Haku

APL 45/07

Tulosta

Asianumero: APL 45/07 (2007)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 10.04.2007

Sijoitusneuvonta harhaanjohtavat markkinointiesitteen tiedot vahingonkorvausvaatimus

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 7.2.2007 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 14.3.2007 päivätyn lisälausuman.

Asiakas on vaatinut, että palveluntarjoajan on korvattava hänelle 10.362,00 euron vahinko, joka on aiheutunut asiakkaalle sijoitustuotteen harhaanjohtavista markkinointitiedoista.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa:

Asiakas osti keväällä 2006 palveluntarjoajan markkinoimaa toisen palveluntarjoajan liikkeseenlaskemaa obligaatiota 120.000 eurolla. Asiakkaan tarkoituksena oli myydä arvopaperi pois välittömästi, kun ao. indeksit olisivat nousseet ja nos-taneet obligaation päivittäistä hintaa pörssissä noin kymmenellä prosentilla. Asiakas kertoo, että palveluntarjoaja tiesi tämän, koska hän rahoitti sijoituksensa merkittävältä osin palveluntarjoajan yhteistyökumppanin myöntämällä luotolla.

Asiakas huomauttaa, että ajatus velkavivun käyttämisestä oli saatu palveluntarjoajalta jo edellisellä kerralla asiakkaan merkitessä 12.3.2004 ensimmäistä kertaa saman palveluntarjoajan markkinoimaa joukkovelkakirjalainaa 50 000 eurolla, josta 40 000 euroa rahoitettiin palveluntarjoajan ehdotuksesta yhteistyökumppanipankin lainalla.

Asiakas perehtyi tarkoin markkinointimateriaaliin, joka oli saatavilla palveluntarjoajan Internet-kotisivuilta. Materiaalin mukaan ko. arvopaperi noteerataan päivittäin Helsingin Arvopaperipörssissä ja siinä esitetään havainnollisesti viiden vuoden jaksolla, miten indeksien vaikutuksesta arvopaperin arvo kehittyy.

Asiakas kertoo ymmärtäneensä arvopaperia merkitessään, että pääomaturva koskee vain erääntymispäivää. Se, mitä asiakas ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt, oli koron vaikutus arvopaperin arvoon sen juoksuaikana. Asiakkaan mukaan kyseinen asia ei tullut materiaalista esille mistään kohtaa. Lisäksi, kun palveluntarjoaja tiesi, miten asiakas aikoi sijoituksensa kanssa menetellä, olisi hän odot-tanut tämän asian otettavan esille selväsanaisesti, jotta asiakas olisi ymmärtänyt riskin.

Asiakas lähetti marraskuun lopulla 2006 palveluntarjoajalle sähköpostiviestin ja tiedusteli, miksi obligaation arvo laskee joka päivä, vaikka tuotteeseen liitetyt indeksit nousevat samanaikaisesti. Asiakas sai vastaukseksi, että ”obligaation arvonkehitykseen vaikuttaa tässä vaiheessa lainan juoksuaikaa ennen kaikkea vallitseva korkotaso ja sen muutokset”. Tätä seikkaa ei mitenkään tuotu esille ennen sijoituspäätöksen tekemistä markkinointimateriaalissa eikä siihen liittyvis-sä keskusteluissa palveluntarjoajan kanssa.

Asiakas toteaa palveluntarjoajan markkinointimateriaalissa esitetyn riskiluettelon korkojen ja muiden riskien osalta olevan yleistä ‘Act of God’ - tasoa. Tämän perusteella kaikki mahdollinen voi vaikuttaa arvopaperin arvoon. Asiakkaan näkemyksen mukaan olennaista tässä kohtaa on, että kyseissä markkinointimateriaalissa esitetään viiden vuoden jaksolta esimerkki, miten ao. indeksien kehittyminen vaikuttaa arvopaperin eräpäivän arvoon. Materiaalissa ei sen sijaan missään kerrota, että arvopaperin juoksuaikana indeksien kehitystä tärkeämpi tekijä on korkotaso.

Arvopaperia markkinoidaan nimenomaan sillä perusteella, että sijoittaja pääsee hyötymään indeksien arvon noususta, mutta ei kärsi indeksien arvon laskusta. Sijoittajaa houkutellaan mukaan osakemarkkinoiden mahdollisen tulevan nousevan kehityksen perusteella - ei korkotuotolla, kuten perinteisessä obligaatiossa. Markkinointi on harhaanjohtavaa, koska palveluntarjoaja ei tuo selvästi esille si-tä, että osakemarkkinoiden mahdollinen myönteinen kehitys ei määrää arvopa-perin arvoa sen juoksuaikana.

Asiakkaan tiedustellessa palveluntarjoajalta vuoden 2006 lopussa, miksi hänen edellisessä sijoituksessaan indeksien muutos oli vaikuttanut täydellä painolla arvopaperin arvoon juoksuaikana, oli palveluntarjoajan vastaus, että ”korkotaso ei muuttunut vuosina 2004–2005”.

Asiakas huomauttaa, ettei hänelle myöskään aikaisemman sijoituksen kohdalla vuonna 2004 kerrottu, että korkotason muutos olisi voinut vaikuttaa arvopaperin arvoon sen juoksuaikana. Edellä kerrottu onkin perustelu asiakkaan lainakorko-jen korvausvaatimukselle. Asiakas kertoo reklamoineensa asiasta palveluntarjoajalle sekä käyneen asiasta neuvotteluja heidän kanssaan.

Asiakas kertoo myös, että palveluntarjoajan toimitusjohtaja myönsi tapaamisen yhteydessä 4.1.2007 markkinointimateriaalin olevan puutteellinen. Edellä mainitusta syystä arvopaperia kutsutaan siksi obligaatioksi, etteivät indeksit tulisi liian painavaan asemaan ja sijoittajat kiinnittäisivät enemmän nimeen huomiota. Myöhemmin toimitusjohtaja oli kuitenkin puhelimitse todennut, että ”hän ei voi kävellä alaistensa yli”. Asiakkaan mielestä tämä tarkoitti sitä, että toimitusjohtaja itse hyväksyisi asiakkaan vaatimuksen, mutta palveluntarjoaja ei voi muista syistä korvata asiakkaan vahinkoa.

Asiakas katsoo palveluntarjoajan markkinoinnin olleen harhaanjohtavaa ja epäeettistä, mistä syystä hänellä on oikeus saada kärsimänsä tappio korvattavaksi palveluntarjoajan toimesta.

Asiakas toteaa olevansa palveluntarjoajan kanssa yhtä mieltä siitä, että sijoittajan on syytä ymmärtää, mihin hän sijoittaa. Toisaalta asiakas katsoo, että olisi vähintäänkin kohtuullista odottaa markkinointimateriaalin olevan sellaista tasoa, että vaadittu ymmärrys voi niiden perusteella syntyä tai ettei niiden perusteella voi ainakaan syntyä väärinkäsityksiä.

Vahingonkorvauksen osalta asiakas kertoo tappioiden olevan todellisia, eivätkä ne perustu odotuksiin obligaation arvosta. Vahingonkorvauksen perusteena asiakas on käyttänyt seuraavaa laskelmaa:

• arvopaperin hankintahinta 120.000,00 euroa;
• palveluntarjoajan perimä välityspalkkio 1.200,00 euroa; eli
• Hankintahinta yhteensä 121.200,00 euroa.

• arvopaperin lunastushinta 29.12.2006 114.588,00 euroa;
• myyntitappio 6.612,00 euroa;
• palveluntarjoajan välittämän rahoituksen korko ja muut kulut 3.750,00 euroa; eli
• tappio ja korvausvaatimus yhteensä 10 362,00 euroa.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen


Palveluntarjoaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 5.3.2007 päivätyn vastauksen asiassa ja anta¬nut lisäksi 21.3.2007 päivätyn lisälausuman. Vastausten perustana on 12.1.2007 palveluntarjoajan toimesta annettu kirjallinen vastaus asiakkaalle tämän reklamaatioon ja vahingonkorvausvaatimukseen.

Palveluntarjoaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tu¬lee hylätä perusteeltaan ja määrältään.

Palveluntarjoaja on vaatimuksensa tueksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Tausta

Asiakas antoi 7.2.2006 palveluntarjoajalle 120 000 euron suuruisen ostositoumuksen toisen palveluntarjoajan liikkeeseenlaskemasta joukkovelkakirjalainasta markkinointinimeltään ”obligaatio”.

Obligaation liikkeeseenlaskukurssi oli 100 prosenttia. Asiakas teki sijoituksen rahoittamalla osan siitä pankista nostetulla luotolla.

Sijoituspäätöksen tekemistä varten asiakkaalla on ollut käytössä obligaatiota koskenut markkinointiesite. Markkinointiesitteessä viitataan lisäksi obligaation listalleottoesitteeseen, joka yhdessä markkinointiesitteen kanssa on ollut saatavilla palveluntarjoajan Internet-sivuilla.

Obligaatiot on listattu Helsingin Pörssissä ja palveluntarjoaja tarjoaa obligaatioille jälkimarkkinapalvelua, jossa sen myyminen on mahdollista jokaisena valuuttapankkipäivänä. Asiakas on myynyt obligaation palveluntarjoajan jälkimarkkinapalvelun kautta 29.12.2006 hintaan 95,49 %.

Obligaatiota koskevaa sijoituspäätöstä tehdessään asiakas ei ollut ymmärtänyt, että vallitseva korkotaso voi vaikuttaa obligaation arvoon jälkimarkkinoilla. Tämän asiakas oli ilmoittanut palveluntarjoajalle sekä sähköpostitse että muissa keskusteluissa.

Obligaation myynnin vuoksi asiakas kärsi luovutustappion 5,412 euroa (perustuu palveluntarjoajan laskutoimitukseen), jonka osalta asiakas on vaatinut korvausta palveluntarjoajalta.

Tämän lisäksi asiakas on esittänyt, että lainarahoituksella tapahtuneen sijoittamisen osalta palveluntarjoaja olisi velvollinen korvaamaan asiakkaalle pankille maksamat korkokulut obligaation sijoittamisen väliseltä ajalta.

Asiakas on todennut, ettei palveluntarjoajan ole kertonut obligaatiota koskevassa materiaalissa korkotekijän vaikutuksesta obligaation jälkimarkkinahintaan ja erityisesti markkinointiesitteen sivulla 6 ollut laskuesimerkki sijoituksen tuottovaihtoehdoista on ollut harhaanjohtava.

Asiakas on myös ilmoittanut, että pankkirahoituksella tehdyn sijoituksen luonne oli selvästi lyhytaikainen eikä asiakkaalla ollut aikomustakaan pitää sijoitustaan eräpäivään asti.

Palveluntarjoajan vastaus vaatimuksiin
 

Markkinointimateriaalista

Palveluntarjoaja toteaa asiakkaan myöntäneen keskusteluissa, että hänellä on ollut käytössään obligaatiota koskeva markkinointiesite. Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan asiakkaalla on siten ollut sijoituspäätöstään tehdessään käytettävissään olennainen sijoituksen riskeihin liittyvä informaatio.

Markkinointiesitteen sivulla 6 on taulukko, jonka otsikko on ‘3000 euron sijoituksen tuottovaihtoehtoja eräpäivänä”. Otsikossa mainitaan suoraan, että tämä taulukko soveltuu ainoastaan tilanteeseen, jossa on kyse obligaation tuottovaih-toehdoista obligaation eräpäivänä. Markkinoinnissa ei voi antaa arviota jälkimarkkinahinnasta, koska siihen vaikuttavat useat tekijät. Tuoton laskennan ehdot ovat lainakohtaisten ehtojen mukaisesti voimassa vain obligaation eräpäivänä.

Edellä mainitun taulukon alla on vielä erikseen teksti, jossa todetaan, että ‘Tuotto on veronalaista tuloa ja sitä tulee tarkastella kohdassa ‘Verot” sivulla 9 ja “Sijoituspäätöksessä huomioon otettavia tekijöitä” sivulla 7 esitetyin varauksin”. Palveluntarjoaja huomauttaa, että asiakas on itse todennut tutustuneensa markkinointimateriaaliin huolellisesti. Näin ollen palveluntarjoajalla on käsityksensä mukaan ollut oikeus olettaa, että asiakas on lukenut myös edellä mainitut kohdat markkinointiesitteessä.

Edellä kerrotun lisäksi palveluntarjoaja toteaa, että obligaatiota koskeva markkinointiesite on toimitettu Rahoitustarkastukselle kommentoitavaksi ennen obligaatioiden tarjoamista yleisölle arvopaperimarkkinalain 2 luvun 4c §:n mukaisesti. Rahoitustarkastus on antanut tarpeelliseksi katsomansa kommenttinsa markkinointiesitteeseen, joiden mukaisesti palveluntarjoaja on muuttanut markkinointiesitettä ennen sen julkaisemista. Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan markkinointiesite ei siten ole ollut puutteellinen tai harhaanjohtava, koska arvopaperimarkkinoita valvova viranomainen ei tällaista ole palveluntarjoajalle ilmoittanut.

Obligaation korko- yms. riskeistä

“Obligaation tarkoituksena on tarjota mahdollisuus hyvään tuottoon rajoitetulla riskillä. Mutta, kuten kaikkiin sijoituksiin, voi obligaatioon liittyä esimerkiksi seuraavia riskejä: sijoittajan tulisi ennen sijoituspäätöksen tekemistä huolellisesti tutustua listalleottoesitteeseen sekä tähän myyntiesitteeseen kokonaisuudessaan. Esitetyt riskit eivät ole tärkeysjärjestyksessä, eikä kyseessä ole kattava riskien kuvaus. Sijoittajien tulee tiedostaa, että myös muut kuin seuraavassa kuvatut riskit voivat vaikuttaa obligaation arvoon.

Sijoittajalla tulisi aina tarvittava tieto ja kokemus rahoitus- ja talousasioissa sekä asintuntemusta arvioida markkinariskiä, jotta kykenee arvioimaan kyseisen sijoituksen edut, riskit ja soveltuvuus sijoittaa obligaatioon.

Indeksien taso voi vaihdella obligaation laina-aikana. Lisäksi indeksien taso tiettynä päivänä ei välttämättä kuvasta niiden toteutunutta tai tulevaa kehitystä. Indeksien tulevasta kehityksestä ei voida antaa takeita. Näin ollen ennen obligaatioon sijoittamista kunkin sijoittajan on tarkoin harkittava, onko indeksien kehitykseen perustuva sijoitusmuoto heille sopiva.

Obligaatioon sisältyy monitahoisia riskejä, muun muassa osakkeiden kurssiriski, luottoriski, ulkomaankauppariski, valuuttakurssiriski, korkoriski ja/tai poliittinen riski.

Obligaation hintaa markkinoilla tai markkinoiden likviditeettiä ei voida ennustaa. Liikkeeseenlaskija voi, mutta sillä ei ole velvoitetta, ostaa obligaatioita milloin tahansa mihin tahansa hintaan markkinoilla joko ostotarjouksella tai yksityisellä sopimuksella. Näin hankitut obligaatiot voidaan pitää, myydä edelleen tai luovuttaa mitätöitäväksi. Obligaatiomarkkinat saattavat olla rajoitetut. Ainoa tapa, jolla obligaation haltija voi realisoida obligaation ennen eräpäivää, on obligaation myyminen markkinoilla senhetkiseen kurssiin, joka voi olla alkuperäisen sijoituksen määrää alhaisempi.

Indekseihin sisältyvien osakkeiden hintojen ja indeksien tason vaihtelu voivat vaikuttaa obligaation arvoon.”

Palveluntarjoaja toteaa, että markkinointimateriaalin tekstistä käy selkeästi ilmi, että sijoittajan tulee tutustua kyseiseen materiaaliin ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Tekstiotteen mukaisesti palveluntarjoaja on markkinointiesitteessään hyvin selvästi todennut obligaation jälkimarkkinahintaan liittyvät riskit. Obligaation hintaa jälkimarkkinoilla ei voi ennustaa ja obligaatioon liittyy mm. korkoriski monien muiden riskien lisäksi.

Korkotaso ei ole ainoa obligaation jälkimarkkinahintaan vaikuttava tekijä, vaan kuten jälkimarkkinoilla aina, hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Näiden riskien osalta palveluntarjoaja painottaa sitä, että jälkimarkkinahinnassa on aina kyse kahden osapuolen, ostajan ja myyjän, välisestä sopimuksesta, jolla kauppa tehdään ja markkinoilla olevaan tarjoukseen ostaa obligaatio takaisin voi siten vaikuttaa täysin tarjouksen jättäjän subjektiivinen näkemys obligaation hinnasta, johon voi vaikuttaa myös korkotaso.

Obligaatiot sinällään eivät ole uusia sijoitustuotteita, vaan pikemminkin erittäin hyvin markkinoilla ja myös yksityissijoittajien keskuudessa tunnettuja tuotteita, joihin on aina liittynyt korkoriskiä. Kyseinen obligaatio eroaa perinteisemmistä obligaatioista ainoastaan siinä, että obligaation tuotonlaskentaan eräpäivänä obligaatioon liitettyjen indeksien kehitys.

Informointi korkotason vaikutuksesta on ollut palveluntarjoajan näkemyksen mukaan linjassa markkinointiesitteessä esitettyjen tietojen kanssa sekä sen yleistiedon kanssa, jota voidaan arvioida tavallisena yksityissijoittajalla olevan obligaatiotuotteista.


Asiakkaan sijoitustuntemus

Palveluntarjoaja huomauttaa markkinointiesitteen tietojen osalta, että sijoittajalla tulee olla riittävä asiantuntemus sijoitukseen liittyvien riskien arvioimiseksi ennen kuin hän tekee obligaatiota koskevan sijoituspäätöksen. Palveluntarjoaja ei ole vastuussa asiakkaan omien sijoituspäätösten taloudellisista vaikutuksista.

Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan asiakkaan taloudellinen tuntemus on ollut erinomainen, koska hän on toiminut suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajana.

Palveluntarjoaja huomauttaa lisäksi asiakkaan tehneen palveluntarjoajan kautta sijoituksia myös muihin indeksisidonnaisiin joukkovelkakirjalainoihin kuin tähän kyseiseen obligaatioon. Aikaisempien tuotteiden pääpiirteet ovat olleet samanlaiset kuin tämän obligaation. Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan sillä on siten ollut oikeus olettaa, että asiakas on ymmärtänyt indeksisidonnaisten joukkovelkakirjalainojen luonteen ja niihin liittyvät riskit.

Edellä kerrottuun viitaten palveluntarjoaja katsoo, että sillä on ollut asiakkaan sijoituskokemuksen tuntien oikeus luottaa, että asiakas on ymmärtänyt sijoitustuotteeseen sekä velkarahoitukseen liittyvät riskit ja pystyy nämä riskit kantamaan.
 

Luotottaminen

Palveluntarjoaja kiistää, että sillä olisi ollut minkäänlaista tietoa asiakkaan tarkoituksesta tehdä obligaatioon vain lyhytaikainen sijoitus, ja vain sillä perusteella, että kyseessä oli pankkirahoituksella tehty sijoitus. Kyseinen seikka ei ole tullut esille asiakkaan kanssa käydyissä keskusteluissa eikä palveluntarjoajalla ole ollut aihetta olettaa tällaista myöskään muiden obligaatioon pankkirahoituksella sijoittaneiden asiakkaidensa käyttäytymisen vuoksi.

Palveluntarjoaja on antanut asiakkaalle eri pankkien rahoitustarjouksia obligaatioon liittyen. Asiakas on kuitenkin täysin itsenäisesti tehnyt päätöksen velkarahoituksen käyttämisestä sijoituksen rahoitusmuotona ja arvioinut siten pystyvänsä kantamaan velkarahoittamiseen liittyvät riskit.

Luoton asiakas on ottanut pankista, jonka kanssa asiakas on oletettavasti allekirjoittanut velkakirjan ja panttaussitoumuksen, joiden ehtojen mukaisesti asiakkaalle lienee syntynyt velvollisuus koronmaksuun pankille. Palveluntarjoaja katsoo, ettei se voi olla vastuussa asiakkaan ja pankin välisessä suhteessa asiakkaalle syntyneistä kuluista. Palveluntarjoaja on kertonut asiakkaalle mahdollisuudesta tehdä sijoitus pankkirahoituksella, mutta pankkirahoituksen ehdot ovat olleet asiakkaan ja pankin välisen sopimuksen mukaisia. Siten palveluntarjoaja on kertoessaan pankkirahoitusmahdollisuudesta voinut luottaa siihen, että asiakas ymmärtää pankkirahoituksesta hänelle syntyvät velvoitteet ja pankkirahoitukseen liittyvät riskit.
 

Keskustelut palveluntarjoajan toimitusjohtajan kanssa

Palveluntarjoaja kiistää myös asiakkaan väittämän siitä, että palveluntarjoajan toimitusjohtaja olisi myöntänyt markkinointimateriaalin puutteellisuuden asiakkaan ja toimitusjohtajan välisessä tapaamisessa.

Asiakas on tavannut palveluntarjoajan toimitusjohtajan 4.1.2007. Toimitusjohtaja ei ole kyseisessä tapaamisessa ilmoittanut palveluntarjoajan markkinointimateriaalin olevan puutteellista, vaan ainoastaan todennut, että palveluntarjoaja selvittää, onko markkinointimateriaali palveluntarjoajan näkemyksen mukaan ollut puutteellista ja toimittaa tästä asiakkaalle vastauksen. Tämän mukaisesti palveluntarjoaja on toimittanut kirjallisen vastauksen asiakkaalle 12.1.2007, jossa palveluntarjoaja on todennut markkinointimateriaalin olleen asianmukaista.

Toimitusjohtajan kanssa käydyn keskustelun osalta palveluntarjoaja haluaa todeta, että toimitusjohtaja on viitannut tuotteen olevan nimeltään “obligaatio”, jolloin yleiseen elämänkokemukseen ja erityisesti asiakkaan tietämykseen viitaten on asiakkaan tullut ymmärtää kyseessä olevan tuotteen, jossa on mukana korkotekijä.

Toimitusjohtaja ei ole missään vaiheessa todennut palveluntarjoajan markkinointimateriaalin olevan puutteellista. Toimitusjohtajan viesti siitä, että hän ei voi ‘kävellä alaistensa yli”, oli vastaus asiakkaan vetoomukseen vanhaan tuttavuuteen ja asian vähäpätöisyyteen palveluntarjoajan kannalta. Toimitusjohtajan tarkoitus oli kertoa asiakkaalle, joka on toiminut suuren pörssiyhtiö toimitusjohtajana, että ison yhtiön toimitusjohtaja “ei voi kävellä alaistensa yli” vanhan tuttavuuden nojalla. Sellainen on vain omiaan sotkemaan yhtiön olemassa olevia prosesseja. Palveluntarjoajalla onkin erillinen asiakasreklamaatioiden käsittelyprosessi, jota kautta asiakkaan valitus tulee palveluntarjoajalla käsitellä.

Toimitusjohtaja ei siten ole voinut ottaa yksin kantaa asiakkaan vaatimukseen, vaan vaatimus on tullut käsitellä palveluntarjoajan normaalin asiakasreklamaatioprosessin mukaisesti, jota toimitusjohtajan alaiset hoitavat.
 

Lopuksi

Palveluntarjoajan tietojen mukaan asiakkaalle on obligaation realisoinnista syntynyt tappio ollut 5.412 euroa. Palveluntarjoaja olettaakin, että asiakkaan ilmoitus noin 10.000 euron tappiosta pitää sisällään mainitun myyntitappion sekä ilmeisesti hänelle pankkilainan ottamisesta syntyneet korkovelvoitteet.

Edellä kerrottuun viitaten palveluntarjoaja katsoo, ettei se ole markkinoinut obligaatioita harhaanjohtavasti eikä ole siten korvausvastuussa asiakkaan kärsimästä luovutustappiosta tai pankkirahoitukseen liittyneistä korkokuluista.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta ja josta on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996 / 579) 3 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) 4 luvussa. Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi.

Asiakas on vaatinut, että palveluntarjoajan on korvattava hänelle 10.362,00 euron vahinko, joka on aiheutunut asiakkaalle sijoitustuotteen harhaanjohtavista markkinointitiedoista.

Palveluntarjoaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään.

Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, että asiakas antoi 7.2.2006 palveluntarjoajalle 120 000 euron suuruisen ostositoumuksen toisen palveluntarjoajan liikkeeseenlaskemasta joukkovelkakirjalainasta markkinointinimeltään ”obligaatio”.

Asiakas teki sijoituksen rahoittamalla osan siitä pankista nostetulla luotolla. Sijoituspäätöksen tekemistä varten asiakkaalla on ollut käytössä obligaatiota koskenut markkinointiesite, johon hän oli huolellisesti paneutunut.

Obligaatiota koskevaa sijoituspäätöstä tehdessään asiakas ei ollut ymmärtänyt, että vallitseva korkotaso voisi vaikuttaa obligaation arvoon jälkimarkkinoilla. Asiakas myi obligaation palveluntarjoajan jälkimarkkinapalvelun kautta 29.12.2006.

Lautakunta toteaa, että asiakkaalla on oma huolellisuusvelvoite siltä osin, mikä koskee hänen omaa ymmärrystään palveluntarjoajan taholta annettujen tietojen osalta. Mikäli kyseiselle asiakkaalle epäselviä termejä tai lauseita esiintyy, tulee hänen selvittää ne ennen sijoituspäätöksensä tekemistä. Lisäksi asiakkaan omalla sijoitus- ja yrityskokemuksella on vaikutusta siihen, millaisia tietoja asiakkaalle tulee yksittäistapauksessa antaa ja millä laajuudella palveluntarjoajan tulee täyttää oma tiedonantovelvollisuutensa.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että asiakkaan sijoitustietämys ja -kokemus sekä ymmärrys yritystoiminnasta on ollut tavanomaista laaja-alaisempaa ja merkittävämpää. Tällöin voidaan myös katsoa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden ei tarvitse olla yhtä perusteellista kuin henkilölle, jolla on objektiivisesti arvioiden vain vähän alan asiantuntemusta. Siksi lautakunta katsoo, että kyseisen asiakkaan on tullut ymmärtää obligaatioon sijoitustuotteena liittyvät tekijät ja riskit sijoituspalveluntarjoajan taholta annettujen tietojen perusteella.

Sijoituksen rahoitukseen liittyvän luoton osalta lautakunta toteaa, että luotto on ollut vain yksi mahdollisuus sijoituksen tekemiselle, joka on palveluntarjoajan toimesta tuotu esille. Tarjousten tekeminen yhteistyökumppaneiden kautta ei aseta palveluntarjoajaa sellaiseen vastuuseen, että se vastaisi tietyissä tilanteissa myös asiakkaan luottoriskistä ja näihin liittyvistä koroista. Arvopaperilautakunnan näkemyksen luotto sijoituksen rahoitusmuotona on ollut asiakkaan oma ja itsenäinen päätös, joka on palveluntarjoajan sijoitustuotteita koskevien selonotto- ja tiedonantovelvoitteiden ulkopuolella. Tällöin asiakas vastaa myös itse luoton ottamisesta syntyneistä riskeistä.

Markkinointiesitteen osalta muutoin lautakunta toteaa, että objektiivisesti arvioiden sijoitustuotetta koskeva esite ei ole riittävän selkeä ja kattava tuotetta kuvaavien riskien osalta. Myös esitteen nimi olisi tullut arvioida tarkemmin vastaamaan esitteen sisältöä. Näin ollen lautakunnan näkemyksen mukaan markkinointiesitteessä olisi tullut tarkemmin yksilöidä mm. korkotekijän vaikutuksia obligaation jälkimarkkinahintaan sekä korkoriskin vaikutuksia sijoitustuotteeseen ylipäätään.

Asiassa on jäänyt epäselväksi, mitä asiakas ja palveluntarjoajan toimitusjohtaja ovat keskustelleet tapaamisessa 4.1.2007. Asiakas on todennut toimitusjohtajan tuolloin myöntäneen hänelle obligaation markkinointiesitteen puutteellisuudet, ja olleen siten valmis maksamaan asiakkaalle korvauksen. Palveluntarjoaja on taas omissa vastineissaan kiistänyt kyseiset asiakkaan väitteet.

Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti. Lautakunnan rat-kaisusuositus asiassa voi perustua vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.

Palveluntarjoaja ja asiakas ovat antaneet asiassa keskenään ristiriitaiset kirjalliset kertomukset 4.1.2007 asiaa koskevasta keskustelusta. Tältä osin lautakunta toteaakin, ettei se voi käytettävissä olevin keinoin selvittää sitä, mitä kyseisessä keskustelussa olisi pidettävä totena, ja jättää asiassa tältä osin lausumatta ohjesääntönsä antamin valtuuksin.

Edellä kerrotuilla perusteilla lautakunta katsoo, ettei palveluntarjoaja ole tässä kyseissä tapauksessa markkinoinut obligaatioita harhaanjohtavasti eikä se näin ollen ole korvausvastuussa asiakkaan kärsimästä luovutustappiosta tai pankkirahoitukseen liittyneistä korkokuluista.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kariola, Kontkanen, Tomperi, Turtiainen ja Tuokko ja Virta. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia