Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle
Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 1.6.2004 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 13.10.2004 päivätyn lausuman.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata 8 000 euron vahinko, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan sopimuksien vastaisista toimenpiteistä.
Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Asiakas neuvotteli vuonna 2000 omaisuudenhoitajan kanssa mahdollisesta omaisuudenhoitosopimuksesta. Omaisuudenhoitaja painotti markkinoinnissaan aktiivista salkunhoitoa, kolmea salkunhoitostrategiaa sekä tarvittaessa omaisuuden realisointia käteiseksi, mikäli markkinatilanne niin vaatisi. Käteiset varat olisi pidetty tuolloin tilillä odottamassa markkinoiden rauhoittumista, tilanteen paranemista ja mahdollista uudelleensijoittamista. Varojen realisoiminen tarvittaessa oli ollut asiakkaalle tärkein edellytys hänen päätyessään tekemään omaisuudenhoitajan kanssa sopimuksen 10.11.2000. Omaisuudenhoitajan lupaamat sopimusehdot ja toimintamallit eivät kuitenkaan toteutuneet.
Asiakas antoi omaisuudenhoitajalle 83 000 euron osakesalkun, jonka arvo valitushetkellä on ollut 25 000 euroa. Omaisuuden arvosta on siten kadonnut 58 000 euroa. Asiakas katsoo, että arvon alentuminen on aiheutunut siksi, ettei omaisuutta realisoitu kurssilaskun seurauksena. Mikäli omaisuudenhoitaja olisi noudattanut sovittua sijoitusstrategiaa, asiakas olisi selvinnyt huomattavasti pienemmällä arvonalennuksella. Asiakkaan näkemys on, että omaisuudenhoitaja on toiminut vastoin antamiaan lupauksiaan ja tehtyä sopimusta.
Asiakas toteaa, ettei omaisuudenhoitaja ollut missään vaiheessa sopimusneuvotteluja tuonut esille, että omaisuuden realisoiminen käteiseksi olisi esimerkiksi sijoitusstrategiasta riippuvaista tai että se vaatisi asiakkaan kannanottoa tai näkemystä tilanteessa. Sopimusta laadittaessa asiakas oli jäänyt siihen käsitykseen, että omaisuudenhoitaja toimii asiassa tarvittaessa itsenäisesti. Asiakkaan näkemyksen mukaan häntä on johdettu asiassa harhaan.
Asiakas katsoo, ettei asiassa ole olennaista hänen käyntinsä omaisuudenhoitajan extranetissä, oma seuranta tai valitsemansa sijoitusstrategia. Asiakkaan mukaan kyse on sopimusrikkomuksesta ja siitä, ettei luvattua osakkeiden tilapäistä realisointia ole tapahtunut. Asiakkaan mielestä omaisuudenhoitajalla oli kuitenkin ollut vankka näkemys osakemarkkinoiden tilasta eli osakkeiden hintojen tulevasta laskusta.
Asiakkaan mukaan vuoden 2001 puoleen väliin mennessä omaisuuden markkina-arvo oli pudonnut puoleen. Tämä olisi asiakkaan mukaan ollut vältettävissä omaisuudenhoitajan sopimuksen mukaisella toiminnalla. Asiakas kertoo keskustelleensa sopimuksen sisällöistä ja sijoituspolitiikasta suoraan omaisuudenhoitajan kanssa useaan otteeseen sopimusaikana. Omaisuudenhoitaja on siten ollut erittäin tietoinen asiakkaan käsityksistä asiassa.
Omaisuudenhoitajan vastaus asiakkaan valitukseen
Omaisuudenhoitaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 9.8.2004 päivätyn vastauksen asiassa sekä antanut lisäksi 15.11.2004 päivätyn lausuman asiassa.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Omaisuudenhoitaja on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa.
Omaisuudenhoitaja teki asiakkaan kanssa sopimuksen 10.1.2000. Asiakassuhteen alkaessa asiakas neuvotteli omaisuudenhoitajan kanssa yhteistyöstä ja keskusteluissa käytiin läpi osakesijoittamista ja sen riskejä. Lisäksi samassa yhteydessä läpikäytiin omaisuudenhoitajan toimintamallia, joka perustui aktiiviseen salkunhoitoon. Neuvotteluissa selvitettiin muun muassa, että omaisuudenhoitajalla oli osakesijoitusten hoitamiseen kolme eri strategiaa: perusstrategia, spekulatiivinen strategia sekä konservatiivinen strategia. Asiakas valitsi omaisuudenhoitostrategiakseen spekulatiivisen strategian, jossa sekä tuottotavoite että riski ovat keskimääräistä korkeammat.
Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteen, että omaisuudenhoitaja olisi luvannut itsenäisesti ja oma-aloitteisesti realisoida asiakkaan osakesalkun jossakin tietyssä markkinatilanteessa. Asiakas ei ole myöskään tarkemmin määritellyt, mikä tällainen tilanne olisi ollut. Asian määrittely olisikin tulkinnanvaraista ja hankalaa. Omaisuudenhoitaja ei voi ottaa asiakkaalta vastaan ohjetta, joka on epäselvä tai luvata realisoida asiakkaan osakesalkkua tilanteessa, jota ei ole tarkasti määritelty. Omaisuudenhoitajan omaisuudenhoitostrategiat ovat nimenomaan osakesijoittamisen strategioita, joissa tuottotavoite on sidottu osakekurssien kehitykseen. Tällöin on selvää, että suuri osa sijoituksista on aina osakemarkkinoilla. Väite sopimusrikkomuksesta on perätön. Lisäksi allekirjoitetussa sopimuksessa ei ole mitään mainintaa tällaisesta lupauksesta.
Omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaan arvopaperisalkun hoitamisesta on sovittu sopimuksen kohdan 3. mukaan seuraavasti: ”Asiakas valtuuttaa omaisuudenhoitajan hoitamaan puolestaan Asiakkaan arvopaperisalkkua. Omaisuudenhoitajan sijoitusstrategia perustuu aktiiviseen salkunhoitoon.” Omaisuudenhoitajan vastuusta on sovittu sopimuksen kohdassa 5.1 mukaan seuraavasti: ”Omaisuudenhoitaja pyrkii toimimaan Asiakkaan edun mukaisesti, mutta ei vastaa toiminnan taloudellisesta tuloksesta eikä tämän sopimuksen mukaisista veroseuraamuksista.”
Asiakkaan kanssa käydyissä keskusteluissa on tuotu esille, että omaisuudenhoitajalla on ollut mahdollisuus säädellä salkussa olevaa käteisen määrää vapaasti näkemyksensä mukaan. Äärimmäisessä tilanteessa salkku olisi voinut olla kokonaan käteisenä. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan tarkoita, että omaisuudenhoitaja olisi missään tilanteessa automaattisesti velvollinen myymään kaikkia osakkeita pois. Omaisuudenhoitajalla on aina mahdollisuus toimia oman näkemyksensä mukaan, ellei asiakas toisin määrää. 100 prosentin käteissijoitus on osakemarkkinoilla hyvin voimakas näkemys kurssilaskun puolesta. Omaisuudenhoitaja ottaa harvoin tällaisia näkemyksiä ilman asiakkaan toimeksiantoa.
Omaisuudenhoitaja toteaa, että mikäli asiakkaan osakkeet olisi realisoitu voimakkaan kurssilaskun jälkeen, olisi salkun arvonnousu vuoden 2003 jälkeen jäänyt kokonaan saamatta. Asiakkaan osakesalkun arvo on tällä hetkellä 37 prosenttia korkeammalla kuin vuoden 2003 alussa. Omaisuudenhoitaja on nimenomaisesti ilmoittanut asiakkaalle, ettei omaisuudenhoitaja enää voimakkaan kurssilaskun jälkeen ottanut kantaa kurssilaskun jatkumisen puolesta. Jälkikäteen arvioiden voidaan havaita, että tällainen kannanotto olisikin ollut virhe ja olisi johtanut salkun realisointiin epäedullisella kurssitasolla.
Omaisuudenhoitaja korostaa asiakassuhteen aikana usein selventäneensä ja tarkentaneensa asiakkaalle omaisuudenhoitostrategian sisältöä ja toimintaa. Omaisuudenhoitajan näkemyksen mukaan asiakas on ollut aktiivisen yhteydenpidon vuoksi erittäin hyvin selvillä omaisuudenhoitajan toimintatavoista osakesijoittamisessa.
Omaisuudenhoitaja on muun muassa 9.6.2000 sähköpostitse kertonut asiakkaalle osakesalkun koostumuksen ja senhetkisen omaisuudenhoitajan näkemyksen osakemarkkinoista. 11.10.2000 asiakkaille on sähköpostitse selvitetty spekulatiivisen strategian sisältöä. Lisäksi eri strategiavaihtoehdoista ja niiden sisällöstä on keskusteltu asiakkaan kanssa omaisuudenhoitajan luona 16.10.2000. Tämän jälkeen asiakas oli hyväksynyt omaisuudenhoitajan spekulatiivisen sijoitusstrategian mukaisen toimintamallin ja halunnut omaisuudenhoitajan jatkavan salkunhoitoa edelleen aikaisemman sijoitusstrategian mukaisesti. Kirjeenvaihtoa sijoitusstrategioiden osalta käytiin myös 17.–18.1.2001. Tämän jälkeen asiakas oli pyytänyt vaihtamaan salkunhoitostrategiansa perusstrategiaksi.
Asiakas ja omaisuudenhoitaja kävivät myös 13.3.2001 perusteellisen keskustelun salkun sisällöstä, strategiasta ja markkinatunnelmista. Keskustelussa sovittiin, että osakkeita ei realisoida, vaan jatketaan entisellä salkunhoitostrategialla. Tämän lisäksi omaisuudenhoitaja on 15.10.2003 käynyt sähköpostitse kirjeenvaihtoa sitoutusstrategiasta, tuotosta ja osakepainotuksesta sekä yhteydenpidosta muutoin asiakkaan kanssa.
Edellä kerrottuun perustuen omaisuudenhoitaja hämmästeleekin asiakkaan näkemystä 15.10.2003 päivätystä sähköpostiviestistä, että omaisuudenhoitajalla olisi ollut selkeä näkemys tulevasta kurssilaskusta. Omaisuudenhoitajahan nimenomaan toteaa, että ”ettei omaisuudenhoitaja osannut ennakoida niin jyrkkää ja pitkään kestävää kurssilaskua.” Luonnollisesti omaisuudenhoitaja olisi myynyt asiakkaiden osakkeet pois vuoden 2000 keväällä, jos omaisuudenhoitajalla olisi ollut tämä vankka näkemys tulevasta kurssilaskusta. Tämä olisi hyödyttänyt sekä omaisuudenhoitajaa että sen asiakkaita merkittävästi.
Yhdenkään keskustelun yhteydessä asiakas ei ole reklamoinut omaisuudenhoitajan toimintaa tai pyytänyt realisoimaan osakesalkkua. Esitetystä kritiikistä huolimatta asiakas on jokaisen yhteydenpidon jälkeen hyväksynyt omaisuudenhoitajan toiminnan ja salkunhoitoa on jatkettu ilman erityistoivomuksia. Asiakas on lisäksi saanut omaisuudenhoitajalta yksityiskohtaisen kirjallisen raportin kolmen kuukauden välein ja asiakkaalla on ollut käytettävissä omaisuudenhoitajan tarjoaman Extranet –palvelu, jonka avulla asiakas on seurannut osakesalkkunsa kehitystä lähes päivittäin (707 Extranet –käyntiä asiakassuhteen aikana). Omaisuudenhoitaja huomauttaa, että asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välinen sopimus velvoittaa asiakasta reklamoimaan 30 päivän kuluessa saatuaan tiedon omaisuudenhoitosopimuksen vastaisesta menettelystä tai muutoin omaisuudenhoitajan toiminta katsotaan hyväksytyksi.
Sopijapuolten reklamointivelvollisuudesta on sopimuksen kohdassa 9. sovittu seuraavasti: ” Jos sopijapuolella on huomauttamista toisen sopijapuolen toiminnasta, on tästä ilmoitettava heti tiedon saatuaan. Sopijapuolen on katsottava hyväksyneen toiminnan, ellei sopijapuoli 30 päivän kuluessa tiedon saatuaan ilmoita toiselle sopijapuolelle, ettei hyväksy tämän toimintaa.” Omaisuudenhoitaja huomauttaa, että Rahoitustarkastuksen ohjeen drno 10/152/96 mukaan yhden kuukauden reklamointiaikaa voidaan pitää omaisuudenhoitosopimuksessa kohtuullisena.
Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaan väitteet edellä kertomansa perusteella. Omaisuudenhoitaja on toiminut koko asiakassuhteen ajan parhaan kykynsä mukaan hoitaessaan asiakkaan osakeomaisuutta. Osakesalkun arvo laski jyrkästi kevään 2000 ja vuoden 2002 lopun välillä. Tämä johtui kuitenkin pörssikurssien maailmanlaajuisesta romahtamisesta, joka ei ollut omaisuudenhoitajan ennalta-arvattavissa. Vuoden 2003 alusta lähtien osakesalkun arvo on noussut 25,7 prosenttia. Omaisuudenhoitaja katsoo, ettei se ole sopimuksen mukaisesti vastuussa taloudellisesta tuloksesta, vaikka salkun arvo laskisi. Omaisuudenhoitaja katsoo, että väite luvatusta osakkeiden realisoinnista ei ole uskottava eikä edes mahdollinen. Omaisuudenhoitaja ei voi etukäteen tietää, tuleeko kurssilasku jatkumaan vai ei.
Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus
Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta arvopaperinvälitystoiminnasta ja omaisuudenhoitopalvelusta, joita on säännelty laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.7.1996/579) ja arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Lisäksi Rahoitustarkastus on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevan ohjeen nro 201.7, jonka mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi sekä ohjeen nro 201.9, jonka mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on syytä määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja miten niihin pyritään. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.
Asiakas on vaatinut, että omaisuudenhoitajan tulee korvata hänelle 8 000 euron vahinko, joka on syntynyt omaisuudenhoitajan suullisten markkinointilupausten laiminlyönnistä sekä sopimuksen vastaisesta omaisuudenhoidosta.
Omaisuudenhoitaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteettomana.
Omaisuudenhoitosopimuksen osalta lautakunta toteaa, että täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus on tehty 10.1.2000 asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välillä. Asiakas on omaisuudenhoitosopimuksien allekirjoituksillaan vakuuttanut hyväksyneensä sopimuksen ehdot.
Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, ettei osapuolilla ole ollut erimielisyyttä kulloinkin käytettävissä olleesta sijoitusstrategiasta, vaan ainoastaan siitä, miten sijoitusstrategian puitteissa olisi ollut tarkoitus toimia. Asiakas valitsi omaisuudenhoitostrategiakseen spekulatiivisen strategian, jossa sekä tuottotavoite että riski ovat keskimääräistä korkeammat. Vuonna 2001 asiakas oli pyytänyt vaihtamaan salkunhoitostrategiansa perusstrategiaksi, jolloin tuottotavoite sekä riski ovat luonnollisesti laskeneet.
Rahoitustarkastuksen ohjeen drno 201.9 1.2.1997 mukaan omaisuudenhoitosopimuksessa on määriteltävä sijoitustoiminnan tarkempi sisältö sekä mainittava, mihin kohteisiin varoja saa sijoittaa. Vuonna 2000 tehdyssä omaisuudenhoitosopimuksessa arvopaperisalkun hoitamisesta on sopimuksen kohdassa 3. sovittu, että asiakas valtuuttaa omaisuudenhoitajan hoitamaan puolestaan asiakkaan varallisuutta ja omaisuudenhoitajan sijoitusstrategia perustuu aktiiviseen salkunhoitoon. Sijoituskohteiden osalta sopimuksen kohdassa 4. on sovittu, että asiakkaan varoja saa sijoittaa julkisesti noteerattuihin osakkeisiin ja osuustodistuksiin, optiotodistuksiin, vaihtovelkakirjoihin, obligaatioihin ja joukkovelkakirjalainoihin. Muista sijoituskohteista on sopimuksen mukaan sovittava erikseen eikä eri sijoituskohteiden keskinäisten suhteen osalta ole asetettu rajoituksia.
Omaisuudenhoitosopimuksen hieman epätarkasta ja suurpiirteisestä sisällöstä huolimatta lautakunta toteaa annetun selvityksen perusteella, että asiakkaan ja omaisuudenhoitajan välillä on käyty sopimussuhteen aikana aktiivista keskustelua siitä, mitä spekulatiivisen sijoitusstrategian toteuttamisella tarkoitetaan ja mikä on omaisuudenhoitajan nopeaa reagointia kussakin markkinatilanteessa. Kirjeenvaihto osoittaa, ettei sijoitusstrategia ole välttämättä tullut asiakkaalle täysin selväksi sopimusta tehtäessä. Omaisuudenhoitaja on kuitenkin sopimuksen alkuvaiheesta lähtien kertonut omasta sijoitustoiminnastaan sekä siitä, millaisena he markkinatilanteen sillä hetkellä ja tulevaisuudessa näkevät. Lisäksi omaisuudenhoitaja on selventänyt asiakkaalle useita kertoa sijoitusstrategian valinnan merkitystä sekä sitä, että strategia on tarvittaessa vaihdettavissa. Omaisuudenhoitajan antamat kirjalliset ja suulliset selvitykset ovat olleet merkittävä lisäinformaatio asiakkaalle sopimustekstin lisäksi.
Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimuspuolen tulee puuttua toisen osapuolen sopimuksenvastaiseen menettelyyn reklamoimalla tästä. Jos toinen osapuoli ei reagoi asiaan, hänen voidaan katsoa hyväksyneen toisen osapuolen menettelyn. Lautakunta toteaa, että annetun selvityksen perusteella asiakkaan voidaan katsoa yhteydenotoillaan reklamoineen omaisuudenhoitajalle sijoitustoiminnasta. Koska asiakas ei ole kuitenkaan vaatinut annettujen selvitysten jälkeen omaisuudenhoitajalta mitään konkreettisia muutoksia, esimerkiksi kirjallisen salkunhoito-ohjeen nojalla tai irtisanomalla omaisuudenhoitosopimuksen, lautakunta katsoo asiakkaan hyväksyneen omaisuudenhoitajan sijoituspolitiikan ja menettelyt sopimussuhteen jatkuessa. Kohtuullisen ajan kuluttua umpeen osapuolen on katsottava hyväksyneen vastapuolen toiminnan.
Lautakunta katsoo, että hyväksyessään täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen ehdot asiakas on antanut omaisuudenhoitajalle itsenäistä päätöksentekovaltaa, joka on oikeuttanut omaisuudenhoitajan hoitamaan asiakkaan varallisuutta niissä sijoitusstrategian rajoissa, jotka omaisuudenhoitosopimuksessa sekä myöhemmin käydyissä keskusteluissa on määritelty. Näissä yhteydenotoissa omaisuudenhoitaja on käsitellyt myös asiakkaan vaatiman koko osakekannan realisoimisen käteiseksi ja sen poikkeuksellisuuden omaisuudenhoitotoiminnassa.
Edellä kerrottuun perustuen Arvopaperilautakunta katsoo, että omaisuudenhoitaja on hoitanut asiakkaan varallisuutta siten kuin omaisuudenhoitosopimuksessa ja sen nojalla käytyjen keskustelujen pohjalta on sovittu.
Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.
Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Kontkanen, Parkkonen ja Kariola. Sihteerinä toimi Kouvalainen.
ARVOPAPERILAUTAKUNTA