Tapahtumatiedot

Asiakas on sijoittanut uudentyyppiseen joukkovelkakirjalainaan. Lainaehtojen kuvauksen mukaan kyseinen sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusins­tru­menttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriski­suojausta.

Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakas oli tullut yksityispankin asiakkaaksi vuonna 2002. Hänelle esiteltiin kyseistä joukkolainatuotetta pankin asiakastilaisuudessa 15.2.2006. Asiakas merkitsi yhteyshenkilönsä antaman suosituksen pohjalta joukkolainaerän matalariskisintä lainaa 25.000 eurolla (laina A) ja riskipitoisinta lainaa samoin 25.000 eurolla (laina B). Merkintöjen jälkeen pankki lähetti asiakkaalle joukkolainojen markkinointiesitteen 1.3.2006 päivätyllä kirjeellä. Asiakas merkitsi vuosina 2006–2007 muitakin samantyyppisiä joukkolainoja yhteensä 85.000 eurolla.

Vuonna 2009 lainat A ja B menettivät täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Niistä oli laina-aikana kertynyt tuottoja 12.121,33 euroa.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii menettämänsä pääoman korvaamista. Asiakas katsoo, että pankin markkinointi on ollut lainojen A ja B kohdalla harhaanjohtavaa, ja käytetty esitemateriaali on ollut puutteellista. Lisäksi asiakas katsoo, etteivät joukkolainat ole sopineet hänen sijoitusprofiiliinsa.

Asiakkaan mukaan markkinointitilaisuudessa keväällä 2006 kerrottiin ainoastaan tuoton menettämisen mahdollisuudesta, jos kolme lainan viiteyhtiöistä menisi konkurssiin. Lopullista esitettä ei vielä tuolloin ollut käytettävissä. Asiakas teki merkintäpäätöksensä, kun hänen yhteyshenkilönsä oli suositellut kyseisiä lainoja ja kertonut niiden sopivan asiakkaalle. Yhteyshenkilö oli suositellut merkitsemään korkeamman riskin tuotetta kuin mihin asiakas itse oli päätynyt. Myöhemmin asiakas oli merkinnyt muitakin samankaltaisia joukkolainoja, jotka kuitenkin ovat viiteyhteisöiltään ja rakenteeltaan erilaisia kuin nyt riidanalaiset lainat.

Asiakkaan mielestä kevään 2006 markkinointitilaisuudessa käytetyssä aineistossa lainojen riskeistä esitettiin harhaanjohtavia tietoja toteamalla mm., että viiteyhteisöt ovat vakavaraisia, lainoissa on turvapuskurit, lainat on hajautettu sataan viiteyhteisöön eikä kolmen yrityksen konkurssi vie pääomaa. Asiakas katsoo, että luottovastuutapahtumien realisoituminen ei markkinointiesitteestä ilmene, kuten se, että jo pieneen osaan viiteyhtiöitä kohdistuva konkurssi voi viedä koko sijoituspääoman.

Asiakas katsoo, ettei hänelle suunnatussa markkinoinnissa otettu huomioon hänen sijoittajaprofiiliaan, eivätkä kyseisen tyyppiset lainat olleet tyypiltään yksityishenkilölle markkinoitavia. Asiakkaan sijoitussuunnitelma ei sisällä tällaisia joukkolainoja, joten niiden suositteleminen hänelle on ollut sopimuksen vastaista. Asiakas oli laatinut 9.10.2002 päivättyä sijoitussuunnitelmaa koskeneesta neuvottelusta itselleen muistiinpanot. Keskeistä oli, että asiakas on ei-ammattimainen sijoittaja, ja hän oli ollut valmis luopumaan osasta tuottoa saadakseen matalariskisillä sijoituksilla pääomaturvaa. Sijoitusajaksi oli määritelty 10 vuotta, ja tavoitteena oli pääoman kasvattaminen. Osakesijoitusten osuus olisi n. 65 %, jvk-lainat n. 20 %, käteinen ja korot n. 15 %.

Sijoitustoimintaan lähdettyään asiakas on tiedostanut siihen liittyvän riskejä, ja näiden hallitsemiseksi ja tuottotavoitteen saavuttamiseksi asiakas on ollut yksityispankin asiakkaana vuodesta 2002. Toimiva asiakkuus on samalla luottamussuhde, joten asiakkaalla on ollut perusteet olettaa saamiensa suositusten ja neuvojen palvelevan yhdessä todettua päämäärää. Asiakas luotti yhteyshenkilönsä viestintään, koska merkintähetkellä lopullisia ehtoja ei ollut käytettävissä.

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen. Asiakkaan tappiota joka tapauksessa pienentävät hänen lainoista saamansa indeksihyvitykset.

Asiakkaan riidanalaiset sijoitukset pohjautuvat hänen yhteyshenkilönsä suositukseen, jonka pankki katsoo olleen asiakkaan kanssa yhteistyössä laaditun sijoitussuunnitelman (9.10.2002) ja sijoittajaprofiilin mukainen. Konsultatiivisessa varainhoidossa sijoituspäätökset tekee asiakas.

Sijoitussuunnitelman mukainen sijoitusjakauma on 50 % osakesijoitukset ja 50 % korkosijoitukset. Pankin mukaan asiakkaan kanssa oli perusallokaatioksi sovittu osakesijoitukset 60 % ja korkosijoitukset 40 %. Suunnitelmassa ei ole erikseen rajattu pois mitään sijoitusinstrumentteja eikä ole edellytetty, että asiakkaalle esiteltävien tuotteiden tulisi olla pääomaturvattuja. Asiakas on viitannut 9.10.2002 tekemiinsä muistiinpanoihin, mutta näitä hän ei ollut aikanaan toimittanut pankille kommentoitavaksi. Siksi näitä muistiinpanoja ei pankin näkemyksen mukaan voi nyt ottaa huomioon.

Pankki katsoo, että kyseisiä joukkolainasijoituksia ei ole suositeltu tehtäväksi sellaista määrää, että se aiheuttaisi riskikeskittymän asiakkaan sijoitussalkussa. Keväällä 2006 tehtyjen merkintöjen jälkeen joukkolainatuotteiden osuus asiakkaan kokonaissijoitusvarallisuudesta on ollut 4,5 %, ja se on pysynyt pienenä (11 %) myöhemmin tehtyjen muiden samankaltaisten joukkolainojen merkintöjen jälkeen. Asiakkaan merkitsemät joukkolainat ovat olleet kaikki rakenteeltaan samankaltaisia. Lainojen viiteyhteisöt ovat vain osittain päällekkäisiä.

Pankki selostaa joukkolainatuotteen yleisiä ominaisuuksia ja toteaa, että Rahoitustarkastus lainoja koskevia materiaaleja hyväksyessään ei ole rajoittanut kyseisten lainojen tarjoamista yksityishenkilöille. Tuotteessa on ollut hyvä tuotto-odotus, jonka vastapainoksi sijoittaja on ottanut kantaakseen vakavaraisten, ns. Investment Grade -luottoluokitettujen viiteyhteisöjen luottoriskiä. Näiden yhtiöiden luottovastuutapahtumat ovat olleet harvinaisia; pankin järjestämässä yli kymmenessä vastaavassa joukkolainaemissiossa oli syksyyn 2008 mennessä sattunut vain yksi luottovastuutapahtuma.

Pankin mukaan sijoituskohteen riskin arviointi voi perustua vain sijoitushetkellä käytettävissä olevaan tietoon ja kokemuksiin. Tulevaisuuden tapahtumia, etenkin sellaisia, jotka täysin poikkeavat kaikesta aiemmin koetusta, ei voida ottaa huomioon. Finanssikriisiä ja sen mukanaan tuomaa hyvän luottoluokituksen omaavien yritysten konkurssiaaltoa ei voitu ennakoida. Sijoituksiin liittyvä markkinariski kuuluu kuitenkin sijoittajien kannettavaksi. Sijoittajan riskiin sisältyvät sekä mahdolliset tappiot että arvioitujen tuotto-odotusten toteutumatta jääminen.

Asiakas oli 15.2.2006 osallistunut pankin asiakastilaisuuteen, jossa lainojen ominaisuuksia käytiin läpi PowerPoint-kalvosarjan avulla. Aineisto oli alustavaa, mutta siinä esitetyt tiedot eivät olleet ristiriidassa 1.3.2006 toimitetun materiaalin kanssa. Pankin edustaja kertoi lainojen riskeistä mukaan lukien sijoitetun pääoman menettämisen riski. Kyseisissä joukkolainatuotteissa tuotto maksetaan lainan pääomalle, joko alkuperäiselle nimellispääomalle tai luottovastuutapahtumien jälkeen mahdollisesti alentuneelle pääomalle. Asiakastilaisuudessa ei siten ole tuoton menettämisestä puhuttu muutoin kuin pääoman menettämiseen liittyen. Tilaisuudessa mukana olleille on täytynyt tulla selväksi, että näihin joukkolainatuotteisiin liittyy pääoman menettämisen riski.

Pankki katsoo myös, että asiakkaan harhaanjohtaviksi väittämät markkinointiaineiston tiedot ovat pitäneet paikkansa. Liikkeeseenlaskun aikaan viiteyhteisöt olivat vakavaraisiksi luottoluokitettuja. Kyseisen liikkeeseenlaskusarjan kaikissa lainoissa oli turvapuskuri, korkeimman riskin lainassa ns. alasuojaustaso oli 1,50 % ja muissa suurempi. Viiteyhtiöitä oli sata. Aineistossa on esimerkkitapaus, jossa kolmea viiteyhtiötä kohtaa luottovastuutapahtuma ja palautusaste on historiallisen keskiarvon mukainen n. 50 %. Tässä tilanteessa luottovastuutapahtumista ei vielä seuraa pääoman menetystä: yhden luottovastuutapahtuman vaikutus 50 % palautusasteella olisi ollut 0,5 %, jolloin 1,50 % suuruinen turvapuskuri (alasuojaustaso) olisi kestänyt kolme luottovastuutapahtumaa.

Nyt riidanalaiset merkinnät asiakas on tehnyt asiakastilaisuuden jälkeen ja yhteyshenkilönsä suosituksen perusteella. Markkinointiesitteen ja tietoja lainojen lopullisista ehdoista hän on saanut välittömästi merkinnän tekemisen jälkeen. Merkintähetkellä hänellä on ollut käytettävissään asiakastilaisuudessa annettu kattava informaatio sekä yhteyshenkilön antama informaatio. Asiakas ei reklamoinut eikä ilmoittanut, että hänen merkintöjen jälkeen saamassaan aineistossa olisi jotain poikkeavaa siitä informaatiosta, jonka hän oli ennen merkinnän tekemistä saanut. Luottovastuutapahtumien vaikutus on kerrottu sekä markkinointitilaisuudessa että markkinointiesitteessä.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• asiakkaan konsultatiiviset varallisuudenhoitosopimukset 12.8.2002, 1.4.2005 ja 31.10.2005. Sopimukset ovat nyt kyseeseen tulevilta osiltaan samansisältöisiä, ja niihin on kuulunut mm. vuosineuvottelu, sijoituskonsultointia 3 kertaa vuodessa ja omaisuusraportti 4 kertaa vuodessa sekä verkkopankin aktiivisalkku. Vuoden 2005 sopimuksissa on todettu, että sijoitussuunnitelma on tehty 9.10.2002.
   
• sijoitussuunnitelma 9.10.2002, jossa todetaan taustatietoina mm., että asiakas toimii puoliksi omistamansa osakeyhtiön toimitusjohtajana. Hänen varallisuutensa on kertynyt ansiotöistä Suomessa ja ulkomailla sekä onnistuneista sijoituksista. Hänen sijoitusvarallisuutensa määrä on noin 640.000 euroa, josta on osakesijoituksia 93 % ja korkosijoituksia 7 %. Asiakkaan muuna varallisuutena on mainittu joukkovelkakirja- ja muita lainoja runsaan 50.000 euron arvosta, oma asunto, sijoitusasunto ja vapaa-ajan asunto.

Asiakkaan pidemmän tähtäimen tavoitteena on sijoittaa noin 50 % korkotuotteisiin (korkorahasto/tili) ja loput 50 % suoriin pörssiosakkeisiin. Tavoitteena on nykyisen varallisuusaseman säilyttäminen ja toimeentulon turvaaminen. Asiakkaan tarkoituksena on elää toistaiseksi osinko- ja korkotuloillaan. Sijoitussalkusta tarvitaan tulovirtaa noin 1.700 eur/kk.

Asiakas on välttänyt sijoituksia uusiin kansainvälisiin rahastosijoituskohteisiin kuten Kaukoitään. Muutoin ei ole tiedossa erityisiä rajoituksia. Asiakas ei ole käyttänyt indeksisijoitusinstrumentteja.

Riskinoton osalta suunnitelmassa todetaan, että asiakkaalla on sijoituskokemusta 1970-luvulta lähtien. Hän on tottunut osakekursseihin liittyvään riskiin ja näkee arvojen heilahtelut ostotilaisuuksiksi. Hän seuraa rahoitusmarkkinoita ja sijoittamiseen liittyvää uutisointia satunnaisesti ja kartoittaa taustatietoja pankin aktiivisalkun tietopalvelusta.

Sijoitusstrategian osalta on todettu mm., että asiakkaan nykyinen osakesalkku on hajautettu noin 30 yhtiöön. Hänelle suositetaan sijoitusstrategiaa, jossa sijoitusvarallisuudesta 50 % on osakesijoituksissa, 25 % lyhyissä korkosijoituksissa ja 25 % pitkissä korkosijoituksissa. Sijoitustavoite on 10 vuodesta eteenpäin. Minimivuosi­tuottona pitkällä aikavälillä asiakas tavoittelee 8-10 % vuosituottoa osakesijoituksista ja 4-5 % vuosituottoa korkosijoituksista.

Toimenpide-ehdotuksena oli mm. perus-/teollisuusosakkeiden myyminen kurssien noustua ja korkosijoituksiin painottaminen. Korkojen alkaessa nousta suositellaan pitkän koron rahastosta lyhyen koron rahastoihin siirtymistä. Osakesalkun sisällä voisi harkita syklisten osakkeiden hankintaa.

Sijoitussuunnitelmassa on vielä todettu, että jatkossa sopimuksen mukaisessa yhteydenpidossa tarkistetaan, että sijoitusvarallisuuden jakauma vastaa valittua strategiaa. Samalla pyritään hyödyntämään markkinatilanteita. Sijoitukset toteutetaan vain sijoittajan antamasta toimeksiannosta. Pankki ei vastaa sijoituksiin liittyvistä taloudellisista ja muista riskeistä eikä veroseuraamuksista. Vastuu näiltä osin kuuluu sijoittajalle.
 

• joukkolainojen esittelyssä käytetty PowerPoint-kalvosarja (15.2.2006, 17 kalvoa). Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, sen eri tuotto- ja riskitasot, verrataan sitä aikaisempiin vastaaviin tuotteisiin sekä yrityslainoihin, kuvataan tuotteen viitesalkkua, sen alustavaa sisältöä ja tuotteen rakennetta sekä tuotteen toimintaa, avataan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuotteeseen.

Kalvosarjan yleisesittelysivulla tuotteen kerrotaan olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen CDO-tyyppinen joukkolaina, joka koostuu kolmesta erillisestä joukkolainasta, ns. luottoluokitustasosta. Sijoittaja voi sijoittaa yhteen tai useampaan riskitasoon.

Tuotteen vuotuinen tuotto on 3kk Euribor + 1.0 % … + 8.5 % valitun riskitason mukaan. Lisätuotto-osa määräytyy liikkeeseenlaskun yhteydessä ja on sama koko laina-ajan. Koronmaksu ja -tarkistus on neljä kertaa vuodessa - sijoittaja hyötyy nousevista koroista. Tuoton kerrotaan olevan perinteistä joukkolainaa selvästi korkeampi. Myös jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavanomaista yrityslainaa korkeampi, minkä vuoksi sijoitus on osta ja pidä -tyyppinen.

Lainan pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää kokonaan.

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan mm. seuraavaa:

- Alin riskitaso - luottoriski vastaa turvallista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. Volvo, UPM-Kymmene
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 1.70 % (4.27 % 7.2.2006 korkotason mukaan)

- Keskimmäinen riskitaso - luottoriski vastaa tyypillistä yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin esim. Norske Skog, Metso
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 3.50 % (6.07 %)

- Ylin riskitaso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin spekulatiivisilla yrityksillä esim. ISS, SAS
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 7.00 % (9.57 %)

Tuotteen uusista piirteistä vastaaviin aiempiin tuotteisiin verrattuna todetaan mm.:
- Turvapuskuri (alin 1.50% viitesalkusta) kaikilla luottoluokitustasoilla ensimmäisten mahdollisten luottovastuutapahtumien varalle
- Luottoluokitustasot menevät osin päällekkäin pääomarakenteessa
- Riskisin osa jää turvapuskuriksi, eikä sitä myydä sijoittajille
- Tuote on suhteessa hieman riskisempi kuin aiemmat vastaavat tuotteet, koska suojaustasot ovat matalampia ja luottoluokitustasojen osuus viitesalkun pääomasta on pienempi.

Tuottovertailun osalta todetaan, että tuottoa voi verrata esim. perinteiseen joukkolainaan, joilla on vastaava luottoriski ja että kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoriskin perinteistä joukkolainaa enemmän. Tuotto nousee Euribor-korkojen noustessa.

Kalvosarjassa selostetaan tuotteen rakennetta ja viitesalkun sisältöä sekä tuodaan esiin viiteyhtiöiden vakavaraisuus sekä se, että sijoittaja kantaa viiteyhteisöjen luottoriskiä.

Tuotteen rakenteen toimintaa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:

Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain tuottoa pääomalle; 3kk Euribor + lisätuotto luottoluokitustason mukaan
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään turvapuskurin pääomasta
- Muut luottoluokitustasot eivät kärsi pääomatappioita sillä Turvapuskuri suojaa luottoluokitustasoja pääomatappioilta, kunnes Turvapuskurin pääoma on hävinnyt

Palautusasteen ja luottotappioiden vaikutusta luottoluokitustasoihin kuvataan seuraavalla esimerkillä:
Jos laina-aikana sattuu vain yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Ainoastaan Turvapuskuri kärsii tappion
- Jokainen viiteyhteisö on viitesalkussa samalla painokertoimella, eli 1/100 = 1.00%
- Tappio viiteyhteisösalkkuun: Viiteyhteisön paino salkussa 1.00% x (100% - palautusaste 50 %) = 0.50%
- Turvapuskurin pääoma on 1.50 % viitesalkun arvosta
- Turvapuskurin pääomasta häviää:
   0.50% / 1.50% = 33.3 %
- Toisenkin luottovastuutapahtuman sattuessa Turvapuskurin alkuperäinen pääoma alenisi taas 33 % mikäli palautusaste olisi sama (50%)
- Luottoluokitustasojen mahdolliset pääomatappiot lasketaan vastaavalla tavalla

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
- Kaikki luottoluokitustasot kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita
- Puskurin määrä riippuu luottoluokitustason suojaustason lisäksi myös luottovastuutapahtumien palautusasteesta; mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
- Esimerkiksi olettaen 50 % palautusasteen keskimmäinen taso kestää n. 4 luottovastuutapahtumaa pääomatappiotta
- Yksi luottovastuutapahtuma pienentää koko viitesalkun nimellispääomaa n. 0.50%, eli 4 yhteensä n. 2.0%
- keskimmäisen tason suojaustaso on 2.30%
- Seuraavan mahdollisen luottovastuutapahtuman jälkeen kertyneet tappiot ylittäisivät suojaustason

Perusteiksi sijoittaa tuotteeseen listataan esityksessä:

1. Perinteisiä joukkolainoja selkeästi parempi tuotto
- huomattavasti parempi tuotto/riski-suhde
- jälkimarkkinahinta kuitenkin vaihtelee voimakkaammin – osta ja pidä -tyyppinen sijoitus

2. Mahdollisuus valita itselleen sopiva tuotto-riski -taso
- voi sijoittaa yhteen tai useampaan luottoluokitustasoon
- päällekkäisyydet aikaisempien vastaavien tuotteiden kanssa vähäisiä

3. Tasainen tuottovirta 3 kuukauden välein
- kuponkikorko maksetaan 3 kuukauden välein

4. Vaihtuvakorkoinen joukkolaina
- sijoittaja hyötyy nousevista koroista

5. Vaivattomasti sijoitus kansainvälisille joukkolainamarkkinoille
- ei valuuttariskiä
- matala korrelaatio osakemarkkinoiden kanssa

Kalvosarjan lopussa selostetaan luottoluokituksia ja esitetään tuotteen alustava viitesalkku.

• asiakkaalle 1.3.2006 lähetetty kirje, jossa todetaan mm., että sovitut kaksi merkintää on tehty. Lainojen merkintäaika päättyy 10.3., ja lainojen kiinteät lisätuottoprosentit ja viitesalkku lyödään lukkoon 14.3. Kirjeessä on kuvattu odotettuja lisätuottoprosentteja ja todettu vielä, että merkintä on tehty ja veloitus tapahtuu merkintähetkellä sijoittajan tililtä. Kirjeen liitteenä oli joukkolainojen markkinointi­esite.
   
• joukkolainojen markkinointiesite (helmikuu 2006), jossa kerrotaan lainoista yleisesti, niiden tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja niiden toteutumisesta historiallisesti. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti. Esitteen alussa tuotteen pääominaisuudet on koottu erilliseen laatikkoon jaoteltuna seuraavasti:

- mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selkeästi korkeampaan tuottoon
- odotettu vuotuinen tuotto 3 kk Euribor + 1,00…8,50 % joukkolainan mukaan
- sijoittajan saama tuotto nousee 3 kk Euribor-koron noustessa
- velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan

Yleistä
Lainat ovat noin 5-vuotisia vaihtuvakorkoisia joukkolainoja, jotka vastaavat sijoitusta kansainvälisille joukkovelkakirjalainamarkkinoille. Niiden tuotto muodostuu neljännesvuosittain mahdollisesti maksettavasta indeksihyvityksestä, jonka perusteena on 3 kk euribor ja lainan riskitason mukainen kiinteä lisätuotto. Lainojen tuotto nousee lyhyiden markkinakorkojen mahdollisesti noustessa.

Viitesalkku
Lainojen lisätuotto on peräisin viitesalkusta, joka koostuu 100 viiteyhtiöstä ja -yhteisöstä, jotka ovat pääsääntöisesti eurooppalaisia ja amerikkalaisia suuryrityksiä. Jokaisella viiteyhtiöllä ja -yhteisöllä on puolueettoman luottoluokituslaitosten antama ns. Investment Grade -luottoluokitus, mikä tarkoittaa sitä, että luottoluokituslaitos on arvioinut niiden olevan vakavaraisia. Lainoilla on sama viitesalkku, ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain.

Lainojen rakenne
Liikkeeseenlaskijan eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksaman pääoman määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely tai konkurssi), joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason, lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan.

Yrityksen luottoluokitus on arvio luottotappioiden todennäköisyydestä. Tämän vuoksi joukkolainojen viitesalkun ja näiden joukkolainojen luottotappiot voi arvioida tilastollisesti. Samankokoisesta luottoriskistä huolimatta näiden joukkolainojen lisätuotot ovat perinteisiä yrityslainoja selvästi korkeammat. Tämä selittyy osin lainojen jälkimarkkinahinnan korkealla vaihtelulla, minkä vuoksi lainat tulee mieltää “osta ja pidä” -tyyppisiksi sijoituksiksi. 

Riskin arviointi
Luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa ei kuitenkaan voi tietää ennalta. Historiallisesti (1982–2005) ns. seniorjoukkolainoihin sijoittaneet ovat konkurssin sattuessa saaneet takaisin keskimäärin n. 45 % sijoittamastaan pääomasta. Tämä ns. palautusaste on ratkaiseva arvioitaessa montako luottovastuutapahtumaa lainat kestävät kärsimättä pääomatappioita. Markkinointiesitteessä on myös esitetty taulukko siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät tappioitta eri palautusasteilla ja siitä on annettu myös esimerkkejä. 

Luottoriskiltään viitesalkkua vastaavassa salkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin sattunut arviolta 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden. Tämän perusteella suuria luottotappioita on esitteessä pidetty epätodennäköisinä, joskin samassa yhteydessä on todettu, että historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä.

Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti ja todettu, että täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa merkintäpaikoista.

• asiakkaan omaisuusraportit 1.3.2006 ja 31.12.2007, joista ilmenee mm. uudentyyppisten joukkolainasijoitusten osuus asiakkaan kokonaissijoitusvarallisuudesta. Vuoden 2007 loppuun mennessä asiakas oli lainojen A ja B lisäksi merkinnyt samankaltaista uudentyyppistä joukkolainaa kolmesta muusta liikkeeseenlaskuerästä yhteensä 85.000 eurolla.
   
• 6.5.2009 ja 16.7.2009 päivätyt ilmoitukset, joissa on todettu nyt riidanalaisten yhteensä 50.000 euron määräisten joukkolainasijoitusten takaisinmaksettavan pääoman laskeneen nollaan.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli tullut yksityispankin asiakkaaksi vuonna 2002. Hän on vuosina 2006 ja 2007 sijoittanut uudentyyppisen joukkolainatuotteen neljän eri liikkeeseenlaskusarjan lainoihin yhteensä 135.000 euroa. Asiassa on riitaa helmikuussa 2006 merkityistä lainoista aiheutuneen tappion korvaamisesta. Asiakas oli tuolloin sijoittanut 25.000 euroa liikkeeseenlaskuerän matalariskisimpään lainaan (laina A) ja vastaavasti 25.000 euroa riskipitoisimpaan lainaan (laina B). Nämä lainat menettivät täysin arvonsa syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, ettei pankki ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan joukkolainoihin liittyvien riskien osalta eikä kyseinen tuote ollut sopinut hänen sijoitusprofiiliinsa tai ollut ylipäänsä yksityissijoittajalle markkinoitavissa oleva tuote. Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen asianmukaisuus.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Riidanalaisten lainojen merkintäajankohtana keväällä 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Tuotteen tarjoaminen yksityishenkilöille

Asiakas on katsonut, ettei nyt riidanalainen joukkolainatuote ole ollut yksityissijoittajalle soveltuva tuote. Pankki on tuonut esiin, että tuotteen myyminen yksityissijoittajille on kuitenkin ollut sallittua.

Arvopaperilautakunta toteaa, että kyseisen tuotteen myyminen yksityissijoittajille ei ole ollut kiellettyä. Lautakunta käsittelee sijoittajien ja sijoituspalveluntarjoajien välisiä riita-asioita yksittäisten sopimussuhteiden tasolla. Tällöin arvioitavaksi tulee kussakin yksittäisessä tapauksessa, onko pankki täyttänyt tuotteen riskejä ja muita ominaisuuksia koskevan tiedonantovelvollisuutensa ja onko tuotteen suosittaminen vastannut kyseisen asiakkaan sijoitustoiminnan tavoitteita ja hänen riskinottohalukkuuttaan ja ollut muutenkin asianmukaista.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa tuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tuleviin tapahtumiin liittyy aina epävarmuutta. Siksi sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa joukkolainaa on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Riski toteutuu, jos lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävässä tuotteessa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennen kaikkea tuotteen viitesalkun yhtiöiden ja yhteisöjen maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että sijoitetun pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin tämän sijoitustuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tiedonantovelvollisuuden osalta huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Selvityksen mukaan tuotetta on esitelty asiakkaalle 15.2.2006 pidetyssä asiakastilaisuudessa suullisesti ja PowerPoint-kalvosarjaa apuna käyttäen. Asiakkaan henkilökohtainen yhteyshenkilö oli suositellut tuotetta asiakkaalle. Keskeistä tapauksessa on se, mitä ja miten markkinoinnissa on kerrottu lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakkaalle on lisäksi merkintöjen jälkeen lähetetty tuotteen markkinointiesite.

PowerPoint-kalvosarja (15.2.2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut vastaavan kalvosarjan merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. aiemmassa lausunnossaan APL 11/2010. Lautakunta on katsonut, että kalvosarjan alussa olevaa mainintaa täystappion mahdollisuudesta ei ole selostettu millään tavalla eikä asetettu mihinkään asiayhteyteen, joten se jää irralliseksi disclaimer-tyyppiseksi maininnaksi.

Lautakunta on myös todennut, että luottovastuutapahtumien vaikutusta esittelevillä kalvosarjan sivuilla ei ole yhtään skenaariota tai esimerkkilaskelmaa, jossa esiteltäisiin miten asiakkaiden tuotteeseen sijoittama pääoma voi alentua tai hävitä kokonaan. Skenaarioissa esitellään vain sitä, miten lainatuotteen rakenteessa pohjimmaisena oleva turvapuskuri suojaa sijoittajien sijoituksia pääomatappioilta. Kalvoissa on myös taulukkomuodossa tietoja siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa eri luottoluokitustasot kestävät ilman pääomatappioita.

Riskiä pienentävinä tekijöinä kalvosarjassa on viitattu tuotteen turvapuskurin lisäksi viiteyhtiöiden vakavaraisuuteen ja salkun hajautukseen. Näiden seikkojen ja historiatietojen perusteella suurten luottotappioiden on arvioitu olevan epätodennäköisiä, jolloin tuote kokonaisuutena on suhteellisen vähäriskinen. Myös tuotteen suurempi tuotto verrattuna vastaavan riskitason perinteisiin joukkolainoihin on tuotu eri kohdissa esiin.

Asiakas on pitänyt kyseistä kalvosarjaa tuotteen riskejä vähättelevänä ja siten harhaanjohtavana.

Arvopaperilautakunta katsoo, että asiakkaan mainitsemat tiedot kalvosarjassa ovat paikkansa pitäviä: esitetyn selvityksen mukaan viiteyhtiöt oli luottoluokitettu vakavaraisiksi, niitä oli sata, ja lainan rakenteessa pohjimmaisena oli 1,50 %:n suuruinen turvapuskuri. Se olisi riittänyt kattamaan kolme konkurssia tai muuta luottovastuutapahtumaa, joiden palautusaste olisi ollut historiallista keskiarvoa vastaavat 50 %.

Aiemman ratkaisusuosituksensa APL 11/10 kaltaisesti lautakunta katsoo, ettei tämä kalvosarja anna tuotteesta riskitöntä kuvaa. Toisaalta lautakunta kuitenkin katsoo, että kalvosarjasta ei kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarja ei siten lautakunnan näkemyksen mukaan ole itsessään ollut riittävä tuotteen riskien kuvaamisen ja palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta, vaikka siinä esitetyt seikat sinänsä ovatkin olleet paikkansa pitäviä. Jos tämän kalvosarjan tietoja ei markkinoinnissa ole täydennetty muilla tiedoilla, tuotteen riskeistä on voinut syntyä sijoittajalle väärä kuva.

Suullisesti annetut tiedot

Kirjallisen aineiston lisäksi asiakas on saanut tuotteesta suullisesti tietoja 15.2.2006 pidetyssä asiakastilaisuudessa ja lisäksi yhteyshenkilöltään tuotteen suosittamisen ja merkinnän yhteydessä.

Asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä välisten keskustelujen sisällöstä ei ole yksityiskohtaista selvitystä. Asiakastilaisuudessa annettujen tietojen sisällöstä puolestaan on ristiriitaiset kertomukset: asiakkaan mukaan tuolloin ei pääoman menettämisen mahdollisuudesta kerrottu mitään vaan todettiin, että kolmen viiteyhtiön konkurssista voi seurata sijoituksen tuoton menettäminen. Pankki on kiistänyt tämän väitteen ja todennut, että tässä sijoitustuotteessa tuottoa maksetaan täysimääräiselle tai luottovastuutapahtumien alentamalle pääomalle. Tällöin tuotto voi alentua vain jos pääomakin alentuu. Pankki katsoo, että nämä tiedot on annettu myös suullisesti.

Arvopaperilautakunnan käsittely on kirjallista. Asiakastilaisuudessa käydyn keskustelun sisällöstä esitetty selvitys jää ristiriitaiseksi. Asiakkaan kuvauksen mukainen tieto pelkän tuoton menettämisestä ei saa tukea asiakastilaisuudessa käytetyn kalvosarjan sisällöstä eikä muustakaan tapauksessa esitetystä asiakirjaselvityksestä. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta ei ole voinut todeta, että asiakkaalle olisi annettu hänen kuvaamansa väärä tieto pelkän tuoton menettämisestä.

Keskustelujen sisällön jäädessä epäselväksi lautakunta ei toisaalta ole voinut todeta sitäkään, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu kalvosarjaa täydentävää oikeansisältöistä tietoa tuotteen riskeistä ja muista ominaisuuksista.

Painettu markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta mm. aiemmassa lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu markkinointiesitteessä selvästi ilmi. Esitteessä pääoman menettämisen riski on todettu kolmeen kertaan: heti esitteen alussa olevassa tiivistelmälaatikossa, esitteen lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Esitteessä on vielä todettu, mistä täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa.

Ratkaisusuosituksessa APL 11/10 todetuin tavoin lautakunta katsoo myös nyt käsillä olevassa tapauk­sessa, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu oikein ja tasapuolisesti siten, että markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös lainoihin liittyvästä mahdollisuudesta menettää niihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Lain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan mm. tuotteen riskejä koskeva tiedonantovelvollisuus tuli täyttää ennen kaupan tekemistä, jotta annetut tiedot voisivat tukea sijoittajaa sijoituspäätöksen tekemisessä. Tässä tapauksessa markkinointiesite on toimitettu asiakkaalle vasta merkintöjen tekemisen jälkeen. Lautakunta katsoo, että lainoja A ja B koskevan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta markkinointiesite on toimitettu asiakkaan käyttöön liian myöhään, minkä vuoksi lautakunta ei ota esitettä tältä osin huomioon.

Edellä todetuin perustein lautakunta katsoo, että asiakastilaisuudessa 15.2.2006 käytetyn PowerPoint-kalvosarjan mukaiset tiedot eivät ole riittäneet täyttämään pankin tiedonantovelvollisuutta.

Käytyjen keskustelujen sisällön jäädessä epäselväksi näyttöä ei ole siitä, että pankki olisi antanut suullisesti väärää tietoa tuotteen ominaisuuksista. Samalla jää toisaalta näyttämättä, että pankki olisi suullisin tiedoin ennen merkintää täydentänyt kalvosarjan sisältöä tuotteen riskien osalta.

Esitetystä selvityksestä ei ilmene, että asiakkaalla olisi ollut joukkolainatuotteesta aiempaa tietämystä tai sellaista aiempaa sijoituskokemusta, jonka perusteella hän olisi jo ennen lainojen A ja B merkitsemistä ollut tietoinen tähän uudentyyppiseen sijoitustuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa lainoihin A ja B liittyvien riskien kuvaamisen osalta.

Sijoitussuosituksen asianmukaisuus

Lautakunta toteaa, että 9.10.2002 laaditussa sijoitussuunnitelmassa tavoitteena oli sijoitusvarallisuuden jakaminen noin puoliksi osake- ja korkosijoituksiin. Asiakkaalla oli pitkäaikaista sijoituskokemusta osakkeista ja ainakin jonkin verran kokemusta joukkovelkakirjalainoista. Osapuolten ilmoitusten mukaan asiakkaan kanssa oli perusallokaatioksi sovittu 60 % osakesijoituksiin, 40 % korkosijoituksiin. Suunnitelmaan oli sijoittamisen tavoitteiksi kirjattu myös se, että asiakas säilyttää nykyisen varallisuusasemansa ja turvaa toimeentulonsa tulevaisuudessa. Asiakas sijoitti pitkällä tähtäi­mellä ja halusi elää toistaiseksi osinko- ja korkotuloillaan; sijoitussalkusta tarvittiin tulovirtaa n. 1.700 eur/kk. Minimivuosituottotavoite osakesijoitusten osalta oli 8-10 %, korkotuotteiden osalta 4-5 %. Strategian mukaiseksi toimenpide-ehdo­tuk­seksi on kirjattu mm. osakeomistuksen vähentäminen ja varallisuuden siirtäminen korkosijoituksiin.

Sijoitussuunnitelmassa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa nyt kyseessä oleviin uudentyyppisiin joukkolainatuotteisiin. Suunnitelmaan on kirjattu, että Kaukoidän rahastoja ja muita uusia kansainvälisiä rahastosijoituskohteita lukuun ottamatta tiedossa ei ole erityisiä rajoituksia, jotka vaikuttaisivat asiakkaan sijoitustoimintaan. Suunnitelmassa ei siten ollut edellytetty, että asiakkaalle esiteltävien korkotuotteiden olisi tullut olla pääomaturvattuja tai muutoin erityisen matalariskisiä. Lautakunnalle esitetty selvitys ei osoita, että tällaisesta edellytyksestä olisi muutenkaan erikseen sovittu.

Tämän pohjalta lautakunta katsoo, ettei sijoitussuunnitelma ole estänyt pankkia esittelemästä ja markkinoimasta asiakkaalleen uudentyyppistä sijoitustuotetta. Lautakunta katsoo lisäksi, että joukkolainatuote on tuotto-odotustensa osalta vastannut suunnitelmaan kirjattua tavoitetasoa, ja tuotteista saatava säännöllinen kassavirta on sopinut yhteen asiakkaan tulovirtatavoitteen kanssa. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakas on nyt riidanalaisten merkintöjen jälkeen merkinnyt lisää vastaavantyyppisiä joukkolainatuotteita kolmeen eri otteeseen. Tämä viittaa siihen, että asiakas itsekin oli tuolloin pitänyt joukkolainatuotetta tarpeisiinsa sopivana.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että kyseisen joukkolainatuotteen suosittaminen asiakkaalle helmikuussa 2006 on sinänsä ollut asianmukaista. Edellä todetuin tavoin pankilla on kuitenkin tällöin ollut uudentyyppisen tuotteen riskeistä tiedonantovelvollisuus, jonka lautakunta katsoo tulleen laiminlyödyksi.

Virheen syy-yhteys vahinkoon

Tapauksessa tiedonantovirhe on liittynyt riskien kuvaamiseen, mikä olisi nyt kyseessä olevan sijoitustuotteen osalta ollut sen ominaisuuksien johdosta erityisen tärkeää. Lautakunnan näkemyksen mukaan tämäntyyppisen virheen voi lähtökohtaisesti olettaa vaikuttavan ei-ammattimaisen ja tuotetta entuudestaan tuntemattoman sijoittajan tuotteesta saamaan perusteltuun käsitykseen ja siten hänen päätöksentekoonsa. Se, että sijoittaja myöhemmin hankkii vastaavaa tuotetta lisää, voi puhua lähtökohtaista syy-yhteys­olettamaa vastaan, jos myöhemmät hankinnat on tehty virheestä tietoisena. Tässä tapauksessa esitetty selvitys ei kuitenkaan osoita, että asiakas tosiasiallisesti olisi lainojen A ja B merkinnän jälkeen markkinointi­esitteeseen perehtymällä tai muutoin tullut tietoiseksi pankin laiminlyönnistä ja uudentyyppiseen joukkolaina­tuotteeseen liittyvistä riskeistä ennen kuin luottovastuutapahtumia alkoi sattua syksystä 2008 alkaen.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo pankin tiedonantovirheen olevan syy-yhtey­dessä sittemmin realisoituneeseen tappioon.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa. Pankki ei ole erikseen kiistänyt asiakkaan käsitystä vahingon määrästä.

Lautakunta suosittaa, että pankki korvaa tuottamuksellisesta menettelystään aiheutuneen vahingon maksamalla asiakkaalle määrän, joka vastaa asiakkaan helmikuussa 2006 lainoihin A ja B sijoittamaa pääomaa vähennettynä hänen tästä sijoituksesta saamillaan tuotoilla. Lautakunta suosittaa näin ollen 37.878,67 euron suuruista korvausta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA