Haku

APL 306/09

Tulosta

Asianumero: APL 306/09 (2010)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 18.11.2010

Konsultatiivinen varainhoito tiedonantovelvollisuus joukkovelkakirjalaina sijoituskokemus ja riskiprofiili vahingonkor­vaus

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse uudentyyppiseen, vaihtuvakorkoiseen joukkovelkakirjalainaan sijoitetun pääoman menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kyseinen sijoitusinstrumentti on muodoltaan joukkovelkakirjalaina, mutta siinä sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteessa on liikkeeseenlaskusarjasta riippuen ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Ensimmäisen kerran asiakkaalle esiteltiin ja kerrottiin puheenaolevan vaihtuvakorkoisen joukkovelkakirjalainan ominaisuuksia ja toimintaperiaatteita 28.1.2005 tuotteen markkinointimateriaalin avulla. Tuolloin asiakas ei tuotetta kuitenkaan vielä merkinnyt. Seuraavan kerran kyseisenlaisesta tuotteesta oli keskusteltu 28.4.2005, jolloin asiakas merkitsi vaimonsa nimiin vastaavantyyppistä joukkovelkakirjalainaa ja sen riskisempää versiota 30.000 eurolla.

Asiakkaan valitus koskee hänen itselleen 7.3.2006 yhteensä 50.000 eurolla merkitsemiä eriä, jotka menettivät kokonaan arvonsa. Kyseinen merkintä koostui kahdesta saman liikkeeseenlaskun eririskisestä erästä. Asiakas sijoitti kolmesta mahdollisesta riskitasosta riskisimpään 10.000 euroa ja toiseksi riskisimpään 40.000 euroa. Ennen merkintää asiakas sai tuotteen markkinointiesitteen, minkä lisäksi sen ominaisuuksia käytiin läpi tuotteen merkinnän erillisen PowerPoint-esityksen avulla.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas katsoo, että pankki ei noudattanut varallisuudenhoitosopimuksessa määriteltyä riskiprofiilia, kun se markkinoi hänelle valituksenalaista monimutkaista strukturoitua tuotetta alhaisen riskitason sijoituksena, jollainen se ei kuitenkaan ollut koska kolmessa vuodessa koko sijoituspääoma on hävinnyt. Virheellisen menettelyn johdosta syntyneenä vahinkona asiakas vaatii pankkia korvaamaan hänelle puolet tuotteeseen sijoittamastaan summasta eli 25.000 euroa, koska varallisuudenhoitosopimuksen mukaan sijoitusten päätöksenteko ja vastuu tuloksista on asiakkaalla, mutta joku vastuu myös pankille on virheellisen riskikuvan antamisesta oltava.

Asiakas tuo myös esille, että päätöksenteossaan hän on nojautunut sijoitusneuvojan antamaan maksulliseen suositteluun ja että asiasta laaditun sopimuksen tarkoituksena on selkeästi ollut neuvoa ja suositella vain alhaisen riskitason sijoitustuotteita. Lisäksi asiakas katsoo, että pankki on toiminut huolimattomasti, kun se ei ole tarkistanut tuotteen viitesalkun yhtiöiden luottoluokittelutietojen luotettavuutta.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankin näkemyksen mukaan valituksenalainen tuote on ollut asiakkaan riskiprofiiliin sopiva ja pankki on antanut asiakkaalle oikeat ja riittävät tiedot sijoituspäätöksen tekemiseen. Tapauksessa on pankin mukaan kysymys sijoittajariskin toteutumisesta, mistä pankki ei ole vastuussa. Pankin mukaan sekä tuotteen markkinointiesitteessä että asiakkaan kanssa käydyissä keskusteluissa on tuotu ymmärrettävässä muodossa esiin pääoman menettämisen mahdollisuus ja ne riskitekijät, jotka toteutuessaan saavat aikaan pääomamenetyksen. Mikäli jokin asia olisi jäänyt asiakkaalle epäselväksi, olisi asiakkaalla ollut mahdollisuus tehdä tarkentavia kysymyksiä.

Pankin mukaan asiaa arvioitaessa tulee myös ottaa huomioon, että asiakkaalla on pitkä sijoituskokemus ja keskitasoa selkeästi parempi sijoitusosaaminen. Tämä käy ilmi myös hänen kanssaan tehdystä sijoitussuunnitelmasta, jonka laadinnan yhteydessä asiakas on toivonut pankilta ”lähinnä keskustelukumppanuutta ja analyysitiedon käyttömahdollisuutta”. Suunnitelmaan on myös kirjattu asiakkaan sijoitusosaamisen olevan sitä luokkaa, että hän hoitaa itse sijoittamisen ”suvereenisti”, minkä lisäksi suunnitelmassa on myös mainittu asiakkaan itse määritelleen pitkän tähtäimen omaisuusjakaumaa koskevan tavoitteensa. Edelleen suunnitelmaan on kirjattu, että ”tieto uusista tuotteista kiinnostaa ja erityisesti VVK-, JVK- ja indeksilainat.”

Asiakkaan kanssa on ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2005 keskusteltu valituksenalaisentyyppisestä tuotteesta, mutta tuolloin hän ei sitä merkinnyt. Uudelleen tuotteesta oli keskusteltu saman vuoden lopussa ja tuolloin asiakas olikin jo merkinnyt vastaavaa tuotetta vaimonsa nimiin. Kaiken kaikkiaan pankki pitää epätodennäköisenä, että asiakas olisi tehnyt sijoituspäätöstään muuten kuin oman vakaan harkintansa perusteella. Tästä sekä asiakkaan osaamisesta on osoituksena myös hänen pankille maaliskuussa 2007 lähettämä viesti, jossa hän tiedustelee mahdollisuutta ostaa jälkimarkkinoilta aikaisemmin liikkeeseenlaskettuja eriä ja jos niitä löytyy ”niin mikä myyntikurssi ja onko ko. yritysryhmässä jo tapahtuneita luottovastuutapahtumia? Jos löytyy ´puhtaita´, niin olen kiinnostunut”.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- 28.1.2004 päivätty varallisuudenhoitosopimus, jossa on sovittu muun muassa vuosineuvottelusta, sijoitussuunnitelmasta, raportoinnista ja muista pankin laatimien aineistojen toimittamisesta sekä palkkiosta.

- 9.3.2004 päivätty sijoitussuunnitelma, jonka taustatiedoissa todetaan muun muassa seuraavaa:
”Mistä ja miten nykyinen sijoitusvarallisuus on muodostunut
Varallisuus on syntynyt osittain perimällä, mutta pääsääntöisesti pitkäaikaisen
sijoittamisen ja säästämisen tuloksena.

Muu sijoitussuunnitelman kannalta olennaiset taustatiedot
[Asiakas] hoitaa sijoitukset itsenäisesti. Sijoitussuunnitelman tarkoituksena on vahvistaa asiakkaan sijoitusstrategia, että sovittujen raamien sisällä voidaan edetä myös, mikäli [asiakkaalle] jotain sattuisi.
Ammattimaisuus
Juridisessa mielessä ei-ammattimaisia sijoittajia

Nykyinen sijoitusten jakauma
Osakkeet 31,00 %
Käteinen/lyhyet korkosijoitukset 32,00 %
Jvk-lainat/pitkät korkosijoitukset 30,00 %
Metsäkiinteistöt 7,00 %”

Suhtautumisesta riskiin suunnitelmassa todetaan seuraavaa:
”Olet harjoittanut sijoitustoimintaa jo 1980-luvulta lähtien. Sijoitustähtäimesi on pitkä. Tunnet osakesoittamiseen liittyvät riskit. Olet kasvattanut omaisuutesi nykyisen suuruiseksi säästämällä ja pitkän aikavälin kurinalaisella sijoittamisella. Koska omaisuus on onnistuttu kasvattamaan lähelle 1 milj €, on kantava ajatus kuitenkin ensisijaisesti säilyttää nykyinen omaisuus ja kasvattaa sitä pienellä riskillä tästä eteenpäin. Tämän vuoksi painotat esim. osakesijoituksissasi mieluummin pientä riskiä (alhainen P/E, alhainen hinta/suhteessa omaan pääomaan). Tunnet myös muihin sijoitusinstrumentteihin kohdistuvat riskit ja ymmärrät, mitä vaikutuksia riskitekijöillä on toteutuessaan varallisuutesi tuottoon ja arvonmuutokseen sekä tavoitteesi saavuttamiseen.”

Asiakkaan sijoitusosaamisesta todetaan puolestaan seuraavaa:
”Sijoitusosaamisesi on sitä luokkaa, että hoidat itse sijoittamisen suvereenisti. Lähinnä voit arvostaa keskustelukumppanuutta ja pankin tuottaman analyysi- tiedon käyttömahdollisuutta. Tieto uusista tuotteista myös kiinnostaa ja erityisesti VVK-, JVK- ja indeksilainat.”

Sijoittamisen tavoitteista todetaan seuraavaa:
”Yleiskuvaus tavoitteista
Olet pitkän tähtäimen (aikaa ei varsinaisesti ole rajattu, koska sijoitusten kassa- virta on jo riittävä) soittaja, etkä tavoittele aktiivisten ostojen ja myyntien avulla “lisätuottoa”. Tavoitteena on konservatiivisesti ja varovaisesti kasvattaa nykyistä omaisuutta noin 5 %:n vuosituotolla.
Uskot pitkäaikaiseen osakesäästämiseen, eikä tavoitteenasi ole ostaa ja myydä osakkeita tavoitellen kurssien huippuja/pohjia, jos pitkän aikavälin (yli 5v) uskosi osakkeeseen säilyy. Osakekauppasi perustuu oppien mukaisesti pitkälle aikavälille.
Keskustelujemme pohjalta määrittelit itse pitkän tähtäimen tavoiteomaisuusjakaumasi.”

Tulevaisuuden hankintojen osalta tuodaan esiin asiakkaan ajatus lisätä metsäomaisuuttaan 10 %:iin ja halu kasvattaa lyhyen koron sijoituksista saatavaa tuottoa pienellä riskillä. Sijoitussalkusta tarvittavan kassavirran osalta nykyisten palkkatulojen ja sijoitusten todetaan kattavan tavanomaiset menot, vaikka asiakas jäisi työstään kotiin. Sijoitusvarallisuuden pitkän aikavälin jakaumaksi todetaan osakkeet 35 %, käteinen/lyhyet korkosijoitukset 15 %, jvk-lainat/pitkät korkosijoitukset 40 % ja metsäkiinteistöt 10 %, johon kulloinenkin markkinatilanne huomioiden.

- valituksenalaisen tuotteen markkinointiesite, jossa kerrotaan lainasta yleisesti, sen tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja niiden toteutumisesta historiallisesti. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti. Esitteen alussa tuotteen pääominaisuudet on koottu erilliseen taulukkoon jaoteltuna seuraavasti:
- mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selkeästi korkeampaan tuottoon
- odotettu vuotuinen tuotto 3 kk Euribor + 1,00…8,50 % joukkolainan mukaan
- sijoittajan saama tuotto nousee 3 kk Euribor-koron noustessa
- velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan

Yleistä
Lainat ovat noin 5-vuotisia vaihtuvakorkoisia joukkolainoja, jotka vastaavat sijoitusta kansainvälisille joukkovelkakirjalainamarkkinoille. Niiden tuotto muodostuu neljännesvuosittain mahdollisesti maksettavasta indeksihyvityksestä, jonka perusteena on 3 kk euribor ja lainan riskitason mukainen lisätuotto. 

Tuotto ja viitesalkku
Lainojen lisätuotto on peräisin viitesalkusta, joka koostuu 100 viiteyhtiöstä ja -yhteisöstä, jotka ovat pääsääntöisesti eurooppalaisia ja amerikkalaisia suuryrityksiä. Jokaisella viiteyhtiöllä ja -yhteisöllä on joko puolueettoman luottoluokituslaitosten antama ns. Investment Grade -luottoluokitus, mikä tarkoittaa sitä, että luottoluokituslaitos on arvioinut niiden olevan vakavaraisia. Lainoilla on sama viitesalkku, ainoastaan luottoriskin suuruus vaihtelee lainoittain.

Lainojen rakenne
Liikkeeseenlaskijan eräpäivänä sijoittajalle takaisin maksama pääoman määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia (vakava maksuhäiriö, velkojen uudelleenjärjestely, konkurssi, maksukielto- tai lykkäys tai irtisanominen), joiden aiheuttama taloudellinen tappio ylittäisi tarkasteltavan lainan suojaustason. Jos näin käy, sijoittaja menettää sijoittamansa pääoman osittain. Luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason, lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan. Lainojen korkeat lisätuotot johtuvat niiden rakenteesta, joka myös on syy niitten jälkimarkkinahintojen voimakkaaseen vaihteluun. Hintojen suuren vaihtelun vuoksi lainat tulee mieltää “osta ja pidä” - tyyppisiksi sijoituksiksi. 

Riskin arviointi
Luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa on kuitenkin vaikea arvioida. Historiallisesti (1982–2005) ns. seniorjoukkolainoihin sijoittaneet ovat konkurssin sattuessa saaneet takaisin keskimäärin n. 45 % sijoittamastaan pääomasta. Luottoriskiltään viitesalkkua vastaavassa salkussa olisi viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin sattunut arviolta 0,5 luottovastuutapahtumaa jokaista 5 vuoden jaksoa kohden, millä perusteella suuria luottotappioita on pidetty epätodennäköisinä, joskin samassa yhteydessä on todettu, että historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta kehityksestä. Markkinointiesitteessä on myös esitetty taulukko siitä, kuinka monta luottovastuutapahtumaa lainat kestävät tappioitta eri palautusasteilla ja siitä on annettu myös esimerkkejä. 

Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti ja todettu, että täydelliset lainaehdot sisältävä esite on saatavissa merkintäpaikoista.

- PowerPoint esitys, jossa on 17 sivua ja jonka avulla pankin toimihenkilö on esitellyt tarkemmin tuotetta asiakkaalle. Esityksessä käydään läpi tuotetta yleisellä tasolla, sen eri tuotto- ja riskitasot, verrataan sitä aikaisempiin vastaaviin tuotteisiin sekä yrityslainoihin, kuvataan tuotteen viitesalkkua, sen alustavaa sisältöä ja tuotteen rakennetta sekä tuotteen toimintaa, avataan tuotteen keskeisempiä käsitteitä sekä luottoluokituksia ja annetaan esimerkkejä eri tilanteiden vaikutuksesta tuotteeseen.

Tuote esitellään seuraavasti
- 5-vuotinen vaihtuvakorkoinen CDO-tyyppinen joukkolaina
- Koostuu kolmesta erillisestä joukkolainasta, ns. luottoluokitustasosta
-Sijoittaja voi sijoittaa yhteen tai useampaan riskitasoon
- Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 1.0 % … + 8.5 %* valitun riskitason mukaan
- Lisätuotto-osa määräytyy liikkeeseenlaskun yhteydessä ja on sama koko laina-ajan
- Koronmaksu ja -tarkistus neljä kertaa vuodessa - sijoittaja hyötyy
nousevista
koroista
- Perinteistä joukkolainaa selvästi korkeampi tuotto
- myös jälkimarkkinahinnan vaihtelu on tavanomaista yrityslainaa
korkeampi
- osta ja pidä -tyyppinen sijoitus
- Lainan pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää kokonaan

Tuotteen tuotosta ja riskistä todetaan muun muassa seuraavaa:

Alin taso - luottoriski vastaa turvallista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin vakavaraisilla yrityksillä esim. Volvo (A3), UPM-Kymmene (Baa2)
Vuotuinen tuotto, 3kk Euribor + 1.70 % (4.27%)*

Keski taso - luottoriski vastaa tyypillistä yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin esim. Norske Skog (Baa3), Metso (Ba1)
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 3.50 % (6.07%)*

Ylin taso - luottoriski vastaa spekulatiivista yrityslainaa
Luottoriski vastaava kuin spekulatiivisilla yrityksillä esim. ISS (B1), SAS (B2)
Vuotuinen tuotto 3kk Euribor + 7.00 % (9.57%)*

Tuoton vertailun yhteydessä todetaan, että tuottoa voi verrata esim. perinteiseen joukkolainaan, joilla on vastaava luottoriski ja että kaikki luottoluokitustasot tuottavat vastaavan luottoriskin perinteistä joukkolainaa enemmän.

Tuotteen uusina piirteinä korostetaan muun muassa seuraavia seikkoja:
Turvapuskuri (alin 1.50% viitesalkusta) kaikilla luottoluokitustasoilla ensimmäisten mahdollisten luottovastuutapahtumien varalle
Luottoluokitustasot menevät osin päällekkäin pääomarakenteessa
Riskisin osa jää turvapuskuriksi, eikä sitä myydä sijoittajille
Tuote on suhteessa hieman riskisempi kuin aiemmat vastaavat tuotteet, koska suojaustasot ovat matalampia ja luottoluokitustasojen osuus viitesalkun pääomasta on pienempi.

Tuotteen rakenteen toimintaa kuvataan kahden eri skenaarion muodossa:
Skenaario 1
- Viitesalkussa ei tapahdu yhtään luottovastuutapahtumaa*
- Sijoittaja saa neljännesvuosittain tuottoa pääomalle
3kk Euribor + lisätuotto luottoluokitustason mukaan
- Pääoma maksetaan takaisin kokonaisuudessaan eräpäivänä

Skenaario 2
- Viitesalkussa sattuu yksi luottovastuutapahtuma joka johtaa luottotappioon
- Luottotappio vähennetään turvapuskurin pääomasta
- Muut luottoluokitustasot eivät kärsi pääomatappioita sillä Turvapuskuri suojaa luottoluokitustasoja pääomatappioilta, kunnes Turvapuskurin pääoma on hävinnyt

Luottotappioiden vaikutusta luottoluokitustasoihin kuvataan seuraavasti:
Esimerkki: Jos laina-aikana sattuu vain yksi luottovastuutapahtuma viiteyhtiöiden joukossa, ja palautusaste on 50 %
- Ainoastaan Turvapuskuri kärsii tappion
- Jokainen viiteyhteisö on viitesalkussa samalla painokertoimella, eli 1/100 = 1.00%
- Tappio viiteyhteisösalkkuun: Viiteyhteisön paino salkussa 1.00% x (100% - palautusaste 50 %) = 0.50%
- Turvapuskurin pääoma on 1.50 % viitesalkun arvosta
- Turvapuskurin pääomasta häviää:
0.50% / 1.50% = 33.3 %
- Toisenkin luottovastuutapahtuman sattuessa Turvapuskurin alkuperäinen pääoma alenisi taas 33 % mikäli palautusaste olisi sama (50%)
- Luottoluokitustasojen mahdolliset pääomatappiot lasketaan vastaavalla tavalla

Luottovastuutapahtumien vaikutusta pääomaan kuvataan seuraavasti:
Kaikki luottoluokitustasot kestävät tietyn määrän luottovastuutapahtumia kärsimättä pääomatappioita
Puskurin määrä riippuu luottoluokitustason suojaustason lisäksi myös luottovastuu-tapahtumien palautusasteesta
- Mitä korkeampi palautusaste sitä enemmän luottovastuutapahtumia sijoitus kestää
Esimerkiksi olettaen 50 % palautusasteen keskimmäinen taso kestää n. 4 luottovastuutapahtumaa pääomatappiotta
- Yksi luottovastuutapahtuma pienentää koko viitesalkun nimellispääomaa n. 0.50%, eli 4 yhteensä n. 2.0%
- keskimmäisen tason suojaustaso on 2.30%
- Seuraavan mahdollisen luottovastuutapahtuman jälkeen kertyneet tappiot ylittäisivät suojaustason

Perusteiksi sijoittaa tuotteeseen listataan esityksessä:
” 1. Perinteisiä joukkolainoja selkeästi parempi tuotto
- huomattavasti parempi tuotto/riski-suhde
-jälkimarkkinahinta kuitenkin vaihtelee voimakkaammin – osta ja pidä –tyyppinen sijoitus
2. Mahdollisuus valita itselleen sopiva tuotto-riski –taso
- voi sijoittaa yhteen tai useampaan luottoluokitustasoon
- päällekkäisyydet aikaisempien tuotteiden kanssa vähäisiä
3. Tasainen tuottovirta 3 kuukauden välein
- kuponkikorko maksetaan 3 kuukauden välein
4. Vaihtuvakorkoinen joukkolaina
- sijoittaja hyötyy nousevista koroista
5. Vaivattomasti sijoitus kansainvälisille joukkolainamarkkinoille
- ei valuuttariskiä
- matala korrelaatio osakemarkkinoiden kanssa”

- 7.3.2006 päivätty asiakasmuistio, jonka asiakas on vahvistanut allekirjoituksellaan ja jossa on sovittu rahastosijoitusten lunastamisesta sekä valituksenalaisten joukkovelkakirjalainamerkinnän tekemisestä
- 8.3.2006 päivätyt valituksenalaisen tuotteen merkintälistat, joissa asiakkaan omakätisen allekirjoituksen asemasta on viitattu em asiakasmuistioon
- asiakkaan 31.12.2005 päivätty omaisuusraportti, josta käy ilmi asiakkaan sijoitussalkun sisällön koostuvan noin kymmenen kotimaisen pörssiyhtiön osakkeista ja muutamista niihin liittyvistä optio-oikeuksista sekä osakeindeksilainasta ja korkosijoituksista.
- kuitti asiakkaan 28.4.2005 vaimonsa nimiin tekemästä 30.000 euron sijoituksesta valituksenalaisen kaltaiseen tuotteeseen
- asiakkaan 14.3.2007 lähettämä sähköposti, jossa hän tiedustelee mahdollisuutta merkitä jälkimarkkinoilta aikaisempi tuotteen ”puhtaita” liikkeeseenlaskueriä ja niiden hintaa
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Tapauksessa on kysymys palveluntarjoajan selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien täyttämisen arvioinnista tilanteessa, jossa asiakas on luokiteltu ei-ammattimaiseksi sijoittajaksi, mutta jossa hän on kuitenkin itse ilmoittanut sijoitusosaamisensa olevan sitä luokkaa, että hän kykenee hoitamaan sijoittamisen itse.

Lautakunta toteaa, että puheena oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusinstrumenttien joukkoon. Tuotteeseen sijoittava on alttiina riskille menettää sijoittamansa pääoman osaksi tai kokonaan sekä koron. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriskisuojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä oli arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), minkä lisäksi Rahoitustarkastus (nyk. Finanssivalvonta) oli antanut lakia täydentävän ohjeen 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:ssä (522/1998) todettiin seuraavaa:
”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus koskee arvopaperinvälittäjää myös silloin, kun se tarjoaa sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä tai emissionjärjestämistä, jos asiakas pyytää ennen toimeksiannon antamista sijoitusneuvontaa arvopaperien hankinnassa tai luovutuksessa.”

Säännöksen hallituksen esityksessä (HE 56/1998) ei edellytetty tietojen pyytämistä kirjallisena, vaan vapaata läpikäymistä pidettiin riittävänä.

Rahoitustarkastus oli lisäksi antanut ohjeen 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista. Ohjeen mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna arvopaperinvälitystä ja jos se antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön tuli pyytää asiakkaalta riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ollut ilmeisen tarpeetonta. Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 2 §:ssä (448/2005) todettiin seuraavaa:
”Joka tarjoaa arvopapereita, hakee arvopaperin ottamista julkisen kaupankäynnin kohteeksi tai huolehtii toimeksiannon nojalla tarjouksesta taikka julkisen kaupankäynnin kohteeksi hakemisesta, on velvollinen pitämään sijoittajien saatavilla tasapuolisesti riittävät tiedot arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttavista seikoista.”

Kyseisen kohdan alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 157/1988) riittävillä tiedoilla tarkoitetaan sellaisia tietoja, joita arvopaperimarkkinoita tunteva henkilö pitäisi merkityksellisinä ja riittävinä harkitessaan sijoituspäätöstä asianomaiseen arvopaperiin. Tiedot voivat koskea lähinnä arvopaperia itseään ja sen liikkeeseenlaskijaa. Tietyissä tapauksissa voi olla tarpeen antaa muitakin tietoja, kuten esimerkiksi tietoa verotuskohtelusta tai liikkeeseenlaskijan toimialan kehitysnäkymistä. Tiedonantovelvollisuus on täytetty, kun tiedot pidetään merkitsijöiden saatavilla esimerkiksi merkintäpaikoissa tai kun ne sisältävä esite annetaan merkitsijälle. Tietojen riittävyyden arvioinnissa tuli ottaa huomioon muun muassa esitteen sisältövaatimukset ja kohderyhmän sijoituskokemus, tietämys kyseisistä arvopapereista tai liikkeeseenlaskijasta sekä muut mahdolliset tarjoukseen liittyvät erityispiirteet.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ssä (522/1998) todettiin seuraavaa:
”Arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.”

Lain esitöiden mukaan sijoitustuotteiden keskeiset ominaisuudet oli kuvattava tasapuolisesti ja riskit tuotava selkeästi esille. Myös myyntitilanteessa annettavan informaation tuli olla yhdenmukaista asiakkaalle annetun esite- ja markkinointimateriaalin kanssa. Markkinoinnin asianmukaisuutta tai harhaanjohtavuutta arvioitiin kokonaisuutena.
Edellä mainitun Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 välittäjän tiedonantovelvollisuutta käsittelevän kohdan 5.1.4 mukaan välittäjällä oli asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot oli annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä oli velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyi erityisiä riskejä. Samoin asiakkaalle oli annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka olivat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Tällaisia tietoja saattoivat olla esimerkiksi yhtiöiden markkinapaikoille lähettämät tiedotteet, julkistetut osto- tai lunastustarjoukset sekä välittäjällä olevat tiedot listalleotto- tai tarjousesitteistä. Välittäjän tiedonantovelvollisuuden ei kuitenkaan katsottu koskeneen tietoja, joiden kohtuudella voitiin arvioida olleen asiakkaan tiedossa.

Perustelut

Selonottovelvollisuus

Tapauksessa asiakkaalle on tehty hänen kanssaan käytyjen keskustelujen perusteella kirjallinen sijoitussuunnitelma, mihin on kirjattu tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista. Kyseisen asiakirjan perusteella lautakunta katsoo palveluntarjoajan täyttäneen tapauksessa selonottovelvollisuutensa.

Varallisuudenhoitosopimus ja sijoitussuunnitelma

Asiakas on esittänyt, että sijoitussuunnitelmasta käy selvästi ilmi hänen tavoite säilyttää kertynyt omaisuus ja siitä seuraava varovainen suhtautuminen riskiin ja että koko varallisuudenhoitosopimuksen tarkoituksena on ollut tarjota hänelle vain alhaisen riskitason korkosijoitustuotteita. Pankin näkemyksen mukaan sijoitussuunnitelmaan ei ole asiakkaan esittämää rajausta kirjattu eikä sellaisesta ole suullisestikaan sovittu. Varallisuudenhoitosopimukseen liittyvässä sijoitussuunnitelmassa asiakas on nimenomaisesti esittänyt kiinnostuksensa uusiin VVK-, JVK- ja indeksilainatuotteisiin.

Sijoitussuunnitelman ulkopuolelle on jätetty osa hänen perheensä varoista. Lisäksi siitä käy ilmi, että asiakas ei ole kiinnostunut vakuutuksen kautta tehtävistä sijoituksista, mutta muilta osin erityisiä rajauksia ei siinä ole tehty. Edellä mainitusta sekä muualta suunnitelmasta käy sen sijaan ilmi, että asiakas on toivonut sopimukselta lähinnä keskustelukumppanuutta sekä pankin analyysitiedon käyttömahdollisuutta omien sijoituspäätöksiensä tueksi. Sijoitussuunnitelmasta ilmenee, että asiakkaan pitkäaikainen sijoituskokemus ja sijoitusvarallisuuden jakautuminen osakkeisiin, korkosijoituksiin sekä metsäkiinteistöihin. Sijoitusstrategiaksi on suunnitelmaan kirjattu jatkuva pyrkimys muuttaa salkkua kohti pitkän aikavälin tavoitetta ja omaisuushajautusta kulloinenkin markkinatilanne huomioiden, mikä edellyttäisi lähinnä lyhyiden korkosijoitusten vähentämistä ja pitkien korkosijoitusten kasvattamista. Lisäksi suunnitelmaan on kirjattu asiakkaan kiinnostus ja toive saada tietoa uudentyyppisistä sijoitustuotteista.

Lautakunta toteaa, että itse varallisuudenhoitosopimuksessa tarjottavaksi palveluksi ei ole sovittu varsinaista sijoituskonsultointia, vaikka se sopimuspohjan mukaan olisi ollut mahdollista. Sijoitussuunnitelmaa on myös lautakunnan näkemyksen mukaan arvioitava kokonaisuutena sekä siinä eri yhteyksissä ilmenevien seikkojen suhteen että myös suhteessa asiakkaan kokonaisvarallisuuteen ellei sopimuksessa jotain tästä oletuksesta poikkeavaa ole nimenomaisesti toisin todettu. Lisäksi vaikka asiakkaalle laadittua sijoitussuunnitelmaa ja siinä esille tulleita seikkoja voidaankin pitää tarjottavien tuotteiden lähtökohtana, ei se kuitenkaan kokonaan estä muunlaisten tuotteiden tarjoamista, mutta tällöin asiakkaalle tulee korostaa miten kyseinen tarjottava tuote mahdollisesti poikkeaa hänelle aikaisemmin esitetyistä. Lautakunnan näkemyksen mukaan pankki ei siten tässä tapauksessa ole menetellyt hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti esitellään riidanalaista tuotetta asiakkaalle.

Pankin tiedonantovelvollisuus

Asiakas on esittänyt, että tuotteen riskitaso on ollut korkeampi kuin mitä hänelle sen markkinoinnissa on annettu ymmärtää. Pankin mukaan tuotteen ominaisuudet ja asiakkaan kansa käyty läpi hyväksikäyttäen muun muassa markkinointiesitettä, jossa on kuvattu pääoman menettämisen mahdollisuus ja ne riskitekijät, jotka saavat sen aikaan. Pankin mukaan kyseinen markkinointiesite oli myös toimitettu asiakkaalle etukäteen tutustuttavaksi, mitä asiakas ei ole kiistänyt.

Lautakunta toteaa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus merkintähetkellä ja tuotteen osalta sittemmin toteutuva tosiasiallinen kehitys ovat kaksi eri asiaa. Tapauksessa tuotetta on myyty asiakkaalle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, mutta johon liittyvä riski on luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta. Tyypillisen joukkovelkakirjalainan riski liittyy pääasiassa sen liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn ja se toteutuu, mikäli lainan liikkeeseenlaskija ei kykenekään lainan eräpäivänä vastaamaan velvoitteistaan. Sen sijaan nyt käsiteltävässä tuotteessa asiakkaan riski liittyy paitsi tuotteen liikkeeseenlaskijaan, myös ja ennenkaikkea tuotteen viitesalkun yhtiöiden maksukykyyn. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että viiteyhtiöiden luottovastuutapahtumien vaikutus tuotteen pääoman alenemiseen saattoi olla melko voimakas ja nopea. Nämä ovat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaisia tuotteeseen liittyviä erityisiä seikkoja, joihin sen markkinoinnissa olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä kyseisten riskitekijöiden toteutumista olisikin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteen markkinointiesitteessä kuvataan lainan rakenne sekä tuodaan esille mahdollisuus perinteistä joukkolainaa selvästi korkeampaan tuottoon verrattuna samankokoisen luottoriskin omaaviin perinteisiin yrityslainoihin ja että velkakirjan pääomaa ei ole turvattu ja että sen voi menettää kokonaan. Tuotteen odotetun tuoton arvioitiin vaihtelevan 4.27 ja 9.57 % välillä riippuen valittavasta riskitasosta. Esitteestä ilmenee luottovastuutapahtumien vaikutus asiakkaan sijoittamaan pääomaan ja myös se mahdollisuus, että sijoitetun pääoman voi menettää kokonaan. Lisäksi näitä samoja seikkoja on selostettu asiakkaalle esitellyssä PowerPoint-kalvosarjassa.

Lautakunnan näkemyksen mukaan ottaen huomioon asiakkaan pitkäaikainen sijoituskokemus ja sen tuoma ymmärrys tuoton ja riskin välisestä suhteesta, asiakas on saanut riittävästi tietoa ja hänellä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus tutustua ja ymmärtää hänelle annettu materiaali sekä tarvittaessa tehdä tarkentavia lisäkysymyksiä tietojen saamisen, niihin tutustumisvelvollisuuden ja itse sijoituspäätöksen välisenä aikana. Sillä seikalla, että asiakas ei ole itse allekirjoittanut merkintälomaketta ja siinä yhteydessä vahvistanut mahdollisuuttaan tutustua tuotteen listalleottoesitteeseen, ei ole ratkaisevaa vaikutusta asian arviointiin, koska asiakas on valituksessaan katsonut tuotteen kokonaismarkkinoinnin olleen harhaanjohtavaa ja riittävät tiedot on ollut mahdollista antaa asiakkaalle myös muulla tavoin. Edellä mainittujen seikkojen perusteella lautakunta katsoo pankin täyttäneen tapauksessa tiedonantovelvollisuutensa.

Luottoluokituksen valvonta

Asiakas on lisäksi esittänyt, että pankki olisi toiminut huolimattomasti, kun se ei ole tarkistanut lainan viitesalkun yritysten luottoluokitusten luotettavuutta. Vastineissaan pankki on todennut, että joukkolainojen riskitasoa voi arvioida ainoastaan sijoitusajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella. Korkean luottoluokituksen yhtiöiden konkurssit ja muut maksuvaikeudet olivat olleet muun muassa markkinointiesitteessäkin mainitulla tarkastelujaksolla harvinaisia, eikä tämän seikan kertominen ollut pankin mielestä ollut epäasianmukaista, varsinkin kun samassa yhteydessä on lisäksi todettu, että historiallinen kehitys ei kuitenkaan ole tae tulevasta. Pankin mukaan maailman taloutta sittemmin kohdanneen ennakoimattoman kriisin laajuus ja vaikutukset, jotka aiheuttivat myös korkean luottoluokituksenkin saaneille yrityksille maksuvaikeuksia, eivät olleet kenenkään tiedossa. Lautakunta toteaa, että pankki ei ole lainaehdoissa nimenomaisesti sitoutunut luottoluokituksia tarkistamaan ja ettei asiassa ole tullut esille seikkoja joiden perusteella sillä olisi ollut syytä epäillä yleisessä käytössä olleiden kansainvälisten luottoluokituslaitosten viitesalkun yhtiöille antamia luottoluokituksia.

Suositus

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella lautakunta katsoo, että pankki ei ole menetellyt tapauksessa vastoin arvopaperimarkkinalakia, Rahoitustarkastuksen ohjetta tai muutoin tuottamuksellisesti, mistä syystä se ei suosita hyvitystä asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Hulkkonen, Palin, Repo, Sario, Tauru ja Turtiainen. Sihtee­rinä toimi Sainio.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia