Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Osana muita sijoituksia asiakas on 5.10.2005 merkinnyt riidanalaisen sijoitustuotteen toisen liikkeeseenlaskuerän matalariskisintä vaihtoehtoa 75.000 eurolla (laina A) pankin edustajan kanssa käymiensä keskustelujen perusteella, koska tuolloin ei vielä ollut kirjallista materiaalia tuotteesta. Sijoitettavan omaisuuden kokonaismäärä oli 330.000 euroa, josta 150.000 eroa oli lainaa. Asiakkaalle jäi kuva, että tuote oli pääomaturvattu. 10.6.2008 olleen tapaamisen jälkeen, jossa läsnä oli myös asiakkaan puoliso, asiakas merkitsi puhelimitse 17.6.2008 jälkimarkkinoilta 10.200 euron arvosta lisää nimellisarvoltaan 15.000 euron erän saman tuoteperheen eri liikkeeseenlaskuerän matalariskisintä vaihtoehtoa (laina B). Asiakas sai laina A:sta pääoman lisäksi tuottoa 22.877 euroa, mutta laina B menetti arvonsa kokonaan, mitä ennen siitä ehti kertyä tuottoa 711 euroa.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas kertoo, että hänen sijoitustensa tavoitteena oli turvata toimeentulo eläkkeellä ja kun hänelle vuonna 2005 laina A, niin tuolloin hän ei saanut mitään kirjallista esitettä tai muutakaan markkinointimateriaalia nimenomaan kyseisestä liikkeeseenlaskuerästä, vaan ainoat kirjalliset tiedot siitä olivat lyhyt sijoitusehdotuksessa ollut kuvaus sitä edeltäneestä erästä ja ote tuotteen markkinointimateriaalista. Edellä mainitun aineiston ja suullisesti saamiensa tietojen perusteella asiakkaalle jäi mielikuva, että tuote oli pääomaturvattu, mitä vahvisti edelleen muun muassa myös se, että sijoitusta varten otetun luoton vakuudeksi riitti sijoitussalkku sellaisenaan.

Henkilökohtaisen sijoitusneuvojan vaihtuessa vuonna 2008 tehtiin uusi kartoitus, jonka perusteella asiakkaan riskinottohalukkuus määriteltiin kohtalaisen matalaksi ja jonka perusteella salkkuun tehtiin joitain muutoksia luoton lyhentämiseksi sekä ehdotettiin laina B:n hankkimista jälkimarkkinoilta alentuneeseen hintaan. Alentuneen hinnan syyksi kerrottiin tuotetta merkinneiden tarve saada sijoittamansa pääoma ennenaikaisesti käyttöönsä, eikä arvoa todellisuudessa alentaneen luottovastuutapahtumat. Myöskään tällä kertaa asiakkaalle ei hänen kertomansa mukaan annettu markkinointiesitettä, eikä kerrottu, ettei tuote ollutkaan pääomaturvattu. Asiakkaan miehelle, joka oli läsnä tapaamisessa, annettiin lista laina B:n viitekorin yhtiöistä, mutta asiakkaalle tuotetta ei tarkemmin esitelty. Tammikuussa 2009 pankki lähetti asiakkaan kotiosoitteeseen kirjeen laina B:ta kohdanneista luottovastuutapahtumista, mitä asiakas ei kuitenkaan saanut ulkomailla oleskelunsa vuoksi vasta kuin maaliskuussa, jolloin tuote oli jo kokonaan menettänyt arvonsa. Asiakkaalle soitettiin pankista 23.10.2009 ja tarjottiin mahdollisuutta myydä laina A noin puoleen hintaan, mutta asiakas ei tuotetta myynyt ja parin kuukauden jälkeen sen arvo oli noussut reiluun 75 %:iin ja eräpäivänä hän sai koko tuotteeseen sijoittamansa pääoman takaisin.

Asiakkaan näkemyksen mukaan hänelle on myyty riskiprofiiliaan vastaamatonta tuotetta puutteellisin tiedoin useampaan kertaan ja ettei hänen aikaisempaa omistustaan voi käyttää menettelylle perusteena, koska kyseessä ovat erilaiset tuotteet. Lisäksi asiakas katsoo, että pankin menettely muutenkaan ei ole ollut asianmukaista, koska esimerkiksi se on toimittanut vain osan puhelutallenteista lautakunnan käyttöön. Asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänen laina B:hen sijoittamansa 10.200 euroa vähennettynä hänen erästä saamillaan tuotoilla.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan vaatimukset perusteeltaan ja määrältään sekä toteaa, että koska asiakas ja hänen puolisonsa ovat hoitaneet sijoituksia yhdessä, on tarkoituksenmukaista käsitellä asiaa kokonaisuutena. Asiakkaille on syksyllä 2005 käytyjen keskustelujen perusteella laadittu sijoitusehdotus ja –suunnitelma, joiden perusteella asiakkaiden kanssa on keskusteltu eri sijoitusvaihtoehdoista. Tässä yhteydessä asiakkaille on esitelty myös laina A kertoen tuotteen ominaisuuksista, rakenteesta ja toimintaperiaatteista sekä millainen vaikutus luottovastuutapahtumilla on tuotteen pääomaan.

Alkukesästä 2008 asiakkaat ilmoittivat kiinnostuksestaan muuttaa salkkunsa sisältöä, minkä johdosta he tapasivat pankin edustajan 10.6.2008. Tapaamisessa heille esiteltiin useita tuotteita, mukaan lukien laina B ja he saivat mukaansa myös tuotteen markkinointiesitteen, jossa on tuotteen rakenne ja toiminta on asianmukaisesti kuvattu. Puhelinkeskustelusta 17.6.2008 käy ilmi, että asiakkaat ovat myös tutustuneet saaneensa materiaaliin, koska asiakkaan puoliso toteaa tuotteessa olevan riskejä sen viitekorissa olevien finanssialan yhtiöiden vuoksi. Puhelussa pankin edustaja myös tuo ilmi, että aikaisemmin indeksilainassa olleen 50.000 euron sijoittaminen osakkeisiin tai riidanalaiseen tuotteeseen muuttaisi salkun riskiä, vaikka jälkimarkkinahinnan vuoksi he saisivatkin 10.000 eurolla 15.000 nimellisarvosta tuotetta.

Pankin näkemyksen mukaan tuotteen sopivuutta asiakkaalle arvioitaessa on otettava erityisesti huomioon hänelle siitä annetut tiedot, koska korkosidonnaisena tuotteena sitä on voitu hänelle sijoitussuunnitelman perusteella esitellä. Lisäksi sijoitus tuotteeseen on vastannut vain noin 5 %:ia asiakkaan sijoitusvarallisuudesta. Ottaen huomioon asiakkaan aikaisempi sijoitus vastaavantyyppiseen tuotteeseen ja se että ostaessaan tuotetta jälkimarkkinoilta alentuneeseen hintaan, asiakas ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä että tuote olisi pääomaturvattu ja matalariskinen. Huomionarvoista asiassa on myös se, että mikäli tuote olisi erääntynyt täyteen arvoonsa, olisi sen tuotoksi muodostunut 21,5 %:ia yli 3 kk euriborin. Lisäksi pankki toteaa, että kokonaisuutena arvioiden asiakkaan sijoitukset vastaavanlaisiin tuotteisiin ovat olleet voitollisia 13.288 euroa.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- sijoitusehdotus 2.9.2005, jossa esitellään kolmea eri tuotetta, joiden kerrotaan antavan tasaista tuottoa. Nämä tuotteet ovat hedgerahasto, laina A sekä korkosalkku. Laina A:sta todetaan sen olevan 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen yrityslainakori sijoittajalle joka haluaa säännöllistä tuottoa kolmen kuukauden välein ja että valittavissa 10.000 euron minimisijoituksella on neljä tuottotasoa (2.73-17.0 %). Esimerkkeinä tasoista annetaan suomalaisia pörssiyhtiöitä luottoluokituksineen.
- sijoitussuunnitelma 5.10.2005, jossa sijoitettavaksi varallisuudeksi on todettu 200.000 euroa sekä 100.000 euron sijoituslaina sekä tavoitteeksi suurimman osan sijoittaminen korkoihin varman tuoton saamiseksi. Kotimaiset osakesijoitukset tehdään osinkopainoitteisesti ja ulkomaiset rahastojen välityksellä. Salkun sisällöksi ehdotetaan 25.000 euroa korkosalkkuun, 100.000 euroa hedgerahastoon, 75.000 euroa laina A:han, 50.000 euroa lääkealan rahastoon sekä 50.000 euroa Intiaan sijoittavaan indeksilainaan.
- konsultatiivinen varainhoitosopimus 11.10.2005
- laina A:n markkinointiesite
- ote laina A:n markkinointimateriaalista, tuodaan esiin tuotteen vastaavuus saman luottoluokituksen joukkolainoihin paremmalla tuotolla sekä viisi syytä sijoittaa tuotteeseen, joiksi nimetään parempi tuotto, hajautus kansainvälisille joukkolainamarkkinoille, vaihtuva korko, mahdollisuus valita itselleen sopiva tuotto-riski –taso sekä kuluton merkintä ja lunastus sekä säilytys.
- laina B:n markkinointimateriaali
- puhelutallenne 17.6.2008 sekä asiakkaan siitä laatima lyhennelmä
- tulosteita kotimaisten ja kansainvälisten talousalan julkaisujen internet artikkeleista ym , joissa käsitellään vastaavanlaisia tuotteita eri näkökulmista
- asiakkaan tuloste pankin tuotteeseen liittyvästä tiedotteesta
- pankin asiakkaalle 21.1.2009 lähettämä kirje liittyen laina B:n muuttuneisiin suojaustasoihin
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Tapauksessa on kysymys palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen arvioinnista tilanteessa, jossa asiakkaalla on jo entuudestaan ollut vastaavantyyppistä tuotetta kuin mitä asiakkaan valitus koskee. Lautakunnan näkemyksen mukaan tapauksen arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota asiakkaan kokonaisuutena sekä tuotetyypistä yleisesti saamiin tietoihin ja kokemuksiin että myös vastaaviin seikkoihin liittyen nimenomaisesti riidanalaisesta liikkeeseenlaskuerästä painotuksen ollessa jälkimmäisissä seikoissa. Huomionarvoista tilanteessa on myös se, että asiakkaan alkuperäinen merkintä on ajalta ennen MiFID:iä ja valituksenalaiset jälkimarkkinakaupat on puolestaan tehty MiFID-säännösten tultua voimaan 1.11.2007.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), minkä lisäksi Rahoitustarkastus (nyk. Finanssivalvonta) on antanut lakia täydentävän standardin 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 pykälässä todettiin jälkimarkkinakaupan aikaan seuraavaa:
”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvussa.

Sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa. Markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus.

Finanssivalvonnan standardissa puolestaan todettiin, että valvottavan on rahoituspalveluja tarjotessaan noudatettava hyvää tapaa, mikä tarkoittaa, että valvottava toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti ja asiakkaiden etu huomioon ottaen, jotta rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettu luottamus turvataan. Palveluntarjoajan tulee lisäksi pyytää tarvittaessa asiakkailtaan riittävät tiedot heidän taloudellisesta asemastaan ja rahoituspalvelua koskevista tavoitteistaan sekä antaa asiakkailleen olennaista tietoa asiakkaiden päätöksenteon tueksi, kuten tietoa rahoituspalvelun tarjoajasta, rahoituspalvelun sisällöstä, rahoituspalvelun kuluista tai niiden määräytymisperusteista, sekä rahoituspalveluun liittyvistä olennaisista riskeistä. Edellä mainittuja periaatteita sovellettaessa on otettava huomioon asianomaisen rahoituspalvelun ja sen kohteena olevan rahoitusvälineen luonne sekä asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ssä todetaan arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuudesta jälkimarkkinakauppojen aikaan seuraavaa.
”Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemistä sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta.

Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:
1) arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;
2) palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;
3) sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;
4) siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;
5) asiakasvarojen säilyttämisestä;
6) palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin 2 momentissa tarkoitettujen tietojen olennaisista muutoksista.”

Finanssivalvonnan standardissa todetaan, että asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon.

Riskien osalta standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle yleiskuvaus palvelun kohteena olevien rahoitusvälineiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä. Kuvauksessa on tuotava esiin kulloisenkin rahoitusvälinetyypin luonne ja siihen liittyvät tyypilliset riskit riittävän yksityiskohtaisesti niin, että asiakas voi tehdä perustellun sijoituspäätöksen. Rahoitusvälineeseen liittyvien riskien kuvauksen on, ottaen huomioon asianomaisen rahoitusvälinetyypin ominaisuudet sekä asiakkaan asiantuntemus ja sijoituskokemus, sisällettävä soveltuvin osin tietoa kyseiseen rahoitusvälinetyyppiin liittyvistä riskeistä, hinnan vaihtelun suuruudesta, tieto rahoitusvälinetyypin johdosta mahdollisesti aiheutuvista muista taloudellista sitoumuksista tai velvoitteista sekä kyseiseen rahoitusvälinetyyppiin sovellettavat vakuusvaatimukset ja vastaavat velvoitteet.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus

Lautakunta toteaa, että edellä esitettyjen säännösten ja niiden perusteella annettujen tarkentavien ohjeiden mukaisesti palveluntarjoajalla on ollut velvollisuus jälkimarkkinakaupan aikaan ensimmäistä kertaa tuotetta tai palvelua tarjotessaan antaa tuotteesta riittävän yksityiskohtaiset tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Nimenomaista säännöstä siitä, kuinka käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa, jossa asiakas jo omistaa hankittavan tyyppisiä rahoitusvälineitä, tulisi tiedonantovelvollisuuden osalta menetellä, ei ole. Ottaen huomioon palveluntarjoajalle asetettujen velvollisuuksien tarkoitus ja niiden yhteydessä mainitut täsmentävät seikat tiedon riittävyydestä, tuotteen luonteesta ja asiakkaan asiantuntemuksesta sekä sijoituskokemuksesta lautakunta katsoo, että tilannetta tulee arvioida kokonaisuutena.

Laina A:n merkinnän yhteydessä palveluntarjoaja on kertonut antaneensa asiakkaalle vaadittavat tiedot tuotteesta mukaan lukien lainaesitteen sekä tiedot kyseisen lainan viiteyhtiöistä, minkä asiakas on kiistänyt. Näkemykset ovat vastaavat laina B:n jälkimarkkinakaupan osalta.

Lautakunta toteaa, että jälkimarkkinakauppaa edeltäneestä puhelutallenteesta, jossa osapuolina ovat asiakas, hänen puolisonsa sekä pankin edustaja, ilmenee seikkoja, joiden perusteella asiakkaiden tiedossa on ollut muun muassa tuotteen viitesalkkuun kuuluneet yhtiöt sekä kyseisen liikkeeseenlaskuerän eri riskitasot. Edellä mainittujen seikkojen perusteella lautakunta pitää ilmeisenä, että asiakkaan käytössä on ollut pankin esittämällä tavalla riittävät tiedot tuotteesta ja pankin siten täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tuotteen soveltuvuus

Asiakkaan näkemyksen mukaan tuote ei ole vastannut hänen sijoitusprofiiliaan. Pankin näkemyksen mukaan asiaa on arvioitava asiakkaan tuotteesta saamien tietojen valossa, minkä lisäksi pankki korostaa, että asiakkaiden sijoitus tuotteeseen on ollut alle 5 %:ia kokonaissijoitusvarallisuudesta ja että sen edustaja on vielä erikseen korostanut asiakkaille sijoituksen lisäävän asiakkaiden salkun riskiä.

Lautakunta toteaa, että sekä asiakkaan sijoitussuunnitelmassa että sen perusteella laaditussa sijoitusehdotuksessa on nimenomaisesti otettu kantaa ja ehdotettu sijoituksia vastaavanlaisiin tuotteisiin eikä asiakas ole tuotteiden soveltuvuutta aikaisemmin kyseenalaistanut. Viimeistään siinä vaiheessa kun pankki on toimittanut asiakkaalle tietoa samaan tuoteperheeseen kuuluneen laina A:n arvostuksessa tapahtuneista muutoksista ja hän on ollut ostamassa tuotetta lisää jälkimarkkinoilta selvästi alentuneeseen hintaan, on hänen tullut tehdä tarkentavia kysymyksiä liittyen käsitykseensä tuotteen pääomaturvasta. Kaikki edellä todettu huomioon ottaen lautakunta katsoo, että asiakkaan riskinotto merkitsemänsä tuotteen suhteen on ollut tietoista.

Suositus

Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa asiakkaan aikaisempi kokemus vastaavan tyyppisestä sijoitustuotteesta, hänelle tuotteesta annetut tiedot ja tuotteen alkuperäisestä selvästi laskenut jälkimerkintäkurssi huomioiden, asiakas ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että hänen merkitsemänsä tuote olisi ollut pääomaturvattu. Lautakunnan näkemyksen mukaan palveluntarjoaja ei siten tässä tapauksessa ole asiakassuhde kokonaisuutena huomioon ottaen laiminlyönyt velvollisuuksiaan ja korvausvelvollinen asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Sainio.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA