Tapahtumatiedot

Asiakas on merkinnyt ensimmäisen kerran valituksenalaisen kaltaista uudentyyppistä joukkovelkakirjalainaa 25.4.2005 suoraan sen emissiosta 10.000 eurolla ja sen jälkeen vuosina 2005 - 2007 ennen valituksenalaisia jälkimarkkinakauppoja lisäksi kahdeksaa vastaavaa joukkovelkakirjalainaa niin ikään suoraan niiden emissioista yhteensä 120.000 eurolla. Merkintöjen joukossa on myös valituksenalaisia liikkeeseenlaskueriä, jotka on tehty 27.2.2006 sekä 27.3.2006 yhteensä 45.000 euron arvosta.

Asiakas on tiedustellut palveluntarjoajalta mahdollisuutta ostaa lisää vastaavanlaisia tuotteita jälkimarkkinoilta lokakuussa 2007. Tuolloin niitä ei kuitenkaan ollut saatavilla, mutta kun kyseisiä tuotteita oli tullut saataville alkuvuodesta 2008, oli siitä asiakkaalle ilmoitettu sähköpostitse helmikuussa 2008. Samassa yhteydessä asiakkaalle oli kerrottu myös muista tarjolla olleista velkakirjalainoista, mutta asiakas oli päätynyt ostamaan 13.2.2008 jälkimarkkinoilta yhteensä 40.351,80 eurolla 67.000 euron nimellisarvoista kahta samaa liikkeeseenlaskuerää kuin mitä hänellä jo ennestään oli. Asiakkaan ostamien erien hinnat olivat alentuneet ostohetkellä noin 42 %:ia ja 35 %:ia niiden alkuperäisistä nimellisarvoista. Jälkimarkkinakauppojen yhteydessä ei enää erikseen käyty läpi tuotteiden yksityiskohtia ja hinnanmuodostuksen perusteita. Asiakas on myös näiden jälkimarkkinakauppojen jälkeen ostanut vielä vuonna 2008 kaksi vastaavanlaista joukkovelkakirjalainaa nimellisarvoltaan 45.000 euroa jälkimarkkinoilta alentunein hinnoin yhteensä 34.428 eurolla.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas katsoo, että palveluntarjoaja menetteli virheellisesti helmikuussa 2008, kun se ei kertonut hänelle esiteltyihin joukkovelkakirjalainoihin liittyneestä islantilaispankkien kasvaneesta luottotappioriskistä, vaan päinvastoin todettiin ”niitä nyt olevan tarjolla ihan kiinnostavaan hintaan” ja ”tasot ovat silti riskiin ja sijoitusaikaan nähden houkuttelevia”. Asiakkaan mukaan kyseiset sijoitukset olisivat jääneet tekemättä, mikäli hänelle olisi sijoituksiin liittyneiden islantilaispankkien tilanteesta asianmukaisesti kerrottu. Tuotteeseen liittyvät riskit olivat asiakkaan mukaan kiistatta jo tuolloin palveluntarjoajan tiedossa, koska muun muassa yhtiön ylin johto varoitteli asiasta julkisuudessa. Riskin todellisuutta osoitti asiakkaan mukaan myös se, että riskit toteutuivat sittemmin jo alle vuoden kuluessa hänen sijoituspäätöksestään.

Asiakas korostaa lisäksi, että riskin mahdollinen tiedostaminen ja sijoituspäätökseen olennaisesti vaikuttavan tiedon kertomatta jättäminen ovat kaksi eri asiaa. Puheena olevat tuotteet ovat asiakkaan näkemyksen mukaan monimutkaisia ja vaikeita arvioida, erityisesti niihin liittyvän riskin ja hinnanmuodostuksen osalta. Asiakas vaatii palveluntarjoajaa korvaamaan hänen jälkimerkintänä tekemiensä kyseisten liikkeeseenlaskuerien johdosta menettämänsä pääoman yhteensä 39.901,80 € täysimääräisesti korkoineen.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki toteaa, että asiakas on solminut konsultatiivisen varallisuudenhoitosopimuksen 17.11.2003. Vuosina 2003-2005 asiakas toimi aktiivisesti osakemarkkinoilla, mutta oli alkanut osakkeiden tuottopotentiaalin heikkenemiseen perustuvan näkemyksensä mukaisesti myydä osakeomistuksiaan ja siirtämään vapautuneita varoja lähinnä yritys- ja joukkovelkakirjalainoihin, joista hän uskoi saavansa parhaan tuotto/riski-suhteen. Ensimmäisen kerran asiakas on merkinnyt käsiteltävää joukkovelkakirjalainaa jo vuonna 2005 ja sen jälkeen vielä vastaavia lainoja lisää yleensä suoraan niiden emissiosta, mutta joskus myös jälkimarkkinoilta vaihtelevaan hintaan. Suoraan emissiosta merkittyjen lainasarjojen joukossa on myös samoja eriä kuin mitä asiakas on hankkinut jälkimarkkinoilta niiden alkuperäistä nimellishintaa selvästi edullisemmin. Lisäksi asiakkaalla on ollut myös muita kuin puheenaolevia joukkovelkakirjalainoja, jotka on sidottu muun muassa ulkomaanvaluuttoihin, minkä lisäksi asiakas on kertonut käyttäneensä myös kilpailevien palveluntarjoajien palveluita erityisesti osaketutkimustiedon osalta.

Pankki korostaa, että valitus koskee tilannetta, jossa asiakas on itse pitempään ollut aktiivinen ja kyseessä on lisäksi samat lainaerät kuin mitä asiakkaalla on jo entuudestaan ollut. Alkuperäisen myynnin yhteydessä asiakkaalle on vuonna 2006 annettu vaaditut tiedot, mukaan lukien viitesalkun tarkka sisältö, mistä syystä välittömästi ennen ostotapahtumaa jälkimarkkinoilta 13.2.2008 puheena olevien lainasarjojen osalta ei enää erikseen käyty läpi tuotteen hinnanmuodostuksen perusteita. Asiakas on itsekin korostanut, että valitus kohdistuu vain 13.2.2008 tehtyihin jälkimarkkinakauppoihin liittyviin seikkoihin eikä alkuperäiseen emissioon liittyviin seikkoihin. Pankki tuo myös esille, että aikaisempien sijoitustensa ja niistä saamansa kokemuksen sekä kirjallisten raporttien perusteella asiakkaan on tullut mieltää tuotteeseen liittyvä riski, varsinkin kun ostohetkellä tuotteiden arvo oli jo laskenut lähes puoleen alkuperäisestä. Pankki huomauttaa myös, että joukkovelkakirjalainojen määrän lisäännyttyä asiakkaan salkussa häntä on muistutettu samankaltaisen riskin kumuloitumisesta. Asiakkaalle on myös tarjottu muita vaihtoehtoja, mistä huolimatta hän on kuitenkin päätynyt hankkimaan lisää jo entuudestaan salkussaan ollutta tuotetta ja eriä.
 

Selvitykset

Osapuolien kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- asiakkaan ja palveluntarjoajan välinen 17.11.2003 allekirjoitettu varallisuudenhoitosopimus, jonka varallisuudenhoitosopimuksen perusteella asiakasta on informoitu varojen sijoittamisessa, mutta varsinaiset sijoituspäätökset asiakas on tehnyt itse sekä vastannut niihin liittyvistä riskeistä, taloudellisesta tuloksesta ja veroseuraamuksista. Sopimuksen perusteella on kartoitettu asiakkaan varallisuus ja tehty hänen esittämien tavoitteiden perusteella sijoitussuunnitelma, jota on tarkistettu vuosittain. Lisäksi sopimuksen perusteella asiakkaan on ollut mahdollista saada erillistä sijoituskonsultointia.
- valituksenalaisen tuotteen markkinointiesite, jossa kerrotaan lainasta yleisesti, sen tuotosta ja rakenteesta, riskeistä ja niiden toteutumisesta historiallisesti sekä kenelle se soveltuu. Lopuksi markkinointiesitteessä on lueteltu lainaehdot lyhyesti.
- selvitykset valituksenalaisen tuotteen tuottohistoriasta ja viitesalkun luottoluokituksista, jotka on päivätty 5.4.2007 ja 30.4.2008. Selvityksistä käy ilmi tuotteen arvostukset sekä nimellis- että markkina-arvoonsa, kertyvä korko, viitesalkun luottoluokitusjakauma ja siinä tapahtuneet kappalemääräiset muutokset sekä salkun 5 huonoiten luottoluokitettua yritystä. Selvityksistä on havaittavissa, että luottoluokituksissa oli tapahtunut jonkin verran muutoksia, mutta ettei yhtään luottovastuutapahtumaa ollut vielä sattunut. Viiden huonoimman yrityksen joukossa ei ollut islantilaisia pankkeja.
- selvitys valituksenalaisten liikkeeseenlaskuerien viitesalkkujen luottoluokitustilanteesta 13.2.2008, mistä käy ilmi että viitesalkun 101 yhtiöstä yhdeksän luokitus oli alle alkuperäisen Investment Grade- tason. Islantilaiset pankit täyttivät Investment Grade -luokituksen.
- selvitys valituksenalaisen tuotteen jälkimarkkinahinnan kehityksestä ajalla 28.2.2006-27.2.2009, mistä käy ilmi tuotteen hinnan lähteneen selvään laskuun 31.7.2007 sitä ennen hinnan oltua suurimman osan ajasta 98%:n tasossa, mutta välillä käyneen myös yli 100 %:n tasossa. Nollille hinta on mennyt vuoden vaihteessa 2009.
- ote 5.10.2007 käydystä puhelinkeskustelutallenteesta, jossa asiakas ja pankin edustaja keskustelevat valituksenalaiseen tuotteeseen liittyvästä riskistä ja vastapainoksi sen ottamisesta maksettavasta korvauksesta. Myös tuotteeseen liittyvistä turvapuskureista sekä niiden rakenteesta ja ylittämisen seurauksista keskustellaan samoin kuin tuotteen jälkimarkkinahintaan vaikuttavista seikoista. Tallenteesta käy myös ilmi, että asiakas on tutustunut hänelle toimitettuun aineistoon ja että pankin edustaja kiinnittää asiakkaan huomiota tämän sijoitussalkun rakenteeseen ja siitä seuraavaan omaisuuslajiriskiin mainiten myös vaihtoehtoisia sijoituskohteita. Puheenaolevien liikkeeseenlaskuerien viitesalkkujen yhtiöiden pankin edustaja kertoo olevan vakavaraisia, mistä syystä mahdolliset luottovastuutapahtumat ovat epätodennäköisiä, mutta toki mahdollisia.
- arvopaperitiliote 29.2.2008, jonka mukaan asiakkaan joukkovelkakirjalainasalkku oli nimellisarvoltaan yhteensä 220.000 euroa.

Kirjelmien liitteinä asiakas on myös toimittanut tammikuussa 2008 valtakunnallisen sanomalehden verkkoversiossa julkaistun artikkelin islantilaisen sijoitusyhtiön vaikeuksista ja Arvopaperilautakunnan verkkosivuilla olleen tiedotteen pankkien vakavaraisuudesta ja sijoittajansuojasta sekä palveluntarjoajan asiakaslehdessä olleen kolumnin. Lisäksi palveluntarjoaja on toimittanut taulukon asiakkaalle tapahtuma-aikaan esitellyistä muista tuotteista sekä kaikista asiakkaan valituksen kohteena olevan tyyppisistä sijoituksista.

Osapuolet ovat myös kirjelmissään yhdensuuntaisesti viitanneet muun muassa toisilleen lähettämiinsä sähköpostiviesteihin ja käymiinsä puhelinkeskusteluihin toimittamatta niitä kaikkia kuitenkaan kokonaisuudessaan lautakunnalle.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Tapauksessa on kysymys palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden täyttämisen arvioinnista tilanteessa, jossa asiakas on itse lähestynyt palveluntarjoajaa ja tuonut esiin mielenkiintonsa merkitä lisää hänellä jo on entuudestaan olevaa sijoitustuotetta. Lautakunnan näkemyksen mukaan tapauksen arvioinnissa tulee siten kiinnittää huomiota merkintöjen välissä mahdollisesti markkinaolosuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin ja niiden vaikutuksesta tuotteeseen sisältyvän riskiin sekä mistä seikoista mahdolliset muutokset käytännössä olisi mahdollista havaita ja kenen niihin olisi tullut kiinnittää huomiota. Huomionarvoista tilanteessa on myös se, että asiakkaan alkuperäinen merkintä on ajalta ennen MiFID:iä ja valituksenalaiset jälkimarkkinakaupat on puolestaan tehty MiFID-säännösten tultua voimaan 1.11.2007.

Lautakunta toteaa, että puheena oleva sijoitustuote on osa palveluntarjoajan varainhankintaa ja se kuuluu korkeampaa tuottoa tavoittelevien uusien sijoitusinstrumenttien joukkoon. Laina on niin sanottu Credit-Linked-Note (”CLN”), tarkemmin sanottuna CDO eli Collateralised Debt Obligation, missä lainan ostaja (sijoittaja) pääsee osallistumaan luottoriskisuojauksen myyjänä globaaliin luottoriskin tukkumarkkinaan myymällä lainan liikkeeseenlaskijalle (pankille) luottoriskisuojausta. Sijoittajan riski jakautuu kahteen osaan: yhtäältä riskiin liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä ja toisaalta luottoriskiin viitekorissa olevista yrityksistä ja muista yhteisöistä. Lainassa sijoittaja ottaa luottoriskin useamman kuin yhden viiteyhteisön joutumisesta konkurssiin tai muuhun vakavaan maksuhäiriötilaan. Sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman ja koron osaksi tai kokonaan. Sijoittajalle maksetaan indeksihyvityksenä korvaus korottuneesta riskistä.

Kaupankäynti joukkovelkakirjalainoilla poikkeaa osakekaupankäynnistä. Joukkovelkakirjalainoilla tehdään ns. OTC-kauppaa, jolloin kauppa tapahtuu pankin omaa tasetta vastaan, kun taas osakekaupankäynnissä asiakkaan toimeksiannot toteutetaan yleensä pörssissä. OTC-kauppaa voidaan käydä suoraan asiakkaan ja pankin välillä.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), minkä lisäksi Rahoitustarkastus (nyk. Finanssivalvonta) on antanut lakia täydentävän standardin 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 pykälässä todetaan jälkimarkkinakaupan aikaan seuraavaa:
”Arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Kuluttajan kannalta sopimattomasta tai hyvän tavan vastaisesta menettelystä säädetään lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvussa.

Sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa. Markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus.”

Finanssivalvonnan standardissa puolestaan todetaan, että valvottavan on rahoituspalveluja tarjotessaan noudatettava hyvää tapaa, mikä tarkoittaa, että valvottava toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti ja asiakkaiden etu huomioon ottaen, jotta rahoitusmarkkinoita kohtaan tunnettu luottamus turvataan. Palveluntarjoajan tulee lisäksi pyytää tarvittaessa asiakkailtaan riittävät tiedot heidän taloudellisesta asemastaan ja rahoituspalvelua koskevista tavoitteistaan sekä antaa asiakkailleen olennaista tietoa asiakkaiden päätöksenteon tueksi, kuten tietoa rahoituspalvelun tarjoajasta, rahoituspalvelun sisällöstä, rahoituspalvelun kuluista tai niiden määräytymisperusteista, sekä rahoituspalveluun liittyvistä olennaisista riskeistä. Edellä mainittuja periaatteita sovellettaessa on otettava huomioon asianomaisen rahoituspalvelun ja sen kohteena olevan rahoitusvälineen luonne sekä asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ssä todetaan arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuudesta jälkimarkkinakauppojen aikaan seuraavaa.
”Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemistä sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot arvopaperinvälittäjästä ja tarjottavasta palvelusta.

Arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:
1) arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;
2) palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;
3) sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;
4) siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;
5) asiakasvarojen säilyttämisestä;
6) palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin 2 momentissa tarkoitettujen tietojen olennaisista muutoksista.”

Finanssivalvonnan standardissa todetaan, että asiakkaalle annettavien tietojen on oltava paikkansapitäviä, eivätkä ne saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selkeä ilmoitus kyseeseen tulevista riskeistä. Tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon.

Riskien osalta standardissa todetaan lisäksi, että valvottavan on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle yleiskuvaus palvelun kohteena olevien rahoitusvälineiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä. Kuvauksessa on tuotava esiin kulloisenkin rahoitusvälinetyypin luonne ja siihen liittyvät tyypilliset riskit riittävän yksityiskohtaisesti niin, että asiakas voi tehdä perustellun sijoituspäätöksen. Rahoitusvälineeseen liittyvien riskien kuvauksen on, ottaen huomioon asianomaisen rahoitusvälinetyypin ominaisuudet sekä asiakkaan asiantuntemus ja sijoituskokemus, sisällettävä soveltuvin osin tietoa kyseiseen rahoitusvälinetyyppiin liittyvistä riskeistä, hinnan vaihtelun suuruudesta, tieto rahoitusvälinetyypin johdosta mahdollisesti aiheutuvista muista taloudellista sitoumuksista tai velvoitteista sekä kyseiseen rahoitusvälinetyyppiin sovellettavat vakuusvaatimukset ja vastaavat velvoitteet.

Perustelut

Pankin tiedonantovelvollisuus

Asiasta saadun selvityksen perusteella asiakas on merkinnyt kyseisentyyppistä sijoitustuotteita ensimmäisen kerran vuonna 2005 ja nimenomaisesti valituksensa kohteena olevia lainaeriä vuonna 2006. Lisäksi asiakkaalla on ollut salkussaan myös seitsemää muuta kyseisen tuotteen liikkeeseenlasku- ja lainaeriä. Asiakkaan kyseisentyyppisten joukkovelkakirjojen nimellisarvo on ollut yhteensä 242.000 euroa. Asiakkaan valitus kohdistuu yksinomaan vuoden 2008 helmikuun tapahtumiin, missä yhteydessä hän katsoo, että palveluntarjoaja jätti kertomatta hänelle olennaisen tiedon eli lainan viiteyhtiöihin kuuluneiden islantilaispankkien sen hetkisistä luottotappioriskeistä ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta lainan pääomaan. Muilta osin asiakas ei ole katsonut palveluntarjoajan menetelleen asiakokonaisuudessa virheellisesti.

Alkuperäisen merkinnän yhteydessä palveluntarjoaja on kertonut antaneensa asiakkaalle vaadittavat tiedot tuotteesta mukaan lukien lainaesitteen sekä tiedot kyseisen lainan viiteyhtiöistä, mitä asiakas ei ole kiistänyt. Omissa vastineissaan asiakas on puolestaan todennut, että vuoden 2008 alussa islantilaisten pankkien heikko tila oli yleisesti ja laajasti tiedossa. Huomionarvoista tapauksessa on lisäksi, että asiakas on ollut itse aktiivinen aikaisemman omistuksensa lisäämisessä. Niin ikään asiakkaan tekemien jälkimarkkinakauppojen aikaan kyseisten sijoitustuotteiden arvo oli selvästi alentunut alkuperäisestä. Toisen lainan hankintahinta n. 58 % alkuperäisestä nimellisarvosta antoi efektiiviseksi vuosituotoksi sijoitushetkellä n. 30 % ja toisen lainan osalta hankintahinta n. 65 % alkuperäisestä nimellisarvosta antoi efektiiviseksi vuosituotoksi n. 20 %. Kyseiset vuosituotot poikkesivat monenkertaisesti asiakkaalle esiteltyjen muiden joukkovelkakirjalainojen tuotoista. Lautakunta katsoo, että asiakkaan on täytynyt mieltää, että korkeaan tuottoon liittyy korkea riski.

Lautakunta toteaa, että edellä esitettyjen säännösten ja niiden perusteella annettujen tarkentavien ohjeiden mukaisesti palveluntarjoajalla on ollut velvollisuus jälkimarkkinakaupan aikaan ensimmäistä kertaa tuotetta tai palvelua tarjotessaan antaa tuotteesta riittävän yksityiskohtaiset tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Nimenomaista säännöstä siitä, kuinka käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa, jossa asiakas jo omistaa hankittavia rahoitusvälineitä ja omasta aloitteestaan haluaa hankkia niitä lisää, tulisi tiedonantovelvollisuuden osalta menetellä ei ole.

Ottaen huomioon palveluntarjoajalle asetettujen velvollisuuksien tarkoitus ja niiden yhteydessä mainitut täsmentävät seikat tiedon riittävyydestä, tuotteen luonteesta ja asiakkaan asiantuntemuksesta sekä sijoituskokemuksesta ja asiakkaan kanssa aikaisemmin käydyn puhelinkeskustelun sisältö, lautakunta katsoo, että tilannetta tulee arvioida kokonaisuutena ja huomiota tulee tällöin kiinnittää olosuhteissa mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin.

Olosuhteissa tapahtuneet muutokset ja niitä ilmentävät seikat

Käsiteltävän tyyppisiin tuotteisiin rahoitusmarkkinoiden tapahtumat vaikuttivat siten, että saadun selvityksen mukaan valituksenalaisten liikkeeseenlaskuerien arvo oli lähtenyt laskuun heinäkuussa 2007 ja jälkimerkinnän aikaan helmikuussa 2008 niiden arvo oli jo lähes puolittunut. Verrattuna salkun alkuperäisiin luottoluokituksiin oli huhtikuussa 2007 hieman luottoluokittajasta riippuen 6-8 yhtiön luokitus noussut ja vastaavasti 22-32 laskenut. Vastaavasti huhtikuussa 2008 nousseita luokituksia oli 6-8 ja laskeneita 33-42 kappaletta. Yhtään luottovastuutapahtumaa ei salkun viiteyhtiöissä kuitenkaan ollut vielä huhtikuuhun 2008 mennessä tapahtunut.

Liikkeeseenlaskuajankohtana kaikki yhtiöt olivat täyttäneet Investment grade –luokituksen, mutta jälkimarkkinakaupan hetkellä 13.2.2008 yhdeksän viiteyhtiön luokitus oli alle mainitun tason. Näiden joukossa ei kuitenkaan ollut vielä yhtään asiakkaan nimenomaisesti esille nostamia islantilaisia pankkeja, jotka olivat tuolloin vielä edelleen neljänneksi korkeimmassa luottoluokitusluokassa. Lautakunta toteaa, että koska tuotteen ehtojen mukaisesti ainoastaan luottovastuutapahtumilla on vaikutusta asiakkaille tuotteen eräpäivänä takaisinmaksettavaan pääomaan ja niistä liikkeeseenlaskijalla on myös velvollisuus informoida, ei tuotteen viitesalkussa ollut kokonaisuutena arvioiden tapahtunut sellaista erityistä luottoriskin muutosta, mikä ei olisi jo tuotteen markkinahinnassa tullut otetuksi huomioon ja mistä syystä palveluntarjoajalla olisi ollut nimenomainen velvollisuus kiinnittää asiaan asiakkaan huomio. Saadun selvityksen perusteella tässä tapauksessa pankin edustaja ja asiakas olivat käyneet keskusteluja tuotteen hinnanmuodostukseen liittyvistä seikoista lokakuussa 2007.

Asiakkaalle on 18.3.2008 toimitettu tiedot vastaavien lainojen viiteyhtiöiden tuon hetken luottoluokituksista. Tietojen saamisen jälkeen asiakas on hankkinut kaksi vastaavaa lainaerää yhteensä 45.000 euron nimellisarvosta.

Suositus

Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa asiakkaan aikaisempi kokemus sijoitustuotteesta, hänelle tuotteesta annetut tiedot ja tuotteen alkuperäisestä selvästi laskenut jälkimarkkinahinta huomioiden, asiakkaalla on ollut riittävät tiedot arvioida tuotteeseen sen jälkimarkkinakaupan toteutushetkellä sisältynyttä riskiä ja mahdollisuutta pahimmassa tapauksessa jopa menettää koko tuotteeseen sijoitettu pääoma. Ottaen huomioon islantilaisten pankkien luottoluokitukset jälkimarkkinakaupan tapahtumahetkellä, pankilla ei ole ollut aihetta varoittaa asiasta islantilaisten pankkien luottotappioriskeistä. Lautakunnan näkemyksen mukaan palveluntarjoaja ei siten tässä tapauksessa ole asiakassuhde kokonaisuutena huomioon ottaen laiminlyönyt velvollisuuksiaan ja korvausvelvollinen asiassa.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kajander-Saarikoski, Palin, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihteerinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA