Tapahtumatiedot

Asiakas teki 18.6.2007 pankin konttorissa asuntokaupan. Samalla hän sijoitti kauppahinnasta yli jääneet 29.000 euroa erikoissijoitusrahastoon (keskipitkän koron rahasto). Tämän jälkeen asiakas oli merkinnyt rahastoa kuukausittain 50 eurolla ja tehnyt myös lunastuksia.

Asiakas teki pankille 1.2.2009 reklamaation, koska rahaston arvo oli laskenut voimakkaasti. Neuvottelujen jälkeen pankki ilmoitti asiakkaalle kirjeellä 7.4.2009, ettei se korvaa sijoituksen arvon laskua. Asiakas lunasti jäljellä olleet korkorahasto-osuutensa 9.4.2009, jolloin hänelle realisoitui 5.871,57 euron suuruinen luovutustappio.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Valitus 9.4.2009

Asiakas vaatii pankilta 5.854,80 euron korvausta sijoituksen arvon alentumisesta (tilanne 8.4.2009). Tästä alentumisesta 1.290,40 euroa ajoittuu asiakkaan reklamaation käsittelyajalle 1.2.–8.4.2009.

Asiakas kertoo halunneensa tallettaa varat tilille putkiremonttia varten. Asiakas oli aiemmin hoitanut avioeroonsa ja asunnon myyntiin liittyviä asioita henkilökohtaisen pankkineuvojansa AK:n kanssa, joten AK oli tietoinen asiakkaan tilanteesta. Asiakas kertoo, että AK kauppasi hänelle kyseistä korkorahastoa ”nykyaikaisena tilimuotona”, jossa on matala riski ja tavallista tiliä parempi tuotto-odotus. Kyseinen rahasto oli asiakkaalle tuttu, sillä hän oli aiemmin pitänyt siellä varoja sijoitusmielessä. Nyt tilanne oli toinen, sillä hänellä ei ollut varaa menettää rahojaan. Silti AK myi hänelle korkorahastoa.

Asiakas oli ehdottanut määräaikaista tiliä ja kertonut tarvitsevansa mahdollisuutta nostaa tililtä rahaa aika ajoin. AK ei suositellut tätä, koska putkiremontin alkaminen ja maksuunpano olivat tuossa vaiheessa vielä auki. Asiakas ihmettelee, miksi AK ei ehdottanut riskittömiä kolmen kuukauden määräaikaistalletuksia. Hän sai kuulla tällaisesta vaihtoehdosta toisesta pankista.

Asiakas teki reklamaation huomattuaan 29.1.2009 saamastaan raportista, että hänen sijoituksensa arvo oli alentunut muutamassa kuukaudessa tuhansia euroja. Reklamaation johdosta pankki tarjosi lainaa, josta asiakas ei ollut kiinnostunut. Asiakkaan mielestä pankki oli myynyt tallettavalle asiakkaalle sijoittamista ja riskien ottoa väärillä markkinointikeinoilla ja lupauksilla, ja pankin tulisi vastata menettelystään. Asiakas pitää reklamaation käsittelyaikaa kohtuuttomana. Asiakkaan sijoituksen arvo laski reklamaatiokäsittelyn aikana 1.290,40 euroa.

Lisäkirjeet 27.8.2009, 10.5.2010 ja 25.5.2010

Asiakas toteaa, että hänen näkemyksensä sijoitusneuvottelun kulusta eroaa AK:n näkemyksestä. Kyseessä on sana sanaa vastaan –tilanne. Asiakkaan mielestä AK ei riittävästi esitellyt muita vaihtoehtoja kuin korkorahastoa. AK:n mukaan määräaikainen talletus ei tullut kyseeseen, koska putkiremontin ajankohdasta ei ollut tietoa. Kuitenkin AK:n tiedossa oli, että remontin valmistuminen ajoittuisi vähintään kahden vuoden päähän. Toisessa pankissa asiakkaalle on samassa tilanteessa ehdotettu yhden kuukauden määräaikaistalletuksia, joiden jatkamisesta on sovittu kuukausittain puhelimitse. Tällainen käytäntö olisi ollut mahdollinen myös 18.6.2007.

Neuvottelutilanne 18.6.2007 oli asiakkaalle raskas. Hän oli tullut ex-puolisonsa kanssa päättämään heidän yhteisen asuntonsa kaupat, avioerosta oli kuukausi. AK hoiti samassa tilaisuudessa ensin asuntokaupan ja sitten asiakkaalle jääneet ylimääräiset 30.000 euroa. Asiakkaan 1,5-vuotias tytär oli mukana neuvottelussa, ja hän oli levoton ja itkuinen. Asiakkaalle jäi tunne, että tapaaminen haluttiin päättää nopeasti.

Asiakas kertoo, että pankin terminologia on hänelle epäselvää. Puhuessaan sijoittamisesta asiakas on tarkoittanut remonttivarojen tallettamista. Asiakkaan myöhemmät pankkineuvojat ovat laina- ja sijoitustilanteissa selittäneet hänelle juurta jaksaen, mistä on kysymys, jotta asiakas on ymmärtänyt mihin hän on rahojaan laittamassa.

Reklamaatiokäsittelyn keston osalta asiakas toteaa, että pankilla ei koko käsittelyaikana ollut kuin kaksi ratkaisuvaihtoehtoa: 16.2.2009 tarjottiin lainaa tai rahastosijoituksen realisointia. Asiakas oli odottanut, että tällaisessa tilanteessa pankki neuvottelisi asiakkaan kanssa yhteisen ratkaisun löytämiseksi. Asiakas ei hyväksynyt ehdotettuja vaihtoehtoja. Hylkäyspäätös tuli 7.4.2009.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Vastine 6.7.2009

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen.

Pankki toteaa, että asiakas oli keskustellut AK:n kanssa sähköpostitse sijoittamisen vaihtoehdoista ennen 18.6.2007 pidettyä tapaamista. AK on esitellyt määräaikaistalletuksen ja rahastosijoituksen eroja, minkä jälkeen asiakas oli päättänyt tehdä 29.000 euron lisämerkinnän kyseiseen korkorahastoon. Pankki katsoo, että AK on antanut asiakkaalle kaikki olennaiset tiedot rahastosta ja tarjonnut sitä asianmukaisesti.

Asiakkaan aiemmat sijoitukset kyseiseen rahastoon tukevat pankin näkemyksen mukaan käsitystä siitä, että asiakas on 18.6.2007 ymmärtänyt nimenomaan sijoittavansa rahastoon eikä tallettavansa määräaikaiselle tilille. Asiakas oli 29.6.2005 merkinnyt kyseistä rahastoa 7.770 eurolla ja 14.9.2005 2.000 eurolla, minkä lisäksi hän oli kuukausittain merkinnyt sanottua rahastoa. Hän on tehnyt rahastosta myös lunastuksia.

Pankki katsoo, että asiakkaalle ei ole kerrottu tai muuten annettu hänen ymmärtää, että kyseinen sijoitus olisi pääomaturvattu. Asiakas on itse tehnyt päätöksen lisämerkinnästä entuudestaan omistamaansa rahastoon. Pankki ei ole vastuussa sijoituksen arvon alenemisesta.

Reklamaatiokäsittelynsä osalta pankki toteaa, että asiakkaan henkilökohtainen pankkineuvoja JL on 30.1.2009 palveluneuvottelussa selvittänyt asiakkaalle korkorahaston tilannetta. Asiakkaan 1.2.2009 sähköpostitse lähettämä reklamaatio on 2.2. välitetty konttorinjohtaja MB:lle. AK on yrittänyt tavoittaa asiakasta puhelimitse ja jättänyt soittopyynnön. AK on viikolla 7 keskustellut asiakkaan kanssa puhelimitse ja kartoittanut tilannetta ja mahdollista ratkaisuehdotusta. 16.2.2009 AK on puhelimitse ja sähköpostitse tarjonnut asiakkaalle ratkaisua, jonka asiakas on 17.2. hylännyt. MB on lomansa jälkeen 26.2.2009 neuvotellut asiakkaan kanssa puhelimitse, mutta asiakas on edelleen ollut tyytymätön konttorin ehdotukseen. Tämän jälkeen asiaa on viety eteenpäin pankin sisällä kirjallisen vastineen laatimiseksi. Vastine on postitettu asiakkaalle 7.4.2009. Sitä ennen MB oli puhelimitse selostanut asiakkaalle asiassa tehtyä selvitystyötä ja sen perusteella tehtyä päätöstä.

Pankki katsoo reklamaation vastaamisen pitkittyneen siitä syystä, että se on monin tavoin yrittänyt löytää ratkaisua siihen, miten se voisi tulla vastaan asiakkaan putkiremontin rahoituksessa. Asiakas ei hyväksynyt konttorin esittämää luottotarjousta. Hän jatkoi kuitenkin luottoneuvottelua pankin toisessa konttorissa. Sen tuloksena mm. asiakkaan vanha asuntolaina konvertoitiin uuteen lainaan häntä tyydyttävillä ehdoilla. Pankki jätti perimättä kiinteäkorkoisen lainan purkukulut 2.746 euroa.

Yhteenvetona pankki katsoo, ettei asiassa ole ilmaantunut mitään sellaista, joka osoittaisi, ettei rahastosijoitusta koskeva esittely olisi sujunut asianmukaisesti. Asiakas on tehnyt itsenäisen päätöksen varojensa sijoittamisesta hänelle entuudestaan tuttuun rahastoon. Hän on ollut tietoinen sijoittamiseen liittyvistä riskeistä. Pankki ei ole vastuussa asiakkaan tekemästä sijoituksesta. Pankki on myöntänyt asiakkaalle asuntoluottoa edullisin ehdoin hyvän asiakassuhteen ylläpitämiseksi.

Lisävastineet 14.4.2010 ja 19.5.2010

Arvopaperilautakunta oli pyytänyt pankkia toimittamaan AK:n omakohtaisen selostuksen 18.6.2007 pidetystä neuvottelusta.

Kirjeessään 13.4.2010 AK viittaa sijoitusneuvottelua edeltäneeseen sähköpostikirjeenvaihtoon ja kertoo, että asiakas harkitsi pitkään vaihtoehtoa tehdä sijoitus korkorahastoon. Neuvottelussa 18.6.2007 asiakas valitsi ja vahvisti allekirjoituksellaan 29.000 euron rahastomerkinnän. AK ei ole koskaan verrannut kyseistä rahastoa samanlaiseksi riskittömäksi vaihtoehdoksi kuin määräaikaistili. 18.6.2007 määräaikaistilistä keskusteltiin varmasti se, minkä suuruisen koron talletukselle saisi.

AK kertoo, että asiakkaalla oli myös eläkevakuutus, jossa hänellä oli osakerahastoja. Hän teki rahastovaihtoja, joten hän ymmärsi rahastojen arvonkehityksen myös alenevaan suuntaan. Yhteenvetona AK katsoo, että määräaikaistili oli toinen vaihtoehto, mutta asiakkaan valinta oli rahastomerkintä.

Lisäkirjeessään 17.5.2010 AK kertoo, että asiakkaan asuntokauppa alkoi klo 10.00, ja rahastomerkintä on tehty klo 11.35. AK oli varannut tapaamiseen kalenteristaan kaksi tuntia, ja hän on kirjannut tapaamisen päättyneen klo 12.03. Asiakaspalvelutilanne käytiin AK:n mukaan normaalilla ripeydellä ja tarkkuudella varmistaen, että tehdään asiakkaan päätöksen mukaiset toimenpiteet. AK ei ole pyytänyt asiakasta kiirehtimään päätöstään missään tilanteessa. AK ei muista, itkikö asiakkaan tytär tässä vai aiemmassa tapaamisessa. Neuvottelutilanteissa tytär oli ollut itkuinen vanhem­piensa sananvaihdon aikana, ja AK oli antanut tilanteen rauhoittua, kunnes palvelutilannetta oli jatkettu.

AK kiistää käyttäneensä rahastosta ilmaisua ”nykyaikainen tilimuoto”.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asiakkaan allekirjoittama korkorahaston merkintätoimeksianto 18.6.2007, jonka mukaan asiakas on vastaanottanut rahastoa koskevan yksinkertaistetun rahastoesitteen, tutustunut tähän sekä rahaston sääntöihin ja hyväksyy ne. Lomakkeen merkintöjen mukaan rahastoyhtiön edustaja on mm. kiinnittänyt asiakkaan huomiota siihen, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteesta riippuen. Rahasto-osuuden arvon historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta.

- korkorahaston yksinkertaistettu rahastoesite. Sen kohdan 3 mukaan rahaston riskiprofiili on matala. Kohdassa 4 on todettu, että historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta ja sijoitusten arvo voi nousta tai laskea. Sijoittaja saattaa menettää osan sijoit­tamistaan varoista. Kohdan 5 mukaan suositeltava vähimmäissijoitusaika on 6-12 kk.

- Sijoitusneuvottelua edeltänyttä sähköpostikirjeenvaihtoa toukokuulta 2007. Viestissään 30.5.2007 asiakas toteaa, että hän on saamassa asuntokaupan yhteydessä 30.000 euroa. Tapaamisessa AK:n kanssa pitäisi miettiä, miten asiakas sijoittaa ne siihen asti kunnes tarvitsee varat putkiremonttiin. Vastausviestissään AK ehdottaa, että asiaan palataan, kun asiakas on saanut varat. Viestissään 31.5.2007 asiakas toteaa, että tapaamisessa asunnon loppusumma hoidettaisiin oikealle rahastolle.

- Asiakkaan reklamaatiota koskevaa sähköpostikirjeenvaihtoa. Viestissään 1.2.2009 asiakas toteaa mm., että hän oli halunnut tallettaa 29.000 euroa putkiremonttia varten. Tavoitteena oli tallettaa summa tilille ilman riskejä ja tuotto-odo­tuksia. Asiakas ehdotti myös tavallista korkeakorkoista tiliä, toisaalta määräaikainen tili oli poissuljettu vaihtoehto remontin ajankohdan ollessa auki. Asiakkaalle markkinoitiin korkorahastoa nykyaikaisena ”talletustilinä”, jossa on pieni korko ja joka on turvallinen paikka säilyttää säästöjä. AK tiesi, että rahojen talletusaika oli 1,5–2,5 vuotta. Asiakas on tehnyt rahastosta 4.000 euron suuruisen lunastuksen ja toteaa tarvitsevansa loput 25.000 euroa putkiremonttiin kesäkuun alussa.

Vastausviestissään 16.2.2009 pankki viittaa asiakkaan kanssa käytyyn puhelinkeskusteluun ja esittää asuntolainatarjouksen. Vaihtoehtoina on 25.000 euron asuntolaina ja rahastosijoituksen säilyttäminen tappion välttämiseksi, tai sijoituksen realisointi ja tarvittavan suuruinen laina. Viestissään 17.2.2009 asiakas hylkää pankin tarjoukset. Asiakas ihmettelee, miksi AK ei kertonut esim. 3 kuukauden välein uusittavien määräaikaistalletusten mahdollisuudesta. Se olisi voinut olla asiakkaalle juuri sopiva vaihtoehto. Asiakas kertoo, että muita vaihtoehtoja kuin korkorahasto ei tarjottu. Asiakas katsoo, että hänelle on tarjottu täysin vääränlaista ratkaisua.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Arvopaperilautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan asiakas on 18.6.2007 sijoittanut asuntokaupan yhteydessä kauppahinnasta yli jääneet 29.000 euroa korkorahastoon. Varat oli tarkoitus käyttää 1,5–2,5 vuoden päästä putkiremonttiin. Asiakas oli aiemminkin sijoittanut samaan rahastoon. Hänellä oli selvityksen perusteella kokemusta rahastosijoittamisesta myös eläkevakuutuksen kautta.

Asiakkaalle on 9.4.2009 realisoitunut korkorahastosijoituksen osalta 5.871,57 euron luovutustappio, josta asiakas on vaatinut pankilta korvausta. Asiakas katsoo pankin menetelleen epäasianmukaisesti sijoitusneuvottelussa 18.6.2007. Lisäksi asiakas katsoo pankin viivytelleen reklamaation käsittelyssä alkuvuonna 2009.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien täyttäminen merkintätilanteessa sekä pankin menettely reklamaatiovaiheessa. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että pankin menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495), jota on muutettu 18.6.2007 jälkeen. Merkintätilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (522/1998) ja otettava huomioon Rahoitustarkastuksen ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 pykälän mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 3a pykälän mukaan arvopaperinvälittäjän tulee nyt käsillä olevan kaltaisessa sijoitusneuvontatilanteessa pyytää asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Edelleen lain silloisen 4 luvun 4 pykälässä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeen mukaan pankin, joka antaa asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen arvopaperinvälitystoimeksiannon vastaanottamista, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Pankin on pyydettävä asiakkaalta arvopaperimarkkinalain edellyttämät tiedot, ja sen on asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus ovat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin.

Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta ohjeessa on todettu, että arvopapereiden myyntiä ei saa pyrkiä edistämään antamalla harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Perustelut

Pankin selonotto- ja tiedonantovelvollisuus

Sijoitusneuvottelun 18.6.2007 kulusta esitetystä selvityksestä ei ilmene, että pankki olisi ennen korkorahaston suosittelemista erityisesti kysellyt asiakkaalta tämän taloudelliseen asemaan, sijoituskokemukseen ja sijoittamisen tavoitteisiin liittyviä kysymyksiä. Toisaalta selvityksestä ilmenee, että asiakkaan henkilökohtainen pankkineuvoja AK oli ennen sijoitusneuvottelua hoitanut asiakkaan asuntokaupan, ja asiakas oli muutenkin asioinut AK:n kanssa mm. avioeroonsa liittyvissä kysymyksissä. Asiakkaan kuvauksen mukaan AK oli tietoinen asiakkaan tilanteesta. Asiakkaalla oli aiempaa sijoituskokemusta samasta korkorahastosta ja eläkevakuutuksen kautta muistakin sijoitusrahastoista, mistä AK oli tietoinen. Asiakas oli jo ennen sijoitusneuvottelua kertonut AK:lle, että nyt sijoitettavat varat tarvittaisiin aikanaan putkiremontin maksamiseen.

Tämän selvityksen perusteella Arvopaperilautakunta katsoo, että pankilla on 18.6.2007 ollut tiedossaan selonottovelvollisuuden täyttämisen edellyttämät seikat. Pankki ei siten ole laiminlyönyt selon­ottovelvollisuuttaan.

Pankin tiedonantovelvollisuuden osalta lautakunta toteaa, että asiakas on allekirjoittamansa merkintätoimeksiantolomakkeen mukaan saanut kyseisen korkorahaston yksinkertaistetun rahastoesitteen ja tiedon mm. siitä, että rahasto-osuuksien arvo voi nousta tai laskea. Yksinkertaistetussa rahasto­esitteessä on todettu mm., että sijoittaja saattaa menettää osan sijoit­tamistaan varoista.

AK on kiistänyt verranneensa korkorahastoa pankkitiliin. Asiakkaan lausuntopyynnön mukaan AK oli sijoitusneuvottelussa kertonut mm., että korkorahastossa on pankkitiliä parempi tuotto-odotus ja se on matalan riskin rahasto. Tämän perusteella lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että AK olisi virheellisesti kuvannut korkorahastoa pankkitilin kaltaiseksi riskittömäksi sijoitukseksi.

Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa korkorahastoon liittyvän sijoitusriskin osalta.

Sijoitussuosituksen sisällön asianmukaisuus

Asiakas on kirjelmissään kertonut halunneensa tallettaa varat riskittömästi. Hänen mukaansa määräaikaistalletus oli sijoitusneuvottelussa esillä, mutta hänelle ei lopulta tarjottu mitään muuta vaihtoehtoa kuin korkorahastoon sijoittaminen. Tätä asiakas on pitänyt epäasianmukaisena suosituksena. AK puolestaan on kertonut, että neuvottelussa vaihtoehtona oli esillä myös määräaikaistalletus, mutta asiakas valitsi rahastosijoituksen. Sijoitusneuvottelun sisällöstä ei ole lautakunnalle esitetty muuta selvitystä kuin nämä ristiriitaiset kertomukset.

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei se kirjallisessa menettelyssään voi luotettavasti ratkaista kysymystä siitä, mitä neuvottelussa puhuttiin määräaikaistalletuksesta. Lautakunta katsoo kuitenkin voivansa arvioida sitä, onko korkorahaston suosittaminen asiakkaalle ollut asianmukaista.

Esitetyn selvityksen mukaan asiakkaalla oli rahastosijoittamisesta aiempaa kokemusta, jonka perusteella hänellä on lautakunnan näkemyksen mukaan täytynyt olla käsitys siitä, että rahastosijoitta­miseen liittyy riski sijoitetun pääoman arvon vaihteluista. Sijoitusneuvottelua edeltäneessä sähköpostissaan 31.5.2007 asiakas oli nimen­omaisesti kertonut olevansa kiinnostunut löytämään sopivan rahaston. Viesti vaikuttaa siten olevan ristiriidassa sen kanssa, ettei asiakas olisi halunnut ottaa mitään riskiä. Joka tapauksessa lautakunta katsoo, että pankin on tämän sähköpostin johdosta ollut asianmukaista esitellä rahastovaihtoehtoa neuvottelussa 18.6.2007.

Selvityksen mukaan asiakkaalla ei vielä sijoitushetkellä ollut tietoa siitä, koska hän tarvitsisi varoja remontin maksamiseen, mutta siihen olisi joka tapauksessa yli vuosi. Pankin suosittama korkorahasto oli asiakkaalle entuudestaan tuttu. Se on yksinkertaistetun rahastoesitteen mukaan riskitasoltaan matala, ja se soveltuu vähintään 6–12 kk pituiseen sijoittamiseen. Rahastosijoittaminen on tarjonnut asiakkaan edellyttämän mahdollisuuden saada sijoitettavia varoja aika ajoin käyttöönsä.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että kyseinen rahasto on sijoitusneuvonnan hetkellä ollut asiakkaan kertomaan tilanteeseen soveltuva vaihtoehto. Sen suosittaminen on ollut asianmukaista.

Neuvottelutilanne, päätöksenteko

Asiakas on kertonut neuvottelutilanteen olleen hänelle raskas tuoreen avioeron vuoksi, minkä lisäksi hänen lapsensa oli neuvottelussa mukana ja ajoittain itkuinen. Asiakas koki, että neuvottelu haluttiin päättää nopeasti. Pankki puolestaan on kiistänyt kiirehtineensä asiakasta. AK on kertonut mm., että tapaaminen kesti hänen kalenterimerkintöjensä mukaan kokonaisuudessaan kaksi tuntia ja että hän oli tarpeen mukaan antanut tilanteen rauhoittua ennen neuvottelun jatkamista.

Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakas oli sähköpostiviestinsä perusteella harkinnut rahastoon sijoittamista jo ennen sijoitusneuvottelua.

Käytettävissään olevan aineiston perusteella Arvopaperilautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että pankki olisi kiirehtinyt tai painostanut asiakasta tai muulla hyvän tavan vastaisella tavalla vaikuttanut asiakkaan sijoituspäätökseen.

Reklamaation käsitteleminen

Asiakas on tehnyt kirjallisen reklamaation 1.2.2009 ja saanut siihen pankilta lopullisen vastauksen kirjeellä 7.4.2009. Asiakas on pitänyt reklamaation käsittelyaikaa liian pitkänä. Hän on vaatinut pankkia maksamaan käsittelyajalta 1.290,40 euron korvauksen. Lautakunta toteaa, että hyvän pankkitavan mukaan pankin tulee vastata valitukseen kohtuullisessa ajassa.

Saadun selvityksen mukaan pankki on selvittelyjensä jälkeen esittänyt asiakkaalle 16.2.2009 asuntolainatarjouksen. Tätä koskevassa sähköpostissa pankki ei ole nimenomaisesti ottanut kantaa asiakkaan reklamaatiosta ilmenevään vaatimukseen tai sen perusteisiin. Asiakas on hylännyt pankin tarjouksen seuraavana päivänä ja edelleen vaatinut korvausta. Selvityksen mukaan asuntolainaneuvotteluja on tämän jälkeen jatkettu, mutta korvausvaatimukseensa asiakas on saanut pankilta nimenomaisen kannan­oton vasta 7.4.2009 päivätyllä kirjeellä ja sen postittamista edeltäneellä puhelinkeskustelulla.

Arvopaperilautakunnan käsityksen mukaan pankin on jo ennen 16.2.2009 tehtyä tarjousta täytynyt muodostaa itselleen perusteltu käsitys siitä, pitääkö se asiakkaan korvausvaatimusta oikeutettuna. Asiakas on uudistanut vaatimuksensa heti 17.2.2009. Näiden seikkojen vuoksi lautakunta katsoo, että pankin lopullisen vastauksen antaminen on kestänyt liian pitkään, vaikka asiakas onkin samalla neuvotellut pankin toisen konttorin kanssa asuntolainansa konvertoimisesta. Pankki on siten menetellyt hyvän pankkitavan vastaisesti asiakkaan reklamaation käsittelyssä.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää pankin tuottamuksellisen virheen lisäksi sitä, että virheestä on aiheutunut vahinkoa asiakkaalle. Asiakkaan rahastoon sijoittamat varat oli määrä käyttää remontin rahoittamiseen. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että asiakas ja pankki ovat rahastosijoitusta koskevan reklamaation käsittelyn aikana myös käyneet lainaneuvotteluja remontin rahoituksen järjestämiseksi. Niiden tuloksena asiakkaan laina on konvertoitu ja pankki on jättänyt perimättä kiinteäkorkoisen lainan purkukulut 2.746 euroa. Lautakunta katsoo, että asiakkaan pankkisuhdetta kokonaisuutena tarkastellen hänelle ei ole aiheutunut vahinkoa pankin laiminlyönnistä reklamaation käsittelyssä.


Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt rahaston merkintätilanteessa arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Lautakunta katsoo lisäksi, ettei pankin laiminlyönnistä reklamaatiokäsittelyssä ole aiheutunut asiakkaalle vahinkoa. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, ettei asiakkaalle korkorahastosijoituksen osalta realisoitunut 5.871,57 euron suuruinen tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.

Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kajander-Saarikoski, Korhonen, Repo, Sario, Tauru, Teperi ja Turtiainen. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA