Haku

APL 37/11

Tulosta

Asianumero: APL 37/11 (2012)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 23.08.2012

Sijoitusrahasto Sijoitusneuvonta

Tapahtumatiedot

Asiakas oli 11.2.2000 merkinnyt pankin konttorissa yhdistelmärahaston osuuksia 16.818,79 eurolla. Rahaston arvonkehitys on ollut epäsuotuisa. Asiakkaan sijoituksen markkina-arvo oli keväällä 2012 noin 13.000 euroa.

 

Reklamaatiokäsittely

Reklamaatioissaan 23.2. ja 20.4.2011 asiakas toteaa olevansa pettynyt pankista saamiinsa sijoitusneuvoihin. Sijoitus tehtiin v. 2000 kassatiskillä kuin asiakas olisi tallettanut rahaa tilille, vaihtoehdoista ei juuri keskusteltu. Vuosien jälkeen toisessa konttorissa sanottiin, että kyseisestä rahastosijoituksesta olisi syytä luopua. Asiakas kertoo, että vuonna 2008 sijoitus oli tappiolla n. 700 euroa, ja hän oli ollut valmis luopumaan sijoituksesta. Pankin neuvoja kuitenkin suositteli odottamaan, jospa sijoituksen arvo nousisi. Sitten tulikin romahdus, ja sijoitus on tuhansia euroja tappiolla.

Asiakas katsoo, ettei hän ole saanut mitään järkevää tai puolueetonta informaatiota. Asiakkaan tiedustellessa tietoja ja neuvoja häneltä alettiin kysymyksin ja kaavakkein selvittää, millainen riskinottaja hän on, ja yritettiin tehdä muutoksia huonosti menneisiin sijoituksiin. Asiakas vaatii rahastosijoituksensa arvonalentumisen korvaamista.

Vastauksessaan pankki toteaa, että sijoituskohteita esiteltäessä aloitetaan asiakkaan tilanteen kartoituksesta, ja pyritään löytämään sopivat sijoituskohteet asiakkaan suunnittelema sijoitusaika ja tuotto-odotus huomioiden. Lisäksi pankin toimihenkilöt käyvät läpi asiakkaan kanssa sen, että rahaston arvo voi paitsi nousta myös laskea, eikä historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Asiakasta 11.2.2000 palvelleen virkailija A:n mukaan rahastomerkinnän yhteydessä asiakkaan kanssa on käyty läpi, millaiseen tarkoitukseen sijoitustuotetta on etsitty ja mikä on ollut asiakkaalle sopiva sijoitusaika. Kyseisen rahaston suositeltu sijoitusaika on 3-6 vuotta, mikä on käyty asiakkaan kanssa läpi. Tämän lisäksi hänelle on kerrottu rahaston olevan lunastettavissa milloin vain ja että rahaston arvo voi nousta tai laskea.
 

Vuonna 2008 asiakas on keskustellut rahaston tappiollisuudesta virkailija B:n kanssa. B kertoo käyvänsä asiakkaiden kanssa läpi eri vaihtoehdot tilanteessa, jossa rahasto on tappiollinen. Näin ollen asiakkaan kanssa on käyty läpi mahdollisuus lunastaa rahastosijoitus, jolloin tappio realisoituu saman tien, sekä mahdollisuus jäädä odottamaan rahaston kehitystä jatkossa. B:n mukaan hän ei ole suositellut asiakkaalle kumpaakaan vaihtoehtoa, vaan päätös on jäänyt asiakkaan harkittavaksi.

Pankki toteaa rahastoyhtiön lähettävän asiakkaille vuosittain salkkuraportin, josta he voivat seurata rahastojen vuotuista kehitystä. Asiakas vastaa itse sijoitusten riskeistä, rahasto-osuuksien kurssimuutoksista ja mahdollisesta lunastuspäätöksestä rahaston ollessa tappiollinen. Asiakkaan salkkuraporteista ilmenee, että kyseinen yhdistelmärahasto on ollut tappiollinen ainakin vuodesta 2007 lähtien. Asiakkaan on näin ollut mahdollista seurata rahaston kehitystä ja reagoida siihen.

Pankki pahoittelee sitä, ettei sen suositteleman yhdistelmärahaston kehitys ole tyydyttänyt asiakasta. Sijoituspäätöksen asiakas tekee kuitenkin itse, ja hän vastaa valitsemansa rahaston soveltuvuudesta tarkoituksiinsa. Rahastoa markkinoitaessa asiakkaalle ei ole annettu totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Asiakkaan tulee vastata itse sijoituksensa riskeistä ja rahasto-osuuksien kurssimuutoksista. Pankki katsoo lisäksi, ettei asiakkaalle ole suositeltu rahaston pitämistä sen ollessa tappiolla, vaan asiakkaalle on kerrottu mahdolliset vaihtoehdot, ja päätöksenteko on jäänyt asiakkaan harkintaan.

 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas viittaa reklamaatioonsa ja vaatii yhdistelmärahastosijoituksensa arvonalentumisen (valitushetkellä 4.947,99 euroa) korvaamista.

Asiakas kertoi konttorissa 11.2.2000 pidetyssä sijoitusneuvottelussa, ettei hän ota suuria riskejä, hän oli käyttänyt vain määräaikaistilejä. Jälkeenpäin asiakas oli ymmällään, informaatiota ei paljon ollut. Hänelle ei kerrottu 3-6 vuoden sijoitusajasta, vaikka A näin väittääkin. Asiakkaan poika oli hänen mukanaan ja voi vahvistaa asian.

Asiakas kävi vuosien ajan toisessa konttorissa. Siellä sijoitusneuvoja oli pitänyt yhdistelmärahastoa alusta alkaen huonona sijoituksena. Asiakkaalle luvattiin hänen pyytämäänsä apua sijoitusten seurannassa ja luvattiin ottaa myös puhelimitse yhteyttä, mikä ei sitten toiminutkaan. Vuonna 2006 asiakas alkoi etsiä asuntoa, ja hän kertoi siitä pankissa. Vuonna 2007 hän teki alustavan tarjouksen asunnosta. Tuolloin yhdistelmärahastosijoitus oli tappiolla ja sovittiin, että seurataan tilannetta. Vuonna 2008 elokuussa tappio oli vain 700 euroa, jolloin asiakas oli taas virkailija B:n luona, jonka suositusten mukaan hän oli hoitanut myynnit ja monet muut asiat. Asiakas oli jo innoissaan ja valmis lunastamaan, mutta B:n mukaan tuolloin meni hyvin, ja asiakas pääsisi ehkä omilleen. Asiakas ihmettelee, miksi tätä ei olisi pidettävä sijoitusneuvontana, kuten pankki väittää. Asiakas luotti B:hen, ja niin hän jätti asian vielä odottamaan. Yhtäkkiä tilanne muuttui rajusti huonompaan suuntaan.

Pankki on vedonnut siihen, ettei asiakas ole lunastanut rahastosijoitustaan, joten rahaston tappiot eivät ole realisoituneet. Asiakas ihmettelee, oliko pankin tarkoituksena saada asiakas lunastamaan sijoituksensa. Sitäkin vaihtoehtoa asiakkaalle oli välillä tarjoiltu.

Asiakas katsoo saaneensa vuosien aikana hyvin hämmentäviä neuvoja. Jokaisella virkailijalla on ollut oma näkemys siitä, miten pitäisi toimia. Asiakkaan mukaan pankin sijoitusneuvoja C suositteli 30.6.2011 myös myymään voitolla olevan säästövakuutuksen ja sillä peittämään yhdistelmärahaston tappiot, mutta verottajan mukaan tämä ei ole mahdollista. Neuvo oli täysin väärä. Asiakas on toimittanut C:n laatiman laskelman lautakunnalle.

Pankki vetoaa asiakkaalle lähettämiinsä raportteihin, mutta asiakas oli kertonut tarvitsevansa apua sijoitusten seurannassa ja vaihtoehtoja, mitä kannattaa tehdä. Hän ei ole saanut tyydyttävää vastausta, joten moite on kohdistettava pankin neuvojille.

 

Palveluntarjoajan vastaus valitukseen

Pankki viittaa reklamaatiovastaukseensa ja selostaa sijoitusneuvojilleen annettavaa koulutusta. Neuvojat ovat tottuneet kartoittamaan asiakkaan tilannetta ja löytämään hänen tarpeisiinsa sopivan tuotteen ottaen huomioon asiakkaan taloudellinen asema, sijoituskokemus ja –tietämys sekä sijoitusaika. Virkailija A:n kertomuksen mukaan tämän asiakkaan kanssa on merkinnän yhteydessä 11.2.2000 käyty läpi, millaiseen tarkoitukseen asiakas on sijoitustuotetta etsinyt ja mikä on ollut hänelle sopiva sijoitusaika. A on lisäksi tuonut esille, että rahaston arvo voi nousta tai laskea ja että sen suositeltu sijoitusaika on 3-6 vuotta. Pankki suositti yhdistelmärahastoa asiakkaan kanssa käydyn keskustelun perusteella.

Kyseinen konttori on kooltaan pieni ja saattaa ajoittain ruuhkautua. Asiakkaiden asioita käsitellään kuitenkin aina asiakkaille varatuissa tiloissa, joissa pyritään huolehtimaan asiakkaiden yksityisyydestä. Tämän asiakkaan rahastomerkintää on siten käsitelty normaaliin tapaan pankin asiakastiloissa.

Pankin selonottovelvollisuutta koskeva lainkohta tuli voimaan 1.11.2007, mistä lähtien pankki on omaisuudenhoitoa tai sijoitusneuvontaa tarjotessaan täyttänyt selonottovelvollisuutensa sijoittajakuvakartoituksen avulla, mihin asiakaskin kirjelmässään viittaa. Ennen vuotta 2007 selonottovelvollisuus koski pankin mukaan vain omaisuudenhoitoa, josta tämän asiakkaan kohdalla ei ollut sovittu. Ennen vuotta 2007 toteutettuja kartoituksia ei säännönmukaisesti dokumentoitu kirjalliseen muotoon.

Asiakas on tuonut esiin tarpeensa saada apua sijoitustensa seuraamisessa. Pankki toteaa, että asiakas on aina itse velvollinen seuraamaan sijoituksensa mahdollisia kurssimuutoksia ja reagoimaan niihin. Pankki on yhteydessä asiakkaaseen kurssimuutostilanteessa ainoastaan jos asiakas on solminut omaisuudenhoitosopimuksen pankin kanssa. Sellaista tällä asiakkaalla ei ole.

Asiakas on rahaston ollessa tappiolla vuonna 2008 keskustellut B:n kanssa, jonka mukaan tuolloin on käyty yleisesti läpi mahdollisuus lunastaa rahasto sekä mahdollisuus jäädä odottamaan rahaston kehitystä jatkossa. B ei kuitenkaan ole suositellut asiakkaalle kumpaakaan vaihtoehtoa eikä ole antanut muutakaan yksilöllistä suositusta, vaan päätös on jäänyt asiakkaan harkintaan. Asiakkaalla ei ole ollut pankissa varainhoitosopimusta, joten varainhoitajapalvelut eivät ole kuuluneet asiakkaan palvelukokonaisuuteen. Pankki katsoo, ettei asiakkaalle ole tuolloin annettu sijoitusneuvontaa. Siksi asiakastapaamisesta ei ole laadittu dokumentaatiotakaan.

Pankki katsoo, ettei se ole rahastoa markkinoidessaan antanut asiakkaalle totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, joten asiakas vastaa itse sijoitustensa riskeistä ja rahasto-osuuksien kurssimuutoksista. Sijoitusneuvojat ovat toimineet asiakkaan asiassa asianmukaisesti ja ammattitaitoisesti. Asiakas on ollut saamiensa salkkuraporttien perusteella tietoinen rahaston tappiollisuudesta vuodesta 2007 lähtien. Päätöksenteko tappiolla olevan rahaston myymisestä tai pitämisestä on ollut asiakkaalla.

Sijoituspäällikkö C keskusteli asiakkaan kanssa kesäkuussa 2011. Keskustelusta olevan dokumentaation mukaan asiakas kävi konttorilla kyselemässä rahastojen tappioista. Hän oli pettynyt aiempiin sijoitusvinkkeihin ja kertoi tehneensä reklamaation. Asiakkaalla oli myös voitolla oleva säästövakuutus. Hän miettii rahastojen lunastamista tappiolla. Vakuutus erääntyy vuonna 2014, jolloin hän voisi vähentää tappiot tulevasta voitosta. C kehotti asiakasta vielä varmistamaan asian verottajalta ja totesi, ettei pankki anna veroneuvontaa.
 

C:n mukaan hän ei ole vahvistanut asiakkaalle mahdollisuutta vähentää rahaston tappioita vakuutuksesta, vaan asiakkaalle on kerrottu mahdollisuudesta vähentää tappiot tulevasta voitosta samana vuonna tai viitenä seuraavana vuotena. Asiakkaan oheistamassa laskelmassa ei ole esitetty rahaston tappioiden olevan vähennyskelpoisia vakuutuksesta, vaan siinä on verrattu vakuutuksen maksettuja maksuja säästössä oleviin varoihin ja rahastojen hankintahintoja sen hetken markkinahintoihin.

Jos asiakas on käsittänyt rahaston tappioiden olevan vähennyskelpoisia vakuutuksesta, asiasta ei pankin näkemyksen mukaan ole koitunut asiakkaalle vahinkoa, koska asiakas oli ollut yhteydessä verottajaan ja saanut sieltä vahvistuksen, etteivät rahaston tappiot ole vähennyskelpoisia vakuutuksesta. Asiakas ei myöskään ole lunastanut rahastoa, joten rahaston tappiot eivät ole aktualisoituneet.

Pankki katsoo, ettei se ole asiassa korvausvelvollinen.

 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

 

  • 11.2.2000 päivätty merkintälomake, jonka mukaan asiakas on merkinnyt yhdistelmärahaston osuuksia 16.818,79 eurolla. Lomakkeessa todetaan, että sijoittaja on tutustunut sijoitusrahaston sääntöihin ja hyväksyy merkinnän ehdot. Asiakas on allekirjoittanut lomakkeen.

  • yhdistelmärahaston säännöt

  • asiakkaan pojan allekirjoittama 30.10.2011 päivätty lausuma. Poika kertoo olleensa äitinsä mukana 11.2.2000 tallettamassa varoja pankin konttorissa. Tilanne oli yleisessä pankkisalissa, jossa oli vuoroaan odottavia asiakkaita, ei mitään yksityisyyttä. Asiakkaat olisivat halunneet enemmän tietoa eri vaihtoehdoista, mutta tunne oli että nopeasti vain. Pojan mukaan virkailija ei tuonut esille sitä, että sijoitusajan tulisi olla 3-6 vuotta.

  • asiakkaan salkkuraporttitulosteita. 31.12.2007 yhdistelmärahastosijoitus oli tappiolla 1.778,72 euroa (10,6 %). Vuoden 2008 lopussa sijoitus oli tappiolla 6.356,20 euroa (37,8 %), vuoden 2009 lopussa 4.116,16 euroa (24,5 %) ja vuoden 2010 lopussa 3.552,56 euroa (21,1 %).

  • 30.6.2011 päivätty vakuutusote asiakkaan säästövakuutuksesta. Otteeseen on liitetty muistilappu, johon on merkitty asiakkaan kahden rahastosijoituksen yhteenlaskettu tappio 3.892,82 euroa ja vakuutuksen voitto 3.813 euroa.

  • tulosteita asiakkaan yhdistelmärahastosijoituksen arvonkehityksestä ja pankin tiedote yhdistelmärahaston sulautumisesta. 15.8.2011 asiakkaan sijoituksen markkina-arvo oli 4.947,99 euroa alle hankinta-arvon. 4.4.2012 sijoitus oli tappiolla 4.051,78 euroa.

 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankilta korvausta yhdistelmärahastosijoituksen arvon alentumisen johdosta. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on vaikuttanut asiakkaan menettelyyn ja aiheuttanut hänelle vahinkoa. Asiakas katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa. Hän katsoo myös saaneensa vääriä sijoitusneuvoja elokuussa 2008 ja kesäkuussa 2011.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495) ja sitä täydentävissä Rahoitustarkastuksen ja Finanssivalvonnan ohjeissa ja standardeissa.

Sijoituspäätöksen tekoajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä. Luvun tuolloisen 4 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista oli tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Riidanalaisen sijoitusneuvonnan antamisajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua.

 

Perustelut

 

Asioimistilanne v. 2000

Asiakkaan selvityksen mukaan merkintätilanne oli nopea, ja konttorissa oli paljon muita asiakkaita. Esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että kerrottu ruuhkaisuus olisi olennaisesti heikentänyt asiakkaan harkintakykyä. Väitteitä ei ole esitetty siitä, että asiakasta olisi painostettu tekemään sijoituspäätös heti.

 

Tiedonantovelvollisuus merkintätilanteessa

Asiakkaan mukaan yhdistelmärahastosta ei annettu hänelle kovin paljon tietoa ennen merkintää. Asiakas ei kuitenkaan ole tältä osin yksilöinyt muita puutteita kuin sen, että hänelle ei kerrottu rahaston suositellun vähimmäissijoitusajan olevan 3-6 vuotta. Asiakkaan poika on selvityksessään vahvistanut tämän. Virkailija A on puolestaan kertonut käyneensä asiakkaan kanssa läpi mm. sen, että rahastosijoituksen arvo voi nousta tai laskea ja että tämän rahaston suositeltu vähimmäissijoitusaika on 3-6 vuotta.

Merkintälomakkeen merkintöjen perusteella rahaston säännöt olivat asiakkaan käytettävissä ennen merkintää. Niissä ei ole mainintaa vähimmäissijoitusajasta.

Arvopaperilautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella jää riitaiseksi, mitä tietoja asiakkaalle annettiin ennen rahaston merkintää. Vähimmäissijoitusajan osalta lautakunta toteaa kuitenkin, että kirjelmiensä perusteella asiakas oli alkanut etsiä asuntoa vuonna 2006 ja tehnyt tarjouksen vuonna 2007 eli seitsemän vuotta sijoituspäätöksen jälkeen. Selvityksestä ei ilmene, että hänellä olisi tätä ennen ollut joitain muita erityisiä käyttökohteita sijoitetulle varallisuudelleen. Yhdistelmärahasto on siten sopinut asiakkaan sijoitushorisonttiin. Lautakunta toteaa lisäksi, ettei asiakaskaan ole väittänyt, että hän olisi vuonna 2000 sijoittanut johonkin muuhun instrumenttiin, jos hänelle olisi kerrottu 3-6 vuoden vähimmäissijoitusajasta. Nämä seikat huomioon ottaen lautakunta ei ole voinut todeta, että vähimmäissijoitusajasta kertomiseen liittyvä mahdollinen laiminlyönti olisi ollut vaikutuksellinen asiakkaan sijoituspäätöksen kannalta.

 

Elokuu 2008

Asiakkaan mukaan hän olisi halunnut lunastaa rahastosijoituksensa elokuussa 2008, jolloin tappiota olisi tullut enää vain 700 euroa. Asiakas katsoo saaneensa tuolloin B:ltä virheellisen sijoitusneuvon, jonka mukaan hänen kannattaisi vielä odottaa, koska hän pääsisi ehkä omilleen. Vähän tämän jälkeen sijoitusrahaston arvo lähti jyrkkään laskuun. B on kiistänyt antaneensa tuolloin mitään nimenomaista sijoitusneuvoa. Hänen mukaansa asiakkaan kanssa on vain keskusteltu yleisellä tasolla siitä, mitä tappiolla oleville rahastosijoituksille voi tehdä. Asiakas on kirjelmissään maininnut pankin välillä tarjoilleen hänelle myös sijoituksen lunastamista.

Osapuolten selostukset keskustelun kulusta ovat ristiriitaisia, eikä keskustelusta ole mitään dokumentaatiota tai muuta asiakirjaselvitystä. Lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella elokuussa 2008 käydyn keskustelun sisältö jää siten riitaiseksi.

Ohjesääntönsä 11 §:n mukaan lautakunta voi erityisestä syystä olla antamatta ratkaisu­suositusta sen käsiteltäväksi saatetusta asiasta. Lautakunta katsoo, ettei se käytettävissään olevin keinoin pysty tässä tapauksessa luotettavasti arvioimaan sitä, onko asiakkaalle elokuussa 2008 annettu siten yksilöityä neuvontaa, että hän on perustellusti voinut katsoa saaneensa nimenomaisen suosituksen pitää yhdistelmärahastosijoituksensa, vai onko keskustelua käyty pelkästään yleisellä tasolla. Tämän vuoksi lautakunta päättää, ettei se anna asiassa ratkaisusuositusta elokuussa 2008 käydyn keskustelun osalta.

 

Kesäkuu 2011

Tapauksessa jää epäselväksi, oliko asiakas saanut C:ltä väärää tietoa sijoitustappioiden verokohtelusta vai oliko kyse väärinkäsityksestä. Joka tapauksessa C oli ohjannut asiakasta varmistamaan asian verottajalta, minkä asiakas oli tehnytkin. Asiakas ei ollut lunastanut sijoitustaan tai ryhtynyt muihinkaan vastaaviin toimenpiteisiin C:ltä saamiensa tietojen johdosta. Vaikka asiakas siis olisikin saanut C:ltä vääriä tietoja, ne eivät ole vaikuttaneet asiakkaan menettelyyn.

 

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo tapahtumainkulun jäävän tapauksessa riitaiseksi. Pankin mahdolliset laiminlyönnit merkintätilanteessa ja kesällä 2011 ovat kuitenkin yllä selostetuin tavoin sellaisia, etteivät ne ole vaikuttaneet asiakkaan päätöksentekoon tai hänen menettelyynsä muuten. Näiltä osin lautakunta katsoo, ettei pankki ole korvausvelvollinen asiakkaan yhdistelmärahaston arvonalentumisen johdosta. Lautakunta ei suosita hyvitystä.

Elokuussa 2008 käydyn, sisällöltään riitaiseksi jäävän keskustelun osalta lautakunta ei anna ratkaisusuositusta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo ja jäsenet Kajala, Norros, Repo sekä Sario. Sihtee­rinä toimi Raulos.

 

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

 

 

 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia