Tapahtumatiedot

Asiassa on kyse pääomaturvatusta obligaatiosta ja sen markkinoinnin yhteydessä annettujen tietojen asianmukaisuuden arvioinnista.

Keskusteltuaan yhtiö B:n yhteistyökumppanina toimineen yritys C:n edustajan kanssa asiakkaat X ja Y allekirjoittivat ulkomaisen yhtiön obligaatiota koskevan merkintäsitoumuksen, jonka yritys toimitti eteenpäin yhtiölle B, joka puolestaan toimitte sen yhtiölle A, joka toimi tuotteen merkintäpaikkana ja joka oli myös laatinut tuotteen markkinointimateriaalin. Asiakas X:n merkinnän suuruus oli 100.000 euroa ja asiakas Y:n 50.000 euroa. Molemmat sijoitukset rahoitettiin pääosin pankkilainoilla, joiden vakuuksina kyseinen obligaatio oli. Obligaation liikkeeseen laskenut yhtiö sekä tuotteen pääomaturvan taannut samaan konserniin kuulunut yhtiö asetettiin sittemmin konkurssiin, mikä vaikutti huomattavasti tuotteen markkina-arvoon. Konkurssimenettely on edelleen kesken.

Asiakkaiden valitus Arvopaperilautakunnalle

Yhtiöihin A ja B kohdistuvassa valituksessaan asiakkaat katsovat, että tuotteen suullisen markkinoinnin yhteydessä korostettiin tuotteen riskittömyyttä mitätöimällä myyntiesitteessä mainittu liikkeeseenlaskijariski ja vähäteltiin tuotteen vakuudettomuuden merkitystä sekä neuvottiin ottamaan lainaa tuotteen merkitsemiseksi. Kuultuaan tuotteen liikkeeseenlaskijaan kohdistuvista konkurssiepäillyistä 12.9.2008 asiakas X soitti yritys C:n edustajalle, joka kertoi saaneensa tiedon yhtiöstä A:sta, jonka mukaan mitään uhkaa ei ole näköpiirissä. 15.9.2008 liikkeeseenlaskija kuitenkin asetettiin konkurssiin. Asiakkaiden mukaan myyntitilanteessa he eivät olleet tietoisia heidän kanssaan asioineen henkilön työskentelevän yrityksessä C, koska tämä oli antanut heille yhtiö B:n logoilla varustetun käyntikortin. Asiakkaat vaativat yhtiöitä lunastamaan sijoituksensa niiden merkintähinnasta, mutta merkintäpalkkion ja lainakorot he ovat valmiita ottamaan omaksi tappiokseen.

Yhtiö B:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että asiakkaat eivät ole asioineet heidän kanssaan, vaan erillisen yhtiö C:n kanssa. Yhtiön käsityksen mukaan asiakkaat ovat kuitenkin saaneet riittävät ja oikeat tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Yhtiön osalta kysymys on joka tapauksessa ollut alivälityksestä, joka on tapahtunut toimiluvan omanneen arvopaperinvälittäjä A:n vastuulla ja sen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Yhtiön näkemyksen mukaan kyseisenlaista toimintaa on ollut mahdollista jatkaa lainsäädännön muutoksesta huolimatta säännöksiin sisältyneen siirtymäsäännöksen turvin. Asiasta käydyissä keskusteluissa valvova viranomainen on ollut samaa mieltä heidän kanssaan yhtiön toiminnan sisällöstä. Lisäksi yhtiö korostaa, että valituksessaan asiakkaat eivät ole edes väittäneet saaneensa tai pyytäneensä sijoitusneuvontaa tai että heille olisi myyty heidän sijoitusprofiiliaan vastaamaton tuote. Kaikki tuotteen markkinoinnissa käytetty materiaali on yhtiön mukaan peräisin yhtiö A:sta, joka on myös huolehtinut tuotteiden myyntiin liittyneestä koulutuksesta.

Yhtiön käsityksen mukaan molemmat asiakkaat ovat kokeneita sijoittajia ja heillä on kokemusta useista eri sijoitusinstrumenteista, asiakas X:llä nimenomaisesti jopa vastaavista tuotteista. Yrittäjätaustansa perusteella heidän on täytynyt mieltää, ettei tuote ole riskitön. Ymmärrystä osoittaa myös se, että asiakkaat ovat osanneet kysyä tuotteen liikkeeseenlaskijasta. Havaittuaan saaneensa ristiriitaista tietoa heidän olisi tullut selvittää asiaa tarkemmin. Yhtiö kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakkaat ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet saaneensa ja tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, mistä tuotteen riskit käyvät ilmi.

Yhtiö A:n vastaus asiakkaan valitukseen

Vastineissaan yhtiö toteaa, että se on toiminut itseään velvoittavien säännösten ja määräysten mukaisesti eikä sen toiminnassa kyseessä olevaan arvopaperinvälitykseen liittyen ole moitittavaa. Yhtiö on toiminut lainan merkintäpaikkana, lainan liikkeeseenlaskija se ei ole ollut. Yhtiön edustajat eivät ole tavanneet asiakkaita eikä se voi olla vastuussa toisen yhtiön antamasta sijoitusneuvonnasta. Yhtiön näkemyksen mukaan se vastasi kuitenkin vain välitystoiminnasta, ei sellaisesta toiminnasta, joka ei edellyttänyt toimilupaa. Yhtiön mukaan keskusteluissa valvova viranomainen on ollut samaa mieltä heidän kanssaan yhtiön vastuun sisällöstä. Yhtiö toteaa, että arvopaperimarkkinalain 2 luvun säännökset koskevat kuitenkin kaikkia.

Yhtiö toteaa laatineensa tuotteen markkinointiesitteen tekstin ja sallineensa toisen yhtiön käyttää sitä oman markkinointinsa tukena. Esitteen sisältö on täyttänyt silloisen arvopaperimarkkinalain 4 luvussa ja Ratan standardeissa asetetut edellytykset ja asiakkaat ovat myöntäneet sen saaneensa.  Yhtiö on käytettävissään olevin keinoin pyrkinyt varmistumaan yhtiö B:n toimien asianmukaisuudesta, mutta ei ole luonnollisesti voinut vaikuttaa siihen, mitä tietoja tuotteesta asiakkaalle on annettu. Yhtiö B näyttäisi myös hieman muokanneen sen työntekijöille toimitettua materiaalia ja antaneen sitä myös asiakkaille, vaikka se ei ole ollut tarkoitus. Yhtiö kiinnittää huomiota myös siihen, että asiakkaat ovat alun perin viitanneet vain tuotteen markkinointiesitteeseen ja vasta saatuaan tiedoksi yhtiö B:n vastineen liitteineen, viitanneet niistä ilmeneviin seikkoihin.

Yhtiö näkemyksen mukaan asiakkaiden sijoituskokemus ja se että he ovat alusta asti itsekin todenneet tiedustelleensa tuotteen pääomaturvasta, viittaa siihen, että he ovat mieltäneet tuotteeseen sisältyvän riskin, vaikka ovatkin pitäneet sen toteutumista sijoituksen tekemiseen aikaan muiden tavoin epätodennäköisenä. Yhtiö on esittänyt näkemyksenään myös, että mikäli lautakunta vastoin heidän käsitystään katsoisi yhtiön olevan velvollinen korvaamaan asiakkaille jotain, tulisi sitä sovitella sekä jakaa vastaajina olevien yhtiöiden tuotteen myynnistä saamien palkkioiden suhteessa sekä tämän lisäksi myös kohtuullistaa neljäsosaan.

Selvitykset

Osapuolten kirjelmien lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• Rahoitustarkastuksen työpaperi nro TP 4/97/PMO Sijoituspalveluyrityksille sallittu liiketoiminta, jossa todetaan muun muassa Rahoitustarkastuksen katsovan laissa mainitun ”täysimääräisen vastuun” tarkoittavan alivälitystilanteessa ainoastaan vastuuta välitystoiminnasta eikä tilanteeseen mahdollisesti liittyvästä sijoitusneuvonnasta.
• asiakas X:n valvontakirje valtakirjoineen tuotteen liikkeeseenlaskijan konkurssipesälle 2.9.2009
• asiakas Y:n valvontakirje valtakirjoineen tuotteen liikkeeseenlaskijan konkurssipesälle 2.9.2009
• Rahoitustarkastuksen arvopaperinvälittäjille ja omaisuudenhoitajille osoittama kirje 17.6.2005, jossa käsitellään asiamiesten käyttöä sijoituskohteita koskevien toimeksiantojen välityksessä. Kirjeen mukaan liiketoimintojen antaminen asiamiehen hoidettavaksi ei vapauta valvottavaa sille kuuluvista arvopaperimarkkinalain 4 luvun mukaisista vastuista ja velvollisuuksista arvopaperikaupassa ja sijoituspalvelun tarjoamisessa.
• yhtiö A:n tiedote asiakkaille vuoden 2008 toiminnasta, jossa yhtiö kertoo tarjoamiensa strukturoitujen tuotteiden kysynnän säilyneen hyvällä tasolla, minkä johdosta muun muassa yhtiön organisaatiota oli kasvatettu.
• yhtiö B:n toimintaa esittelevä kalvosarja, 6 sivua: Esitteessä yhtiö kertoo olevansa sijoitusneuvontaan erikoistunut yritys, jolla ei ole omistuksellisia suhteita yhteistyökumppaneihinsa.
• yhtiö A:n toimittama vertailutaulukko vastaavien tuotteiden markkinointiesitteistä, johon on koottu tiedot tuotteen liikkeeseenlaskijasta, lainasta, merkintäeristä, pääomaturvan esittämisestä, luottoluokituksesta, riskikuvauksesta, tiedot ohjelmaesitteistä ja lainakohtaisista ehdoista sekä muusta mahdollisesta materiaalista. Taulukon perusteella tuotteisiin liittyviä riskejä on kuvattu vaihtelevasti.
• yhtiö B:n asiakaskirje keväältä 2008, jossa mainostetaan yhtiön tuotteita ja kerrotaan yhtiön mallisalkun kehityksestä sekä missä tapahtumissa yhtiön edustajia on mahdollista tavata
• tuotteen lopullisten ehtojen englanninkielinen 27-sivuinen tiivistelmä, jossa tuodaan esiin tuotteeseen liittyviä riskejä mukaan lukien liikkeeseenlaskijariski.
• kaksi otetta tuotteen PowerPoint-muotoisesta esittelymateriaalista, jossa todetaan muun muassa, että sijoitettu pääoma on turvassa, riskinä vain tuotto ja että ”huonoimmassakin tapauksessa sijoittaja saa eräpäivänä koko sijoittamansa pääoman takaisin (pl. merkintäpalkkio)” sekä esitetään kolmen pankin luottotarjoukset tuotteen ostamiseksi velkarahalla
• yhtiö A:n tiedote 11.9.2008 liikkeeseenlaskijan alustavasta Q3 tuloksesta, minkä yhteydessä yhtiö suosittaa liikkeeseenlaskijan velkakirjojen haltioille malttia, koska jälkimarkkinat ovat huonot ja yhtiö odottaa kuitenkin että eräpäivänä sijoittajille maksetaan pääoma ja tuotto ehtojen mukaisesti.
• ote talousalan lehden artikkelista, jossa kerrotaan yhtiö B:n myyneen tuotetta riskittömänä
• Wall Street Journal –lehden toimittajan englanninkielinen kirjoitus liikkeeseenlaskijan varainhankinnasta
• edellä mainittuun artikkeliin liittynyt suomenkielinen kommentti 4.6.2008 liikkeeseenlaskijayhtiöön liittyneistä spekulaatioista, joiden perusteella yhtiö harkitsisi suurta pääomalisäystä
• asiakkaalle X osoitettu laskukopio tuotteen merkinnästä, jonka alkuperäinen kappale on lähetetty rahoittajapankille
• asiakkaalle Y osoitettu laskukopio tuotteen merkinnästä, jonka alkuperäinen kappale on lähetetty rahoittajapankille
• asiakas X:n allekirjoittama tuotteen ostositoumus, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen tarjous- ja markkinointiesitteisiin sekä ymmärtävänsä, että kyseessä on sitova toimeksianto.
• asiakas Y:n allekirjoittama tuotteen ostositoumus, jossa asiakas on ilmoittanut tutustuneensa tuotteen tarjous- ja markkinointiesitteisiin sekä ymmärtävänsä, että kyseessä on sitova toimeksianto.
• yhtiö A:n vahvistus tuotteen ostosta asiakkaalle X 26.2.2008
• yhtiö A:n vahvistus tuotteen ostosta asiakkaalle Y 26.2.2008
• liikkeeseenlaskijayhtiön englanninkielinen perusesite, 218 sivua
• yhtiö A:n laatima 2-sivuinen selvitys strukturoitujen tuotteiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskitekijöistä, jossa nimetään ja selvitetään seuraavien riskien sisältö ja niiden toteutuminen: liikkeeseenlaskijariski, kohde-etuusriski, korkoriski, likviditeettiriski, verotusriski, oikeudellinen riski, lainsäädäntöriski, selvitysriski, operatiivinen riski sekä toimialakohtaiset riskit.
• tuotteen oston rahoittaneen pankin yhteydenottopyyntölomake sekä siihen liittynyt luottohakemus
• yhtiö A:n ja B:n välistä sähköpostikirjeenvaihtoa, josta ilmenee yhtiö A:n muokanneen tuotteen markkinointiaineistoa sekä huolehtineen asiaan liittyvistä sopimus- ym järjestelyistä
• yhtiö B:n logoilla varustettu PowerPoint-esitys (15 s), jossa havainnollistetaan pääomaturvatun tuotteen rakenne ja perusominaisuudet sekä esitetään viiden vuoden tuottokehitys. Kalvosarjan alussa myös todetaan, että ”huonoimmassakin tapauksessa sijoittaja saa eräpäivänä koko sijoittamansa pääoman takaisin (pl. merkintäpalkkio)”. Seuraavaksi kalvosarjassa käydään läpi mitä tuote asiakkaalle tarjoaa (pääomaturva, hajautus, tuottoperuste sekä jo kertyneiden tuottojen lukitus). Tämän jälkeen käydään läpi tuotteen tuoton lasku ja kohde-etuudet sekä tuodaan esiin niihin liittyviä odotuksia. Kalvosarjassa tuodaan esiin myös mahdollisuus ottaa lainaa sijoitusta varten sekä esitetään kolmen pankin lainatarjoukset. Esityksen loppuun on kerätty tuotteeseen liittyvät tärkeät päivämäärät.
• elinkeinonharjoittaja C:n nimissä oleva, mutta yhtiön B:n tunnuksilla varustettu käyntikortti
• ote yhtiöiden B ja C välisestä sopimuksesta, josta ilmenee osapuolten sopineen toimivansa omiin lukuihinsa

Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositus

Taustaa

Asiakkaat olivat 1.2.2008 sijoittaneet 100.000 ja 50.000 euroa pääomaturvattuna markkinoituun obligaatioon. Tuote menetti sittemmin huomattavan osan arvostaan sen liikkeeseenlaskijan konkurssin vuoksi. Asiakkaat ovat vaatineet korvauksena koko tuotteeseen sijoittamaansa määrää.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa. Asiakkaat ovat kohdistaneet vaatimuksensa yhtiöihin A ja B katsoen, että he saivat harhaanjohtavaa tietoa tuotteen riskeistä. Yhtiö A on esittänyt toimineensa asiassa sitä velvoittavien säännösten mukaisesti ja yhtiö B on todennut, että se ei ole asioinut asiakkaiden kanssa, mutta joka tapauksessa asiakkaat ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, minkä perusteella he eivät ole voineet jäädä perustellusti siihen käsitykseen, että tuote olisi täysin riskitön.  

Lautakunta toteaa, että asiakkaiden tekemät merkinnät ajoittuvat ns MiFID-sääntelyn voimaantulosäännösten voimassaoloaikaan. Yhtiö A, jolla oli sijoituspalvelun tarjoamisen edellyttämä toimilupa, oli laatinut tuotteen markkinointiaineiston ja toimi tuotteen merkintäpaikkana. Yhtiöillä B ja C ei ollut tapahtuma-aikaan toimilupaa, joten tapaukseen soveltuvaa sääntelyä on niiden osalta lähinnä arvopaperimarkkinalain 2 luvussa (26.5.1989/495), jota täydensi Rahoitustarkastuksen (nyk. Finanssivalvonnan) standardi 2.2 Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden markkinointi.

Merkintäajankohtana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n mukaan arvopapereita ei saanut markkinoida eikä hankkia elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaista tai muuten sopimatonta menettelyä. Rahoitustarkastuksen standardilla 2.2 puolestaan ohjeistetaan kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää rahoituspalvelujen tai –välineiden myyntiä ja sen soveltamisalaan kuuluvat siten kaikki arvopaperimarkkinalain (495/1989) soveltamisalaan kuuluvat arvopaperien liikkeeseenlaskijat ja tarjoajat sekä muut, jotka markkinoivat arvopapereita tai hankkivat niitä elinkeinotoiminnassa.

Lautakunta katsoo, että tapauksessa esitetyn selvityksen nojalla yhtiö A, jolla merkinnän tapahtuessa oli sijoituspalveluyrityksen toimilupa, on toiminut kyseessä olevien obligaatioiden markkinoinnin ja myynnin keskipisteenä. Yhtiö on käyttänyt obligaatioiden markkinoinnissa ja myynnissä asiamiehiä, kuten yhtiö B:tä. Yhtiö A:n on täytynyt tietää, että yhtiö B:llä ei ole ollut kyseessä olevan obligaation merkintähetkellä sijoituspalveluyrityksen toimilupaa. Yhtiö A:n on näin ollen tullut myös käsittää, että se vastaa toimiluvan omaavana sijoituspalveluyrityksenä obligaatioiden merkitsijöitä kohtaan siitä, että sen itsensä käyttämät asiamiehet (tapauksessa B) ja mahdollisesti edelleen myös näiden käyttämät asiamiehet (tapauksessa C) noudattavat obligaatioiden markkinoinnissa muun muassa arvopaperien markkinointia koskevia lain säännöksiä ja Finanssivalvonnan ohjeita ja määräyksiä.

Perustelut

Tiedonantovelvollisuus tuotteen osalta, riskit

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä ja markkinoinnin asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot. Sijoittajan vastuulla on tutustua riittävästi kaikkeen saamaansa aineistoon. Lain mukaan tuotteesta tulee antaa sijoittajille riittävät ja oikeansisältöiset tiedot ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Annettujen tietojen oikeellisuutta, laajuutta ja esitystapaa on arvioitava sijoituspäätöstä tekevän asiakkaan näkökulmasta. Huomioon on otettava rahoitusvälineen luonne ja asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista.

Käsillä olevassa tapauksessa tuotetta on markkinoitu asiakkaille pääomaturvattuna. Lautakunta toteaa, että pääomaturvattu sijoitus ei ole riskitön. Pääomaturvatun tuotteen ominaisuuksiin kuuluu, että tuotteen liikkeeseenlaskija lupaa maksaa nimellispääoman takaisin. Näin ollen pääomaturvattu tuote sisältää aina vähintäänkin liikkeeseenlaskijariskin. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedoista on käytävä riittävästi ilmi, miten kyseinen sijoitustuote käyttäytyy erilaisissa markkinaolosuhteissa, vaikka historiallisesti ja tuotteen myyntihetkellä tuotteeseen liittyvien riskitekijöiden toteutumista onkin pidetty epätodennäköisenä.

Tuotteesta annetut tiedot

Asiakkaat ovat allekirjoituksillaan ilmoittaneet tutustuneensa tuotteen markkinointiaineistoon, mutta kertoneet myös, että suullisessa markkinoinnissa korostettiin tuotteen riskittömyyttä mitätöimällä myyntiesitteessä mainittu liikkeeseenlaskijariski ja vähäteltiin sen vakuudettomuuden merkitystä sekä neuvottiin ottamaan lainaa tuotteen merkitsemiseksi.

Lautakunta katsoo, että tuotteen painetussa markkinointiesitteessä tuotteen rakenne, toimintaperiaatteet, riskit ja muut ominaisuudet on kuvattu markkinointihetken säännöstö huomioonottaen asianmukaisesti. Markkinointiesite viittauksineen antaa siten riittävän ja oikean kuvauksen kyseisestä tuotteesta ja siihen tuotteen pääomaturvasta huolimatta liittyvästä liikkeeseenlaskijariskistä sekä sen myötä mahdollisuudesta menettää sijoitettu pääoma osin tai kokonaan tuotteen liikkeeseenlaskijan eräpäivän maksukyvystä riippuen. Samoin tuotteen lainakohtaisissa ehdoissa ja niiden tiivistelmässä on tuotu asianmukaisesti esiin tuotteeseen liittyvä liikkeeseenlaskijariski.

Yhteenvetona

Lautakunnan keinoin ei ole selvitettävissä, mikä on ollut suullisen markkinoinnin tarkka sisältö. Samoin epäselväksi jää, mitä muuta mahdollista kirjallista aineistoa kuin edellä mainittu tuotteen markkinointiesite on ollut asiakkaiden käytössä ennen merkintää. Edellä mainittujen seikkojen osalta lautakunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota asiakkaiden sijoituskokemukseen sekä siihen, että he ovat ennen tuotteen merkintää ja liikkeeseenlaskijaan liittyvän uutisoinnin perusteella osanneet tiedustella liikkeeseenlaskijariskiin liittyviä seikkoja.

Tapauksessa jää näyttämättä, että asiakkaille olisi annettu tuotteen riskitasosta yhtiöiden A tai B toimesta sellaista kirjallisesta markkinointiesitteestä poikkeavaa tietoa, joka olisi antanut heille perustellun aiheen päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin he kirjallisen materiaalin perusteella ovat voineet päätyä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaille aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiöt olisivat vastuussa.

Suositus

Arvopaperilautakunta katsoo, että asiassa jää näyttämättä, että palveluntarjojat olisivat menetelleet riidanalaista tuotetta markkinoidessaan tai myydessään arvopaperimarkkinalain tai Rahoitustarkastuksen ohjeen vastaisesti sekä muutoinkaan tuottamuksellisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tuotteeseen sijoitetun pääoman menettämisestä asiakkaille aiheutuva tappio ei ole sellaista vahinkoa, josta yhtiöt olisivat vastuussa.

Arvopaperilautakunta ei suosita hyvitystä asiassa. 

Arvopaperilautakunnan päätös on ollut yksimielinen. Tämän päätöksen an­tami­seen osallistuivat puheenjohtaja Hemmo sekä jäsenet Norros, Repo ja Sario sekä varajäsen Laurila. Sihtee­rinä toimi Sainio.

ARVOPAPERILAUTAKUNTA