Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakkaat olivat 8.4.2008 antaneet puhelimitse ostotoimeksiannon yllä mainitun tuotteen liikkeeseenlaskusarjan alimman tuotto/-riskitason erästä edeltävänä päivänä pankin edustajan kanssa pidetyn tapaamisen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella. Tuotteen esittelyn yhteydessä pankin edustaja oli käynyt asiakkaiden kanssa läpi tuotteen ominaisuuksia siitä laaditun markkinointiaineiston perusteella. Asiakkaat sijoittivat tuotteeseen 10.000 euroa, jolla he saivat sitä 15.000 euron nimellisarvosta tuotteen jälkimarkkinoilla alentuneen kurssin vuoksi.

Tuote menetti sittemmin vuonna 2009 kokonaan arvonsa, mitä ennen asiakkaille se oli tuottanut asiakkaille 1.015,35 euroa.
 

Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakkaiden mukaan he ovat varovaisia sijoittajia, mutta siitä huolimatta heille suositeltiin riidanalaisen tuotteen merkitsemistä. Asiakkaat kertovat suhtautuneensa sijoitukseen epäillen, mutta pankin edustajan vakuuttelujen jälkeen kuitenkin tehneensä sijoituksen. Asiakkaiden mukaan pankilla on suurempi vastuu kertoessaan tuotteen ominaisuuksista ja erityisesti siihen liittyvistä riskeistä niissä tilanteissa, joissa asiakkaat ovat epävarmoja monimutkaisen tuotteen soveltuvuudesta heille. Muun muassa tuotteen alentuneelle markkinahinnalle asiakkaat eivät kertomansa mukaan saaneet selitystä, mutta aikaisemman kokemuksensa perusteella joukkovelkakirjalainoista heille ei edes tullut mieleen, että nimellisarvoisen tuotteen koko pääoman voisi menettää. Ensisijaisesti asiakkaat vaativat pankkia korvaamaan heille tuotteen nimellisarvon 15.000 euroa, mutta vähintään tuotteeseen sijoittamansa 10.000 euroa.
 

Pankin vastaus asiakkaiden valitukseen

Pankki kiistää asiakkaiden vaatimukset perusteeltaan ja määrältään. Pankin näkemyksen mukaan se on sijoituskartoituksen ja sitä seuranneen sijoitussuunnitelman laatimisen yhteydessä asianmukaisesti selvittänyt asiakkaiden sijoituskokemuksen ja –tavoitteet sekä riskinottohalun, minkä perusteella se on päätynyt esittelemään tuotetta asiakkaille heille soveltuvana.

Tapaamisessa 7.4.2008 asiakkaiden kanssa on keskusteltu useista eri sijoitusvaihtoehdoista ja tällöin on muun muassa tuotteen markkinointimateriaalia läpi käyden tuotu esiin sen ominaisuuksia ja luottovastuutapahtumien merkitystä. Keskustelussa on myös ilmennyt tuotteen selvästi laskenut jälkimarkkinahinta. Tapaamista seuranneena päivänä asiakkaiden kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa he ovat päätyneet tuotetta hankkimaan todeten muun muassa, että vaikka se vaikuttaa melko vaaralliselta ja hieman uhkapeliin rinnastettavalta, ovat he valmiita siihen 10.000 euroa sijoittamaan. Pankin näkemyksen mukaan asiakkaille annetut tiedot huomioon ottaen he eivät ole perustellusti voineet olla siinä käsityksessä, että he saisivat tuotteesta takaisin eräpäivänä vähintään sen nimellisarvon.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- sijoitussuunnitelma 31.10.2007, jossa sijoitettavaksi varallisuudeksi on määritelty 200.000 euroa ja jossa tavoitteiden yhteydessä on tuotu esiin asiakkaiden korkotuotteissa arvostama turva, mutta myös valmius sijoittaa osakeriskisiin tuotteisiin paremman tuoton saamiseksi. Asiakkaiden riskinottohalun yhteydessä tuodaan esiin heidän keskimääräinen sijoitusosaamisensa omistustensa seuraaminen pari kertaa vuodessa. Tuotto-odotukseksi suunnitelmassa on määritelty 5-10 % hyvin hajautetun salkun perusteella. Sijoituspäätökset tehdään kohtuullisen pitkän sijoitusajan näkökulmasta (vähintään 3 vuotta), minkä vuoksi lyhytaikaisten kurssilaskujen vuoksi ei ole tarvetta myydä sijoituksia. Edellä olevien tietojen perusteella salkun jakaumaksi on valittu normaalioloissa 50 % osakkeisiin ja 50 % korkotuotteisiin 20 % vaihteluvälillä. Suunnitelmaan sisältyvässä sijoitusehdotuksessa on todettu asiakkaiden silloisen salkun jakautuvan 72 % korkotuotteisiin ja 28 % osakkaisiin ja ehdotettu osakepainon pientä lisäystä pääasiassa kotimaiseen perusteollisuuteen kohdistuvien suorien osakesijoitusten ja ulkomaille rahastojen muodossa.
- tuotteen ruotsinkelinen 9-sivuinen PowerPoint-muotoinen markkinointimateriaali, jossa tuodaan esiin, että tuotteessa asiakas kantaa viiteyhtiöiden luottoriskiä, tuotteen eri riski/tuotto-tasot ja niiden vastaavuus saman luottoluokituksen yrityksiin, tuotteen viitekorin sisältö ja kyseisten yhtiöiden luottoluokitus, tuotteen rakenne sekä termien palautusaste sekä luottovastuutapahtuma sisältö ja niiden merkitys tuotteen pääomaan. Lisäksi materiaalissa on kuvaaja liittyen salkun sisältöä vastaavien yhtiöiden luottovastuutapahtumien määrään vuosina 1970-2004.
- puhelutallenne 8.4.2008
- asiakkaan reklamaatiokirje pankille 4.11.2010
- pankin vastaus edellä mainittuun kirjeeseen 14.2.2011
- pankin kirjeet asiakkaille 10.12.2008 ja 21.1.2009, joissa kerrotaan tuotteen viitesalkkua kohdanneista luottovastuutapahtumista ja niiden vaikutuksista
- asiakkaiden arvopaperiotteet maalis-huhtikuulta 2008 sekä tammikuulta 2009
- kuva merkintäkonttorin edessä 12.2.2011 olleesta omaisuudenhoitopalveluun liittyvästä mainoksesta
- kolumnikirjoitus 28.6.2011, jossa käsitellään uusien sijoitustuotteiden monimutkaisuutta ja tuomioistuinten ymmärrystä niistä

Lisäksi asiakkaat ovat viitanneet tuotteen 5-sivuiseen markkinointiesitteeseen, jonka sisällön he olettavat jo olevan lautakunnan tiedossa.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakkaat ovat vaatineet pankkia korvaamaan tappion, joka aiheutui CDO-lainan arvon menettämisestä. Asiakkaiden mukaan CDO-tuotteeseen liittyvistä riskeistä ei annettu heille asianmukaisesti tietoa. Lisäksi he katsovat, ettei tuote sopinut heidän riskiprofiiliinsa. Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen.
Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), minkä lisäksi Rahoitustarkastus (nyk. Finanssivalvonta) on antanut lakia täydentävän standardin 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.
Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:ssä todettiin jälkimarkkinakaupan aikaan seuraavaa:
”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvussa.

Sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa. Markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus.”

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Finanssivalvonnan standardissa puolestaan todettiin, että valvottavan on rahoituspalveluja tarjotessaan noudatettava hyvää tapaa, mikä tarkoittaa, että valvottava toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti ja asiakkaiden etu huomioon ottaen, jotta rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettu luottamus turvataan. Palveluntarjoajan tulee lisäksi pyytää tarvittaessa asiakkailtaan riittävät tiedot heidän taloudellisesta asemastaan ja rahoituspalvelua koskevista tavoitteistaan sekä antaa asiakkailleen olennaista tietoa asiakkaiden päätöksenteon tueksi, kuten tietoa rahoituspalvelun tarjoajasta, rahoituspalvelun sisällöstä, rahoituspalvelun kuluista tai niiden määräytymisperusteista, sekä rahoituspalveluun liittyvistä olennaisista riskeistä. Edellä mainittuja periaatteita sovellettaessa on otettava huomioon asianomaisen rahoituspalvelun ja sen kohteena olevan rahoitusvälineen luonne sekä asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ssä todetaan arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuudesta jälkimarkkinakauppojen aikaan seuraavaa.
”Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemistä sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta.

Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:
1) arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;
2) palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;
3) sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;
4) siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;
5) asiakasvarojen säilyttämisestä;
6) palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin 2 momentissa tarkoitettujen tietojen olennaisista muutoksista.”

Finanssivalvonnan standardissa todetaan, että asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon.

Riskien osalta standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle yleiskuvaus palvelun kohteena olevien rahoitusvälineiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä. Kuvauksessa on tuotava esiin kulloisenkin rahoitusvälinetyypin luonne ja siihen liittyvät tyypilliset riskit riittävän yksityiskohtaisesti niin, että asiakas voi tehdä perustellun sijoituspäätöksen. Rahoitusvälineeseen liittyvien riskien kuvauksen on, ottaen huomioon asianomaisen rahoitusvälinetyypin ominaisuudet sekä asiakkaan asiantuntemus ja sijoituskokemus, sisällettävä soveltuvin osin tietoa kyseiseen rahoitusvälinetyyppiin liittyvistä riskeistä, hinnan vaihtelun suuruudesta, tieto rahoitusvälinetyypin johdosta mahdollisesti aiheutuvista muista taloudellista sitoumuksista tai velvoitteista sekä kyseiseen rahoitusvälinetyyppiin sovellettavat vakuusvaatimukset ja vastaavat velvoitteet.

Perustelut

Selonottovelvollisuus ja tuotteen soveltuvuus

Asiakkaiden näkemyksen mukaan tuote ei ole vastannut heidän sijoitusprofiiliaan. Pankin näkemyksen mukaan tuote on ollut asiakkaille soveltuva, minkä lisäksi asiaa on arvioitava asiakkaiden tuotteesta saamien tietojen valossa. Pankki myös korostaa, että asiakkaille on esitelty myös muita tuotteita.
Lautakunta toteaa, että asiakkaille on laadittu sijoitussuunnitelma 31.10.2007. Sijoitussuunnitelman mukaan he arvostavat korkotuotteiden turvaa, mutta ovat valmiita sijoittamaan myös osakeriskisiin tuotteisiin paremman tuoton saavuttamiseksi. Ennen suunnitelmaa asiakkaiden sijoitukset ovat olleet korkopainotteisia, mutta suunnitelmassa heille on ehdotettu osakeriskin lisäystä. Asiakkaiden merkitsemä joukkolaina oli noin 5 % heidän sijoitusvarallisuudesta pankissa.
Lautakunnan käytettävissä oleva asiakirjaselvitys ei osoita, että asiakkaat olisivat ilmoittaneet haluavansa sijoittaa varansa pääomaturvattuun tuotteeseen. Lautakunta katsoo, että pankki on sijoitussuunnitelman laadinnan myötä täyttänyt selonottovelvollisuutensa ja ettei tuotteen esitteleminen ole ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä siinä on todettu asiakkaiden riskinottovalmiudesta ja sijoitustoiminnan tavoitteista.
Pankin tiedonantovelvollisuus

Edellä esitettyjen säännösten ja niiden perusteella annettujen tarkentavien ohjeiden mukaisesti palveluntarjoajalla on ollut velvollisuus tuotetta tai palvelua tarjotessaan antaa tuotteesta riittävän yksityiskohtaiset tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Lainan esittelyn yhteydessä palveluntarjoaja on kertonut antaneensa asiakkaalle vaadittavat tiedot tuotteesta esitellessään sitä markkinointimateriaalin avulla, mitä asiakas ei ole kiistänyt. Lautakunta toteaa, että kauppaa edeltäneestä puhelutallenteesta ilmenee, että asiakkaat ovat mieltäneet tuotteeseen liittyvän riskin pääoman menettämisestä. Edellä mainittujen seikkojen perusteella lautakunta pitää ilmeisenä, että asiakkaiden käytössä on ollut pankin esittämällä tavalla riittävät tiedot tuotteesta ja pankin siten täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.
Kaikki edellä todettu huomioon ottaen lautakunta katsoo, että asiakkaiden riskinotto merkitsemänsä tuotteen suhteen on ollut tietoista.

Suositus

Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa asiakkaille tuotteesta annetut tiedot ja tuotteen alkuperäisestä selvästi laskenut jälkimerkintäkurssi huomioiden asiakkaat eivät ole perustellusti voineet olla siinä käsityksessä, että he olisivat varmuudella saamassa tuotteesta takaisin sen eräpäivänä koko merkitsemänsä määrän nimellisarvon tai edes tuotteeseen sijoittamansa määrän. Lautakunnan näkemyksen mukaan palveluntarjoaja ei siten tässä tapauksessa ole asiakassuhde kokonaisuutena huomioon ottaen laiminlyönyt velvollisuuksiaan ja korvausvelvollinen asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo, Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA