Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse CDO-tyyppisestä joukkolainasta. Sijoitusinstrumentti on muodoltaan vaihtuvakorkoinen joukkovelkakirjalaina, jossa sijoittaja ottaa liikkeeseenlaskijariskin lisäksi kannettavakseen tuotteen viitesalkussa olevien yhtiöiden luottoriskiä. Tuotteen liikkeeseenlaskusarjoissa on ollut kahdesta neljään tuotto- ja riskitasoa, joita sijoittaja on voinut merkitä.

Asiakkaan A puoliso B oli vuonna 2005 ollut läsnä asiakastilaisuudessa, jossa yksityispankin edustaja oli esitellyt CDO-lainan tuolloista liikkeeseenlaskusarjaa. Myöhemmin B oli ilmoittanut henkilökohtaiselle pankkineuvojalleen olevansa kiinnostunut tuolloin liikkeeseen laskettavasta uudesta CDO-lainasta. Yksityispankin edustaja lähetti B:lle tuotteen markkinointiesitteen 23.2.2006, ja puhelinkeskustelussa 24.2.2006 B ilmoitti haluavansa merkitä CDO-lainan keskimmäistä riskitasoa A:n nimiin 20.000 eurolla. B oli aiemminkin hoitanut A:n sijoitusasioita valtakirjalla.

A:lla oleva CDO-laina menetti täysin arvonsa luottovastuutapahtumien johdosta vuonna 2009. Sijoituksesta oli kertynyt asiakkaalle tuottoa 4.284 euroa.
 

Reklamaatiokäsittely

Asiakas vaati pankkia palauttamaan CDO-lainaan sijoitetut 20.000 euroa viivästyskorkoineen.

A katsoo, että pankin sijoitusneuvoja ei ollut riittävästi selvittänyt B:lle tai A:lle CDO-lainaan liittyvää mahdollisuutta menettää pääoma. Luottovastuutapahtumista syntyi kuva, että ne voivat vain vähäisessä määrin pienentää takaisin maksettavaa pääomaa. Mahdollisuus menettää pääoma jo suhteellisen pienellä kokonaisluottotappiotasolla ei tullut esiin. Pankki oli markkinoinut CDO-tuotteita maltillisen riskin korkotuotteina. Lainaehtoja ei luovutettu merkintätilaisuudessa eikä niihin olisi silloin ollut aikaa tutustua, ja ne ovat muutenkin vaikeaselkoiset.

Sijoitusneuvojan olisi tullut varmistaa, että pankin neuvojen mukaan asiakkaalle suositellun lainan riskit olivat A:n sijoitustavoitteisiin nähden sopivat ja että ne varmasti tulevat ymmärretyiksi. Pankin neuvojan olisi tullut käydä läpi tällaisen sijoittajalle entuudestaan tuntemattoman ja muista joukkovelkakirjoista poikkeavan tuotteen erityisehdot. Tämä huolellisuusvelvoite ei toteutunut.

Verkkopankissa ei tuotu esiin lainan arvon laskua. Verkkopankissa näkyi lainan nimellisarvo 20.000 euroa siihen asti, kunnes laina poistettiin arvonsa menettäneenä. Lainan jälkimarkkina-arvo oli jo paljon aiemmin laskenut merkittävästi, eikä asiakkaille luotu oikeaa kuvaa sijoituksen arvon kehityksestä, jotta he olisivat voineet reagoida aiemmin esim. myymällä sijoituksen pienemmällä tappiolla.

Yhteenvetona A katsoo pankin myyneen tuotteen, joka ei ole ollut soveltuva hänen maltilliseen ja vähäriskiseen sijoitustarpeeseensa. Pankin antamat tiedot sijoituksen rakenteesta, ominaisuuksista ja arvon kehityksestä eivät ole olleet asianmukaisia. Pankki oli sijoittajille myöhemmin lähettämässään kirjeessä antanut suosituksen pitää laina sijoitusajan loppuun, kuten tällaisia lainoja merkittäessä yleensä suositellaan. Valitettavasti A on hävittänyt kyseisen kirjeen.

Asiakkaan reklamaatioon antamassaan vastauksessa pankki toteaa, että sijoitustuotteeseen liittyvän riskin toteutumistodennäköisyyttä voidaan arvioida vain sijoitusajankohtana käytettävissä olleiden tietojen valossa. Tuolloin Investment Grade -luokiteltujen yritysten todennäköisyyttä ajautua vakaviin maksuvaikeuksiin pidettiin 30 vuoden historiatietojen valossa epätodennäköisenä. Vielä vuosina 2003–2006 Investment Grade -yhtiöiden luottovastuutapahtumia oli hyvin vähän. Taloustilanne muuttui vuonna 2008, jolloin Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta alkaneet ongelmat levisivät ja laukaisivat rahoitusmarkkinoilla ennen kokemattoman kriisin. Tällöin myös korkean luottoluokituksen saaneille yrityksille aiheutui lopulta luottovastuutapahtumiin johtaneita maksuvaikeuksia. Markkinatilanne siis muuttui nopeasti, eikä tulevaisuuden ennustaminen ole mahdollista.

B oli ollut läsnä tuotteen esittelytilaisuudessa, minkä jälkeen hän on voinut rauhassa tutustua saamaansa markkinointiesitteeseen ennen sijoituspäätöstä. B päätyi tekemään sijoituksen CDO-tuotteen keskimmäiseen riskitasoon, jonka tuolloin arvioitiin luottoriskiltään vastaavan tyypillistä yrityslainaa. Historiatietojen ja tilastojen pohjalta oli mahdotonta ennustaa, että tällaisia hyvän luottoluokituksen yrityksiä voisi lyhyessä ajassa kohdata näin suuri määrä luottovastuutapahtumia.

Kaikki sijoittaminen edellyttää tuotto-odotuksen vastapainona sijoittajariskin ottamista. B:lle ei saamiensa tietojen perusteella ole voinut jäädä epäselväksi, että CDO-lainaan sijoittava ottaa kantaakseen viiteyritysten luottoriskiä aineistossa tarkemmin esitetyllä tavalla. Tuo tietoisesti otettu riski on valitettavasti toteutunut ja johtanut sijoitetun pääoman menettämiseen.

Tuotteen riskitaso on liikkeeseenlaskuhetkellä voitu arvioida vain niillä historiallisilla ja tilastollisilla tiedoilla, jotka olivat tuolloin käytettävissä. On mahdollista, että vähäiseksi arvioitu riski voi myöhemmin toteutua, kuten tässä tapauksessa tapahtui ennalta arvaamattoman finanssikriisin johdosta. Yleisesti hyväksyttyjen luottoriskiarvioiden perusteella ja rahoitusteorian mukaisesti arvioituun matalariskiseen tuotteeseen sisältyvän riskin toteutuminen ei kuitenkaan tee tuotteesta korkeariskistä.

Yksityispankin edustaja toteaa, että B on CDO-lainaa koskevat tiedot saatuaan tehnyt itse päätöksen sijoittaa tuotteeseen. Varsinaista suositusta sijoittaa A:n varoja kyseiseen tuotteeseen ei ole pankin taholta annettu.

Pankki katsoo vahingon olevan seurausta sijoittajariskin toteutumisesta, josta se ei ole korvausvastuussa. Lisäksi pankki viittaa asiakkaan saamiin indeksihyvityksiin.
 

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

A vaatii edelleen pankkia palauttamaan CDO-lainaan sijoitetut 20.000 euroa viivästyskorkoineen. Hän katsoo, että hänelle on myyty CDO-laina selvittämättä riittävän huolellisesti tuotteeseen liittyvää koko pääoman menettämisen mahdollisuutta. Tuote on täysin soveltumaton A:n sijoittajaprofiiliin, eikä pankin sijoitusneuvonta ole toiminut huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti.

A viittaa oheistamiinsa artikkelikopioihin ja toteaa jälkikäteen ilmenneen, että luottoluokituslaitokset olivat jopa tarkoituksellisesti tehneet virheitä luottoluokituksissaan. CDO-lainan viiteyrityksiä ei ollut lueteltu markkinointiesitteessä. Jostain syystä Investment Grade –luokitelluiksi oli hyväksytty yhtiöitä, joilla oli kyseenalainen maine jo silloin, esim. islantilaiset pankit. Asia on Yhdysvalloissa tutkinnassa. Markkinatilanne ei ollut ennakoitavissa, mutta yksittäisen sijoittajan ei tule olla vastuussa luottoluokituslaitosten tarkoituksellisista virheistä.

A toteaa pankin arvioineen tuotteiden riskitasoa historiatietojen perusteella, vaikka samalla on kuitenkin todettu, ettei historia ole tae tulevasta. CDO-lainassa on suuri rakenteellinen riski, joka jo muutaman luottovastuutapahtuman jälkeen voi johtaa pääoman täyteen menetykseen. Tätä riskiä ei asiakkaan mielestä voi verrata normaalien yrityslainojen riskeihin, kuten pankki on tehnyt. Jos asiakas olisi 27.2.2006 sijoittanut yrityslainarahastoon, sijoituksen arvo olisi huonoimmillaankin ollut 96 % ja olisi valituksen tekohetkellä ollut voitolla. Hyvin hajautettuun osakesalkkuun tehdyn sijoituksen arvo olisi alimmillaan ollut 55 % ja valituksen tekohetkellä noin 82 %. Osakemarkkinoillakaan ei siis olisi joutunut CDO-sijoitusta vastaavaan tilanteeseen. A:n mukaan nämä laskelmat osoittavat, että pankin asiakkailleen välittämä arvio lainan riskeistä on ollut virheellinen.

Sijoituspäätös on tehty pankin sijoitusneuvontaan luottaen, eikä piensijoittajalta voi vaatia kykyä tällaisen riskiarvion tekemiseen. Jälkikäteen riski on helposti nähtävissä, mutta pankin organisaatiossa tätä oikeaa riskiä ei ilmeisesti välitetty edes tuotetta myyneelle henkilöstölle. Tuotteesta on myytäessä annettu kuva, että se vastaisi sadan yrityslainan yhteistä riskiä. Todellisuudessa on kuitenkin otettu riski niistä 5-8 viiteyhteisöstä, jotka tulevien viiden vuoden aikana menestyvät huonoimmin. Vallinneen taloudellisen suhdanteen vuoksi tämä riski on toteutunut. Tätä riskiä tai sen mahdollisuutta pankin myyntiorganisaatio ei ole kyennyt tai halunnut välittää asiakkaalleen ymmärrettävästi. Pankin virheenä oli arvioida riskitasoa historiallisilla ja tilastotiedoilla. Myös sijoitustuotteen rakenteelliset riskit on kerrottava ymmärrettävästi. Pankki ei kuitenkaan ole tuonut riskejä esiin samalla vakavuudella kuin se on mainostanut tuotteen hyötyjä. Vaikeaselkoisiin esiteteksteihin on turha vedota, kun asiakkaan oli annettu ymmärtää toista.

B:llä ei ole mielikuvaa siitä, että ennen sijoituspäätöstä 24.2.2006 käydyssä puhelinkeskustelussa olisi käyty tuotteesta yksityiskohtaista keskustelua. B on yrittänyt olla tarkka ja ottaa asioista selvää, mutta se ei vähennä pankin vastuuta. Asiat esitetään niin houkuttelevasti ja riskit piilottaen, että ammattimaisetkin sijoittajat ovat CDO-tuotteissa erehtyneet.

Sijoittajaprofiilinsa osalta A toteaa, että alkuvuonna 2006 hänellä oli sijoituksia osakemarkkinoilla 71.000 euroa ja määräaikaistalletuksissa 61.000 euroa. Kokemusta joukkolainamarkkinoista hänellä ei ollut. Osakesijoitukset olivat osta ja pidä -tyylisiä, tavoitteina osinkotuotot ja arvonnousu. B on sijoittajana ollut yhtä konservatiivinen kuin A. Hänellä joukkolainamarkkinoista oli kokemusta yhden indeksilainan osalta, joka erääntyi tuottoa antamatta.

Määräaikaistalletuksen erääntyessä A kertoo saaneensa tarjouksen CDO-lainasta, jonka hän oli ymmärtänyt olevan turvallinen ja hänen tavoitteisiinsa sopiva. Pankin sijoitusneuvonnan olisi pitänyt informoida asiakasta paremmin riskeistä ja kertoa, ettei tällainen vaikeasti ymmärrettävä tuote sovi asiakkaan sijoitusprofiiliin ja –tavoitteisiin. A ja B ovat vuosia olleet pankin sijoitusasiakkaita. Asiat on hoidettu henkilökohtaisen pankkineuvojan välityksellä. B:lle on vuosien saatossa annettu häntä ja A:ta koskevia sijoitussuosituksia. A katsoo, että sijoitussuositus CDO-lainan osalta oli B:lle annettu asiakastilaisuudessa.

A katsoo CDO-tuotteen olleen kuin vedonlyöntiä, jossa voiton mahdollisuus on kuitenkin varsin pieni panokseen eli koko pääomaan verrattuna. Asiakkaan laskelman mukaan hän olisi koko sijoitusajalta voinut saada tuottoa 3.500 euroa yli riskittömän tuoton. Todelliseen riskiin ja sijoitusaikaan nähden voittokerroin on ollut varsin huono. Näin vaikeaselkoiset tuotteet sopivat vain ammattisijoittajille. Muissa Pohjoismaissa CDO-tuotteita ei ole saanut myydä piensijoittajille. Asiakas viittaa tuotetta koskeneeseen oikeudenkäyntiin ja katsoo, että pankin tulee kohdella asiakkaitaan tasapuolisesti.
 

Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan valitukseen

Pankki kiistää asiakkaan vaatimukset.

Tapahtumainkulku on tiivistetysti se, että B on syksyllä 2005 osallistunut tilaisuuteen, jossa on esitelty tuolloin merkittävissä olleita CDO-lainoja. Tilaisuuden jälkeen B on kiinnostunut helmikuussa 2006 merkittävissä olleista uusista CDO-lainoista ja ilmoittanut siitä pankille. Yksityispankin edustaja on 23.2.2006 lähettänyt B:lle tuotteen markkinointiesitteen. Seuraavana päivänä B on keskustellut joukkolainoista yksityispankin edustajan kanssa puhelimitse ja ilmoittanut haluavansa merkitä CDO-lainaa 20.000 eurolla A:n nimiin. Hän on vahvistanut toimeksiannon sähköpostitse samana päivänä.

Väite sijoitusneuvonnasta

A tai B eivät joukkolainamerkintää tehtäessä ole olleet yksityispankin asiakkaina. Yksityispankin edustaja tunsi B:n, koska B toimi pankille työterveyspalveluja tarjonneessa yrityksessä. Edustaja esitteli aiempaa CDO-lainaa B:lle asiakastilaisuudessa syksyllä 2005. A:ta yksityispankin edustaja ei ole koskaan tavannut.

Pankin mukaan A:n ja B:n henkilökohtaisena pankkineuvojana vuonna 2006 toiminut henkilö on kuvannut B:tä sijoittajaksi, joka tekee ratkaisut itsenäisesti. B on aina ottanut tarkasti selvää sijoitustuotteista ja käynyt aktiivisesti sijoittajatilaisuuksissa. Pankin rooli on ollut toimia lähinnä B:n päätösten toteuttajana. Pankkineuvojan käsityksen mukaan B on sijoittanut vain tuotteisiin, jotka hän on ymmärtänyt. B on harrastunut sijoittamista pitkään, ja hän oli hoitanut myös A:n sijoitusasioita.

Kiinnostuttuaan CDO-lainasta B oli ilmoittanut asiasta henkilökohtaiselle pankkineuvojalleen, joka oli välittänyt tiedon yksityispankin edustajalle, joka puolestaan oli 23.2.2006 lähettänyt B:lle tuotteen markkinointiesitteen. Seuraavana päivänä edustaja on puhelimitse käynyt läpi tuotteen korkeimman ja keskimmäisen riskitason turvapuskurin sekä mitä vaikutuksia joukkolainan pääomaan on luottovastuutapahtumilla joissa palautusaste on 50 %, luottovastuutapahtumien todennäköisyyden esimerkkinä vanhat luottovastuutapahtumat sekä Investment Grade –luokan yhtiöiden luottovastuutapahtumien tilastoituja historiatietoja; hän oli vielä todennut, ettei tämä ole tae tulevasta, minkä B myös itse toistaa. Keskustelun päätteeksi B on antanut merkintätoimeksiannon.

Tätä taustaa vasten pankki oudoksuu A:n väitettä siitä, että hän olisi saanut pankilta tarjouksen joukkolainasta. Pankki katsoo myös, ettei A voi vedota sijoittajaprofiiliinsa tai sijoitustavoitteisiinsa seikkoina, jotka perustaisivat pankille korvausvelvollisuuden asiassa. A:n ja pankin välillä ei ole varallisuudenhoitosopimusta, eikä hänelle ole tarjottu omaisuudenhoitoa. A ei ole pyytänyt pankilta sijoitusneuvontaa, eikä pankki ole antanut hänelle minkäänlaista CDO-lainaa koskevaa suositusta. Sama pätee B:hen. Pankki oli kyllä aiemmin toteuttanut A:n ja B:n sijoitustoimeksiantoja, mutta pelkkä toimeksiantojen toteuttaminen ei ole sijoitusneuvontaa, eikä pelkkä sijoituskohteen esittely asiakastilaisuudessa ole suositus sijoittaa siihen. 24.2.2006 käydyssä puhelinkeskustelussa yksityispankin edustaja on nimenomaisesti sanonut B:lle, ettei hän voi suositella tälle mitään.

Tuotteeseen liittyvät riskit

Pankki toteaa, että riippumaton luottoluokittaja oli arvioinut CDO-lainojen koko viitesalkun, myös islantilaispankkien, luottoriskin. Niiden luottoriski ei lainaa liikkeeseen laskettaessa ollut asiakkaan epäilemin tavoin kyseenalainen, vaan riski arvioitiin matalaksi, Investment Grade -luokituksen mukaiseksi. Väitteet luottoluokitusten vääristelemisestä ja virheellisyydestä ovat perusteettomia. Väitteillä ei myöskään ole mitään yhteyttä niihin väitettyihin laiminlyönteihin, joihin A katsoo pankin syyllistyneen. Luottoluokituksista esitetyillä väitteillä ei näin ollen voi olla merkitystä asiakkaan vaatimuksen kannalta.

Yrityslainoilla on tyypillisesti riippumattoman luottoluokittajan antama luottoluokitus, joka perustuu arvioon luottoriskin toteutumisen todennäköisyydestä. Luottoluokittajien käyttämillä malleilla on voitu arvioida myös näiden CDO-tuotteiden luottoriskiä ja antaa niille vertailukelpoinen luottoluokitus. Sijoituksen luottoriskiä on siten voitu vertailla arvioimalla tietyn CDO-lainan kokonaisriskiä luottoluokituksen perusteella vastaavan luottoluokituksen suoraan yrityslainaan.

Kaikkiin sijoitustuotteisiin liittyvää riskiä ja sen toteutumistodennäköisyyttä voidaan arvioida vain sijoitushetken tietojen valossa. CDO-lainoihin liittyvää riskiä on alkuvuonna 2006 pidetty matalana. A:n jälkikäteiset laskelmat eri omaisuuslajien toteutuneesta tuotosta eivät anna oikeaa kuvaa siitä, minkä tasoisiksi CDO-joukkolainojen riskit on liikkeeseenlaskuhetkellä arvioitu. Niillä ei myöskään ole mitään tekemistä nyt käsiteltävänä olevan asian eli CDO-lainojen liikkeeseenlaskuhetken riskitason kanssa.

A pitää CDO-lainoja ominaisuuksiltaan vaikeaselkoisina. Pankki toteaa, että luottovastuutapahtumien vaikutusta sijoitettuun pääomaan sekä palautusasteen käsitettä kuvataan markkinointiesitteessä seikkaperäisesti. Esitteessä mainitaan myös, että luottovastuutapahtuma johtaa lähes aina luottotappioon, jonka kokoa on kuitenkin etukäteen mahdoton tietää. Lainojen pääomariski on tuotu selvästi esiin mm. selostamalla, että eräpäivänä takaisin maksettava määrä riippuu siitä, tapahtuuko viitesalkussa luottovastuutapahtumia. Esitteestä ilmenee, että luottovastuutapahtumien aiheuttamien tappioiden summan ylittäessä lainan yläsuojaustason lainan koko pääoma on menetetty. Velkakirjojen pääomaa ei ole turvattu ja sen voi menettää osittain tai kokonaan. Suojaustason ja yläsuojaustason käsitteet on määritelty markkinointiesitteessä. Pankki katsoo markkinointiesitteen kuvaavan CDO-sijoitukseen liittyvää pääoman menettämisen riskiä ja sen toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä selkeästi ja havainnollisesti. Markkinointiesite on Rahoitustarkastuksen tarkastama ja hyväksymä, ja siitä ilmenee mistä täydelliset lainaehdot ovat olleet saatavilla.

Yhteenvetona

Pankki katsoo, että se ei ole antanut A:lle tai B:lle sijoitusneuvontaa eikä suositusta sijoittaa CDO-lainaan. Kyse on ollut B:n aloitteesta tehdystä sijoitustoimeksiannosta sellaiseen sijoituskohteeseen, josta pankki oli antanut B:lle oikeat ja riittävät tiedot sijoituspäätöksen tekemistä varten. Pankki on näin toiminut asiassa arvopaperimarkkinalain mukaisesti.
 

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- CDO-joukkolainan markkinointiesite (helmikuu 2006). Sen sisältöä on esitelty mm. Arvopaperilautakunnan ratkaisussa APL 11/10, joka on saatavilla lautakunnan lausuntojen internet-tietokannassa osoitteessa http://www.fine.fi.

- B:n ja yksityispankin edustajan välistä sähköpostikirjeenvaihtoa 23.–24.2.2006. Yksityispankin edustaja kertoo saaneensa henkilökohtaiselta pankkineuvojalta tiedon siitä, että B oli ollut kiinnostunut CDO-lainasta. Edustaja toteaa puhuneensa tuotteesta asiakastilaisuudessa, jossa B:kin oli ollut paikalla. Edustajan mukaan CDO-lainat ovat yksityispankin tuotteita ja merkittävissä ainoastaan pankin asiakkaille. Uusin CDO-laina poikkeaa jonkin verran asiakastilaisuudessa esitellystä aiemmasta CDO-lainasta. Viestin liitteenä oli riidanalaisen CDO-lainan markkinointiesite.

Vastausviestissään 24.6.2006 B toteaa vahvistavansa mitä puhelimessa sovittiin: CDO-lainan keskimmäistä riskitasoa merkitään A:lle 20.000 eurolla.

- asiakkaan tulosteita eräiden sijoitusrahastojen kurssikehityksestä kesään 2010 mennessä

- lehtiartikkeli ja pankin lehdistötiedote, joissa käsitellään pankin CDO-lainaan liittyvää oikeudenkäyntiä

- otteita Suomen Pankin rahoitusmarkkinaraporteista 30.5.2008 ja 19.12.2008, joissa käsitellään luottoluokituslaitosten keskeistä roolia strukturoitujen arvopapereiden riskien arvioinnissa ja tuotteiden hinnoittelussa sekä todetaan, että erilaisten strukturoitujen rahoitusvälineiden luokitukset olivat rahoitusmarkkinoiden kriisin aikana osoittautuneet laadultaan heikoiksi.

- ote valtiovarainministeriön Rahoitusmarkkinoiden globaaleja trendejä –julkaisusta 12/2009, jossa mainitaan luottoluokitusmarkkinoilla voivan esiintyä moraalikatoa, koska arvioitava maksaa luottoluokituksestaan luottoluokittajalle.

- ote eräästä opinnäytetyöstä, jossa on viitattu samankaltaiseen eturistiriitaan erityisesti monimutkaisten finanssituotteiden luokittelussa

- lehtiartikkeli, jossa on käsitelty Goldman Sachsia vastaan nostettuja petossyytteitä. Artikkelin mukaan Goldman Sachsin väitetään myyneen asiakkailleen vakuudellisia obligaatioita (CDO), joiden sisältämien kiinteistömarkkinoiden roskalainojen tiedettiin käytännössä romahtavan.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakas on vaatinut pankkia palauttamaan CDO-lainaan sijoitetun pääoman 20.000 euroa viivästyskorkoineen. Asiakkaalla ollut CDO-lainasijoitus oli menettänyt arvonsa vuonna 2009.

Asiakas katsoo, että pankki ei tuotetta myydessään ollut riittävän hyvin selvittänyt tuotteeseen liittyvää koko pääoman menettämisen mahdollisuutta ja että heille annettu arvio lainan riskeistä oli täysin virheellinen. Asiakas katsoo myös, että pankki on antanut hänelle virheellistä sijoitusneuvontaa, eikä tuote ole lainkaan sopinut asiakkaan sijoittajaprofiiliin ja sijoitustavoitteisiin. Pankki puolestaan katsoo antaneensa tuotteesta riittävät ja oikeat tiedot ja kiistää antaneensa sijoitusneuvontaa.

Tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on arvopaperimarkkinalaissa (26.5.1989/495). Sitä täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) ohje nro 201.7 sijoituspalvelun tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

CDO-lainan merkintäajankohtana vuonna 2006 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saa markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä.

Lain tuolloisen 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien kaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan hyvä tapa edellyttää mm. sitä, että sijoituspalveluyhteisö toimii rehellisesti, puolueettomasti, ammattitaitoisesti ja huolellisesti tavoitteenaan asiakkaiden etu ja arvopaperimarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen edistäminen. Lisäksi hyvä tapa edellyttää, että sijoituspalveluyhteisö antaa asiakkailleen riittävästi ja olennaista tietoa asiakkaan päätöksen tueksi, kuten tiedot sijoituspalvelun sisällöstä ja kuluista sekä arvopaperiin ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä.

Arvopaperimarkkinalain tuolloisen 4 luvun 3a §:n mukaan arvopaperinvälittäjän oli asiakkaan pyytäessä sijoitusneuvontaa ennen toimeksiantoa pyydettävä asiakkaaltaan ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot tämän taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteista, jollei se asiakkaan sijoituskokemukseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta. Arvopaperinvälittäjän on tällöin pyydettävä riittävät tiedot myös sen selvittämiseksi, voidaanko asiakasta pitää 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna ammattimaisena sijoittajana.

Rahoitustarkastuksen ohjeen 201.7 mukaan sijoituspalveluyhteisön, joka tarjosi sijoituspalveluna
arvopaperinvälitystä ja joka antoi asiakkaalle sijoitusneuvontaa ennen toimeksiannon vastaanottamista, oli tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know
your customer -periaate). Sijoituspalveluyhteisön oli asiakkaaltaan saamiensa tietojen perusteella pyrittävä varmistumaan siitä, että asiakkaan taloudellinen vastuunkantokyky ja sijoituskokemus olivat riittäviä asiakkaan kaavailemiin tai tälle suositeltaviin sijoitustoimiin. Tällöin oli kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuinka hyvin asiakas tuntee arvopapereiden ja johdannaissopimusten ominaisuudet ja niihin liittyvät riskit, sekä siihen, tapahtuiko sijoittaminen omalla vai vieraalla pääomalla.

Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 4 §:ssä todettiin, että arvopaperinvälittäjän on annettava asiakkaalle sijoituspalvelusta ja sen kohteena olevista arvopapereista ne tiedot, joilla saattaa olla olennaista vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon, jollei se sijoituspalvelun luonteeseen tai muutoin olosuhteisiin nähden ole ilmeisen tarpeetonta.

Rahoitustarkastuksen ohjeessa 201.7 on tiedonantovelvollisuuden osalta todettu mm., että välittäjällä on asiakastaan kohtaan tiedonantovelvollisuus arvopaperien arvoon vaikuttavista seikoista. Tiedot on annettava ennen kaupan tekemistä. Välittäjällä on velvollisuus varoittaa asiakasta, mikäli toimeksiannon kohteena olevaan arvopaperiin tai sen liikkeeseenlaskijaan liittyy erityisiä riskejä. Samoin on asiakkaalle annettava tieto julkistetuista tai muutoin yleiseen tietoon tulleista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.


Perustelut

Tuotteen tarjoaminen yksityissijoittajalle

Arvopaperilautakunta toteaa, että CDO-tuotteen tarjoaminen yksityissijoittajille ei ole ollut kiellettyä. Olennaista on, onko pankki tuotetta asiakkailleen tarjotessaan täyttänyt tiedonanto- ja muut velvoitteensa.

Onko sijoitusneuvontaa annettu?

Asiakas katsoo, että heille oli syksyllä 2005 pidetyn asiakastilaisuuden yhteydessä annettu suositus sijoittaa CDO-lainaan. Lisäksi hän on kertonut saaneensa pankista tarjouksen asiasta. Pankki on kiistänyt nämä väitteet.

Esitetyn selvityksen mukaan A:lla tai B:llä ei ole ollut pankin kanssa varallisuudenhoitoa koskevaa sopimusta, jonka perusteella pankin olisi ollut luonnollista antaa heille sijoitusneuvontaa. Pelkkä sijoitustoimeksiantojen toteuttaminen ei ole ollut sijoitusneuvonnan antamista. Asiakastilaisuuksissa, joissa sijoitustuotteita esitellään useille osallistujille, ei yleensä käydä sellaista henkilökohtaista keskustelua, jonka yhteydessä voitaisiin yksittäisille asiakkaille antaa neuvo tai suositus sijoittaa kyseiseen tuotteeseen. Tapauksessa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että syksyllä 2005 pidetyssä asiakastilaisuudessa olisi poikkeuksellisesti näin tehty. Lisäksi tuossa tilaisuudessa oli kyse eri CDO-lainasta kuin mihin A:n varoja sittemmin sijoitettiin.

Lautakunnalle esitetyn sähköpostikirjeenvaihdon ja pankin selostuksen perusteella CDO-lainaan sijoittaminen alkuvuonna 2006 tapahtui B:n aloitteesta. Selvityksestä ei ilmene, että hän olisi tuolloin pyytänyt pankista neuvoa CDO-sijoituksen suhteen. Yksityispankin edustaja on nimenomaisesti todennut, että puhelinkeskustelussa 24.2.2006 B:lle ei annettu suositusta sijoittaa CDO-tuotteeseen. B:n aloitteellisuus huomioon ottaen jää näyttämättä, että A:lle olisi pankista annettu tarjous sijoittaa CDO-tuotteeseen.

Esitetystä selvityksestä ei siten ilmene, että pankilta olisi pyydetty tai pankki olisi antanut A:lle tai B:lle CDO-lainaa koskevaa sijoitusneuvontaa, jonka yhteydessä pankin olisi arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3a §:n mukaisesti tullut kyselemällä selvittää A:n taloudellista asemaa, sijoituskokemusta ja sijoituspalvelua koskevia tavoitteita.

Toisaalta lautakunta katsoo, että vaikka asiakkaille olisikin annettu nimenomainen neuvo sijoittaa nyt riidanalaisena olevaan CDO-lainaan, tuote ei merkintäajankohdan tilanteessa ole ominaisuuksiltaan ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä A on kertonut sijoituskokemuksestaan ja –tavoitteistaan. Selvityksen mukaan A oli pitkäjänteinen sijoittaja, jonka sijoitusvarallisuus oli noin puoliksi osakesijoituksissa ja määräaikaistalletuksissa, ja joka tavoitteli osinkotuottoja ja arvonnousua. Alkuvuoden 2006 tilanteessa, jossa tietoa tulevasta finanssikriisistä vaikutuksineen ei vielä ollut, CDO-tuotteen suositteleminen tämänkaltaiselle sijoittajalle ei itsessään olisi ollut tuottamuksellista. Asiakkaan tavoin lautakuntakin pitää keskeisenä seikkana sitä, mitä sijoittajalle oli tuolloin kerrottu tuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Pankin tiedonantovelvollisuus, tuotteen riskit

Lain mukaan pankin velvollisuutena on antaa sijoittajille tarjoa­mistaan tuotteista riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoittajalle annettavista tiedoista on käytävä mm. riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tuotetta on markkinoitu asiakkaan puolisolle uudentyyppisenä joukkovelkakirjalainana ja pitkäaikaisena korkosijoituksena, jollainen se on tuotoltaan ollutkin. Lainaan liittyvä riski on kuitenkin luonteeltaan poikennut perinteisestä joukkovelkakirjalainasta siten, että liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvyn lisäksi ja ensi sijassa sijoittajan riski on liittynyt CDO-tuotteen viiteyhteisöjen maksukykyyn. Niiden konkursseista tai muista luottovastuutapahtumista voi seurata tuotteeseen sijoitetun pääoman alentuminen tai menettäminen kokonaan. Lisäksi tuotteen rakenteesta johtui, että pääoman aleneminen saattoi tapahtua melko voimakkaasti ja nopeasti. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut näiden olevan sellaisia erityisiä seikkoja, joihin tämän tuotteen markkinoinnissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tapauksessa asiakkaan puoliso B oli valtakirjalla tehnyt sijoituspäätöksen asiakkaan puolesta. Keskeisenä lautakunta pitää sitä, mitä ja miten B:lle oli kerrottu mahdollisuudesta menettää CDO-tuotteeseen sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien johdosta.


Huomioon otettava aineisto

Pankin tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon.

Yksityispankin edustaja oli vuonna 2005 pidetyssä asiakastilaisuudessa esitellyt aiempaa CDO-tuotetta. B oli ollut läsnä tilaisuudessa. Pankin edustaja oli 23.2.2006 sähköpostitse lähettänyt B:lle nyt kyseessä olevan CDO-lainan markkinointiesitteen, ja tuotetta oli käsitelty seuraavana päivänä käydyssä puhelinkeskustelussa.

Joukkolainatuotteen markkinointiesite (helmikuu 2006), historiatiedot ja luottoluokitukset

Arvopaperilautakunta on arvioinut kyseistä markkinointiesitettä mm. tapauksessa APL 11/10. Lautakunta on todennut, että esitteessä sijoittajan riskin liittyminen viiteyhteisöjen maksukykyyn on tuotu selvästi ilmi. Tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisen riski on todettu heti esitteen alussa, sen lopussa olevassa ehtolyhennelmässä ja myös esitteen tekstissä kerrottaessa lainojen rakenteesta. Siinä pääoman menettämisen riski on esitetty asiayhteydessään ja myös selostettu miten ja missä tilanteessa tuo riski toteutuu. Suurten luottotappioiden syntymistä on pidetty tilasto- ja historiatietojen perusteella epätodennäköisenä, mutta on myös todettu, ettei historiallinen kehitys ole tae tulevasta. Tuotteen jälkimarkkinoista on todettu, että pankki antaa lainalle takaisinostohinnan, joka voi olla yli tai alle nimellisarvon. Esitteessä on varoitettu jälkimarkkinahinnan voimakkaasta vaihtelusta ja todettu tuotteen ”osta ja pidä” –luonne. Esitteessä on vielä mainittu, mistä joukkolainojen täydelliset lainaehdot ovat saatavissa. Ne ovat sisältäneet mm. asiakkaan mainitseman luettelon tuotteen viiteyhtiöistä.

A on pitänyt virheenä sitä, että CDO-lainaan liittyvää riskiä kuvattaessa on käytetty historiatietoja. A on myös esittänyt epäilyjä tuotteen markkinoinnissa käytettyjen luottoluokitustietojen oikeellisuudesta.

Lautakunta toteaa, että tämän CDO-tuotteen toimivuuden keskeisenä edellytyksenä on ollut se, että Investment Grade –luotto­luokiteltujen yhtiöiden luottovastuutapahtumat olivat olleet historiallisesti harvinaisia myös heikon taloudellisen kehityksen aikoina. Asiakkaan sijoituksen menettäminen vuonna 2009 johtui siitä, että Investment Grade –yhtiöiden luottovastuutapahtumia kertyi finanssikriisin myötä historiatietoihin verrattuna poikkeuksellisen paljon.

Lautakunta toteaa, että riskin toteutuminen poikkeuksellisessa taloustilanteessa ei tarkoita sitä, että riskin toteutumistodennäköisyys olisi jo ennakolta tarkasteltuna ollut suuri. Lainan osalta toteutunut kehitys verrattuna esimerkiksi asiakkaan viittaamien sijoitusrahastojen arvonkehitykseen ei tarkoita, että CDO-lainan osalta etukäteen tehty riskitasoarvio tai sen perustana olleet luottoluokitukset olisivat olleet vääriä. Luottoluokitusten vääristelystä nyt kyseessä olevan Investment Grade –yhtiöiden luottoriskiin perustuvan tuotteen osalta ei ole selvitystä.

Tapauksessa esitetystä selvityksestä ei myöskään ilmene, että pankki olisi alkuvuonna 2006 voinut ennakoida tulevan kriisin ja sen vaikutukset CDO-tuotteen kannalta. Siksi lautakunta katsoo, että historiallisten tietojen esittämistä markkinointi­esitteessä riskejä kuvattaessa ei voi pitää riskin vähättelynä tai muutenkaan perusteettomana. Edellä todetuin tavoin esitteessä on myös tuotu esiin, ettei historia ole tae tulevasta ja että ääritilanteessa tuotteeseen sijoitetun pääoman voi menettää kokonaan.

Näillä perusteilla ja aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti lautakunta katsoo, että tässä markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu asianmukaisesti. Esite antaa riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja myös mahdollisuudesta menettää lainoihin sijoitettu pääoma osin tai kokonaan luottovastuutapahtumien kertymisen seurauksena.

Suullisesti annetut tiedot

Asiakastilaisuudessa vuonna 2005 on käsitelty aiempaa CDO-lainaa. Siihen A tai B eivät olleet sijoittaneet. Asiakastilaisuudella on kuitenkin se merkitys, että siellä saatujen tietojen vuoksi CDO-tuote ei alkuvuonna 2006 enää ollut B:lle täysin uusi. Hänellä oli tuolloin jo käsitys tämäntyyppisten tuotteiden yleispiirteistä ja toimintaperiaatteista.

Puhelinkeskustelussa 24.2.2006 annetuista tiedoista esitetty selvitys on ristiriitaista. Pankin selvityksen mukaan CDO-lainan ominaisuuksia on käyty tuolloin monipuolisesti läpi. B on puolestaan ilmoittanut, ettei hänellä ole muistikuvaa mistään laajasta keskustelusta. Osapuolten kannanottojen ja esitetyn sähköpostikirjeenvaihdon perusteella lautakunta pitää todennäköisenä, että puhelinkeskustelussa CDO-tuotetta on käyty suullisesti läpi vähintään pääpiirteittäin. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta olettaa tuolloin annettujen tietojen vastanneen tuotteen markkinointimateriaalina käytetyn markkinointiesitteen sisältämiä tietoja.

Onko tiedonantovelvollisuus täytetty?

Yllä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että pankki oli ennen merkintää antanut A:n sijoitusasioita hoitaneelle B:lle riittävästi tietoa, jotta hän on voinut arvioida mm. tuotteeseen liittyviä riskejä. Ottaen huomioon hänen aiemmasta sijoituskokemuksestaan oleva selvitys lautakunta arvioi, että hänen on myös käytännössä ollut mahdollista ymmärtää joukkolaina­tuotteesta saamansa tiedot ja esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa.

Sijoituksen arvonkehityksen seuranta

A on reklamaatiokirjelmässään kritisoinut sitä, että CDO-lainan markkina-arvo ei ilmennyt verkkopankista eivätkä he olleet tietoisia siitä, että markkina-arvo oli alkanut laskea jo ennen luottovastuutapahtumien sattumista.

B:n saamasta markkinointiesitteestä on ilmennyt, että pankki antaa CDO-tuotteelle jälkimarkkinahinnan, joka voi kuitenkin vaihdella voimakkaastikin, minkä vuoksi tuote on hyvä mieltää osta ja pidä -tyyppiseksi. Asiakkailla on siten ollut tieto siitä, että tuote on jälkimarkkinakelpoinen ja että sen jälkimarkkinahinnan voi selvittää pankista. Edellä todetuin tavoin asiakkailla ei ollut pankin kanssa konsultatiivista varallisuudenhoitosopimusta tai muuta sopimusta, jolla pankki olisi sitoutunut toimittamaan asiakkaille säännöllisesti omaisuusraportteja tai muita sellaisia erityisiä selvityksiä sijoitusten arvonkehityksestä. Lautakunta katsoo, ettei selvityksestä ilmene pankin laiminlyöneen mitään sijoituksen arvonkehityksen seurantaan liittyvää velvoitetta.


Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, ettei pankki ole menetellyt riidanalaista joukkolainatuotetta markkinoidessaan tai myydessään tai sijoituspäätöksen jälkeisenä aikana arvopaperimarkkinalain, sopimusehtojen tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei CDO-lainaan sijoittamisesta asiakkaalle aiheutunut tappio ole sellaista vahinkoa, josta pankki olisi vastuussa.


Lautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat varapuheenjohtaja Repo, jäsenet Norros ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Raulos.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA