Haku

APL 299/08

Tulosta

Asianumero: APL 299/08 (2011)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 16.12.2011

Pääomaturva obligaatio markkinointi

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvatusta obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Keskusteltuaan yhtiö B:n yhteistyökumppanina toimineen yritys C:n edustajan kanssa 8.2.2008 asiakas allekirjoitti ulkomaisen yhtiön obligaatiota koskevan merkintäsitoumuksen, jonka yritys toimitti eteenpäin yhtiölle B, joka puolestaan toimitte sen yhtiölle A, joka toimi tuotteen merkintäpaikkana ja joka oli myös laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Asiakkaan merkinnän suuruus oli 400.000 euroa, josta 360.000 euroa oli rahoitettu pankkilainalla, jonka vakuutena kyseinen obligaatio oli. Tuotteen maksupäivänä asiakas yritti peruttaa merkintäänsä, mutta hänelle kerrottiin, ettei se onnistu. Sen sijaan häntä luvattiin auttaa tuotteen myynnissä heti kun se oli mahdollista ja kun siitä saisi omansa pois, mutta sen jälkeen ei yhtiöistä enää kuulunut mitään. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistuvassa valituksessaan asiakas katsoo, että tuotteen esitteestä ei ilmene tavalliselle sijoittajalle riski menettää sijoittamansa varat. Päinvastoin myyntiaineistossa luvataan päivittäinen likviditeetti ja että huonoimmassakin tapauksessa pääoman saa takaisin eräpäivänä. Pahin mahdollinen menetys piti olla pankkilainan korkokulut.

Lisäksi asiakas toteaa, että hänelle annettiin väärää tietoa ja että häntä johdettiin harhaan ostositoumusta täytettäessä ja vaatii korvauksena 400.000 euroa vähennettynä myöhemmin mahdollisesti palautuvana hyvityksenä konkurssipesältä tai että hän saa luvatun mukaisen vakuuden tuotteen pääomaturvalle eräpäivänä. Asiakkaan kertoman mukaan kaikki hänen saamansa materiaali oli painettu yhtiö B:n nimellä ja logoilla, samoin kuin yritys C:n edustajan hänelle antama käyntikorttikin.
 

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että sen käsityksen mukaan asiakas on saanut riittävät ja oikeat tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi ja että yhtiön osalta kysymys on joka tapauksessa ollut toimeksiantojen välittämisestä eli alivälityksestä, joka on tapahtunut toimiluvan omanneen arvopaperinvälittäjän vastuulla ja sen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Yhtiön näkemyksen mukaan kyseisenlaista toimintaa on ollut mahdollista jatkaa lainsäädännön muutoksesta huolimatta säännöksiin sisältyneen siirtymäsäännöksen turvin. Lisäksi yhtiö korostaa, että valituksessaan asiakas ei ole edes väittänyt saaneensa tai pyytäneensä sijoitusneuvontaa ja että keskusteluissa valvova viranomainen on ollut samaa mieltä heidän kanssaan yhtiön toiminnan sisällöstä.
 

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että sen käsityksen se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, lainan liikkeeseenlaskija se ei ole ollut. Yhtiön edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointiesitteen tekstin ja sallinut toisen yhtiön käyttää sitä oman markkinointinsa tukena. Esitteen sisältö on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Ratan standardeissa asetetut edellytykset. Yhtiön näkemyksen mukaan toimiluvan haltija vastasi kuitenkin vain välitystoiminnasta, ei sellaisesta toiminnasta, joka ei edellyttänyt toimilupaa. Yhtiön mukaan keskusteluissa valvova viranomainen on ollut samaa mieltä heidän kanssaan yhtiön vastuun sisällöstä. Yhtiö toteaa, että arvopaperimarkkinalain 2 luvun säännökset koskevat kuitenkin kaikkia.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Rahoitustarkastuksen työpaperi nro TP 4/97/PMO Sijoituspalveluyrityksille sallittu liiketoiminta, jossa todetaan muun muassa Rahoitustarkastuksen katsovan laissa mainitun ”täysimääräisen vastuun” tarkoittavan alivälitystilanteessa ainoastaan vastuuta välitystoiminnasta eikä tilanteeseen mahdollisesti liittyvästä sijoitusneuvonnasta.
- asiakkaan valvontakirje valtakirjoineen tuotteen liikkeeseenlaskijan konkurssipesälle 2.9.2009
- yhtiö B:n asiakastietokyselylomake 8.2.2008, jossa asiakas on ilmoittanut instrumenttituntemuksekseen osakkeet ja taloudellisen asemansa perusteeksi yritystoiminnan. Nykytilanteen osalta on valittu kaikki vaihtoehdot (rahastot, vakuutukset, omaisuudenhoito, kiinteistöt, muut instrumentit, realisoituneet tappiot, korkosijoitukset, suorat osakkeet, metsä, yhteistyökumppanit ja velka) lukuun ottamatta sijoituslainoja. Riskinsietokyky kohtuullinen ja tuotto-odotus 20 % pa
- tuloste talousalanjulkaisun internetversiosta kesältä 2009, jossa käsitellään tuotetta ja siitä sijoittajille aiheutuneita tappioita
- yhtiö A:n edustajan yhtiö B:n edustajille lähettämiä sähköposteja, joissa käsitellään tuotteen myyntiin liittyviä seikkoja
- Rahoitustarkastuksen arvopaperinvälittäjille ja omaisuudenhoitajille osoittama kirje 17.6.2005, jossa käsitellään asiamiesten käyttöä sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välityksessä. Kirjeen mukaan liiketoimintojen antaminen asiamiehen hoidettavaksi ei vapauta valvottavaa sille kuuluvista arvopaperimarkkinalain 4 luvun mukaisista vastuista ja velvollisuuksista arvopaperikaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa.
- yhtiö A:n tiedote asiakkaille vuoden 2008 toiminnasta, jossa yhtiö kertoo tarjoamiensa strukturoitujen tuotteiden kysynnän säilyneen hyvällä tasolla, minkä johdosta muun muassa yhtiön organisaatiota oli kasvatettu.
- yhtiö B:n toimintaa esittelevä kalvosarja, 8 sivua: Esitteessä yhtiö kertoo olevansa sijoitusneuvontaan erikoistunut yritys, jolla ei ole omistuksellisia suhteita yhteistyökumppaneihinsa.
- yhtiö A:n toimittama vertailutaulukko vastaavien tuotteiden markkinointiesitteistä, johon on koottu tiedot tuotteen liikkeeseenlaskijasta, lainasta, merkintäeristä, pääomaturvan esittämisestä, luottoluokituksesta, riskikuvauksesta, tiedot ohjelmaesitteistä ja lainakohtaisista ehdoista sekä muusta mahdollisesta materiaalista. Taulukon perusteella tuotteisiin liittyviä riskejä on kuvattu vaihtelevasti.
- yhtiö B:n asiakaskirje keväältä 2008, jossa mainostetaan yhtiön tuotteita ja kerrotaan yhtiön mallisalkun kehityksestä sekä missä tapahtumissa yhtiön edustajia on mahdollista tavata
- yhtiön B:n esite (6 sivua) sekä yhtiö B:n edustajan käyntikortti. Esitteen sisältö vastaa melko pitkälle edellä mainitun kalvosarjan tietoja.
- tuotteen lopullisten ehtojen englanninkielinen 27 sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.
- tuotteen PowerPoint-muotoinen 15 sivuinen esittelymateriaali, jonka alussa on lyhyt yleisesitys pääomaturvatuista tuotteista, jossa todetaan muun muassa, että sijoitettu pääoma turvassa, riskinä vain tuotto ja että ”huonoimmassakin tapauksessa sijoittaja saa eräpäivänä koko sijoittamansa pääoman takaisin (pl. merkintäpalkkio”) ja jossa myös kuvataan mikä kyseinen tuote on ja mitä se asiakkaalle tarjoaa, tuotteen kohde-etuudet ja tuoton laskenta, esitetään tuotteen simuloitu tuottohistoria, tuodaan esiin rahoitusmahdollisuus sekä kerrotaan tuotteeseen liittyvät tärkeät päivämäärät. Materiaalissa todetaan muun muassa, että tuote on pääomaturvattu, mikä varmistaa vähintään lainan nimellisarvon takaisinmaksun kokonaisuudessaan lainan eräpäivänä riippumatta kohde-etuuksien kehityksestä.
- tuotteen 6 sivuinen markkinointiesite, joka sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2004-2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteeseen liittyvä vakuus, tuotteeseen liittyvä tuoton- ja muut maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä keskeiset riskitekijät, joiden osalta todetaan, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin, velkakirjadokumentaatioon sekä tuotetyyppiin liittyviin keskeisimpiin riskeihin, joiden kerrotaan olevaan saatavilla joko yhtiöstä A tai B. Esitteen lopuksi on tuotu lyhyesti esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua.
- yhtiö A:n tiedote 11.9.2008 liikkeeseenlaskijan alustavasta Q3 tuloksesta, minkä yhteydessä yhtiö suosittaa liikkeeseenlaskijan velkakirjojen haltioille malttia, koska jälkimarkkinat ovat huonot ja yhtiö odottaa kuitenkin että eräpäivänä sijoittajille maksetaan pääoma ja tuotto ehtojen mukaisesti.
- Wall Street Journal –lehden toimittajan englanninkielinen kirjoitus liikkeeseenlaskijan varainhankinnasta
- edellä mainittuun artikkeliin liittynyt suomenkielinen kommentti 4.6.2008 liikkeeseenlaskijayhtiön liittyneistä spekulaatioista, joiden perusteella yhtiö harkitsisi suurta pääomalisäystä
- tuloste yhtiö B:n nettisivuilta vuodelta 2009, jossa kerrotaan heidän saaneen sijoituspalvelutoimiluvan
- MiFID:in edellyttämät tiedot yhtiö B:stä palveluntarjoajana ja yhtiön tarjoamista sijoitus- ja oheispalvelutuotteista
- asiakkaalle osoitettu laskukopio tuotteen merkinnästä, jonka alkuperäinen kappale on lähetetty rahoittajapankille
- asiakkaan allekirjoittama tuotteen ostositoumus, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen tarjous- ja markkinointi esitteisiin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto.
- kopio 44 te:n tilisiirtolomakkeesta yhtiö A:lle
- yhtiö A:n 3 sivuinen tiedote 30.9.2009 asiakkaille, jossa käsitellään tuotteen liikkeeseenlaskijan konkurssimenettelyn sen hetkistä tilannetta ja jossa todetaan, että asiasta kiinnostuneet sijoittajat voisivat antaa toimeksiannon eräälle asianajotoimistolle hoitaa saatavan valvontaa pesästä, koska yhtiö A ei tule sitä sijoittajien puolesta tekemään.
- liikkeeseenlaskijayhtiön konkurssipesän edustajien ensimmäinen tiedote velkojille 23.9.2008, jossa heitä pyydetään ilmoittamaan saatavistaan pesälle
- erään asianajotoimiston tuotteen omistajille lähettämä kirje, jossa he tarjoutuvat hoitamaan tuotteen valvonnan konkurssipesässä
- yhtiö A:n vahvistus tuotteen ostosta asiakkaalle 26.2.2008
- liikkeeseenlaskija yhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua
- yhtiö A:n laatima 2 sivuinen selvitys strukturoitujen tuotteiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskitekijöistä, jossa nimetään ja selvitetään seuraavien riskien sisältö ja niiden toteutuminen: liikkeeseenlaskijariski, kohde-etuusriski, korkoriski, likviditeettiriski, verotusriski, oikeudellinen riski, lainsäädäntöriski, selvitysriski, operatiivinen riski sekä toimialakohtaiset riskit.
- tuotteen oston rahoittaneen pankin yhteydenottopyyntölomake sekä siihen liittynyt luottohakemus
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas oli 8.2.2008 päättänyt sijoittaa 400.000 euroa pääomaturvattuna markkinoituun obligaatioon. Tuote menetti sittemmin huomattavan osan arvostaan sen liikkeeseenlaskijan konkurssin vuoksi. Asiakas on vaatinut korvauksena koko tuotteeseen sijoittamaansa määrää tai vakuutta sille. 

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on katsonut, että häntä johdettiin harhaan ja ettei hänelle kerrottu riittävästi tuotteen riskeistä. Tapauksessa tulee arvioitavaksi palveluntarjoajien tiedonantovelvollisuuden täyttäminen tuotetta markkinoitaessa ja merkittäessä sekä muun menettelyn asianmukaisuus. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Yhtiöiden B ja C toiminta ei edellyttänyt tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensivät Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardit 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat sekä 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Myyntitapahtuma ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö B on esittänyt, että sen toiminta on perustunut voimaantulosäännösten kohtaan, jonka mukaan koska se oli harjoittanut toimintaansa ennen sääntelyn voimaantuloa ja oli hakenut uuden sääntelyn mukaista toimilupaa toiminnalleen, se on voinut jatkaa toimintaansa vaikka sääntely lopetti aikaisemmin alivälitykseksi tulkitun toiminnan ja teki sijoitusneuvonnasta toimiluvanvaraista. Yhtiö B on esittänyt toimintansa olleen juuri nimenomaan alivälitystä eikä sijoitusneuvontaa. Yhtiö A on puolestaan esittänyt, että alivälitystilanteessakin sen vastuu olisi rajoittunut vain tuotteen välitykseen liittyviin seikkoihin, mutta ei myynnin yhteydessä annettuun sijoitusneuvontaan. Yhtiö A:n näkemyksen mukaan yhtiö B:n toiminta on ollut nimenomaan sijoitusneuvontaa. Lautakunta toteaa, että MiFID-sääntelyn voimaantulosäännökset ovat tältä osin hieman tulkinnanvaraiset, mutta asialla ei ole ratkaisevaa merkitystä, koska tilannetta voidaan arvioida myös arvopaperimarkkinalain 2 luvun perusteella.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Lisäksi lain 9 luvun 2 §:ssä todettiin, että joka kyseisen lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella menettelyllä aiheutti vahinkoa, oli velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon ja että korvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa on säädetty.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.1 soveltamisalaaan kuuluvat toimiluvan saaneet palveluntarjoajat, joiden on myös varmistuttava että niiden mahdollisesti käyttämät asiamiehet noudattavat sitä. Standardin mukaan asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Edelleen tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Tietoihin liittyviä keskeisiä seikkoja, väitteitä tai varoituksia ei saa peitellä tai vähätellä.

Rahoitustarkastuksen standardin 2.2 soveltamisalaan kuuluvat kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa. Standardin mukaan rahoituspalvelujen ja -välineiden markkinoinnissa on toimittava hyvän tavan mukaisesti. Hyvä tapa ylläpitää ja edistää rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, avoimuutta, puolueettomuutta ja eri markkinaosapuolten tasa-arvoisuutta. Hyvä tapa markkinoinnissa tarkoittaa mm., että markkinoija toimii rehellisesti ja ammattimaisesti, keskittyy markkinoitavan rahoituspalvelun tai -välineen olennaisiin ja keskeisiin ominaisuuksiin, pyrkii varmistamaan markkinointimateriaalin asiallisuuden ja sen, että tarjottu tieto on selkeää, ymmärrettävää ja tasapuolista, ilmaisee selkeästi markkinoinnin kaupallisen tarkoituksen, eikä pyri sekoittamaan kaupallisia väittämiä tosiseikkoihin, ei kiirehdi eikä painosta asiakasta päätöksen tekemiseen, ei pyri peittelemään tai vähättelemään rahoitusvälineeseen suoraan tai välillisesti liittyviä riskejä ja viittaa markkinoinnissa lainsäädännön edellyttämään esitemateriaaliin sekä mistä se on saatavissa. Asiakkaan tai sijoittajan pitää markkinointiaineiston pohjalta pystyä päättelemään, minkä tyyppisestä rahoitusvälineestä tai -palvelusta kysymys ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Markkinoinnissa tulee keskittyä rahoituspalvelun tai –välineen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta asiakkaan tai sijoittajan päätöksentekoon saattaa olla mm olennaisilla/todellisilla riskeillä.

Markkinoinnin tulee olla selkeää ja asiallista ja sillä ei saa luoda mielikuvien avulla tai muutoin perusteettomia tuotto-odotuksia tai perusteetonta vaikutelmaa tuotteen edullisuudesta tai luotettavuudesta. Totuudenvastaisella ja harhaanjohtavalla markkinoinnilla tarkoitetaan jonkin seikan selostamista virheellisellä tai vääristelevällä tavalla. Tieto voi itsessään olla totuudenmukainen, mutta se voi antaa esittämistapansa vuoksi vastaanottajalle virheellisen käsityksen. Esittelyssä pitää ilmetä mahdollisimman tasapuolisesti ominaisuudet ja riskit selkeästi. Tietoja ei saa piilottaa tai esittää siten, että pikaisella silmäyksellä tuotteesta syntyy väärä kuva. Tuotteen osalta ei saa antaa kuvaa riskittömyydestä, vaan esiin on tuotava tuotteeseen liittyvät nimenomaiset riskit. Erityisesti jos korostetaan pääomaturvaa, niin samassa yhteydessä tulee aina selvittää myös takaisinmaksuun liittyvät riskit. Joukkovelkakirjalainojen osalta todetaan nimenomaisesti vielä, että niiden markkinoinnissa tulee aina kertoa onko tuotteella vakuus vai ei ja mikä se on sekä mitä se kattaa.

Perustelut

Tiedonantovelvollisuus tuotteen osalta, riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle pääomaturvattuna. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot

Lautakunta katsoo, että tuotteen painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Markkinointiesite viittauksineen antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen. Samoin tuotteen lainakohtaisissa ehdoissa ja niiden tiivistelmässä on tuotu asianmukaisesti esiin tuotteeseen liittyvä liikkeeseenlaskijariski.

Tuotteen markkinoinnin yhteydessä esitetyissä PowerPoint kalvoissa on puolestaan todettu, että tuote on pääomaturvattu, mikä varmistaa vähintään lainan nimellisarvon takaisinmaksun kokonaisuudessaan lainan eräpäivänä riippumatta kohde-etuuksien kehityksestä. Vaikka tämä tieto onkin sinänsä paikkansapitävä, niin samassa yhteydessä ei ole asianmukaisesti korostettu takaisinmaksuun liittyvää riskiä, minkä vuoksi muotoilua on lautakunnan näkemyksen mukaan pidettävä harhaanjohtavana. Edelleen markkinoinnin yhteydessä esitetyssä pääomaturvattuja tuotteita koskevasta yleisesityksessä on todettu, että sijoitettu pääoma on turvassa, riskinä vain tuotto ja että ”huonoimmassakin tapauksessa sijoittaja saa eräpäivänä koko sijoittamansa pääoman takaisin (pl. merkintäpalkkio”). Lautakunnan näkemyksen mukaan kyseistä ilmaisua on pidettävä totuudenvastaisena. Lautakunta toteaa, että edellä mainitut kalvosarjat antavat kuvan riskittömästä tuotteesta eikä niistä siten ilmene tuotteeseen liittyvä riski menettää tuotteeseen sijoitettu pääoma suurelta osin tai täysin, mikäli tuotteen liikkeeseenlaskija tai takaaja ei kykene suoriutumaan vastuistaan asianmukaisesti.

Yhteenvetona

Vaikka tuotteen asiakkaalle myynyt henkilö on myös yritys C:n palveluksessa, katsoo lautakunta asiasta saadun selvityksen perusteella, että tässä tapauksessa hän on toiminut yhtiö B:n nimissä.

Yhtiö A on myöntänyt laatineensa tuotteen edellä totuudenvastaiseksi todetun markkinointiaineiston, jota puolestaan yhtiöiden välisen sopimuksen perusteella yhtiö B:n edustaja on sellaisenaan ja tarkastamatta sen sisältöä käyttänyt esitellessään tuotetta asiakkaalle.

Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö A on materiaalia laatiessaan toiminut asiassa arvopaperimarkkinalain sekä Rahoitustarkastuksen ohjeiden vastaisesti ja myötävaikuttanut siten asiakkaan vahinkoon. Niin ikään lautakunnan näkemyksen mukaan myös yhtiö B on tuotetta markkinoidessaan menetellyt arvopaperimarkkinalain sekä Rahoitustarkastuksen ohjeiden vastaisesti ja myötävaikuttanut asiakkaan vahinkoon.

Suositus

Edelle esitetyin perustein Arvopaperilautakunta katsoo, että yhtiöt A ja B ovat menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkin tuottamuksellisesti ja hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio on sellaista vahinkoa, johon molemmat yhtiöt ovat osaltaan myötävaikuttaneet ja siten siitä vastuussa.

Arvopaperilautakunta suosittaa yhtiöitä A ja B yhteisvastuullisesti korvaamaan asiakkaalle tämän vaatimuksen mukaisesti 400.000 euroa sekä samalla asiakasta palauttamaan obligaation yhtiöille. Lautakunta toteaa, että se on toimenkuvansa mukaisesti ratkaissut tapauksen vain asiakkaan ja palveluntarjoajien välisestä näkökulmasta, mutta ei ole ottanut kantaa yhtiöiden mahdollisiin keskinäisiin vastuusuhteisiin.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario. Sihtee­rinä toimi Sainio.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia