Haku

APL 432/09

Tulosta

Asianumero: APL 432/09 (2011)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 16.12.2011

Korkorahastojen myynti

Tapahtumatiedot

Asiakkaat A ja B sekä heidän määräysvallassaan ollut osakeyhtiö C sijoittivat varoja kolmeen eri korkorahastoon. Kun sijoitusten arvo oli laskenut vuoden 2008 lopulla, asiakkaat siirsivät sijoituksensa ensin pankin toiseen rahastoon ja tämän jälkeen lunastivat ne kokonaisuudessaan 13.3.2009. Asiakkaat ovat kertoneet olleensa siinä käsityksessä, että heidän sijoituksensa ovat olleet pääomaturvattuja. Tämän johdosta he katsovat, että pankki on menetellyt virheellisesti neuvontatilanteessa ja vaativat menetyksensä täysimääräistä hyvittämistä. Lisäksi asiakkaiden kertomuksen mukaan pankki on antanut heille virheellistä sijoitusneuvontaa, kun pankin edustaja kehotti asiakkaita olemaan lunastamatta sijoituksia asiakkaiden huolestuttua sijoitusten arvon kehityksestä.
 

Asiakkaan valitus arvopaperilautakunnalle

Asiakkaiden mukaan heillä on ollut vuosikymmeniä kestänyt asiakassuhde pankin kanssa. Pankkisuhteen aikana pankki on tehnyt virheitä erityisesti ajanjaksoilla, joka alkoi 22.4.2005. Asiakkaille soitettiin ja tarjottiin uutta ja tuottavaa sijoituskohdetta, minkä perusteella he menivät pankkiin 22.4.2005. Tapaamisessa pankin edustaja esitteli heille sijoitusrahastoja muutamia minuutteja. Tilaisuus oli lyhyt, kokonaisuudessaan alle 15 minuuttia. Tänä aikana heille ei kerrottu, että tarjotut sijoitustuotteet ovat vailla pääomaturvaa. Heitä ei kehotettu tutustumaan rahastoihin eikä heille annettu asiassa harkinta-aikaa. Asiakkaiden kertomuksen mukaan heille ei myöskään annettu kirjallista materiaalia, jonka perusteella he olisivat voineet tutustua rahastoihin ja antaa jälkikäteen vastauksen pankin tekemään tarjoukseen.

Asiakkaiden mukaan he ovat tehneet pitkän pankkisuhteen aikana pankille useaan otteeseen selväksi, etteivät he halua varojaan sijoitettavan muihin kuin pääomaturvattuihin sijoituksiin. Tästä huolimatta pankki oli useaan otteeseen tarjonnut heille myös muita tuotteita ja jokaisella kerralla he olivat torjuneet nämä tarjoukset. Asiakkaiden mukaan heidän sijoituksensa ovat ennen pankin kanssa tehtyjä rahastosijoituksia olleet aina 100 %:sti pääomaturvatuilla tileillä. Asiakkaat luottivat pankin edustajaan, mutta tästä huolimatta heille ei tarjottu sijoitustuotteita, joita he olivat vuosien ajan pankille kertoneet haluavansa. Pankissa 22.4.2005 pidetyn sijoitusneuvottelun perusteella asiakkaat olivat jääneet siihen käsitykseen, että heidän tekemissään sijoituksissa oli kysymyksessä uusi pääomaturvattujen talletusten muoto. Asiakkaiden mukaan heille ei olisi koskaan pitänyt ehdottaa näitä korkorahastoja, joissa on pääomariski.

Lisäksi asiassa on huomioitava, ettei pankin edustaja ole pitänyt yhteyttä asiakkaisiin. Sijoituksen jälkeen he saivat tietoa rahastosijoituksista ainoastaan vuosittain tulleista pankin tulosteista, joista ilmenivät korkorahastojen tuotot. Asiakkaiden mukaan heille on selvinnyt vasta 17.12.2008 se seikka, että heidän rahastosijoituksensa eivät ole pääomaturvattuja. Tuolloin pankki oli tarjonnut asiakkaille uusia sijoituksia ja pankissa tapahtuneiden sijoitusneuvottelujen yhteydessä asiakkaat olivat havainneet, että A:n sijoitussalkun arvo oli laskenut 16.12.2008 mennessä 12.253,99 euroa, B:n salkku 13.787,58 euroa ja C Oy:n sijoitusten arvo 16.112,76 euroa.

Asiakkaat olivat kysyneet neuvoa pankin edustajalta, joka oli todennut, ettei tilanteessa kannata tehdä mitään vaan odottaa seuraavan vuoden puolelle. Tämän jälkeen asiakkaat olivat pitäneet yhteyttä pankkiin mutta kun he havaitsivat 7.1.2009 sijoitustensa laskeneen vielä 13.768,22 euroa, he päättivät ensin siirtää sijoituksensa toiseen pankin rahastoon ja tämän jälkeen lunastaa rahastosijoituksensa 13.3.2009.

Asiakkaat ovat vaatineet korvauksia yhteensä 55.922,55 euroa. Tämän lisäksi he ovat vaatineet 21.11.2011 päivätyssä kirjeessään arvopaperilautakunnalle myös koron laskemista mahdollisesti korvattavalle summalle.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankin mukaan asiassa on huomioitava, että asiakkaat ovat tehneet sijoituksia ilmoittamiaan ajanjaksoja aikaisemmin ja näin muodostuva sijoitusten kokonaisuus on asian kannalta merkityksellinen. Asiakkaat A ja B ovat tehneet ensimmäiset rahastosijoituksensa C Oy:n nimissä jo 27.10.2004. Tällöin asiakas A on omasta ja C Oy:n puolesta saanut pankilta olennaiset ja riittävät tiedot rahastoista. Näin olleen on katsottava, että A ja B sekä C Oy ovat saaneet olennaiset ja riittävät tiedot rahastoista jo ennen 22.4.2005 tapahtuneita merkintöjä. Pankin mukaan sijoitusneuvotteluissa asiakkaille on jo tuolloin kerrottu tarjottujen sijoitustuotteiden olevan matalariskisiä mutta ei missään vaiheessa väitetty niiden olevan pääomaturvattuja.

Asiakkaat ovat vuosina 2004–2008 tehneet runsaasti merkintöjä ja lunastuksia rahastoihin ja ovat pankin käsityksen mukaan olleet tuona aikana rahastoihin ja niiden tarjoamiin tuottoihin ilmeisen tyytyväisiä. Asiakkaiden huolestuttua sijoitusten arvon alentumisesta 2008 lopulla, pankin edustajat ovat keskustelleet heidän kanssaan ja pyrkineet auttamaan heitä parhaan kykynsä ja tietämyksensä mukaan. Pankin toimihenkilöiltä ei kuitenkaan voida edellyttää sijoitustuotteiden arvonkehityksen ennustamista. Pankin mukaan asiakkaat ovat tuolloin saaneet pankilta asianmukaiset tiedot päättääkseen itse, mitä he rahasto-osuuksillaan katsovat parhaaksi tehdä. Pankin mukaan sen vastuulle kuuluu sijoitusneuvon virheettömyys. Pankin vastuulla ei sen sijaan ole asiakkaan tekemän taikka tekemättä jättämän sijoituspäätöksen onnistumisen lopputulos.

Pankin mukaan asiakkaiden sijoitusten arvonalennus on aiheutunut markkinoiden ennakoimattomasta kriisistä, eikä asiakkaiden väittämällä tavalla pankin moitittavasta menettelystä. Pankin mukaan asiassa ei ole perusteita maksaa korvauksia. Sen mukaan on lisäksi otettava huomioon, että vuosien 2009 ja 2010 aikana korkorahastojen arvot ovat nousseet niin, että ne ovat tulleet lähelle kriisiä edeltäneitä arvoja. Pankin mukaan A:lla ja B:llä on yrittäjätaustastaan johtuen keskivertoa parempi käsitys taloudellisen toiminnan lainalaisuuksista ja myös riskinotosta. Lisäksi asiassa on otettava huomioon, että asiakas A:lla on pankissa arvo-osuustili, jossa on säilytyksessä osakkeita. Osakkeet ovat tulleet säilytykseen ennen valituksen kohteena olevia tapahtumia.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi arvopaperilautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- A:lle vuosilta 2005–2009 lähetetyt rahastoraportit
- B:lle vuosilta 2005–2009 lähetetyt rahastoraportit
- C Oy:lle vuosilta 2004–2009 lähetetyt rahastoraportit
- Palveluneuvontamuistio 10.4.2001–30.8.2006
- A:n allekirjoittama rahastosiirtosopimus 27.10.2004 ja voimassaolevat sopimusehdot
- Rahastojen yksinkertaistetut rahastoesitteet 1.10.2004 ja 1.1.2005
- Rahaston säännöt
- A:n C Oy:n edustajana 22.4.2005 allekirjoittama rahaston merkintätoimeksianto
- A:n 22.4.2005 allekirjoittama rahaston merkintätoimeksianto
- B:n 22.4.2005 allekirjoittama rahaston merkintätoimeksianto
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei tapauksen tapahtumiin aikaisemmin kuin 1.11.2007 sovelleta rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä 2004/39/EY, koska direktiivin mukaiset lainmuutokset ovat tulleet Suomessa voimaan vasta 1.11.2007. Koska asiakkaan ja pankin väliset sijoitusneuvottelut on käyty 27.10.2004 ja 22.4.2007, sijoitusneuvonnan arviointiin sovelletaan tuolloin voimassa olleita arvopaperimarkkinalain (26.5.1989/495) ja sijoitusrahastolain (29.1.1999/48) säännöksiä. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon tuolloin voimassa ollut Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.
Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Saman lain 4 luvun 3a §:ssä määrättiin sijoitusneuvonnan ajankohtana, että arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedon myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana. Edellä säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin on kiinnitettävä esimerkiksi huomiota siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuuko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Edelleen arvopaperimarkkinalain silloisen 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta Rahoitustarkastuksen ohjeessa on todettu, ettei arvopapereiden myyntiä saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pankilla on tiedonantovelvollisuus asiakasta kohtaan ja tiedot on annettava asiakkaalle ennen kaupan tekemistä. Pankilla on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin asiakkaalle on annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Sijoitusrahastolain 97.1 §:n (2.4.2004/224) mukaan ennen rahasto-osuuden merkintää rahastoyhtiön on tarjottava asiakkaalle veloituksetta sijoitusrahaston yksinkertaistettu rahastoesite.

Perustelut

Selonottovelvollisuus arvopaperimarkkinoilla

Arvopaperilautakunta katsoo riidattomaksi, että asiakkailla ja pankilla on ollut pitkä asiakassuhde. Asia ilmenee myös lautakunnalle toimitetusta asiakirjamateriaalista. Aineiston perusteella pankki on asiakassuhteen aikana saanut asiakkaistaan riittävät tiedot tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain edellyttämällä tavalla. Pankin ja asiakkaan välisessä yhteydenpidossa on pankin palveluneuvottelumuistion perusteella käyty läpi muun muassa asiakkaiden taloudellista asemaa ja sijoituspalveluja koskevia tavoitteita. Asiakirjojen perusteella on myös ilmeistä, että pankki on lain edellyttämällä tavalla tullut tietoiseksi asiakkaiden sijoituskokemuksesta ja –tavoitteista, sijoitusinstrumentteihin kohdistuvasta tietämyksestä sekä riskinottohalukkuudesta. Osapuolien kertomukset asiakassuhteesta tukevat myös näkemystä, jonka mukaan pankilla on ollut riittävät tiedot asiakkaiden taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jotta pankki on voinut tarjota sijoituspalveluja asiakkaille. Arvopaperilautakunta katsoo, että tapauksen olosuhteissa pankki on täyttänyt sille arvopaperimarkkinasääntelyssä asetetun selonottovelvollisuuden.

Tiedonantovelvollisuus arvopaperimarkkinoilla

Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta arvopaperimarkkinalaissa on säädetty, että pankin on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan omaan päätöksentekoon. Sisällöltään vastaava velvollisuus ilmenee myös Rahoitustarkastuksen ohjeesta. Kirjallisen materiaalin osalta sijoitusrahastolain 97 §:n 1 momentissa on säädetty, että ennen rahasto-osuuden merkintää rahastoyhtiön on tarjottava asiakkaalle veloituksetta sijoitusrahaston yksinkertaistettu rahastoesite.

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä voidaan arvioitava A:n ja C Oy:n osalta jo 27.10.2004 alkaen. Asiakirja-aineiston perusteella A on allekirjoittanut C Oy:n puolesta 27.10.2004 rahastosiirtopalvelusopimuksen, jossa todetaan seuraavaa: ”Sopimukseen sovelletaan kulloinkin voimassa olevia rahastosiirtopalvelun yleisiä ehtoja, sopimuksen kohteena olevan rahaston sääntöjä sekä rahastoesitteen ehtoja. Asiakas on tutustunut ehtoihin ja sääntöihin ja hyväksynyt ne. Rahastoyhtiön edustaja on selvittänyt asiakkaalle sopimuksen kohteena olevan rahaston ominaisuudet ja kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen.” Rahastosiirtopalveluun on ollut mahdollista liittää useita rahastoja. Arvopaperilautakunnalle toimitettuun materiaaliin kuuluvan yksinkertaistetun rahastoesitteen 1.10.2004 mukaan palveluun liitetty rahasto on ollut sijoitusdirektiivin mukainen rahasto (UCITS), jonka riskiprofiilin mukaan rahastomerkintään liittyvä riski on melko vähäinen. Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä todetaan muun muassa, että lyhyiden markkinakorkojen nousu saattaa hetkellisesti laskea rahasto-osuuden arvoa. Lautakunnan saamien selvitysten mukaan asiakas A on 27.10.2004 käytyjen sijoitusneuvottelujen pohjalta tehnyt C Oy:n puolesta 105.000 euron sijoituksen ja allekirjoittanut samalla päivämäärällä sijoitusta koskevan sopimuksen.

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä B:n osalta on arvioitava viimeistään neuvottelujen 22.4.2005 perusteella. Osapuolten kertomusten ja lautakunnalle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella asiakkaat A ja B ovat 22.4.2005 käyneet sijoitusneuvotteluja pankin kanssa. Neuvottelujen jälkeen A ja B ovat sijoittaneet henkilökohtaisia varojaan pankin rahastoon. Asiakirja-aineiston perusteella A ja B ovat allekirjoittaneet 22.4.2005 – A omasta ja edustamansa C Oy:n puolesta sekä B omasta puolestaan – merkintätoimeksiannot, joissa todetaan seuraavaa: ”Toimeksiantaja on vastaanottanut rahastoa koskevan yksinkertaistetun rahastoesitteen, tutustunut tähän sekä rahaston sääntöihin ja hyväksyy ne. Rahastoyhtiön edustaja on käynyt toimeksiantajan kanssa läpi ja selostanut hänelle rahaston ominaisuudet ja kiinnittänyt toimeksiantajan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen.” Arvopaperilautakunnalle toimitettuun materiaaliin kuuluvan yksinkertaistetun rahastoesitteen 1.1.2005 mukaan rahasto on erikoissijoitusrahasto (non-UCITS), joka voi poiketa sijoitusrahastodirektiivin rajoituksista. Rahaston riskiprofiilin mukaan sijoituksiin liittyvä riski sijoittuu rahamarkkina- ja yrityslainarahastojen välimaastoon ja mikäli markkinakorot nousevat ja sijoittaja myy rahasto-osuutensa, saattaa tuotto jäädä odotettua pienemmäksi. Tämä perustuu esitteen mukaan siihen, että korkotason noustessa rahaston salkussa olevien joukkolainojen tai rahamarkkinasijoitusten markkina-arvo laskee. Arvopaperilautakunta katsoo asiassa riidattomaksi, että 22.4.2005 neuvotteluissa ovat olleet läsnä A ja B. Neuvottelujen pohjalta A on tehnyt tarjottuun rahastoon 140.000 euron sijoituksen ja B 130.000 euron sijoituksen­. Asiakkaat ovat tehneet myös C Oy:n nimissä sijoituksen määrältään 80.000 euroa.

Arvioidessaan kysymystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä, arvopaperilautakunta toteaa, että A on 27.10.2004 ja A sekä B ovat 22.4.2005 allekirjoittaneet sopimukset, joissa todetaan, että rahasto-osuuksien arvot voivat nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen. A ja B ovat 22.4.2005 vahvistaneet allekirjoituksillaan saaneensa rahastojen yksinkertaistetut rahastoesitteet, joissa todetaan muun muassa, että historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta ja sijoitusten arvo voi nousta tai laskea. Yksinkertaistetussa rahastoesitteessä, jonka A ja B ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet saaneensa, todetaan edelleen, että sijoittaja saattaa menettää osan sijoittamistaan varoista ja rahasto ei ole sijoittajien korvausrahastosuojan eikä talletussuojan piirissä. Lautakunta katsoo, ettei kirjallinen aineisto tue käsitystä, jonka mukaan 27.10.2004 ja 22.4.2005 merkittyjä rahastoja olisi markkinoitu asiakkaille nimenomaisesti pääomaturvattuna sijoituksena. Lautakunta toteaa, että asiakirja-aineisto, johon liittyvät sopimukset asiakkaat ovat allekirjoittaneet, muodostaa pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen arvioinnin lähtökohdan, josta poikkeaminen vaatii vastakkaista näyttöä siitä, että pankki on laiminlyönyt velvollisuutensa. Asiaa arvioidessaan arvopaperilautakunta on ottanut huomioon, että arvopaperimarkkinoilla sijoitusrahastoja ei tyypillisesti tarjota asiakkaille pääomaturvattuina. Mikäli pääomaturvaa tarjotaan, tämä tuotteen ominaisuus käy tyypillisesti ilmi tuotteen markkinoinnista, sopimusasiakirjoista ja yksinkertaistetusta rahastoesitteestä. Koska asiassa ei ole valituksen esittäjien omien kertomusten lisäksi esitetty näyttöä siitä, että pankki olisi asiakirja-aineistosta poiketen väittänyt tarjottuja tuotteita pääomaturvatuiksi, arvopaperilautakunta katsoo pankin antaneen asiakkaille sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla on ollut olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon ja näin täyttänyt arvopaperimarkkinasäännöksistä ilmenevän tiedonantovelvollisuutensa.

Hyvä tapa arvopaperimarkkinoilla

Väitetyn pankin tiedonantovirheen lisäksi A ja B ovat vedonneet asiassa siihen, että heille on pankille ilmoittamastaan sijoittajaprofiilista poiketen markkinoitu tuotetta, jollaista heille ei olisi pitänyt lainkaan tarjota sijoituskohteeksi. Asiakkaat ovat oman kertomuksensa mukaan useaan otteeseen ilmaisseet pankille, millaisiin sijoitustuotteisiin he haluavat sijoittaa. Osapuolten kertomusten sekä asiakirja-aineiston perusteella pankki on eri yhteyksissä kuitenkin tarjonnut asiakkaille myös muunlaisia tuotteita sijoituskohteiksi. Asiakkaat ovat kertoneet luottaneensa pankkineuvojaansa. Luottamus on perustunut muun muassa tämän pitkäaikaiseen kokemukseen. Koska he luottivat pankkiin ja pankin edustajaan, he ovat kertomuksensa mukaan uskaltaneet tehdä 22.4.2005 sijoituksen pankin tarjoamaan korkorahastoon ja myös uskoivat, että sijoituksen pääoma on turvassa. Asiakkaat ovat 21.9.2009 arvopaperilautakunnalle toimitetussa valituksessa kertoneet, että kun he olivat 22.4.2005 sijoittamassa rahojaan korkeakorkoiselle tilille, pankkineuvoja ei ottanut tätä ”kuullakseenkaan” vaan oli ilmoittanut, että rahat kannattaa sijoittaa korkorahastoihin.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:ssä ja Rahoitustarkastuksen ohjeessa on todettu, ettei arvopapereiden myyntiä saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Arvopaperilautakunta katsoo, että arvioitaessa palveluntarjoajan aloitteellisuuden merkitystä on otettava huomioon, että pankkien ja asiakkaiden välillä markkinoidaan jatkuvasti aktiivisesti erilaisia tuotteita ja markkinoinnin vastaanottaja joutuu jatkuvasti itse arvioimaan tuotteiden tarpeellisuutta ja soveltuvuutta itselleen. Vaikka asiakkaat ovat kuvanneet sijoittajaprofiilejaan siten, että heillä oli aikomus sijoittaa jatkossa korkeakorkoiselle tilille ja vain pääomaturvattuihin kohteisiin, lautakunta katsoo, että asiassa annettujen selvitysten perusteella asiakkaiden sijoittajaprofiileja ei voida pitää sillä tavalla pankin markkinointia rajoittavina, että asiakkaille olisi ollut tapauksessa hyvän tavan vastaista markkinoida muita kuin pääomaturvattuja sijoituskohteita. Lautakunta toteaa, että pankilla on oikeus arvopaperimarkkinalaissa ja Rahoitustarkastuksen ohjeissa tarkemmin määritellyn hyvän tavan mukaisesti tarjota sijoitustuotteita asiakkailleen. Tällöin on asiakkaiden vastuulla, millaisten tarjousten perusteella he tekevät sijoituspäätöksensä. Lisäksi on otettava huomioon, että arvopaperimarkkinoilla voidaan katsoa olevan voimassa periaate, jonka mukaan sijoittamiseen liittyy aina riski, joka asiakkaan on sijoituspäätöstä tehdessään otettava huomioon.

Yhteydenpito asiakkaaseen ja sijoitusneuvonta sijoitusten arvon laskettua

Arvopaperilautakunnalle toimitettujen rahastoraporttien mukaan asiakkaat ovat sijoittaneet vuosina 2004–2008 varoja yhteensä kolmeen pankin tarjoamaan matalariskiseen korkorahastoon. Rahastoraporteista ilmenevällä tavalla tänä aikana asiakkaat ovat tehneet lukuisia lunastuksia ja sijoituksia. Asiakkaat ovat reklamoineet sijoitustensa arvon alentumisesta 24.11.2008 ja vedonneet muun ohessa siihen, ettei pankki ole pitänyt sijoitusten jälkeen heihin yhteyttä. Arvopaperilautakunta toteaa, että mikäli asiakas haluaa yksilöllistä palvelua, jossa sijoituspalveluiden tarjoaja pitää aktiivisesti yhteyttä asiakkaaseen, asiakkaalta edellytetään tyypillisesti esimerkiksi nimenomaisen omaisuudenhoitosopimuksen tekemistä palveluntarjoajan kanssa. Tapauksessa asiakkaiden ja pankin välillä on ollut normaalit palvelusopimukset, joihin ei ole itsessään kuulunut aktiivista ja yksilöllistä yhteydenpitoa asiakkaaseen. Asiakkaalla on itse vastuu seurata sijoitustensa arvon kehitystä markkinoilla.

Asiakkaiden mukaan he ovat osallistuneet 17.12.2008 pankin kanssa uuteen sijoitusneuvotteluun, jossa pankki on tarjonnut heille uusia tuotteita merkittäväksi. Tässä yhteydessä he ovat saaneet tiedon sijoitustensa arvon alentumisesta. Pankki on todennut, että sen yleisen näkemyksen mukainen neuvo oli, että, mikäli sijoitetuille varoille ei ole välitöntä tarvetta, asiakkaan kannattaa odottaa markkinatilanteen normalisoitumista. Pankin mukaan tämän asian pankin edustaja on myös kertonut asiakkaille. Pankin mukaan tämä vastasi myös yleistä näkemystä asiasta. Pankin mukaan sen vastuulle kuuluu antamansa sijoitusneuvon virheettömyys mutta pankin vastuulla ei sen sijaan voi olla asiakkaan sijoituspäätösten tekeminen tai niiden tekemättä jättäminen. Lautakunnalle toimitetun aineiston mukaan A, B ja C Oy lunastivat 9.1.2009 kaikki mainittujen rahastojen osuudet ja sijoittivat varat kokonaisuudessaan toiseen pankin rahastoon, mistä ne lunastettiin lopullisesti 13.3.2009.

Arvopaperilautakunta toteaa, ettei tapauksessa asiakkaalle annettu pankin yleiseen neuvontaan liittyvä neuvo johda siihen, että pankki olisi tilanteessa vastuussa asiakkaan tekemästä sijoituspäätöksestä. Lautakunta toteaa, että neuvo oli tilanteessa asianmukainen ja asiakas kantaa vastuun tekemästään sijoituspäätöksestä.

Suositus

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt sillä tavalla arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeiden vastaisesti tai muuten tuottamuksellisesti, että asiakas olisi oikeutettu korvaukseen.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Mikkilä.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia