Haku

APL 3/13

Tulosta

Asianumero: APL 3/13 (2013)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 01.03.2013

Pääomaturva obligaatio markkinointi

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Asiakas on merkinnyt marraskuussa 2007 riidanalaista tuotetta 50.000 eurolla, josta suurin osa oli lainarahaa. Asiakkaan saamassa kirjallisessa aineistossa tuotiin esiin tuotteeseen liittyvä liikkeeseenlaskijariski ja sen toteutuminen, mutta myynnin yhteydessä hänelle kerrottiin sen olevan 100 % riskitön. Tuotteen markkinointimateriaalin oli laatinut yhtiö A, mutta sitä oli painettu myös yhtiö B:n logolla, minkä lisäksi asiakas oli keskustellut tuotteesta elinkeinonharjoittaja C:n kanssa. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistamassa valituksessaan asiakas toteaa, että tuote myytiin hänelle 100 %:n nimellisarvonsuojalla ja että kokemattomana sekä epävarmana sijoittajana häntä huijattiin asiassa. Asiakas korostaa, että hänelle ei kerrottu mitään riskeistä ja tuotteen amerikkalaisuudesta, vaan korostettiin sen pohjoismaalaisuutta ja yleiseurooppalaisuutta. Asiakas pitää mahdollisena, että hänelle annettiin joitain nettiosoitteita, joista olisi voinut tarkempaa tietoa saada, jos osaisi englantia. Puheista hän ymmärsi, että hän voisi menettää korot, mutta pääomaturvan vuoksi sijoitettua pääomaa ei. Asiakas vaatii saada takaisin koko tuotteeseen sijoittamansa pääoman korkoineen ja lainakuluineen.

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, joten sen edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointimateriaalin ja sallineensa toisen yhtiön käyttää sitä markkinointinsa tukena. Materiaali on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Rahoitustarkastuksen standardeissa asetetut edellytykset. Aineistossa on siten riittävä, yksityiskohtainen ja tasapuolinen selvitys tuotteen ominaisuuksista ja riskeistä. Yhtiön edustajat eivät ole asiakasta tavanneet ja joka tapauksessa asiakas oli jo tehnyt sijoituspäätöksensä siinä vaiheessa kun yhtiö sai asiakkaan ostositoumuksen. Yhtiö toteaa myös, että asiakkaalla itsellään on velvollisuus selvittää seikkoja, joiden osalta hän kokee, ettei ole saanut tietoa riittävästi. Yhtiön näkemyksen mukaan asiakkaan saaman materiaalin perusteella hänelle ei ole voinut perustellusti jäädä kuvaa, jonka mukaan tuote olisi ollut riskitön.  

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Yhtiön näkemyksen mukaan asiakkaan vaatimus on kohdistettu väärään tahoon, koska se ei ole tapahtuma-aikaan ollut sijoituspalveluyritys eikä se ole edes tavannut asiakasta tai muutoinkaan markkinoinut tuotetta, koska asiakas on asioinut itsenäisen elinkeinonharjoittajan kanssa. Yhtiö tosin huomauttaa, että asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut saaneensa tuotteen markkinointiesitteen, johon tutustumalla hän ei ole voinut jäädä perustellusti siihen käsitykseen, että tuote olisi riskitön. Tuotteen markkinointiaineiston on laatinut yhtiö A. Yhtiö kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakkaan valitus on kovin yleisluontoinen eikä siitä ilmene tarkemmin miksi hän katsoo korvausvaatimuksensa perustelluksi. Lisäksi yhtiö korostaa asiakkaan omaa selonottovelvollisuutta sekä uskoo, että asiakas olisi joka tapauksessa sijoituksen tehnyt, vaikka olisikin nyt väittämänsä vastaisesti ymmärtänyt tuotteeseen sisältyneen liikkeeseenlaskijariskin, koska sijoituksen tekemisen aikaan kukaan ei pitänyt riskin toteutumista todennäköisenä.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

  • asiakkaan allekirjoittama tuotteen ostositoumus 31.11.2007, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto.
  • tuotteen 6-sivuinen markkinointiesite, joka sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2005-2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteeseen liittyvä vakuus, tuotteeseen liittyvä tuoton- ja muut maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä keskeiset riskitekijät, joiden osalta todetaan, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin, velkakirjadokumentaatioon sekä tuotetyyppiin liittyviin keskeisimpiin riskeihin, joiden kerrotaan olevaan saatavilla joko yhtiöstä A. Esitteen lopuksi on tuotu lyhyesti esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua.
  • yhtiö B:n yleisesite, 6 s
  • yhtiö B:n yleisesite, 8 s
  • tuotteen lopullisten ehtojen englanninkielinen 23-sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.
  • liikkeeseenlaskijayhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua
  • Rahoitustarkastuksen työpaperi nro TP 4/97/PMO Sijoituspalveluyrityksille sallittu liiketoiminta
  • Ote yhtiö A:n edustajan yhtiölle B:lle lähettämästä sähköpostissa, josta käy ilmi käytännön seikkoja liittyen tuotteen lainarahoitukseen
  • erään pankin lainatarjous liittyen tuotteen rahoittamiseen

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on kohdistanut vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, että hän sai harhaanjohtavaa tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiö A on esittänyt toimineensa asiassa sitä velvoittavien säännösten mukaisesti ja yhtiö B on todennut, että se ei ole asioinut asiakkaan kanssa, mutta joka tapauksessa asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, minkä perusteella hän ei ole voinut jäädä perustellusti siihen käsitykseen että tuote olisi täysin riskitön.   

Lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä merkintä ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Yhtiöillä B ja C ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten niiden osalta tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvo-papereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai –välineiden myyntiä ja sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

Yhtiö A:n rooli asiassa

Yhtiö A on laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Yhtiö on kiistänyt olleensa missään tekemisissä asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö on markkinointimateriaalin laatimisella osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä, kuten yhtiö B:tä. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen itsensä käyttämät asiamiehet ja mahdollisesti edelleen myös näiden käyttämät asiamiehet noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

Yhtiö B:n rooli asiassa

Yhtiö B on kiistänyt tavanneensa asiakasta, mutta todennut sen logoa käytetyn tuotteen esitteessä. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö B on omissa nimissään sekä lisäksi myös käyttämällä elinkeinonharjoittaja C:tä asiamiehenään osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Perustelut

Tiedonantovelvollisuus tuotteen osalta, riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot

Asiakas on allekirjoituksellaan ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, mutta kertonut myös, että suullisessa markkinoinnissa olisi korostettu tuotteen 100 %:n nimellisarvon suojaa ja pääomaturvaa.

Lautakunta toteaa, että tuotteen markkinointimateriaalissa tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Materiaali viittauksineen antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen.

Yhteenvetona

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin. Asiakas ei ole vastapuolen kiinnitettyä asiaan huomiota täsmentänyt perusteitaan ja yksityiskohtia liittyen suullisesta markkinoinnista esittämiinsä seikkoihin.

Lautakunta toteaa, että tapauksessa jää näyttämättä, että asiakkaalle olisi annettu tuotteen riskitasosta yhtiöiden A tai B toimesta sellaista kirjallisesta markkinointiesitteestä poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut hänelle perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin hän kirjallisen materiaalin perusteella on voinut päätyä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiöt olisivat vastuussa.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että näyttämättä jää palveluntarjoajien menetelleen riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkaan tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiöt olisivat vastuussa.

Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia