Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas solmi pankin kanssa konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 27.10.2005. Kartoituskeskustelun jälkeen asiakkaan yhteyshenkilö toimitti 24.11.2005 päivätyn sijoitusehdotuksen, johon sisältyi mm. 20.000 euron sijoittaminen CDO-lainaan. Ehdotusta käsiteltiin 18.1.2006 pidetyssä sijoitustapaamisessa, jossa asiakas päätti erinäisten osakesijoitusten tekemisestä ja jäi harkitsemaan CDO-sijoitusta. Myöhemmin hän ilmoitti puhelimitse haluavansa sijoittaa 30.000 euroa CDO-tuot­teen keskimmäiseen riskitasoon, jota yhteyshenkilö oli suositellut. Merkintä tehtiin 3.3.2006.

CDO-laina menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Lainasta oli kertynyt asiakkaalle tuottoa yhteensä 6.450,40 euroa. Asiakkaan reklamoitua pankki katsoi, ettei se ole korvausvelvollinen.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan menetetyn pääoman 30.000 euroa sekä korot korkokannalla 3,447 % (Suomen valtion 2011 erääntyvän joukkovelkakirjan keskiarvotuotto maaliskuussa 2006) kuitenkin siten, että summasta vähennetään CDO-lainasta asiakkaalle kertyneet korot.

Asiakas katsoo, että hänelle on annettu harhaanjohtavaa tietoa tuotteesta ja siihen liittyvästä riskistä. Tuotetta markkinoitiin hyvin tuottavana ja käytännössä riskittömänä ”osta ja pidä” -paperina. Sijoituspäätös perustui yhteyshenkilön suositukseen. Asiakas ei olisi sijoittanut näin suurta rahamäärää näin riskialttiiseen tuotteeseen, jos hän olisi ymmärtänyt, että kyse on johdannaistyyppisestä instrumentista. Tuote ei ollut asiakkaan sijoittajaprofiiliin sopiva, eikä näin monimutkaista tuotetta ylipäänsä olisi pitänyt tarjota tavallisille sijoitusasiakkaille. Laina-aikana arvon laskusta ja riskin kasvamisesta ei annettu asianmukaisesti tietoa.

Asiakkaan sijoittajaprofiili ja tuotteen suositteleminen hänelle

Asiakas kertoo mm., että hän oli ollut puolisonsa kanssa arvopaperisäästäjä, ja heillä oli ollut salkussaan perinteisten suomalaisten yritysten osakkeita. Asiakkaalla ei ollut kokemusta mistään korkoins­trumentista, eikä hän aiemmin ollut tehnyt sijoituksia pörssiosakkeisiin tai muihin säästöinstrumentteihin. Hän sai vuonna 2005 perintönä omaisuutta, jonka hän halusi siirtää hoidettavaksi pitkäaikaiseen pankkiinsa. Hänet ohjattiin yksityispankin asiakkaaksi.

Asiakas on koulutukseltaan ekonomi, mutta hän ei ole koskaan työskennellyt rahoitusalalla. Asiakas toteaa olevansa pitkäjänteinen sijoittaja, joka pyrkii säästöillään turvaamaan toimeentulonsa. Hänen riskinottohalukkuutensa on vähäinen. Vuonna 2005 hän oli varsin pienituloinen eläkeikää lähestyvä henkilö, joka etsi perintövarallisuudelleen pitkäaikaista, vähäriskistä, turvallista sijoituskohdetta ja halusi säännöllistä tulovirtaa palkkatulojaan täydentämään. Nämä seikat hän oli kertonut kartoituskeskustelussa yhteyshenkilölleenkin. Yhteyshenkilön tiedossa oli myös asiakkaan taloudellinen tilanne ja se, ettei hänellä ollut kokemusta joukkovelkakirjalainoista saati johdannaisista.

18.1.2006 keskusteltiin pitkään 20–30.000 euron sijoittamisesta järkevästi ja turvallisesti. Yhtenä vaihtoehtona olivat valtion obligaatiot, mutta niiden tuotto oli huonompi kuin asiakkaalle ehdotetuissa rahastopuolen tuotteissa. Tuottavampana vaihtoehtona keskusteltiin CDO-lainasta, jota yhteyshenkilö oli suositellut. Asiakas päätti sijoittaa noin 80.000 euroa vakavaraisten suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeisiin. Asiaa pohdittuaan hän päätti lisäksi sijoittaa 30.000 euroa CDO-lainaan.

Perintönä saatu osakevarallisuus ei ole ollut riittävä peruste suositella asiakkaalle CDO-tuotetta ottaen huomioon, että tarkoituksena oli sijoitusten turvaaminen. Pankki ei ollut ottanut riittävästi selkoa asiakkaan sijoitustavoitteista ja taloudellisesta kokonaistilanteesta. Monimutkaiset, riskiset, johdannaistyyppiset tuotteet eivät kuulu asiakkaan sijoittajaprofiiliin, eikä hänen ole voinut olettaa edes ymmärtävän niitä. Tuotetta koskevasta julkisesta keskustelusta on pääteltävissä pankin tiedostaneen, että tuote on hyvinkin vaikeasti hahmotettavissa oleva luottojohdannaistuote, jota on ollut tarkoitus tarjota nimenomaan ammattimaisille sijoittajille ja osaksi suurempaa sijoitussalkkua. Tuotetta ei olisi pitänyt tarjota asiakkaan kaltaiselle piensijoittajalle tai säästäjälle eikä ainakaan valtion obligaatioiden kaltaisten vähäriskisten kohteiden substituutiksi. Asiakas oli nimenomaan tiedustellut vähäriskistä sijoitusmahdollisuutta, ei esim. yrityslainoja, jotka sisältäisivät korkeampaa riskiä.

Pankki on kirjelmässään katsonut, että asiakas olisi halutessaan voinut peruuttaa merkinnän, jos hän ei pitänyt tuotetta itselleen sopivana. Kukaan ei tällaisesta mahdollisuudesta asiakkaalle tuolloin kertonut, eikä asia tullut hänelle mieleenkään. Asiakkaalla ei tuolloin ollut syytä kyseen­alaistaa yhteyshenkilönsä neuvoa tai ammattitaitoa.

Tuotteen markkinointi ja ennen sijoituspäätöstä annetut tiedot

Asiakas sai CDO-lainan markkinointiesitteen, jota hän pitää myyntihenkisenä. Tuotteen esittely perustui tähän esitteeseen. Yhteyshenkilö painotti hyvää tuottoa ja korosti, että suuret luottotappiot ovat hyvin epätodennäköisiä ja että on erittäin epätodennäköistä, että esitteen mukaisia konkursseja tapahtuisi niin paljon, että pääoma menetetään. Myyntimateriaalissa olevaa mainintaa pääoman menettämisen mahdollisuudesta ei konkretisoitu asiakkaalle. Kaikkien vastapuolten kanssa toimimiseen liittyy jonkinlainen riski, joten standardimaininta pääoman menettämisen mahdollisuudesta ei riitä, vaan riskin taso olisi tullut kuvata selvemmin. Asiakas ei voinut esim. lainan tuottoprofiilista päätellä, että sijoitetun pääoman voisi menettää kokonaan. Hänen annettiin ymmärtää lainan olevan pitkäaikainen ”osta ja pidä” –sijoitus, kuten hän oli aikonutkin. Tuote esiteltiin harhaanjohtavasti hyvin vähäriskisenä mutta valtion obligaatioita parempituottoisena instrumenttina. Tuotteen ehdot asiakas sai vasta merkinnän jälkeen.

Pankki on kirjelmässään vedonnut ennalta arvaamattomaan finanssikriisiin. Asiaa jälkikäteen ulkopuolisten neuvonantajien avulla selviteltyään asiakas ihmettelee, miten pankin riskiarvioissa oli otettu huomioon salkkuyhtiöiden välinen korrelaatio ja se, ettei käytännössä yhteenkään yksittäiseen yhtiöön liittyvä riski ole riippumaton toisista. Samankaltaisella liiketoimintamallilla tai samalla toimialueella toimivien yhtiöiden menestyksen välillä on epäilemättä korrelaatio. Luottojohdannaissalkkua kootessaan pankin olisi tullut ymmärtää, että esim. kahden samankaltaisella liiketoimintarakenteella toimivan islantilaispankin tapauksessa näistä toisen konkurssin tai vakavien maksuvaikeuk­sien todennäköisyys ei liene kuin hieman korkeampi kuin molempien luottovastuutapahtuman todennäköisyys. CDO-lainan salkku sisälsi esimerkiksi useampia sellaisia islantilaispankkeja ja toisaalta yhdysvaltalaisia asuntorahoittajia, joiden kesken vallitseva korrelaatio on epäilemättä jo salkkua perustettaessa ollut hyvin korkea. Silti salkun annettiin ymmärtää olevan hyvin hajautettu. Pääoman menettämismekanismi huomioon ottaen kahdenkin salkkuyhtiön välisellä korrelaatiolla on merkittävä riskiä lisäävä rooli. Asiakkaan mukaan pelkästään näiden neljän yhtiön luottovastuutapahtuman seurauksena hänen sijoituksensa oli menetetty. Pankin olisi tullut ymmärtää, että rahoituslaitosten kohdalla korrelaatiot ovat nykyajan verkottuneessa maailmassa hyvin suuret ja että mahdollisissa konkurssitapauksissa velkojien palautusprosentit jäävät hyvin alhaisiksi johtuen rahoituslaitosten toimintamallista, saatavien alhaisesta likviditeetistä konkurssitapauksessa, kiinteiden omaisuuserien puutteesta ja alhaisesta omavaraisuusasteesta. Rahoituslaitoksia ei olisi tullut ottaa CDO-tyyppiseen instrumenttiin lainkaan mukaan. Asiakas katsoo myös, ettei yrityslainaa ja CDO-tyyppistä luottojohdannaisinstrumenttia voida rinnastaa toisiinsa, kuten pankki kirjelmässään vaikuttaa tekevän. Tuoton ja erityisesti pääoman menettämisen mekanismi on täysin erilainen.

Asiakkaalle ei myöskään missään vaiheessa ole esitetty mitään ulkopuolisten luottoluokittajien analyysejä tai arvioita CDO-tuotteesta. Sijoituspäätöstä tehtäessä asiakkaalla ei ollut aihetta ryhtyä erityisiin selvittelyihin, kun markkinoinnissa tuotteen vähäriskisyys ja ”osta ja pidä” –tyyppinen huolettomuus olivat etusijalla. Asiakas ei ole laiminlyönyt omaa selonottovelvollisuuttaan.

Yhteydenpito ja raportointi

Sijoitustapaamisissa yhteyshenkilö antoi asiakkaalle omaisuusraportin ja salkkuyhteenvedon, joita he tarkastelivat yhdessä. Asiakas on luottanut näihin raportteihin ja yhteenvetoihin, ja niissä CDO-lainan pääomaksi oli aina merkitty 30.000 euroa. Asiakkaalla ei ollut syytä epäillä, ettei pääoma olisi tallella tai että tuotteeseen liittyvä riski olisi muuttunut. Myös kotiin tulleissa arvopaperiotteissa lainan markkina-arvo oli johdonmukaisesti 30.000 euroa.

Yhteyshenkilö oli myös lähettänyt sähköpostitse CDO-lainojen 28.4.2008 päivätyn vaikeaselkoisen katsauksen, josta asiakas ymmärsi CDO-lainojen tuottavan hyvin ja olevan pitkäaikaisia sijoituksia, joiden myyminen kesken laina-ajan ei ollut suositeltavaa. Katsauksesta asiakas ei voinut päätellä, että hänen sijoituksensa olisi uhattuna. Asiakas ei ollut osannut epäillä mitään, ennen kuin yhteyshenkilö tapaamisessa 2.12.2008 kertoi yhdestä konkurssista. Yhteyshenkilön mukaan asiakkaalla ei kuitenkaan ollut aihetta huoleen, ja raportissa pääoma oli edelleen 30.000 euroa. Myös pankista saadussa 10.12.2008 päivätyssä ilmoituksessa todettiin, ettei luottovastuutapahtumalla ole välitöntä vaikutusta lainan pääoman tai indeksihyvityksen määrään. Asiakkaan mielestä pankin olisi tässä ja muissa vastaavissa ilmoituksissaan tullut tuoda pääoman menettämisen riski selvemmin esiin.

12.1.2009 asiakas sai ilmoituksen takaisinmaksettavan pääoman alentumisesta 17 %:iin. 31.3.2009 päivätyssä salkkuraportissa lainan pääomaksi oli merkitty vain 39,00 euroa. Yhteyshenkilön tulostamissa raporteissa pääoma oli kuitenkin ollut 30.000 euroa. Jälkikäteen asiakas totesi, että CDO-lainan pääoman lasku oli ollut nähtävissä jo 30.6.2007 päivätyssä salkkuraportissa, mutta tästä ei ollut puhuttu sijoitustapaamisissa mitään. Yhteyshenkilön olisi pitänyt tuoda tämä kehitys esiin. Asiakas ei ollut osannut kysyä asiasta, koska hän oli luottanut yhteyshenkilön raportteihin. Lisäksi tuotetta oli markkinoitu ”osta ja pidä” –sijoituksena, jonka tilannetta ei tarvitsisi seurata.

Asiakas tiedusteli joukkolainan tilannetta yhteyshenkilöltään 16.4.2009. Yhteyshenkilö vastasi, ettei hänellä ollut tietoa lainan arvon putoamisesta, vaikka pankin vastineen mukaan tieto oli voitu vahvistaa jo 3.4.2009. Asiakkaan mielestä pankin sisäinenkin tiedotus oli laiminlyöty. 24.4.2009 pidetyssä tapaamisessa asiakas sai tyrmistyksekseen kuulla, että lainan pääoma oli käytännössä menetetty. Asiakas ihmettelee sitä, että tuolloinkin tulostetussa salkkuyhteenvedossa ja omaisuusraportissa CDO-sijoituksen arvo on 30.000 euroa. Tuossa tapaamisessa asiakkaalle selvisi, että kyseisen lainan monimutkainen rakenne olisi vaatinut asiantuntijatasoista tietämystä.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan vaatimukset. Asiakkaan tappio ei johdu pankin virheellisestä tai moitittavasta menettelystä vaan maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttamasta poikkeuksellisesta tilanteesta.

Tuotteen markkinointi asiakkaalle, tiedonantovelvollisuus

Yhteyshenkilö on ennen sijoituspäätöstä käynyt asiakkaan kanssa läpi CDO-lainan markkinointiesitteen, josta ilmenevin tavoin tuote ei ole luottojohdannaisinstrumentti vaan joukkovelkakirjalaina. Markkinointiesitteessä on selkeästi kuvattu lainan ominaisuuksia ja rakennetta ja mm. todettu, että sijoitetun pääoman voi menettää osin tai kokonaan. Tapaamisen jälkeen asiakas jäi harkitsemaan CDO-sijoitusta, ja markkinointiesite oli tuolloin hänen käytettävissään. Yhteyshenkilö oli antanut tiedot tuotteesta myös suullisesti. Asiakas ei ole väittänytkään, että hän olisi suullisesti saanut markkinointiesitteestä poikkeavia tietoja. Väite siitä, että pääoman menettämisen riskiä ei olisi konkretisoitu, ei pidä paikkaansa. Jos asiakas ei ole halunnut ottaa näin konkreettisesti annettua tietoa vastaan, hän on laiminlyönyt oman selonottovelvollisuutensa.

Asiakas on katsonut, että tuotteen markkinoiminen vähäriskisenä on ollut harhaanjohtavaa. Pankin mukaan vähäriskisyys tuotteessa, josta kerrotaan pääoman menettämisen osin tai kokonaan olevan mahdollista, tarkoittaa sitä, että pääoman menettämisen mahdollisuutta pidetään pienenä. Asiakas näyttää tulkitsevan tuotteen esittelyä siten, että markkinointi vähäriskisenä tarkoittaisi sitä, ettei riski voi tai saa toteutua. Tätä riskin vähäisyys ei kuitenkaan tarkoita, ja asiakkaan on koulutustaustansa ja elämänkokemuksensa huomioon ottaen tullut tämä ymmärtää. Asiakkaan on täytynyt lisäksi ymmärtää, että CDO-lainalle maksettu valtion obligaatiota selvästi korkeampi tuotto luonnollisesti tarkoittaa myös korkeampaa riskiä.

Pankki katsoo, että joukkolainojen riskitasoa voi arvioida vain sijoitusajankohtana käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Korkean luottoluokituksen yhtiöiden konkurssit ja muut vakavat maksuvaikeudet olivat olleet markkinointiesitteessä esitetyn mukaisesti harvinaisia, eikä tämän seikan kertominen ole ollut epäasianmukaista. CDO-lainan keskimmäisen riskitason pääomariskin toteutumisen todennäköisyyttä voitiin alkuvuodesta 2006 perustellusti pitää historia- ja tilastotietojen valossa matalana. CDO-tuotteet vastasivat puolueettomien luottoluokittajien arvion mukaan riskiltään yrityslainojen riskitasoa. Maailmantaloutta on sittemmin kohdannut ennakoimaton kriisi, josta myös CDO-lainojen viitesalkun yritysten luottovastuutapahtumat ovat aiheutuneet.

Viitesalkkua muodostettaessa oli huomioitu viiteyhtiöiden toimialallinen, maantieteellinen ja luottoluokittainen hajautus. Kaikki viiteyhtiöt olivat joukkolainan liikkeeseenlaskuhetkellä vakavaraisia Investment Grade –luokiteltuja yhtiöitä, joten sijoituksen markkinointi vähäriskisenä oli kaikkien käytettävissä olleiden tietojen valossa perusteltua. Markkinointimateriaali on sisältänyt selvän maininnan viiteyhtiöiden luottoluokitustasosta.

Pankki toteaa, että asiakas on kirjelmissään pohdiskellut viiteyhtiöiden keskinäisen korrelaation vaikutusta pääoman menettämisen riskiin. Tämä osoittaa, että hänellä on huomattavasti keskivertosijoittajaa parempi ymmärrys luottoriskin mahdollisesta toteutumisesta. Asiakkaalla on ollut mahdollisuus halutessaan ryhtyä tutkimaan tuotteen viitesalkkua jo ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Asiakas on kahteen islantilaispankkiin ja yhdysvaltalaiseen asuntoluotottajaan viitaten katsonut, ettei tuotteen viitesalkku olisi ollut hyvin hajautettu. Pankki toteaa, että mainitut neljä luottovastuutapahtumaa eivät johtaneet asiakkaan sijoituksen menettämiseen, vaan siihen tarvittiin vielä kaksi muuta luottovastuutapahtumaa.

Lainaehdot asiakkaalle on lähetetty 3.3.2006 tapahtuneen merkinnän jälkeen. Ne olivat kuitenkin asiakkaan saatavilla jo aiemmin, kuten markkinointiesitteestä ilmenee. Lainaehdot saatuaan asiakas olisi halutessaan voinut peruuttaa merkinnän, koska lainan merkintäaika päättyi 10.3.2006. Asiakas ei kuitenkaan reagoinut mitenkään eikä ole myöhemminkään esittänyt, mikä lainaehdoista ilmenevä, hänen sijoituspäätöksensä kannalta merkityksellinen seikka olisi puuttunut markkinointiesitteestä.

Pankki katsoo asiakkaan saaneen markkinointimateriaalista riittävät tiedot niin pääoman menettämisen mahdollisuudesta kuin joukkolainan toimintaperiaatteestakin, eikä tuotteen riskitaso ole ylittänyt sitä, mikä kyseisestä materiaalista on tullut ilmi. Markkinointitiedot eivät ole olleet harhaanjohtavia.
Pankki katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa.

Selonottovelvollisuus, tuotteen suosittaminen asiakkaalle

Pankki katsoo täyttäneensä selonottovelvollisuutensa. Yhteyshenkilö oli asiakkaan sijoitus- ja muita pankkiasioita hoitaessaan tullut tietoiseksi asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista. Asiakas oli kertonut olevansa kiinnostunut sijoittamaan varoja pitkäaikaisesti ja vähäriskisesti, ja yhteyshenkilö oli 24.11.2005 ehdottanut hänelle eri vaihtoehtoja. Ehdotus koski tilillä olevaa 170.000 euron varallisuutta, ja siihen sisältyi 20.000 euron sijoitus CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon osana 100.000 euron ehdotuskokonaisuutta.

Seuraavassa sijoitustapaamisessa käytettävissä oli lisäksi asiakkaan oma, myös suoria osakesijoituksia sisältävä ehdotus ja hänen senhetkinen omaisuusraporttinsa. Asiakas piti Suomen valtion obligaatioiden tuotto-odotusta riittämättömänä. Hän ei ollut hyväksynyt sijoitusehdotusta alhaisen tuotto-odotuksen vuoksi ja oli halunnut ottaa osakeriskiä ehdotettua enemmän. Asiakkaan omassa ehdotuksessa CDO-sijoituksen osuus oli 20.000 euroa ja 5-7 suomalaisen pörssinoteeratun yhtiön osakkeiden osuus 80.000 euroa. Myöhemmin asiakas oli puhelinkeskustelussa halunnut korottaa CDO-lainan osuuden 30.000 euroon.

Pankki toteaa, että CDO-lainan vähäiseksi arvioitu riski toteutui myöhemmin ennalta arvaamattoman vaikean finanssikriisin yllättäessä kaikki markkinaosapuolet. Yleisesti hyväksyttyjen luottoriski­arvioiden perusteella ja rahoitusteorian mukaisesti arvioituun matalariskiseen tuotteeseen sisältyvän riskin toteutuminen ei tee tuotteesta korkeariskistä. Pankki katsoo, että asiakkaalle tarjottaessa tuote oli matalariskinen, säännöllistä tuottovirtaa tuova pitkän aikajänteen korkosijoitus. Tuote on sopinut asiakkaan sijoittajaprofiiliin ja riskinottohalukkuuteen. Asiakas on sijoittanut varojaan merkittävässä määrin osakkeisiin, eikä hän siten ole kaihtanut sijoitusriskin ottamista.

Pankin ammattitaitoa ei voi mitata sillä, osaako se ennustaa tulevat finanssikriisit, vaan sillä, että sen antamat sijoitusneuvot ovat ammatillisesti perusteltuja ja perustuvat alalla yleisesti hyväksyttyihin periaatteisiin. Alkuvuonna 2006 tuotteen suosittaminen asiakkaalle on ollut asianmukaista.

Yhteydenpito ja raportointi

Sijoitusvarallisuus ja sen kehitys oli käyty läpi sijoitustapaamisissa 13.9.2006, 22.2.2007 ja 2.12.2008, ja asiakas oli saanut 10.12.2008 ja 12.1.2009 ilmoitukset joukkovelkakirjalainoissa tapahtuneista luottovastuutapahtumista. Yhteyshenkilö oli sijoitustapaamisissa tapahtuvaa tarkastelua varten tulostanut asiakkaan omaisuusraportit ja salkkuyhteenvedot, joihin asiakas on kirjelmöinnissään vedonnut. Näiden lisäksi asiakas oli kuitenkin saanut säännöllisesti tietoa lainan hinnan kehityksestä salkkuraporteista, jotka hän on saanut postitse neljä kertaa vuodessa. Salkkuraporteissa näkyy myös lainan nimellisarvoa alhaisempi markkina-arvo. Myös nämä on käyty tapaamisissa läpi. Silti asiakas väittää nyt seuranneensa vain osaa saamistaan raporteista.

Sijoitustapaamisissa 13.9.2006 ja 22.2.2007 ei ollut aihetta kiinnittää huomiota joukkolainan indikatiiviseen markkina-arvoon, koska asiakas oli tuotteeseen ja siitä saatavaan tuottoon tyytyväinen. Tapaamisissa kuitenkin käytiin säännönmukaisesti läpi koko sijoitussalkku. Yhteyshenkilö oli myös lähettänyt asiakkaalle erikseen lisätietoa lainojen kehityksestä, mm. 28.4.2008 päivätyn katsauksen. Tuolloin CDO-lainojen markkinahinta heijasteli jo yrityslainamarkkinoiden epävarmaa tilaa, mutta mitään lainan pääomaan vaikuttavaa ei ollut tapahtunut. Takaisinmaksettava pääoma oli tallessa ja sille maksettiin korkoa täysimääräisesti. Lainojen ”osta ja pidä” –luonne on tuolloin näkynyt siinä, että markkinatunnelmat ovat heijastuneet voimakkaasti tuotteen markkinahintaan. Markkinahinnan vaihtelu oli nähtävissä jo vuoden 2007 salkkuraporteissa.

Asiakkaan mukaan vasta 2.12.2008 oli puhetta CDO-lainan mahdollisesta negatiivisesta kehityksestä. Pankin mielestä tämä on tapahtunut oikealla hetkellä, sillä vasta joulukuussa 2008 saatiin tieto siitä, miten syys- ja lokakuussa 2008 toteutuneet luottovastuutapahtumat vaikuttaisivat lainan takaisinmaksettavaan pääomaan. Asiakkaan väite siitä, ettei lainan jäljellä olevan pääoman arvosta annettu todellisia tietoja, ei pidä paikkaansa. Lainan nimellisarvo oli 100 % tammikuuhun 2009 asti, jolloin saatiin ennakkotieto arvon putoamisesta. Virallisesti tämä voitiin vahvistaa 3.4.2009. Asiakkaan viittaama sähköpostikirjeenvaihto 16.4.2009 ei osoita, että virallista tietoa olisi pantattu pankin sisällä. Yhteyshenkilö ei vain heti tullut etsineeksi tietoa oikeasta paikasta, ja hän kirjoitti asiakkaalle sen, mitä vanhastaan tiesi. Yhteyshenkilö ehdotti asiakkaalle tapaamista, joka toteutui 24.4.2009. Siihen yhteyshenkilö oli hankkinut vahvistetun tiedon lainan pääoman lopullisesta menettämisestä.

Pankki toteaa lisäksi asiakkaan saamien arvopaperiotteiden osalta, että ne ovat ennen muuta arvo-osuustililain mukaisia tili-ilmoituksia omaisuuden määrän (ei arvon) muutoksista. Vuoden 2008 viimeisessä arvopaperiotteessa CDO-lainalle ei enää ilmoitettu nimellisarvon mukaista markkina-arvoa, koska joulukuussa saatiin tietoa syksyllä tapahtuneiden luottovastuutapahtumien vaikutuksista lainan takaisin maksettavaan pääomaan.

Yhteenvetona

Yhteyshenkilö on tehnyt sijoitusehdotuksen asiakkaan sijoitussuunnitelman pohjalta. Asiakas puolestaan on vastannut haluavansa ehdotettua riskipitoisempaa sijoituskokonaisuutta, ja hän halusi myös sijoittaa CDO-lainaan ehdotettua enemmän. Pankki katsoo yhteyshenkilön arvioineen asiakkaan sijoitustarpeen asianmukaisesti ja antaneen ehdotuksen sen pohjalta. Harhaanjohtavaa tietoa ei ole annettu. Yhteyshenkilö ei ole missään vaiheessa sanonut, että laina olisi pääomaturvattu. Myös joukkolainan kehityksestä on annettu asianmukaisesti tietoa. Pankki katsoo, ettei sen sijoitusneuvonnassa ole ollut mitään sellaista virhettä, jonka perusteella se olisi asiassa korvausvelvollinen.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan yhteyshenkilön 24.11.2005 päivätty sijoitusehdotus, joka koskee tilillä olleita 170.000 euroa. Ehdotuksen mukaan asiakkaan osakesijoitusten kohdalla tilanne näyttää hyvältä, eikä niihin ole tarvetta tehdä muutoksia. Koska osakkeet ovat suuririskisiä instrumentteja, yhteyshenkilö ehdottaa tilillä olevien varojen sijoittamista pääosin korkopuolelle.

Ehdotuksena on 70.000 euron jättäminen tilille perintöveroa ja tulevia sijoitustuotteita varten sekä 100.000 euron sijoittaminen seuraavasti:
a. pääomaturvattu indeksilaina 20.000 euroa, laina-aika neljä vuotta
b. CDO-laina 20.000 euroa, toiseksi ylin riskitaso, 5,5-vuotinen vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina. Lainasta todetaan mm., että se maksaa sijoittajalle korkoa neljä kertaa vuodessa, kokonaiskorko noin 5,70 %
c. korkopainotteinen yhdistelmärahasto 40.000 euroa. Rahaston todetaan sopivan sijoittajalle, joka tavoittelee sijoitetun pääoman tasaista arvonnousua maltillisella riskillä. Tuotto-odotus 6 %.

- asiakkaan oma sijoitusehdotus 100.000 eurolle sisältäen 20.000 euroa CDO-lainaan ja 80.000 euron sijoittamisen 5-7 suomalaisen pörssiyhtiön osakkeisiin.

- CDO-lainojen painettu markkinointiesite. Sen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- CDO-lainan lainakohtaiset ehdot, joissa tuote on kuvattu yksityiskohtaisesti.

- 3.3.2006 päivätty merkintälista, josta ilmenee 30.000 euron sijoittaminen tuolloin liikkeeseen lasketun CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon

- 28.4.2008 päivätty CDO-lainoja koskeva katsaus, joka käsittelee mm. lainojen arvostushintojen laskemisen syitä. Katsauksessa on todettu, että velkaraha on kallistunut globaalin finanssikriisin takia, ja etenkin ns. Investment Grade –luokitel­tujen yritysten riskipreemiot ovat erittäin korkealla historiallisiin luottotappioihin nähden. CDO-lainojen tuotot perustuvat yritysten luottoriskipreemioihin, ja niiden noustessa CDO-lainojen arvot laskevat. CDO-lainoissa hinnanvaihtelu voi olla hyvin voimakasta, koska rakenne poikkeaa tavallisesta yrityslainasta.

Katsauksen usein kysyttyä –osiossa on todettu mm., että nyt kyseessä olevan CDO-lainan viitesalkussa ei ollut tapahtunut luottovastuutapahtumia ja että arvostushintojen lasku ei vaikuta kuponkikoron maksuun eikä eräpäivänä takaisinmaksettavaan pääomaan, vaan ainoastaan luottovastuutapahtumat voivat alentaa näitä. Lisäksi on todettu mm., että CDO-lainat ovat pitkäaikaisia ”osta ja pidä” –sijoituksia, eikä myyminen kesken laina-ajan ole suositeltavaa. Myymällä sijoittaja realisoisi arvostustappion.

Katsauksen mukaan luottoriskistä saa nyt aiempaa korkeamman tuoton, yritysten taseet ovat pääsääntöisesti vahvoja ja luottovastuutapahtumat ovat edelleen harvinaisia etenkin Euroopassa. Elleivät luottotappiot nouse voimakkaasti, sijoitukset CDO-lainoihin tuottavat jatkossa hyvin.

- asiakkaan yhteyshenkilön sijoitustapaamisia varten tulostamia omaisuusraportteja sekä asiakkaan postitse kotiinsa saamia laajempia omaisuusraportteja (salkkuraportteja) ajalta 18.1.2006 – 24.4.2009.

18.1.2006 päivätystä omaisuusraportista on todettavissa, että asiakkaan talletusten saldo oli runsaat 182.000 euroa, osakesijoitusten markkina-arvo runsaat 137.000 euroa ja eläkevakuutussijoituksen arvo noin 5.000 euroa (100 % takuusäästöt). CDO-sijoituksen jälkeisessä omaisuusraportissa 13.9.2006 tilanne on muuttunut siten, että talletusten saldo on noin 52.000 euroa (noin 16 % omaisuudesta), CDO-lainan nimellisarvo 30.000 euroa (noin 9 % omaisuudesta), osakesijoitusten markkina-arvo runsaat 231.000 euroa (noin 72 %) ja eläkevakuutuksen arvo entisellä tasolla (noin 1 %). Omaisuuden yhteisarvo on runsaat 318.000 euroa.

Yhteyshenkilön tulostamissa omaisuusraporteissa ja salkkuyhteenvedoissa CDO-lainan kohdalle on toistuvasti merkitty jäljellä olevaksi nimellisarvoksi tai arvoksi 30.000 euroa aina 24.4.2009 päivättyihin tulosteisiin saakka.

Asiakkaan neljännesvuosittain saamissa salkkuraporteissa CDO-lainan kohdalle on merkitty hankinta-arvo 30.000 euroa ja kulloinenkin markkina- tai nimellisarvo. 31.3.2008 päivätyssä raportissa markkina-arvo on ollut 14.700 euroa, 30.6.2008 se on ollut 15.000 euroa ja 30.9.2008 arvo oli laskenut 7.650 euroon. 31.12.2008 päivätyssä raportissa asiakkaan CDO-sijoituksen markkina-arvo oli enää 75 euroa.

- asiakkaan arvopaperiotteita ajalta 1.6.2006–31.12.2008. Niissä CDO-lainan määräksi ja markkina-arvoksi on merkitty 30.000 euroa lukuun ottamatta viimeistä otetta (4/2008), jossa CDO-lainan määränä on edelleen 30.000 euroa mutta lainalle ei ole merkitty mitään markkina-arvoa.

- 10.12.2008 päivätty ilmoitus joukkolainan muuttuneesta suojaustasosta. Ilmoituksen mukaan kahdella ensimmäisellä luottovastuutapahtumalla (asuntoluotottajat) ei ole välitöntä vaikutusta lainan pääoman tai indeksihyvityksen määrään. Lisäksi tiedossa on kolme uutta luottovastuutapahtumaa. Yhteensä näillä on vaikutusta lainaerän suojaustasoon, pääomaan ja indeksihyvityksen määrään jatkossa.

- 21.1.2009 päivätty ilmoitus muuttuneesta suojaustasosta (islantilaispankit). Näillä luottovastuutapahtumilla ei ole välitöntä vaikutusta lainan pääoman tai indeksihyvityksen määrään. Tiedossa olevan viidennen luottovastuutapahtuman myötä CDO-lainan takaisinmaksettava pääoma alentuu noin 17 %:iin nimellisarvosta ja vaikutus tuotonmaksuun näkyy maaliskuusta 2009 eteenpäin.

- asiakkaan ja yhteyshenkilön sähköpostikirjeenvaihtoa 16.4.2009. Asiakas kertoo saaneensa 21.1.2009 päivätyn tiedotteen, ja arvopaperiotteen 31.3.2009 mukaan pääoman nimellisarvo on vain 39 euroa. Asiakas pyytää selvittämään joukkolainaan sijoitetun 30.000 euron tilanteen. Tuote markkinoitiin hänelle melko turvallisena ja tuottavana sijoituksena. Yhteyshenkilö vastaa, että joukkolainan tämänhetkinen tilanne on auki, eikä hänkään tiedä sen todellista arvoa. Tietoa saadaan lähiaikoina. Hän ehdottaa tapaamista ja joukkolainan tilanteen läpikäymistä.

- 22.6.2009 päivätty ilmoitus takaisinsaantiarvon määrityksestä ja 30.6.2009 päivätty ilmoitus CDO-lainan takaisinmaksettavan pääoman määrän laskemisesta nollaan.

- asiakkaan ja yhteyshenkilön sähköpostikirjeenvaihtoa 27.8.2009, jonka yhteydessä asiakas sai 3.4.2009 päivätyn ilmoituksen luottovastuutapahtumasta

- selvitys Suomen valtion 2011 erääntyvän joukkovelkakirjan tuotosta maaliskuussa 2006; keskiarvo on 3,447 %.

- CDO-tuotetta käsittelevä lehtiartikkeli ja tv-ohjelmien käsikirjoitukset
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankilta kor­vausta tappiosta, joka aiheutui CDO-lainan arvon menettämisestä vuonna 2009. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas katsoo, että hänelle on annettu harhaanjohtavaa tietoa CDO-tuotteen luonteesta ja siihen liittyvästä riskistä. Hän pitää tuotetta sijoittajaprofiiliinsa sopimattomana. Tuotetta ei olisi lainkaan tullut tarjota yksityissijoittajille. Hän on myös katsonut, ettei hän ollut saanut asianmukaisesti tietoa tuotteen arvonkehityksestä.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin menettely sijoituksen tekemisen jälkeen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Sijoituspäätöksen tekoajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Tuotteen tarjoaminen yksityissijoittajille

Arvopaperilautakunta toteaa, että CDO-lainan tarjoaminen ei-ammattimaisille sijoittajille tai yksityisasiakkaille ei ole ollut kiellettyä. Keskeistä on se, onko pankki tuotetta markkinoidessaan ja myydessään täyttänyt lain mukaiset selonotto-, tiedonanto- ja muut velvollisuutensa.

Selonottovelvollisuuden täyttäminen, asiakkaan sijoittajaprofiili

Esitetyn selvityksen perusteella asiakkaan ja hänen yhteyshenkilönsä ensimmäisessä tapaamisessa oli käyty kartoituskeskustelu, jossa oli käsitelty asiakkaan taloudellista tilannetta, hänen sijoitustavoitteitaan ym. selonottovelvollisuuden täyttämisen edellyttämiä seikkoja. Lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt selonottovelvollisuutensa.

Kartoituskeskustelun tuloksia ei dokumentoitu kirjalliseen sijoitussuunnitelmaan tai muuhunkaan asiakirjaan. Tapauksen osapuolet ovat kuitenkin suhteellisen yksimielisiä siitä, millainen asiakkaan sijoittajaprofiili oli alkuvuonna 2006. Asiakas on ollut pitkäjänteinen sijoittaja, joka on toimeentulonsa turvaamiseksi halunnut tehdä pitkäaikaisia sijoituksia, joista hän saisi säännöllistä tulovirtaa. Hänellä oli aiempaa kokemusta osakesijoittamisesta mutta ei esim. korkoinstrumenteista. Hän on koulutukseltaan ekonomi muttei ole työskennellyt rahoitusalalla.

Asiakkaan riskinottohalukkuuden osalta osapuolilla on osin eriävät näkemykset. Asiakkaan mukaan hän oli halunnut toimia vähäisellä riskillä, koska tarkoituksena oli perintövarallisuuden turvaaminen. Myös pankin mukaan asiakas oli kertonut haluavansa toimia pitkäaikaisesti ja vähäriskisesti, minkä vuoksi yhteyshenkilön laatima 24.11.2005 päivätty ehdotus tilivarojen sijoittamisesta koostuu pääosin korkoinstrumenteista. Pankki on toisaalta kiinnittänyt huomiota siihen, että asiakkaan salkussa oli entuudestaan huomattava määrä osakesijoituksia ja hän halusi 18.1.2006 oma-aloitteisesti vielä lisätä osakesijoitustensa määrää, koska hänelle esitetyn korkopainotteisen sijoitusehdotuksen tai esimerkiksi valtion obligaatioiden tuotto-odotus ei ollut riittävä. Asiakas on tällöin aiemman sijoituskokemuksensa ja myös 24.11.2005 päivätyn sijoitusehdotuksen perusteella ollut tietoinen siitä, että suoriin osakesijoituksiin liittyy merkittävä arvonvaihtelujen riski. 13.9.2006 päivätyn omaisuusraportin mukaan alkuvuonna 2006 tehtyjen sijoitusten jälkeen asiakkaan varallisuudesta yli 70 % oli suorissa osakesijoituksissa. Nämä seikat lautakunnan näkemyksen mukaan osoittavat asiakkaan riskin­ottohalukkuuden olleen tuolloin vähäistä suurempi.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Asiakas on sijoittanut CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon 30.000 euroa, mikä vastasi noin 9 % asiakkaan tässä pankissa olleen varallisuuden määrästä. Yhteyshenkilö oli suositellut 20.000 euron (noin 6 %) määräistä merkintää. Lautakunta katsoo, ettei CDO-lainaa koskeva suositus ollut perusteettoman suuri suhteessa asiakkaan kokonaisvarallisuuteen. Lisäksi yhteyshenkilö oli suositellut tuotetta osana 100.000 euron sijoituskokonaisuutta.

Asiakas on pitänyt CDO-tuotetta liian riskipitoisena sijoittajaprofiiliinsa nähden. Sijoituskäyttäytymisensä perusteella asiakas on kuitenkin alkuvuonna 2006 ollut kiinnostunut muistakin kuin vain pääomaturvatuista korko­instrumenteista tai muutoin hyvin vähäriskisistä sijoitustuotteista. Hyvin matalariskisten tuotteiden tuotto-odotukset eivät olleet asiakkaalle riittäviä.

Kyseisten CDO-lainojen arvonmenetys johtui siitä, että finanssikriisin seurauksena vuosina 2008–2009 tuotteen viitesalkussa olleisiin suuryrityksiin kohdistui luottovastuutapahtumia historiallisessa tarkastelussa poikkeuksellisen suuri määrä. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että pankilla olisi jo merkintäajankohtana ollut tieto tulevasta kriisistä ja sen vaikutuksista tämän tuotteen kannalta. Lautakunta katsoo, ettei tuotteen suosittaminen merkintäajankohtana ole ollut ristiriidassa asiakkaan riskinottohalukkuudesta olevien tietojen kanssa. Lautakunta katsoo lisäksi, että CDO-sijoituksen pitkäaikaisuus ja tuotteen tarjoama säännöllinen kassavirta ovat vastanneet asiakkaan tavoitteita.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaalle on alkuvuonna 2006 ollut asianmukaista.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteeseen liittyvät riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Asiakas on tapauksessa katsonut, että tuotetta ja siihen liittyvää riskiä on kuvattu sekä markkinointiesitteessä että yhteyshenkilön kanssa käydyissä keskusteluissa harhaanjohtavasti siten, että asiakkaalle oli syntynyt käsitys hyvin hajautetusta ja vähäriskisestä lainasta. Keskeisenä lautakunta pitää sitä, mitä ja miten asiakkaalle oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Lain mukainen tiedonantovelvollisuus on täytettävä ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Asiakas oli ennen merkintää saanut CDO-tuotteen markkinointiesitteen, ja hänen yhteyshenkilönsä oli esitellyt CDO-tuotetta sijoitustapaamisessa suullisesti. Tuotteen lainakohtaiset ehdot asiakas on saanut vasta merkinnän tekemisen jälkeen. Lautakunta ei ota näitä ehtoja huomioon markkinoinnin asianmukaisuutta ja tiedonantovelvollisuuden täyttymistä arvioidessaan.

CDO-lainan markkinointiesite

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa. Niistä on ilmennyt mm. tuotteen viitesalkun tarkka sisältö. Viitesalkku on ollut hajautettu mm. maantieteellisesti ja toimialoittain.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja tuotteen muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakkaan kirjelmien mukaan hänen yhteyshenkilönsä oli kertonut, että olisi hyvin epätodennäköistä, että konkursseja tai muita luottovastuutapahtumia tapahtuisi yli sen rajan, että pääoma menetetään. Tuotteen toimintaperiaatteita ja siihen liittyvän riskin luonnetta oli siten käyty läpi myös suullisesti. 16.4.2009 päivätyssä sähköpostiviestissään asiakas toteaa, että tuote myytiin hänelle melko turvallisena. Lautakunta katsoo, että asiakkaan kuvaamat tiedot ovat sopusoinnussa tuotteen markkinointiesitteen sisällön kanssa. Näyttöä ei ole siitä, että asiakkaalle olisi suullisesti annettu riskejä vähättelevää, kirjallisen markkinointiaineiston vastaista tai muuten väärää tai harhaanjohtavaa tietoa tuotteesta.

Onko markkinointi ollut harhaanjohtavaa?

Lautakunta katsoo, että markkinointiesitteen tiedot eivät ole harhaanjohtavia, eikä esitetty selvitys osoita, että tuotteesta olisi suullisestikaan annettu harhaanjohtavaa tietoa.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Yllä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen CDO-lainan merkintää antanut asiakkaalle riittävästi tietoa, jotta hän on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunnan arvion mukaan hänen on koulutus- ja sijoituskokemustaustansa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoituspäätöksen jälkeinen yhteydenpito

Asiakas on katsonut, ettei hän saanut asianmukaisesti tietoa CDO-lainan markkina-arvon kehityksestä eikä hänelle annettu mahdollisuutta luopua sijoituksesta ennen sen arvon menettämistä. Lautakunta toteaa, että tuotteen jälkimarkkinoista on kerrottu ja jälkimarkkina-arvon vaihtelusta varoitettu jo tuotteen markkinointiesitteessä. Asiakas on neljännesvuosittain saanut kotiinsa salkkuraportteja, joista lainan markkina-arvon vaihtelun on voinut nähdä. Lisäksi yhteyshenkilö oli lähettänyt asiakkaalle 28.4.2008 päivätyn katsauksen, jossa CDO-lainojen markkina-arvojen on todettu laskeneen, ja laskun syitä on käyty läpi. Katsauksessa on tuotu esiin, että tuotteesta voi luopua kesken laina-ajan, mutta tällöin sijoittaja realisoi arvostustappion. Syksystä 2008 alkaen sattuneista luottovastuutapahtumista asiakas oli saanut lainaehtojen mukaiset ilmoitukset, ja CDO-lainan tilannetta käsiteltiin myös 2.12.2008 pidetyssä sijoitustapaamisessa. Nämä seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että asiakas oli saanut asianmukaisesti tietoa CDO-lainan jälkimarkkinoista ja markkina-arvon kehityksestä, vaikka yhteyshenkilön sijoitustapaamisia varten tulostamissa raporteissa tai arvopaperiotteissa markkina-arvon vaihtelua ei näkynytkään. Asiakas olisi myös halutessaan voinut kysyä yhteyshenkilöltään lisätietoja.

Näillä perusteilla Arvopaperilautakunta katsoo pankin täyttäneen konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukaiset raportointi- ja yhteydenpitovelvoitteensa.

Lautakunta toteaa lisäksi, että esitetyn selvityksen mukaan luottovastuutapahtumien kertymisen alettua loppuvuonna 2008 CDO-lainan markkina-arvo oli painunut jopa alle 1 %:iin lainan hankinta-arvosta, vaikka sijoittajalle takaisinmaksettava pääoma oli CDO-lainan keskimmäisessä riskitasossa täysimääräisesti jäljellä vielä alkuvuonna 2009. Markkina-arvon alhaisuus huomioon ottaen sijoituksesta luopuminen ei loppuvuonna 2008 olisi enää rajoittanut asiakkaan tappiota juuri lainkaan.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt CDO-lainaa markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä yhteydenpidossaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei lainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA