Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 14.10.2008 päivätyn valituksen asiassaan.

Asiakas on vaatinut, että palveluntarjoajan tai pankin on korvattava hänelle 100 000 euron vahinko vähennettyinä koroilla, jotka ovat syntyneet lainasta, jonka asiakas on ottanut pankista sijoituksen tekemiseksi. Asiakas katsoo saaneensa harhaanjohtavaa markkinointitietoa pääomaturvatusta sijoitustuotteesta ja sen kattamiseen tarkoitetusta lainasta.

Asiakas on vaatimuksensa perusteeksi esittänyt muun muassa seuraavaa:

Asiakas osti loppuvuodesta 2007 palveluntarjoajan markkinoimaa ja myymää pääomaturvattua obligaatiota. Asiakas on valituksessaan pyytänyt lautakuntaa selvittämään pääomaturvatun arvopaperisijoituksen, siihen liittyvän lainan sekä sijoitukseen liittyvät epäkohdat ja sijoituksen purkamisen.

Asiakkaan mukaan palvelutarjoaja ja pankki myivät sijoitusta ja lainaa koskevan kokonaisuuden ns. pakettina, jossa oli kyse pääomaturvatusta sijoituksesta, johon palveluntarjoajan sopima rahoituslaitos antaisi lainan. Tämän lainan vakuutena oli sijoitus, jonka ainoa riski loppuasiakkaalle olisi se, että asiakas voisi menettää vain korot, mutta hän saisi pääoman aina takaisin.

Sijoituspalveluyrityksen edustaja soitti 11.12.2007 asiakkaalle ja kertoi hänelle mahdollisuudesta sijoittaa pakettiin, jossa sijoitus voitaisiin hoitaa pääomaturvatusti lainarahalla. Käytännössä asiakkaan ei tarvitsisi sijoittaa tuotteeseen lainkaan omaa rahaa tai varsinaisia vakuuksia.

Asiakkaalle kerrottiin, että hänen tapauksessaan sijoituksessa voitaisiin hyödyntää ns. lainavipua. Tämä siitä syystä, koska asiakas oli tehnyt jo aiemmin selväksi, ettei hän voisi sijoittaa palveluntarjoajan tuotteisiin, koska hänellä ei ollut käytössään sijoitettavaa varallisuutta.

Asiakas kävi 12.12.2007 palveluntarjoajan luona allekirjoittamassa sopimuksen, jolla hänelle myytiin 100 000 euron pääomaturvattu obligaatiosijoitus. Tämä sijoitus sovittiin toteutettavaksi siten, että pankki lainoittaisi sijoituksen pääoman ja asiakkaan maksettavaksi jäisivät ainoastaan korot. Luoton vakuudeksi kelpasivat kyseiset merkityt arvopaperit. Tuolloin asiakkaalla ei olisi ollut mahdollisuutta antaa luoton vakuudeksi muutakaan omaisuuttaan.

Asiakas korostaa, että kyseinen pääomaturvattu sijoitus myytiin hänelle siten, että riskinä olisivat vain menetetyt korkotuotot, mikäli sijoituksen arvo ei nousisikaan sijoituksen aikana. Voitto taasen muodostuisi sijoituksen arvonnoususta. Kaikissa eri vaihtoehdoissa sijoituksen pääoman piti kuitenkin olla palveluntarjoajan mukaan turvattuna. Asiakas kävi pikaisesti 12.12.2007 allekirjoittamassa sopimuspaperit, sillä asialla oli kiire, koska kyseisen kaltaisia tilaisuuksia ei tulisi usein ja paperi saatettaisiin merkitä loppuun.

Palveluntarjoajan edustaja otti 13.12.2007 yhteyttä asiakkaaseen ja kertoi saaneensa sovittua pankin konttoriin lainan allekirjoitustilaisuuden. Asiakas kävi kyseisen päivän iltapäivänä pikaisesti allekirjoittamassa sijoitukseen liittyvät lainapaperit.

Vuoden 2007 tapahtumien jälkeen ei asiakkaaseen oltu asiassa palveluntarjoajan puolelta yhteydessä, vaan asiakas jäi odottamaan obligaation päättymisaikaa sekä valmistautui maksamaan luottoon liittyvät korot.

Syyskuussa 2008 palveluntarjoaja otti asiakkaaseen yhteyttä ja hänelle kerrottiin, että sijoitusmarkkinoiden epävarmuudesta johtuen kyseiseen obligaatiosijoitukseen liittyykin riskejä, joista haluttaisiin kertoa palveluntarjoajan taholta tarkemmin. Asiakas ei vielä tällöin yhdistänyt uutisia kansainvälisen investointipankin konkurssista omaan sijoitukseensa ja lainaansa.

Asiakas otti yhteyttä palveluntarjoajaan ja hänelle kerrottiin, että koska kansainvälinen investointipankki oli Yhdysvalloissa hakeutunut konkurssiin, saattaisi olla mahdollista, että asiakaskin joutuisi asiassa maksumieheksi. Asiakkaalle selvisi tuolloin, että hänelle saattaisi tulla maksettavaksi pääomaturvattuun sijoitukseen myönnetystä luotosta korkojen lisäksi mahdollisesti koko lainapääoma.

Yhteenvetona asiakas toteaa, ettei hän olisi missään tilanteessa tehnyt päätöstä 100.000 euron sijoituksesta lainarahalla, jos sijoitukseen olisi liittynyt muunkinlainen riski kuin lainan korko. Asiakas toteaa, että olisi täysin kohtuutonta, jos ketjun viimeinen pää eli yksittäinen piensijoittaja joutuisi kantamaan kahden suomalaisen rahoitusalan toimijan toiminnan seuraukset ja riskin.

Edellä kerrotun lisäksi asiakas toteaa, että hänelle olisi tullut selkeästi sijoitustuotteen myyntihetkellä kertoa sekä sijoitukseen että lainanottoon liittyvistä riskeistä. Asiakas katsoo, että jo pankin olisi pitänyt olla myöntämättä hänelle lainaa ja olla hyväksymättä sijoitusta lainan vakuudeksi, koska se oli omiaan johtamaan sijoittaja-kuluttajaa harhaan. Myöskään palveluntarjoajan ei olisi tullut myydä riskin sisältävää sijoitusta pääomaturvattuna sijoituksena.

Edellä kerrotuilla perusteilla asiakas pyytää Arvopaperilautakunnalta ratkaisusuositusta asiassaan. Asiakas katsoo olevansa vastuussa vain enintään sijoitukseen otetun luoton koroista, kuten hänelle oli luoton myöntötilanteessa ja sijoitusta merkitessään kerrottu.
 

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään.

Pankki on vaatimuksensa tueksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Pankki toteaa vastineessaan, ettei se ole millään tavalla osallistunut asiakkaan sijoitustuotteen myyntiin ja korostaa, että palveluntarjoajan tehtävänä on ollut kertoa asiakkaalle sijoitustuotteen ominaisuudet sekä riskit, mukaan lukien tiedot soveltuvasta pääomaturvasta ennen sijoituskohteen hankintaa. Vastuu sijoitustuotteen ominaisuuksista ja siihen liittyvästä markkinoinnista on yksin tuotteen myyjällä ja markkinoijalla eli palveluntarjoajalla.

Sijoitustuotetta hankkiessaan asiakas on ollut yhteydessä ainoastaan palveluntarjoajaan ja perustanut sijoituspäätöksensä sijoitustuotteen myyjän eli palveluntarjoajan antamiin tietoihin mm. sijoituksen riskeistä, mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.

Pankki on toiminut ainoastaan rahoittajana. Myönteinen luottopäätös perustuu aina asiakkaan antamiin tietoihin hänen maksukyvystä ja varallisuudesta sekä pankin omien luotonantokriteerien mukaiseen tapauskohtaiseen arviointiin.

Luottohakemuksessaan asiakas on itse yksilöinyt mm. tulo- ja menotietonsa sekä tiedot varoistaan, veloistaan, vakuutuksistaan sekä tiedot vakuudeksi tarjottavasta omaisuudesta. Asiakas on allekirjoituksellaan vakuuttanut antamansa tiedot oikeiksi ja täydellisiksi. Asiakas on hakemuksessaan yksilöinyt hakemansa lainan käyttötarkoitukseksi sijoituslainan sekä luoton määräksi 90 000€. Haettu laina on ollut kertalyhenteinen ja toivottu takaisinmaksuaika 12/2010.

Luottopäätöksen teossa arvioidaan aina tapauskohtaisesti luottoriski, olemassa olevat vastuut ja vakuudet sekä tilanne mahdollisen uuden luoton myöntämisen jälkeen. Pankin sisäisten luotonanto-ohjeiden mukaisena lähtökohtana on aina asiakkaan maksukyvyn mukainen selviytyminen luoton hoitamisesta. Asiakkaan maksukyky on ensisijainen suhteessa vakuuksiin. Näin on toimittu myös ko. luottopäätöksen suhteen.

Osana luottopäätöksen tekoa tarkistetaan myös asiakkaan luottotiedot ja ne ovat olleet luottopäätöstä tehtäessä asianmukaisessa kunnossa. Myönteisen luottopäätöksen saaminen ei näin ollen ole millään tavalla automaattista. Asiakkaalle on myönnetty luottoa 90 000 euroa velkakirjan mukaisesti. Samassa yhteydessä on allekirjoitettu myös panttaussitoumus.

Asiakkaan esittämä väite ns. paketoinnin olemassaolosta on täysin virheellinen. Pankki ei ole missään vaiheessa esittänyt mitään automaattista pakettiratkaisua. Ei ole olemassa sopimusjärjestelyä tai yhteisymmärrystä pankin ja palveluntarjoajan välillä automaattisen lainoituksen myöntämiseksi asiakkaan ostaessa tätä tai vastaavia palveluntarjoajan yksin myymiä sijoitustuotteita. Sijoituksen hankintaan tarvittavan lainoituksen saamiseksi asiakas on voinut kääntyä minkä tahansa rahoituslaitoksen puoleen.

Pankki on ollut yhteydessä palveluntarjoajaan pankin tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista jo ennen asiakkaan kanssa tehtyä luototuspäätöstä. Osana normaalia luottolaitostoimintaa luottolaitos kertoo tarjoamistaan rahoitusmahdollisuuksista markkinoiden eri toimijoille.

Pankki on antanut indikatiivisen hinnan rahoituksesta palveluntarjoajalle, mutta samalla erityisesti korostanut sitä, että kyse ei ole mistään automaattisesta rahoituksen myöntämisestä. Indikatiivisen hinnan esittäminen ei ole automaattinen luototuspäätös. Luototuspäätös tehdään aina tapauskohtaisten olosuhteiden arvioinnin perusteella pankin sisäisten luotonantokriteerien edellyttämällä tavalla. Ei ole olemassa myöskään mitään kannustinjärjestelyä palveluntarjoajan kanssa eikä pankki ole sopinut maksavansa kannustimia palveluntarjoajalle.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa palveluntarjoaja on asiakkaansa asiaa ajakseen ollut yhteydessä pankkiin. Tässä yhteydessä ei ole sovittu mistään paketoinnista, vaan ainoastaan toimitettu pankille asiakkaan luottohakemus pankin luottopäätöskäsittelyä varten. Pankin tehtyä positiivisen luottopäätöksen, sovittiin palveluntarjoajan edustajan kanssa aika asiakastapaamiselle.

Pankin ja asiakkaan tapaamisessa käytiin tarkasti läpi se mitä oltiin tekemässä eli asiakas oli ottamassa luoton pankilta. Pankki myös kertoi, että luotto olisi maksettava, vaikka vakuutena olevalle sijoitustuotteelle tapahtuisi mitä tahansa.

Asiakkaan tapaamisessa oli käsitelty asiakkaan antamat tiedot luottopäätöksen pohjaksi sekä ilmoitettu luottopäätöksestä. Asiakas oli ilmoittanut ymmärtävänsä edellä mainitut asiat, allekirjoittanut velkakirjan, lyhennyssitoumuksen ja panttaussitoumuksen.

Pankki toteaakin, ettei sen menettelyssä ole mitään moitittavaa. Pankki ei ole myynyt nyt arvioinnin kohteena olevaa sijoitustuotetta eikä ole olemassa mitään valmista pakettia sijoitustuotteen hankkimiseksi ja rahoituksen saamiseksi, vaan luotto on myönnetty hakemuksesta pankin yleisten luotonantokriteerien perusteella.

Edellä mainituilla perusteilla pankki vaatii asiakkaan esittämän korvausvaateen hylkäämistä sekä määrältään että perusteiltaan.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Palveluntarjoaja on toimittanut Arvopaperilautakunnalle 26.11.2008 päivätyn vastauksen asiassa. Vastauksen perusteena on asiakkaan 14.10.2008 tekemä valitus lautakunnalle vahingonkorvausvaatimuksineen.

Palveluntarjoaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään. Palveluntarjoaja on vaatimuksensa tueksi esittänyt muun muassa seuraavaa.

Palveluntarjoaja on välittänyt asiakkaalle kansainvälisen investointipankin liikkeeseenlaskeman ja kyseisen investointipankin holdingyhtiön takaaman joukkovelkakirjalainan, markkinointinimeltään “Eurooppa Obligaatio”.

Obligaation liikkeeseen laskenut investointipankki on sittemmin asetettu konkurssiin 8.10.2008 Alankomaissa. Obligaation takaajana ollut investointipankin holdingyhtiö asetettiin Yhdysvaltain lain mukaiseen selvitystilaan 15.9.2008. Konkurssi- ja selvityspesistä obligaatiolle maksettava jako-osuus tulee selviämään vasta pesänselvityksen päätyttyä.

Merkintäpäätöksen tehtyään asiakas allekirjoittaa sitovan ostositoumuksen indikatiivisten ehtojen sitomana. Lopulliset lainan ehdot valmistuvat, kun liikkeeseenlaskun toteuttamisesta päätetään.

“Pääomaturvalla tai –suojalla” tarkoitetaan indeksilainojen osalta sitä, että lainan liikkeeseenlaskija lupaa maksaa lainan eräpäivänä sijoittajalle nimellispääoman takaisin, vaikka mahdollista tuottoa eli indeksihyvitystä ei olisikaan kertynyt tai se olisi negatiivinen”.

Obligaatio on koostunut tiivistetysti kahdesta elementistä: tietyistä sijoituskohteista, joiden kehitys määrittelee obligaation tuoton ja liikkeeseenlaskijan sitoumuksesta palauttaa merkitsijälle pääoma obligaation ehtojen mukaisesti. Pääomaturva on siis yksi kyseisen tyyppisen indeksilainatuotteen tuoteominaisuuksista, osa liikkeeseenlaskijan ja asiakkaan välistä sopimusta.

Pääoman takaisinmaksusta ja pääomaturvan toteuttamisesta vastaa siis vain ja ainoastaan tuotteen liikkeeseenlaskija. Mikäli liikkeeseenlaskija on selvitystilassa tai konkurssissa, liikkeeseenlaskijan sopimuksen mukainen velvollisuus maksaa sijoittajan pääoma takaisin sitoo selvitys- tai konkurssipesää, mutta sen toteuttamiseen voidaan käyttää käytännössä vain selvitys- tai konkurssipesän varoja.

Palveluntarjoajan edustaja on keskustelun perusteella ottanut yhteyttä asiakkaaseen 11.12.2007 tarjotakseen hänelle mahdollisuutta obligaation lisämerkintäerään. Keskustelun seurauksena asiakas on päätynyt merkitsemään obligaatiota 100.000 eurolla ja käynyt allekirjoittamassa merkintämääräänsä vastaavan ostositoumuksen palveluntarjoajan luona 12.12.2007. Asiakas on päätynyt merkitsemään obligaatiota siten, että kokonaismerkintä, 100.000 euroa, on jakautunut omarahoitusosuuteen 10.000 euroa ja pankin lainoittamaan velkaosuuteen 90.000 euroa.

Palveluntarjoaja ja asiakas ovat yhdessä selvittäneet arvopaperimarkkinalain mukaisesti asiakkaan sijoittajaprofiilia ja tietämystä rahoitusvälineistä. Sijoittajaprofiilin perusteella palveluntarjoaja on päätynyt arvopaperimarkkinalain mukaisesti suosittelemaan asiakkaalle tiettyjä rahoitusvälineitä. Arvopaperimarkkinalain mukainen selvitys on tehty “Arvopaperimarkkinalain 4 luvun mukainen selvitys sijoituspalveluasiakkaasta” -nimisellä selvityslomakkeella, jonka sekä asiakas että palveluntarjoaja ovat allekirjoituksillaan 12.12.2007 hyväksyneet. Asiakas oli tuolloin allekirjoituksellaan kuitannut vastaanottaneensa myös Sijoittajan tietopaketin. Sijoittajan tietopaketin tarkoituksena on antaa asiakkaalle informaatiota rahoitusvälineistä ja niiden riskeistä tiivistetyssä muodossa.

Asiakas on ilmoittanut palveluntarjoajan selvityslomakkeessa ammatikseen toimitusjohtajuuden ja koulutuksekseen kaksi korkeakoulututkintoa. Lisäksi asiakas on ilmoittanut nettovarallisuutensa kokonaismääräksi 1.150.000 euroa, joten asiakkaan nettovarallisuus ei myöskään ollut epäsuhteessa obligaatioon tehdyn sijoituksen määrään. Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan asiakkaan sijoittajaprofiilin perusteella voidaan todeta, että asiakas on koulutukseltaan, työkokemukseltaan, varallisuusasemaltaan ja sijoituskokemukseltaan merkittävästi keskimääräistä sijoituspalveluasiakasta kokeneempi ja varakkaampi.

Asiakas on ilmoittanut sijoituskokemuksekseen 13 vuotta ja omaavansa tuntemusta omatoimisesta sijoitustoiminnasta. Asiakas on myös ilmoittanut sietävänsä riskiä keskimääräisesti. Edellä mainittujen kohtien lisäksi, asiakas on ilmoittanut sijoittaneensa strukturoituihin joukkovelkakirjalainoihin viimeisen viiden vuoden aikana ja tuntevansa kyseisen rahoitusvälineen. Ottaen huomioon edellä kerrotun, palveluntarjoaja on todennut strukturoidut joukkovelkakirjalainat asiakkaalle soveltuvaksi tuotteeksi ja on päätynyt suosittelemaan obligaatiota.

Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan Sijoittajan tietopaketissa on esitetty joukkovelkakirjalainojen luonteen, tuoteominaisuuksien ja riskien kuvaus riittävällä laajuudella ja selkeydellä. Sijoittajan tietopaketissa on esitetty erityisesti riski siitä, ettei liikkeeseenlaskija kykene maksamaan korkoa tai pääomaa takaisin velkakirjaehtojen mukaisesti. Liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyteen liittyvän riskin voidaan täten katsoa tulleen asiakkaan tietoon ennen obligaation merkitsemistä.

Obligaatiota merkitäkseen asiakkaan tulee allekirjoittaa ostositoumus. Ostositoumuksessa asiakas sitoutuu ostamaan obligaatiota tietyllä summalla ja antaa tietoja itsestään sekä vakuuttaa saaneensa tietyt tiedot obligaatiota tarjoavalta taholta. Pankin antamasta materiaalista ja suullisesti annetuista tiedoista palveluntarjoaja toteaa, että asiakkaalle on annettu pankin ilmoituksen mukaan velkakirja, velkakirjan yleiset ehdot, panttausasiakirjat ja tilisopimukset sekä selvitetty korkojen maksaminen ja käyty läpi velan ja panttauksen ehdot. Pankki on omassa vastineessaan korostanut sitä, ettei pankissa ole annettu ymmärtää, että indeksilaina ja sitä varten otettava velka olisivat saman tuotteen eri osia.

Asiakkaan väitteeseen palveluntarjoajan ja pankin asettamasta kiireestä asian toteuttamiseksi palveluntarjoaja toteaa, että indeksilainatuotteiden alustavissa ehdoissa määritelty tuoton hinnoittelu perustuu kulloinkin voimassaolevaan osakemarkkinoiden volatiliteettiin ja yleiseen korkotasoon. Jotta liikkeeseenlaskija pystyy täyttämään sijoittajille annetut indikatiiviset ehdot, on ostositoumusten keräysaika etukäteen määriteltävä kohtalaisen lyhyeksi, jotta markkinaliikkeet eivät estäisi indeksilainan liikkeeseenlaskua. Aikataulu perustui vain ja ainoastaan merkityn tuotteen luonteeseen.

Sopimusvapauden nojalla asiakas voi velvoittautua sopimuksin oman harkintansa mukaan eikä sijoituspalveluyrityksille ole säädetty erityistä velvollisuutta olla pidättymästä oikeustoimista asiakkaidensa kanssa. Palveluntarjoajalla on ollut sijoituspalveluiden tarjoajana velvollisuus antaa lainsäädännön mukaiset riittävät tiedot tarjottavista tuotteista tai palveluista sekä selvittää arvopaperimarkkinalain mukaisesti tuotteen tai palvelun soveltuvuus ja sopivuus asiakkaalle. Sijoituspalveluyritys vastaa näiden velvollisuuksien toteuttamisesta. Asiakas voi hankkia tuotteen tai palvelun, vaikka sijoituspalveluyritys ei sitä asiakkaalle päätyisi suosittelemaan.
Edellä kerrottuun viitaten palveluntarjoaja katsoo, ettei se ole markkinoinut obligaatioita harhaanjohtavasti eikä ole siten korvausvastuussa asiakkaan kärsimästä pääoman menetyksistä tai pankin lainaan liittyneistä pääomasta ja korkokuluista.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys sijoituspalveluyrityksen tarjoamasta sijoituspalvelusta, josta on säännelty sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 5 §:ssä ja arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvussa (923/2007). Lisäksi Finanssivalvonta on antanut edellä mainittuja lakeja täydentävän standardit 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista sekä 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinoinnista, joiden mukaan sijoituspalveluyhteisön on noudatettava tiettyjä erityisiä velvollisuuksia, jotta asiakkaiden suoja ja sijoittajien luottamus toteutuisi. Määritellyt toimintatavat muodostavat perustan arvopaperinvälittäjän vastuun arvioinnille.

Asiakas on vaatinut, että palveluntarjoajan tai pankin on korvattava hänelle 100 000 euron vahinko vähennettyinä koroilla, jotka ovat syntyneet lainasta, jonka asiakas on ottanut pankista sijoituksen tekemiseksi. Asiakas katsoo saaneensa harhaanjohtavaa markkinointitietoa pääomaturvatusta sijoitustuotteesta ja sen kattamiseen tarkoitetusta lainasta.

Palveluntarjoaja on vaatinut, että asiakkaan valitus tulee hylätä perusteeltaan ja määrältään.

Myös pankki on vaatinut asiakkaan esittämän korvausvaateen hylkäämistä sekä määrältään että perusteiltaan.

Asian käsittely Arvopaperilautakunnassa tapahtuu kirjallisesti. Lautakunnan ratkaisusuositus asiassa voi perustua vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista.

Asiassa on tullut riidattomasti selvitetyksi, että asiakas antoi 12.12.2007 palveluntarjoajalle 100 000 euron suuruisen ostositoumuksen kansainvälisen investointipankin liikkeeseenlaskemasta joukkovelkakirjalainasta markkinointinimeltään ”Eurooppa obligaatio”. Asiakas teki sijoituksen rahoittamalla osan siitä pankista nostetulla luotolla.

Sijoituspäätöksen tekemistä varten asiakkaalla on ollut ennen ostositoumuksen allekirjoittamista käytettävissään palveluntarjoajan suomenkielinen sijoittajantietopaketti, jossa joukkovelkakirjanlainan riskit on selostettu. Lisäksi asiakas on saanut investointipankin tarjousesitteen sekä lainan takaajan investointipankin holdingyhtiön dokumentaation, joka on ollut saatavilla myös palveluntarjoajan kotisivuilta. Lisäksi asiakkaasta on tehty arvopaperimarkkinalain 4 luvun mukainen sijoituspalveluasiakas –selvitys. Riidatonta täten on, että asiakas on allekirjoituksellaan hyväksynyt edellä mainitut esitteet ja lainaehdot itseään sitoviksi.”

Asiakas on valituksessaan todennut, ettei hän obligaatiota koskevaa sijoituspäätöstä tehdessään ollut ymmärtänyt, että hänelle riskittömänä myyty pääomaturvattu sijoitus voisi muuttua juoksuaikanaan arvottomaksi. Hänen käsityksen mukaan ainoa riski, joka hänelle myyntitilanteessa oli kuvattu, oli se, että asiakas voisi menettää vain korot, mutta hän saisi pääoman aina takaisin. Asiakkaan näkemystä vahvistamassa on ollut asiakkaan mukaan myös pankin päätös myöntää hänelle lainaa käyttäen pääomaturvattua sijoitusta luoton vakuutena.

Lautakunta toteaa, että asiakkaalla on oma huolellisuusvelvoite siltä osin, mikä koskee hänen omaa ymmärrystään palveluntarjoajan taholta annettujen tietojen osalta. Mikäli kyseiselle asiakkaalle epäselviä termejä tai lauseita esiintyy, tulee hänen selvittää ne ennen sijoituspäätöksensä tekemistä. Lisäksi asiakkaan omalla sijoitus- ja yrityskokemuksella on vaikutusta siihen, millaisia tietoja asiakkaalle tulee yksittäistapauksessa antaa ja millä laajuudella palveluntarjoajan tulee täyttää oma tiedonantovelvollisuutensa.

Annetun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että asiakkaan sijoitustietämys ja –kokemus sekä ymmärrys yritystoiminnasta on ollut tavanomaista laaja-alaisempaa ja merkittävämpää. Tällöin voidaan myös katsoa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuden ei tarvitse olla yhtä perusteellista kuin henkilölle, jolla on objektiivisesti arvioiden vain vähän alan asiantuntemusta. Siksi lautakunta katsoo, että kyseisen asiakkaan on tullut ymmärtää obligaatioon sijoitustuotteena liittyvät tekijät ja riskit sijoituspalveluntarjoajan taholta annettujen tietojen perusteella. Sen lisäksi asiakas on itse vahvistanut omalla allekirjoituksellaan sijoittaneensa aiemminkin vastaavanlaisiin sijoitustuotteisiin.

Sijoituksen rahoitukseen liittyvän luoton osalta lautakunta toteaa, että luotto on ollut vain yksi mahdollisuus sijoituksen tekemiselle, mikä on palveluntarjoajan toimesta tuotu esille. Tarjousten tekeminen yhteistyökumppaneiden kautta ei aseta palveluntarjoajaa sellaiseen vastuuseen, että se vastaisi tietyissä tilanteissa myös asiakkaan luottoriskistä ja näihin liittyvistä koroista. Arvopaperilautakunnan näkemyksen mukaan luotto sijoituksen rahoitusmuotona on ollut asiakkaan oma ja itsenäinen päätös, joka on palveluntarjoajan sijoitustuotteita koskevien selonotto- ja tiedonantovelvoitteiden ulkopuolella. Tällöin asiakas vastaa myös itse luoton ottamisesta syntyneistä riskeistä.

Sijoitustuotteesta annettujen tietojen osalta muutoin lautakunta toteaa, että objektiivisesti arvioiden sijoitustuotetta koskeva informaatio on ollut riittävän selkeää ja kattavaa tuotetta kuvaavien riskien osalta sekä myös tuotteeseen liittyvän liikkeeseenlaskijariskin osalta. Esitteen osalta Arvopaperilautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön, vaan näihin liittyvä sijoitusriski on sama kuin vastaavissakin sijoituskohteissa yleensä. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin.

Toisaalta, palveluntarjoajan on ollut oikeus olettaa asiakkaan aikaisemman sijoituskokemuksen perusteella hänen ymmärtäneen obligaatioon sijoitustuotteena liittyvät riskit.

Edellä kerrotuilla perusteilla lautakunta katsoo, ettei palveluntarjoaja ole tässä kyseissä tapauksessa markkinoinut obligaatioita harhaanjohtavasti eikä se näin ollen ole korvausvastuussa asiakkaan kärsimästä sijoitustappiosta tai pankkilainasta.

Myöskään luoton myöntämisessä osana pankin toimintaa, ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole tapahtunut mitään moitittavaa.

Edellä kerrotuilla perusteilla Arvopaperilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kontkanen, Teperi, Tauru, Tuokko, Turtiainen, Sario ja Sainio. Sihteerinä toimi Kouvalainen.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA