Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvattuna myydystä obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Keskusteltuaan yhtiö B:n yhteistyökumppanina toimineen yhtiö C:n edustaja D:n kanssa, asiakas allekirjoitti 14.11.2007 ulkomaisen yhtiön obligaatiota koskevan merkintäsitoumuksen. Sitoumus toimitettiin yhtiölle A, joka toimi tuotteen merkintäpaikkana ja joka oli myös laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Asiakkaan merkinnän suuruus oli 50.000 euroa. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

Asiakkaan valitus Arvopaperilautakunnalle

Asiakasta on erehdytetty antamalla sijoitukseen liittyvissä perusasioissa tahallisesti väärää tietoa koskien pääoman nimellisarvon suojaa ja mainittua obligaation pääomaturvaa. Yhtiöt A ja B ovat järjestäneet sijoittajille ja yhtiö B:n asiamiehille koulutustilaisuuksia, joissa on selvitetty mm. kyseisen obligaation riskittömyyttä ja pääomaturvaa. Yhtiö B:n asiamiehenä toiminut yhtiö C:n edustaja D oli osallistunut koulutuksiin ja tullut vakuuttuneeksi sijoituksen riskittömyydestä.

Asiakas vetoaa Turun hovioikeuden 31.5.2013 antamaan tuomioon, jossa D myi kantajalle saman tuotteen kuin asiakkaalle ja antoi samat tiedot molemmille. Asiakas on siten saanut D:ltä saman esitemateriaalin ja suullisesti esitetyn tiedon mukaiset virheelliset tiedot kuin kantaja.

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että käsityksensä mukaan se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa obligaation markkinointiin tai merkintään liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, lainan liikkeeseenlaskija se ei ole ollut. Yhtiön edustajat eivät ole tavanneet asiakasta eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön markkinoinnista tai sen antamasta sijoitusneuvonnasta.

Yhtiö toteaa pyrkineensä kaikin keinoin varmistamaan, että asiakkaille annetaan tuotteen virallinen markkinointimateriaali (eli yhtiön laatima markkinointiesite sekä liikkeeseenlaskijan laatima velkakirjadokumentaatio ohjelma- ja lainakohtaisine esitteineen). Yhtiön mukaan sen laatiman markkinointiesitteen sisältö on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Ratan standardeissa asetetut edellytykset. Asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa markkinointiesitteeseen ja lainan ehtoihin.

Yhtiön näkemyksen mukaan liikkeeseenlaskijariski on velkakirjasijoituksen tavanomaisin riski ja sen tiedostaminen sekä tarvittaessa selonottovelvollisuus riskeistä ovat sijoittajalle kuuluvia velvollisuuksia, mitkä eivät riipu siitä kuinka yksityiskohtaisesti riski on markkinointiaineistoissa ja velkakirjadokumentaatiossa selostettu.

Turun hovioikeuden ratkaisun osalta yhtiö A toteaa, että se koskee vain kantajan tapausta eikä se osoita, että asiakkaalle olisi myyty tuote samalla tavalla. Asiakas on tehnyt sijoituksensa ennen hovioikeuden tuomiossa käsiteltyä 20.11.2007 pidettyä markkinointitilaisuutta, joten asiakas ei ole voinut tehdä sijoituspäätöstä kyseisessä tilaisuudessa sanotun perusteella.

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että sen käsityksen mukaan asiakkaan vaatimus on kohdistettu väärään tahoon, koska se ei ole ollut tapahtuma-aikaan sijoituspalveluyritys eikä se ole myöskään antanut asiakkaalle yksilöllisiä sijoitusneuvoja tai asioinut tämän kanssa. Tuotteen on asiakkaalle myynyt yhtiö C:n edustaja D ja tuotteen markkinointimateriaalin on laatinut yhtiö A samoin kuin sen edustaja on ollut asiakkaan viittaaman esittelytilaisuuden pääpuhuja. Yhtiön näkemyksen mukaan asiakas näyttäisi kuitenkin saaneen riittävät ja oikeat tiedot tuotteesta perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi, koska asiakas on allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteeseen. Materiaalissa pääomaturva on liitetty markkinariskiin, ei liikkeeseenlaskijariskiin.

Yhtiö B toteaa D:n lausunnon osalta, että D on äärimmäisen katkera yhtiö B:tä kohtaan heidän yhteistyösopimuksensa päättymisen vuonna 2009 vuoksi. Lisäksi yhtiö B on nostanut regressikanteen yhtiö C:tä vastaan.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien ja reklamaatiota koskevan kirjeenvaihdon lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Asiakkaan allekirjoittama 14.11.2007 päivätty tuotteen ostositoumus, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen markkinointiesitteessä oleviin lainaehtoihin sekä ymmärtävänsä että kyseessä on sitova toimeksianto. Lomake on yhtiö B:n logolla varustettu.

- Sekä yhtiö A:n että yhtiö B:n logoilla varustetut 6-sivuiset riidanalaisen tuotteen markkinointiesitteet, jotka ovat asiallisesti samansisältöiset. Esite sisältää kuvauksen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista, tuotteen kohde-etuuksien esittelyn, tiedot tuoton laskennasta sekä vuosilta 2005–2007 simuloidun tuoton. Lisäksi esitteessä on listattuna usein kysyttyjä kysymyksiä, joissa tuodaan esiin tuotteen liikkeeseenlaskija ja tuotteen vakuudettomuus, tuotteeseen liittyvät tuoton- ja muut maksut, mahdollisuus saada sijoitetut varat takaisin ennen eräpäivää, tuotteen listaamattomuus, mahdollisuus tarjouksen peruuntumiselle sekä verotuskohtelua. Lisäksi siinä todetaan keskeisten riskitekijöiden osalta, että tuotteeseen ei tule sijoittaa perehtymättä lainaehtoihin ja velkakirjadokumentaatioon, joiden kerrotaan olevaan saatavilla yhtiöstä A.

- Liikkeeseenlaskijayhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua. Esitteessä tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.

- Tiivistelmä riidanalaisen tuotteen lopullisista englanninkielisistä ehdoista, 23 sivua.

- Yhtiön B toimintaa esittelevä yleisesite, 6 sivua. Esitteessä yhtiö kertoo olevansa sijoitusneuvontaan erikoistunut yritys, jolla ei ole omistuksellisia suhteita yhteistyökumppaneihinsa.

- Yhtiö B:n asiakaskirje 2/2008.

- Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 11/12967, joka on päivätty 9.5.2011. Käräjäoikeus hylkäsi kantajan vaatimuksen.

- Helsingin syyttäjänviraston 29.2.2012 päivätty päätös asiakkaan ja toisten tuotteeseen sijoittaneiden tekemään muutosharkintapyyntöön. Kihlakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan suoritettavaksi yhtiö B:n riidanalaisen tuotteen myyntiä koskien.

- Helsingin syyttäjänviraston 1.10.2012 päivätty päätös esitutkinnan rajoittamisesta edellä mainitussa asiassa. Syyttäjä määräsi esitutkinnan lopetettavaksi prosessuaalisella perusteella, koska asiassa ei ollut saatu näyttöä rikoksen tapahtumisesta eikä tutkinnan jatkamisella olisi tultu saamaan uutta näyttöä.

- Turun hovioikeuden 31.5.2013 antama tuomio, joka ei ole lainvoimainen. Tapauksessa vastaajana oli yhtiö B. Asiassa yhtiö C:n edustaja D oli myynyt kantajalle saman tuotteen kuin asiakkaalle. Tuomiossa todettiin markkinoinnissa käytetyn tuotteen markkinointiesitettä ja PowerPoint-kalvoja, jotka molemmat olivat yhtiö A:n laatimia. Hovioikeus katsoi PowerPoint-kalvojen olevan riskien kuvauksen puutteellisuuden vuoksi harhaanjohtavia. Kalvoista ei käy ilmi sijoittajan mahdollisuutta menettää pääomaa kokonaan tai osittain. Edelleen hovioikeus katsoi PowerPoint-kalvoissa olleen yleisen lausuman ”huonoimmassakin tapauksessa sijoittaja saa eräpäivänä koko sijoittamansa pääoman takaisin (pl. merkintäpalkkio”) totuudenvastaiseksi. Hovioikeus lausui edelleen, että ottaen huomioon se, mitä markkinointiesitteessä ja PowerPoint-kalvoissa on sanottu yleisesti tuotteeseen sisältyvistä riskeistä, ei voida katsoa, että kantajan olisi pitänyt edes ymmärtää lähteä selvittämään erikseen pääoman menettämiseen mahdollisesti liittyvää riskiä, joka maininta oli markkinointimateriaalista ylipäänsä kokonaan puuttunut. Hovioikeus tuomitsi vastaajan korvaamaan kantajalle aiheutuneen vahingon.

- Yritys C:n edustaja D:n 25.11.2013 päivätty lausunto tuotteen myynnistä. D kertoo, ettei ollut tietoinen liikkeeseenlaskijariskistä markkinoidessaan tuotetta. Lisäksi hän toteaa, ettei tuotteen ehtoja jaettu kenellekään.

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi lautakunta voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakas on kohdistanut vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, ettei saanut riittävää tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiöt A ja B ovat esittäneet toimineensa asiassa niitä velvoittavien säännösten mukaisesti.

Lautakunta toteaa, että asiakkaan tekemä merkintä ajoittuu ns. MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Yhtiö B:llä ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai -välineiden myyntiä ja sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

Yhtiö A:n rooli asiassa

Yhtiö A on laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Yhtiö on kiistänyt olleensa missään tekemisissä asiakkaan kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö on markkinointimateriaalin laatimisella osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä, kuten yhtiö B:tä. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen asiamiehet noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

Yhtiö B:n rooli asiassa

Yhtiö B on kiistänyt tavanneensa asiakasta, mutta todennut sen logoa käytetyn tuotteen esitteessä. Lisäksi tuotteen ostositoumus on tehty yhtiö B:n lomakkeella. Lautakunnan näkemyksen mukaan yhtiö B on omissa nimissään sekä lisäksi myös käyttämällä yhtiö C:tä asiamiehenään osaltaan edistänyt tuotteen myyntiä ja on sekä arvopaperimarkkinalain että Rahoitustarkastuksen antaman standardin tarkoittamalla tavalla osallistunut sen markkinointiin.

Perustelut

Markkinoinnin asianmukaisuus

Markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaalle pääomaturvattuna. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Markkinoinnin yhteydessä annetut tiedot

Asiakkaan mukaan hänelle on annettu sama esitemateriaali ja suullisesti esitetty tieto kuin kantajalle Turun hovioikeuden 31.5.2013 antamassa tuomiossa. Tuomiossa todettiin markkinoinnissa käytetyn tuotteen markkinointiesitettä ja PowerPoint-kalvoja. Yhtiöt eivät ole kiistäneet asiakkaan väitettä.

Tuotteen markkinoinnin yhteydessä esitetyissä PowerPoint kalvoissa on todettu, että tuote on pääomaturvattu, mikä varmistaa vähintään lainan nimellisarvon takaisinmaksun kokonaisuudessaan lainan eräpäivänä riippumatta kohde-etuuksien kehityksestä. Vaikka tämä tieto onkin sinänsä paikkansapitävä, niin samassa yhteydessä ei ole asianmukaisesti korostettu takaisinmaksuun liittyvää riskiä. Edelleen markkinoinnin yhteydessä esitetyssä pääomaturvattuja tuotteita koskevasta yleisesityksessä on todettu, että sijoitettu pääoma on turvassa, riskinä vain tuotto ja että ”huonoimmassakin tapauksessa sijoittaja saa eräpäivänä koko sijoittamansa pääoman takaisin (pl. merkintäpalkkio”). Lautakunnan näkemyksen mukaan kyseinen ilmaisu on harhaanjohtava ja totuudenvastainen. Lautakunta toteaa, että edellä mainitut kalvosarjat antavat kuvan riskittömästä tuotteesta eikä niistä siten ilmene tuotteeseen liittyvä riski menettää tuotteeseen sijoitettu pääoma suurelta osin tai täysin, mikäli tuotteen liikkeeseenlaskija tai takaaja ei kykene suoriutumaan vastuistaan asianmukaisesti.

Lautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty asiakkaalle annetun suullisesti asiakirjoista poikkeavaa tietoa tuotteesta.

Suositus

Edellä esitetyin perustein Arvopaperilautakunta katsoo, että yhtiöt A ja B ovat menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan arvopaperimarkkinalain ja Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkin tuottamuksellisesti ja hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaalle aiheutuva tappio on sellaista vahinkoa, johon molemmat yhtiöt ovat osaltaan myötävaikuttaneet ja siten siitä vastuussa.

Arvopaperilautakunta suosittaa yhtiöitä A ja B yhteisvastuullisesti korvaamaan asiakkaalle 50.000 euroa vähennettynä liikkeeseenlaskijalta ja sen takaajalta saaduilla ja mahdollisesti tulevaisuudessa saamilla suorituksilla sekä samalla asiakasta palauttamaan obligaation yhtiöille. Lautakunta toteaa, että se on toimenkuvansa mukaisesti ratkaissut tapauksen vain asiakkaan ja palveluntarjoajien välisestä näkökulmasta, mutta ei ole ottanut kantaa yhtiöiden mahdollisiin keskinäisiin vastuusuhteisiin.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Pönkä, Repo ja Sario ja varajäsen Kirppu. Sihtee­rinä toimi Heino.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA