Haku

APL 27/02

Tulosta

Asianumero: APL 27/02 (2002)

Kategoria: Omaisuudenhoitotoiminta

Ratkaisu annettu: 14.10.2002

Markkinointi riskin informointi sijoituspolitiikka korvausvaatimus

Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle

Markkinointi. Helsingin sijoitusmessuilla 1999 oli omaisuudenhoitaja antanut omaisuudenhoidostaan erittäin luotettavan kuvan. Omaisuudenhoitajan kuvaama korkeatuottoinen omaisuudenhoitopalvelu oli tehnyt asiakkaisiin vaikutuksen. Myöhemmin, kun omaisuudenhoitaja oli soittanut asiakas 2:lle ehdottaen jatkoneuvotteluja, olivat asiakkaat suostuneet tapaamiseen.

Asiakkaat olivat neuvotteluissa tiedustelleet useaan otteeseen HEX-portfolioindeksin ylityksen varmuudesta, johon omaisuudenhoitaja oli todennut, ettei tuotto koskaan voi jäädä vain HEX-portfolioindeksin tasolle ja kertonut, että yhtiö oli ylittänyt HEX-portfolioindeksin tuoton koko sen toimintahistorian ajan vuositasolla mitattuna. Asiakkaille oli kerrottu, että kyseistä indeksiä käytettiin vain asiakkaan turvaksi asetettuna minimituottona. Asiakkaille oli ollut tärkeä varmistua siitä, että tuotto ylittäisi aina HEX-portfolioindeksin, koska muutoin omaisuudenhoitosopimuksen laatiminen ei asiakkaan näkökulmasta olisi ollut järkevää. Omaisuudenhoitaja oli korostanut olevansa ainutlaatuinen ollessaan täysin riippumaton kaikista markkinaosapuolista, mikä oli vain luottamusta lisäävä tekijä toiminnassa. Yrityskohtaista riskiä tiedusteltaessa asiakkaille oli kerrottu yrityksen olevan vakavarainen ja sen avainhenkilöiden omistama. Omaisuudenhoitaja oli kertonut asiakkaille seuraavan arvopaperimarkkinoiden kehitystä ympärivuorokautisesti ja poistuvan osakemarkkinoilta välittömästi korkotuotteisiin, jos markkinatilanne muuttuisi.

Sopimuksen laatiminen ja asiakkaan sijoitusasiantuntemuksen selvittäminen. Asiakkaiden mukaan omaisuudenhoitaja ei ollut kertonut riskeistä oma-aloitteisesti, mutta oli vastannut niihin niistä kysyttäessä. Yleisin vastaus oli ollut, että asiakkaiden omaisuuteen kohdistuva riski omaisuudenhoidossa oli aina pienempi kuin markkinariski, sillä omaisuudenhoitajalla oli aina osa varallisuudesta käteisenä. Asiakkaiden mukaan omaisuudenhoitajalle oli varmasti tullut tieto ja ymmärrys siitä, että asiakkaat tietävät ja ymmärtävät HEX-portfolioindeksin rakenteen ja että sopimuksen solmimisen edellytys oli lupaus sen ylittymisestä.

Omaisuudenhoitaja ei asiakkaiden mukaan ollut millään tavoin tiedustellut asiakkaiden sijoitusasiantuntemusta. Toisaalta omaisuudenhoitaja oli kyllä tietoinen siitä, että asiakas 2 ei ollut lainkaan perehtynyt sijoitusmarkkinoiden toimintaperiaatteisiin, vaan oli luottanut neuvotteluissa sovittuihin asioihin: omaisuudenhoitajan ammattitaitoon toimia asiakkaan puolesta tämän eduksi, yhteydenpitoon asiakkaaseen ja ennen kaikkea ymmärrykseen siitä, että omaisuuden hoitaminen tarkoittaa omaisuuden säilyttämistä ja kartuttamistakin, ei sen hukkaamista. Missään vaiheessa neuvottelua ei ollut tullut esille, että omaisuudenhoito olisikin tarkoittanut vain pörssiosakkeiden ostamista ja myymistä. Asiakkaat olivat luottaneet omaisuudenhoitosopimuksen 4 §:ssä mainittuihin sijoitusvaihtoehtoihin.

Asiakkaille ole oli kerrottu olevan mahdollisuus valita kolme eri vaihtoehtoa sijoitusstrategian suhteen: konservatiivinen (matala riskitaso), perusstrategia (neutraali riskitaso) ja aggressiivinen (suuri riskitaso). Sopimusneuvottelujen aikana asiakkaat olivat painottaneet, että heidän tavoitteena ei ollut riskin ottaminen, vaan omaisuuden vuosittainen säilyminen ja arvonnousu. Omaisuudenhoitaja oli suositellut asiakkaille neutraalia sijoitusstrategiaa, jonka asiakkaat olivat sitten valinneetkin ja joka ollut voimassa koko sopimuksen voimassaoloajan aina siihen saakka, kunnes omaisuudenhoitaja oli irtisanonut asiakkaiden omaisuudenhoitosopimukset. Omaisuudenhoitaja ei ollut kertonut markkinoidessaan eikä sopimusta tehdessään, että yksi osa heidän toimintapolitiikkaansa olisikin asiakkaiden irtisanominen ilman minkäänlaista asiakkaan puolelta tulevaa rikkomusta tilanteessa, jossa omaisuudenhoitaja oli itse ollut kyvytön hoitamaan asiakkaan omaisuutta sovitulla tavalla. Asiakkaiden omaisuuden arvo oli alentunut sopimuskaudella noin - 25 prosenttia alle HEX-portfolioindeksin, minkä jälkeen omaisuudenhoitaja oli sanonut asiakkaiden sopimukset irti.


Yhteenveto. Asiakkaiden antamat salkunhoito-ohjeet eivät ole voineet olla syynä muiden salkkujen parempaan tuottoon samalla strategialla. Asiakkaiden näkemyksen mukaan täyden valtakirjan asiakkaalla ei olisi ollut mitään järjellistä syytä antaa omaa toimeksiantoa omaisuudenhoidon kautta hoidettavaksi, koska tällöin toimeksiantoon olisi kohdistunut 1 prosentin ostokulu ja 1 prosentin myyntikulu, jotka tavallisesti olisi ollut muualla 0,2 prosenttia tai vähemmän. Lisäksi mahdolliseen tuottoon olisi kohdistunut 10—15 prosentin tuottoprovisio, jota pankkiiriliike ei tietenkään olisi perinyt omaisuudenhoitajalta ja se olisi ollut näin vain pankkiiriliikkeeseen asiakkaalle eli omaisuudenhoitajalle jäävää tuottoa. Mikäli vuonna 2000 toteutunut HEX-portfolioindeksin 10 prosentin ylittyvä tuotto oli perustunut asiakkaiden antamiin omaisuuden hoito-ohjeisiin, on omaisuudenhoitaja syyllistynyt virheelliseen markkinointiin myydessään ammattitaitoista omaisuudenhoitopalvelua.

Asiakkaat haluavat Arvopaperilautakunnalle korostaa, etteivät he ole antaneet koko sopimuskaudella yhtään osto- tai myyntitoimeksiantoa omaisuudenhoitajalle. Asiakkaat olivat kuitenkin koko sopimuskauden ajan olleet huolissaan omaisuuden arvonkehityksestä sen jäätyä alle sovitun HEX-portfolioindeksin tuoton, mistä asiakkaat olivat ilmaisseet huolestuneisuuden omaisuudenhoitajalle useaan otteeseen lähes sopimuskauden alusta saakka. Omaisuudenhoitaja oli aina luvannut pikaisesti korjata tilanteen. Markkinointiesitteenkin mukaan vastuu sijoituspäätöksistä oli omaisuudenhoitajan asiantuntijoilla.

Asiakkaat eivät olleet halunneet sanoa sopimusta irti, vaikka omaisuudenhoitaja oli sitä useaan otteeseen asiakkaille esittänytkin, koska vastuu asiakkaiden omaisuuden arvon kehityksestä oli kuulunut omaisuudenhoitajalle. Irtisanomalla itse sopimuksen, asiakkaat olivat saattaneet itsensä tilanteeseen, jossa omaisuudenhoitaja olisi välttynyt vastuustaan hoitaa asiakkaan omaisuutta sopimuksessa sovitulla tavalla. Asiakkaat olivat tehneet sopimuksen ajatuksella pääoman sitomisesta omaisuudenhoitoon kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

Asiakkaat haluavat korostaa asiakkailla ja omaisuudenhoitajalla olleen kaksi sopimusta: kirjallinen omaisuudenhoitosopimus sekä suullinen sopimus toimintatavoista ja tuottotasosta. Tämän suullisen sopimuksen piiriin kuuluivat mm. sijoitusstrategian valitseminen, jota omaisuudenhoitajan edustajan mukaan voitaisiin muuttaa koska tahansa puhelimitse eikä sitä siitä syystä erikseen kirjallisessa sopimuksessa määritellä. Koska suullinen sopimus on asiakkaiden käsityksen mukaan todistajien läsnäollessa yhtä pitävä kuin kirjallinenkin sopimus, katsovat asiakkaat, että se on myös molempia sopijaosapuolia sitova.

Asiakkaat haluavat painottaa Arvopaperilautakunnalle, ettei asian käsittelypyyntö johdu markkinoiden yleisen laskun aiheuttamasta omaisuuden arvon alenemisesta, koska asiakkaat olisivat tyytyneet omaisuudenhoitosopimusta tehdessä sovittuun HEX-porefolioindeksin ylittävään tuottoon, kuten reklamaatioissaan asiakkaat ovat omaisuudenhoitajalle 3.4.2001 esittäneet. Koska omaisuudenhoitaja oli kieltäytynyt hoitamasta asiakkaiden omaisuutta sovitulla tavalla, asiakkaat vaativat korvattavaksi omaisuuden arvon alenemisen täysimääräisesti korkoineen sekä lisäksi Arvopaperilautakunnan kohtuulliseksi katsomaa korvausta aiheutuneesta ajan ja vaivan haitasta tätä asiaa hoidettaessa.
 

Omaisuudenhoitajan vastine

Markkinointimenettely ja muut seikat. Omaisuudenhoitajan näkemyksen mukaan asiakkaiden selvityksestä ja toimintakertomuksesta ilmi käyvä tapahtumien kulku ei vastaa asian todellista kulkua. Heidän antamassaan selvityksessä on esitetty sitaatteja niin omaisuudenhoitajan sanomisista kuin kirjallisesta sopimuksesta, irrotettuina asiayhteydestä. Sitaatit ovat omaisuudenhoitajan mukaan useassa kohtaa virheellisiä väitteitä, jotka ovat täysin perättömiä, jopa loukkaavia. Omaisuudenhoitaja on oheistanut vastineen liitteeksi asiakkaiden kanssa käytyä kirjeenvaihtoa siltä osin kuin ne eivät lähettämään aineistoon jo sisältyneet.

Markkinointimenettelystä ja muista seikoista omaisuudenhoitaja toteaa, että asiakkaiden esittämässä “tuottovertailussa” sekoitetaan ilmeisen tarkoituksellisesti kaksi täysin eri asiaa: tuotto koko sopimuskaudella ja kalenterivuoden tuotto. Nehän eivät tietenkään ole vertailukelpoisia keskenään. Lisäksi on ilmeisesti sekoitettu myös vuodet 2000 ja 2001 keskenään. Tuottovertailuun liittyviä asioita on tarkemmin käyty läpi Rahoitustarkastukselle asiasta antamassamme selvityksessä. Eri asiakkaiden tuottoeroista yleisesti todettakoon, että tarjoamme yksilöllistä omaisuudenhoitopalvelua, jossa jokaisella asiakkaalla on oma, aktiivisesti hoidettu osakesalkkunsa. Kysymys ei siis ole rahastosta tai mallisalkkuperiaatteella toimivasta omaisuudenhoidosta, jossa kaikilla asiakkailla on samat osakesijoitukset. Myös saman sijoitusstrategian valinneiden asiakkaiden salkut eroavat toisistaan jonkin verran. Syynä tähän on mm. salkkujen kokoerot ja niistä johtuva erilainen hajautus, osakkeiden likviditeetistä johtuvat erot ja erityisesti asiakkaan antamat määräykset ja toivomukset. Kyseiset asiakkaat eivät todellakaan antaneet kertaakaan osto- tai myyntimääräystä, mutta kylläkin esittivät useitakin liitteistäkin ilmeneviä toivomuksia salkkujensa sijoitusstrategiasta ja riskitasosta (mm. käteisen määrä, päiväkaupat, osakevalinnat), jotka tietenkin vaikuttivat salkunhoitoon.

Omaisuudenhoitajan edustaja, joka keskusteli asiakkaiden kanssa 31.2.2001 on kertonut käyneensä keskustelun asianomaisten kanssa. Keskustelun tarkkoihin yksityiskohtiin ja siitä ilmeisesti tehdyn nauhoituksen sisältöön ei vastineen antaja pysty ottamaan kantaa, koska hänellä ei ole käytettävissään kyseistä nauhoitusta. Omaisuudenhoitaja kiistää kuitenkin väitteet virheellisestä markkinoinnista.

Sijoituspolitiikka ja riskin informointi. Vastineessaan omaisuudenhoitaja toteaa, ettei se ole koskaan väittänyt, että omaisuudenhoidossa olevien asiakkaiden salkkujen tuotto olisi joka vuosi ylittänyt HEX-portfolioindeksin tuoton. Omaisuudenhoitaja ei ole koskaan sanonut, että: ”sopimuksessa mainittu HEX-portfolioindeksi on vain asiakkaan turvaksi laitettu minimituotto, mutta käytännössä tuotto on ollut aina huomattavasti sen yläpuolella ja HEX-portfolioindeksi on mainittu vain, koska joku minimituotto täytyy sopimuksessa olla asiakkaan turvaksi mainittuna.”

Omaisuudenhoitaja korostaa, että tehdyissä omaisuudenhoitosopimuksessa lukee selvästi, että “omaisuudenhoitajan toiminnan tavoitteena on, että Asiakkaan arvopaperisalkun tuotto ylittää vuoden tähtäimellä HEX-portfolioindeksin tuoton.” Tuottotakuuta ei omaisuudenhoitaja ole koskaan antanut kirjallisesti tai suullisesti yhdellekään asiakkaista. Omaisuudenhoitosopimuksen kohdassa 5.1. omaisuudenhoitajan vastuusta sanotaan: “omaisuudenhoitaja pyrkii parhaan kykynsä mukaan toimimaan Asiakkaan edun mukaisesti, mutta ei vastaa toiminnan taloudellisesta tuloksesta eikä tämän sopimuksen mukaisen toiminnan aiheuttamista veroseuraamuksista.”

Omaisuudenhoitaja toteaa, että heidän esitteessään sanotaan seuraavaa:“ Osakesijoittamiseen liittyy aina riskejä - paraskaan analyytikko ei voi ennustaa tarkalleen osakekurssien kehittymistä. Yrityskohtaista riskiä voidaan kuitenkin pienentää tehokkaasti hajauttamalla salkkua useampaan sijoituskohteeseen. Perusstrategiamme mukaisesti valitsemme asiakkaan salkkuun koosta riippuen 6-10 yritystä, joiden osakkeisiin sijoitamme.” Omaisuudenhoitaja korostaa keskusteluissa asiakkaiden kanssa tuoneen esille hajautuksen merkityksen riskinhallinnassa. Omaisuudenhoitaja on korostanut myös sitä, että asiakkaan varoista vaihteleva osa on tilillä korkoa kasvamassa, mihin osaan ei tietenkään kohdistu osakemarkkinoiden riskiä. Omaisuudenhoitaja ei ole väittänyt, että riski omaisuudenhoidossa on aina pienempi kuin markkinariski. Omaisuudenhoitaja ei ole myöskään koskaan väittänyt, että “markkinoiden kääntyminen laskuun ei ole riski, vaan ainoastaan mahdollisuus parempaan tuottoon”. Sen sijaan omaisuudenhoitaja toteaa hyvin todennäköisesti todenneensa, että myös osakemarkkinoiden laskiessa on löydettävissä hyviä ostotilaisuuksia.

Omaisuudenhoitaja huomauttaa sopimuksesta käyneen ilmi se, he perivät asiakkaalta arvopaperikaupasta välityspalkkion ja toimitusmaksun sekä omaisuudenhoidosta tuottoon perustuvan salkunhoitopalkkion. He eivät peri mitään muita palkkioita asiakkailta. Omaisuudenhoitosopimuksissa oli lisäksi kerrottu, että välityspalkkio jakautui pörssivälittäjän ja omaisuudenhoitajan kesken.

Asiakkaan sijoitusasiantuntemuksen selvittäminen. Sijoitusasioiden tuntemisen selvittämisestä omaisuudenhoitaja toteaa, että ennen omaisuudenhoitosopimuksen solmimista omaisuudenhoitaja oli keskustellut asiakas 1:n kanssa pitkään puhelimessa. Asiakas 1 oli tällöin kertonut, että hän ja asiakas 3 olivat sijoitusalan ammattilaisia ja tunsivat sijoitusmarkkinat erittäin hyvin useiden vuosien kokemuksella. Veroasioista keskusteltaessa asiakkaat kertoivat olevansa arvopaperikaupan verotuksessa EVL:n piirissä, koska kysymys on ammattimaisesta toiminnasta. Asiakas 2:n osalta omaisuudenhoitaja oli ymmärtänyt, ettei hänellä ollut henkilökohtaista kokemusta aktiivisesta osakesijoittamisesta entuudestaan, mutta että hän oli toiminut kuitenkin pitkään pankkialalla. Asiakas 1 oli taas mainittu asiakas 2:n yhteyshenkilönä sopimuksessa ja omaisuudenhoitosopimuksen mukaan myös yhteyshenkilöllä oli oikeus tehdä päätöksiä ja antaa määräyksiä asiakkaan lukuun. Keskustelussa oli käyty tarkoin läpi asiakkaiden sijoitustähtäin ja tuottotavoitteet. Siinä yhteydessä oli omaisuudenhoitaja korostanut nimenomaisesti, että vaikka osakemarkkinoilla keskimäärin pitkällä tähtäimellä tuotto oli ollut huomattavasti yli korkomarkkinoiden tuoton, on vuosivaihtelu suurta. Sijoituspalveluiden tuntemisen selvittämiseen liittyvät väitteet ovat kummastusta herättäviä myös siksi, että solmitun omaisuudenhoitosopimuksen kohdassa 16.2. sanotaan:

“Arvopaperimarkkinalaki edellyttää, että omaisuudenhoitaja tuntee Asiakkaan voidakseen palvella Asiakasta tämän edun mukaisesti. Asiakas vakuuttaa antaneensa riittävät tiedot tätä tarkoitusta varten omaisuudenhoitajalle taloudellisesta asemastaan, sijoituskokemuksestaan ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteistaan.” Tämän kaikki ko. kolme asiakasta ovat allekirjoituksellaan vahvistaneet.

Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaiden väitteet siitä, että kirjallisen omaisuudenhoitosopimuksen ohitse olisi sovittu tuotto- ja riskitakuusta. Tämä väite on perätön. Omaisuudenhoitosopimuksia solmittaessa asiakkaat olivat vaatineet sopimukseen liitettä, jonka mukaan heidän ja suosituksestaan asiakkaaksi myöhemmin mahdollisesti tulevan neljännen henkilön salkkujen arvot lasketaan yhteen salkunhoitopalkkiota määrättäessä. Tämä siksi, että yli miljoonan markan asiakaskokonaisuudella tuotosta veloitettava omaisuudenhoitopalkkio on pienempi. Suullinen lupaus asiasta ei riittänyt asiakkaille, vaan asiasta tehtiin kirjallinen sitoumus. Siksi omaisuudenhoitajasta on hämmästyttävää, että kyseiset samat asiakkaat väittävät, että tuotosta ja riskistä olisi sovittu aivan eri tavalla kuin mitä kirjallisesta sopimuksesta ilmenee ja vielä suullisesti ! Näin ei oltu tehty, eivätkä asiakkaat olleet sellaista edes ehdottaneet.

Omaisuudenhoitaja kiistää asiakkaiden väitteet ja korvausvaatimukset kokonaisuudessaan.
 

Asiakkaiden lisävastine omaisuudenhoitajan vastineeseen

Sijoitetusta pääomasta ja tappioista. Asiakkaat huomauttavat, että heidän omaisuutensa arvo aleni omaisuudenhoitosopimuksen aikana keskimäärin - 48 prosenttia, kun taas HEX-portfolioindeksi aleni vain -22.65 prosenttia. Asiakkaiden solmiessa sopimuksen 25.11.1999 HEX-portfolioindeksi oli ollut 4.080,82 pistettä ja 2.3.2001 omaisuudenhoitajan myytyä asiakkaiden osakkeet, 3.156,74 pistettä, jonka jälkeen omaisuudenhoitaja ei enää ollut hoitanut omaisuutta, vaikka sopimus oli ollut edelleen voimassa. Asiakas 2 oli sijoittanut omaisuudenhoitoon 200.000 FIM ja omaisuudenhoitajan irtisanottua sopimuksen hänelle jäi perittyjen kulujen jälkeen 105.486,58 FIM (tappio - 47,26 prosenttia). Asiakas 1 sijoitti omaisuudenhoitosopimukseen aluksi 350 000 markkaa, lisäten sijoitustaan 3.1.2000 120.000 FIM, yhteensä 470.000 FIM:iin. Hänelle jäi varallisuutta omaisuudenhoitajan irtisanottua sopimuksen 244.464,04 FIM (tappio - 47,99 prosenttia). Asiakas 3 oli sijoittanut omaisuudenhoitoon 450.000 FIM. Häneltä ei osakkeita irtisanottaessa oltu myyty, kuten toimintakertomuksesta ilmenee. Hänen omaisuuden arvon aleneminen oli sopimusaikana samaa suuruusluokkaa kuin toistenkin asiakkaiden.

Asiakkaat korostavat, että arvioitaessa omaisuudenhoidossa olleen pääoman arvon kehitystä, on ainoa oikea tapa käsitellä vain niitä arvoja, jotka ovat asiakkaan todellisen omaisuuden arvoja. Omaisuudenhoitajan käyttämät “käppyrät” omaisuudenarvosta ilmeisesti eivät sisällä heidän perimiään kuluja joko missään määrin tai osittain, ja/tai em. “käppyrät” eivät ilmeisesti sisällä salkussa olevaa koko ajan kasvanutta realisoimatonta tappion määrää. Omaisuudenhoitaja oli antanut täysin virheellisen kuvan asiakkaan todellisesta realisoitavissa olevan omaisuuden arvonkehityksestä. Asiakkaat toteavat, että asiakkaiden antama salkunhoito-ohje, johon omaisuudenhoitaja irtisanomisensa perustaa, on annettu tilanteessa, jossa sillä hetkellä realisoitavissa olevan omaisuuden arvo oli ollut yli 22 prosenttia alhaisempi kuin HEX-portfolioindeksi ! Asiakkaiden omaisuuden arvon aleneminen oli koko sopimuskaudella nopeampaa kuin HEX-portfolioindeksin aleneminen, joten tappioiden edelleen kasvamisen rajaaminen annetulla salkunhoito-ohjeella 52 prosenttiin alkuperäisestä sijoitetusta pääomasta ei ole relevantti peruste kieltäytyä hoitamasta omaisuutta ja irtisanoa sopimus. Lisäksi asiakkaat korostavat, että asiakkaiden oli pakko rajata tappio em. salkunhoito-ohjeella, koska kaikista lukuisista yhteydenotoista huolimatta omaisuudenhoitaja ei suostunut hoitamaan omaisuutta yhtiön edustaman sijoituspolitiikan mukaisella tavalla.

Asiakkaiden mukaan salkkujen hoito ja sisältö eivät ole olleet ammattitaitoista eivätkä huolellista omaisuudenhoitoa. Kuten salkun sisällöstä ja toteutetuista kaupoista voi yksiselitteisesti todeta, on salkkujen sisältö on ollut lähes poikkeuksetta pelkkää riskipitoista tekno-osaketta ja tästä syystä omaisuuteen kohdistuva riski oli ollut paljon korkeampi kuin missään perusstrategiassa oli sovittu. Tätä riskiä oli vielä kasvattanut se, ettei omaisuudenhoitaja ollut reagoinut joko ollenkaan tai riittävän nopeasti yleisen kurssikehityksen kääntyessä laskuun. Ei edes siinä tilanteessa, vaikka asiakkaat olivat tämän huolen omaisuudenhoitajan tietoon saattaneet lukuisat kerrat sopimuskauden aikana ja vaikka asia oli luvattu pikaisesti saattaa kuntoon.

Asiakkaat pyytävät Arvopaperilautakuntaa ottamaan huomioon sen seikan, että yhteydenpito omaisuudenhoitajan kanssa oli tapahtunut tilanteessa, jossa asiakkaat olivat vain kaikin mahdollisin keinoin pyrkineet saattamaan omaisuudenhoidon sellaiseksi, josta alun perin sopimusta tehtäessä oli sovittu tai edes sellaiseksi, mikä oli omaisuudenhoitajan toimintapolitiikka heidän esitteensä mukaan. Asiakkaat eivät olisi olleet todennäköisesti missään yhteydessä omaisuudenhoitajaan, jos varallisuutta olisi hoidettu sovitulla tavalla. Asiakkaiden mielestä omaisuudenhoitajan pyrkimyksenä on nyt käyttää tästä omaisuuden huonosta hoidosta syntynyttä yhteydenpitoa todisteena asiakkaita vastaan, jolla omaisuudenhoitaja pyrkii vain välttämään vastuunsa. Asiakkaat huomauttavat, etteivät olleet osanneet yhteydenpidossa tuolloin ajatella, että asia riitaantuu tai tulee Arvopaperilautakunnan tai muun ulkopuolisen tahon käsiteltäväksi, eivätkä asiakkaat olleet näin ollen ymmärtäneet, että kaikki mikä oli puhuttu, mutta ei ollut paperille kirjattu, lakkaakin jonakin päivänä olemasta voimassa. Omaisuudenhoitaja on yrityksenä osannut yhteydenpidossaan koko ajan huomioida sen, että he eivät todistettavasti lausu mitään sellaista, joka on heille epäedullista siinä tilanteessa, jos asia riitaantuu. Asiakkaat pahoittelevat, etteivät olleet osanneet käyttää sopimusta solmittaessa apunaan lainopillista neuvontaa, kuten omaisuudenhoitaja on koko ajan voinut tehdä.

Sitaateista ja kirjeenvaihdosta. Asiakkaat kiistävät omaisuudenhoitajan väitteet siitä, että sitaatteja on esitetty irrotettuina asiayhteydestä. Asiakkaat ovat esittäneet omaisuudenhoitoasiaan oleellisesti liittyviä sitaatteja niin kirjallisesta kuin suullisesta yhteydenpidosta ja korostaneet, että esitetty yhteydenpito on täsmällisesti sekä todistettavasti paikkansapitävää.

Omaisuudenhoitajan ja Rahoitustarkastuksen keskenään käymä kirjeenvaihto asiasta on asiakkaille täysin uusi asia. Omaisuudenhoitajan Rahoitustarkastukselle antamasta vastineesta saa kuitenkin täysin virheellisen kuvan todellisesta omaisuuden arvon kehityksestä sopimusaikana. Rahoitustarkastukselle antamassaan vastineessa omaisuudenhoitaja kertoo vain voitosta, mutta fakta on omaisuuden arvon aleneminen keskimäärin - 48 prosenttia sopimusaikana. Lisäksi Rahoitustarkastukselle antamassaan vastineessaan omaisuudenhoitaja väittää asiakkaiden antaneen toiveen suuresta käteispositiosta joulukuussa 1999. Asiakkaat kiistävät tämän, koska he eivät ole esittäneet toivetta suuresta käteispositiosta. Suuri käteispositio oli yksinomaan omaisuudenhoitajan oma markkinanäkemys vuosituhannen vaihtuessa. Asiakkaat huomauttavat korostaneen sopimusneuvotteluissa useaan otteeseen ainoastaan varovaisuutta liittyen yleiseen markkinatilanteeseen nousukauden jatkuttua pitkään, sekä korostaneen tavoitetta vuosittaisesta arvonnoususta. Asiakkaat kiistävät millään tavoin ottaneen kantaa 1999 joulukuun käteisposition määrään. Omaisuudenhoitajan väittämä siitä, että asiakkaat eivät olleet tuolloin reklamoineet tilanteesta ja olivat tällöin hyväksyneet menettelyn, on asiakkaiden näkemyksen mukaan käsittämätöntä. Asiakkaathan olivat tehneet omaisuudenhoitosopimuksen juuri ennen joulukuuta (24.11.1999) ja omaisuudenhoitaja oli antanut ymmärtää, että asiakkaiden olisi pitänyt reklamoida ensimmäisen kerran jo kuukauden kuluttua sopimuksen alkamisesta. Omaisuudenhoitaja oli nimenomaan sopimusneuvottelussa vaatinut saada kuukausia aikaa näyttääkseen ammattitaitonsa ylittämällä HEX-portfolioindeksi. Vielä toukokuussa 2000 omaisuudenhoitajan edustaja oli todennut, että nämä kuluneet muutamat kuukaudet olivat liian lyhyitä sijoitusmarkkinoilla omaisuudenhoitajan todentaa ammattitaitoaan ja oli tällöin pyytänyt omaisuudenhoitajalle edelleen kuukausia lisäaikaa HEX-portfolioindeksin ylittämiseen. Tätä toteamusta ja pyyntöään lisäajasta HEX-portfolioindeksin ylitykseen omaisuudenhoitaja ei ole kiistänyt ja tässä valossa omaisuudenhoitajan esitys siitä, että asiakkaiden olisi tullut reklamoida jo kuukauden kuluttua sopimuksen alettua, on täysin ristiriitainen tieto.

Asiakkaiden näkemyksen mukaan omaisuudenhoitaja vastineessaan Arvopaperilautakunnalle toteuttaa edelleen samaa toimintapolitiikkaansa, joka sillä oli sopimusaikanakin. Tähän toimintatapaan olennaisimpana kuuluu kiistää valikoidusti suullisesti sovitut asiat sekä nimenomaisesti poimia heille edulliset asiat irrotettuna asiakokonaisuudesta pyrkien siihen, että omaisuuden arvon todellinen aleneminen - 48 prosenttia sopimusaikana ei tulisi karuudessaan kenenkään tietoon.

Sovittu sijoituspolitiikka sekä riskin informointi. Asiakas 2 laati itselleen yksityiskohtaisen muistion syksyllä 1999 käydystä neuvottelusta ja siinä sovituista asioista. Muistiosta käy ilmi, että omaisuudenhoitaja oli sanonut jopa kahteen eri kertaan, että heidän omaisuudenhoidossaan riski on aina pienempi kuin markkinariski, koska osa varoista on koko ajan käteisenä. Toisella kertaa lauseessaan omaisuudenhoitaja oli käyttänyt muotoa “pienempi kuin pörssiriski”. Myös muilta omaisuudenhoitajan kiistämiltä osin asiakkaiden esittämä keskustelu on käyty juuri jo alemmin esitetyllä tavalla. Asiakkaat huomauttavat, että heidän osaltaan hajautusta ei juuri ollut, vaan sijoitukset kohdistuivat lähes yksinomaan tekno-osakkeisiin ja tappioiden oli annettu kasvaa reagoimatta markkinoiden muuttuessa laskeviksi ja laskevassakaan markkinatilanteessa käteisen osuutta ei ollut nostettu. Omaisuudenhoitaja oli pyrkinyt karttamaan vastuunsa suullisesta sopimuksesta vetoamalla kirjallisen sopimuksen tekstiin.

Neuvottelussa 1999 tarkastellessa lausetta: “Omaisuudenhoitajan toiminnan tavoitteena on, että Asiakkaan arvopaperisalkun tuotto ylittää vuoden tähtäimellä HEX-portfolioindeksin tuoton”, oli omaisuudenhoitaja todennut, että sopimuksessa mainittu HEX-portfolioindeksi oli vain asiakkaan suojaksi laitettu minimituotto, mutta käytännössä tuotto oli aina huomattavasti sen yläpuolella ja HEX-portfolioindeksi oli mainittu vain, koska joku minimituotto oli täytynyt sopimuksessa olla asiakkaan turvaksi mainittuna. Sanoessaan em. lauseen omaisuudenhoitaja oli pyrkinyt vahvistamaan asiakkaalle sitä mielikuvaa, että HEX-portfolioindeksin tuottotaso oli niin alhainen, ettei heidän ammattitaitoisessa omaisuudenhoidossaan olisi koskaan voitu jäädä edes lähellekään niin alhaista tuottotasoa.

Sopimusneuvottelussa asiakkaat olivat esittäneet näkemyksensä siitä, että markkinoiden suunta ei voi enää pitkään jatkua nousukautena. Tähän huoleen omaisuudenhoitaja oli vastannut, että markkinoiden kääntyminen laskuun ei ole riski, vaan ainoastaan mahdollisuus parempaan tuottoon, jolloin osakkeet voidaan ostaa takaisin halvemmalla. Lisäksi omaisuudenhoitaja oli muistanut korostaa, että he seuraisivat markkinoiden kehitystä herkeämättä ja reagoisivat välittömästi, jos syntyisi uhka markkinoiden suunnan muuttumisesta laskevaksi.

Asiakkaat korostavat Arvopaperilautakunnalle, että sijoitusasioissa he ovat tottuneet aina luottamaan siihen, että käydyt neuvottelut ja puhelut nauhoitetaan ja että suullisen sopimisen luotettavuus oli yhtä pitävä kuin kirjallinen yhteydenpito. Asiakkaat eivät ole koskaan joutuneet minkään toisen sijoituspalveluja tarjoavan yrityksen kanssa tilanteeseen, jossa suullista sopimista olisi vähimmissäkään määrin kiistetty tai kyseenalaistettu. Pikemminkin päinvastoin kaikki muut sijoituspalveluyhteistyökumppanit ovat noudattaneet kirjaimellisesti kaikkea suullisesti sovittua.

Sijoitusasioiden tuntemisen selvittäminen. Asiakkaat olivat tehneet osakemarkkinoilla 1990-luvun nousukauden aikana ns. päiväkauppaa, josta oli aiheutunut suuri liikevaihto, ja jonka perusteella verottaja oli katsonut sen verotettavaksi EVL:n mukaan. Tämän aktiivisen kaupankäyntijakson osakemarkkinoilla asiakkaat olivat kertoneet omaisuudenhoitajalle sekä sopimusneuvotteluissa että puhelimessa keskusteltaessa. Sopimusneuvotteluissa asiakkaat olivat tuoneet esille sen, että he eivät enää halua itse osallistua markkinoiden seurantaan aktiivisesti, vaan haluavat ostaa sen palvelun omaisuudenhoitajalta. Samaten asiakkaat olivat kertoneet, että asiakas 3 halusi vetäytyä aktiivisesta kaupankäynnistä ostaen omaisuudenhoitopalvelun omaisuudenhoitajalta. Asiakas 1 oli ammatiltaan maatilayrittäjä ja jatkaa toimintaa edelleen. Asiakas 3 oli toiminut LVI-alan yrittäjänä 26 vuotta ja hänet valittiin vuoden 2001 oman paikkakuntansa vuoden yrittäjäksi. Asiakkaat korostavat, että asiakas 3 ei ollut tavannut omaisuudenhoitajaa ennen sopimuksen solmimista eikä sopimusaikana kertaakaan. Asiakas 3 oli soittanut ainoastaan joitakin kertoja käytännön asioista omaisuudenhoitajalle. Asiakas 3:sen päätös lähteä mukaan omaisuudenhoitopalveluun oli perustunut luottamukseen asiakas 1 ja asiakas 2 kertomasta omaisuudenhoitajan ammattitaidosta. Asiakas 3 jatkaa yritystoimintaa edelleen. Asiakas 2 on koulutukseltaan yhteiskuntatieteen maisteri. Hän oli työskennellyt opintojensa ohessa pankissa erilaisissa pankkitoimihenkilön tehtävissä vuosina 1986-1991. Sen jälkeen hän oli tehnyt koulutuksensa mukaista työtä eikä ole ollut millään tavoin tekemisissä ammattimaisen raha- tai talouselämän kanssa.

Markkinointimenettely ja muut seikat. Omaisuudenhoitaja väittää asiakkaiden sekoittavan sopimuskauden tuoton ja vuosituoton. Tämä ei asiakkaiden mukaan pidä paikkaansa. Asiakkaat ovat korostaneet tuottovertailuissa nettotappiota koko sopimuskaudelta, joka on noin - 48 prosenttia alunperin sijoitetusta pääomasta. Tappio olisi ollut todennäköisesti vieläkin suurempi, elleivät asiakkaat olisi antaneet salkunhoito-ohjetta, jolla he olivat rajanneet pääomasta säilytettäväksi kaikissa olosuhteissa vähintäänkin 52 prosenttia. Asiakkaat ovat viitanneet vuosituottoon ainoastaan silloin, kun se on ollut asian kannalta välttämätöntä. Päinvastoin omaisuudenhoitajan osalta on pyritty sekoittamaan tarkoitushakuisesti vuosituotto ja koko sopimuskauden tuotto keskenään. Esimerkiksi Asiakas 2:n keskustellessa omaisuudenhoitajan edustajan kanssa 4.2.2001 oli kerrottu vain vuosituotosta, eikä omaisuudenhoitaja ollut kertonut koko sopimuskauden tappiota, jolloin tappio olisi näyttäytynyt paljon suurempana, sekä erotus indeksille olisi ollut vielä huomattavan paljon suurempi.

Asiakkaat ovat viitanneet vuosituottoon vuoden 2000 osalta. Kuten toimintakertomuksen sivulla 28 kerrotaan, asiakkaat kävivät Minä ja Omaisuus -messuilla Jyväskylässä 31.3.2001, missä he poikkesivat omaisuudenhoitajan messuosastolle, jossa omaisuudenhoitaja oli markkinoimassa omaisuudenhoitopalveluitaan. Koska omaisuudenhoitajan toimintatapaan oli kuulunut kiistää kaikki suulliset keskustelut, olivat asiakkaat nauhoittaneet keskustelun. Asiakkaat olivat halunneet tietää, kuinka omaisuudenhoitaja oli yleisesti onnistunut omaisuudenhoidossa perusstrategialla asiakkaiden sopimusaikana ja siksi asiakkaat olivat tiedustelleet, millainen vuosituotto oli saavutettu vuonna 2000 täyden valtakirjan asiakkailla käyttäen perusstrategiaa. Omaisuudenhoitaja oli vastannut sanatarkasti näin: “sanotaan näin, että, että, että, että HEX-portfolioindeksi viime vuonna päätyi 25,4 prosenttia miinukselle, elikkä keskimäärin oli meillä semmoinen 15–16 prossaa, elikkä se perusstrategia, jos ajatellaan se on semmoinen keskimääräisen tai semmoinen keskimääräinen, mitä meillä suurimmalla osalla asiakkaita on”. Asiakas 1 vahvistaa vielä sanomalla, että “keskimäärin salkut tulivat viime vuonna alas 15 prosenttia ja HEX-portfolioindeksi 25 prosenttia, elikkä te voititte HEX-portfolioindeksin 10 prosentilla. Tähän omaisuudenhoitajan edustaja vahvistaa sanomalla näin: “No, suurin piirtein joo näin, että tuntuu pöljältä sanoa, että oli hyvä vuosi, mutta päästiin niin paljon indeksin yläpuolelle, mutta miinukselle jäätiin toki, että sehän meillä ideana on, että asiakas haluaa semmoisen vaivattoman palvelun, että toinen sitä markkinoita seuraa ja ihan voi sanoa, että yötä päivä kun ollaan yhdysvaltain markkinoilla mukana”.

Asiakkaat toteavat heidän salkkujensa arvojen kehityksen olleen vuonna 2000 huomattavasti heikompi kuin HEX-portfolioindeksin kehitys. Vastineessaan Rahoitustarkastukselle omaisuudenhoitaja oli esittänyt asiakkaiden salkkujen v. 2000 tuotoksi vain keskimärin - 2 % pienempää tuottoa kuin HEX-portfolioindeksi. Todellista omaisuutemme arvonalenemista eivät asiakkaat ole laskeneet, koska heillä ei ole ollut käytettävissä vuodenvaihteen arvoja, mutta asiakkaiden käsityksen mukaan heidän netto-omaisuuden arvo aleni yli 10 prosenttia enemmän kuin vertailuindeksi samana aikana. Mikäli omaisuudenhoitajan esittämä 10 prosentin indeksin ylitys vuonna 2000 perusstrategialla täyden valtakirjan asiakkailla saavutettiin, niin asiakkaiden näkemyksen mukaan heidän salkkuja oli hoidettu noin – 20 prosenttia huonommin kuin muiden asiakkaiden, eli asiakkaina oli kohdeltu äärettömän eriarvoisesti. Jos noin 10 prosentin HEX-portfolioindeksin ylitystä ei todellisuudessa olisikaan saavutettu v. 2000 perusstrategian täyden valtakirjan antaneilla asiakkailla, olisi omaisuudenhoitaja markkinoinut omaisuudenhoitopalvelujaan virheellisin perustein.

Omaisuudenhoitaja oli viitannut vastineessaan asiakkaiden antamiin toivomuksiin salkkujen strategiasta ja riskitasosta sekä oli väittänyt näiden toivomusten vaikuttaneen salkunhoitoon. Asiakkaiden mielestä väite ei pidä paikkaansa, vaan että tämäkin viittaus osoittaa omaisuudenhoitajan pyrkineen siihen, että asiakas omaisuutensa arvon voimakkaasti laskiessa ns. ”hädässä” erehtyisi tekemän/lausumaan jotakin sellaista, johon lausumaan viitaten omaisuudenhoitaja voisi välttää vastuunsa. Asiakkaan sijoitusstrategia oli ollut koko sopimuskauden neutraali perusstrategia, jota omaisuudenhoitaja ei ole kiistänyt. Asiakkaat olivat tiedustelleet omaisuudenhoitajalta, että tulisiko strategiaa muuttaa vai mitä pitäisi tehdä, jotta he saisivat asianmukaista omaisuudenhoitoa. Ainoa vastaus asiakkaille oli ollut vain, että mikäli asiakkaat eivät ole tyytyväisiä omaisuudenhoitajan toimintaan, niin asiakkaat voivat irtisanoa sopimuksen. Omaisuudenhoitajan viittaukset toivomuksiin salkkujen hoidosta (käteisenä päiväkaupat, osakevalinnat) olivat katteettomia. Liitteistä ja yhteydenpidosta ei ole ilmennyt yhtäkään osto-, myynti- tai muutakaan salkunhoitomääräystä (lukuun ottamatta 2.3.2001 annettua salkunhoito-ohjetta, johon omaisuudenhoitaja irtisanomisensa perustaa), koska sellaista asiakkaat eivät ole antaneet. Asiakkaat ovat esittäneet ainoastaan mielipiteitä, koska he ovat olleet huolissaan omaisuudenhoitajan tavasta hoitaa asiakkaiden omaisuutta.

Mikäli omaisuudenhoitaja olisi yhtynyt asiakkaiden esittämiin mielipiteisiin, niin omaisuuden arvon aleneminen olisi voitu suurelta osin estää. Asiakkaat olivat esittäneet jo helmikuussa 2000, että syntyneitä voittoja olisi syytä realisoida. Huhtikuussa 2000 olivat asiakkaat laittaneet ensimmäisen faksin, jossa asiakkaat olivat ilmaisseet huolen HEX-portfolioindeksin saavuttamisesta. Asiakkaille oli luvattu asian pikaista korjausta. Toukokuussa asiakkaat olivat esittäneet mielipiteinä ja toiveena ensimmäisen kerran, että edes Nokian omistuksista luovuttaisiin ja tämän jälkeen useita eri kertoja, mutta kaikista näistä mielipiteistä ja toiveista piittaamatta omaisuudenhoitaja oli jatkanut vain vahvassa Nokia-ylipainossa, vaikka maallikollekin oli ollut päivänselvä, ettei Nokian nousutrendi voi jatkua. Tätä Nokia-ylipainoa oli vielä korostanut salkkuihin ostetut Nokian alihankkijat. Asiakkaat toivovat Arvopaperilautakunnan päätöstä tehdessään huomioivan sen, etteivät asiakkaiden ilmaisemat huolet, esitetyt toiveet ja lukuisat mielipiteet saaneet muutosta omaisuudenhoitotoimintaan.

Toimintakertomuksesta. Arvopaperilautakunnalle toimitettu toimintakertomus on pyritty tekemän mahdollisimman lyhyeksi ja siinä on tuotu esille olennaiset seikat asian käsittelemiseksi. Kaikkea kirjeenvaihtoa omaisuudenhoitajan kanssa ei ole ollut käytettävissä, koska Asiakas 1:n tietokoneen kovalevy vaurioitui tammikuussa 2001. Siitä syystä on hyvä, että toimintakertomuksesta puuttuneet sähköpostit toimitettiin omaisuudenhoitajan toimesta, sillä nekin tukevat asiakkaiden näkemyksen mukaan täysin toimintakertomusta ja huolta omaisuuden huonosta hoidosta. Omaisuudenhoitajan antama käsitys siitä, että se olisi toimittanut kaikki toimintakertomuksesta puuttuneet kirjeenvaihdot, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kirjeenvaihdosta puuttuu ainakin yksi asiakas 1:n 4.3.2001 omaisuudenhoitajalle lähettämä sähköpostiviesti (siis vain pari päivää ennen omaisuudenhoitajan toteuttamaa irtisanomista). Mitä ilmeisimmin omaisuudenhoitajan edustaja on jättänyt tämän viestin tarkoitushakuisesti toimittamatta. Viestistä välittyy edelleen asiakkaan huoli omaisuudenhoidosta, kuten kaikista muistakin viesteistä ja fakseista. Pyydämme Arvopaperilautakuntaa lukemaan kyseisenkin sähköpostiviestin ajatuksella.

Omaisuudenhoitaja on kiistänyt yhtiön jakaneen todella epäonnistuneet kaupat vain asiakkaiden salkkuihin. Asiakkaiden mielestä on outoa, mistä oli johtunut se, asiakkaiden omaisuuden arvo oli alentunut koko sopimuskauden aikana nopeammin kuin HEX-portfolioindeksi ja kuitenkin omaisuudenhoitajan mukaan he olivat ylittäneet perusstrategialla ainakin v. 2000 ko. indeksin kymmenellä prosentilla? Asiakkaiden mielestä se, että jos omaisuudenhoitaja oli kiistänyt kauppojen jakamisen asiakkaiden salkkuihin ja oli silti väittänyt epäonnistuneensa kaikkien asiakkaiden osalta yhtä pahoin, oli se osoitus täydellisestä ammattitaidottomuudesta ja kyvyttömyydestä toimia kenenkään omaisuudenhoitajana. Tämän lisäksi se oli osoitus valheellisesta markkinoinnista, koska tällaisessa tilanteessa omaisuudenhoitaja ei ole voinut ylittää HEX-portfolioindeksiä 10 prosentilla.

Asiakkaille oli sopimusaikana selvinnyt se, että kaupat jaettiin asiakkaille toteutuspäivästä seuraavan päivän aamuna. Näin menetellen osakkeiden jako asiakkaiden kesken voidaan suorittaa miten tahansa. Hämmästystä herättää myös se, että omaisuudenhoitaja kertoi kysyttäessä heidän päivävaihtonsa suuruutta sen olevan 20–30 miljoonaa markkaa. Kuitenkin saattoi mennä viikkojakin, ettei asiakkaiden salkuissa toteutunut yhtäkään kauppaa, eli kenen ja mitä kauppaa tämä 20–30 miljoonaa mk/päivä oli?

Omaisuudenhoitaja kiistää, että olisi sanonut entisten asiakkaiden todenneen omaisuudenhoitajan toiminnan olleen ammattitaidotonta. Asiakkaat vakuuttavat, että neuvottelussa asiakas 1:n ja omaisuudenhoitajan kesken syyskuussa 2000, oli omaisuudenhoitaja kertonut eräästä asiakkaastaan, joka oli juuri aiemmin soittanut sanoen “nyt minulle riitti” ja jatkaen vielä, että “omaisuudenhoitajan toiminta on ollut ammattitaidotonta” ja sanonut sopimuksensa irti. Lisäksi omaisuudenhoitaja oli eri yhteyksissä viitannut muihinkin toimintaan tyytymättömiin irtisanoutuneisiin asiakkaisiin. Lienee itsestäänselvyys, että omatahtoisesti irtisanoutuva tyytymätön asiakas pitää omaisuudenhoitajan toimintaa ammattitaidottomana.

Asiakkaat painottavat Arvopaperilautakunnalle, että omaisuudenhoitaja ei kiistä millään tavoin käytyä telefax- ja sähköpostikirjeenvaihtoa eikä myöskään väitä kirjeenvaihtoa muunnelluksi. Suullisesta osuudestakin omaisuudenhoitaja kiistä vain viimeisen tarkoitushakuisesti valikoidun osan. Omaisuudenhoitaja ei kiistä myöskään esimerkiksi sopimuksen kannalta oleellisen tärkeää syyskuun 2000 neuvottelussa asiakas 1:lle viimeisinä sanoina antamaansa suullista lupausta, että “ei syytä huoleen, viimeistään vuodenvaihteessa salkkusi on plussalla”. Omaisuudenhoitaja oli sanonut tämän lupauksensa yksikkömuodossa asiakas 1:lle, mutta koska asiakas 1 edusti valtakirjoilla kahta muuta asiakasta, niin lupauksen on täytynyt tarkoittaa kaikkien kolmen asiakkaan salkkuja.

Asiakkaiden näkemys on, että he olivat useasti sekä telefaksein että sähköpostein tuoneet esille suullisesti sovitut asiat, jotka omaisuudenhoitaja oli lupautunut aina sovitut asiat (ilmeisen tarkoituksella vain suullisesti) saattamaan kuntoon pikaisesti. Mikäli omaisuudenhoitaja ei olisi näkemyksensä mukaan sopinut asioista suullisesti asiakkaan kanssa, olisi sen pitänyt tuoda asia esille jo heti ristiriidan ilmaannuttua ja todeta, ettei näin ole alun perin edes sovittu ja kieltäytyä jatkamasta omaisuudenhoitoa sopimusristiriidan vuoksi. Asiakkaiden ensimmäisessä telefaksissa 17.4.2000 omaisuudenhoitajalta oli pyydetty selvitystä, miten luvattu HEX-portfolioindeksin ylitys saavutetaan, jota telefaksia omaisuudenhoitaja ei myöskään ole kiistänyt. Näin omaisuudenhoitaja ei kuitenkaan ollut menetellyt. Tämän lisäksi 17.4.2000 jälkeistä kirjeenvaihtoa ei myöskään koskaan olisi syntynyt, mutta tuolloinkin omaisuudenhoitaja oli lupautunut ylittämään HEX-portfolioindeksin tuoton, mikä jo yksiselitteisesti oli osoituksena heidän lupautuneen myöskin sopimusneuvotteluissa ko. indeksin ylitykseen.

Asiakkaiden näkemys on, että mikäli heidän omaisuutta olisi 17.4.2000 saakka hoidettu HEX -portfolioindeksin kehityksen mukaisesti ja omaisuudenhoitaja olisi tuolloin kiistänyt lupauksensa HEX-portfolioindeksin ylittymisestä, niin asiakkaat olisivat kokonaisuudessaan välttyneet omaisuuteen kohdistuneelta vahingolta, jota he nyt täysimääräisesti vaativat korvattavaksi. Kuten käydystä kirjeenvaihdostakin käy ilmi, omaisuudenhoitaja oli ilmoittivat olevansa edelleen halukas jatkamaan asiakkaiden omaisuudenhoitajana vieläpä lähes vuosi myöhemmin 18.2.2001.

Lopuksi. Asiakkaiden näkemyksen mukaan omaisuudenhoitajan väittämä omaisuudenhoitosopimuksen liitteestä on harhaanjohtava. Omaisuudenhoitajan toteamus, että “suullinen lupaus ei mitenkään kelvannut”, ei pidä paikkaansa. Omaisuudenhoitaja ei ollut edes esittänyt vaihtoehtoa, että asia jätettäisiin vain suullisesti sovituksi, vaan asiakkaiden esittäessä kyseistä liitettä sopimukseen lisättäväksi, oli omaisuudenhoitajan yksiselitteisesti todennut, että sellainen liite sopimukseen laadittaisiin. Tämä liitehän koski mahdollisesti neljännen sijoittajan liittymistä ryhmään myöhemmin, kenties vasta vuosien kuluttua samaisella sovitulla oikeudella “pienempään” 10 prosentin tuottoprovisioon. Koska tästä ei ollut neuvottelussa aiemmin sovittu ja tämä oikeus koski neljättä ennalta määrittelemätöntä osapuolta tulevaisuudessa, niin oli ollut luonnollista laatia siitä erillinen kirjallinen liite hänen oikeutensa turvaamiseksi.

Tuotosta ja riskistä sekä sijoitusstrategiasta asiakkaat ja omaisuudenhoitaja olivat jo sopineet neuvottelussa, joten asiakkailla oli täysi syy uskoa niiden paikkansapitävyyteen. Asiakkaat olivat tottuneet sijoitustoiminnassa aina luottamaan siihen tavanomaiseen käytäntöön sopimusneuvottelujen että myös puheluiden nauhoittamisesta. Asiakkaat olivat uskoneet ja luottaneet omaisuudenhoitajan nauhoittaneen neuvottelut sekä puhelut, mutta omaisuudenhoitaja ei ole tuonut pyynnöistä huolimatta julki nauhoituksia, koska niistä yksiselitteisesti kävisi toteen sovitut asiat ja esitettyjen asioiden todellinen kulku. Asiakkaat korostavat, etteivät ole koskaan joutuneet minkään muun pankkiiriliikkeen, sijoituspalveluyrityksen tai omaisuudenhoitajan kanssa edes pienimpäänkään erimielisyyteen missään asiassa, vaan kokemuksiemme mukaan Suomen sijoituspalveluyritykset yleisesti ovat erittäin luotettavia ja rehellisiä.

Asiakkaiden näkemyksen mukaan, kuka tahansa sijoittaja voi saada pääomalleen HEX-portfolioindeksin mukaisen tuoton sijoittamalla suoraan indeksin mukaisesti tai rahastotuotteella ja vieläpä ilman tuottoprovisiota. Ei kukaan sijoittaja kai suostu tekemän osakemarkkinoille painottuvaa omaisuudenhoitosopimusta ilman lupausta vähintäänkin kulloinkin sovitun indeksin mukaisesta omaisuuden arvon kehityksestä. Asiakkaiden mielestä omaisuudenhoitajan ammattitaito osoitetaan vain siis sillä, kuinka paljon omaisuudenhoitaja pystyy ylittämään sovitun indeksin. Asiakkaiden käsityksen mukaan he ovat tehneet kaikkensa saadakseen asianmukaista ja sovitunkaltaista omaisuudenhoitoa.

Asiakkaiden näkemyksen mukaan markkinoidessaan tarjoamaansa palvelua, oli omaisuudenhoitaja sitoutunut tuottamaan tarjoamansa palvelun, kuten kuka muu tahansa yritys tai yrittäjä. Asiakkaat kuluttajina olivat vastaavasti kertoneet ennen sopimuksen solmimista, millaista palvelua he haluavat yritykseltä ostaa, jolloin yritys oli voinut itsenäisesti päättää, voiko se tuottaa asiakkaan haluaman palvelun. Tehtyämme päätöksen palvelun myymisestä ja ostamisesta kerrotuin ehdoin, asiakkaat olivat sopineet molempia osapuolia velvoittavan sopimuksen. Asiakkaat eivät kuitenkaan olleet saaneet heille markkinoitua palvelua eikä syynä ollut ylivoimainen este yhtiön jatkaessa edelleen toimintaansa. Asiakkaiden omaisuudelle oli aiheutunut tästä huomattavan suuri vahinko.
 

Omaisuudenhoitajan lisävastine asiakkaiden lisävastineeseen

Osakesalkkujen arvon kehitys. Omaisuudenhoitaja toteaa olevansa samaa mieltä asiakkaiden kanssa siitä, että arvioitaessa omaisuudenhoidossa olevan pääoman arvon kehitystä, on oikea tapa käsitellä asiakkaan todellisen realisoitavan omaisuuden arvoja. Juuri näin omaisuudenhoitaja toteaa tehneen. Omaisuudenhoitajan käyttämät salkun arvon kehitystä kuvaavat graafit kuvaavat nimenomaan salkunmarkkina-arvon kehitystä, ottaen siten huomioon niin realisoidut kuin realisoimattomatkin voitot ja tappiot. Graafeissa on otettu huomioon myös kaupankäyntikulut. Omaisuudenhoitopalkkiot ja säilytysmaksut niistä puuttuvat. Rahoitustarkastukselle omaisuudenhoitajan ilmoittamat tuotot v. 2000 on laskettu samalla periaatteella, realisoimaton tappio huomioiden. Asiakkaiden käsitys siitä, että heidän salkkujensa arvo v. 2000 aleni yli 10 prosenttia enemmän kuin vertailuindeksi, on väärä.

Kirjeenvaihdosta. Asiakkaat väittävät, että asiakas 1:n 17.4.2000 omaisuudenhoitajalle lähettämästä kirjeestä kävisi ilmi se, että omaisuudenhoitaja olisi taannut asiakkaiden osakesalkkujen tuoton olevan vuoden tähtäimellä yli HEX-portfolioindeksin tuoton. Omaisuudenhoitajan mielestä väite on järjetön. Kirjeessä lukee sanatarkasti: “Haluaisimme tietää, kuinka aiotte menetellä salkun sisällön sekä salkunhoitopalkkion osalta jatkossa, jotta vuoden tähtäimellä HEX-portfolioindeksin ylitys saavutetaan ja asiakkaan tyytyväisyys säilytetään.” Kuinka tästä kirjeestä käy ilmi, että HEX-portfolioindeksin ylityksestä olisi annettu takuu, eikä se olisi ollut vain tavoite? Omaisuudenhoitajan mielestä takuu ei kirjeestä käy ilmi mitenkään.

Asiakkaat väittävät, että omaisuudenhoitaja olisi tarkoitushakuisesti jättänyt toimittamatta Arvopaperilautakunnalle Asiakas 1:n 4.3.2001 lähettämän sähköpostiviestin. Jos näin on todellakin päässyt käymään, voi vain pahoitella asiaa. Se ei suinkaan ole ollut omaisuudenhoitajan tarkoitus. Omaisuudenhoitajan Arvopaperilautakunnalle lähettämästä vastineesta ja sen liitteistä ottamassa jäljennöksessä kyseinen sähköposti oli ollut mukana.
 

Asiakkaiden lisävastineen lisävastine omaisuudenhoitajan lisävastineeseen

Osakesalkkujen arvon kehitys vuonna 2000. Omaisuudenhoitajan vastineesta voi todeta, että heidän esittämänsä graafit eivät ole kuvanneet asiakkaiden todellisen realisoitavissa olevan omaisuuden arvon kehitystä. Asiakkaat painottavat, että omaisuudenhoitaja ei ole kiistänyt myöskään asiakkaiden omaisuuden arvon alenemisen olleen huomattavasti indeksiä voimakkaampaa myös vuonna 2000.

Kirjeenvaihdosta ja yhteydenpidosta. Omaisuudenhoitaja ei ole myöskään kiistänyt, että sanottuaan irti asiakkaiden omaisuudenhoitosopimukset, se oli markkinoinut asiakkaille uudelleen omaisuudenhoitopalvelujaan todeten vuosituoton 2000 olleen vastaavissa täyden valtakirjan salkuissa noin 10 prosenttia vertailuindeksin yläpuolella. Asiakkaat painottavat, että osapuolet olivat sopineet jo sopimusneuvotteluissa, että asiakkaat eivät osallistu sijoituspäätösten tekoon. Tämä oli käynyt ilmi myös marraskuussa 2000 omaisuudenhoitajalle lähetetystä asiakkaiden telefaksista seuraavasti: “Emme halua osallistua yksittäisten sijoituspäätösten tekoon, koska omaisuudenhoitosopimuksella haluamme ostaa sen palvelun teiltä luottaen nimenomaisesti ammattitaitoonne tehdä tuloksellisia kauppoja pääomaamme kasvattaen”.

Asiakas 1:n 17.4.2000 kirjeestä käy yksiselitteisesti ilmi, etteivät asiakkaat tulisi olemaan tyytyväisiä, ellei vuoden tähtäimellä sopimusneuvotteluissa luvattua HEX-portfolioindeksin ylitystä saavutettaisi. Oli loogista, että omaisuudenhoitosopimusten oltua tuolloin voimassa jo lähes puoli vuotta ilmaisivat asiakkaat huolestuneisuutensa suullisesti sovittujen ehtojen saavuttamisesta myös omaisuudenhoitajalle. Telefaksista käy yksiselitteisesti ilmi, että vertailuindeksin ylityksestä oli jo aiemmin suullisesti sovittu. Asiakkaat huomauttavat, ettei ei omaisuudenhoitaja ole kiistänyt myöskään syyskuun 2000 neuvottelussa asiakas 1:lle viimeisinä sanoina antamaansa suullista lupausta, että “ei syytä huoleen, viimeistään vuodenvaihteessa salkkusi on plussalla”.
 

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Suomessa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 3 §:ssä on määritelty, millaista palvelua sijoituspalveluyritykset saavat toimiluvan nojalla harjoittaa ja arvopaperimarkkinalain (495/1989) 4 luvussa on määritelty, kuinka näiden yritysten tulee menetellä ja toimia suhteessa asiakkaisiinsa. Laissa säädetyt kriteerit ovat kuitenkin melko väljät, mistä syystä Rahoitustarkastus on antanut asiaa täydentävät ohjeet arvopaperien markkinoinnissa noudatettavasta menettelystä nro 201.2 sekä sijoituspalvelun tarjoamisesta noudatettavista menettelytavoista nro 201.7.

Tapauksessa on kysymyksessä sijoituspalveluyrityksen tarjoama omaisuudenhoitopalvelu, jota sääntelee sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:n 5) kohta sekä arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 a §. Tämän lisäksi Rahoitustarkastus on antanut nimenomaan omaisuudenhoitosopimuksia koskevan ohjeen nro 201.9, jossa määritellään omaisuudenhoitosopimusten vähimmäissisältö sekä siihen liittyvät menettelytavat.

Omaisuudenhoitopalvelun markkinoiminen

Tapauksessa asiakkaat ovat kertoneet ostaneensa omaisuudenhoitajalta ammattitaitoista omaisuudenhoitoa, jonka toimintapolitiikka oli kuvattuna omaisuudenhoitajan markkinointiesitteessä sekä suullisissa esityksissä. Asiakkaat eivät kuitenkaan olleet saaneet mielestään sellaista palvelua kuin heille oli markkinoitu. Asiakkaat ovat solmineet omaisuudenhoitosopimukset 14.11.1999 – 25.11.1999 välisenä aikana. Ensimmäisen kirjallisen reklamaation asiakkaat ovat tehneet omaisuudenhoitajalle 17.4.2000 ja sopimukset on irtisanottu omaisuudenhoitajan toimesta 7.4.2001.

Sijoituspalveluiden tarjoamisen markkinoinnissa on arvopaperilautakunnan mukaan keskityttävä kyseisen palvelun tarjoamisen kannalta olennaisiin seikkoihin. Olennaista vaikutusta sijoittajan päätöksentekoon omaisuudenhoitosopimuksen osalta saattaa olla muun muassa yhtiön mainitsemilla tuotto-odotuksilla ja niiden laskentaperusteilla, asiakkaalta perittävillä kuluilla ja niiden laskentaperusteilla sekä raportoinnilla. Yksittäisessä mainoksessa ei kuitenkaan tarvitse antaa täydellistä kuvaa sijoituspalveluyrityksen palveluista ja niiden ominaisuuksista.

Tapauksessa asiakkailla on ollut käytettävissään omaisuudenhoitajan laatima markkinointiesite omaisuudenhoitajan tarjoamista palveluista ja toimintamallista. Lisäksi osapuolet ovat käyneet useita keskusteluja toimintatavoitteiden selvittämiseksi. Esitteessään omaisuudenhoitaja on määritellyt palvelunsa ”vaivattomaksi tavaksi harjoittaa arvopaperikauppaa, jossa vastuu sijoituspäätöksen tekemisestä on omaisuudenhoitajan asiantuntijoilla, jotka ovat kokeneita alan ammattilaisia ja seuraavat pääomamarkkinoiden kehitystä päivittäin”. Tämän lisäksi esitteessä on todettu osakesalkun hajauttamisesta, että ”perusstrategian mukaisesti omaisuudenhoitaja valitsee salkun koosta riippuen kuudesta kymmeneen yritystä, joiden osakkeisiin omaisuudenhoitaja sijoittaa. Tällöin yksittäisiin yrityksiin kohdistuva riski vähenee merkittävästi, mutta samalla säilyy mahdollisuus nauttia parhaiden osakkaiden keskimääräistä nopeammasta arvonnoususta.” Esitteessä jatketaan: ”kotimaiset sijoitusrahastot hajauttavat yleensä salkkunsa yli 20 osakkeeseen. Tällainen salkku on toki yritysriskiltään vähäinen, mutta kehittyy harvoin yleisindeksiä paremmin. Tämän vuoksi me emme suosi näin laajaa salkun hajauttamista.” Osapuolten välisessä omaisuudenhoitosopimuksessa ei kyseisistä asioista ole todettu mitään.

Arvopaperilautakunta katsoo annetun selvityksen perusteella, että omaisuudenhoitaja on markkinoinut palveluitaan melko aktiivisesti ja käyttänyt myyviä ja positiivisia mielikuvia esitellessään palveluitaan. Annetusta selvityksestä on kuitenkin käynyt ilmi myös se, ettei esite ole ollut ainoa sopimukseen johtanut tiedonlähde, vaan osapuolet ovat neuvotelleet yrityksen toimintatavoista useita kertoja vielä ennen sopimuksen solmimista. Näillä perusteilla sekä lisäksi, koska asiakkaat olivat aiemminkin toimineet vastaavanlaisten sijoituspalveluyritysten asiakkaina sekä yhteistyökumppaneina, Arvopaperilautakunta katsoo, ettei omaisuudenhoitajan markkinointi kokonaisuudessaan ole ollut sillä tavoin virheellistä, että se olisi voinut johtaa asiakkaita harhaan.

Selonottovelvollisuus ja sijoitustavoite

Sijoituspalveluyrityksen on hankittava asiakkailtaan riittävät tiedot heidän taloudellisesta asemastaan, sijoituskokemuksestaan ja sijoituspalvelua koskevista tavoitteistaan sekä yrityksen on annettava asiakkailleen riittävästi olennaista tietoa päätöksien tueksi sekä noudatettava kaikkia sen liiketoimintaan sovellettavia säännöksiä. Muun muassa näistä sekä monista muista yksityiskohdista sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan kesken sovitaan kirjallisella sopimuksella.

Omaisuudenhoitosopimus, sen liitteet ja niiden muutokset on tehtävä kirjallisesti. Rahoitustarkastuksen ohjeessa nro 201.9 on määritellyt yksityiskohtaisemmin, mitä kaikkea asiakkaiden kesken solmittavissa omaisuudenhoitosopimuksissa on sovittava. Rahoitustarkastuksen ohjeessa määritelty sopimuksen sisältö on vähimmäisohjeistusta, mikä tarkoittaa, että kaikkien omaisuudenhoitosopimusten tulee täyttää vähintään Rahoitustarkastuksen ohjeessa asetetut edellytykset. Kyseinen ohje on tullut voimaan 1.1.1999.

Asiakkaat ovat väittäneet omaisuudenhoitajan laiminlyöneen velvoitettaan selvittää asiakkaiden sijoituskokemus. Asiakkaat ovat myös väittäneet omaisuudenhoitajan antaneen lupauksen siitä, että omaisuudenhoitaja kykenee turvaamaan heidän sijoitetuille pääomalleen aina vähintään HEX-portfolioindeksin mukaisen tuoton. Asiakkaille oli muun muassa kerrottu, että kyseistä indeksiä käytetään asiakkaan turvaksi asetettuna minimituottona. Asiakkaille oli heidän mukaansa ollut tärkeä varmistua siitä, että tuotto ylittäisi aina HEX-portfolioindeksin, koska muutoin omaisuudenhoitosopimuksen laatiminen ei asiakkaiden näkökulmasta olisi ollut järkevää.

Sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna omaisuudenhoitoa, on tunnettava asiakkaansa voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti (know your customer -periaate). Tämän lisäksi omaisuudenhoitajalla voidaan katsoa olevan korostunut tiedonanto- ja huolenpitovelvollisuus asiakkaistaan, jotka ovat omaisuudenhoitajan asiakkaina täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksella ja jotka on määritelty ei-ammattimaisiksi sijoittajiksi.

Tapauksessa on käynyt selkeästi esille se, että asiakkaiden sijoituskokemuksista ja –taustoista oli keskusteltu sopimusneuvottelujen aikana, mitä osapuolet eivät ole kiistäneet. Osapuolet olivat keskustelleet näistä asioista suullisesti ennen sopimuksen laatimista. Toisessa yhteydessä asiakkaat ovat myös kertoneet, että heillä oli ollut jo aiemmin kokemuksia sijoitustoiminnasta. Tämän lisäksi osapuolten sopimuksissa kohta 16.2 asiasta on todettu, että ”arvopaperimarkkinalaki edellyttää, että omaisuudenhoitaja tuntee asiakkaan voidakseen palvella asiakasta tämän edun mukaisesti. Asiakas vakuuttaa antaneensa riittävät tiedot tätä tarkoitusta varten omaisuudenhoitajalle taloudellisesta asemastaan, sijoituskokemuksestaan ja sijoituspalvelua koskevista asioistaan.”

Omaisuudenhoitosopimuksen 3. kohdan sanamuodon mukaan HEX-portfolioindeksin ylittävä tuotto on ollut vain tavoitteena omaisuudenhoidossa. Arvopaperilautakunta katsoo, että sopimuksen sanamuoto on tältä osin selvä eikä siten miltään osin viittaa siihen, että sijoituspalveluyritys olisi antanut sitovan lupauksen tavoitteen varmasta saavuttamisesta. Tällainen asiakkaiden väittämä tuottotakuu olisi lisäksi poikkeuksellinen alan käytännöt huomioon ottaen. Kun asiakkailla on vielä ollut tiettyä aikaisempaa sijoituskokemusta, lautakunta katsoo, etteivät asiakkaat ole perustellusti voineet päätyä käsitykseen, jonka mukaan heille olisi taattu HEX-portfolioindeksin ylittävä tai sen mukainen tuotto.

Sijoituspolitiikka ja sopimuksen sisältö

Koska osapuolten kesken on ollut erimielisyyttä siitä, mitä sijoitustavoitteista on sovittu, on arvopaperilautakunta joutunut arvioimaan myös sitä, mitä osapuolet ovat sopineet sijoituspolitiikan osalta asiassa. Osapuolten välisessä sopimuksessa ei ole määritelty millään tavoin sijoituspolitiikkaa. Arvopaperilautakunta katsoo, että omaisuudenhoitajan laatimassa sopimuksessa tulisi selkeästi määritellä sijoitustoiminnan tavoitteet ja se, mihin niillä pyritään. Vastaavasti tulisi sijoitustoimintaan liittyvä riskitaso määritellä omaisuudenhoitosopimuksessa riittävän selvästi. Määritellyt toimintatavat ja riskitaso muodostavat perustan omaisuudenhoitajan vastuun arvioinnille.

Koska sopimuksessa ei ole mainintaa siitä, millaista sijoituspolitiikkaa on ollut tarkoitus noudattaa, on arvopaperilautakunta ottanut asiassa pohjaksi annetun selvityksen. Asiakkaat ovat kirjeessään 28.03.2002 arvopaperilautakunnalle todenneet, että omaisuudenhoitaja oli kertonut olevan mahdollisuutena valita kolme eri sijoituspolitiikkaa: konservatiivinen (vähäriskinen), perusstrategia (neutraaliriskinen) sekä aggressiivinen (suurempiriskinen). Omaisuudenhoitaja on taas kirjeessään 23.05.2002 todennut viitaten yhtiön markkinointiesitteeseen, että ”perusstrategiamme mukaisesti valitsemme asiakkaan salkkuun koosta riippuen 6-10 yritystä, joiden osakkeisiin sijoitamme.” Omaisuudenhoitosopimuksessa on määritelty sijoituskohteet siten, että ”omaisuudenhoitaja saa sijoittaa asiakkaan varoja Euroopan unionin jäsenmaissa, Norjassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa julkisen valvonnan alaisilla markkinapaikoilla noteerattuihin ja lähimmän vuoden aikana julkista noteerausta hakeviksi ilmoittautuneiden yhtiöiden noteeraamattomiin osakkeisiin ja osuustodistuksiin sekä julkisen valvonnan alaisilla markkinapaikoilla noteerattuihin optiotodistuksiin, vaihtovelkakirjalainoihin, obligaatioihin ja joukkovelkakirjalainoihin. Muihin kuin edellä mainittuihin kohteisiin sijoittamisesta on sovittava erikseen. Eri sijoituskohteiden keskinäisestä suhteesta ei ole rajoituksia.”

Omaisuudenhoitaja ei ole lausumissaan arvopaperilautakunnalle kiistänyt sitä, ettei perusstrategialla olisi ollut tarkoitus toteuttaa sijoituspolitiikkaa neutraalilla riskitasolla. Koska osapuolten välisessä omaisuudenhoitosopimuksessa ei ole määritelty perusstrategiaa sen enempää kuin neutraalia riskitasoakaan, katsoo arvopaperilautakunta annetun selvityksen perusteella, että osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että sijoituspolitiikaksi on sovittu perusstrategia, joka noudattaa "neutraalia riskitasoa". Omaisuudenhoitaja on lausunut Rahoitustarkastukselle 27.08.2001 antamassa vastineessaan: "Asiakkaan osakesalkkua on hoidettu omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti ns. perusstrategialla, jonka tavoitteena on, että salkun tuotto vuoden tähtäimellä ylittäisi HEX-portfolioindeksin tuoton. Sijoitustoiminnan alettua 25.11.99 asiakas toivoi tavanomaista varovaisempaa strategiaa ennen vuosituhannen vaihtumista." Arvopaperilautakunta katsoo, että myös tämä kannanotto osoittaa asiakkaiden halunneen olla suhteellisen varovaisia riskinotossa.

Saatu selvitys ja asiakkaiden salkkuraportit osoittavat, että sijoitukset ovat hyvin voimakkaasti painottuneet teknologiaosakkeisiin. Tällaista painotusta yhteen toimialaan, jonka yritysten arvo on lisäksi perustunut monia muita toimialoja merkittävämmin tulevaisuuden odotuksiin, ei arvopaperilautakunnan mukaan voida pitää neutraalina riskitasona, joka sijoituspolitiikkana olisi edellyttänyt olennaiselta laajempaa sijoitusten hajauttamista eri toimialoilla toimivien yritysten osakkeisiin.

Vaikka asiakkaiden tuottotavoitteet ja riskitasoa koskevat käsitykset eivät välttämättä ole olleet arvopaperimarkkinoilla vallitsevat lainalaisuudet huomioon ottaen johdonmukaisia, tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta edellä lausuttuun, koska omaisuudenhoitajan olisi tiedonanto- ja neuvontavelvollisuutensa perusteella pitänyt kiinnittää huomiota tähän, jos omaisuudenhoitaja olisi katsonut ristiriidan vallitsevan.

Asiassa ei ole näytetty, että asiakkaat olisivat antaneet hyväksyntänsä ilmoitetusta neutraalista riskitasosta poikkeamiseen. Saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo siten, että salkun tosiasiallinen sisältö on ollut ristiriidassa ilmoitetun riskitason kanssa. Lautakunta katsoo tästä syystä, että omaisuudenhoito on poikennut niistä vaatimuksista, joita sille on sopimuksessa asetettu. Omaisuudenhoitaja on korvausvelvollinen tämän sopimuksenvastaisen menettelyn asiakkaille aiheuttamasta vahingosta.

Vahingon määrän arviointi tulisi tehdä ensi sijassa sen mukaan, millaiseen taloudelliseen tulokseen sopimuksen mukainen neutraali riskitaso olisi sijoituspäätöksiä ohjaavana toimintapolitiikkana johtanut. Tätä ei jälkeenpäin voida yksityiskohtaisesti selvittää, koska sopimuksen edellyttämä sijoitusinstrumenttien koostumus olisi voitu toteuttaa lukuisilla erilaisilla kombinaatioilla. Arvopaperilautakunta arvioi tämän vuoksi vahingon määrän oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n ilmentämää periaatetta soveltaen.

HEX-portfolioindeksi on asetettu kyseessä olevan omaisuudenhoitosopimuksen vertailuindeksiksi. Kun muutakaan ei ole sopimuksen edellyttämän sijoituspolitiikan sisällöstä esitetty, lautakunta ottaa lähtökohdaksi arvion, jonka mukaan neutraali riskitaso olisi johtanut HEX-portfolioindeksin mukaiseen sijoitusomaisuuden arvon kehitykseen. Tämän mukaan asiakkaille aiheutunutta vahinkoa on se määrä, jolla heidän sijoitusomaisuutensa arvo on alempi kuin se olisi HEX-portfolioindeksin kehitykseen verrattuna.

Arvopaperilautakunta suosittaa, että omaisuudenhoitaja korvaa asiakkaille sen määrän, jolla heidän omaisuudenhoitosopimuksen piirissä olleen sijoitusomaisuutensa arvon kehitys on ajalla 25.11.1999 – 7.4.2001 alittanut HEX-portfolioindeksin kehityksen.

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Hoppu, Myllylä, Parkkonen ja Teperi. Sihteerinä toimi Kouvalainen.


ARVOPAPERILAUTAKUNTA
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia