Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 11.2.2008 päivätyn valituksen ja antanut lisäksi 23.4.2008 päivätyn lausuman sekä ilmoittanut 19.5.2008 ja 19.9.2008, ettei hänellä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Valituksessaan asiakas katsoo, että rahastoyhtiö on menetellyt virheellisesti ilmoittaessaan rahasto-osuuksien kurssin väärin, mistä on aiheutunut asiakkaalle vahinkoa osuuksien arvon alentumisen vuoksi. Asiakas katsoo myös, että arvonlaskennan virhe johti rahaston lakkauttamiseen, josta aiheutui asiakkaalle lisävahinkoa. Asiakas vaatii vahingonkorvauksena hänelle aiheutuneesta vahingosta rahaston A osalta 1.471 euroa ja rahaston B osalta 4.294 euroa eli yhteensä 5.765 euroa viivästyskorkoineen 7.2.2008 lukien. Rahaston B viimeisen voimassaolopäivän noteerauksen ja lopullisen tilityssumman erotuksen osalta asiakas vaatii lisäksi 12.612,20 euroa viivästyskorkoineen 15.4.2008 lukien.

Asiakas sijoitti kahteen rahastoyhtiön hallinnoimaan korkorahastoon varoja. Rahastoyhtiön verkkosivujen mukaan rahasto A on

”lyhyen koron rahasto, jonka tavoitteena on tuottaa rahaston varoille 3 kuukauden euriborin ylittävä tuotto. Rahasto sijoittaa varansa euromääräisiin valtioiden, kuntien ja kuntayhtymien, rahoituslaitosten ja vakavaraisten yritysten liikkeeseen laskemiin rahamarkkinainstrumentteihin ja joukkolainoihin.”

Rahasto B on saman lähteen mukaan

”korkorahasto, jonka tavoitteena on tuottaa rahaston varoille vähintään 12 kuukauden euriborin ylittävä tuotto lisättynä 0,30 prosenttiyksiköllä. Rahaston keskeinen elementti on aktiivinen sijoituspolitiikka ja siihen yhdistetty riskienhallinta. Rahaston riski vastaa likimain keskipitkän koron rahaston riskiä.”

Asiakas merkitsi rahasto A:n osuuksia 150.000 eurolla 24.5.2007, 35.000 eurolla 20.6.2007, 341.000 eurolla 9.10.2007, 5.000 eurolla 12.12.2007 ja 7.200 eurolla 21.12.2007 sekä rahasto B:n osuuksia 100.000 eurolla 24.5.2007 ja 23.800 eurolla 20.6.2007. Merkintöjen lisäksi hän lunasti molempien rahastojen osuuksia useasti. Asiakas yritti lunastaa jäljellä olevat osuutensa rahasto B:ssä 11.2.2008, mutta se ei onnistunut, sillä rahastoyhtiö oli saman päivän aamuna lakkauttanut rahaston ja keskeyttänyt rahasto-osuuksien lunastamisen.

Rahastoyhtiö on laskenut rahastojen arvot virheellisesti 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 laskeneensa tältä ajalta rahastojen arvot uudelleen. Ennen arvonlaskennan korjausta rahastojen kehitys oli ollut positiivinen, mutta uudelleenlaskennan jälkeen kehitys oli negatiivinen koko aikavälillä. Kehitys poikkesi huomattavasti kyseisen rahastoluokan oletettavasta kehityksestä. Rahasto A:n korjattu kolmen kuukauden tuotto vastaa 7,16 %:n vuotuista tappiota ja rahasto B:n noin 16 %:n tappiota. Rahastoraporttien mukaan rahasto A:n tuotto yksinään marraskuussa 2007 oli -1,31 % ja rahasto B:n tuotto -1,74 %.

Asiakas, rationaalisena ja sijoituksia tarkkaan seuraavana sijoittajana, olisi välittömästi jo marraskuun alussa reagoinut tapahtuneeseen arvonkehitykseen ja lunastanut kaikki rahasto-osuudet kyseisissä rahastoissa, jos olisi tiennyt rahastojen oikean kehityksen. Tätä tosiasiaa vahvistaa asiakkaan mukaan se, että molempien rahastojen kehitys on ollut koko kolmen kuukauden ajalta ja erityisesti marraskuussa täysin omista rahastoluokistaan poikkeavaa.

Asiakas ei ollut tietoinen rahastojen oikeasta arvonkehityksestä, eikä hän siten ole voinut tehdä oikeita sijoituspäätöksiä. Asiakas on kärsinyt huomattavaa vahinkoa rahastoyhtiön arvonlaskennan virheellisyyden ja sen tosiasian johdosta, että virheestä on ilmoitettu ja korjaus tehty vasta 4.2.2008. Asiakas korostaa myös sitä, että molempien rahastojen kehitys nyt korjattujen kolmen kuukauden kokonaisjaksolta – tai yksittäistenkään kuukausien jaksoilta – ei ole ollut sijoittajan kannalta millään tavalla ennakoitavissa hänen arvioidessa sijoituksen riskiä ja sijoituspäätöstä tehdessään juuri kyseiseen rahastoluokkaan. Molemmat rahastot kuuluvat rahastoluokkiin, joiden sijoittaja ei voi olettaa tuottavan lyhyelläkään tarkastelujaksolla tappiota, saati sitten kolmen kuukauden ajanjaksolla. Asiakas katsoo, että riippumatta arvonlaskennan virheellisyydestä, hänelle ei sijoittajana ole annettu rahastoyhtiön toimesta oikeaa informaatiota kyseisten rahastojen riskeistä.

Asiakas toteaa vielä, että hänen vaatimuksensa ei perustu markkinariskiin, jonka hän hyväksyy. Asiakkaan mukaan sijoittaja ei voi kantaa riskiä siitä, että rahastoyhtiön huolimattomuuden, laiminlyöntien ja muiden sen syyksi luettavien seikkojen, jotka eivät mitenkään liity ns. normaaliin sijoittajan hyväksymään markkinariskiin, johdosta sijoittaja kärsii huomattavaa vahinkoa. Asiakkaan mukaan vahingon määrä ei myöskään ole missään suhteessa kyseisen rahastoluokan ennakoitavissa olevaan markkinariskiin.

Asiakkaalle on aiheutunut vahinkoa myös rahastojen lakkauttamisesta. Rahastojen lakkauttaminen on yksinomaan seurausta rahastojen hoitoon liittyvistä virheistä ja huolimattomuudesta sekä täysin epäonnistuneesta riskienhallinnasta, joiden seurauksena huomattava virhe on tullut ilmi vasta liian myöhäisessä vaiheessa osoittaen rahastojen todellisen täysin omasta rahastoluokastaan poikkeavan kehityksen. Tämän taas on aiheuttanut sijoittajien keskuudessa luonnollisen reaktion, jonka seurauksena rahastot on ollut pakko lakkauttaa ja ne, jotka eivät tämän hyvin lyhyen ajan (virheen ilmitulosta lakkauttamiseen) aikana ehtineet syystä tai toisesta lunastaa varojaan ovat tosiasiassa jääneet huomattavasti huonompaan asemaan verrattuna esim. niihin, jotka ehtivät lunastaa rahasto-osuutensa. Rahastoyhtiö ei voi menestyksellisesti vedota täysin omalla moitittavalla menettelyllään itse aiheuttamaansa seikkaan eli sijoittajien pakoon rahastosta ja tästä aiheutuneeseen rahastojen lakkauttamiseen. Näin ollen rahastojen lakkauttaminen ja siitä sijoittajille aiheutunut vahinko on suorassa syy-yhteydessä rahastoyhtiön tekemiin virheisiin ja laiminlyönteihin.

Asiakkaan vaatiman vahingonkorvauksen määrä on laskettu seuraavasti: Rahasto A:n yhden osuuden arvo 31.10.2007 on ollut 107,5468. Arvoon on lisätty virheellisesti lasketun kolmen kuukauden ajalta 4 %:n vuotuinen tuotto (eli alle vastaavana aikana rahamarkkinarahastosta tai määräaikaistalletuksesta keskimäärin saatava tuotto), jonka asiakas katsoo olevan vähimmäishinta vahingonkorvauksen määrää laskettaessa. Tällöin rahasto-osuuden arvo olisi 31.1.2008 ollut noin 108,63. Asiakkaan omistus rahasto A:ssa 31.1.2008 oli 489,9592 osuutta, jolloin omistusten arvo olisi 108,63 euroa/osuus × 489,9592 osuutta = 53.224,00 euroa. Uuden korjatun ja todellisen tilanteen mukaan asiakkaan omistus rahasto A:ssa 31.1.2008 on ollut 51.753,07 euroa (osuuden arvo 105,6273). Summasta 53.224,00 on vähennetty 51.753,07, jolloin asiakkaan vahingonkorvausvaatimus lähimpään euroon pyöristettynä rahasto A:n osalta on 1.471,00 euroa.

Vastaavasti rahasto B:n yhden osuuden arvo 31.10.2007 on ollut 103,6042. Arvoon on lisätty virheellisesti lasketun kolmen kuukauden ajalta 4 % vuotuinen tuotto, jolloin rahaston arvo olisi 31.1.2008 noin 104,64. Asiakkaan omistus rahastossa 31.1.2008 oli 833,3421 osuutta, jolloin omistusten arvo olisi 104,64 euroa/osuus × 833,3421 osuutta = 87.201,00 euroa. Uuden korjatun ja todellisen tilanteen mukaan omistukset rahasto B:ssä 31.1.2008 on ollut 82.907,37 euroa (osuuden arvo 99,4878). Summasta 87.201,00 on vähennetty 82.907,37, jolloin asiakkaan vahingonkorvausvaatimus lähimpään euroon pyöristettynä rahasto B:n osalta on 4.294,00 euroa.

Asiakas vaatii lisäksi vahingonkorvausta rahasto B:n lakkauttamisesta aiheutuneen viimeisen voimassa olleen noteerauksen ja tilitetyn summan erotusta eli (833,3421 osuutta × 99,4878 euroa/osuus =) 82.907,37 euroa – (833,3421 osuutta × 84,3533 euroa/osuus =) 70.295,17 euroa = 12.612,20 euroa.
 

Rahastoyhtiön vastaus asiakkaan valitukseen

Rahastoyhtiö on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 15.4.2008 päivätyn vastauksen ja antanut lisäksi 16.5.2008 lausuman. Rahastoyhtiö on ilmoittanut 21.5.2008, ettei sillä ole enää uutta lausuttavaa asiassa. Rahoitustarkastuksen tarkastuskirjeen vuoksi rahastoyhtiö on toimittanut 17.9.2008 päivätyn lausuman. Vastauksessaan rahastoyhtiö kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään.

Rahastoyhtiö havaitsi tammikuussa 2008 rahastojen A ja B arvonlaskennan virheelliseksi, minkä vuoksi rahasto-osuuksille laskettiin takautuvasti 1.11.2007 alkaen uudet korjatut arvot vastaamaan rahastojen markkinakehitystä. Arvot korjattiin heti arvostuserojen havaitsemisen ja uuden arvonlaskennan valmistumisen jälkeen siten, että korjaukset toteutettiin 5.2.2008.

Arvonlaskentavirheiden julkistamisen jälkeen rahasto-osuuksien omistajat lunastivat osuuksiaan huomattavia määriä. Rahastoyhtiön hallitus päätti 11.2.2008 lakkauttaa rahasto B:n toiminnan sijoitusrahastolain 119 §:n mukaisesti ja keskeyttää rahaston lunastukset ja merkinnät. Vastaava päätös rahasto A:n osalta tehtiin 13.2.2008. Syy rahastojen toiminnan lakkauttamiseen oli se, että yrityslainojen markkinatilanne ja -likviditeetti oli edelleen poikkeuksellisen heikko, mikä vaikutti voimakkaasti rahastojen toimintaedellytyksiin. Huomattavien pääomien lunastaminen poikkeuksellisen heikon likviditeetin vallitessa olisi voinut johtaa tilanteeseen, jossa muut osuudenomistajat kuin rahasto-osuuksiaan lunastaneet osuudenomistajat olisivat jääneet omistamaan ainoastaan poikkeuksellisessa markkinatilanteessa epälikvideiksi muuttuneita instrumentteja. Keskeyttämällä rahastojen lunastukset ja merkinnät varmistettiin se, että rahastojen osuudenomistajat olivat yhdenvertaisessa asemassa.

Rahastojen lakkauttamisen jälkeen rahastoyhtiö oikaisi yhdessä Rahoitustarkastuksen kanssa tehtyjen selvittelyjen jälkeen rahasto A:n arvonlaskentaa 1.8.2007 alkaen ja rahasto B:n 1.7.2007 alkaen.

Rahastoyhtiö korvasi sijoitusrahastoille sen määrän, joka rahastojen varoista oli maksettu liikaa lunastaneille tahoille. Rahastoyhtiö maksoi asiakkaalle rahasto A:n lunastusten yhteydessä 6.772,13 euroa enemmän kuin rahastojen korjattu arvonlaskenta olisi edellyttänyt. Lisäksi rahastoyhtiö korjasi asiakkaan arvonlaskentavirheen vaikutusaikana tekemien rahasto A:n merkintöjen johdosta hänen merkitsemiensä osuuksien määrää yhteensä 27,2695 osuutta aiemmin ilmoitettua suuremmaksi ja hänelle tilitettiin tämän osalta rahaston lopputilityksen yhteydessä 2.566,43 euroa. Rahastoyhtiö toteaa, että asiakkaalla ei ole arvonlaskentavirheen johdosta oikeutta saada mitään muuta korvausta rahastoyhtiöltä. Arvonlaskentavirheen seurauksena rahastoyhtiön maksama korvaus saattaa asiakkaan parempaan asemaan kuin jossa hän olisi ollut, jos arvonlaskentavirhettä ei olisi tapahtunut.

Rahastoyhtiö kiistää asiakkaan vahingonkorvausvaatimuksen. Vahingonkorvauksen välttämättömät edellytykset, joiden kaikkien on täytyttävä, ovat korvattavan vahingon aiheutuminen; vahingonaiheuttajan tuottamus; aiheutuneen vahingon riittävä (adekvaatti) syy-yhteys tekoon tai laiminlyöntiin, jolla vahinko on aiheutettu; ja vahingon ennakoitavuus. Tässä tapauksessa yksikään vahingonkorvauksen edellytyksistä ei täyty.

Mitään korvattavaa vahinkoa ei ole aiheutunut. Asiakas ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että hänen väittämänsä vahinko olisi syntynyt, tai että hänellä olisi ollut mahdollisuus hankkia riskittömästi jostain muusta sijoituskohteesta hänen väittämänsä parempi/korvaava tuotto ottaen huomioon se riski/tuottotaso, jonka hän on valinnut sijoittamalla rahastoihin.

Rahastoyhtiö ei ole toiminut tuottamuksellisesti. Rahastojen arvonlaskenta noteeraamattomien lainojen arvostamiseen liittyen on haastavaa ja edellyttää tulevaisuuden odotuksia koskevan näkemyksen ottamista salkunhoitajalta. Näkemyksen ottaminen koskee sijoitusinstrumentin tulevaisuuden tuotto-odotusten ennustamista eikä se, että näkemys ei jälkikäteisarvostelussa toteudu, osoita näkemyksenottajan huolimattomuutta. Tässä tapauksessa rahastojen arvonlaskennan virheellisyys johtui arvonlaskentaan normaalisti liittyvien epävarmuuksien lisäksi vaikeasta ja poikkeuksellisesta markkinatilanteesta eikä miltään osin rahastoyhtiön huolimattomuudesta tai rahaston hoitoon liittyvistä virheistä.

Riskienhallinta oli asianmukaisesti järjestetty eivätkä muun muassa rahastoyhtiön tilintarkastajat havainneet mitään huomautettavaa instrumenttien arvostuksissa kahdessa tekemässään arvonlaskennan tarkastuksessa syksyllä 2007. Rahoitustarkastus tarkasti rahastoyhtiön tekemän arvonlaskennan selvityksen yksittäisten instrumenttien tasolla ja hyväksyi selvityksen.

Asiakkaan väittämä vahinko ja hänen spekuloimansa tapahtumainkulku ei ole syy-yhteydessä rahastoyhtiön menettelyyn. Vahingonkorvausvaatimus perustuu pelkkään jälkikäteiseen spekulaatioon siitä, miten hän olisi toiminut, jos hän olisi tiennyt laskentavirheestä, ja minkälaista tuottoa hän olisi mahdollisesta vaihtoehtoisesta sijoituksestaan saanut. Sillä, että arvo oli laskettu jonain ajankohtana väärin, ei ole vahingonkorvauksen edellyttämää syy-yhteyttä siihen, että osuuden omistaja olisi voinut jossain tapauksissa sijoittaa rahansa toisin.

Rahastojen sijoitusfilosofiaa kuvattaessa on tuotu selkeästi esille se, että rahastot pyrkivät sijoitustoiminnassaan saamaan vertailuindeksiä paremman tuoton sijoittamalla luottoriskiin eli yritysten lainojen takaisinmaksukykyyn liittyvän riskin aiheuttamiin arvonmuutoksiin. Rahastojen tavoite oli euribor-koron ylittävä tuotto, mutta sijoittajalle tehtiin selväksi, että osuuden arvo saattaa myös laskea. Näin ollen asiakkaan väite ennakoitavissa olevan markkinariskin osalta on täysin perusteeton.

Asiakas on väittänyt, että rahastojen lakkauttaminen ei olisi ollut perusteltua, ja että rahastoyhtiön tulisi korvata hänelle rahaston lakkauttamisesta aiheutunut vahinko. Myös tämä väite on perusteeton. Sijoitusrahastolain 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi milloin tahansa lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Rahaston lakkauttaminen ei edellytä mitään erityistä syytä tai perustetta. Rahaston lakkauttaminen ei myöskään ole lain mukaan peruste sijoittajan vahingonkorvaukselle. Tässä tapauksessa rahastot on lakkautettu sijoitusrahastolain säännösten mukaista menettelyä noudattaen. Vaikka sijoitusrahaston lakkauttaminen ei edellytä mitään syytä tai perustetta, oli rahastojen lakkauttamispäätös tässä tapauksessa hyvinkin perusteltu, koska rahastojen lakkauttamisella saatiin aikaan mahdollisimman suuri kertymä rahastossa niiden lakkauttamishetkellä edelleen oleville osuudenhaltijoille, ja lakkauttamisella varmistettiin osuudenhaltijoiden yhdenvertainen kohtelu sijoitusrahastolain edellyttämällä tavalla.

Rahastoyhtiö on vedonnut Rahoitustarkastuksen 11.9.2008 päivättyyn tarkastuskirjeeseen, jossa on todettu, että eri rahastoyhtiöiden hallinnoimien rahastojen hinnoissa oli merkittäviä eroja 31.1.2008. Rahastoyhtiön mukaan se, että yhtiö oli arvostanut samoja arvopapereita eri tavalla kuin jotkut toiset rahastoyhtiöt, ei ole osoitus rahastoyhtiön tuottamuksesta tai laiminlyönnistä arvonlaskennassa. Arvostuserosta johtuen rahastoyhtiön mukaan vahingonkorvauksen laskeminen samantyyppisten rahastojen keskimääräisen tuoton perusteella johtaa virheelliseen lopputulokseen. Rahastoyhtiö on vedonnut myös tilintarkastajien tekemiin tarkastuksiin 31.8. ja 31.10.2007, joiden mukaan rahastoyhtiön arvonlaskenta oli todettu luotettavaksi sekä 19.6.2007 tehtyyn laajaan selvitysyhteisötarkastukseen, jossa todettiin rahastoyhtiön arvonlaskennan toimivan luotettavasti.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Asiakas on pyytänyt Arvopaperilautakunnan kannanottoa siihen, tulisiko rahastoyhtiön korvata virheellisestä arvonlaskennasta aiheutunut vahinko.

Asiassa on riidatonta, että rahastoyhtiön arvonlaskenta on ollut virheellistä. Rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 korjanneensa arvonlaskentaa molempien rahastojen osalta ajalla 1.11.2007 – 31.1.2008. Rahasto A:n arvonlaskentaa oikaistiin myöhemmin 1.8.2007 alkaen ja rahasto B:n 1.7.2007 alkaen. Asiassa on myös riidatonta, että asiakkaalla oli virheellistä tietoa rahasto A:n kurssikehityksestä 1.8.2007 – 4.2.2008 ja rahasto B:n kurssikehityksestä 1.7.2007 – 4.2.2008. Riidatonta on myös se, että rahastoyhtiöllä oli oikeus lakkauttaa rahastot.

Riitaista on, mikä oli väärän informaation vaikutus asiakkaan sijoituspäätöksiin. Riitaista on myös se, oliko rahastoyhtiön arvonlaskennan virheellisyys tuottamuksellista sekä ovatko vahingonkorvauksen muut edellytykset täyttyneet. Riitaista on vielä se, johtuiko rahaston lakkauttaminen ja siitä aiheutunut mahdollinen vahinko rahastoyhtiön virheestä.

Sijoitusrahastolain (48/1999) 26 §:n mukaan rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti rahasto-osuudenomistajien yhteiseksi eduksi. Lain 30 a §:n mukaan rahastoyhtiöllä on oltava toimintaansa nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät. Sijoitusrahastolain 134 §:n mukaan rahastoyhtiö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka yhtiö on sijoitusrahastolain mukaisessa toiminnassaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut rahasto-osuudenomistajalle tai muulle henkilölle.

Rahastojen arvonkehitys oli ennen arvonlaskennan korjausta rahaston vertailuindeksin kehitystä parempi, kun taas korjattujen arvojen mukainen arvonkehitys alitti vertailuindeksin. Sijoittajilla ei ollut mahdollisuutta saada tietoa oikeasta kehityksestä ennen kuin arvonlaskennan korjaus ilmoitettiin 4.2.2008, joten sijoittajat joutuivat tekemään sijoituspäätöksensä virheellisen tiedon perusteella.

Markkinatilanne oli ajanjaksolla poikkeuksellinen ja rahastossa olevien sijoitusinstrumenttien arvon arviointi oli haastavaa. Toisaalta rahaston arvonlaskenta oli kuitenkin ollut virheellistä yli puoli vuotta ja virhe arvostuksessa oli lähes kolme prosenttia rahaston arvosta. Rahoitustarkastuksen tulkinnan 4/2007 mukaan olennaisena virheenä voidaan pitää ainakin sellaista virhettä, joka on suuruudeltaan yli 0,1 % sijoitusrahaston arvosta, jos sijoitusrahaston vuotuinen volatiliteetti on alle 2 %. Molempien rahastojen vuotuinen volatiliteetti oli alle 2 %. Rahastoyhtiö on sijoitusrahastolain 98 §:n mukaisesti korjannut arvonlaskennassa olleen olennaisen virheen.

Arvopaperilautakunta katsoo, että kun arvonlaskennan virheellisyys on asiassa riidatonta, tulisi rahastoyhtiön osoittaa, että virhe on aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta. Asiassa saatua selvitystä arvioitaessa voidaan todeta, että arvonlaskennan virheellisyys on ollut huomattavan pitkäkestoista sekä mittavaa. Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastoyhtiön olisi tullut huomata arvonlaskennan virheellisyys aikaisemmin ja puuttua tilanteeseen. Arvopaperilautakunta toteaa siten, että rahastoyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että virhe olisi aiheutunut sen huolellisesta toiminnasta riippumatta.

Rahastoyhtiön 17.9.2008 antamassa lausumassa esittämistä näkökohdista lautakunta toteaa seuraavaa. Rahoitustarkastuksen tarkastuksessa (tarkastuskirje 11.9.2008) selvitettiin yrityslainojen arvostuksen oikeellisuutta ajankohdalla 31.1.2008. Tarkastuskirjeen ei voida katsoa merkitsevän sitä, että Rahoitustarkastuskaan olisi poikennut em. tulkinnastaan 4/2007, eikä tarkastuskirje sisällä kannanottoa pitkäaikaiseen virheelliseen menettelyyn arvonlaskennassa. Lausumassa mainittu säilytysyhteisötarkastus oli suoritettu ennen sitä ajankohtaa, josta lukien arvonlaskentaa on jälkeenpäin korjattu. Yleisluontoiseen tarkastukseen perustuvat tilintarkastajan lausunnot eivät osoita sellaisten seikkojen olemassaoloa, jotka poistaisivat rahastoyhtiön tuottamuksen.

Asiakas esittää, että hän olisi lunastanut kaikki rahasto-osuutensa vuoden 2007 marraskuun alussa, mikäli hänen tiedossaan olisi ollut se, että rahastojen arvot olivat ilmoitettua pienempiä. Rahastoyhtiön ilmoittaman arvonkehityksen mukaan rahastot menestyivät niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti, eikä sijoittajilla siten ollut aihetta puuttua sijoituksiinsa näissä rahastoissa. Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakkaalla ei ole ollut mahdollisuutta reagoida arvonlaskuun ennen kuin rahastoyhtiö ilmoitti 4.2.2008 arvonlaskennan virheestä. Asiakkaan rahasto-osuuksien arvo laski usean kuukauden ajan hänen tietämättään.

Arvopaperilautakunta toteaa, että on käytännössä mahdotonta jälkikäteen arvioida sitä, olisiko yksittäinen asiakas lunastanut osuutensa rahastossa, mikäli hän olisi tiennyt sen todellisen arvonkehityksen. Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakas ei todennäköisesti olisi tehnyt uusia merkintöjä, jos hän olisi saanut oikeat tiedot osuuksien arvosta. Vahingon arviointi tältä osin edellyttää arviota siitä, minkä vaihtoehtoisen sijoitustavan asiakas olisi valinnut.

Ennen arvonlaskennan virhettä hankitut osuudet rahastossa A. Asiakkaan 24.5. ja 20.6.2007 merkitsemät osuudet rahastossa A oli lunastettu kokonaan ennen marraskuuta 2007. Asiakas esitti, että hän olisi lunastanut osuudet marraskuun 2007 alussa, joten näistä merkinnöistä ei Arvopaperilautakunnan käsityksen mukaan ole aiheutunut vahinkoa asiakkaalle.

Ennen arvonlaskennan virhettä hankitut osuudet rahastossa B. Virhe ei ole voinut vaikuttaa sijoituksen tekemiseen siltä osin, kun osuudet on hankittu ennen virhettä. Kysymys siitä, onko arvonlaskennan virhe aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa, riippuu siitä, olisiko asiakas realisoinut sijoituksensa aikaisemmin, jos olisi oikea-aikaisesti ollut selvillä rahaston oikeasta arvosta. Tällaista vaihtoehtoista sijoituskäyttäytymistä ei voida jälkeenpäin varmuudella todentaa. Asiakas on esittänyt, että hän on seurannut huolellisesti sijoituksensa arvon kehitystä ja olisi oikeat tiedot saatuaan tyytymättömänä rahaston arvon kehitykseen myynyt rahasto-osuutensa marraskuun alussa. Lautakunta katsoo, ettei asiakas ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, että osuudet olisi myyty mainittuna ajankohtana. Lautakunta pitää kuitenkin varteenotettavana mahdollisuutena, että asiakas olisi hänen sijoituskäyttäytymisestään saatu selvitys huomioon ottaen jossakin vaiheessa luopunut osuuksistaan, jos hän olisi saanut oikean tiedon niiden arvonkehityksestä. Tätä ajankohtaa ei voida täsmällisesti määrittää, joten vahingon määrä on arvioitava oikeudenkäymiskaaren 17:6:n ilmentämää periaatetta soveltaen.

24.5. ja 20.6.2007 merkityt osuudet rahastossa B on lunastettu osittain tammikuussa 2008. Vahingon määrää arvioitaessa osuuksien tuotto on laskettu vain siltä ajalta, kun asiakas on omistanut ne. Näitä sijoituksia koskevat vahingot lautakunta arvioi kyseistä rahastoa vastaavien sijoitustuotteiden eli lyhyen koron rahastoluokan rahastojen keskimääräisen tuoton mukaan. Keskimääräistä tuottoa laskettaessa on jätetty pois sekä heikoiten että parhaiten tuottanut rahasto. Ottaen huomioon tammikuussa 2008 tehdyt lunastukset lautakunta arvioi vahingon määräksi 2.000 euroa.

Myöhemmin tehtyjen lisäsijoitusten osalta lautakunta pitää uskottavana, ettei asiakas olisi tehnyt näitä sijoituksia, jos olisi oikeat tiedot saatuaan ollut selvillä rahastosijoituksen heikosta kehityksestä. Asiakas oli merkinnyt rahasto A:n osuuksia 9.10.2007 341.000 eurolla, 12.12.2007 5.000 eurolla ja 21.12.2007 7.200 eurolla. Vahingon laskemisessa on otettu huomioon asiakkaan tekemät lunastukset ja osuuksien tuotto on laskettu vain siltä ajalta, kun asiakas on omistanut ne. Omistuksia ja tuottoja ei ole huomioitu ennen marraskuuta 2007, sillä asiakas on vaatinut korvausta marraskuun alusta lukien. Asiakkaalle aiheutunut vahinko on saatu vähentämällä em. keskimääräisestä tuotosta osuuden reaalinen tuotto. 4.2.2008 jälkeen vahinkoa ei ole laskettu. Edellä mainitulla tavalla laskettuna asiakkaalle on aiheutunut arvonlaskennan virheen aikana tehdyistä merkinnöistä seuraavasti: 9.10.2007 hankituista osuuksista aiheutunut vahinko on 1.254,05 euroa, 12.12.2007 hankituista osuuksista 42,67 euroa ja 21.12.2007 hankituista osuuksista 56,24 euroa. Yhteensä asiakkaalle on aiheutunut vahinkoa virheen aikana tehdyistä merkinnöistä 1.352,96 euroa.

Asiakas on myös väittänyt, että hänelle ei annettu oikeaa informaatiota rahastojen riskeistä, sillä rahastojen kehitys oli ollut huonompi kuin mitä asiakkaalle esitettiin. Ottaen huomioon asiakkaalle annetuista tiedoista esitetty selvitys ja asiakkaan korvausvaatimuksen edellä tehty arviointi Arvopaperilautakunta katsoo, että tällä seikalla ei kuitenkaan ole asiassa merkitystä.

Rahastojen lakkauttaminen. Arvonlaskennan virheellisyys ja sen julkaiseminen aiheutti runsaasti lunastuksia rahastoista, jonka vuoksi rahastoyhtiö päätti asiakkaiden etujen turvaamiseksi lakkauttaa rahastot. Lakkauttamisen vuoksi rahastojen omaisuus jouduttiin realisoimaan vaikeassa markkinatilanteessa ja rahasto-osuuksien arvot jäivät lopputilityksessä lakkauttamispäivän arvoja huomattavasti alhaisimmiksi.

Sijoitusrahastolain 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi lakkauttaa hallinnoimansa sijoitusrahaston. Laissa ei rahaston lakkautumiselle ole asetettu erityisiä edellytyksiä. Selvää on siten, että sijoitusrahaston lakkauttaminen ei sellaisenaan voi perustaa korvausvelvollisuutta sijoittajia kohtaan. Lakkauttaminen voi eräissä tapauksissa olla myös tarpeen sijoittajien tasavertaisen kohtelun edistämiseksi. Lain antama oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei kuitenkaan vapauta rahastoyhtiötä vastuusta silloin, kun vastuun perusteena on jokin rahaston toimintaan liittyvä, tuottamukselliseksi katsottava seikka.

Oikeus sijoitusrahaston lakkauttamiseen ei poista rahastoyhtiön vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta silloin, kun sijoittajalle aiheutunut vahinko on seurausta lakkauttamisen taustalla olevasta rahastonyhtiön vastuulle kuuluvasta arvonlaskentavirheestä.

Arvopaperilautakunta katsoo, että rahastojen lakkauttaminen on johtunut siitä, että arvonlaskennan virheen julkiseksi tuleminen on aiheuttanut suuren yhtäaikaisten lunastusten määrän vaikean markkinatilanteen vallitessa. Näissä olosuhteissa rahastoyhtiö on perustellusti katsonut sijoittajien yhdenvertaisen aseman edellyttävän rahaston lakkauttamista ja siihen liittyvää rahasto-osuuksien lunastusten tilapäistä jäädyttämistä. Rahaston lakkauttamisesta asiakkaille koitunut epätyydyttävä realisaatiotulos on syy-yhteydessä arvonlaskennan virheeseen, mutta se on toisaalta johtunut markkinatilanteen vaikeudesta.

Arvonlaskennan virheen vaikutus sijoittajien käyttäytymiseen ei ole ollut ennalta-arvaamatonta, vaan rahastoyhtiöllä on ollut mahdollisuus ottaa ennalta huomioon tällaisen reaktion mahdollisuus. Sen sijaan markkinatilanne ei luonnollisestikaan kuulu rahastoyhtiön vastuupiiriin. Tältä osin on otettava huomioon myös sijoittajan kannettavana oleva markkinariski, josta arvonlaskennan virheeseen perustuva rahastoyhtiön vastuu ei vapauta sijoittajaa. Kun vahinko on todetulla tavalla seurausta useista yhtä aikaa vaikuttaneista tekijöistä, joiden vaikutuksia ei voida toisistaan erottaa, ja kun nämä seikat kuuluvat osittain rahastoyhtiön ja osittain sijoittajan vastuupiiriin, Arvopaperilautakunta pitää perusteltuna sitä, että rahastoyhtiö korvaa puolet siitä määrästä, jolla asiakkaalle tilitetty summa on alittanut viimeisen voimassa olleen noteerauksen. Viimeinen voimassa ollut noteeraus rahastossa B oli 99,1069 euroa / osuus ja lopputilityksessä osuuden arvoksi tuli 84,3533 euroa. Asiakkaalla oli lakkauttamishetkellä rahastossa 833,3421 osuutta. Puolet aiheutuneesta vahingosta on siten 5.599,85 euroa.

Korvattavan vahingon suuruus on siten yhteensä 8.952,81 euroa. Korvattavasta määrästä rahastoyhtiö saa vähentää 6.772,13 euroa, joka asiakkaalle on aiempien lunastusten yhteydessä maksettu liikaa arvonlaskennan virheen vuoksi.

Arvopaperilautakunta suosittaa, että rahastoyhtiö korvaa asiakkaalle edellä mainittujen määrien erotuksen 2.180,68 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 15.4.2008 lukien.

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Haunio-Rudanko, Hulkkonen, Kontkanen, Tauru, Tuokko ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Heino. Päätökseen sisältyy Taurun eriävä mielipide.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA


- - - - - - - -
 

Eriävä mielipide:

Ennen arvonlaskennan virhettä hankitus osuudet rahastossa B

Arvioin vahingon määräksi tältä osin 1.000 euroa. Perusteluina asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu ja Arvopaperilautakunnan ratkaisukäytäntöjen yhtenäisyys.

Rahastojen lakkauttaminen

En suosita korvausta rahaston lakkauttamisen johdosta.

Perustelut:

SRL 119 §:n mukaan rahastoyhtiö voi milloin tahansa ja mistä syystä tahansa päättää lakkauttaa sijoitusrahaston. Lakkauttamisessa on toimittu sijoitusrahastolain mukaisesti. Rahaston lakkauttaminen on erityinen menettely, jonka tarkoituksena on rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen. Rahastoyhtiöllä ei ole velvollisuutta eikä oikeutta etukäteen tiedottaa sijoitusrahastolain mukaisesta lakkauttamisesta. Riski rahaston lakkauttamisesta kuuluu olennaisesti osana sijoitusrahastotoimintaan ja sijoittajan kannettavaan sijoitustoimintaan liittyvään riskiin. Rahastoyhtiöllä on myös velvollisuus toimia rahasto-osuuden omistajien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.

Lakkauttaminen toteutettiin sen vuoksi, jotta vaikeassa markkinatilanteessa sijoitusrahaston varojen realisoinnista olisi saatu mahdollisimman suuri kertymä. Rahastoyhtiön voidaan katsoa ryhtyneen toimenpiteisiin vahingon minimoimiseksi. Rahastoyhtiö on toiminut velvoitteensa mukaisesti lakkauttaessaan rahaston tilanteessa, jossa rahasto-osuudenomistajien tasapuolisuus ei muuten olisi toteutunut. Korvausvelvollisuuden asettaminen rahastoyhtiölle lakkauttamispäätös- ja tilityspäivän välisestä kurssikehityksestä aiheutuneesta arvon alennuksesta mitätöisi tältä osin sijoitusrahastolain mukaisen osuuden omistajien yhdenvertaisuusperiaatteen.

Lopputulos

Korvattavan vahingon suuruus on yhteensä 2.352,96 euroa. Korvattavasta määrästä rahastoyhtiö saa kuitenkin vähentää 6.772,13 euroa, joka asiakkaalle on aiempien lunastusten yhteydessä maksettu liikaa arvonlaskennan virheen vuoksi. Vähennyksen jälkeen rahastoyhtiölle ei täten jää enää korvattavaa asiakkaalle.

Tuula Tauru