstä asiakkaalla oli ollut käytettävissään joukkolainojen A ja B painettu markkinointiesite ja tuotteen PowerPoint-kalvosarja. Asiakastilaisuudessa ja yhteyshenkilön kanssa käydyissä keskusteluissa tuotetta oli lisäksi esitelty suullisesti. Lautakunta pitää keskeisenä sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu tuotteeseen liittyvästä mahdollisuudesta menettää siihen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

PowerPoint-kalvosarja (22.2.2006) ja tuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut vastaavan kalvosarjan merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että kalvosarja antaa kuvan tuotteen rakenteesta, terminologiasta ja yleisistä toimintaperiaatteista sekä tuotto-odotuksesta, mutta kalvosarja itsessään ei ole antanut riittävää kuvaa tuotteeseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Kalvosarjasta ei kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarjan mukaisista tiedoista sijoittaja ei kuitenkaan ole perustellusti voinut saada sellaista käsitystä, että kyseinen sijoitustuote olisi ollut pääomaturvattu tai riskitön.

Lautakunta on aiemmissa samaa tuotetta koskevissa ratkaisuissaan arvioinut myös painetun markkinointiesitteen sisältöä ja katsonut, että esitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakastilaisuudessa 23.2.2006 suullisesti annettujen tietojen sisällöstä ei ole tarkkaa selvitystä. Lautakunta olettaa tuolloin annettujen tietojen vastanneen esittelymateriaalina käytetyn PowerPoint-kalvosarjan sisältöä.

Asiakkaan yhteyshenkilö on puhelinkeskustelussa 28.2.2006 havainnollistanut tuotteen keskimmäiseen riskitasoon eli laina A:han liittyvää riskiä toteamalla, että tuotteen turvapuskuri ja lainan korkeariskisin versio ottavat vastaan viiteyhtiöiden kaatumisia. Hänen mukaansa ”aika paljon yrityksiä pitäisi kaatua alta” ennen kuin tappiot ulottuvat laina A:han.

Jälkimarkkinakaupasta puhuttaessa 4.1.2008 asiakkaan yhteyshenkilö oli todennut, että jos viiteyrityksiä menee konkurssiin, on riski ettei tuotteeseen sijoitettua pääomaa saa takaisin. Hän on selostanut laina A:n alhaisen jälkimarkkinahinnan syitä ja todennut mm., että lainan viitesalkussa on USA:n asuntomarkkinoilla toimivia yrityksiä. Yhden viiteyhtiön luottoluokitus oli alentunut selvästi, mutta luottovastuutapahtumia ei ollut sattunut.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaalla oli ennen laina A:n merkintää käytettävissään tuotteen kalvosarja, markkinointiesite ja tuotteesta suullisesti annetut tiedot. Selvitystä ei ole siitä, että asiakastilaisuudessa olisi annettu kirjallisesta materiaalista poikkeavia, riskiä vähätteleviä tai muuten harhaanjohtavia tietoja. Yhteyshenkilön puhelinkeskustelussa 28.2.2006 antamat tiedot ovat lautakunnan arvion mukaan havainnollistaneet ja konkretisoineet tuotteen toimintaa ja siihen liittyviä riskejä. Kokonaisuutena lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli ennen laina A:n merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Hänellä oli myös runsaasti aikaa perehtyä saamiinsa tietoihin.

Laina A:sta annetut tiedot ovat sellaisenaan koskeneet samaan liikkeeseenlaskusarjaan kuulunutta laina B:tä, jossa oli laina A:ta matalampi riski ja tuotto-odotus. Laina A:n merkinnän ja laina B:n jälkimarkkinakaupan välisenä aikana asiakas oli todennäköisesti saanut tietoja myös CDO-tuotteen muista liikkeeseenlaskusarjoista, joihin kuuluvia lainoja hän oli merkinnyt. Jälkimarkkinakaupan aikaan lainojen A ja B viitekorissa ei vielä ollut sattunut luottovastuutapahtumia. Asiakkaalla oli laina B:hen sijoittamista harkitessaan tieto myös siitä, että lainan markkina-arvo oli laskenut noin 82 %:iin sen nimellisarvosta. Asiakkaan yhteyshenkilö oli puhelinkeskustelussa 4.1.2008 selostanut tämän kehityksen syitä. Lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli myös laina B:n osalta käytettävissään riittävät tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

Asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välisten keskustelujen sisällöstä voidaan päätellä, että asiakkaan on myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolainatuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä.

Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa joukkolainojen A ja B osalta.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

19.9.2003 laaditussa sijoitussuunnitelmassa on tuotu esiin asiakkaan itsenäisyys osakesijoituksia koskevien päätösten tekemisessä ja se, että asiakas haluaa valitsemaansa sijoitusstrategiaa toteuttaessaan hyödyntää pankin asiantuntemusta ja tuotevalikoimaa. Asiakas on hakenut pankin tuotevalikoimasta sopivia sijoituskohteita. Asiakkaan sijoitustoiminnan tavoitteiksi on kirjattu, että asiakas tarvitsee sijoitusvarallisuutensa tuottoja ja vähäisessä määrin pääomia elantokustannustensa rahoittamiseen. Lisäksi tavoitteeksi on kirjattu varallisuuden arvon säilyttäminen, vaikka sijoitusvarallisuuteen sisältyykin osakeriskiä.

Puhelinkeskustelussa 28.2.2006 asiakkaan yhteyshenkilö on suositellut asiakkaalle ensisijaisesti CDO-lainan matalariskisintä versiota (laina B) mutta on pitänyt myös keskimmäistä riskitasoa (laina A) asiakkaalle sopivana.

Asiakkaan sijoitussuunnitelmassa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa CDO-tuotteisiin tai edellytetty, että asiakkaalle tulisi tarjota vain pääomaturvattuja tai hyvin matalariskisiä korkoinstrumentteja. Selvitystä ei ole siitä, että tällaisesta edellytyksestä olisi muutenkaan sovittu. Lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelma ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen uudentyyppistä sijoitustuotetta. Pankilla on ollut tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta edellä todetuin tavoin katsoo tulleen täytetyksi. CDO-tuotteesta maksettava säännöllinen indeksihyvitys on sopinut yhteen asiakkaan kassavirtatavoitteen kanssa. Lautakunta katsoo, ettei joukkolainatuote muutenkaan ole ollut asiakkaan sijoitussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden vastainen tai muutoin ristiriidassa suunnitelman kanssa. Lautakunta pitää joukkolainan suosittamista asiakkaalle helmikuussa 2006 asianmukaisena.

Jälkimarkkinakaupan osalta lautakunta toteaa, että asiakas on puhelinkeskustelussa 4.1.2008 ollut kiinnostunut sijoittamaan lisää laina A:han. Yhteyshenkilö on kiinnittänyt huomiota laina A:n alhaiseen jälkimarkkinahintaan ja asiakkaalla jo olevaan CDO-omistukseen. Hän oli selvittänyt markkina-arvon alhaisuuden johtuvan siitä, että viitesalkussa on mm. USA:n asuntomarkkinoilla toimivia yrityksiä. Asiakas totesi ymmärtäneensä keskustelun siten, että yhteyshenkilön mielestä hänen ei kannattanut hankkia laina A:ta lisää. Yhteyshenkilö oli pitänyt puhelussa esillä ollutta indeksilainaa huomionarvoisena vaihtoehtona ja oli suosittanut, että jos asiakas haluaa vielä hankkia CDO-tuotetta, olisi perusteltua hankkia tuotteen matalariskisintä versiota, jossa on suurin puskuri (laina B).

Lautakunta katsoo, että päätös sijoittaa laina B:hen perustui pankin antamaan sijoitusneuvoon. Tuote oli asiakkaalle entuudestaan tuttu, ja asiakkaan taloudellinen asema ja sijoitustavoitteet olivat riittävässä määrin tulleet pankin tietoon sijoitussuunnitelman laatimisen ja sen jälkeisen yhteydenpidon myötä. Pankilla oli siten tuolloisen sääntelyn mukaisen selonottovelvollisuuden täyttämisen edellyttämät tiedot asiakkaastaan. Lautakunta katsoo lisäksi, että jälkimarkkinakaupan yhteydessä annettu neuvonta oli sisällöltään tuolloiseen tilanteeseen sopivaa ja muutoinkin asianmukaista.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, etteivät joukkolainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutuneet tappiot ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia