Haku

APL 28-30/11

Tulosta

Asianumero: APL 28-30/11 (2011)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 27.09.2011

Konsultatiivinen varainhoito joukkovelkakirjalaina sijoitusneuvonta

Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Tapauksessa asiakkaat A ja B sekä heidän tyttärensä C olivat yksityispankin asiakkaina. A ja B merkitsivät 7.3.2006 pidetyn sijoitusneuvottelun tuloksena CDO-lainan keskimmäistä riskitasoa kumpikin 20.000 eurolla. Sijoitusjohtaja esitteli tuotteen myös C:lle 15.3.2006 ja lähetti tuotteen markkinointiesitteen hänelle postitse. Myös C päätti sijoittaa tuotteen keskimmäiseen riskitasoon 20.000 euroa.

A menehtyi 5.8.2006. Kyseinen CDO-laina menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Lainasta oli kertynyt A:n kuolinpesälle, B:lle ja C:lle kullekin tuottoa 4.284 euroa. B menehtyi esitetyn selvityksen mukaan 13.6.2009.
 

Reklamaatiokäsittely

A:n ja B:n kuolinpesät sekä C vaativat kukin pankilta 20.000 euron korvausta alkuvuonna 2006 tehtyjen CDO-sijoitusten pääoman menettämisestä. Asiamies katsoo, että asiakkaille ei ole myyntitilanteessa riittävän selvästi ja tarkkaan selvitetty CDO-lainojen tärkeimpiä ominaisuuksia ja riskejä. Asiakkaat eivät ole olleet ammattimaisesti sijoittavia. Eläkeläiset A ja B olivat pitkään olleet sijoittajina, mutta heidän sijoittajaprofiilinsa on aina ollut erittäin maltillinen, varovainen ja riskejä kaihtava. Sama profiili pätee C:hen. Myyntitilanteessa kukaan asiakkaista ei ole todellisesti ymmärtänyt, että pääoman voisi menettää. Alkuvuonna 2006 merkittyjen lainojen lisäksi muitakin CDO-lainoja on myyty asiakkaille riskittöminä sijoituksina. Niiden markkina-arvo on laskenut. CDO-tuotteita oli myyty myös C:n alaikäisille lapsille.

Vastauksessaan pankki toteaa, että A ja B olivat olleet yksityispankin ja kyseisen sijoitusjohtajan asiakkaina yli kymmenen vuoden ajan. Sijoitusjohtaja tunsi asiakkaat ja heidän sijoitustavoitteensa hyvin. Vuonna 2002 laatimassaan sijoitussuunnitelmassa sijoitusjohtaja arvioi muun muassa, että A ja B olivat kiinnostuneesti seuranneet sijoitusmarkkinoiden tapahtumia ja että osakesijoittamiseen liittyvät riskit ja arvonvaihtelut olivat heille tuttuja.

Ennen A:n ja B:n sijoituspäätöstä sijoitusjohtaja oli esitellyt CDO-tuotteen heille 7.3.2006 tuotteen esittelymateriaalina käytetyn PowerPoint-kalvosarjan ja markkinointiesitteen avulla. Materiaaliin tutustumalla A ja B olivat voineet saada tiedon kaikista tuotteen keskeisistä ominaisuuksista. Markkinointiesitteessä on erityisesti korostettu, että joukkolainojen pääomaa ei ole turvattu ja että sijoitetun pääoman voi menettää kokonaan. Esittelyn jälkeen A ja B ovat ilmoittaneet haluavansa merkitä CDO-lainaa 20.000 eurolla kumpikin.

Pankki katsoo, että joukkolainan ominaisuudet oli asianmukaisesti selvitetty A:lle ja B:lle. Lisäksi he olivat jo aiemmin, vuonna 2005, sijoittaneet vastaavanlaiseen CDO-tuotteeseen. Myös se oli esitelty heille asianmukaisesti, ja he olivat siten jo ennen kevään 2006 sijoitusta olleet tietoisia näiden CDO-lainojen keskeisistä ominaisuuksista.

C:n osalta pankki toteaa, että sijoitusjohtaja oli tuntenut myös C:n sijoittamista koskevat tavoitteet. C:llä oli pitkä kokemus sijoittamisesta ja siten myös sijoittamiseen liittyvistä riskeistä. C:n sijoitussuunnitelman oli laatinut hänen aiempi yhteyshenkilönsä vuonna 2002. Sen mukaan sijoittamiseen liittyvät riskit ja niiden toteutumisen vaikutukset olivat C:lle tuttuja. C:n sijoitussalkussa on vuonna 2002 ollut erittäin suuri paino yksittäisellä osakkeella, joten päätavoitteeksi otettiin osakepainon vähentäminen korkosijoituksia lisäämällä. Vuonna 2006 sijoitusjohtaja arvioi CDO-tuotteen C:lle sopivaksi siksi, että salkun korkosijoitusten osuutta oli määrä lisätä tinkimättä liiaksi tuotto-odotuksesta.

Sijoitusjohtaja esitteli CDO-lainat C:lle 15.3.2006 niiden esittelymateriaalin avulla. Materiaalissa kerrottiin selvästi, ettei joukkolainojen pääomaa ole turvattu ja että sen voi menettää. Sijoitusjohtaja kertoi tämän ja muut sijoituspäätöksen kannalta olennaiset tiedot C:lle. Tapaamisen jälkeen sijoitusjohtaja lähetti C:lle tuotteen markkinointiesitteen, johon C on voinut tutustua ennen päätöstään sijoittaa 20.000 euroa CDO-lainaan.

Pankki selostaa Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta alkanutta finanssikriisiä ja sitä, kuinka kriisi muun ohella johti Investment Grade –luottoluokiteltujen yritysten luottovastuutapahtumien hyvin poikkeukselliseen kertymiseen. Kaikkiaan seitsemää tämän joukkolainan viitesalkun yritystä kohtasi luottovastuutapahtuma syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Tuotteen keskimmäisen riskitason pääoma oli kokonaan menetetty kuudennen luottovastuutapahtuman seurauksena.

Sijoitusjohtaja oli ehdottanut A:lle, B:lle ja C:lle sijoittamista joukkolainaan, koska hän oli arvioinut sen pienellä osuudella osana hajautettua sijoitustuotteiden kokonaisuutta olevan heidän tavoitteisiinsa ja riskiprofiiliin sopiva. Saatuaan tarpeelliset tiedot tuotteen ominaisuuksista ja myös siihen liittyvistä riskeistä asiakkaat olivat päättäneet sijoittaa CDO-lainaan. Saamiensa tietojen perusteella asiakkaille ei ole voinut jäädä epäselväksi, että CDO-tuotteeseen sijoittamalla he ottavat kannettavakseen viiteyhtiöiden luottoriskiä kirjallisessa materiaalissa lähemmin esitetyllä tavalla.

Asiakkaiden kärsimä tappio on valitettava mutta seurausta sijoittajariskin toteutumisesta, josta pankki ei ole korvausvastuussa. Pankki viittaa vielä kullekin asiakkaalle maksettuun tuottoon.
 

Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle

A:n ja B:n kuolinpesät sekä C vaativat edelleen kukin pankilta 20.000 euron korvausta.

Asiamies toteaa, että keväällä 2006 A on ollut jo vakavasti sairas, ja hän kuoli kesällä 2006. Hän oli lokakuusta 2005 alkaen ollut sairaalahoidossa, eikä hän enää pystynyt käytännössä liikkumaan maaliskuussa 2006. Sekä Parkinsonin taudin että syövän uuvuttama vanhus ei kuolinpesän mielestä ole enää ollut riskisijoituksen edellyttämässä kunnossa. Hän söi vahvoja lääkkeitä eikä aina esimerkiksi pystynyt hahmottamaan aikaa tai tapahtumia. Yli 80-vuotias vanhus muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa ei ole ollut oikea kohde myydä vahvasti riskipitoinen sijoitus, jonka yleensä tulisi olla saatavilla vain ammattisijoittajille.

B oli kertonut avoimesti surustaan pankille. Kuolinpesän mielestä pankki oli käyttänyt tilannetta edukseen. Myöskään B ei kuolinpesän mielestä ole ollut riskisijoituksen tekemisen edellyttämissä henkisissä voimissa, eikä hän ole päätöstään kyseisessä tilaisuudessa ymmärtänyt. Ensimmäisen arvonalennuksen tultua B oli todennut olevansa erittäin pettynyt siihen, mitä hänelle on myyty, eikä hän voinut ymmärtää miten hänelle oli tällainen sijoitus onnistuttu kauppaamaan. Kun CDO-sijoitukset lopulta nollaantuivat, B oli jo itse sairastunut vakavasti eikä jaksanut enää taistella asiasta. Hän pyysi lapsiaan selvittämään, että hänelle oli myyty ymmärtämättömyyttä tuote, jota hän ei muutoin olisi koskaan hankkinut.

Kukaan kuolinpesän jäsenistä ei ollut paikalla 7.3.2006, joten ei voida todentaa ettei esittelymateriaalia olisi saatu. Kuitenkaan materiaalin sisältöä ei kerrottu tarpeeksi selvästi tai sitä ei ymmärretty.

C:lle tuotteen markkinointiesitettä ei annettu esittelytilaisuudessa, vaan se toimitettiin myöhemmin postissa kotiin. C ei ole missään vaiheessa ymmärtänyt, että pääoman oikeasti voisi menettää edes osittain. Jos hän olisi tämän ymmärtänyt, hän olisi sijoittanut varansa jonnekin, jossa ne olisivat olleet turvassa edes pääoman osalta.

C on lisäksi ostanut pankin muita CDO-tuotteita alaikäisille lapsilleen. Maistraatti oli toimittanut pankeille tarkat ohjeet sijoituksista, ja saadussa tarjouksessa tuotteita oli ehdotettu myös lapsille. Jos C olisi ymmärtänyt CDO-tuotteiden pääoman menetyksen mahdollisuuden, hän ei olisi ostanut tai maistraatin antamien suostumusten mukaan edes saanut ostaa lapsille näin riskialtista tuotetta. Lasten sijoituksista annettu tarjous osoittaa, että C tai pankin virkailijakaan ei ole voinut ymmärtää CDO-tuotteiden riskien suuruutta.

Kun CDO-sijoitusten pääomaa menetettiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2008 sekä B että C kysyivät pankin edustajalta mahdollisuutta purkaa sijoitus sen alentuneeseen arvoon. Virkailija totesi, että tämä ei nyt kannata, vaan seurataan tilannetta. Sekä suullisesti että kirjeitse saatu ohjeistus oli ylimalkaista. Pankin sijoitushenkilö ei missään vaiheessa pyrkinyt informoimaan asiasta itse aktiivisesti tai kertomaan miten riskiä voisi pienentää tai miten edes talvella 2008/2009 jäljellä olevan rahan olisi voinut realisoida.

Erityisesti sijoituksissa pyydettiin varmasti pääomaturvattua ja mahdollisesti pientä tuottoa antavaa sijoitusta lasten rahoille. Missään vaiheessa sijoittajat eivät voineet ymmärtää, että kyseeseen voisi tulla pääoman menetys.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaiden valitukseen

Pankki kiistää asiakkaiden vaatimukset perusteeltaan. Lisäksi pankki katsoo, että maksetut tuotot huomioon ottaen asiakkaiden vaatimuksen enimmäismäärä voi kunkin kohdalla olla 15.716 euroa.

A:n sijoitus

Ensisijaisesti pankki katsoo, että se on täyttänyt arvopaperimarkkinalain mukaiset velvollisuutensa antaessaan A:lle sijoitusneuvontaa ja tietoja CDO-lainasta samassa yhteydessä kuin B:lle.

Toissijaisesti pankki katsoo, että A:n joukkolainasijoituksen siirryttyä hänen kuolinpesälleen 5.8.2006 pesällä on ollut omistaja-asemasta seuraava oikeus ja mahdollisuus myydä joukkolaina niin halutessaan. Lainan arvostushinta A:n kuolinhetkellä oli 98 % nimellisarvosta, ja tuohon mennessä kertyneet tuotot huomioon ottaen sijoituksen voi katsoa olleen tappiolla ainoastaan 62,34 euroa. Joukkolainan omistuksen säilyttäessään kuolinpesä on pankin näkemyksen mukaan tehnyt itsenäisen sijoituspäätöksen, jonka seurauksena syntyvät voitot ja tappiot kuuluvat kuolinpesälle. Pankki ei ole vastuussa lainan arvonmuutoksista juoksuaikana. Siksi se ei ole vastuussa A:n kuolinpesälle syntyneestä sijoitustappiosta.

B:n sijoitus

B:n allekirjoittamassa varallisuudenhoitosopimuksessa on todettu, että pankki ei tee päätöksiä B:n puolesta eikä vastaa B:n tekemien toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta tai sijoittamiseen liittyvästä riskistä. B:lle ja A:lle laaditussa sijoitussuunnitelmassa B:lle on suositeltu sijoitusvarallisuuden jakaumaa, jossa 50 % on sijoitettu osakkeisiin ja 50 % korkomarkkinoille. Tämä perustui B:n sijoitustavoitteisiin ja suhtautumiseen sijoittamiseen liittyviin riskeihin. Suunnitelman merkintöjen mukaan A ja B seuraavat kiinnostuneina sijoitusmarkkinoiden tapahtumia, ja osakesijoittamiseen liittyvät riskit ovat heille tuttuja.

Sijoitussuunnitelman tekemisen jälkeen B oli usein yhteydessä sijoitusjohtajaan sijoitusvarallisuutensa hoitamiseen liittyvissä asioissa. 7.3.2006 sijoitusjohtaja oli esitellyt CDO-tuotteen, ja B oli heti esittelyn jälkeen ilmoittanut haluavansa sijoittaa siihen 20.000 euroa, mikä oli n. 1,2 % B:n tuolloisesta sijoitusvarallisuudesta. B:n sijoitukset olivat tuolloin n. 50-prosenttisesti osakkeissa.

C:n sijoitus

C:llä on ollut vastaavanlainen sopimus varallisuudenhoidosta kuin A:lla ja B:llä. Vuonna 2002 tehdyssä sijoitussuunnitelmassa C:lle suositellaan sijoitusvarallisuuden jakaumaa, jossa 60 % on sijoitettuna osakkeisiin ja 40 % korkosijoituksiin. Suositus on perustunut C:n sijoitustavoitteisiin sekä suhtautumiseen sijoittamiseen liittyviin riskeihin. Suunnitelmassa on todettu mm., että C on ”ollut osakesäästäjä lapsesta lähtien”; osakesijoittamiseen liittyvät riskit ovat C:lle tuttuja ja hän ymmärtää niiden toteutumisen vaikutukset.

Sijoitusjohtaja on vaihtunut C:n yhteyshenkilöksi joulukuussa 2003. C oli tämän jälkeen usein yhteydessä sijoitusjohtajaan sijoitusvarallisuutensa hoitamiseen liittyvissä asioissa. Tapaamisessa 15.3.2006 sijoitusjohtaja on esitellyt CDO-tuotteen C:lle ja on sen jälkeen postittanut C:lle tuotteen markkinointiesitteen, johon hän on voinut tutustua. Myöhemmin C on päättänyt sijoittaa joukkolainaan 20.000 euroa, mikä oli noin 7,5 % hänen sijoitusvarallisuudestaan. C:n sijoitukset olivat n. 50-prosenttisesti osakkeissa.

Sijoitusneuvonta

Pankki oli suositellut asiakkaille lainan keskimmäistä riskitasoa. Siihen sisältyvää riskiä pidettiin kohtuullisena, minkä vuoksi tuote oli sijoitushetkellä asiakkaille sopiva. Pankki katsoo täyttäneensä velvoitteensa antaessaan asiakkaille sijoitusneuvontaa.

B ja C ovat olleet varsin kokeneita sijoittajia, jotka ovat tunteneet sijoittamiseen liittyvät riskit hyvin. He ovat tavoitelleet sijoituksilleen tuottoa ja hyväksyneet tähän sisältyvät riskit. Molemmilla osakesijoitusten osuus sijoitusvarallisuudesta on ollut noin 50 %, mikä on osoitus melko korkeasta riskinsietokyvystä. Alkuvuonna 2006 heidän varansa ovat olleet sijoitettuna useisiin eri sijoituskohteisiin. CDO-lainan osuus asiakkaiden kokonaissijoitusvarallisuudesta on ollut pieni. CDO-tuote on sopinut asiakkaiden riskiprofiileihin ja sijoitustavoitteisiin. Lainan arvonmenetys on johtunut sijoitusneuvonnan antamisen hetkellä täysin ennakoimattomissa olleesta globaalista finanssi- ja talouskriisistä.

Tiedonantovelvollisuus

CDO-laina esiteltiin A:lle, B:lle ja C:lle PowerPoint-kalvosarjan ja markkinointiesitteen avulla. Tästä materiaalista käy selvästi ilmi mm. sijoitetun pääoman menettämisen mahdollisuus. Lisäksi sijoitusjohtaja on itsekin tapaamisten yhteydessä tuonut esille tuotteeseen sisältyvät riskit. Asiakkaiden on tullut olla tietoisia siitä, ettei CDO-lainaan tehdyillä sijoituksilla ole pääomaturvaa. Pankki katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa. A:n ja B:n osalta pankki toteaa lisäksi, että he olivat jo aiemmin sijoittaneet samantyyppiseen CDO-tuotteeseen ja olivat jo tuolloin saaneet tietoa mm. tuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Pankki katsoo lisäksi, että väitteet sen laiminlyönneistä perustuvat kuolinpesän osakkaiden spekulaatioihin, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä. B itse ei koskaan tehnyt pankille valitusta CDO-sijoituksestaan.

CDO-lainan myynti sen arvon alennuttua

Valituskirjelmän mukaan B ja C olivat tiedustelleet mahdollisuutta myydä sijoitukset, kun niiden arvo oli joulukuussa 2008 laskenut.

Pankin mukaan sijoitusjohtaja oli vuosien 2007 ja 2008 aikana useissa tapaamisissa ja puhelinkeskusteluissa sekä B:n että C:n kanssa tarkastellut CDO-joukkolainan markkina-arvoa kuten heidän muidenkin sijoituskohteidensa markkina-arvoa. Sijoitusjohtaja on kertonut mm., että CDO-sijoitukset ovat pitkäaikaisia sijoituksia, joiden markkina-arvot saattavat vaihdella huomattavastikin. Tämä on todettu myös markkinointiesitteessä.

Kyseisen CDO-lainan markkina-arvo alkoi laskea jo loppukesällä 2007. B ja C ovat kuitenkin harkinneet sijoitustensa myyntiä vasta joulukuussa 2008, jolloin lainan markkina-arvo on ollut jo lähes kokonaan menetetty. Esimerkiksi 31.12.2008 lainan arvo oli 0,25 % sen nimellisarvosta. Tämän vuoksi sijoitusjohtaja ehdotti tuolloin sijoitusten pitämistä ja alentuneelle pääomalle maksettavan tuoton vastaanottamista.

Pankki katsoo sijoitusjohtajan antaneen asiakkaille säännöllisesti oikeaa tietoa CDO-lainasta sen juoksuaikana. Toisaalta myymällä joukkolainasijoituksensa joulukuussa 2008 tai sen jälkeen asiakkaat eivät olisi saaneet sijoittamistaan pääomista takaisin kuin pienet murto-osat.

Yhteenvetona

Pankki katsoo toimineensa kaikin puolin asianmukaisesti antaessaan asiakkaille sijoitusneuvontaa. Se on täyttänyt selonottovelvollisuutensa ja on näin saatujen tietojen perusteella tehnyt asiakkaille soveltuvat sijoitussuunnitelmat ja auttanut niiden toteuttamisessa. Pitkän asiakassuhteen aikana sijoitusjohtaja oli oppinut tuntemaan asiakkaat sijoittajina ja tiennyt heidän sijoitustavoitteensa ja suhtautumisensa riskiin.

Asiakkaat ovat olleet kokeneita sijoittajia. CDO-lainan osuus heidän kokonaissijoitusvarallisuudestaan on ollut pieni. Asiakkaat ovat itse tehneet lopulliset päätökset lainaan sijoittamisesta saatuaan sitä ennen pankilta riittävät ja tarpeelliset tiedot. Pankki katsoo asiakkaiden itse olevan vastuussa sijoituspäätöksistään, eikä pankki ole korvausvastuussa.

Pankki toteaa lisäksi, että C:n lasten sijoitusten osalta ei ole esitetty korvausvaatimusta. Holhoustoimilain mukaan edunvalvoja ei tarvitse holhousviranomaisen lupaa sellaisten arvopaperien hankkimiseen, joilla käydään arvopaperimarkkinalain tarkoittamin tavoin julkisesti kauppaa. C:n lasten sijoitukset ovat olleet tämän lainkohdan mukaisesti julkisen kaupankäynnin kohteena, joten C on ollut oikeutettu tekemään kyseiset sijoitukset ilman maistraatin lupaa.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- B:n pankin kanssa 19.2.2004 solmima konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, joka sisältää myös A:n varallisuudenhoidon. Sopimuksen sisältönä on mm. sijoitussuunnitelma, vuosineuvottelu, sijoituskonsultointia kaksi kertaa vuodessa, verkkopankin perussalkku ja omaisuusraportti tavattaessa.

Sopimuksen ehtojen kohtien 1 ja 2 mukaan pankki ei tee päätöksiä asiakkaan puolesta eikä vastaa toimeksiantojen taloudellisesta tuloksesta, verovaikutuksista eikä sijoittamiseen liittyvästä riskistä, vaan kaikkinainen vastuu on asiakkaalla.

- A:lle ja B:lle laadittu 12.7.2002 päivätty sijoitussuunnitelma, jonka mukaan B:n 1.172.497 euron sijoitusvarallisuudesta oli noin 50 % kotimaisissa suorissa osakesijoituksissa ja loput joukkolainasijoituksissa, vakuutussijoituksissa, rahastosijoituksissa ja tilillä. Osakesijoitusten osuus salkusta oli yhteensä 61 %, korkosijoitusten osuus 39 %. A:n 1.023.827 euron sijoitusvarallisuudesta noin kolmannes oli kotimaisissa suorissa osakesijoituksissa ja loput samanlaisissa instrumenteissa kuin B:llä. Osakesijoitusten osuus salkusta oli yhteensä 47 %, korkosijoitusten 53 %.

Suunnitelmassa on todettu asiakkaiden nykyisten sijoitusten olevan lähellä yksityispankin yhdistelmästrategiaa, jossa peruspainotus osakkeissa on 50 % ja korkosijoituksissa 50 %. Strategia sopii sijoittajalle, joka tavoittelee sijoituksilleen vuotuista tuottoa ja pääoman kasvua. Suunnitelmassa on lisäksi todettu A:n ja B:n seuraavan kiinnostuksella sijoitusmarkkinoiden tapahtumia, ja osakesijoittamiseen liittyvät riskit sekä arvonvaihtelut ovat heille tuttuja. Sijoittaminen erityisesti osakemarkkinoille vaatii pitkää sijoitushorisonttia.

Sijoitusjohtaja suosittelee salkkujen rakenteen ylläpitämistä yhdistelmästrategian mukaisena. Tällä olisi parhaat mahdollisuudet saavuttaa asiakkaiden sijoitustoiminnalleen asettamat tavoitteet eli turvata tuotto, mutta samalla ylläpitää osakesijoittamisen avulla mahdollisuutta parempaan kokonaistuottoon sekä huomioida asetetut verotukselliset tavoitteet. Ehdotuksena on salkkujen lajihajautuksen tarkastelu yhdistelmästrategian pohjalta, ja mahdolliset uudelleensijoittelut tehdään ensisijaisesti korkoinstrumenttien puolelle.

- C:n pankin kanssa 8.6.2004 solmima konsultatiivinen varallisuudenhoitosopimus, jonka sisältönä on mm. sijoitussuunnitelma, vuosineuvottelu, sijoituskonsultointia kerran vuodessa, verkkopankin perussalkku ja omaisuusraportti tavattaessa. Sopimuksen ehdot vastaavat B:n ja A:n sopimusta.

- C:lle laadittu 21.3.2002 päivätty sijoitussuunnitelma, jonka mukaan hänen sijoitusvarallisuudestaan 70 % oli osakesijoituksissa, lähinnä yhden yhtiön osakkeissa. Korkosijoitusten paino oli lyhyissä korkosijoituksissa. C:n keskeisin tavoite on kohtuullisessa määrin kasvattaa mutta ennen kaikkea turvata sijoitustensa arvo ja siirtää painotusta yhden yhtiön osakkeista vähemmän riskisiin sijoituskohteisiin. Osakkeita realisoidaan vähitellen markkinatilanteen mukaan. Lyhyellä tähtäyksellä sijoitetaan osinkoja noin 30–35.000 euroa. C:llä ei ole erityisiä reunaehtoja sijoituksille.

Suunnitelman mukaan C:n nykyinen strategia muistuttaa yksityispankin kasvustrategiaa (75 % osakkeet, 25 % korkosijoitukset). Se sopii tuottohakuiselle sijoittajalle, jolla on suhteellisen pitkä sijoitushorisontti ja joka on valmis ottamaan suuremman riskin saavuttaakseen paremman tuoton. C on kertomansa mukaan ollut osakesäästäjä lapsesta lähtien. Hän seuraa osakemarkkinoita satunnaisesti ja tuntee osakesijoittamiseen liittyvät riskit sekä ymmärtää niiden toteutumisen vaikutukset.

Sijoitusjohtaja suosittelee C:lle jakaumaa, jossa sijoitusvarallisuudesta 60 % on sijoitettuna osakkeisiin ja 40 % korkosijoituksiin. Sijoitusjohtaja katsoo, että C:llä on parhaat mahdollisuudet saavuttaa tavoitteensa lähinnä yhdistelmästrategialla. Käytännössä tämä merkitsisi nykyisen osakepainotuksen vähittäistä siirtämistä korkopuolelle.

- CDO-joukkolainan PowerPoint-esittelykalvosarja ja painettu markkinointiesite (helmikuu 2006). Niiden sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakkaat ovat vaatineet pankilta kukin 20.000 euron kor­vausta tappiosta, joka aiheutui CDO-lainan arvon menettämisestä vuonna 2009. Asiakkaat ovat myös viitanneet C:n lasten sijoituksiin. Niiden osalta ei kuitenkaan ole vaadittu korvausta, eikä lautakunta siksi käsittele kyseisiä sijoituksia.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Valituksessa on katsottu, että asiakkaille ei ollut annettu riittävästi ja riittävän selkeää tietoa tuotteeseen liittyneistä riskeistä, eikä kukaan heistä ollut voinut ymmärtää, että sijoitetun pääoman menettäminen on mahdollista. A:n ja B:n osalta vaatimusta on perusteltu myös heidän korkealla iällään ja heikentyneellä terveydellään. Lisäksi on katsottu, ettei tuote ollut sopinut asiakkaiden riskiprofiiliin ja että tuotteen jälkimarkkinoista annettiin puutteellista tai väärää tietoa loppuvuonna 2008.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin antamien sijoitusneuvojen asianmukaisuus ja tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä pankin menettely sijoituksen tekemisen jälkeen. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän on nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Lain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

A:n ja B:n ikä ja terveydentila sijoituspäätöksiä tehtäessä

Arvopaperilautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, ettei asiakkaan ikä itsessään ole peruste tarjota tai olla tarjoamatta hänelle jotain tiettyä sijoituspalvelua tai –tuotetta. Olennaista on sen arvioiminen, onko sijoituspalveluntarjoaja kyseisessä tilanteessa täyttänyt lain mukaiset selonotto-, tiedonanto- ja muut velvoitteensa.

Valituskirjelmässään A:n ja B:n kuolinpesän edustajat ovat katsoneet, etteivät A ja B olleet kyenneet ymmärtämään tuotteesta saamiaan tietoja. A oli selostuksen mukaan ollut vakavasti sairas jo jonkin aikaa.

Arvopaperilautakunnan käyttöön ei ole toimitettu lääketieteellistä selvitystä tai muutakaan sellaista asiakirjanäyttöä, jonka perusteella lautakunta kirjallisessa menettelyssään voisi luotettavasti arvioida sitä, olivatko A:n henkiset kyvyt iän tai sairauden johdosta alentuneet CDO-sijoitusten tekohetkellä siten, että myös pankin edustajan olisi se pitänyt neuvottelutilanteessa huomata. Lautakunta ei siten tässä ratkaisusuosituksessaan voi ottaa huomioon kysymystä A:n terveydentilasta ja sen vaikutuksista. Sama koskee B:tä.

Selonottovelvollisuus ja tuotteen suosittamisen asianmukaisuus

Esitetyn selvityksen perusteella pankki on täyttänyt lain mukaisen selonottovelvollisuutensa sijoitussuunnitelmien laatimista edeltäneiden keskustelujen ja sen jälkeisten sijoitustapaamisten myötä.

A:n ja B:n tavoitteina oli vuotuinen tuotto ja pääoman kasvu yhdistelmästrategian avulla. Heidän sijoituksensa jakautuivat noin puoliksi osake- ja korkomarkkinoille. A:n ja B:n noudattama strategia osoittaa heidän hyväksyneen kohtuullisen riskin sijoituksissaan. Heillä oli pitkä kokemus sijoittamisesta, ja he olivat kiinnostuneita seuraamaan sijoitusmarkkinoiden tapahtumia. Heidän sijoitussalkkunsa olivat jo vuonna 2002 olleet suhteellisen monipuolisia.

A ja B ovat yhteyshenkilönsä suosituksen perusteella sijoittaneet CDO-lainan keskimmäiseen riskitasoon 20.000 euroa, mikä vastasi noin 1 %:a heidän sijoitusvarallisuudestaan. Sijoitukset ovat siten olleet määrältään hyvin maltillisia. Asiassa ei ole selvitystä siitä, että pankilla olisi jo merkintäajankohtana ollut tieto tulevasta finanssikriisistä ja sen vaikutuksista tämän tuotteen kannalta. Pankilla ei siten ole merkintäajankohtana ollut syytä pitää asiakkaille suositeltua tuotteen keskimmäistä riskitasoa erityisen riskipitoisena sijoituksena, joskin tuotteeseen liittyvä riski on luonteensa vuoksi tullut kuvata sijoittajille kyllin selvästi. Lautakunta katsoo, ettei tuotteen suosittaminen merkintäajankohtana ole ollut ristiriidassa A:n ja B:n sijoituskokemuksesta tai riskinottohalukkuudesta olleiden tietojen taikka muiden sijoitussuunnitelmasta ilmenevien seikkojen kanssa. Lisäksi he olivat aiemminkin sijoittaneet samantyyppiseen CDO-tuotteeseen.

C:n tavoitteeksi oli kirjattu sijoitusvarallisuuden kasvattaminen kohtuullisessa määrin mutta ennen kaikkea sijoitusten arvon turvaaminen ja painotuksen siirtäminen yhden yhtiön osakkeista vähemmän riskisiin sijoituskohteisiin. C ei ollut asettanut sijoituksilleen erityisiä reunaehtoja. Hän on noudattanut vastaavanlaista strategiaa kuin A ja B ja on ollut riskinottohalukkuudeltaan näitä vastaava. Myös C:llä on ollut pitkä kokemus sijoittamisesta.

C:n CDO-sijoitus on selvityksen mukaan vastannut noin 7,5 % hänen sijoitusvarallisuudestaan ja on siten ollut määrältään maltillinen. Edellä todetuin perustein sijoitusta ei merkintäajankohtana ollut syytä pitää erityisen riskipitoisena. Tuote on sopinut yhteen C:n sijoitussuunnitelmaan kirjatun hajautustavoitteen kanssa. Lautakunta katsoo, ettei tuotteen suosittaminen merkintäajankohtana ole ollut ristiriidassa myöskään C:n sijoituskokemuksesta tai riskinottohalukkuudesta olleiden tietojen taikka muiden sijoitussuunnitelmasta ilmenevien seikkojen kanssa.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että CDO-tuotteen suosittaminen asiakkaille on keväällä 2006 ollut asianmukaista.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaille uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa asiakkaan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Keskeisenä lautakunta pitää tapauksessa sitä, mitä ja miten asiakkaille oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.

Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Käytettävissä olevan selvityksen mukaan asiakkaiden yhteyshenkilö oli 7.3.2006 ja 15.3.2006 pidetyissä tapaamisissa esitellyt CDO-tuotetta suullisesti PowerPoint-kalvosarjaa apuna käyttäen. Esitetyn selvityksen mukaan A ja B olivat saaneet markkinointiesitteen esittelytilaisuudessa, C oli saanut sen tapaamisen jälkeen postitse kotiinsa.

PowerPoint-kalvosarja (16.2.2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut vastaavan kalvosarjan merkitystä pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ja riskeistä kertomisen kannalta mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on katsonut, että kalvosarja antaa kuvan tuotteen rakenteesta, terminologiasta ja yleisistä toimintaperiaatteista sekä tuotto-odotuksesta, mutta kalvosarja itsessään ei ole antanut riittävää kuvaa tuotteeseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Kalvosarjasta ei kyllin selvästi ilmene se tuotteen rakenteesta johtuva seikka, että historiatiedoista poikkeavassa markkinatilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää suurelta osin tai täysin, ja tällainen kehitys voi tapahtua suhteellisen nopeastikin. Kalvosarjan mukaisista tiedoista sijoittaja ei kuitenkaan ole perustellusti voinut saada sellaista käsitystä, että kyseinen sijoitustuote olisi ollut pääomaturvattu tai riskitön.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006)

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Pankin toimittaman selvityksen mukaan sijoitusjohtaja oli myös suullisesti kertonut mm. tuotteeseen liittyvistä riskeistä. Täsmällistä kuvausta asiakkaille suullisesti annetuista tiedoista ei ole esitetty. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta olettaa asiakkaille annettujen tietojen olleen esittelyssä käytetyn esittelymateriaalin mukaisia.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että asiakkaalle olisi tuotetta esiteltäessä suullisesti annettu virheellistä tietoa tuotteeseen liittyvän riskin toteutumisen todennäköisyydestä tai riskeistä muuten.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

A ja B olivat jo aiemmin sijoittaneet samankaltaiseen CDO-lainaan ja olivat tuolloinkin saaneet tietoa CDO-tuotteiden rakenteesta ja toimintaperiaatteista sekä niille ominaisista riskeistä, joten tuote oli heille entuudestaan tuttu. Tämän ja yllä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen 7.3.2006 tehtyjä merkintöjä antanut A:lle ja B:lle riittävästi tietoa, jotta he ovat voineet arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Lautakunnan arvion mukaan heidän on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää ­tuotteesta saamansa tiedot. Kuten edeltä ilmenee, lautakunta ei tässä arviossaan voi ottaa huomioon valituskirjelmässä esitettyjä etenkin A:n terveydentilaan liittyviä seikkoja.

A ja B olivat tehneet sijoituspäätökset heti sen tapaamisen päätteeksi, jossa tuotetta oli esitelty heille. Heillä oli näin ollen käytettävissään vain lyhyt aika arvioida tuotteesta saamiaan tietoja ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Toisaalta lautakunta on edellä katsonut, että tuotteen suosittamisessa asiakkaille ei ollut tapahtunut virhettä ja että he olivat saaneet heille entuudestaan tutusta tuotteesta riittävästi tietoa ymmärrettävässä muodossa. Sijoitus on vastannut vain noin 1 %:a asiakkaiden sijoitusvarallisuudesta, eikä tätä yksittäistä sijoituspäätöstä siten voi pitää erityisen merkittävänä kummankaan asiakkaan sijoitustoiminnan kokonaisuuden kannalta. Heillä oli mahdollisuus esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä, eikä selvityksestä ilmene, että pankki olisi kiirehtinyt asiakkaidensa päätöksentekoa.

C:n osalta lautakunta katsoo, että myös hän oli ennen sijoituspäätöksen tekemistä saanut CDO-tuotteesta riittävästi tietoa kyllin selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa, jotta hän on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. C:llä on ollut mahdollisuus tutustua saamaansa aineistoon rauhassa ennen päätöksentekoaan. Lautakunnan arvion mukaan myös hänen on aiempi sijoituskokemuksensa huomioon ottaen ollut mahdollista ymmärtää ­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa A:n, B:n ja C:n osalta.

Sijoituksista luopuminen lainan juoksuaikana

Selvityksen mukaan B ja C ovat joulukuussa 2008 tiedustelleet mahdollisuutta realisoida CDO-sijoituksensa. Markkinointiesitteestä ilmenee, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Sijoitusten realisointi joulukuussa 2008 olisi käytännössä merkinnyt sitä, että sijoitukset olisi myyty pankille tuolloisella takaisinostohinnalla.

Kyseisen CDO-lainan takaisinostohinta oli alkanut laskea jo ennen kuin sijoittajalle takaisin maksettavan pääoman määrä oli alkanut alentua luottovastuutapahtumien seurauksena. Vuodenvaihteen 2008–2009 aikaan CDO-lainan takaisinostohinta oli selvityksen mukaan hyvin alhainen, alle 1 % nimellisarvosta, joten sijoitusten realisoiminen ei olisi rajoittanut tappiota enää juuri lainkaan. Takai­sinostohinnan tason alhaisuus huomioon ottaen sijoituksen pitäminen sekä sille maksettavan tuoton vastaanottaminen kesään 2009 saakka on käytännössä voinut johtaa jopa hieman parempaan lopputulokseen kuin jos sijoitus olisi myyty joulukuussa 2008 tai sen jälkeen.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että asiakkaiden kuvaama neuvo pitää sijoituksensa on vuodenvaihteen 2008–2009 tilanteessa ollut perusteltu. Joka tapauksessa markkina-arvon alhaisuus huomioon ottaen jää selvittämättä, että neuvon mukaisesta sijoituksen pitämisestä olisi aiheutunut heille lisävahinkoa.

Muut väitteet

Pankki on A:n osalta toissijaisesti katsonut kuolinpesän tehneen itsenäisen sijoituspäätöksen ja vastaavan päätöksensä seurauksista itse. Koska lautakunta katsoo, ettei pankki ollut laiminlyönyt velvoitteitaan A:ta kohtaan, lautakunta ei pidä tarpeellisena arvioida pankin toissijaista perustetta.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään tai myöhemmässä neuvonnassaan sopimusehtojen, arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei joukkolainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat varapuheenjohtaja Repo, jäsenet Norros ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia