Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Asiakas oli osallistunut marraskuussa 2007 tilaisuuteen, jossa oli yhtiö B:n toimesta markkinoitu muun muassa riidanalaista tuotetta, jonka virallisen markkinointimateriaalin yhtiö A oli laatinut. Asiakkaan saamassa kirjallisessa aineistossa tuotiin esiin tuotteeseen liittyvä liikkeeseenlaskijariski ja sen toteutuminen, minkä toteutumista ei kuitenkaan suullisessa markkinoinnissa oltu pidetty todennäköisenä. Asiakas merkitsi tuotetta 100.000 eurolla. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistamassa valituksessaan asiakas toteaa, että vaikka hänen tuotteesta saamassaan kirjallisessa materiaalissa mainitaan kyllä tuotteeseen liittynyt liikkeeseenlaskijariski, niin käytännössä se kuitenkin mitätöitiin väittämällä sen olevan vain teoreettinen, koska ”ennen kaatuu kaikki kotimaiset pankit kuin tämä”, sillä kyseinen pankki on niin suuri ja varakas. Asiakkaan mukaan mikäli tuotteen pääomaturvaa ei olisi liioiteltu, hän ei olisi koskaan sijoittanut tuotteeseen, koska hän haki pääomasuojattua sijoitusta. Asiakas vaatii yhtiöitä palauttamaan hänelle tuotteeseen sijoittamansa 100.000 euroa.

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, joten sen edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointimateriaalin ja sallineensa toisen yhtiön käyttää sitä markkinointinsa tukena. Materiaali on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Rahoitustarkastuksen standardeissa asetetut edellytykset. Aineistossa on siten riittävä, yksityiskohtainen ja tasapuolinen selvitys tuotteen ominaisuuksista ja riskeistä. Yhtiön mukaan asiakkaan valituksesta näyttäisi kuitenkin käyvän myös ilmi, että tämä on ymmärtänyt tuotteeseen liittyneen riskin siitä, että sen liikkeeseenlaskija ei välttämättä kykene maksamaan obligaation pääomaa takaisin.

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineessaan yhtiö toteaa, että asiakas ei sinänsä edes väitä saaneensa vääriä tietoja obligaatiosta, vaan perustaa vaatimuksensa siihen, että tuotteeseen liittyneen riskin toteutumista ei pidetty kovinkaan mahdollisena. Yhtiön näkemyksen mukaan kyseinen näkemys oli sen esittämisen aikaan täysin perusteltu. Edelleen yhtiö toteaa asiassa jääneen osittain epäselväksi, miltä osin asiakas on saanut tuotteeseen liittyviä tietoja yhtiön tilaisuudesta ja miltä osin elinkeinonharjoittaja C:n kanssa käymissään keskusteluissa. Yhtiö tosin huomauttaa, että joka tapauksessa asiakkaalle väitetysti annettu suullinen tieto on oikaistu kirjallisesti ennen asiakkaan tekemää merkintää hänen allekirjoituksellaan vahvistamansa mukaisesti. Asiakkaan valituksessa ei yhtiön näkemyksen mukaan olekaan siten kyse välttämättä niinkään markkinoinnin yhteydessä annetuista riskitiedoista sinänsä, vaan esiin tulleen riskin toteutumisesta annetun arvion asianmukaisuudesta.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

-       asiakkaan allekirjoittama tuotteen ostositoumus 21.11.2007, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto.

-       tuotteen 6 sivuinen markkinointiesite, joka sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2005-2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteeseen liittyvä vakuus, tuotteeseen liittyvät tuoton- ja muut maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä keskeiset riskitekijät, joiden osalta todetaan, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin, velkakirjadokumentaatioon sekä tuotetyyppiin liittyviin keskeisimpiin riskeihin, joiden kerrotaan olevaan saatavilla joko yhtiöstä A tai B. Esitteen lopuksi on tuotu lyhyesti esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua.

-       yhtiö B:n yleisesite, 6 sivua

-       asiakkaan pyytämä selvitys tuotteen hänelle myyneeltä henkilöltä

-       tuotteen lopullisten ehtojen englanninkielinen 23-sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.

-       Tuotteen merkintävahvistus 18.12.2007

-       Tuotteen laskukopio 30.11.2007

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on kohdistanut vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, ettei saanut riittävää tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiö A on esittänyt toimineensa asiassa sitä velvoittavien säännösten mukaisesti ja yhtiö B on todennut asiassa jääneen epäselväksi keneltä asiakas on väitetyn virheellisen suullisen tiedon saanut, mutta joka tapauksessa sen tulleen oikaistuksi kirjallisesti ennen asiakkaan tekemää merkintää. 

Lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä merkintä ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Toiminimi C:llä ja yhtiö B:llä ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten niiden osalta tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvo-papereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai –välineiden myyntiä ja sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

Yhtiö A:n rooli asiassa

Yhtiö A on laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Yhtiö on kiistänyt olleensa missään tekemisissä asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö on markkinointimateriaalin laatimisella osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä, kuten yhtiö B:tä, joka on edelleen tehnyt yhteistyösopimuksia kolmansien kanssa, kuten esimerkiksi C:n kanssa. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen asiamiehet noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

Yhtiö B:n rooli asiassa

Yhtiö B on myöntänyt järjestäneensä tilaisuuden, johon asiakas on osallistunut ja jossa riidanlaista tuotetta on esitelty. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö B on siten osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Perustelut

Markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle pääomaturvattuna, mutta hänelle on myös kerrottu siihen liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot

Lautakunta toteaa, että tuotteen markkinointimateriaalissa tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Ehdot viittauksineen antavat siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen.

Asiakkaan mukaan hänelle oli myös suullisesti kerrottu tuotteeseen liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä, mutta sen toteutumista oli vähätelty. Yhtiö B:n mukaan tieto tuotteen liikkeeseenlaskijan tulevaisuuden näkymistä on sen antamishetkellä ollut perusteltu. Lautakunta toteaa, että liikkeeseenlaskijariskin esiin tuominen kuuluu palveluntarjoajan velvollisuuksiin, mutta sen myöhemmästä mahdollisesta toteutumisesta yhtiöllä ei voi olla tietoa tai vastuuta. Edellä mainittu huomioon ottaen lautakunta toteaa jäävän näyttämättä, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskitasosta sellaista kirjallisesta aineistosta poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut hänelle perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin hän kirjallisen materiaalin perusteella on voinut päätyä.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, etteivät palveluntarjoajat ole menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkaan tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiöt olisivat vastuussa.

Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA