Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa A ja hänen sisaruksensa B ja C olivat tulleet yksityispankin asiakkaiksi 2.3.2006. B ja C olivat liitännäisjäseninä A:n solmimassa konsultatiivisessa varallisuudenhoitosopimuksessa, ja A oli valtakirjalla hoitanut myös B:n ja C:n sijoitusasioita. A:lle on laadittu 8.3.2006 päivätty sijoitussuunnitelma. Yhteyshenkilön esiteltyä CDO-tuotetta A oli 10.3.2006 sijoittanut 45.000 euroa lainan korkeimpaan riskitasoon. Lisäksi hän sijoitti sekä B:n että C:n puolesta 20.000 euroa lainan keskimmäiseen riskitasoon.

Kyseiset CDO-lainat menettivät täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Lainoista oli kertynyt tuottoa A:lle 13.772,70 euroa ja B:lle sekä C:lle 4.284,00 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

A, B ja C vaativat, että pankki korvaa sijoitustuotteen arvon alenemisesta aiheutuneet vahingot lunastamalla CDO-sijoitukset asiakkaiden niistä maksamilla hinnoilla. Lisäksi yhteyshenkilön ammattitaidottoman ja harhaanjohtavan sijoitusneuvonnan johdosta pankin tulisi hoitaa varallisuudenhoitosopimukseen liittyvät palvelut ilman vuosimaksua ajalla 2010–2013.

Asiakkaiden mukaan heillä ei ollut sijoitusalan kokemusta, joten he luottivat yhteyshenkilön antamaan sijoitusneuvontaan. He kertovat painottaneensa tasaista tuottoa pienehköllä riskillä ilman pääoman menettämisen pelkoa. Asiakkaiden mielestä yhteyshenkilön heille markkinoima CDO-tuote oli heidän sijoitusprofiilinsa vastainen, eikä tuotteeseen liittyvistä riskeistä kerrottu riittävästi. Yhteyshenkilö ei tuonut julki, että lainaan osallisina olisi riskiprofiililtaan arveluttavia luottolaitoksia.

Reklamaatiokirjelmän mukaan asiakkaat olivat vuonna 2009 kysyneet yhteyshenkilöltään sijoitusten pääoman laskusta. Hän oli kehottanut asiakkaita pitämään sijoitukset, koska niiden arvot taas nousisivat. Asiakkaiden mielestä yhteyshenkilön tuotetuntemus oli puutteellista, eikä hän ollut pystynyt ajattelemaan tilannetta asiakaslähtöisesti. Lainojen myyntien jälkeen yksityispankin yhteyshenkilöt eivät olleet ottaneet oma-aloitteisesti yhteyttä asiakkaaseen, vaan asiakkaan piti lähestyä yhteyshenkilöä. Asiakkaille ei missään vaiheessa kerrottu riskiyhtiöiden mukanaolosta tai konkurssiuhkien vaikutuksista sijoitusten pääomiin.

Asiakkaat katsovat maksaneensa merkittävät maksut siitä, että yksityispankki hoitaa asiakkaiden sijoitusasiat huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Tämä on laiminlyöty. Yhteyshenkilön tiedossa on ollut, että A on joutunut realisoimaan eläkevakuutuksensa pitkäaikaisen työttömyyden vuoksi, minkä lisäksi kaikkien asiakkaiden terveydentila oli heikentynyt. Tällaisessa tapauksessa CDO-tuotteen markkinoiminen asiakkaille turvallisina sijoitustuotteina on arveluttavaa. Yhteyshenkilö on jättänyt kertomatta riskeistä ja on tarjonnut asiakkaiden sijoitusprofiileihin nähden liian riskipitoisia ja vaikeaselkoisia tuotteita ammattitaidottomasti peitellen CDO-tuotteen pääomaan kohdistuvia riskejä. Asiakkaiden ei ole ollut mahdollista ymmärtää CDO-tuotteeseen liittyvien riskien luonnetta. Lisäksi myyntitilanteessa annetut tiedot olivat selvästi ristiriidassa painetun esitemateriaalin kanssa.

Vastauksessaan pankki toteaa, että maaliskuussa 2006 käydyssä keskustelussa sijoitusjohtaja oli kyselemällä selvittänyt A:n taloudellista asemaa, sijoituskokemusta ja sijoitustavoitteita. Tällöin nousi esiin A:n tappiollisten osakepositioiden vähentäminen tasapainottamalla sijoituksia korkoinstrumenteilla ja lisäksi A:n toive saada sijoituksistaan säännöllistä kassavirtaa. Sijoitussuunnitelman mukaisen strategian toteuttamiseen kuului mm. pitkien korkosijoitusten osuuden lisääminen, ja A oli keskusteluissa nimenomaisesti ilmoittanut olevansa kiinnostunut CDO-tuotteista. Pankki pitää sijoitussuunnitelmaa ja sijoitusehdotusta suunnitelmaan kirjatun riskiprofiilin mukaisena.

Ennen 10.3.2006 tehtyä sijoituspäätöstä sijoitusjohtaja oli esitellyt CDO-tuotetta A:lle PowerPoint-kalvosarjan ja markkinointiesitteen avulla. Keskustelussa käytiin läpi myös sitä, mikä vaikutus mahdollisilla luottovastuutapahtumilla on CDO-lainojen pääomaan. Tuotteeseen liittyviä riskejä on korostettu mainitsemalla selvästi, ettei joukkolainojen pääomaa ole turvattu ja että sijoitetun pääoman voi menettää kokonaan. Tapaamisessa A kertoi ymmärtävänsä CDO-lainoihin liittyvän pääomariskin. Sijoitusjohtaja ehdotti A:lle tuotteen keskimmäistä riskitasoa, mutta A päätti merkitä 45.000 eurolla korkeinta riskitasoa korkeamman tuotto-odotuksen vuoksi. B:n ja C:n puolesta A on merkinnyt keskimmäistä riskitasoa 20.000 eurolla kummankin edustettavan osalta.

A on 15.6.2006 merkinnyt CDO-tuotteen seuraavaa liikkeeseenlaskusarjaa 10.000 eurolla. Sitä ennen hän oli ilmoittanut sijoitusjohtajalle käyneensä useissa pankin asiakastilaisuuksissa, joissa on muun ohella käsitelty CDO-lainojen ominaisuuksia ja rakennetta perusteellisesti.

Pankki katsoo A:n saaneen oikeat ja riittävät tiedot CDO-lainoista ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Riskejä ei ole jätetty kertomatta eikä peitelty. A:lle ei ole voinut jäädä epäselväksi, että tuotteeseen sijoittamalla hän ottaa kantaakseen sen viitesalkun yritysten luottoriskiä. Ennen sijoituspäätöstä läpikäydyissä materiaaleissa ja keskusteluissa on ollut tieto lainan viiteyhtiöistä, joilla kaikilla oli liikkeeseenlaskuhetkellä korkea luottoluokitus. Sijoitusten myöhempi arvonmenetys johtui luottovastuutapahtumien hyvin poikkeuksellisesta kertymisestä ennakoimattoman finanssikriisin myötä.

Reklamaatiossa on myös katsottu pankin laiminlyöneen konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukaisen yhteydenpidon. 2.3.2006 solmitun sopimuksen mukaan sijoituskonsultointia annetaan kaksi kertaa vuodessa. Kuitenkin vuoden 2006 aikana A:han on oltu yhteydessä tai hänet on tavattu yhteensä 15 kertaa, samoin vuonna 2007. Tapaamisissa sijoitussalkun sisältö on aina tarkistettu myös CDO-lainojen osalta, ja yhteyshenkilö on varmistanut, ettei joukkolainoissa ole ollut luottovastuutapahtumia.

A:n eläkevakuutus on realisoitu hänen pyynnöstään puoli vuotta CDO-merkintöjen jälkeen. Asiakkaiden terveydentilaan liittyen sijoitusjohtajalla on ollut tieto ainoastaan A:n polvileikkauksesta.

Pankki katsoo täyttäneensä sopimukseen perustuvat velvollisuutensa asianmukaisesti. Asiakkaiden kärsimä tappio johtuu siitä, että A:n tietoisesti ottama sijoittajariski on toteutunut. Pankki ei katso olevansa korvausvelvollinen eikä pidä varallisuudenhoitopalkkioiden palauttamista tai perimättä jättämistä perusteltuna. Pankki viittaa vielä asiakkaiden sijoituksistaan saamiin tuottoihin.
 

Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle

A, B ja C uudistavat reklamaationsa mukaiset vaatimukset. Heidän mielestään CDO-tuote ei sovellu tavalliselle kuluttaja-asiakkaalle, minkä pankin johtajistoon kuuluva henkilökin on haastattelussa myöntänyt. Asiakkaat eivät edes ymmärrä pankin käyttämää ammattisanastoa. He ovat nimenomaan halunneet, ettei sijoiteta sellaisiin tuotteisiin, joissa on riski pääoman menettämisestä. Sijoitusjohtaja ei kuitenkaan ole ottanut asiakkaiden sijoitusprofiilia asianmukaisesti huomioon vaan on markkinoinut asiakkaille sopimattomia tuotteita. A joutui toistuvasti torjumaan sijoitusjohtajan ehdottamat osakesijoitusinstrumentit ja ns. amerikkalaiset roskalainat, koska tarkoituksena oli vähentää A:lla olleisiin osakesijoituksiin liittyviä riskejä. Lisäksi sijoitusjohtaja ei ole ottanut huomioon tiedossaan olleita A:ta, B:tä ja C:tä koskevia arkaluonteisia terveydellisiä ja sosiaalisia seikkoja.

Pankin mainitsemat asiakastilaisuudet ovat olleet yleisiä katsauksia milloin mistäkin aiheesta. Näitä tilaisuuksia ei osallistujajoukon suuruuskin huomioon ottaen voi pitää minkäänlaisena sijoitusneuvontana tai muutenkaan merkityksellisinä tilaisuuksina.

CDO-lainojen osalta sijoitusjohtaja oli kertonut moneen kertaan, että pääoman menettäminen olisi erittäin epätodennäköistä. Asiakkailla ei voi olla tällaisista tuotteista mitään tietoa, ellei niitä markkinoitaisi aggressiivisesti.

A:n mukaan myös hänen uusi yhteyshenkilönsä oli ollut ammattitaidoton todetessaan CDO-tuotteiden osalta mm., että ”kyllä nekin sijoitukset nousevat” kun aika kuluu. Myyntiponnistelujen jälkeen asiakkaat eivät saaneet pankista yhtään puhelinyhteydenottoa, vaan yhteydenotot olivat asiakaslähtöisiä. Jos pankki olisi ollut yhteydessä edes jotenkin, tappioita olisi voitu minimoida. Ainoa tietolähde asioiden tilasta olivat julkiset tiedotusvälineet. Esimerkiksi pankin mainitsemassa 8.10.2008 käydyssä puhelinkeskustelussa yhteyshenkilö ei maininnut mitään tulevista tappioista. Pankin lähettämät kirjeet olivat ammattilaisille suunnattuja, ja luottovastuutapahtuman käsite oli asiakkaille vieras. Pankin viittaukset internetsivuiltaan löytyneisiin tietoihin osoittavat välinpitämätöntä suhtautumista asiakkaan varoihin. Pankin toimittamat muistiinpanot ovat yksipuolisia, eikä niiden laatimisen ajankohtaa voida todentaa.

Pankki ei voi syyllistää asiakkaita tässä asiassa, koska he olivat palvelusopimuksessa antaneet pankille velvollisuuden hoitaa sijoituksia ammattitaitoisesti. Pankin olisi tullut aktiivisesti minimoida asiakkaille koituvia vahinkoja.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaiden valitukseen

Pankki kiistää asiakkaiden vaatimukset. A on sijoitussuunnitelmaa laadittaessa nimenomaisesti ilmoittanut olevansa kiinnostunut CDO-tuotteista. Hän on kertonut olevansa valmis ottamaan kohtuullista riskiä sijoituksissaan sekä arvostavansa säännöllistä kassavirtaa. Pankki toistaa, ettei sillä ollut muuta kuin reklamaatiovastauksesta ilmeneviä tietoja asiakkaiden terveydellisistä ja sosiaalisista seikoista. Näitä seikkoja koskevat asiakkaiden väitteet ovat erittelemättömiä, eikä pankki voi ottaa niihin kantaa.

Asiakkaiden mukaan heille oli keskeistä, ettei sijoitettua pääomaa menetetä. Mitään tällaista edellytystä ei kuitenkaan ole sijoitussuunnitelmassa, eikä tällaisesta ole muutenkaan sovittu pankin edustajien kanssa. Sijoitussuunnitelmasta ilmenee, että A:lla oli aiempaa kokemusta erilaisista sijoitustuotteista ja myös sijoituksen konkreettisesta arvonlaskusta. Silti hän oli valmis ottamaan kohtuullista riskiä myös tulevissa sijoituksissaan. A:n oma toiminta tukee tätä käsitystä. Hän on keväällä 2006 sijoittanut CDO-tuotteen korkeimpaan riskitasoon, jonka vuosituotto on ollut korkea, noin 9,5 %. B:n ja C:n varoja hän on sijoittanut matalamman tuoton ja riskin tasolle noin 6 %:n vuosituotolla. A on lisäksi 15.6.2006 sijoittanut varojaan CDO-tuotteen seuraavan liikkeeseenlaskusarjan korkeimpaan riski- ja tuottotasoon. Pankki ei pidä uskottavana väitettä siitä, että A olisi halunnut sijoittaa ainoastaan pääomaturvattuihin tuotteisiin.

Tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta keskeistä on, että sijoitusjohtaja oli ennen merkintää kertonut A:lle esitemateriaalia käyttäen kattavasti lainoihin liittyvistä riskeistä ja siitä, etteivät lainat ole pääomaturvattuja. Lisäksi A on kertonut käyneensä useissa asiakastilaisuuksissa, joissa CDO-lainojen ominaisuuksia esiteltiin perusteellisesti. Jo harkinta tuotteen eri riskitasojen välillä osoittaa, että A:n on täytynyt olla tietoinen pääoman menettämisen riskistä. Jos A nyt riidanalaisia sijoituksia tehdessään olisi pitänyt kaikkia CDO-lainoja pääomaturvattuina, hän olisi sijoittanut myös B:n ja C:n varat paremmin tuottavaan eli korkeimpaan riskitasoon.

Asiakkaiden viittaamista haastattelulausumista on pääteltävissä, että joissakin yksittäistapauksissa myyntivirheitä on voinut tapahtua. Haastattelussa CDO-tuotetta käsiteltiin kuitenkin yleisluontoisesti, eikä noista lausumista voida tehdä päätelmiä nyt kyseessä olevassa asiassa. Rahoitustarkastus ei ollut rajoittanut kyseisten joukkolainojen tarjoamista yksityishenkilöille.

Asiakkaiden mukaan he eivät saaneet pankista yhtään puhelinyhteydenottoa aikana, jolloin CDO-lainoihin kohdistui luottovastuutapahtumia. Tämä ajanjakso alkoi syksystä 2008. Muistiinpanojensa mukaan yhteyshenkilö oli A:han yhteydessä CDO-lainojen luottovastuutapahtumien johdosta ensimmäisen kerran 8.10.2008, jolloin hän kertoi A:lle lainoja kohdanneista luottovastuutapahtumista ja siitä, että niiden palautusasteita ei ollut vielä vahvistettu. Seuraavan kerran he keskustelivat CDO-lainoista 12.11.2008 ja vielä 6.2.2009. Lisäksi asiakkaat ovat voineet saada tiedon luottovastuutapahtumista lainaehdoissa kuvatulla tavalla pankin internetsivuilta, ja heille on myös lähetetty 10.12.2008 päivätyt kirjeet, joissa kerrotaan sattuneista luottovastuutapahtumista.

Pankki katsoo täyttäneensä kaikki sopimusvelvoitteensa A:ta ja hänen edustamiaan B:tä ja C:tä kohtaan. Heidän kärsimänsä sijoitustappio on seurausta A:n tekemästä sijoituspäätöksestä. Pankki ei ole asiassa korvausvelvollinen.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- A:n pankin kanssa 2.3.2006 solmima konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, johon B ja C on merkitty muiksi osallisiksi. Sopimuksen sisältönä on mm. sijoitussuunnitelma, vuosineuvottelu, sijoituskonsultointia kaksi kertaa vuodessa, verkkopankin perussalkku ja omaisuusraportti neljä kertaa vuodessa.

Sopimuksen ehtojen kohtien 1 ja 2 mukaan yhteyshenkilö informoi asiakasta varojen sijoittamisessa, mutta pankki ei tee päätöksiä asiakkaan puolesta eikä vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta, verovaikutuksista eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu on asiakkaalla.

- A:lle laadittu 8.3.2006 päivätty sijoitussuunnitelma, jonka mukaan A on työskennellyt mm. perintäpäällikkönä ja luotonvalvojana. Sijoitussuunnitelman laatimisen hetkellä hän ei ollut työsuhteessa ja suunnitteli uudelle toimialalle hakeutumista. Suunnitelmassa on todettu, että B ja C ovat A:n lähiomaisia, ja A:lla on valtakirjat näiden molempien pankkiasioiden hoitamiseksi. B ja C on liitetty A:n varallisuudenhoitosopimukseen liitännäisjäseniksi.

A on kerryttänyt 344.764 euron sijoitusvarallisuutensa palkkatuloillaan ja saanut varoja perintönä. Hän on myös omistanut kesämökkitontteja, hankkinut ja realisoinut osuuksia kiinteistöistä sekä ollut mm. metsätalouden harjoittaja. A:n sijoitusvarallisuudesta 22,1 % on osakesijoituksissa ja 77,9 % lyhyissä korkosijoituksissa.

Suunnitelmassa on todettu, että A oli aiemman työsuhteensa aikana hankkinut silloisen työnantajansa osakkeita. Tämä positio oli keväällä 2006 tappiolla noin 85.000 euroa. Tästä tappiollisesta sijoituksesta huolimatta A kertoi olevansa valmis ottamaan kohtuullista riskiä tulevissa sijoituksissaan.

Rahastosijoittamiseen A:lla on tuntuma sijoitusvakuutuksen kautta, mutta hän ei tunne rahastoja kovin hyvin. A seuraa markkinoita jonkin verran, mutta hän haluaa jättää sijoitusasiat ammattimaisempiin käsiin. Hän on ennakkoluuloton uusien tuotteiden ja vaihtoehtojen suhteen. Rahastot, indeksilainat ja CDO-tuotteet A oli maininnut alustavien keskustelujen pohjalta kiinnostaviksi.

A:n sijoitushorisontti on mieluummin yli 10 vuotta kuin 2-3 vuotta. Osakeposition tappioiden kohdentaminen potentiaalisiin myyntivoittoihin vienee joka tapauksessa muutaman vuoden. A ei määritellyt sijoittamiselleen erityisiä tavoitteita, eikä hän asettanut sijoittamiselle erityisehtoja. Keskusteltiin osakeposition asteittaisesta vähentämisestä. Tilanteensa vuoksi ja sijoittamisen tuottavuuden todentamiseksi A piti sijoitussalkusta saatavaa kassavirtaa suotavana.

Sijoitusjohtaja oli ymmärtänyt A:n olevan valmis muuttamaan varojensa korkopainoa siten, että varat jakautuisivat tasaisemmin korko- ja osakepohjaisiin instrumentteihin. A:lle sopisi yhdistelmästrategia, jossa varat sijoitetaan suunnilleen puoliksi osake- ja puoliksi korkomarkkinoille. Suunnitelmaan on kirjattu A:lle suositelluksi sijoitusvarallisuuden jakaumaksi 50 % osakkeet, 25 % käteinen/lyhyet korkosijoitukset ja 25 % jvk-lainat/pitkät korkosijoitukset. Toimenpiteistä on todettu, että osakepositiota on kevennetty ja CDO-lainoja on merkitty sekä A:lle että B:lle ja C:lle. Salkkuun on lisätty rahastosijoituksia ja indeksilainoja.

- CDO-joukkolainan PowerPoint-esittelykalvosarja ja painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Niiden sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- CDO-tuotteen lainakohtaiset ehdot, joissa tuotetta on esitelty yksityiskohtaisesti.

- 10.12.2008 päivätyt kirjeet, joissa ilmoitetaan A:lla, B:llä ja C:llä olleisiin CDO-lainoihiin kohdistuneista viidestä luottovastuutapahtumasta. Näistä uusimmilla todetaan olevan vaikutusta lainaerien suojaustasoon, pääomaan ja indeksihyvityksen määrään jatkossa. Kirjeiden mukaan vastaanottajan yhteyshenkilö vastaa mahdollisiin lisäkysymyksiin.

- asiakkaan yhteyshenkilön muistiinpanot asiakaskontakteista 8.10.2008, 12.11.2008, 6.2.2009 ja 16.10.2009. Merkintöjen mukaan 8.10.2008 oli puhelimessa käyty läpi A:n ja B:n sekä C:n salkkua. CDO-lainoissa on tapahtunut luottovastuutapahtumia, mutta palautusasteet olivat vielä auki. Puskuria seurataan.

Tapaamisessa 12.11.2008 oli käyty läpi salkun sijoitukset yksitellen, ml. CDO-lainojen tilanteet. Toistaiseksi ei realisoida mitään.

Tapaamisessa 6.2.2009 oli todettu, että A:n salkussa olevan CDO-lainan arvo oli nolla. Korkoja oli ehkä vielä tulossa. B:n ja C:n CDO-lainoissa pääomaa oli jäljellä noin 55 %, korkoja kertyy vielä. CDO-lainojen jatko täytyy miettiä myöhemmin, jotta tappioiden hyödyntäminen pitkittyy. Jonkinlaisena vastaantulona CDO-tappioille poistetaan vuoden 2009 varallisuudenhoitosopimuksen maksu 820 eur.

Muistiinpanojen mukaan A:n kanssa oli keskusteltu puhelimitse 15.10.2009. A oli ollut harmissaan heidän CDO-menetyksistään ja huolissaan muista joukkolainoista. Sijoitusjohtaja totesi, että salkussa olevat indeksilainat ovat nimellisarvoltaan pääomaturvattuja. 15.6.2006 tehdyn CDO-sijoituksen hinta olisi nyt 37 %, ja tuon lainan osalta luottovastuutapahtumat alkavat vaikuttaa lainaan vasta vuoden päästä. Pääoma on tallella, markkinahinta vaihtelee. Sijoitusjohtaja soitti A:lle 16.10.2009. CDO-sijoitusta ei toistaiseksi myydä. Sovittiin tapaaminen 30.10., jossa käytäisiin läpi allokaatio ja kokonaistilanne muutoinkin.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakkaat ovat vaatineet pankkia korvaamaan tappion, joka aiheutui CDO-lainojen arvon menettämisestä vuonna 2009. Lisäksi asiakkaat ovat vaatineet pankkia jättämään konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen mukaiset vuosimaksut perimättä vuosien 2009–2013 ajalta.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakkaiden mukaan CDO-tuotteeseen liittyvistä riskeistä ei annettu heille asianmukaisesti tietoa, vaan riskejä suorastaan peiteltiin. Asiakkaat katsovat, ettei tuote sopinut heidän riskiprofiiliinsa, eikä tuote monimutkaisuutensa vuoksi ylipäänsä ollut yksityissijoittajalle soveltuva. Asiakkaiden mielestä pankki on myös laiminlyönyt konsultatiiviseen varallisuudenhoitosopimukseen perustuvat yhteydenpitovelvoitteensa, ja pankin olisi tullut aktiivisesti rajoittaa asiakkaiden kärsimää tappiota.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin menettely sijoituksen tekemisen jälkeen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.


Perustelut

Tuotteen markkinoiminen yksityissijoittajalle

Asiakkaat katsovat, ettei CDO-tuote ollut lainkaan yksityissijoittajalle soveltuva. Arvopaperilautakunta toteaa kuitenkin, ettei CDO-tuotteen tarjoaminen yksityishenkilöille ole ollut kiellettyä. Olennaista on se, onko pankki tuotetta tarjotessaan täyttänyt selonotto-, tiedonanto- ja muut velvoitteensa.

Selonottovelvollisuus ja tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Esitetyn selvityksen perusteella pankki on A:n osalta täyttänyt lain mukaisen selonottovelvollisuutensa sijoitussuunnitelman laatimista edeltäneiden keskustelujen myötä.

Asiakkaat ovat katsoneet pankin tiedossa olleen heihin liittyviä sosiaalisia ja terveydentilaa koskevia seikkoja, jotka pankin olisi markkinoinnissaan pitänyt ottaa huomioon. Näitä arkaluontoisiksi kuvaa­miaan seikkoja asiakkaat eivät kuitenkaan ole yksilöineet muuten kuin siltä osin, että A on työttömyytensä jatkuessa päätynyt realisoimaan eläkevakuutussijoituksensa. Selvityksen mukaan tämä on kuitenkin tapahtunut vasta puoli vuotta nyt riidanalaisena olevien keväällä 2006 tehtyjen sijoituspäätösten jälkeen, joten tällä realisoinnilla ei ole asiassa merkitystä. Myöskään pankin kirjelmässään mainitsemaa polvileikkausta lautakunta ei pidä asiassa merkityksellisenä. Se, että A oli työttömänä, oli tullut pankin tietoon sijoitussuunnitelmaa laadittaessa, ja se on yksi asiassa huomioon otettava tekijä.

A:n sijoitussuunnitelmasta ilmenee, että hänellä oli aiempaa sijoituskokemusta ja myös kokemusta tappiollisesta sijoittamisesta. Silti hän on ilmoittanut olevansa valmis hyväksymään kohtuullisen riskin tulevissa sijoituksissaan. Hänelle ehdotettu sijoitusstrategia on käytännössä merkinnyt sitä, että sijoitusvarallisuutta siirretään aiempaa enemmän joukkovelkakirjalainoihin/pitkiin korkosijoituksiin sekä osakepohjaisiin instrumentteihin. Sijoitussuunnitelmasta ilmenee lisäksi, ettei A ollut asettanut sijoitustoiminnalleen erityisehtoja kuten sitä, että hänelle tulisi tarjota ainoastaan pääomaturvattuja tuotteita. Muun muassa työttömyytensä vuoksi A on tavoitellut sijoituksiltaan säännöllistä kassavirtaa, mitä CDO-tuote on osaltaan tarjonnut. Hän on myös alustavien keskustelujen pohjalta nimenomaisesti ilmoittanut olevansa kiinnostunut CDO-tuotteesta. A:n CDO-sijoitus on määrältään vastan­nut noin 13 % hänen sijoitusvarallisuudestaan.

Asiassa ei ole selvitystä siitä, että pankilla olisi jo merkintäajankohtana ollut tieto tulevasta finanssikriisistä ja sen vaikutuksista tämän tuotteen kannalta. Pankilla ei siten ole merkintäajankohtana ollut syytä pitää asiakkaille suositeltua tuotteen keskimmäistä riskitasoa erityisen riskipitoisena sijoituksena, joskin tuotteeseen liittyvä riski on luonteensa vuoksi tullut kuvata sijoittajille kyllin selvästi. Lautakunta katsoo, ettei tuotteen suosittaminen merkintäajankohtana ole ollut ristiriidassa A:n sijoituskokemuksesta tai riskinottohalukkuudesta olleiden tietojen taikka muiden sijoitussuunnitelmasta ilmenevien seikkojen kanssa. CDO-tuotteen suosittaminen A:lle on siten ollut keväällä 2006 asianmukaista.

Sijoitussuunnitelman laatimista edeltäneiden keskustelujen aikana pankin tiedossa on ollut, että A edustaa myös B:tä ja C:tä, jotka olivat liitännäisjäseninä konsultatiivisessa varallisuudenhoitosopimuksessa. Asiakkaiden riitauttamattoman selostuksen mukaan CDO-tuotetta oli suositeltu myös B:lle ja C:lle. Suunnitelmassa on kuitenkin käsitelty vain A:n tilannetta ja tavoitteita, eikä muustakaan lautakunnalle esitetystä selvityksestä ilmene, että pankki olisi tuolloin mitenkään pyrkinyt ottamaan selkoa myös B:n ja C:n tilanteesta ja heidän sijoitustoiminnalleen asettamista tavoitteista. Esitetyn selvityksen perusteella vaikuttaa siten siltä, että selonotto on jäänyt B:n ja C:n osalta tekemättä. Lautakunta katsoo pankin laiminlyöneen velvoitteensa tältä osin.

Lautakunta toteaa toisaalta, ettei asiakkaiden reklamaatiosta tai valituskirjelmistäkään ilmene, että B:n ja C:n riskinottohalukkuus, sijoitustoiminnan tavoitteet tai muutkaan sijoitustuotteen valinnan kannalta merkitykselliset tekijät olisivat jotenkin eronneet siitä, mitä A oli keskusteluissa omalta osaltaan kertonut. Tämän vuoksi CDO-tuotteen ei voi katsoa olleen B:lle tai C:llekään soveltumaton kevään 2006 tilanteessa. Pankin laiminlyönti ei siten ole johtanut väärien tietojen tai neuvojen antamiseen.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteeseen liittyvät riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaille uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tapauksessa A on valtakirjalla hoitanut myös B:n ja C:n sijoitusasioita. Tällöin A:lle annetut tiedot ovat merkityksellisiä myös B:n ja C:n osalta arvioitaessa pankin tiedonantovelvollisuuden täyttymistä. Keskeisenä lautakunta pitää sitä, mitä ja miten A:lle oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Esitetyn selvityksen perusteella sijoitusjohtaja oli esitellyt CDO-tuotetta A:lle suullisesti käyttäen apuna PowerPoint-kalvosarjaa ja tuotteen markkinointiesitettä.

Selvityksen mukaan A oli myös osallistunut pankin asiakastilaisuuksiin, joissa oli muun osalla käsitelty CDO-tuotteita. Epäselväksi kuitenkin jää, oliko A osallistunut tällaiseen tilaisuuteen jo ennen nyt riidanalaisena olevia maaliskuussa 2006 tehtyjä merkintöjä, vai edelsivätkö nämä tilaisuudet kesäkuussa 2006 tehtyä CDO-merkintää. Lisäksi on epäselvää, mitä tietoja näissä tilaisuuksissa on CDO-tuotteesta annettu. Asiakastilaisuuksien ajankohdan ja sisällön jäädessä kerrotuin tavoin epäselväksi lautakunta ei ota näitä tilaisuuksia huomioon tiedonantovelvollisuuden täyttymistä arvioidessaan.

PowerPoint-kalvosarja (16.2.2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut vastaavan kalvosarjan merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja riskeistä kertomisen kannalta mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että kalvosarja antaa kuvan tuotteen rakenteesta, terminologiasta ja yleisistä toimintaperiaatteista sekä tuotto-odotuksesta, mutta kalvosarja itsessään ei ole antanut riittävää kuvaa tuotteeseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Kalvosarjasta ei kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarjan mukaisista tiedoista sijoittaja ei kuitenkaan ole perustellusti voinut saada sellaista käsitystä, että kyseinen sijoitustuote olisi ollut pääomaturvattu tai riskitön.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, tuotteeseen liittyvät riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakkaat ovat reklamaatiossaan katsoneet suullisesti annettujen tietojen poikenneen selvästi tuotteen kirjallisesta myyntiaineistosta. Tätä ei ole lähemmin perusteltu. Asiakkaiden valituskirjelmän mukaan sijoitusjohtaja oli useaan otteeseen todennut pääoman menettämisen olevan erittäin epätodennäköistä. Edeltä ilmenevin tavoin tällainen tieto ei ole ollut ristiriidassa tuotteen kirjallisen myyntiaineiston sisällön kanssa. Pankin selvityksen mukaan suullisesti oli käyty läpi myös tuotteeseen liittyvät riskit, vaikka niiden toteutumista pidettiinkin epätodennäköisenä.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että asiakkaalle olisi tuotetta esiteltäessä suullisesti annettu kirjallisesta aineistosta poikkeavaa tai muulla tavalla virheellistä tietoa tuotteeseen liittyvän riskin toteutumisen todennäköisyydestä tai riskeistä muutoin.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Asiakkaiden mukaan heille ei annettu riittävästi tietoa tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Erikseen he ovat maininneet, ettei heille kerrottu tuotteen viitesalkkuun sisältyvistä luottolaitoksista.

Lautakunta toteaa, että alustava luettelo tuotteen viitesalkun yhtiöistä on ollut tuotteen esittelyssä käytetyn PowerPoint-kalvosarjan lopussa. Tuotteen markkinointiesitteessä on ollut asianmukainen maininta siitä, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa. Lainaehdoista on ilmennyt tuotteen lopullinen viitesalkku. Liikkeeseenlaskuhetkellä kaikkien viiteyhtiöiden luottoluokitus on ollut ns. Investment Grade –tasoa, eikä tuossa vaiheessa ole ollut erityistä syytä kiinnittää sijoittajan huomiota juuri viitesalkun sisältämiin luottolaitoksiin.

Tämän ja muun edellä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen 10.3.2006 tehtyjä merkintöjä antanut A:lle riittävästi tietoa, jotta hän on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. A on tuolloin tehnyt kolme merkintää, yhden omasta ja kaksi edustamiensa B:n ja C:n puolesta. Hän on jakanut merkinnät tuotteen eri riskitasoille, mikä ilmentää punnintaa riskitasojen ja niiden tarjoamien tuotto-odotusten välillä. Tämä seikka ja A:n aiempi sijoituskokemus sekä hänen ammatillinen taustansa huomioon ottaen lautakunta arvioi, että hänen on myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää ­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa A:n sekä hänen edustamiensa B:n ja C:n osalta.

Sijoituspäätösten jälkeinen yhteydenpito

Asiakkaiden mielestä pankki on myös laiminlyönyt varallisuudenhoitosopimukseen perustuvat yhteydenpitovelvoitteensa, ja pankin olisi tullut aktiivisesti rajoittaa asiakkaiden kärsimää tappiota.

Sopimusehdoista ilmenevällä tavalla konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen perussisältönä on tietojen ja neuvojen antaminen. Pankki on sopimuksella sitoutunut muun muassa antamaan asiakkaille sijoituskonsultointia kaksi kertaa vuodessa. Esitetyn selvityksen perusteella sijoitustapaamisia oli pidetty ja sijoitusneuvontaa annettu vähintään sopimuksen mukainen määrä. Yhteyshenkilön muistiinpanomerkinnöistä ja asiakkaan kirjelmistä ilmenee, että A oli saanut neuvontaa myös syksyn 2008 ja alkuvuoden 2009 aikana, jolloin tappiot aiheuttaneet luottovastuutapahtumat sattuivat. Yhteyshenkilö oli 8.10.2008 ilmoittanut A:lle luottovastuutapahtumien sattumisesta, ja tapaamisissa 12.11.2008 ja 6.2.2009 CDO-lainojen tilanteet oli käyty yksitellen läpi. Siitä riippumatta, kenen aloitteesta eri kontaktit ovat syntyneet, A on puheena olevana aikana saanut sopimuksen mukaisesti tietoa asiakkaiden CDO-sijoituksista, ja hänellä on myös ollut mahdollisuus saada niitä koskevaa sijoitusneuvontaa. Konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen ehdoista ei sen sijaan ole seurannut pankille velvollisuutta ryhtyä oma-aloitteisesti aktiivisiin toimenpiteisiin asiakkaiden vahingon rajoittamiseksi. Sopimusehdoista ilmenevin tavoin kaikki päätökset tekee ja niistä vastaa asiakas.

Asiakkaat ovat myös katsoneet saaneensa lainan juoksuaikana epäasianmukaista neuvontaa. A:n mukaan yhteyshenkilö oli vuonna 2009 kehottanut heitä pitämään CDO-sijoituksensa, koska niiden arvo vastaisuudessa nousisi. Lautakunta katsoo neuvon antamisajan ja sisällön jäävän kuitenkin epäselväksi, koska tieto tappioiden aiheutumisesta on mainittu jo 10.12.2008 päivätyissä kirjeissä, ja CDO-tuotteessa tällainen luottovastuutapahtumista aiheutuva pääomatappio on lopullista. Helmikuuhun 2009 tultaessa A:n sijoituksen arvo oli jo alentunut nollaan.

Lautakunta toteaa, että A:lle oli jo ennen lainojen merkintää kerrottu siitä, että lainat ovat ”osta ja pidä” –luonteisia sijoituksia, joiden jälkimarkkinahinta voi vaihdella voimakkaasti. Lautakunta toteaa myös, että kyseisten CDO-lainojen jälkimarkkinahinta oli alkanut laskea jo ennen kuin sijoittajalle takaisin maksettavan pääoman määrä oli loppuvuonna 2008 alkanut alentua luottovastuutapahtumien seurauksena. Vuodenvaihteen 2008–2009 aikaan CDO-lainojen takaisinostohinnat olivat painuneet jo lähelle nollaa, jolloin sijoitusten realisoiminen ei olisi enää juurikaan rajoittanut tappiota.

Tässä tapauksessa annetun neuvon antamisaika ja tarkka sisältö jäävät edellä todetuin tavoin epäselväksi. Kuitenkin ainakin vuodenvaihteen 2008–2009 tilanteessa, jossa CDO-sijoituksen realisoimisella ei enää ollut käytännössä merkitystä tappion rajoittamisen kannalta, lautakunnan näkemyksen mukaan on ollut perusteltua neuvoa sijoittajaa pitämään sijoitus ja ottamaan vastaan sille maksettava tuotto.


Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on laiminlyönyt selonottovelvollisuutensa B:n ja C:n osalta, mutta esitetyn selvityksen perusteella laiminlyönti ei kuitenkaan ole johtanut väärien tietojen tai neuvojen antamiseen. Muutoin lautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä neuvonnassaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainaan sijoittamisesta asiakkaille aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA