Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kahdesta neljään neljä tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakas oli sopinut pankin kanssa 30.5.2000 konsultatiivisesta varainhoidosta. Asiakas osallistui pankin kutsumana sen järjestämään asiakastilaisuuteen, jossa esiteltiin tapauksessa kyseenä olevia CDO-joukkolainoja. Asiakas ja pankin toimihenkilö keskustelivat puhelimitse CDO-joukkolainoista 27.2.2006 ja 2.3.2006. Asiakas merkitsi 2.3.2006 kyseisen joukkolainan keskimmäistä riskitasoa 40.000 eurolla ja 10.000 eurolla sekä matalinta että korkeinta riskitasoa. Asiakkaan merkitsemät joukkolainat menettivät arvonsa kokonaan vuonna 2009 sattuneiden luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakas oli saanut lainojen tuottoina yhteensä 13.449,07 euroa ennen niiden pääoman menettämistä.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas myi loma-asuntonsa Espanjasta alkuvuonna 2006 ja otti yhteyttä pankin toimihenkilöön. Asiakas esitti haluavansa sijoittaa myynnistä saamansa 80.000 euroa pääomaturvattuun sijoituskohteeseen, jolloin toimihenkilö tarjosi kyseessä olevia joukkolainoja. Pankki perusteli neuvoa sillä, että lainat olivat turvallisempia kuin normaalit joukkovelkakirjat ja lähes yhtä varmoja kuin normaalit pankkitalletukset.

Pankin järjestämässä aamukahvitilaisuudessa hänen annettiin ymmärtää, että näissä joukkolainoissa on pieni riski, mutta koko pääomaa on mahdotonta hävitä ja pääoma pienenisi vasta, kun tietty määrä luottovastuutapahtumia tulee. Asiakas sai jonkinlaisen yleisesitteen joukkolainoista, mutta ei voi varmuudella sanoa, oliko kyse joukkolainojen nelisivuisesta markkinointiesitteestä.

Asiakkaan sijoitusstrategiana ei ole ollut varsinaisesti hakea osakemarkkinoilta parempaa tuottoa, vaan pysyä sellaisissa sijoituksissa, jotka hän ymmärtää ja joista pääsee eroon halutessaan. Vuosien kuluessa pankki esitti monia eri sijoituskohteita, joista asiakas kieltäytyi, koska ei ymmärtänyt niitä. Asiakas on vanha yrittäjä, jolla on jonkinlainen kokemus yritysmaalimasta ja tätä kautta osakemarkkinoista, mutta muista sijoitusmuodoista hänellä on hyvin huono tieto. Asiakas kuitenkin ymmärtää, ettei riskittömiä kohteita ole olemassakaan.

Mikäli asiakas olisi ymmärtänyt, että 5–7 luottovastuutapahtuman 100–150:ssä viiteyhtiössä riittäisi menettämään koko pääoman, hän ei olisi sijoittanut joukkolainoihin. Asiakas katsoo pankin käyttäneen hänen tietämättömyyttään hyväkseen ja johtaneen häntä harhaan. Asiakas vaatii pankkia korvamaan joukkolainojen menetetyn pääoman vähennettynä maksetuilla koroilla.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.

Asiakkaalle on laadittu 17.9.2003 sijoitussuunnitelma yhteistyössä hänen kanssaan. Sijoittamisen tavoitteita määriteltäessä on huomioitu, että asiakas tarvitsee yksityisiin kulutusmenoihinsa tulovirtaa pankissa olevasta sijoitusvarallisuudestaan ja sen tuotoista, koska hänellä ei ole ansiotuloja. Asiakkaan valitsema sijoitusstrategia on ollut hakea osakemarkkinoilta parempaa tuottoa kurssivoitoilla kuin mitä olisi saatavissa matalariskisistä korkopapereista.

Sijoitussuunnitelmasta ilmi käyvällä tavalla asiakas on halunnut varsin itsenäisesti tehdä kaikki osakesijoituksiaan koskevat päätökset ja hän on pankin käsityksen mukaan muutenkin ollut varsin aktiivinen sijoittamiseen liittyvissä asioissa. Verrattain itsenäisesti sijoituksia tehdessään hän onkin halunnut lähinnä hyödyntää pankin tuotevalikoimaa ja asiantuntemusta omaa sijoitusstrategiaansa toteuttaessaan.

Asiakas on pankin kutsumana osallistunut sen 23.2.2006 järjestämään asiakastilaisuuteen, jossa pankin asiantuntija esitteli joukkolainan asiakkaalle sekä vajaalle kymmenelle muulle pankin asiakkaalle. Asiantuntija kertoi joukkolainasta yksityiskohtaisesti ja havainnollisti esitystään neuvotteluhuoneen seinälle heijastetulla esittelymateriaalilla. Esittelymateriaalissa on kerrottu joukkolainan toimintaperiaatteesta ja rakenteesta sekä selvitetty muun muassa, mikä merkitys mahdollisilla luottovastuutapahtumilla on joukkolainan pääomaan. Joukkolainaan sijoittamisen riskejä on korostettu materiaalissa vielä mainitsemalla selkeästi, että joukkolainan pääomaa ei ole turvattu, ja että sen voi menettää kokonaan. Esittelytilaisuudessa ei ole puhuttu pankkitalletuksista missään muodossa. Asiantuntijan esityksessä ja sitä tukevassa materiaalissa on kyllä vertailtu joukkolainoja perinteisiin yrityslainoihin useassa kohdassa.

Pankin asiantuntija ei ollut esittelytilaisuudessa ainoa puheenvuoron käyttäjä, vaan myös tilaisuuteen kutsutuilla oli mahdollisuus esittää hänelle kysymyksiä ja saada niihin vastaukset. Tilaisuus kesti pari tuntia, minkä jälkeen siihen osallistuneet saivat mukaansa asiantuntijan tilaisuudessa läpikäymän esittelymateriaalin sekä lainan markkinointiesitteen. Pankin käsityksen mukaan näin on tapahtunut myös asiakkaan kohdalla. Asiakas on siten pankin näkemyksen mukaan saanut 23.2.2006 kattavat tiedot sijoituskohteesta, ja hän on voinut kaikessa rauhassa perehtyä tietoihin ennen 2.3.2006 tapahtunutta joukkolainan merkintää.

Asiakkaan ja pankin toimihenkilön välillä on käyty 27.2.2006 puhelinkeskustelu, jossa on aluksi keskusteltu muista sijoituskohteista. Toimihenkilö on ottanut puheenaiheeksi myös joukkolainat ja kysynyt asiakkaan mielipidettä niistä mainitsemalla omana käsityksenään, että “sinällään turvallinen kori, mutta sattuuko niitä luottovastuutapahtumia”. Asiakas on kommentoinut. mm. toteamalla “korot lähtee nousuun ja silloinhan tämä paperi lähtee nousemaan”, mutta luvannut palata asiaan mietittyään “miten paljon ja mitä riskiä”.

Toinen puhelinkeskustelu on käyty 2.3.2006. Asiakas on tiedustellut, onko joukkolaina herättänyt kiinnostusta, mihin toimihenkilö on vastannut myöntävästi ja suositellut keskimmäistä riskitasoa. Asiakas on kysynyt toimihenkilön mielipidettä 80.000 euron sijoituksesta, jossa 40.000 euroa keskitasoa, 20.000 euroa alatasoa ja 20.000 euroa ylätasoa, mutta toimihenkilön kommentoitua korkeimman tason riskisyyttä, asiakas on hetken mietittyään päätynyt merkitsemään 40.000 eurolla keskitasoa sekä vain 10.000 eurolla sekä matalinta että korkeinta tasoa.

Asiakkaan merkinnät on tehty pankissa puhelinkeskustelun jälkeen samana päivänä ja asiakkaalle on postitettu merkintätositteiden ohella kunkin joukkolainan lainaehdot.

Asiakkaan koko sijoitusvarallisuus pankissa ennen joukkolainojen merkintää oli 561.228 euroa. Joukkolainasijoitusten osuus oli 10,7 % asiakkaan sijoitusvarallisuudesta.

Pankki pahoittelee vilpittömästi asiakkaalle hänen sijoituspäätöksestään aiheutunutta, erittäin valitettavaa taloudellista tappiota. Jakaessaan sijoituksensa joukkolainojen kaikille kolmelle riskitasolle ja painottaessaan keskimmäistä asiakas on selvästikin ymmärtänyt joukkolainojen rakenteen ja lainoihin liittyvät riskit. Kaikkien sijoitusten osalta asiakas on itse tehnyt päätöksen sijoittaa niihin.

Kaikki sijoittaminen edellyttää tuotto-odotuksen vastapainona sijoittajariskin ottamista. Vuonna 2006 Investment Grade -luokiteltujen yritysten ajautumista laajamittaisesti maksuvaikeuksiin voitiin historiallisten tietojen valossa pitää erittäin epätodennäköisenä. Asiakkaalle ei pankin mielestä kuitenkaan ole hänen saamiensa suullisten ja kirjallisten tietojen perusteella voinut jäädä epäselväksi, että joukkolainoihin sijoittamalla hän on ottanut kantaakseen viitesalkun yritysten luottoriskiä, eli riskiä, joka on sidoksissa noiden yritysten luottovastuutapahtumiin, saamassaan kirjallisessa materiaalissa tarkemmin selvitetyllä tavalla. Asiakkaan tietoisesti ottama riski on sittemmin toteutunut ja johtanut sijoitetun pääoman menettämiseen.

Pankki katsoo täyttäneensä niin tiedonantovelvoitteensa kuin muutkin sopimusvelvoitteensa asiakasta kohtaan huolellisesti. Pankin näkemyksen mukaan asiakkaan kärsimä taloudellinen tappio on seurausta sijoittajariskin toteutumisesta, eikä pankki katso olevansa asiassa korvausvelvollinen.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Asiakkaan ja pankin välinen omaisuuspalvelusopimus, joka on allekirjoitettu 30.5.2000.

- Pankin asiakkaalle laatima sijoitussuunnitelma, joka on päivätty 17.9.2003. Sijoitussuunnitelman mukaan asiakkaan pankissa olevan omaisuuden arvo oli 314.966,34 euroa. Asiakkaan ja hänen puolisonsa sijoitusvarallisuudesta pankissa oli 74 % osakesijoituksissa. Asiakas omisti edellä mainitun lisäksi pientilan, arvokkaan lomakiinteistön Espanjassa, sijoitusasuntoja Suomessa sekä sijoitusvakuutuksen. Sijoittamisen tavoitteiden määrittelystä on todettu seuraavaa:

”Sijoitusvarallisuudesta ja siitä saatavista tuotoista asiakas tarvitsee tulovirtaa yksityisiin kulutusmenoihin. Asiakas ei ole ansiotyössä. Asiakkaalla on sijoitusasunnoistaan vuokratuloja elantokustannusten rahoittamiseen. Kassavirtana saadut osinkotulot vuonna 2003 olivat yhteensä 12.349,17 euroa. Asiakas hakee osakemarkkinoilta parempaa tuottoa kuin mitä olisi saatavissa matalariskisistä korkopapereista hakien osakemarkkinoita kurssivoittoja.”

- Asiakkaan omaisuusraportti, jonka mukaan 9.2.2006 asiakkaalla oli pankissa talletuksia yhteensä 234.109,75 euroa, rahastoihin sijoitettuna 20.188,27 euroa ja arvopaperien arvo oli 327.118,80 euroa.

- CDO-joukkolainan PowerPoint-kalvosarja (23.2.2006) ja painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Niiden sisältöä on esitelty lähemmin mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- CDO-joukkolainan eri riskitasojen 10.1.2006 päivätyt lainakohtaiset ehdot (kukin 23 sivua).

- Asiakkaan ja pankin toimihenkilön välinen puhelinkeskustelu 27.2.2006. Keskustelussa toimihenkilö tiedustelee asiakkaan kiinnostusta joukkolainasta ja kertoo joukkolainakorin sinällään olevan turvallinen, mutta mainitsee myös luottovastuutapahtumat. Asiakas ilmoittaa olevansa kallistumassa merkinnän suuntaan nousevan korkotason vuoksi, mutta ilmoittaa jäävänsä vielä pohtimaan merkinnän suuruutta.

- Asiakkaan ja pankin toimihenkilön välinen puhelinkeskustelu 2.3.2006. Keskustelussa toimihenkilö suosittelee keskimmäistä riskitasoa asiakkaalle. Asiakas ilmoittaa harkitsevansa matalimpaan riskitasoon 20.000 euroa, keskimmäiseen 40.000 euroa ja korkeimpaan 20.000 euroa. Tämän jälkeen toimihenkilö mainitsee korkeimman riskitason menevän ensimmäisenä luottovastuutapahtumien vuoksi ja kertoo asiakkaan esittämän olevan ihan hyvä jakauma. Asiakas muuttaa toimihenkilön kommentin jälkeen matalimman ja korkeimman riskitason sijoitukseksi 10.000 euroa. Puhelun päätteeksi toimihenkilö kertoo tekevänsä merkinnät ja lähettävänsä asiakkaalle lainaehdot ja merkintälistat.

- Merkintälistat asiakkaan tekemistä merkinnöistä, päivätty 2.3.2006.

- Asiakkaan omaisuusraportti, joka on päivätty 31.1.2007. Asiakkaan sijoitusvarallisuus pankissa oli yhteensä 424.281,36 euroa, josta 86 % oli sijoitettu osakemarkkinoille ja loput olivat korkomarkkinoilla.

- Tosite asiakkaan omaisuudenhoitomaksusta 11.6.2009. Maksun suuruus oli 117,73 euroa.

- Raportti asiakkaan sijoitusvarallisuudesta 2.8.2010. Asiakkaan sijoitusvarallisuus pankissa oli yhteensä 91.390,04 euroa, josta 67,05 % oli osakkeissa ja loput rahastoissa.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 2.3.2006 päättänyt sijoittaa 10.000 euroa uudentyyppisen joukkolainan matalimpaan riskitasoon, 40.000 euroa keskimmäiseen riskitasoon ja 10.000 euroa korkeimpaan riskitasoon. Lainat menettivät sittemmin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta. Asiakas on vaatinut korvauksena lainoihin sijoittamaansa määrää vähennettynä korkotuotoilla, yhteensä 46.550,93 euroa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että hänelle ei kerrottu riittävästi tuotteen riskeistä ja ettei tuote vastannut hänen riskinottohalukkuuttaan, joten sitä ei olisi tullut suositella hänelle. Asiakas on kertonut ilmoittaneensa pankille, että hän haluaa sijoittaa loma-asunnosta saadut rahat pääomasuojattuun kohteeseen.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen joukkolainoja markkinoitaessa ja merkittäessä sekä asiakkaalle annettujen sijoitusneuvojen ja pankin muun menettelyn asianmukaisuus. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus CDO-lainatuotteen osalta, riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperilautakunta on käsitellyt samaa joukkolainatuotetta koskevaa samantyyppistä riitaa mm. tapauksessa APL 11/10. Tuohon ratkaisusuositukseensa viitaten lautakunta toteaa, että palveluntar­joajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Sijoittajalle ennen sijoituspäätöstä annettavista tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viite­salkun yhtiöiden maksukykyyn. Viiteyhtiöiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Huomioon otettava aineisto

Markkinoinnin asianmukaisuutta ja pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä on arvioitava kokonaisuutena. Tapauksessa tuotetta on 23.2.2006 esitelty asiakkaalle pankin asiakastilaisuudessa PowerPoint-kalvosarjan avulla. Pankin mukaan tilaisuuteen osallistuneet saivat mukaansa PowerPoint-materiaalin sekä lainan markkinointiesitteen. Asiakas kertoi ensin, ettei hän saanut mitään kirjallista materiaalia mukaan, mutta korjasi kantaansa myöhemmin asian valmistelussa toteamalla saaneensa ”jonkinlaisen yleisesitteen” joukkolainasta.

Arvopaperilautakunta ei kirjallisessa menettelyssään pysty täsmällisesti selvittämään asiakastilaisuudessa käydyn keskustelun sisältöä. Lautakunta ei voi ottaa kantaa siihen, mitä asiakastilaisuudessa on kerrottu. Lautakunta arvioi tapausta käytettävissään olevan asiakirja-aineiston perusteella. Lautakunta pitää todennäköisenä, että asiakkaan saama ”jonkinlainen yleisesite” on ollut joukkolainan markkinointiesite. Lautakunta katsoo siten, että asiakkaalla on ollut käytettävissään PowerPoint-esityksen ja markkinointiesitteen tiedot.

PowerPoint-esitys ja joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että nyt kyseessä oleva PowerPoint-kalvosarja ei itsessään ole antanut riittävää kuvaa CDO-tuotteeseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Lautakunta on jo aiemmin katsonut, että kalvosarjassa ei kyllin selvästi ja konkreettisesti kuvata sijoittajan tappion mahdollisuutta eli sitä, miten sijoittajalle aiheutuva pääomatappio voi toteutua heikossa markkinatilanteessa. 

Lautakunta kuitenkin edellä mainitun mukaisesti katsoo, että kalvosarjan mukaisten tietojen lisäksi asiakas oli saanut asiakastilaisuudessa tuotteen markkinointiesitteen, ja hänellä oli runsaasti aikaa perehtyä siihen ennen merkintöjen tekemistä. Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseisen markkinointiesitteen merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja tuotteen riskeistä kertomisen kannalta mm. lausunnossaan APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa olevassa tiivistelmässä, lopussa olevan ehtolyhennelmän yhteydessä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että joukkolainan painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Markkinointiesite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan viiteyhtiöiden konkurssien tai muiden luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaalla oli ennen 2.3.2006 tehtyä sijoituspäätöstä ollut käytettävissään PowerPoint-esitelmän sisältämät tiedot, tuotteen markkinointi­esite ja tuotteesta suullisesti annetut tiedot. Selvittämättä jää, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskistä vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Yllä todetun perusteella lautakunta katsoo, että asiakkaalla oli ennen merkintää käytettävissään riittävät tiedot arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunnan arvion mukaan hänen on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Pankki on laatinut asiakkaalle sijoitussuunnitelman 17.9.2003. Sijoitussuunnitelman mukaan asiakas hakee osakemarkkinoilta parempaa tuottoa kuin mitä olisi saatavissa matalariskisistä korkopapereista hakien osakemarkkinoita kurssivoittoja. Valtaosa asiakkaan sijoituksista on ollut osakesijoituksissa. Asiakkaan merkitsemät joukkolainat olivat noin 10 % asiakkaan sijoitusvarallisuudesta pankissa.

Asiakkaan mukaan hänen sijoitusstrategiana ei ole ollut varsinaisesti hakea osakemarkkinoilta parempaa tuottoa, vaan pysyä sellaisissa sijoituksissa, jotka hän ymmärtää ja joista pääsee eroon halutessaan. Asiakkaan mukaan hän kieltäytyi aikaisemmin pankin tarjoamista tuotteista, joita hän ei ymmärtänyt. Tässä tapauksessa hänen kertomansa mukaan hän kuitenkin sijoitti tuotteeseen, jota ei ymmärtänyt. Asiakkaan mukaan hän ilmoitti haluavansa sijoittaa loma-asunnon myynnistä saadut varat pääomasuojattuun sijoituskohteeseen.

Lautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakas oli sijoittanut mm. osaketuotteisiin, joihin tunnetusti liittyy merkittävä arvonvaihtelun mahdollisuus. Siten jää selvittämättä, että asiakas olisi alusta pitäen edellyttänyt hänelle tarjottavien tuotteiden olevan pääomaturvattuja tai muutoin erityisen vähäriskisiä.

Lautakunnan käytettävissä oleva asiakirjaselvitys ei osoita, että asiakas olisi ilmoittanut haluavansa sijoittaa varansa pääomaturvattuun tuotteeseen. Asiakkaan saamassa markkinointiesitteessä ja PowerPoint-esityksessä on useassa kohtaa todettu, ettei tuote ole pääomaturvattu. Lautakunta pitää uskottavana, että asiakas ymmärsi joukkolainan olevan pääomaturvattu.

Asiakkaan yhteyshenkilö on 2.3.2006 suosittanut asiakkaalle sijoittamista joukkolainan keskimmäiseen riskitasoon. Keskustelujen päätteeksi asiakas on päättänyt sijoittaa hajautetusti edellä mainitulla tavalla. Lautakunta katsoo, ettei tämä suositus ole ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä on todettu asiakkaan riskinottovalmiudesta ja sijoitustoiminnan tavoitteista. Lautakunta pitää tuotteen suosittamista asiakkaalle keväällä 2006 muutoinkin asianmukaisena.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, etteivät joukkolainoihin sijoittamisesta asiakkaalle aiheutuneet tappiot ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa korvausta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Heino.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA