Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Syksyllä 2007 yhtiö B:n edustaja otti yhteyttä asiakkaaseen ja pyysi tapaamiseen, jossa asiakkaalle markkinoitiin riidanlaista tuotetta. Kyseisen tapaamisen jälkeen osapuolet kävivät myös useita puhelinkeskusteluja tuotteesta ja sen ominaisuuksista. Asiakkaan allekirjoittamassa ostositoumuksessa hän on vakuuttanut saaneensa tuotteen koko markkinointimateriaalin, mutta kertomansa mukaan ainoa kirjallinen aineisto, jonka hän tuotteesta sai, oli siitä markkinoinnin tueksi yhtiö A:n logoilla varustettu erillinen esitys. Myös tuotteen virallisen markkinointimateriaalin oli laatinut yhtiö A. Asiakkaalle annetussa esityksessä mainitaan tuotteen liikkeeseenlaskija ja sen luottoluokitus, mutta ei tuoda esiin muita yhtiön maksukyvyn vaikutuksia tuotteeseen. Asiakas merkitsi tuotetta 66.600 eurolla, josta lainapääomaa oli 59.400 euroa. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

 Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistamassa valituksessaan asiakas toteaa, että kyseessä on hänen ensimmäinen sijoituksensa ja että tosiasiassa hän ei saanut tuotteen virallista markkinointimateriaalia. Tuotteen suullisessa markkinoinnissa esiintuotua liikkeeseenlaskijariskiä vähäteltiin toteamalla muun muassa ”liikkeeseenlaskija on niin suuri pankki, että jos se menee nurin, niin EU ja Suomen valtio tulevat apuun, minkä lisäksi joku on taatusti kiinnostunut sen ostamisesta”. Tuotetta verrattiin myös talletukseen ja todettiin sen olevan turvallisempi, ”koska talletussuoja on vain 20.000 euroa.” Asiakas katsoo, ettei hänelle siten ole annettu riittäviä ja oikeita tietoja tuotteen todellisista riskeistä. Asiakas vaatii yhtiöitä korvaamaan hänelle tuotteeseen sijoittamansa varat 66.660 euroa laillisine viivästyskorkoineen 26.11.2007 lukien sekä korvaamaan asian aiheutuneet asianajokulut yhteensä 2074 euroa korkoineen.

 Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, joten sen edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön markkinoinnista tai sen itsenäisesti antamasta sijoitusneuvonnasta, minkä vuoksi se on väärä vastaaja asiassa.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointimateriaalin ja sallineensa toisen yhtiön käyttää sitä markkinointinsa tukena. Materiaali on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Rahoitustarkastuksen standardeissa asetetut edellytykset. Aineistossa on siten riittävä, yksityiskohtainen ja tasapuolinen selvitys tuotteen ominaisuuksista ja riskeistä. Yhtiön mukaan asiakas on allekirjoittanut ostositoumuksen, jossa on vakuuttanut tutustuneensa kyseiseen aineistoon. Myös puhelutallenteista käy ilmi asiakkaalle kerrotun tuotteeseen liittyneestä liikkeeseenlaskijariskistä, jonka hän myös näyttäisi tiedostaneen. Lisäksi yhtiö kertoo sen sivuilla olleen 26.11.2007 lähtien nähtävillä asiakirja, jossa on nimenomaisesti käsitelty strukturoituihin tuotteisiin liittyviä riskejä. Yhtiö korostaa myös, että asiakkaalla itselläänkin on selonottovelvollisuus. Yhtiön näkemyksen mukaan lautakunnan ei tulisi ohjesääntönsä mukaisesti ottaa kantaa asiassa esitettyyn kuluvaatimukseen.

 Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa ole moitittavaa, koska se on kertonut kaikki sijoitukseen liittyvät ominaisuudet ja riskit sekä antanut hyvissä ajoin asiakkaalle ennen merkintää tuotteesta laaditun markkinointiaineiston. Näkemyksensä mukaan yhtiö ei ole antanut asiassa sijoitusneuvontaa asiakkaalle, vaan on ainoastaan asiakkaan aloitteesta hankkinut tälle tätä kiinnostaneiden tuotteiden materiaalia sekä käynyt läpi asiakkaan kanssa siitä ilmeneviä seikkoja. Asiakas on myös itse aktiivisesti kysellyt tuotteesta. Päätöksen sijoittamisesta ja sen lainoittamisesta on tehnyt asiakas itse. Asiakas on myös allekirjoituksellaan ilmoittanut saaneensa tuotteesta tarvittavan materiaalin. Yhtiön mukaan asiakas olisi tuskin saanut luottoa sijoitustaan varten pankista, ellei hänellä olisi ollut esittää kohdetta ja sen ominaisuuksia. Lisäksi yhtiön käsityksen mukaan myös luotottava pankki tuo esiin tuotteeseen liittyviä riskejä, koska tuote toimii vakuutena luotossa. Yhtiö haluaa tuoda esille myös avustaneensa asiakasta tämän konkurssipesältä olevaan saatavaan liittyen.

 Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• asiakkaan allekirjoittama päiväämätön tuotteen ostositoumus, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto.
• kalvosarja tuotteesta, 8 sivua.  Kalvoissa tuodaan esiin tuotteen perustiedot (liikkeeseenlaskija, myyntiaika, sen velkakirjaluonne ja maturiteetti sekä 100 %:n pääomaturva ja osallistumisaste sekä minimimerkintä). Lisäksi kalvoilla kerrotaan lainan tuotosta ja sen laskemisesta sekä syistä sijoittaa tuotteeseen. Edelleen esitellään myös kohde-etuuksien aikaisempaa kehitystä ja niiden hajautuksen merkitystä sekä annetaan esimerkki pankkirahoituksen vaikutuksesta tuotteessa. Kalvonsarjan viimeisellä sivulla esitellään kolmen pankin luottotarjoukset tuotteeseen ja niiden pääkohdat (määrä, vakuusarvo, viitekorko ja marginaali sekä palkkio).
• tuotteen 6 -sivuinen markkinointiesite, joka sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2003-2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteeseen liittyvä vakuus, tuotteeseen liittyvät tuoton- ja muut maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä keskeiset riskitekijät, joiden osalta todetaan, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin, velkakirjadokumentaatioon sekä tuotetyyppiin liittyviin keskeisimpiin riskeihin, joiden kerrotaan olevaan saatavilla yhtiöstä A. Esitteen lopuksi on tuotu lyhyesti esiin tuotteeseen liittyvää verotuskohtelua.
• tuotteen lopullisten ehtojen suomenkielinen 9-sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.
• liikkeeseenlaskijayhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua
• perusesitteeseen liittyvä 49-sivuinen englanninkielinen arvopaperiliite
• yhtiön A laatima asiakirja strukturoitujen tuotteiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskitekijöistä, jossa todetaan yleisesti, että kaikkeen sijoitustoimintaan liittyy riskiä sekä listataan selostaen 10 erilaista strukturoituihin tuotteisiin liittyvää riskityyppiä, 2 sivua
• kuittikopio 26.11.2007 asiakkaan luoton nostosta
• kuittikopio tuotteen maksusta
• tuotteen merkintävahvistus 3.12.2007
• tuotteen laskukopio 30.11.2007
• raportti asiakkaan arvo-osuussäilytyksestä liitteineen
• vahvistus asiakkaan ja yhtiö B:n edustajan tapaamisesta
• asiakkaan toimittamia tallenteita hänen yhtiö B:n edustajan kanssa käymistä keskusteluista

 Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on kohdistanut vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, ettei saanut riittävää tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiöt A ja B ovat esittäneet toimineensa asiassa niitä velvoittavien säännösten mukaisesti.   

Lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä merkintä ajoittuu ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Yhtiö B:llä ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvo-papereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai –välineiden myyntiä ja sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

Yhtiö A:n rooli asiassa

Yhtiö A on laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Yhtiö on kiistänyt olleensa missään tekemisissä asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö on markkinointimateriaalin laatimisella osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä, kuten yhtiö B:tä. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen asiamiehet noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

Yhtiö B:n rooli asiassa

Yhtiö B on kertonut hankkineensa asiakkaalle tämän pyynnöstä tuotetta koskevia tietoja, minkä lisäksi se on käynyt materiaali läpi asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö B on siten osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Perustelut

Markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa kysymys on ollut asiakkaan ensimmäisestä sijoituksesta ja tuotetta on markkinoitu hänelle pääomaturvattuna, mutta asiakkaalle on myös kerrottu siihen liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä. Siten esimerkiksi pääomaturvattujen tuotteiden osalta liikkeeseenlaskijariskin esiin tuominen kuuluu palveluntarjoajan velvollisuuksiin, mutta sen myöhemmästä mahdollisesta toteutumisesta yhtiöllä ei voi olla tietoa tai vastuuta.

Tuotteesta annetut tiedot

Lautakunta toteaa, että tuotteen virallisessa markkinointimateriaalissa tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Ehdot viittauksineen antavat siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen.

Asiakkaan mukaan allekirjoittamastaan vahvistuksesta huolimatta hänelle ei annettu kyseistä materiaalia, vaan ainoastaan siitä erillinen asiakirja. Lisäksi asiakkaan mukaan hänelle oli suullisesti korostettu tuotteen turvallisuutta. Lautakunta toteaa, että asiassa toimitettujen äänitallenteiden perusteella tuotteen markkinointi asiakkaalle on perustunut olennaisesti hänen puhelimitse tuotteesta tekemiin kysymyksiin ja siinä yhteydessä asiakkaalle annettuihin tietoihin. Arvopaperilautakunta katsoo, että tuotteen kokonaismarkkinoinnissa asiakkaalle ei ole kuvattu riittävän tasapuolisesti ja huolellisesti sen keskeisiä ominaisuuksia eikä siihen liittyviä riskejä ole tuotu riittävän selkeästi esille. Henkilökohtaisessa myyntitilanteessa annettu informaatio on ollut myös ristiriidassa asiakkaalle annetun kirjallisen materiaalin kanssa. Kokonaisuudessaan markkinointi on näin ollen muodostunut Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaan näkökulmasta harhaanjohtavaksi.

Suositus

Edellä esitetyin perustein Arvopaperilautakunta katsoo, että yhtiöt A ja B ovat menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkin tuottamuksellisesti ja hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio on sellaista vahinkoa, johon molemmat yhtiöt ovat osaltaan myötävaikuttaneet ja siten siitä vastuussa.

Arvopaperilautakunta suosittaa yhtiöitä A ja B yhteisvastuullisesti korvaamaan asiakkaalle tämän vaatimuksen mukaisesti 66.660 euroa sekä samalla asiakasta palauttamaan obligaation yhtiöille. Lautakunta toteaa, että se on toimenkuvansa mukaisesti ratkaissut tapauksen vain asiakkaan ja palveluntarjoajien välisestä näkökulmasta, mutta ei ole ottanut kantaa yhtiöiden mahdollisiin keskinäisiin vastuusuhteisiin. Ohjesääntönsä mukaisesti lautakunta ei ota kantaa asiassa esitettyyn kuluvaatimukseen. Asiassa esitetyn korkovaatimuksen osalta lautakunta varaa yhtiöille vielä mahdollisuuden lausua erikseen sen perusteesta ja määrästä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA