Haku

APL 425/09

Tulosta

Asianumero: APL 425/09 (2012)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 19.03.2012

Pääomaturva obligaatio markkinointi

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvatusta obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Keskusteltuaan yhtiö B:n yhteistyökumppanina toimineen yritys C:n edustajan kanssa asiakas allekirjoitti 29.11.2007 ulkomaisen yhtiön obligaatiota koskevan merkintäsitoumuksen, jonka yritys toimitti eteenpäin yhtiölle B, joka puolestaan toimitte sen yhtiölle A, joka toimi tuotteen merkintäpaikkana ja joka oli myös laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Asiakkaan merkinnän suuruus oli 150.000 euroa, josta 110.000 euroa oli rahoitettu pankkilainalla, jonka vakuutena kyseinen obligaatio oli. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistuvassa valituksessaan asiakas katsoo, että tuotteen esitteestä ei ilmene tavalliselle sijoittajalle riski menettää sijoittamansa varat. Päinvastoin myyntiaineistossa korostetaan useassa kohdin tuotteen pääomaturvaa, ilman että samassa yhteydessä tuotaisiin millään tavalla esille tuotteeseen kuitenkin liittynyttä liikkeeseenlaskijariskiä. Lisäksi asiakkaalle suullisesti annettu informaatio vahvisti hänen esitteestä saamaansa kuvaa siitä, että tuotteeseen sijoitetut varat olivat ainakin pääoman osalta kaikissa olosuhteissa turvatut edellyttäen että sijoittaja on valmis pitämään sijoituksen koko alkuperäisen viiden vuoden sijoitusajan.

Asiakas tuo myös esille, että yhtiön B:n edustajan täyttämän sijoitusprofiilia koskevassa lomakkeessa on useita kohtia, jotka eivät pidä paikkaansa. Tosiasiassa kysymyksessä oli hänen ensimmäinen sijoituksensa ja käytössä oli tuolloin 40.000 euroa. Asiakasta ihmetyttää myös tapaukseen liittyvien yhtiöiden keskinäinen vastuun välttely. Asiakas toteaa, että kaikki hänen saamansa materiaali oli painettu yhtiö B:n nimellä ja logoilla.
 

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että sen osalta kysymys on ollut toimeksiantojen välittämisestä eli alivälityksestä, joka on tapahtunut toimiluvan omanneen arvopaperinvälittäjän vastuulla ja sen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Yhtiön näkemyksen mukaan kyseisenlaista toimintaa on ollut mahdollista jatkaa lainsäädännön muutoksesta huolimatta säännöksiin sisältyneen siirtymäsäännöksen turvin. Suhteessa asiakkaaseen yhtiö ei ole sitoutunut mihinkään erityiseen tiedonantovelvollisuuteen tai muuhun toimimisvelvollisuuteen, jota asiassa voitaisiin katsoa rikotun ja sillä aiheutetun vahinkoa asiakkaalle. Lisäksi yhtiö korostaa, että valituksessaan asiakas ei ole edes väittänyt saaneensa tai pyytäneensä sijoitusneuvontaa ja on myöntänyt saaneensa tuotetta koskevan markkinointiesitteen, jossa on annettu riittävät ja oikeat tiedot tuotteen ominaisuuksista ja riskeistä sekä tuotu esiin, mistä asiakas on voinut niin halutessaan saada tarkempia tietoja. Vaikka on mahdollista, että pääomaturvaa on korostettu markkinoinnissa, niin sijoituksen ei ole väitetty olleen täysin riskitön ja pääomaturva on yhdistetty osakemarkkinoihin liittyvään markkinariskiin, ei liikkeeseenlaskijariskiin. Yhtiö katsoo, että asiakas olisi tehnyt sijoituksen siinäkin tapauksessa, että hän olisi vastoin nyt väittämäänsä ymmärtänyt tuotteeseen liittyvän liikkeeseenlaskijariskin, koska merkintähetkellä sitä pidettiin yleisesti epätodennäköisenä.
 

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että sen käsityksen se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, lainan liikkeeseenlaskija se ei ole ollut. Yhtiön edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointiesitteen tekstin ja sallinut toisen yhtiön käyttää sitä oman markkinointinsa tukena. Esitteen sisältö viittauksineen on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Ratan standardeissa asetetut edellytykset. Esitteen kuvauksen perusteella ei-ammattimaisenkin sijoittajan on tullut ymmärtää, että kyseessä on laina ja että aina on olemassa riski siitä, että lainanottaja ei maksa saamaansa lainan pääomaa takaisin. Jos jokin asia jää sijoittajalle epäselväksi, tulee hänen pyrkiä selvittämään asia esimerkiksi kysymällä.

Yhtiön näkemyksen mukaan 1.11.2007 voimaan tullut sijoituspalveluyrityksistä annettu laki ei vaikuttanut heidän toimintaansa asiassa, mutta velvoitti heti yhtiö B:tä toimimaan antamansa sijoitusneuvonnan osalta siinä säädetyllä tavalla, koska yhtiö B:n esille nostama siirtymäsäännös koski ainoastaan oikeutta harjoittaa jo aikaisemmin toimilupaa edellyttänyttä sijoituspalvelua kunnes uuden lain mukainen toimilupa oli myönnetty. Lisäksi yhtiön näkemyksen mukaan heidän ja yhtiö B:n välisen sopimuksen tulkitseminen alivälitys- tai sidonnaisasiamiessopimukseksi ei vastaa kummankaan osapuolen tarkoitusta tai toimintaa, koska vastaavia sopimuksia on solmittu muidenkin kanssa. Sopimuksen lähtökohtana on ollut kummankin osapuolen itsenäinen toiminta ja täysimääräinen vastuu omasta toiminnastaan, mitä kuvaa myös aineiston painattaminen yhtiö B:n logolla.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- yhtiö B:n toimintaa esittelevä kalvosarja, 6 sivua: Esitteessä yhtiö kertoo olevansa sijoitusneuvontaan erikoistunut yritys.
- tulosteita asiakkaan työnantajayhtiön rekisteritiedoista
- asiasisällöltään identtinen tuotteen 6 sivuinen markkinointiesite (sekä yhtiö A:n että B:n logoilla varustettuna), joka sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn ja niiden historiallisen kehityksen, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2005-2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteeseen liittyvä vakuus, tuotteeseen liittyvä tuotonlaskenta ja maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä keskeiset riskitekijät, joiden osalta todetaan, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin, velkakirjadokumentaatioon sekä tuotetyyppiin liittyviin keskeisimpiin riskeihin, joiden kerrotaan olevaan saatavilla joko yhtiöstä A. Esitteen lopuksi on tuotu lyhyesti esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua.
- asiakkaan allekirjoittama tuotteen ostositoumus 30.11.2007, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto.
- yhtiö B:n asiakastietokyselylomake 3.12.2007, jossa asiakas on ilmoittanut instrumenttituntemuksekseen osakkeet ja taloudellisen asemansa perusteeksi ansiotulot, sijoitustoiminnan ja pääomatulot. Nykytilanteen osalta on valittu käteinen 80.000 e ja vakuutukset 200 e/kk sekä 40 % osuus yhtiöstä G ja 45 % yhtiöstä K. Sijoitusajaksi on valittu 2-5 v ja tuotto- odotukseksi sekä riskinsietokyvyksi keskisuuri. Kiinnostuksen kohteiksi on merkitty rahasto- ja osakesijoitukset ilman erityisrajoituksia tai –toiveita.
- asiakkaan asiamiehensä välityksellä käymää kirjeenvaihtoa tapauksen osapuolten kesken
- yhtiö B:n toimintaa esittelevä kalvosarja, 8 sivua
- liikkeeseenlaskija yhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua
- tuotteen lopullisten ehtojen englanninkielinen 23 sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.
- Rahoitustarkastuksen työpaperi nro TP 4/97/PMO Sijoituspalveluyrityksille sallittu liiketoiminta, jossa todetaan muun muassa Rahoitustarkastuksen katsovan laissa mainitun ”täysimääräisen vastuun” tarkoittavan alivälitystilanteessa ainoastaan vastuuta välitystoiminnasta eikä tilanteeseen mahdollisesti liittyvästä sijoitusneuvonnasta.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 29.11.2007 päättänyt sijoittaa 150.000 euroa pääomaturvattuna markkinoituun obligaatioon. Tuote menetti sittemmin huomattavan osan arvostaan sen liikkeeseenlaskijan konkurssin vuoksi. Asiakas on vaatinut korvauksena koko tuotteeseen sijoittamaansa määrää lisättynä sijoitusta varten ottamansa 110.000 euron luoton korkokuluilla sekä asian selvittelystä aiheutuvilla kuluilla.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että häntä johdettiin harhaan ja ettei hänelle kerrottu riittävästi tuotteen riskeistä. Tapauksessa tulee arvioitavaksi palveluntarjoajien tiedonantovelvollisuuden täyttäminen tuotetta markkinoitaessa ja merkittäessä sekä muun menettelyn asianmukaisuus. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Yhtiöiden B ja C toiminta ei edellyttänyt tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensivät Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardit 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat sekä 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Myyntitapahtuma ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö B on esittänyt, että sen toiminta on perustunut voimaantulosäännösten kohtaan, jonka mukaan koska se oli harjoittanut toimintaansa ennen sääntelyn voimaantuloa ja oli hakenut uuden sääntelyn mukaista toimilupaa toiminnalleen, se on voinut jatkaa toimintaansa vaikka sääntely lopetti aikaisemmin alivälitykseksi tulkitun toiminnan ja teki sijoitusneuvonnasta toimiluvanvaraista. Yhtiö B on esittänyt toimintansa olleen juuri nimenomaan alivälitystä eikä sijoitusneuvontaa. Yhtiö A on puolestaan esittänyt, että alivälitystilanteessakin sen vastuu olisi rajoittunut vain tuotteen välitykseen liittyviin seikkoihin, mutta ei myynnin yhteydessä annettuun sijoitusneuvontaan. Yhtiö A:n näkemyksen mukaan yhtiö B:n toiminta on ollut nimenomaan sijoitusneuvontaa. Lautakunta toteaa, että MiFID-sääntelyn voimaantulosäännökset ovat tältä osin hieman tulkinnanvaraiset, mutta asialla ei ole ratkaisevaa merkitystä, koska tilannetta voidaan arvioida myös arvopaperimarkkinalain 2 luvun perusteella.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Lisäksi lain 9 luvun 2 §:ssä todettiin, että joka kyseisen lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella menettelyllä aiheutti vahinkoa, oli velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon ja että korvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa on säädetty.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 soveltamisalaaan kuuluvat toimiluvan saaneet palveluntarjoajat, joiden on myös varmistuttava että niiden mahdollisesti käyttämät asiamiehet noudattavat sitä. Standardin mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Edelleen tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Tietoihin liittyviä keskeisiä seikkoja, väitteitä tai varoituksia ei saa peitellä tai vähätellä.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 soveltamisalaan kuuluvat kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa. Standardin mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai –välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Markkinoinnin tulee olla selkeää ja asiallista ja sillä ei saa luoda mielikuvien avulla tai muutoin perusteettomia tuotto-odotuksia tai perusteetonta vaikutelmaa tuotteen edullisuudesta tai luotettavuudesta. Totuudenvastaisella ja harhaanjohtavalla markkinoinnilla tarkoitetaan jonkin seikan selostamista virheellisellä tai vääristelevällä tavalla. Tieto voi itsessään olla totuudenmukainen, mutta se voi antaa esittämistapansa vuoksi vastaanottajalle virheellisen käsityksen. Esittelyssä pitää ilmetä mahdollisimman tasapuolisesti ominaisuudet ja riskit selkeästi. Tietoja ei saa piilottaa tai esittää siten, että pikaisella silmäyksellä tuotteesta syntyy väärä kuva. Tuotteen osalta ei saa antaa kuvaa riskittömyydestä, vaan esiin on tuotava tuotteeseen liittyvät nimenomaiset riskit. Erityisesti jos korostetaan pääomaturvaa, niin samassa yhteydessä tulee aina selvittää myös takaisinmaksuun liittyvät riskit. Joukkovelkakirjalainojen osalta todetaan nimenomaisesti vielä, että niiden markkinoinnissa tulee aina kertoa onko tuotteella vakuus vai ei ja mikä se on sekä mitä se kattaa.

Perustelut

Tiedonantovelvollisuus tuotteen osalta, riskit
Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.
Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle pääomaturvattuna. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot
Lautakunta katsoo, että tuotteen painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Markkinointiesite viittauksineen antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen. Samoin tuotteen lainakohtaisissa ehdoissa ja niiden tiivistelmässä on tuotu asianmukaisesti esiin tuotteeseen liittyvä liikkeeseenlaskijariski.

Asiakkaan mukaan tuotteen suullisessa markkinoinnissa korostettiin sen pääomaturvaa kaikissa olosuhteissa. Yhtiö B on puolestaan pitänyt pääomaturvan korostamista mahdollisena, mutta sen mukaan missään vaiheessa tuotteen ei ole kuitenkaan väitetty olevan riskitön. Yhtiö A on puolestaan todennut, että pelkästään markkinointiesitteeseen tutustumalla ei ole perustellusti voinut saada kuvaa tuotteen riskittömyydestä.

Asiakas on kertonut saaneensa tuotteen markkinointiesitteen ennen merkintäänsä sekä todennut myös suullisen markkinoinnin olleen esitteen kanssa samansisältöistä. Lautakunta katsoo, että näyttämättä jää, että asiakkaalle olisi annettu suullisesti tuotteen riskitasosta sellaista kirjallisesta aineistosta poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut hänelle perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin hän kirjallisen materiaalin perusteella on voinut päätyä.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, etteivät yhtiöt ole menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkaan tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiöt olisivat vastuussa.

Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo, Sario ja varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia