Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse Kreikan valtion liikkeellelaskemasta obligaatiosta, kyseisen tuotteen ehtojen muutoksesta ja palveluntarjoajan tuotteen myynnin yhteydessä antamien tietojen ja muun menettelyn asianmukaisuuden arvioinnista.

Asiakas oli 9.8.2010 ostanut Kreikan joukkovelkakirjoja 9.100 eurolla. Velkakirjojen korko oli 4,1 % ja nimellisarvo 10.000 euroa. Asiakas on vastannut kieltävästi liikkeeseenlaskijan esitykseen velkojen uudelleenjärjestämiseksi, jonka mukaisesti merkittävä osa joukkolainoista on muutettu 24:ksi uudeksi joukkolainaksi. Vaihdettujen joukkovelkakirjojen yhteenlaskettu nimellisarvo oli 8.060,60 euroa, sijoituksen markkina-arvon ollessa (23.08.2012) 2.082,98 euroa. Tilalle tulleiden joukkovelkakirjojen erääntymispäivä on vuonna 2042 ja niiden nimellisarvo oli 3.200 euroa ja sen markkina-arvo (23.08.2012) 0,32 euroa.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakas kertoo saaneensa tietoonsa kesällä 2010, että monet pankin työntekijöistä olivat sijoittaneet henkilökohtaisia varojaan Kreikan joukkovelkakirjoihin. Kyseiset velkakirjat tuntuivat riskittömiltä ja siten sopivilta, mistä syystä asiakas tiedusteli niistä henkilökohtaiselta pankkineuvojaltaan, joka kertoi että ne kuuluvat pankin yritysasiakkaille tarjottaviin tuotteisiin. Pankkineuvoja kuitenkin lupasi selvittää onko yksityisasiakkaalla mahdollisuus sijoittaa niihin ja palasi asiaan puhelimitse kertoen henkilökohtaisesti pitävänsä sijoitusta hyvänä. Minimisijoitusmäärä oli 10.000 euroa ja sijoituspäätös piti tehdä heti puhelinkeskustelun aikana.

Asiakkaan mukaan pankin edustaja ei ostohetkellä tai myöhemminkään kertonut, että joukkovelkakirjat sisältävät riskin siitä, että joku muu taho voisi asiakkaan puolesta tehdä päätöksiä joukkovelkakirjan pääoman leikkauksesta tai vaihtamisesta uusiin pitempiaikaisiin joukkovelkakirjoihin. Pankin edustaja ei myöskään kertonut joukkovelkakirjojen hoitokuluista ja jos niistä olisi mainittu, olisi se todennäköisesti jo yksinään vaikuttanut asiakkaan päätöksentekoon. Asiakas vetoaa myös siihen, että jokaisen ihmisen omaisuuden suoja on turvattu perustuslain tasolla ja että jokaisella on oikeus käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla ja muiden tulee kunnioittaa toisen omaisuutta. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankki on rikkonut tätä oikeutta hävittämällä ja muuttamalla hänen omaisuuttaan ilman suostumusta, mikä ei myöskään ole hyvän pankkitavan mukaista. Lisäksi asiakas tuo esille, että hän on ollut työttömänä jo yli vuoden ja lainoista syntyvä tappio on nykyisessä tilanteessa erityisen raskas. Asiakas vaatii sijoituksen pääomaa takaisin kokonaisuudessaan mukaan lukien pääoman vuoden korkotuotto, yhteensä 9324,40 euroa ja sijoittamalleen summalle viivästyskorkoa 20.08.2012 lukien sekä pankkia palauttamaan 20.08.2012 jälkeen perityt pääoman hoitokulut.

Pankin vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan pankki toteaa, että asiakkaalla on ollut pankissa arvo-osuustili jo vuodesta 1997 ja hän on vuosien varrella omistanut, ostanut ja myynyt pörssiosakkeita, joihin tunnetulla tavalla liittyy merkittävä arvonalenemisen riski. Heinä-elokuussa 2010 asiakas on Kreikan joukkolainan oston lisäksi ostanut Nokia Oyj:n osakkeita kahteen otteeseen sekä myynyt TeliaSonera AB:n osakkeita. Asiakas on ollut oma-aloitteisesti yhteydessä pankkiin tiedustellakseen onko pankin kautta mahdollista ostaa Kreikan valtion joukkolainaa. Samassa yhteydessä pankin toimihenkilö on asiakkaan kanssa käydyn keskustelun tuloksena laatinut hänelle 10.000 euron sijoitusta koskevan sijoitussuosituksen. Asiakkaan joukkolainan osto ei ole perustunut pankin suositukseen tai sijoitusneuvontaan, mutta joka tapauksessa joukkovelkakirjan ominaisuuksista on annettu asiakkaalle hänen sijoituspäätöksensä kannalta olennaiset ja riittävät tiedot. Asiakas on siten ollut tietoinen joukkolainan liikkeeseenlaskijasta eli velallisesta, korosta ja eräpäivästä sekä riskistä menettää sijoitettu pääoma osittain tai kokonaan.

Joukkolainojen takaisinmaksuehtojen muuttaminen perustui Kreikassa 23.2.2012 voimaan tulleen lain mukaiseen menettelyyn. On selvää, ettei pankilla voinut vuonna 2010 olla tietoa tulevasta lainmuutoksesta, eikä se siten olisi edes voinut antaa siitä tietoa. Kyseessä on ollut asiakkaan aloitteesta tapahtunut toimeksianto yksinkertaisella rahoitusvälineellä, minkä vuoksi pankilla ei ole ollut velvollisuutta arvioida joukkolainan soveltuvuutta asiakkaalle. Pankilla ei myöskään ole ollut velvollisuutta selvittää onko asiakkaalla riittävät tiedot ja kokemus ymmärtää kaikki rahoitusvälineeseen liittyvät riskit.

Säilytysmaksun veloittaminen perustuu sopimukseen arvo-osuustilistä ja arvopaperisäilytyksestä. Arvo-osuustilin ja arvopaperisäilytyksen yleisten ehtojen mukaan pankki perii säilytyspalvelua koskevat palvelumaksut kulloinkin voimassaolevan hinnaston mukaisesti ja se veloitetaan kun asiakas säilyttää pankissa ulkomaisia arvopapereita. Ulkomaisten arvopapereiden osalta säilytyksestä perittävä palvelumaksu lasketaan prosenttiosuutena arvopapereiden arvosta. Mikäli omaisuuden arvosta laskettu maksu jää alle minimimaksun, veloitetaan asiakkaalta yksi minimimaksu koko säilytettävänä olevasta ulkomaisesta omaisuudesta. Asiakkaan  voidaan katsoa hyväksyneen palvelumaksun perusteen ja perimisen, koska hän ei ole ennen kevättä 2012 riitauttanut maksun perimistä.

Pankin näkemyksen mukaan asiakas ei ole esittänyt vaatimuksensa perustaksi mitään sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat sen laiminlyöneen selonotto- tai tiedonantovelvollisuutensa häntä kohtaan tai muuten toimineen vailla vaadittavaa huolellisuutta tai hyvän pankkitavan vastaisesti.

Selvitykset

Osapuolten reklamaatio- ja lautakuntakirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• pankin sijoitussuositus asiakkaalle 10.000 euron pääomalle 9.8.2011, jossa on suositeltu rahastoja hyödyntäen pääoman hajauttamista 40 % osakkeisiin, 48 % pitkiin korkoihin ja 12 % lyhyisiin korkoihin. Suosituksessa todetaan lisäksi, että siinä ei ole huomioitu asiakkaan kokonaistilannetta ja –varallisuutta. Lisäksi siihen on kirjattu, että ”asiakas halusi kreikan valtion lainaan 4,1% kuponki korko erääntyy 20.8.2012. Nimellispääoma 10te. Asiakas ymmärtää tuote ei ole pääomaturvattu ja hyväksyy tuotteeseen liittyvät riskit. Tuote ei ole pankin suosituksen mukainen."
• pankin arvo-osuustilin ja –säilytyksen yleiset ehdot
• Asiakkaan kielteinen vastaus liikkeeseenlaskijan ehtomuutoksiin 3.3.2012

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiassa on kyse siitä, onko pankilla velvollisuus korvata asiakkaalle hänen obligaatiosijoituksestaan mahdollisesti syntynyt vahinko.

Asiakkaalle oli tehty sijoitussuunnitelma, jonka mukaan asiakkaalle suositeltiin yhdistelmärahastoon sijoittamista. Asiakas keskusteli pankin sijoitusasiantuntijan kanssa myös Kreikan valtion obligaatioihin sijoittamisesta. Asiakas osti 9.8.2010 kyseisiä velkakirjoja, joiden ehtoja liikkeeseenlaskija sittemmin muutti, ja mistä syystä niiden arvo on laskenut. Asiakas ei ole myynyt obligaatioita. Asiakkaan mukaan hän on sijoittanut obligaatioihin sijoitusasiantuntijan suosituksesta ja hän vaatii pankkia korvaamaan niistä hänelle aiheutuvan vahingon.

Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko asiakkaalle annettu sijoitusneuvontaa obligaatioihin liittyen. Mikäli asiakkaalle on annettu sijoitusneuvontaa, tulee arvioitavaksi onko se ollut asianmukaista. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Tapauksessa on kysymys pankin tarjoamasta sijoituspalvelusta. Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Vuoden 2010 tilannetta arvioitaessa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä (923/2007). Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on myös laissa sijoituspalveluyrityksistä (26.10.2007/922). Lisäksi Rahoitustarkastuksen (nykyisin Finanssivalvonta) standardeissa 2.1 ja 2.2 on lakia täydentäviä määräyksiä ja suosituksia.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman lain 4 luvun 1 §:n mukaan arvopapereiden kaupassa sekä sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Saman luvun 4 §:n 2 momentin mukaan arvopaperinvälittäjän on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot:

1) arvopaperinvälittäjästä ja sen tarjoamista palveluista;

2) palvelun kohteena olevista arvopapereista ja niihin liittyvistä riskeistä;

3) sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä;

4) siitä, missä toimeksiantoja toteutetaan;

5) asiakasvarojen säilyttämisestä;

6) palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n mukaan arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua.

Jos arvopaperinvälittäjä tarjoaa muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua sijoituspalvelua, arvopaperinvälittäjän on ennen sijoituspalvelun tarjoamista pyydettävä asiakkaalta tiedot tämän kyseistä arvopaperia tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä voidakseen arvioida, onko arvopaperi tai palvelu asiakkaalle soveltuva. Jos arvopaperinvälittäjä katsoo saamansa tiedon perusteella, ettei arvopaperi tai palvelu ole asiakkaalle soveltuva, sen on ilmoitettava tästä asiakkaalle. Jos asiakas kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja, arvopaperinvälittäjän on ilmoitettava, ettei se voi arvioida arvopaperin tai palvelun soveltuvuutta asiakkaalle. Edellä mainittu ei kuitenkaan koske asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa toimeksiantojen toteuttamista tai niiden välittämistä, jos asiakkaalle on ilmoitettu, ettei arvopaperinvälittäjä palvelua tarjotessaan ole velvollinen arvioimaan palvelun tai arvopaperin soveltuvuutta asiakkaalle ja palvelu liittyy:

1) osakkeisiin, jotka ovat julkisen kaupankäynnin tai sitä vastaavan kaupankäynnin kohteina muussa valtiossa;

2) rahamarkkinavälineisiin;

3) joukkovelkakirjoihin tai muihin vastaavankaltaisiin velkainstrumentteihin, joihin ei sisälly johdannaissopimuksen ominaisuutta;

4) sijoitusrahastodirektiivin mukaisiin rahasto-osuuksiin tai yhteissijoitusyritysten osuuksiin; tai

5) muihin yksinkertaisiin arvopapereihin, joista säädetään komission direktiivin 38 artiklassa.

Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 §:n 5 -kohdassa todetaan sijoitusneuvonnan olevan yksilöllisen suosituksen antamista asiakkaalle tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi.  

Perustelut

Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakas ja pankin sijoitusasiantuntija ovat keskustelleet Kreikan valtion velkakirjoista. Asiakkaan mukaan pankin edustaja suositteli hänelle velkakirjoihin sijoittamista, kun taas pankin mukaan aloitteellinen keskustelussa oli asiakas. Pankin mukaan asiakkaalle ei ole annettu yksilöllistä sijoitusneuvoa velkakirjojen ostamisesta.

Lautakunta toteaa, että asiakkaan ja pankin kertomukset keskustelujen sisällöstä eroavat toisistaan eikä lautakunnan käytettävissä olevin menetelmin ole saatavissa lisäselvitystä asiaan. Lautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että pankin laatiman sijoitussuunnitelmien mukaan asiakkaalle on suositeltu yhdistelmärahastoon sijoittamista. Lautakunta toteaa lisäksi, että sijoitussuunnitelmaan on kirjattu, että Kreikan valtion velkakirja ei ole pankin suosituksen mukainen, mutta asiakas on kuitenkin halunnut kyseisiä velkakirjoja merkitä. Tuote sinänsä on ollut luonteeltaan sellainen, ettei pankin ole tarvinnut selvittää sen soveltuvuutta asiakkaalle. Edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, että asiassa jää näyttämättä pankin toimineen vastoin arvopaperimarkkina- tai sijoituspalveluyrityksistä annetun lain säännöksiä.

Pankin mukaan asiakas on ollut tietoinen joukkolainan liikkeeseenlaskijasta, korosta ja eräpäivästä sekä pääomaan liittyvästä riskistä.  Asiakas ei ole tätä kiistänyt, vaan puolestaan todennut, ettei pankin edustaja kertonut hänelle, että joku muu taho voisi asiakkaan puolesta tehdä päätöksiä joukkovelkakirjan pääoman leikkauksesta tai vaihtamisesta uusiin pitempiaikaisiin joukkovelkakirjoihin. Lautakunta toteaa, että palveluntarjoajan on annettava ei-ammattimai-selle asiakkaalle yleiskuvaus palvelun kohteena olevan rahoitusvälineiden luonteesta ja siihen liittyvistä tyypillisistä riskeistä niin yksityiskohtaisesti, että asiakas voi tehdä perustellun sijoituspäätöksen. Joukkovelkakirjalainan osalta liikkeeseenlaskijan päätöstä muuttaa liikkeellelaskemansa joukkovelkakirjan pääomaa ja muita ehtoja on pidettävä yhtenä liikkeeseenlaskijariskin ilmenemismuotona. Lautakunnan näkemyksen mukaan pankki ei siten ole toiminut tuotteen merkinnän yhteydessä huolimattomasti.

Säilytysmaksut

Asiakas on vaatinut pankkia palauttamaan 20.08.2010 jälkeen perityt pääoman hoitokulut, koska pankin edustaja ei ollut maininnut niistä mitään. Pankin mukaan asiakas on säilyttänyt ulkomaisia arvo-osuuksia pankin arvo-osuustilillä ja kyseiset veloitukset ovat perustuneet asiakkaan kanssa tehtyihin sopimuksiin arvo-osuustilistä ja arvopaperisäilytyksestä. Lautakunta toteaa, että asiakkaan allekirjoittamien sopimusten perusteella pankilla on ollut oikeus veloittaa hänen käyttämiinsä pankin palveluihin liittyvät tavanomaiset ja kohtuullisina pidettävät palvelumaksut.         

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että pankki on toiminut asiassa arvopaperimarkkinalain ja sopimustensa mukaisesti.

Lautakunta ei suosita korvausta.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Kajala, Norros, Repo ja Sario. Sihteerinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA