Tapahtumatiedot

Asiakkaalla oli jäänyt asuntonsa myynnistä kesällä 2010 säästöön noin 80.000 euroa, josta hän halusi sijoittaa 75.000 euroa enintään vuodeksi siten, että rahat olisivat hänen käytettävissään kokonaisuudessaan lyhyen ajan jälkeen. Pankin sijoituspäällikkö suositti asiakkaalle neljää kohdetta: määräaikaistalletusta, sijoitustiliä, valuuttaobligaatiota ja sijoitusrahastoja. Asiakas osti 2.7.2010 jälkimarkkinoilta ruotsalaista valuuttaobligaatiota 29.896 eurolla, joka sisälsi 296 euron provision. Obligaation nimellisarvo oli 20.000 euroa. Obligaation juoksuaika oli alkanut 12.6.2008 ja se päättyi 10.12.2010, jolloin sille kertynyt tuotto maksettiin yhdellä kertaa obligaation omistajalle.

Asiakkaan tilille maksettiin obligaation erääntyessä 10.12.2010 sen nimellisarvo 20.000 euroa ja korkoa 10.521,38 euroa eli yhteensä 30.521,38 euroa. Pankki velotti asiakkaalta samalla ennakonpidätyksenä ulkomaisen 10.521,38 euron korkotulosta 28 % eli yhteensä 2.945,98 euroa.

Asiakas haki muutosta verotukseen veroviranomaiselta 11.4.2010, minkä seurauksena korkotulon verotusta ei muutettu, mutta asiakkaalle lisättiin luovutusvoittoa 625,38 euroa.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Pankki on aikanaan tehnyt asiakkaalle sijoittajakartoituksen, jossa asiakas totesi, että hänellä ei käytännössä ole juuri lainkaan kokemusta sijoituksista.

Pankki on antanut asiakkaalle riittämätöntä ja harhaanjohtavaa neuvontaa, sekä ennen sijoitusta että sen jälkeen. Pankki neuvoi asiakasta hakemaan muutosta veroviranomaiselta, mutta sen seurauksena asiakas joutui vain maksamaan lisää veroa 625,38 euron luovutusvoitosta.

Asiakas oletti saavansa 30.000 euroa käyttöönsä joulukuussa 2010 remonttia varten. Asiakas joutui ottamaan puuttuvien rahojen vuoksi 3.000 euron lainan, josta aiheutui hänelle lisäkustannuksia.

Asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänelle aiheutuneen noin 3.000 euron vahingon. Lisäksi asiakas vaatii pankkia palauttamaan sijoitusneuvonnasta veloittamansa palvelumaksun 296 euroa korkoineen.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.

Pankin antama sijoitusneuvonta asiakkaalle on ollut asianmukaista. Asiakkaalta perityt verot ovat olleet voimassa olevan lainsäädännön mukaisia. Asiakkaalla on mahdollisuus saada maksamansa ennakonpidätys huomioiduksi yhtäältä joko lopullisessa verotuksessaan tai toisaalta vähentämällä maksamansa jälkimarkkinahyvitys suoraan muista mahdollisista pääomatuloista.

Asiakas on hankkinut nyt kyseessä olevan sijoitustuotteen jälkimarkkinoilta sijoituksen nimellisarvoa korkeampaan hintaan. Sijoituksen eräännyttyä asiakkaalle on maksettu sijoituksen alkuperäinen nimellisarvo sekä pääomalle kertynyt korko. Sijoitukselle maksettavasta korosta pankki on siis ollut velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen. Kun asiakkaan hankintameno (29.896 euroa) on ollut takaisinmaksettua nimellisarvoa (20.000 euroa) suurempi, on asiakkaalle aiheutunut vähennyskelpoista luovutustappiota 9.896 euroa. Tuloverolain 50 §:n mukaan asiakas voi vähentää kyseisen luovutustappion luovutusvoitoistaan verovuonna ja verovuotta seuraavien viiden vuoden aikana. Siten asiakas voi jatkossa edelleen vähentää nyt kärsimänsä luovutustappion mahdollisista tulevista luovutusvoitoistaan.

Pankki on toiminut voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Asiakkaan sijoitustuotteen erääntymisestä ei tule koitumaan asiakkaalle minkäänlaista taloudellista vahinkoa asiakkaan lopullisen verotuksen vahvistuttua. Mikäli lautakunta katsoisi asiakkaalle aiheutuneen asiassa vahinkoa, asiakkaan kärsimä taloudellinen menetys olisi korkeintaan 2.320,60 euroa (merkintähinta 29.896,00 euroa vähennettynä sijoituksen tuloutuksella 30.521,38 euroa lisättynä perityllä ennakonpidätyksellä 2.945,98 euroa = 2.320,60 euroa).

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• Pankin sijoituspäällikön sähköposti asiakkaalle 1.7.2010. Sähköpostissa sijoituspäällikkö antaa asiakkaalle suosituksen 75.000 euron sijoittamisesta enintään yhdeksi vuodeksi. Ehdotuksessa vaihtoehtoina ovat 12 kuukauden määräaikaistalletus, sijoitustili, valuuttaobligaatio sekä sijoitusrahastot. Valuuttaobligaatiosta mainitaan seuraavaa:

”Kapitalskyddad indexobligation [obligaation nimi], förfallodag 10.12.2010. Idag kan man köpa obligationen till kursen 149,50. Ifall EUR/USD valutakursen hålls under 1,29 (idag ca 1,22) så betalas till kunden 159. Risken med denna placering är att USD skulle förstärkas och då får man mindre på förfallodagen. Du får pengarna tillbaka (149,50) om dollarkursen är minst 1,33. Mao. får du ca. 10% avkastning på under ett halvt år ifall euro-dollar kursen inte försvagas över 1,29. Bankens estimat för EUR/USD är på 12 mån sikt 1,15 och kursen har närmat sig den nivån på sistone.

Denna placering innehåller en risk och kan därför inte likställas med en deposition. Valutor kan svänga kraftigt ibland och därför så är en 10% avkastning möjlig. Denna placering har ett kapitalskydd vid 100, dvs om du köper för nuvarande eftermarknadspris 149,5 så får du på förfallodagen minst 100 tillbaka. Du kan alltså inte förlora hela beloppet. Eftermarknadspriset på indexobligation [obligaation nimi] kan ändras från en dag till en annan och utbudet kan variera på eftermarknaden. Ifall du är intresserad så kan jag fråga pris och utbud. Kostnaden för en placering är courtaget 1% minimi 27 euro, dvs om du köper för 30.000 euro är kostnaden 300 euro.”

• Valuuttaobligaation markkinointiesite. Esitteessä mainitaan verotuksesta seuraavaa: ”Valutaobligationerna är enligt rådande skatteregler föremål för kapitalbeskattning. Beskattningen beror dock på innehavarens speciella förhållanden och reglerna kan ändras över tiden.”

• Tositteet tehdystä ostosta ja maksusta.

• Sijoituspäällikön asiakkaalle 3.12.2010 lähettämä sähköpostiviesti, jossa sijoituspäällikkö arvioi valuuttaobligaation tuoton olevan 4,50 %.

• Tositteet asiakkaalle maksetusta 30.521,38 euron lopputilityksestä sekä häneltä veloitetusta ennakonpidätyksestä 2.945,98 euroa.

• Sijoituspäällikön 16.12.2010 päivätty kirje asiakkaalle. Kirjeessä sijoituspäällikkö selvittää asiakkaalle miksi häneltä on veloitettu ennakonpidätystä. Kirjeessä todetaan mm. seuraavaa:

”Enligt lagen är banken skyldig att debitera av kunden förskottsinnehållning 28% från placeringens ränta, dvs 2.945,98 euro (28% av 10.521,38 euro). Eftersom din anskaffningsutgift är 29.896,00 euro och försäljningspris 30.521,38, har din vinst varit 625,38 euro, inte 10.521,38 euro. Därför har du enligt min uppfattning rätt att erhålla av skattemyndigheten eftermarknadsgottgörelse i denna års beskattning som kompensation för den förskottsinnehållning du debiterats. För att underlätta denna ansökan bifogar jag följande dokument; transaktionsrapport samt kontokvitto per den 7.7.2010 och 10.12.2010.

Jag vill understryka att den överlopps debiterade förskottsinnehållning kommer enligt min uppfattning att korrigeras i beskattningen så att den motsvarar den verkliga vinsten. Samtidigt vill jag understryka att jag inte är någon skatterådgivare och därför rekommenderar dig att vara i kontakt med din skattebyrå.”

• Tosite asiakkaan arvopaperikaupoista ja maksetuista koroista ajalla 1.1.–31.12.2010. Tositteella on vain valuuttaobligaatiosta maksettu 7.575,40 euron korkotuotto sekä 2.945,98 euron ennakonpidätys.

• Tosite asiakkaan arvopaperien luovutusvoitoista ajalla 1.1.–31.12.2010. Tositteella on vain asiakkaan valuuttaobligaatiosta aiheutunut 9.896 euron luovutustappio. Obligaation hankintapäivä oli 2.7.2010 ja hankintahinta 29.896 euroa sekä eräpäivä 10.12.2010 ja luovutushinta 20.000 euroa.

• Pankin asiakkaalle tarjoama sovintosopimus, joka on päivätty 10.12.2010. Sovintosopimuksen mukaan asiakas on kärsinyt taloudellista vahinkoa indeksiobligaation tuotosta veloitetun ennakkoperinnän johdosta. Sopimuksen mukaan asiakas saa sopimuksen allekirjoittamalla 296 euroa ja sitoutuu olemaan esittämättä enempää vaatimuksia asiassa sekä olemaan ilmaisematta tietoa sopimuksen sisällöstä ulkopuolisille. Asiakas ei ole hyväksynyt sopimusta.

• Asiakkaan 25.3.2011 päivätty verotuspäätös, jonka mukaan asiakkaalla oli korkotuloa ulkomaisista sijoituksista 10.521,38 euroa sekä pääomatuloista tehtyä ennakonpidätystä 2.949,26 euroa.

• Asiakkaan 11.4.2011 päivätty muutoshakemus verovirastolle.

• Asiakkaan verotuspäätös, johon on 25.3.2011 päivätyn veroilmoituksen jälkeen lisätty luovutusvoittoa 625,38 euroa. Korkotulot eivät muuttuneet.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiassa on kyse siitä, onko pankilla velvollisuus korvata asiakkaalle valuuttaobligaation verotuksesta mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Asiakas osti 2.7.2010 pankin sijoituspäällikön suosituksesta jälkimarkkinoilta ruotsalaista valuuttaobligaatiota 29.896 eurolla. Obligaation nimellisarvo oli 20.000 euroa. Asiakkaan tilille maksettiin obligaation erääntyessä 10.12.2010 sen nimellisarvo 20.000 euroa ja korkoa 10.521,38 euroa eli yhteensä 30.521,38 euroa. Pankki velotti asiakkaalta samalla ennakonpidätyksenä ulkomaisen 10.521,38 euron korkotulosta 28 % eli yhteensä 2.945,98 euroa.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko palveluntarjoaja täyttänyt selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa valuuttaobligaatiota ostettaessa. Lisäksi tapauksessa tulee arvioitavaksi asiakkaalle annetun sijoitusneuvonnan sisältö. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Vuoden 2010 tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (923/2007), jota täydensivät Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardit 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat sekä 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Ostohetkellä voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Pykälän toisen momentin mukaan sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa.

Saman luvun 3 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua.

Saman luvun 4 §:n mukaan:

”Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemistä sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta.

Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:

1) arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;

2) palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;

3) sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;

4) siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;

5) asiakasvarojen säilyttämisestä;

6) palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.”

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Jos tiedoissa viitataan tiettyyn verokohteluun, samalla on ilmoitettava selkeästi, että verokohtelu määräytyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja että se voi tulevaisuudessa muuttua.

Standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on hankittava asiakkaalta tiedot, jotka ovat tarpeen asiakkaaseen liittyvien olennaisten seikkojen ymmärtämiseksi ja joiden perusteella valvottava voi tarjotun palvelun luonne ja laajuus huomioon ottaen kohtuudella varmistua siitä, että sijoitusneuvon kohteena oleva tai omaisuudenhoitopalveluun liittyvä liiketoimi täyttää seuraavat edellytykset:

a) liiketoimi vastaa asiakkaan sijoitustavoitteita

b) liiketoimi on sellainen, että asiakas pystyy kantamaan taloudellisesti siihen liittyvät asiakkaan sijoitustavoitteiden mukaiset sijoitusriskit

c) liiketoimi on sellainen, että asiakkaalla on tarvittava sijoituskokemus ja/tai -tietämys suositeltuun liiketoimeen tai sijoitussalkkunsa hoitoon liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta on kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai -välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Perustelut

Arvopaperilautakunta toteaa, että palveluntarjoajan tulee sijoitusneuvoa antaessaan varmistua siitä, että suositeltu tuote soveltuu asiakkaalle. Asiakas on odottanut sijoitettujen varojen olevan hänen käytettävissään kokonaisuudessaan lyhyen ajan jälkeen. Tapauksessa asiakkaalle on suositeltu valuuttaobligaation ostamista jälkimarkkinoilta. Asiassa ei ole esitetty, että asiakkaalle olisi kerrottu valuuttaobligaation verokohtelusta ennen ostotoimeksiannon antamista muutoin kuin markkinointiesitteessä olevan yleisen toteamuksen verotuksen yksilöllisyydestä osalta.

Lautakunta toteaa, että sijoituspalvelun tarjoajalla ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta antaa asiakkailleen veroneuvontaa. Lautakunta katsoo kuitenkin, että palveluntarjoajalle voi joissain tapauksissa syntyä asiantuntijuuden perusteella velvollisuus antaa tietoa markkinoidun sijoitustuotteen verokohtelusta. Lautakunta katsoo edelleen, että tämän tapauksen kaltaisessa tilanteessa, jossa joukkovelkakirjalainaa ostetaan sen juoksuajan lopussa, voi verotuskohtelu olla yllättävää kokemattomalle sijoittajalle. Arvopaperilautakunta toteaa, että pankin tulee ennen sijoitusneuvonnan antamista hankkia riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta tilanteesta ja sijoitustavoitteista. Tässä tapauksessa asiakas on edellyttänyt, että sijoitetut varat olisivat hänen käytettävissään noin vuoden sijoitusajan päätyttyä. Lautakunta katsoo, että pankin olisi tässä tapauksessa pitänyt ennen sijoitustuotteen suosittelemista varmistua siitä, ettei jälkimarkkinoilta hankitun valuuttaobligaation verokohtelu johda asiakkaan sijoitustavoitteen vastaiseen lopputulokseen. Edelleen lautakunta katsoo, ettei pankin olisi tullut suosittaa valuuttaobligaation jälkimarkkinoilta ostamista, mikäli asiakkaan sijoitustilannetta selvitettäessä olisi käynyt ilmi, ettei asiakkaalle todennäköisesti olisi tulossa vähennyskelpoista luovutusvoittoa siten, että hän olisi voinut käyttää valuuttaobligaatiosta aiheutuvan luovutustappion hyväkseen. Lautakunta katsoo, että pankin sijoitussuositus on tältä osin ollut virheellinen.

Pankin mukaan asiakkaalle verotuksesta aiheutunut tappio tulee korjaantumaan viimeistään tulevien vuosien aikana, kun asiakas voi vähentää aiheutuneen luovutustappion tulevista luovutusvoitoista ja siten saada takaisin häneltä pidätetyn veron. Lautakunta toteaa kuitenkin, ettei asiassa ole esitetty, että asiakkaalla olisi tai että hänelle olisi tulossa luovutusvoittoa seuraavien vuosien aikana erityisesti huomioon ottaen sen, ettei asiakas ole aktiivinen sijoittaja. Mikäli asiakkaalle ei synny vähennyskelpoista luovutusvoittoa, asiakkaalle verosta syntynyt tappio jää lopulliseksi.

Arvopaperilautakunta katsoo, että asiassa saadun selvityksen perusteella asiakkaalla ei ole sellaista aktiivista sijoitustoimintaa, josta hänelle syntyisi vähennyskelpoista luovutusvoittoa. Lautakunta katsoo siten, että pankin tulee korvata asiakkaalle asiasta aiheutunut vahinko. Vahingon määrittämisessä on lähtökohtana pidettävä sitä, että pankin tulee vahingonkorvauksen kautta saattaa asiakas siihen taloudelliseen asemaan, johon tämä olisi päässyt, jos hänelle olisi annettu asianmukaista sijoitusneuvontaa. Asiakkaalta perittiin 10.521,38 euron korkotulosta lähdeveroa 28 % eli 2.945,98 euroa. Asiakas sai tuottoa ennen veroja 625,38 euroa, joten asiakkaalle syntyi verot huomioon ottaen 2.320,60 euron tappio tuotteesta. Arvopaperilautakunta arvioi, että asianmukaisen sijoitusneuvonnan myötä asiakas olisi päätynyt sellaiseen sijoituskohteeseen, jonka tuotto olisi toteutuneella sijoitusajanjaksolla ollut 500 euroa. Lautakunta arvioi siten oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti, että asiakkaalle on aiheutunut virheellisestä sijoitusneuvosta vahinkoa yhteensä 2.820,60 euroa.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on toiminut asiassa arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen standardien vastaisesti suositellessaan asiakkaalle valuuttaobligaatioon sijoittamista.

Lautakunta suosittaa pankkia korvaamaan asiakkaalle 2.820,60 euroa, mikäli hän ei saa käytettyä luovutustappiota hyväkseen.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA