Tapahtumatiedot

Pankki B oli 1.7.2009 ostanut pankki A:n koko osakekannan ja oli 2.11.2009 tiedottanut mm. A:n online-välitystoiminnan integroimisesta nykyiseen liiketoimintaansa. Asiakas keskusteli 7.12.2009 ja 5.1.2010 A:n edustajan kanssa sijoituspalvelusopimukseen liittyvästä luototuksesta. A myönsi 20.1.2010 asiakkaalle 500.000 euron suuruisen limiittiluoton. Sen vakuutena olevien osakkeiden vakuusarvo oli ehtojen mukaan tuolloin 66,67 % markkina-arvosta, ja pankilla oli oikeus ryhtyä realisoimaan panttia vasta, kun salkun lainoitusaste ylittää 80 %. Asiakas käytti myönnetyn limiitin osakeostoihin.

Helmikuun 2010 alusta A:n verkkosivuilla tarjottiin mahdollisuutta avata limiittitili tai korottaa limiittiä. Helmikuun lopussa pankit tiedottivat, että jatkossa A:n asiakkaille tarjottaisiin pankki- ja välityspalveluita pankki B:stä 31.5.2010 alkaen. Asiakkailta tultaisiin pyytämään kevään 2010 aikana hyväksyntää sille, että asiakkuus siirretään B:hen.

Asiakkaan hakemuksesta limiittiä korotettiin 14.4.2010 alkaen 2.000.000 euroon. Asiakas hankki lisää osakkeita. 23.4.2010 A ja B tiedottivat, että limiittiluottokäytäntö muuttuu pankkien yhdistäessä toimintansa kesäkuun alussa. Hyväksymällä pankki B:n sopimusehdot asiakkaat saavat käyttöönsä samansuuruisen luoton samalla korkoprosentilla kuin A:ssa, ja myös mahdollinen velkasaldo siirtyy B:hen. Osakkeiden vakuusarvot muuttuvat siten, että B:ssä vakuus­arvo vaihtelee osakekohtaisesti ja voi olla 0-85 % osakkeen markkina-arvosta. Lisäksi velka­saldo ei saa ylittää salkun yhteenlaskettua vakuusarvoa.

Asiakas oli 28.–30.4.2010 yhteydessä pankki A:n vähittäispankin johtajaan. Todettiin mm., että asiakkaan arvopaperisalkun markkina-arvo oli noin 2,5 M€ ja pankki B:n ehtojen mukainen vakuusarvo noin 52 % markkina-arvosta. Lainoitusaste oli 50,1 %. Asiakas esitti, että hänen tulisi saada pankki B:stä samat vakuusarvoehdot kuin A:sta. Pankinjohtaja totesi, että vanha luottosopimus korvataan uudella sopimuksella ja että B soveltaa yhtenäisiä vakuus­arvoehtoja kaikkiin asiakkaisiinsa. A:n asiakkaille tarjotaan kuitenkin siirtymäaikaa.

24.5.2010 asiakas hyväksyi pankki B:n luottosopimuksen. Lautakuntakäsittelyn aikana on käynyt riidattomaksi, että hän ei ennen sopimuksen hyväksymistä ollut tehnyt osakkeiden vakuus­arvoehtoja koskevaa varaumaa.

Asiakkaan salkku oli kesällä ja syksyllä 2010 ylilainoitettu, mitä pyrittiin vähentämään 14.–15.6. sovituilla osakkeiden vaihdoilla. Asiakas teki 11.8.2010 reklamaation.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas hyväksyy sen, että salkkuun 1.6.2010 alkaen hankittuihin osakkeisiin sovelletaan B:n vakuusarvoehtoja. Tätä ennen hankittuihin osakkeisiin, jotka ovat edelleen asiakkaan salkussa, tulee soveltaa pankki A:n aikaista 66,7 %:n vakuusarvoehtoa, 80 %:n pakkorealisointirajaa ja muita A:n luottoehtoja. Näiden osakkeiden osalta B:n ehtojen soveltaminen olisi asiakkaan kohdalla kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla kohtuutonta.

Asiakas vaatii lisäksi, että B hyvittää häneltä vuosina 2010, 2011 ja myöhemmin veloitetut viivästyskorot siltä osin kuin ne asiakkaan vaatimukset huomioon ottaen ovat perusteettomia.

Vakuusarvoehdoista kertominen

Limiittiluottoa myönnettäessä 20.1.2010 tai sitä korotettaessa 14.4.2010 asiakkaalle ei kerrottu, että luototus pankki A:n puitteissa jää väliaikaiseksi ja vakuuskäytäntö muuttuu 31.5.2010. Vakuusarvoehtojen merkitys huomioon ottaen tulevasta muutoksesta olisi pitänyt kertoa ainakin pääpiirteet, vaikka siirron yksityiskohdista ei vielä alkuvuonna 2010 ehkä ollutkaan sovittu. Liiketoiminnan siirtämisestä sinänsä oli tiedotettu, mutta siitä, että myös pankin A asiakkaisiin sovellettaisiin uusia vakuusarvoehtoja ja mm. luoton irtisanomisperusteita, ilmoitettiin riidatta vasta 23.4.2010. Pankki on tässä laiminlyönyt informointivelvollisuutensa.

Tarkemman tiedon oman salkkunsa osalta asiakas sai pankinjohtajalta 28.–30.4.2010 eli sen jälkeen, kun hän oli jo luotottanut salkkunsa 50 %:n tasoon 66,7 %:n vakuusarvoehtoon ja 80 %:n pakkorealisointirajaan luottaen. Viimeisen oston asiakas oli tehnyt 28.4.2010 aamupäivällä, mutta alemman vakuus­arvon osakkeet olivat olleet salkussa enimmäkseen jo ennen 23.4.2010. Asiakas sai 30.4. pyynnöstä pankinjohtajalta yhtiökohtaisen luettelon, josta ilmeni, että noin 60 %:ssa tapauksista vakuusarvo laskee aiemmasta ja 40 %:ssa nousee.

Uuden sopimuksen hyväksyminen

24.5.2010 asiakas hyväksyi B:n luottosopimuksen. Erona pankki A:n sopimukseen nähden on paitsi vaihtelevansuuruinen vakuusarvo myös se, että 80 %:n pakkorealisointirajaa ei tunneta ja B:llä on oikeus koska tahansa irtisanoa luotto kuukauden irtisanomisajalla. A:n limiittiluotto oli myönnetty luottojaksoksi. Asiakkaan ensimmäinen luottojakso päättyi 31.12.2010. Luotto uusittiin pankinjohtajan mukaan käytännössä automaattisesti.

28.–30.4.2010 käydyn yhteydenpidon perusteella asiakkaalla oli sinänsä tieto siitä, että hänen salkkunsa vakuusarvo laskee 66,7 %:n tasosta noin 50 %:iin. Asiakas katsoo kuitenkin, ettei hänellä B:n sopimuksen hyväksyessään ollut valinnanvaraa. Hänellä oli tuolloin velkaa noin 1,3 M€ ja salkun vakuusarvo hieman alle sen. Asiakkaalla ei tuolloin ollut todellista mahdollisuutta siirtyä toisen pankin asiakkaaksi, koska silloin hänen olisi pitänyt myydä salkustaan osakkeita noin 1,3 M€ arvosta. Toisaalta salkussa oli niin paljon pienempien yhtiöiden osakkeita, ettei hän olisi saanut mistään muusta pankista edes 50 %:n vakuusarvoa, eivätkä muut pankit pääsääntöisesti lainkaan myönnä yksityiselle näin suurta luottoa. Jos taas asiakas ei olisi hyväksynyt ehtoja, hän ei olisi voinut käydä kauppaa ja pankki A olisi irtisanonut luoton, joka olisi johtanut massiivisiin pakkomyynteihin. Hyväksyessään B:n ehdot pakkotilanteessa hän ei ole tarkoittanut vapauttaa A:ta velvoitteistaan.

Vanhan luoton irtisanominen

Asiakas katsoo, että pankki A:n myöntämä luotto oli kuluttajansuojalain 7 luvun 2 §:n mukaista tililuottoa, jonka irtisanomiseen pankin puolelta tulee olla pätevä syy. Asiakkaan mielestä pankki A:lla ei käytännössä olisi ollut mahdollisuutta jättää luottoa uusimatta. Liiketoimintasiirto ei asiakkaan mukaan ole pätevä syy irtisanomiselle, etenkin kun tässä tapauksessa A luottoa myöntäessään ja sitä korottaessaan oli tietoinen mm. tulevasta vakuusperusteiden muuttumisesta muttei ilmoittanut tästä asiakkaalle. Laiminlyönti oli tietoinen ottaen huomioon, että uusista vakuusperusteista tiedotettiin vain 9 päivää limiitin korottamisen jälkeen. A ei kertonut siitäkään, että jos asiakas ei siirtyisi B:n asiakkaaksi, hänen limiittiluottonsa irtisanottaisiin päättyväksi luottojakson päättymisajankohtaan. Luoton suuruus huomioon ottaen tämäkin oli asiakkaalle erityisen merkityksellinen seikka.

Taannehtivuus

Pankki B olisi A:n koko osakekannan omistajana voinut edetä siten, että A jatkaa toimintaansa B:n tytäryhtiönä niin kauan, että B:n tietojärjestelmät olisivat voineet mahdollistaa A:n asiakkaille kaksoissalkun, jossa A:n aikana hankittuihin osakkeisiin sovellettaisiin A:n vakuusperusteita. Tällöin asiakkaat olisivat voineet siirtyä B:hen vanhoina asiakkaina siten, että A:n aikana toteutettuihin osakkeiden ostoihin, vakuusarvoihin ja luottoihin ei olisi puututtu taannehtivasti. A:n asiakkaiden osakkeiden vakuusarvot kuitenkin muutettiin liiketoimintasiirrossa pankki B:n mukaisiksi, ja luottosopimuksiin tuli muitakin eroja, mikä mitätöi A:n asiakkaiden perustellut oikeudet tulla siirretyiksi B:n asiakkaiksi vanhoina asiakkaina eli mm. vanhoin vakuusehdoin.

Asiakkaan mukaan tällainen taannehtiva puuttuminen asiakkaiden oikeuksiin ei ole mahdollista, joten pankin täytyi salata tulevat muutokset kaikilta asiakkailtaan. Siksi vakuusperusteiden muutoksista ilmoitettiin vasta 23.4.2010, eikä pankki tiedottanut kuin kolmen yhtiön uudet vakuusarvot. Ja kun asiakkailla hyväksytettiin B:n luottosopimus, sen perusteena asiakkailla ei ollut tietoa salkkunsa uudesta vakuusarvosta. Tällaisella uusien ehtojen hyväksyttämisellä ilman asiakkaille annettavaa valinnanvaraa ei voida taannehtivasti puuttua niihin sopimuksiin, jotka asiakkaat olivat tehneet ennen liiketoimintasiirtoa. Pankki B:n on annettava tytäryhtiönsä vanhoille asiakkaille samat ehdot kuin pankki A aikanaan. Vanhoja asiakkaita koskevaa muutosta ei voi perustella esim. luottoriskipolitiikalla.

Asiakas katsoo vielä, että pankki A:n limiittiluottosopimukseen sisältyvä pankin oikeus muuttaa vakuusarvoehtoja tarkoitti vain yksittäisiä muutoksia jonkin yhtiön taloudellisen aseman perusteella. Lisäksi vakuusperusteiden muuttamisesta olisi pitänyt ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen.

Reklamaatio

Kesällä 2010 asiakas pyrki järjestelemään salkkuaan siten, että vakuusvaje vähenisi eikä osakkeiden pakkorealisaatiota tapahtuisi. Tällä hän pyrki varmistamaan sen, että hänellä olisi riittävästi aikaa valittaa, ensin reklamaation puitteissa. Asiakkaalta veloitettiin ylilainoituskorkoa ensimmäisen kerran syyskuussa 2010.

Palveluntarjoajan vastaus valitukseen

Pankki B katsoo, että sen voimassa olevien sopimusehtojen mukaiset vakuusarvot sitovat asiakasta. Asiakas on vastaanottanut tiedot uusista sopimusehdoista ja sen jälkeen hyväksynyt uuden luottosopimuksen. Taustaolosuhteet huomioon ottaen pankki on kuitenkin pyrkinyt sopimaan asian ja on edelleen valmis tarjoamaan asiakkaalle sovintoa.

Pankki A:n limiittisopimus

Ehtojen mukaan sopimus oli voimassa vuoden kerrallaan, eikä A ollut sidottu luoton jatkamiseen, vaikka normaalioloissa sopimus uusittiin vuosittain ilman erillistä hakemusta. Ehdoissa ei rajattu niitä tilanteita, joissa luotonantaja voi jättää luoton uusimatta. Asiakkaan luottojakson päättyessä 31.12.2010 A olisi jättänyt luoton uusimatta, jos asiakas ei sitä ennen olisi tehnyt korvaavaa sopimusta tai siirtynyt toisen pankin asiakkaaksi. Perusteena olisi ollut pankki A:n toiminnan päättyminen. Pankki toteaa, että A on sittemmin sulautunut pankki B:hen.

Pankki ei kuitenkaan ole missään vaiheessa irtisanonut asiakkaan luottoa. Liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä pankki A:n limiittiasiakkaille suositeltiin B:n vastaavan tuotteen hyväksymistä palveluiden keskeytymättömän jatkumisen turvaamiseksi.

Vaikka pankki A olisi jatkossakin tarjonnut luoton asiakkaalle, luoton ehdot olisivat voineet muuttua. Ehtojen mukaan A:lla oli oikeus yksipuolisesti muuttaa yleisiä vakuuden arvostusperiaatteita ja tapaa, jolla yksittäisen luotonsaajan vakuus­arvot lasketaan. Tällaisille muutoksille ei ollut määritelty mitään tiettyä voimaantuloaikaa, eikä ehdoissa ollut määräyksiä siitä, että muutokset voisivat koskea vain yksittäisiä osakkeita. Asiakas ei siten ole voinut tehdä riidan­alaisia sijoituksiaan sillä olettamalla, että hän saa luoton ja samat vakuusarvot pysyvästi.

Limiittituotteessa luoton vakuuksien arvo voi vaihdella voimakkaasti. Asiakkaan on tarvittaessa asetettava lisää vakuuksia, muutettava salkun koostumusta tai maksettava osa käytössä olevasta luotosta esim. myymällä arvopapereita. Lainapääomalla sijoittamisessa yhtenä riskinä on juuri se, että sijoittaja voi joutua realisoimaan sijoituksiaan epäedulliseen aikaan. Kirjallisen materiaalin lisäksi nämä seikat on tuotu esiin puhelinkeskustelussa 7.12.2009.

Tietojen antaminen ja uuden sopimuksen hyväksyminen

Ennen limiittisopimuksen tekemistä 20.1.2010 asiakkaan kanssa ei erikseen keskusteltu A:n tulevaisuudesta, eikä asiakas siitä kysynyt. Pankinjohtajalla ei tuolloin ollut syytä painottaa luototuksen erityistä väliaikaisuutta. Oli julkista tietoa, että B oli ostanut A:n, mutta liiketoiminnan luovutukseen liittyvät suunnitelmat olivat valmisteluvaiheessa. Menettely oli monivaiheinen, ja asiakkaille tiedotettiin sitä mukaa kuin suunnitelmat etenivät. Tavoitteena ei ollut tiedottamisen viivyttely tai asioiden salaaminen. Helmikuun 2010 lopussa saamansa tiedotteen perusteella asiakas oli limiitin korotusta hakiessaan tietoinen mm. palveluntarjoajan vaihtumisesta ja muihin tuotteisiin tulevista ehtomuutoksista.  

Pankki A:n ehtojen mukaista limiittiä ei ollut mahdollista yhdistää pankki B:n tarjoamiin sijoituspalveluihin järjestelmäteknisistä syistä ja etenkin B:n luottoriskipolitiikasta johtuen. A:n limiittisopimuksen tilalle tarjotun B:n sopimuksen vakuusarvo- ja muista ehdoista tiedotettiin ensimmäisen kerran 23.4.2010. Uusi limiittiluottokäytäntö ja sopimusrakenne kuvattiin myös pankki A:n internetpalvelussa uuden luottosopimuksen hyväksymissivulla. Samalla todettiin, että uudet sopimukset ja ehdot korvaavat A:n limiittisopimuksen asiakkuuden siirtyessä B:hen. Uudet vakuusarvot julkaistiin kokonaisuudessaan pankki B:n internetsivuilla.

Pankki viittaa asiakkaan ja pankinjohtajan väliseen yhteydenpitoon ja etenkin puhelinkeskusteluun 30.4.2010, jossa pankinjohtaja kertoi, ettei B voi tarjota A:n soveltamia limiittiehtoja eikä aiempia vakuusarvoja, minkä vuoksi asiakkaille tarjotaan kokonaan uutta sopimusta ja samalla tiettyä joustoa siirtymäajaksi. Pankki katsoo asiakkaan olleen täysin tietoinen salkkunsa tilanteesta ja ymmärtäneen, että vakuusarvot muuttuvat kaikilta osin. Asiakas on siten tiedostanut muutoksen vaikutukset ennen B:n sopimusehtojen hyväksymistä internetpalvelussa 24.5.2010.

Mahdolliset puutteet tiedonannossa liittyvät siihen, että tulevasta korvaavasta limiittituotteesta ja sen ehdoista tiedotettiin vasta asiakkaan limiitin korottamisen jälkeen. Jälkikäteistarkastelussa voidaan katsoa, että tämän asiakkaan kohdalla olisi pankki A:n limiittiluottoon liittyvien keskustelujen yhteydessä ollut syytä muistuttaa tulossa olevista muutoksista. Toisaalta lopullisia päätöksiä liiketoiminnan luovuttamisen yksityiskohdista ei tuolloin ollut vielä tehty, ja asiakas joka tapauksessa sai kaikki olennaiset tiedot ennen uuden sopimuksen tekemistä B:n kanssa. Lisäksi mm. vakuusarvoehtojen muutokset olisivat olleet mahdollisia myös pankki A:n kanssa tehdyssä sopimuksessa, joten asiakkaan hahmottelemaa oikeutta pysyvään 66,7 %:n vakuusarvoon ei ollut olemassa alun perinkään. Vaikka tiedonantovelvollisuus katsottaisiinkin laiminlyödyksi, asiakas ei voi päätyä alkuperäistä sopimustaan parempaan asemaan.

Taannehtivuus, ehtojen kohtuullisuus ja asiakkaiden valintamahdollisuudet

Asiakas teki luottosopimuksen B:n kanssa 24.5.2010, ja asiakkuus siirtyi 31.5.2010. Uudet vakuusarvot tulivat voimaan uuden sopimuksen myötä, eikä muutos siten ollut taannehtiva tai yksipuoliseen ilmoitukseen perustuva. Asiakas teki uuden sopimuksen ja hyväksyi sen ehdot, vaikkei hän ollutkaan niihin kaikin osin tyytyväinen. Uudesta sopimuksesta huolimatta asiakasta ei kohdeltu pankki B:ssä uutena asiakkaana, ja siirtymästä pyrittiin tekemään joustava.

Pankki B:n ehdot eivät ole kohtuuttomia eikä niiden soveltaminen johda kohtuuttomuuteen. A:n kanssa tehty limiittiluottosopimus oli määräaikainen, ja senkin puitteissa vakuusarvot olisivat voineet muuttua. Liiketoiminnan luovutusta ei voida pitää sellaisena olosuhteena, joka johtaisi sopimusehtojen kohtuuttomuuteen. Asiakkaan kirjelmästä voi päätellä, että mikään toinenkaan palveluntarjoaja ei tarjoa edullisempia ehtoja. B:n vakuusarvoehdot ovat asiakkaille osin edullisempia kuin A:n ehdot, osin epäedullisempia. Tämä käytiin asiakkaan kanssa läpi ennen sopimuksen hyväksymistä.

Asiakkaalta ei veloitettu ylilainoituskorkoa siirtymäkauden 31.5.–30.9.2010 ajalta. Muutenkin tilanne pankin mukaan rauhoitettiin alkuperäisen limiittikauden ajaksi eli 31.12.2010 saakka, eikä vakuuksia ryhdytty ylilainoitustilanteessa realisoimaan. Asiakkaan asema ei siten tosiasiallisesti huonontunut A:n sopimukseen verrattuna. Vaatiessaan edelleen pankki A:n vakuusarvojen soveltamista, vaikka A:n alkuperäinen sitoumus on päättynyt ja vakuusarvot olisivat tuonkin sopimuksen puitteissa voineet muuttua, asiakas vaatii, että hänet pitäisi asettaa alkuperäistä sopimustaan parempaan asemaan. Vaatimus ei ole perusteltu.

A:n limiittiasiakkaille suositeltiin B:n luottosopimuksen hyväksymistä, kun edessä oli A:n toiminnan päättyminen. Myös B:n ehdot olivat asiakkaiden kannalta edulliset, kuten asiakkaan kirjelmästäkin voi päätellä, eikä sellaisen luoton myöntäminen voi olla painostamista. A:n kanssa tehtyä limiittisopimusta ei irtisanottu, eikä pankki A ole missään vaiheessa ilmoittanut, että asiakkaan salkku suljettaisiin, jos hän ei hyväksy uusia ehtoja. Asiakkailla oli myös mahdollisuus siirtyä toiselle palveluntarjoajalle, ja se mahdollisuus asiakkaalla on edelleen.

Reklamaatio

Asiakkaan olisi pitänyt reklamoida viipymättä eikä odottaa elokuuhun 2010 saakka. Jo huhtikuussa asiakkaalle oli kerrottu, ettei asiakaskohtaisiin vakuusjärjestelyihin ole mahdollisuutta.

Sovintoehdotus

Koska kyse oli pankki A:n puolelta tulleesta asiakkaasta ja lisäksi limiitin merkittävästä korotuksesta vain joitakin kuukausia ennen liiketoiminnan luovutusta, asiakkaalle on tarjottu järjestelyä, jossa pankki hyvittää ylilainoituskorot aiemman lisäksi kaudelta 10/2010-8/2011.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu mm. seuraavat selvitykset:

• 2.11.2009 päivätty tiedote pankki A:n arvopaperinvälitystoiminnan integroimisesta osaksi pankki B:n liiketoimintaa
   
• puhelutallenne 7.12.2009, jossa asiakas ja pankki A:n vähittäispankin johtaja keskustelevat A:n limiittiluotosta. Pankinjohtaja toteaa mm., että vakavaraisuussyistä johtuen luotto myönnetään teknisesti vuodeksi kerrallaan, mutta käytännössä se uusitaan automaattisesti. Luottoa myönnetään enintään 66,7 % salkun arvosta. Kurssilaskutilanteissa on pieni puskuri, koska vakuusvaje syntyy vasta lainoitusasteen ylittäessä 80 %. Asiakas kertoo olevansa pitkäjänteinen osta ja pidä –sijoittaja.
   
• puhelutallenne 5.1.2010, jossa asiakas ja pankinjohtaja sopivat korkomarginaalin suuruudesta ja luottohakemuksen tekemisestä
   
• asiakkaan ja pankki A:n välinen 20.1.2010 voimaan tullut limiittisopimus (500.000 euroa), siihen liittyvä panttaussitoumus, yleiset sopimusehdot ja tuolloiset vakuusarvot, joiden mukaan OMX-pörsseissä noteerattujen osakkeiden vakuusarvo on 66,67 % markkina-arvosta ja suurin sallittu lainoitusaste 80 %. Limiittisopimuksen lopussa on todettu mm., että asiakas hyväksyy sen, että vakuusarvostusehtoja voidaan myöhemmin yksipuolisesti muuttaa pankki A:n toimesta. Yleisten sopimusehtojen kohdan 3.12 mukaan luotonantajalla on oikeus muuttaa yksipuolisesti yleisiä vakuuden arvostusperiaatteita sekä tapaa, jolla yksittäisen luotonsaajan vakuusarvot lasketaan.
   
• asiakkaan 1.2.2010 sähköpostitse saama markkinointiviesti, jossa A tarjoaa asiakkailleen limiittitilin avauksen tai luottorajan korotuksen veloituksetta helmi- ja maaliskuun ajan. Viestissä on viitattu pankki A:n vakuusarvoihin.
   
• helmikuussa 2010 pankki A:n verkkosivuilla ollut asiakastiedote A:n liiketoiminnan integroinnista osaksi B:n liiketoimintaa. Tiedotteen mukaan asiakkailta pyydetään kevään kuluessa asiakkuuden siirron hyväksymistä pankki B:hen. Kaikille asiakkaille, jotka hyväksyvät uudet ehdot ja siirtyvät B:hen, palvelu on käytössä arviolta 31.5.2010. Myös asiakkaat, jotka eivät toimi aktiivisesti, siirretään B:hen. Uuden palvelun käyttöönottaminen edellyttää kuitenkin uusien ehtojen hyväksymistä. Tiedotteen liitteenä on 24.2.2010 päivätty talletussuojaselvitys ja selvitys sijoittajien korvausrahastosuojasta.
   
• 23.4.2010 päivätty tiedote, jonka mukaan limiittiluottokäytäntö muuttuu pankkien yhdistäessä toimintansa kesäkuun alussa. Hyväksymällä pankki B:n sopimusehdot asiakkaat saavat käyttöönsä samansuuruisen luoton samalla korkoprosentilla kuin A:ssa, ja myös mahdollinen velkasaldo siirtyy B:hen. Osakkeiden vakuusarvot muuttuvat siten, että yleisen 66,7 %:n vakuusarvon sijasta B:ssä vakuusarvo vaihtelee osakekohtaisesti ja voi olla 0-85 % osakkeen markkina-arvosta. Vakuusarvo määritetään puolivuosittain. Tiedotteen mukaan pienemmillä yhtiöillä ja vähemmän vaihdetuilla osakkeilla vakuusarvo laskee aiemmasta. Lisäksi on todettu, että jatkossa velkasaldo ei saa ylittää salkun yhteenlaskettua vakuusarvoa. Vakuusarvon ylittävältä velkasaldon osalta veloitetaan viivästyskorkoa.
   
• pankin internetsivuilla olleita esimerkkejä siitä, miten kolmen yhtiön osakkeen vakuus­arvot eroavat toisistaan pankki A:ssa ja B:ssä
   
• asiakkaan ja pankinjohtajan välistä sähköpostikirjeenvaihtoa ajalta 26.–29.4.2010. Asiakas haluaa varmistaa, onko hän ymmärtänyt oikein sen, että B:n asiakkaana hänen salkkunsa vakuusarvo laskee heti 66,7 %:sta noin 50 %:iin. Asiakas toteaa asian muuttuvan kokonaan toiseksi, koska hän saa heti pelätä sakkokorkoja. Hän oli saavuttanut noin 50 %:n luototusasteensa ajatuksin, että vakuusarvot ovat 66,7 %. Johtaja esittää vastauksessaan muutamia esimerkkejä siitä, miten eri osakkeiden vakuusarvot ja markkina-arvon vaihtelut voivat vaikuttaa salkun yhteenlaskettuun vakuusarvoon.
   
• puhelutallenne 30.4.2010, jossa asiakas tiedustelee salkkunsa senhetkistä vakuusarvoa B:n ehdoilla laskettuna ja toteaa ostaneensa viime päivinä osakkeita vielä 500.000 eurolla. Hänen salkkunsa markkina-arvo on noin 2,5 M€, velkasaldo 1,2 M€ ja vakuusarvo 1,3 M€. Keskustellaan siitä, että B:n järjestelmässä ostokohteella on aiempaa suurempi merkitys vakuusarvojen yhtiökohtaisuuden vuoksi. Sovitaan, että pankinjohtaja lähettää asiakkaalle sähköpostitse luettelon kaikkien suomalaisten osakkeiden vakuusarvoista. Asiakkaan tiedusteltua, mitä ylilainoitustilanteessa tapahtuu, pankinjohtaja toteaa, että alkuvaiheessa ei tapahdu mitään, vaan asiakkaille annetaan uuteen järjestelmään siirryttäessä aikaa sopeuttaa salkkuaan. Viivästyskorkoa ei peritä eikä salkkuja aleta realisoida. Edellytetään kylläkin, että ylilainoitus puretaan.
  
  Asiakkaan mielestä olisi kohtuullista, että hän saisi hiljattain myönnetyn ja käytetyn limiitin osalta edelleen 66,7 %:n vakuusarvostuksen. Pankinjohtaja toteaa B:n toimivan samoilla säännöillä kaikkien asiakkaidensa kohdalla. Siirtymässä vanha luottosopimus lakkaa olemasta voimassa, ja asiakkaat hyväksyvät uudet sopimukset ja niiden ehdot. Alkuvaiheessa noudatetaan kuitenkin parin kuukauden siirtymäaikaa, jonka aikana asiakkaat voivat sopeutua uuteen tilanteeseen. Asiakkaan mielestä hänellä ei tässä vaiheessa ole muuta mahdollisuutta kuin siirtyä, koska hänellä on näin isot velat.
   
• pankinjohtajan asiakkaalle 30.4.2010 sähköpostitse lähettämä luettelo suomalaisten osakkeiden vakuusarvoista pankki B:ssä

• puhelutallenne 24.5.2010. Pankinjohtaja suosittelee, että asiakas hyväksyy uudet ehdot liittyen liiketoiminnan integraatioon. Asiakkaan mielestä hänellä ei ole muuta mahdollisuutta. Pankinjohtajan mukaan ehdot eivät tässä vaiheessa sido mihinkään, vaan vaikka asiakas päätyisi myöhemmin muuhun ratkaisuun, niin nyt olisi järkevää hyväksyä ehdot, jotta saa enemmän aikaa toimia. Asiakas ilmoittaa laittavansa hyväksymisen tulemaan.

• internet-tuloste pankki B:n säilytystilisopimukseen liittyvästä limiitti-, edelleenpanttaus- ja lainoitussopimuksesta. Sopimuksen etusivulla todetaan mm., että B:ssä luoton ja vakuuden suhdetta tarkastellaan osakekohtaisesti ja vakuusarvo vaihtelee välillä 0-85 %. Asiakkaalle myönnetty kiinteä luottoraja pysyy pankki A:ssa sovitulla tasolla. Velkasaldo ei saa ylittää salkun yhteenlaskettua vakuusarvoa.
  
  Sopimustekstin mukaan asiakas voi korvata pankki A:sta olevan limiittiluottonsa sekä siirtää mahdollisen velkasaldonsa pankki B:hen hyväksymällä B:n limiittisopimusehdot. Sopimussivulla on linkki ehtoihin, jotka on toimitettu myös lautakunnalle. Lopuksi on todettu, että nämä sopimukset ja ehdot korvaavat nykyisen pankki A:n limiittisopimuksen asiakkuuden siirtyessä 31.5.2010. Asiakas on hyväksynyt tämän sopimuksen internetpalvelussa 24.5.2010.
   
• tuloste asiakkaan osakesalkusta ostoerittäin 28.5.2010

• puhelutallenteita 14.-15.6.2010. Asiakkaan salkku oli ylilainoitettu, ja sovittiin mm. salkun vakuusarvon parantamiseen tähtäävistä osakkeiden vaihtamisista. Pankinjohtaja toteaa mm., että ylilainoituskorkoa ei toistaiseksi peritä eikä varsinaisia sanktioita synny, mutta ylilainoitus pitäisi purkaa.
   
• puhelutallenne 10.8.2010, jossa asiakas katsoo pankki B:n soveltavan taannehtivasti uusia vakuusperusteita. Limiittiluottosopimus tehtiin 14.4., mutta asiakkaalle ei tuolloin kerrottu, että pankki A aikoo fuusioitua ja toiminta lakkaa. Osakeostot oli tehty ennen kuin asiakkaalle kerrottiin uusista vakuusarvoehdoista. Asiakas katsoo, että hänen oli pakko hyväksyä pankki B:n kanssa tehty sopimus, mutta pankki A:n aikana ostetuilla osakkeilla tulisi edelleen olla 66,7 %:n vakuusarvo. Pankinjohtaja kehottaa asiakasta reklamoimaan, minkä asiakas ilmoittaa tekevänsä.
   
• pankin asiakkaan reklamaation antamia vastauksia, joissa asiakkaalle tarjotaan mahdollisuus hoitaa salkussaan oleva n. 50.000 euron ylilainoitus 31.1.2011 mennessä.
   
• 10.2.2012 päivätty sovintoehdotus, jonka pankki B on ilmoittanut olevan edelleen voimassa. Sen mukaan pankki sitoutuisi hyvittämään asiakkaalle ajalta 6/2010-8/2011 kertyneet ylilainoituskorot, yhteensä 1.546,34 euroa, joista 912,51 euroa on jo hyvitetty.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiassa on kysymys pankki B:n limiittiluottosopimuksen vakuusehtojen sitovuudesta. Asiakas on ilmoittanut hyväksyvänsä sopimuksen itseään sellaisenaan sitovaksi 1.6.2010 tai sen jälkeen hankittujen osakkeiden osalta. Hän vaatii kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momenttiin viitaten pankki A:n limiittisopimuksen mukaisten ehtojen soveltamista 31.5.2010 tai tätä ennen hankkimiinsa ja edelleen omistamiinsa osakkeisiin. Lisäksi asiakas on vaatinut häneltä perittyjen ylilainoituskorkojen hyvittämistä.

Asiakas on kirjelmissään katsonut ongelmatilanteen koskevan lukuisia asiakkaita. Arvopaperilautakunta toimii yksittäisten sopimussuhteiden tasolla ja antaa ratkaisusuosituksen vain nyt kyseessä olevan asiakkaan ja palveluntarjoajan välisessä asiassa.

Sovellettava normitus

Kuluttajansuojalain (38/1978) 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Luottolaitoksista annetun lain (121/2007) 125 §:n mukaan luottolaitoksen on markkinoinnissaan annettava asiakkaalle markkinoitavasta hyödykkeestä kaikki ne tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä hyödykettä koskevia ratkaisuja.

Luottolaitos ei saa markkinoinnissaan antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää muutoinkaan asiakkaan kannalta sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvussa.

Markkinointia, joka ei sisällä asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana.

Lain 126 §:n 1 momentin mukaan luottolaitos ei saa toiminnassaan käyttää sopimusehtoa, joka ei kuulu luottolaitoksen toimintaan tai jota sen sisältö, osapuolten asema tai olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä asiakkaan kannalta kohtuuttomana. Kohtuuttomana sopimusehtoa on pidettävä aina, jos luottolaitoksen toiminnan ulkopuolisten hyödykkeiden hankkiminen tai käyttö asiakkaan kannalta kokonaisuutena arvioiden asiattomasti vaikuttaa luoton saamiseen, sopimuksen voimassaoloon tai muihin sopimuksen ehtoihin taikka jos asiakkaan oikeutta ryhtyä sopimussuhteeseen muun elinkeinonharjoittajan kanssa rajoitetaan.

Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardissa 2.1 (Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat) ei ole nimenomaisia kannanottoja luottoa koskevan tiedonantovelvollisuuden sisällöstä liiketoiminnan luovutustilanteessa. Rahoituspalvelun tarjoamisessa yleisesti noudatettava hyvä tapa edellyttää kuitenkin mm., että valvottava toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti ja asiakkaiden etu huomioon ottaen. Luottolaitospalveluja tarjotessaan valvottavan tulisi ennen luottosopimuksen tekemistä antaa asiakkaille riittävät tiedot asianomaiseen luottoon liittyvistä seikoista. Vakuussitoumuksia laatiessaan valvottavan tulisi mm. ottaa huomioon vakuudenantajien taloudellinen turvallisuus.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Lautakunta tulkitsee asiakkaan vaatimuksen tarkoittavan sitä, että hän pitää B:n kanssa solmimaansa sopimusta lähtökohtaisesti pätevänä, mutta sopimuksen vakuusehtoja tulisi sovitella siltä osin kuin B:n myöntämän luoton vakuutena on 31.5.2010 tai sitä ennen hankittuja osakkeita. Asiakas ei pidä B:n sopimusehtoja itsessään kohtuuttomina vaan katsoo niiden johtavan hänen kohdallaan kohtuuttomuuteen siltä osin kuin luoton vakuudeksi tulleet osakkeet oli hankittu ennen asiakkuuden siirtymistä ja B:n luoton myöntämistä.

Asiakas on perustellut vaatimuksiaan sillä, että A:lla ei ollut oikeutta irtisanoa myöntämäänsä luottoa, B soveltaa sopimusehtojaan taannehtivasti ja että asiakas oli pakkotilanteessa B:n ehdot hyväksyessään. Lisäksi asiakas katsoo, että A oli laiminlyönyt tulevia liiketoimintamuutoksia koskevan informointivelvollisuutensa ennen limiittiluottosopimuksen tekemistä 20.1. ja limiitin korottamista 14.4.2010. Pankki A on sittemmin sulautunut emoyhtiöönsä B:hen, ja B vastaa A:n mahdollisista laiminlyönneistä suhteessa asiakkaaseen.

Reklamointi

Pankin mukaan asiakaan olisi tullut reklamoida nopeammin. Lautakunta toteaa, että asiakas on keväällä ja kesällä 2010 neuvotellut vakuusarvoihin liittyvistä järjestelyistä pankinjohtajan kanssa ja reklamoinut välittömästi sen jälkeen, kun pankinjohtaja oli kehottanut häntä reklamoimaan kirjallisesti. Lautakunta katsoo asiakkaan reklamoineen kohtuullisessa ajassa.

A:n myöntämän luoton irtisanominen

Asiakas katsoo, että pankki A:lla ei ollut hyväksyttävää perustetta luottosopimuksen irtisanomiseen. Lautakunta toteaa, että osana liiketoiminnan siirtymistä asiakas ja B olivat solmineet sopimuksen, jonka ehtojen mukaan A:n limiittisopimus korvattiin pankki B:n sopimuksella ja velkasaldo siirrettiin A:sta B:hen asiakkuuden siirtyessä 31.5.2010. Tämä järjestely oli kerrottu asiakkaalle puhelimitse 30.4.2010, ja se ilmeni myös pankki A:n verkkopalvelussa olevalla B:n sopimusehtosivulla, jota käyttäen asiakas 24.5.2010 hyväksyi uuden sopimuksen. Tämän uuden sopimuksen ehtojen mukaan asiakkaalla ei siten ollut 31.5.2010 jälkeen pankki A:ssa mitään luottosopimusta, joka A:n olisi pitänyt irtisanoa.

Taannehtivuus

Esitetyn selvityksen perusteella B:n vakuusarvoehtoja on alettu soveltaa 1.6.2010 alkaen osana asiakkaan ja B:n välistä sopimusta. Nämä vakuusarvoehdot koskevat kaikkia osakkeita, jotka ovat B:n 1.6.2010 alkaen myöntämän luoton vakuutena. Ehtoja ei siten ole sovellettu taannehtivasti.

Asiakkaan valinnanmahdollisuudet

Asiakkaan mukaan hän ei olisi keväällä 2010 voinut siirtää salkkuaan millekään toiselle palveluntarjoajalle, joten hänen oli pakko hyväksyä B:n sopimus. Lautakunta toteaa kuitenkin, että asiakas olisi keväällä 2010 tai myöhemmin voinut myydä salkustaan osakkeita niin paljon, että salkun luotottaminen jonkin toisen palveluntarjoajan tarjoamilla ehdoilla olisi tullut mahdolliseksi. Asiakkaan ei siten ollut pakko siirtyä B:n asiakkaaksi eikä pysyä B:n asiakkaana.

Osakkeiden kurssikehityksestä riippuen tällainen siirtyminen ei ehkä onnistu ilman tappioita. Toisaalta osakemarkkinoiden voimakas lasku tai vakuusehtojen muuttaminen ja näistä seurannut tarve epäedullisiin osakemyynteihin olisi voinut realisoitua myös pankki A:n ehtojen mukaisessa luototuksessa. Kyse ei ole nimenomaan B:n luottotuotteen ominaisuudesta vaan riskistä, joka yleisemminkin liittyy luotolla tapahtuvaan sijoittamiseen.

Informointivelvollisuus

Asiassa on selvää, että asiakas oli 23.–30.4.2010 eli noin kuukautta ennen pankki B:n sopimuksen hyväksymistä saanut riittävät tiedot uudesta sopimuksesta ja sen vaikutuksesta A:n kanssa tehtyyn aiempaan sopimukseen ja asiakkaan salkun vakuusarvoon.

Tapauksessa pankki A:n asiakkaalle myöntämä limiitti oli 14.4.2010 korotettu nelinkertaiseksi, 2.000.000 euroon. Tämä oli tapahtunut vain runsasta viikkoa ennen uusista vakuusarvo- ja muista sopimusehdoista tiedottamista eli vaiheessa, jolloin tulevan muutoksen sisällön on jo täytynyt olla A:lle ja B:lle selvä ainakin pääpiirteissään. Korotettu limiitti on yksityishenkilölle suuri, ja sitä oli tarkoitus käyttää osakkeiden hankkimiseen. Asiakas oli sopimusneuvotteluvaiheessa nimenomaisesti kertonut olevansa pitkäjänteinen osta ja pidä –sijoittaja.

Lautakunta katsoo, että pitkäjänteiselle lainapääomaa käyttävälle osakesijoittajalle mm. tieto luoton vakuusarvoehdoista ja niihin tulossa olevista muutoksista on keskeisen tärkeä. Tämän pankkikin on sinänsä kirjelmissään todennut. Lautakunta katsoo, että asiakkaan edun asianmukainen huomioon ottaminen olisi tässä edellyttänyt sitä, että pankki viimeistään limiitin korotuksesta neuvoteltaessa olisi kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että meneillään olevasta liiketoiminnan integraatiosta voi piankin seurata sisällöllisiä muutoksia asiakkaalle tarjottavaan luototukseen.

Johtavatko B:n vakuusarvoehdot asiakkaan kohdalla kohtuuttomuuteen?

Edellä todetuin tavoin pankki ei ollut riittävästi informoinut asiakasta tulossa olevista muutoksista. Arvopaperilautakunta toteaa toisaalta, että jo pankki A:n limiittisopimuksen ehtojen mukaan vakuusarvojen muuttaminen oli mahdollista yksipuolisestikin, eikä pankki ollut sitoutunut myöntämään luottoa määräämättömän pituiseksi ajaksi. Asiakas ei siten ole perustellusti voinut olettaa saavansa pankki A:n myöntämän limiitin, 66,7 %:n yleisen vakuusarvon ja 80 %:n pakkorealisointirajan käyttöönsä loputtomiin.

Pankki B:n vakuusarvoehdot ovat asiakkaille osin edullisempia, osin epäedullisempia kuin A:n ehdot. Pankki B:n sopimusehdot mahdollistavat A:n kaltaisesti sen, että luoton vakuutena olevia osakkeita myydään ja näin saaduilla varoilla lyhennetään luottoa tai hankitaan salkkuun korkeamman vakuusarvon osakkeita. Asiakkaalla on siten mahdollisuus muokata salkkuaan luototuksen kannalta edullisempaan suuntaan. Käytetyn luototuksen suuruuden vuoksi salkun järjestelemisestä voi epäsuotuisassa markkinatilanteessa aiheutua suurehkoja tappioita. Toisaalta ylilainoituksen määrä näyttää enimmilläänkin olleen asiakkaan 2,5 M€:n salkussa noin 50.000 euroa, ja pankki on prosessin kuluessa tarjonnut asiakkaalle mahdollisuutta järjestää salkkuaan jopa 15 kuukauden ajan ilman velvollisuutta maksaa ehtojen mukaista ylilainoituskorkoa.

Nämä seikat huomioon ottaen Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki B:n vakuusarvoehtojen ja muiden sopimusehtojen soveltaminen pankin sovintoehdotuksen mukaisella tavalla johda asiakkaan kohdalla kohtuuttomaan lopputulokseen.

Suositus

Arvopaperilautakunta suosittaa, että pankki esityksensä mukaisesti luopuu veloittamasta asiakkaalta ehtojen mukaista ylilainoituskorkoa yhteensä ajalta 6/2010-8/2011. Muutoin lautakunta yllä todetuin perustein katsoo, että pankki B:n vakuusarvoehdot ja muut sopimusehdot ovat sen ja asiakkaan välillä sitovia.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo ja jäsenet Kajala, Norros, Repo sekä Sario. Sihtee­rinä toimi Raulos.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA